Oikeistopopulismi http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135946/all Wed, 17 Jul 2019 17:46:10 +0300 fi Denialistit ovat ”hyödyllisiä idiootteja” http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278477-denialistit-hyodyllisia-idiootteja <p>Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kieltäjiä, denialisteja, on monenlaisia.&nbsp;</p><p>Alin kasti on tieteestä pihalla olevat nettiroskan levittäjät, jotka tarttuvat netin houkutuksiin.&nbsp;</p><p>Seuraava kasti on populististen poliittisten puolueiden jymäyttämät äänestäjät, joiden pyydyksiin herrojen höpötyksiä karsastava joukko. Osa kulkee vain mukana.</p><p>Poliitikoille denialismi on pyydys, jolla tehdään pesäeroa muihin puolueisiin.</p><p>Yksi denialistien ryhmä on amerikkalaiset ääriuskovat, joille maailmanloppu ei olisi pahasta, silloinhan &rdquo;Jeesus tulee&rdquo;.</p><p>Sitten on joukko ilmastotieteen harrastajia, joihin kuuluu jopa tohtoreita ja eri erikoisalojen professoreita ja emerituksia. Heille on tyypiilistä erilaiset yleistysharhat. Metaforana hammaslääkäri, joka esiintyy yleislääkärinä. Sivusta katsoen tuolla joukolla saattaa olla narsistisia piirteitä. Nämä tyypit julkaisevat sepustuksiaan ilmastotieteen kannalta &rdquo;vertaisarvioiduissa&rdquo; sekundäärisissä tiedelehdissä tai sitten &rdquo;tiedelehdissä&rdquo;.</p><p>Huipulla ovat <strong>fossiilisen teollisuuden informaatiovaikuttamiseen</strong>&nbsp;mukaan lähteneet&nbsp;eettisyydestä luopuneet amerikkalaiset tutkijat, joiden nimet vilahtelevat suomalaistenkin denialistien vuodatuksissa:</p><ul><li><a href="https://skepticalscience.com/skeptic_Bob_Carter.htm">Carter, Bob</a></li><li><a href="https://skepticalscience.com/skeptic_John_Christy.htm">Christy, John</a></li><li><a href="https://skepticalscience.com/skeptic_Judith_Curry.htm">Curry, Judith</a></li><li><a href="https://skepticalscience.com/skeptic_William_Happer.htm">Happer, William</a></li><li><a href="https://skepticalscience.com/skeptic_Craig_Idso.htm">Idso, Craig</a></li><li><a href="https://skepticalscience.com/skeptic_David_Legates.htm">Legates, David</a></li><li><a href="https://skepticalscience.com/skeptic_Richard_Lindzen.htm">Lindzen, Richard</a></li><li><a href="https://skepticalscience.com/skeptic_Patrick_Michaels.htm">Michaels, Patrick</a></li><li><a href="https://skepticalscience.com/skeptic_Lubos_Motl.htm">Motl, Lubos</a></li><li><a href="https://skepticalscience.com/skeptic_Richard_Muller.htm">Muller, Richard</a></li><li><a href="https://skepticalscience.com/skeptic_Kary_Mullis.htm">Mullis, Kary</a></li><li><a href="https://skepticalscience.com/skeptic_Roger_Pielke_Sr.htm">Pielke Sr, Roger</a></li><li><a href="https://skepticalscience.com/skeptic_Ian_Plimer.htm">Plimer, Ian</a></li><li><a href="https://skepticalscience.com/skeptic_Murry_Salby.htm">Salby, Murry</a></li><li><a href="https://skepticalscience.com/skeptic_Fred_Singer.htm">Singer, Fred</a></li><li><a href="https://skepticalscience.com/skeptic_Roy_Spencer.htm">Spencer, Roy</a></li></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kieltäjiä, denialisteja, on monenlaisia. 

Alin kasti on tieteestä pihalla olevat nettiroskan levittäjät, jotka tarttuvat netin houkutuksiin. 

Seuraava kasti on populististen poliittisten puolueiden jymäyttämät äänestäjät, joiden pyydyksiin herrojen höpötyksiä karsastava joukko. Osa kulkee vain mukana.

Poliitikoille denialismi on pyydys, jolla tehdään pesäeroa muihin puolueisiin.

Yksi denialistien ryhmä on amerikkalaiset ääriuskovat, joille maailmanloppu ei olisi pahasta, silloinhan ”Jeesus tulee”.

Sitten on joukko ilmastotieteen harrastajia, joihin kuuluu jopa tohtoreita ja eri erikoisalojen professoreita ja emerituksia. Heille on tyypiilistä erilaiset yleistysharhat. Metaforana hammaslääkäri, joka esiintyy yleislääkärinä. Sivusta katsoen tuolla joukolla saattaa olla narsistisia piirteitä. Nämä tyypit julkaisevat sepustuksiaan ilmastotieteen kannalta ”vertaisarvioiduissa” sekundäärisissä tiedelehdissä tai sitten ”tiedelehdissä”.

Huipulla ovat fossiilisen teollisuuden informaatiovaikuttamiseen mukaan lähteneet eettisyydestä luopuneet amerikkalaiset tutkijat, joiden nimet vilahtelevat suomalaistenkin denialistien vuodatuksissa:

]]>
11 http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278477-denialistit-hyodyllisia-idiootteja#comments Denialistit Ilmastonmuutos Oikeistopopulismi Wed, 17 Jul 2019 14:46:10 +0000 Lauri Gröhn http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278477-denialistit-hyodyllisia-idiootteja
Missä Suomen puolueissa on eniten trumpilaisuutta? http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278405-missa-suomen-puolueissa-on-eniten-trumpilaisuutta <p>Pyrkiessään valtaan Trump lupasi kaikille hyvinvointia ja oikeutta. Erityisesti hän puolustaisi ja auttaisi kaikkia heikkoja ja syrjittyjä. Koska USA on hyväksikäytetty, hän asettaisi sen edut muun maailman etujen edelle.</p><p>Oikeistopopulisti Trump toistelee samaa pakkomielteisesti. Hän ei kannusta tasa-arvoon eikä siihen mikä on ihmisissä ja kansakunnassa parasta. Trump pelottelee, hän luo uhkakuvia ja raja-aitoja. USA on hänelle jotakin ainutlaatuista, jota on suojeltava toisten huonolta vaikutukselta.</p><p>Trump ei loista sivistyksellä eikä toiminnassaan korosta kulttuuriarvoja. Hän luotsaa USAta ja pyrkii luotsaamaan muutakin maailmaa kohti menneisyyttä. Aikaa, jona kansallismielisyys, uskomuksellisuus ja uskonto ohjasivat politiikkaa.</p><p>Elämä on Trumpille taistelua ja nyrkkeilyä. Tärkeintä on voitto sekä oma ja omien vauraus. Maailma on rahan muotoinen. Julkisuus on elintärkeää. Valhe muuttuu totuudeksi toisteltuna ja rummutettuna. Räväkkä ja härski puhe on trumpilaista, vetoaminen ihmisten alhaisimpiin pyyteisiin. Toiset ovat vihollisia, joita vastaan on puolustauduttava.</p><p>Tiede, sivistys ja yliopistot eivät innosta Trumpia. Korkeintaan taloustiede &ndash; ainakin jos se opettaa käärimään lisää rahaa.</p><ul><li>Mikä on siis Trumpin jumala, päämäärä ja maanpäällinen paratiisi? Maallinen ja hengellinen valta, julkisuus ja raha.</li></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pyrkiessään valtaan Trump lupasi kaikille hyvinvointia ja oikeutta. Erityisesti hän puolustaisi ja auttaisi kaikkia heikkoja ja syrjittyjä. Koska USA on hyväksikäytetty, hän asettaisi sen edut muun maailman etujen edelle.

Oikeistopopulisti Trump toistelee samaa pakkomielteisesti. Hän ei kannusta tasa-arvoon eikä siihen mikä on ihmisissä ja kansakunnassa parasta. Trump pelottelee, hän luo uhkakuvia ja raja-aitoja. USA on hänelle jotakin ainutlaatuista, jota on suojeltava toisten huonolta vaikutukselta.

Trump ei loista sivistyksellä eikä toiminnassaan korosta kulttuuriarvoja. Hän luotsaa USAta ja pyrkii luotsaamaan muutakin maailmaa kohti menneisyyttä. Aikaa, jona kansallismielisyys, uskomuksellisuus ja uskonto ohjasivat politiikkaa.

Elämä on Trumpille taistelua ja nyrkkeilyä. Tärkeintä on voitto sekä oma ja omien vauraus. Maailma on rahan muotoinen. Julkisuus on elintärkeää. Valhe muuttuu totuudeksi toisteltuna ja rummutettuna. Räväkkä ja härski puhe on trumpilaista, vetoaminen ihmisten alhaisimpiin pyyteisiin. Toiset ovat vihollisia, joita vastaan on puolustauduttava.

Tiede, sivistys ja yliopistot eivät innosta Trumpia. Korkeintaan taloustiede – ainakin jos se opettaa käärimään lisää rahaa.

  • Mikä on siis Trumpin jumala, päämäärä ja maanpäällinen paratiisi? Maallinen ja hengellinen valta, julkisuus ja raha.
]]>
0 http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278405-missa-suomen-puolueissa-on-eniten-trumpilaisuutta#comments Äärikansallismielisyys Donald Trump Jaettu uskomus Oikeistopopulismi Vallanhimo Tue, 16 Jul 2019 07:07:51 +0000 Katriina Kajannes http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278405-missa-suomen-puolueissa-on-eniten-trumpilaisuutta
Kreikassa populismi romahti, vai romahtiko? http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278172-kreikassa-populismi-romahti-vai-romahtiko <p>Kreikan oikeistopopulistit, eli natsit, putosivat pois parlamentista ja viimeiset vuodet hallinnut vasemmistopopulistinen Syriza-puolue menetti valta-asemansa. Valtaan nousi vanha valtapuolue, vanha dynastia, konservatiivipuolue uusi demokratia, jonka johtaja on saman puolueen enttisen johdon jälkeläinen, suoraan alenevassa polvessa.</p><p>Ilmeisesti vallanvaihdos oli talouselämän mieleinen, koska Kreikan valtiolainojen korot halpenivat, mutta onko tälle optimismille katetta? Populistisilla vaalilupaumksilla valtaan noussut vasemmistopopulistinen puolue Syriza on valtakautensa aikana syönyt kaikki populistiset vaalipuheensa ja noudattanut EU:n sanelemaa järkevää talouspolitiikkaa, jonka ansiosta Kreikan talous on vähän kohentunut. Sen takia onkin melkoinen ihme ettei Syriza ole kärsinyt vielä suurempaa vaalitappiota.</p><p>Uudelleen valtaan noussut konservatiivinen puolue on se puolue joka oli Kreikan ongelmat alunpitäen aiheuttanut ja sen vaaliohjelma näyttää meikäläiden silmissä taas varsin populistiselta, niin että en oikein nyt ymmärrä luotottajien optimismia, enkä myöskään kreikkalaisten äänestäjien luottamusta Uuteen demokratiaan.</p><p>Suoraan sanottuna minun mielestäni kreikkalaisten osoittama luottamus Uuteen demokratiaan on perusteetonta ja käsittänätöntä, samoin luotonantajien luottamus Uuteen demokratiaan on käsittämätöntä sekin. Minusta enteet eivät Kreikan osalta vaalien tuloksen seurauksena ainakaan parantuneet.</p> Kreikan oikeistopopulistit, eli natsit, putosivat pois parlamentista ja viimeiset vuodet hallinnut vasemmistopopulistinen Syriza-puolue menetti valta-asemansa. Valtaan nousi vanha valtapuolue, vanha dynastia, konservatiivipuolue uusi demokratia, jonka johtaja on saman puolueen enttisen johdon jälkeläinen, suoraan alenevassa polvessa.

Ilmeisesti vallanvaihdos oli talouselämän mieleinen, koska Kreikan valtiolainojen korot halpenivat, mutta onko tälle optimismille katetta? Populistisilla vaalilupaumksilla valtaan noussut vasemmistopopulistinen puolue Syriza on valtakautensa aikana syönyt kaikki populistiset vaalipuheensa ja noudattanut EU:n sanelemaa järkevää talouspolitiikkaa, jonka ansiosta Kreikan talous on vähän kohentunut. Sen takia onkin melkoinen ihme ettei Syriza ole kärsinyt vielä suurempaa vaalitappiota.

Uudelleen valtaan noussut konservatiivinen puolue on se puolue joka oli Kreikan ongelmat alunpitäen aiheuttanut ja sen vaaliohjelma näyttää meikäläiden silmissä taas varsin populistiselta, niin että en oikein nyt ymmärrä luotottajien optimismia, enkä myöskään kreikkalaisten äänestäjien luottamusta Uuteen demokratiaan.

Suoraan sanottuna minun mielestäni kreikkalaisten osoittama luottamus Uuteen demokratiaan on perusteetonta ja käsittänätöntä, samoin luotonantajien luottamus Uuteen demokratiaan on käsittämätöntä sekin. Minusta enteet eivät Kreikan osalta vaalien tuloksen seurauksena ainakaan parantuneet.

]]>
6 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278172-kreikassa-populismi-romahti-vai-romahtiko#comments Raha Kreikka Oikeistopopulismi Vasemmistopopulismi Mon, 08 Jul 2019 21:04:44 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278172-kreikassa-populismi-romahti-vai-romahtiko
Rasismin luurangot kolistelevat ulos komeroistaan http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277324-rasismin-luurangot-kolistelevat-ulos-komeroistaan <p>Rasismin luurangot kolistelevat ulos komeroistaan, kun Euroopan rasistiset, äärioikeistolaiset ja äärinationalistiset puolueet kokoavat voimansa yhteen ja muodostavat 73 mepin europarlamenttiryhmän jonka nimeksi tulee&nbsp;<strong>Identiteetti ja demokratia.</strong></p><p>Kysymyksiä nousee mieleen.&nbsp;&nbsp;</p><p>Ovatko eurooppalaiset todella tällaisia?</p><p>Tätäkö Eurooppa haluaa?</p><p>Tätäkö eurooppalaiset haluavat?</p><p>Haluavatko he palata menneeseen, nationalismiin, etnonationalismiin ja kansalliseen eristäytymiseen.</p><p>Meneekö vuosikymmenten hyvä edistyksellinen kehitys hukkaan ja häviääkö sen kehityksen seurauksena oleva hyvä globaali maailmantalous?</p><p>Aletaanko Euroopassa taas sotimaan?</p><hr /><p>Onneksi Euroopan parlamentissa on 751 jäsentä. siis yhteensä&nbsp; 678 jäsentä, jotka eivät kuulu samaan ryhmään rasistien kanssa.&nbsp;</p><p>Onneksi rasistirymittymääkin yhdistää vain rasismi, muissa asioissa he ovat kaikki eri mieltä.</p><p>Kansallismielisyyskään ei voi yhdistää, koska kussakin maassa ollaan oman maan mielisiä, muut maat ovat vihollisia joita voidaan käyttää hyväksi, joita voidaan petkuttaa ja joita vastaan voidaan käydä sotia maa-alueiden valtaamiseksi.&nbsp;</p><p>Eri maiden kansallismieliset eivät voi solmia liittoja keskenään, sillä ne ovat luonnostaan toistensa vihollisia, tai sitten ne ovat alistetussa asemassa toisiin kansallismielisiin valtioihin nähden.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Rasismin luurangot kolistelevat ulos komeroistaan, kun Euroopan rasistiset, äärioikeistolaiset ja äärinationalistiset puolueet kokoavat voimansa yhteen ja muodostavat 73 mepin europarlamenttiryhmän jonka nimeksi tulee Identiteetti ja demokratia.

Kysymyksiä nousee mieleen.  

Ovatko eurooppalaiset todella tällaisia?

Tätäkö Eurooppa haluaa?

Tätäkö eurooppalaiset haluavat?

Haluavatko he palata menneeseen, nationalismiin, etnonationalismiin ja kansalliseen eristäytymiseen.

Meneekö vuosikymmenten hyvä edistyksellinen kehitys hukkaan ja häviääkö sen kehityksen seurauksena oleva hyvä globaali maailmantalous?

Aletaanko Euroopassa taas sotimaan?


Onneksi Euroopan parlamentissa on 751 jäsentä. siis yhteensä  678 jäsentä, jotka eivät kuulu samaan ryhmään rasistien kanssa. 

Onneksi rasistirymittymääkin yhdistää vain rasismi, muissa asioissa he ovat kaikki eri mieltä.

Kansallismielisyyskään ei voi yhdistää, koska kussakin maassa ollaan oman maan mielisiä, muut maat ovat vihollisia joita voidaan käyttää hyväksi, joita voidaan petkuttaa ja joita vastaan voidaan käydä sotia maa-alueiden valtaamiseksi. 

Eri maiden kansallismieliset eivät voi solmia liittoja keskenään, sillä ne ovat luonnostaan toistensa vihollisia, tai sitten ne ovat alistetussa asemassa toisiin kansallismielisiin valtioihin nähden.

]]>
25 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277324-rasismin-luurangot-kolistelevat-ulos-komeroistaan#comments Nationalismi Oikeistopopulismi Perussuomalainen Rasismi Fri, 14 Jun 2019 09:26:20 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277324-rasismin-luurangot-kolistelevat-ulos-komeroistaan
Liberaali demokratia ja Perussuomalaiset http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277286-liberaali-demokratia-ja-perussuomalaiset <p>Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho piti tiistaina 11.6.2019 puheen Paasikivi-Seurassa. Puhe käsitteli perussuomalaisia näkemyksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.</p><p>Puheessaan Halla-aho lausui seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em>Kuten edellä sanoin, moni luuli maailman tulleen valmiiksi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Ajateltiin, että <strong><u>liberaali demokratia</u></strong> <u>on vääjäämätön kehityksen päätepiste kaikkialla</u>. Poikkeamat on nähty tilapäisinä häiriöinä, jotka menevät odottamalla pois. Oma arvioni on, että tässä kehityksessä ei ole mitään itsestään selvää. Se, mitä näemme esimerkiksi Venäjällä, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Filippiineillä, Kiinassa, Turkissa, joissakin Keski-Euroopan maissa, voi hyvinkin merkitä pysyvää tai pitkäaikaista suunnanmuutosta poispäin globalismista ja kohti nationalistisempaa, konservatiivisempaa ja protektionistisempaa maailmaa. Nämä sanat eivät ole kirosanoja kaikille. Toisin kuin monet kuvittelevat, demokratia itsessään ei takaa <u>liberaalia yhteiskuntamallia</u>, jos äänestäjät eivät koe, että liberalismi edistää heille tärkeitä asioita. Turkissa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Filippiineillä, <u>Puolassa ja Unkarissa on kansalaisten valitsemat johtajat</u>.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.paasikivi-seura.fi/wp-content/uploads/2019/06/Jussi-Halla-aho_Paasikivi-Seuran-kokous-11.6.2019.pdf">Paasikivi-Seura ry, Jussi Halla-aho 11.6.2019</a></u>).</p><p>Palaan Halla-ahon edellä mainitsemiin Puolaan ja Unkariin EU:n jäsenmaina myöhemmin tässä kirjoituksessa. Näiden maiden kansalaisten valitsemat johtajat ovat keskeisintä liberaalia demokratiaa. Ilman liberaalia demokratiaa nämä kansalaisten valitsemat johtajat eivät olisi koskaan päässeet maittensa johtajiksi.</p><p>Halla-aho eivätkä muutkaan perussuomalaiset ole tähän saakka käyttäneet juurikaan termiä <em>liberaali demokratia</em>. Halla-ahon vanhoista puheista löytyy kyllä jossain määrin terminä <em>liberalismi</em> ja ennen kaikkea <em>liberaali globalismi</em> (esim. <u><a href="https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jussi-halla-ahon-vieraskolumni-ihmiset-kaipaavat-turvallisuutta-siksi-globaali-liberalismi-on-kriisissa/6951504#gs.hwgh4i">MTV-uutiset 15.6.2018</a></u>, <u><a href="https://www.suomenuutiset.fi/jussi-halla-aho-demokratia-kriisissa-liberaali-globalismi/">Suomen Uutiset 16.6.2018</a></u>).</p><p>Liberaali globalismi aatesuuntaterminä on perussuomalaisten oma keksintö. Liberalismia (liberalism) aatesuuntana ja globalisaatiota (globalization) ilmiönä on kyllä käsitelty ja tutkittu myös toisiinsa sidottuna, mutta tarkoitushakuisen liberaali globalismi -termin perussuomalaiset ovat valjastaneet omiin poliittisiin tarkoituksiinsa. Globalisaation haittapuolet on haluttu sälyttää yhdelle sellaiselle aatesuunnalle, jonka perussuomalaiset näkevät vastavoimanaan.</p><p>Halla-aho on ymmärtänyt liberaali demokratia -termin väärin. Kyse on valtiomuodosta eikä aatesuunnasta. Kyse on valtiollisesta hallintomuodosta.</p><p>Valtiomuodoilla ei ole tapana noin vain hävitä, vaikka niiden suosio vaihteleekin vuosisatojen mittaan. Liberaali demokratia valtio- ja hallintomuotona sotketaan surutta liberalismiin, joka on oikeistopopulismin tapaan vain aatesuunta, ideologia ja poliittinen suuntaus.</p><p>Latinan kielestä peräisin olevat <em>liber</em>-alkuiset sanat ovat vaikeita ja yleensä ne yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi tarkoittamaan liberalismin eri aatteita. Liber latinalaisena kantasanana tarkoittaa kutakuinkin <em>vapaata</em>.</p><p>Jostakin kumman syystä kaikki liber-alkuiset sanat saavat perussuomalaiset ja myös muut oikeistopopulistit näkemään punaista. Ainoa poikkeus lienee markettien hyllyillä oleva Libero.</p><p>Liberalismi, talousliberalismi ja perussuomalaisten käyttämä liberaali globalismi ovat siis kuitenkin eri asioita kuin liberaali demokratia. Liberaali demokratia on eri asia kuin liber-alkuiset ismit.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Liberalismi-sanaa jollakin etuliitteellä varustettuna ei pidä siis missään tapauksessa sotkea liberaaliin demokratiaan niin kuin Euroopassa yleisesti oikeistopopulististen ja kansallismielisten kansanliikkeiden kannattajakunnassa tarkoitushakuisesti sotketaan.</p><p>Nyt sotkemisen on aloittanut Paasikivi-Seuran esitelmässä ensi kertaa myös Jussi Halla-aho. Perussuomalainen vakiosotkija jo aiemmin on ollut varapuheenjohtaja ja europarlamentaarikoksi valittu Laura Huhtasaari.</p><p>Sotkeminen on ollut Huhtasaarelta tietoista toimintaa ja siihen on tarkoitushakuisesti liitetty myös demokratiakäsitys. Demokratiassa jotkin tahot - liberalistit siis - olisivat Huhtasaaren mukaan muka rajoittamassa oikeistopopulistien mahdollisuutta olla eri mieltä (esim. <u><a href="https://mobile.twitter.com/LauraHuhtasaari/status/1032579056842235904">Twitter, Laura Huhtasaari 23.8.2018</a></u>).</p><p>Eri mieltä olemisen oikeus on kuitenkin liberaalin demokratian keskeisin kulmakivi.</p><p>Huhtasaaren käsitys demokratiasta - meille länsimaissa asuville siis liberaalista demokratiasta - on oheinen:</p><p>&rdquo;<em><u>Demokratia on estänyt meidän hyvät asiat.</u></em><em> Joskus demokratia vesittää hyvän idean, koska kyseessä on kompromissiratkaisu. Ja kyllähän joissain asioissa jollain muulla puolueella voi olla perussuomalaisia toimivampi idea. Demokratia on paras mahdollinen valtiomuoto, mutta ei sekään ole aukoton ja täydellinen.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015111220652577">Iltalehti 12.11.2015</a></u>).</p><p>Huhtasaaren mielestä demokratia siis pyhittäisi kaikki keinot. Demokratia on siis hyvä niin kauan kuin se tuottaa Huhtasaarelle hyviä asioita. Huhtasaari ei ole halukas kompromisseihin.</p><p>Hyvä sentään, että demokratia on edelleen paras valtiomuoto myös Huhtasaarelle.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Liberaalin demokratian (liberal democracy) idea on ikivanha. Liberaali demokratia nykymuotoisena sanallisena käsitteenä on sen sijaan paljon nuorempi. Synonyymi käsitteelle on myös läntinen demokratia (Western democracy) tai perustuslaillinen demokratia (constitutional democracy).</p><p>Sanan nykymuotoinen merkitys tähdentyi toisen maailmasodan jälkeen, kun läntiset demokratiat haluttiin erottaa marxilais-leniniläisten puolueiden hallitsemissa valtioissa käyttöön otetuista <em>kansan<strong>demokratia</strong></em>-käsitteestä ja <strong><em>demokraattinen</em></strong><em> kansantasavalta</em> -käsiteestä. Kansandemokratia- ja demokraattinen kansantasavalta -termeissä kyse oli kuvata kommunismia muka valtion demokraattisena hallintomallina. Nyt tiedämme, mikä on ja oli totuus, vaikka täällä Suomessakin moni piti vielä 70-luvullakin kansandemokratioita demokratian korkeimpana muotona.</p><p>Liberaalin demokratian aatteelliset juuret juontavat jo 1600-luvun lopulle. Liberaali-sana adjektiivina korosti jo 1700-luvulla tasa-arvoa ja sitä, ettei ihminen saa olla alistettu (subordination) eikä alistava (subjection). Esimerkiksi englantilainen filosofi John Locke (1632&ndash;1704) yhtenä aateperustan muodostajana monista kirjoitti jo vuonna 1690: &ldquo;<em>Creatures of the same species and rank &hellip; should also be equal one amongst another without Subordination or Subjection.</em>&quot; (<em>Second Treatise of Government</em>, 1690).</p><p>Paroni Montesquieun (1689-1755) luoma vallan kolmijako-oppi oli tuon aikaisen liberalismin ja tämän aikaisen liberaalin demokratian ydintä. Vallan kolmijako-opissa lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erottu&nbsp;tiukasti toisiltaan vallan väärinkäytön estämiseksi. Ollaan siis demokratian pohjimmaisissa peruskäsitteissä jo vuosisatojen takaa.</p><p>Liberaalin demokratian kaksi avainsanaa ovat yksilön ja vähemmistön oikeudet sekä perustuslaki. Nuo ovat liberaalin demokratian kaksi perusmääritelmää, mitä Euroopan unioni esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa sekä lisäksi myös kaikissa muissa EU-maissa tarkastelee, jos ne ovat uhattuina.</p><p>EU-maan tulee olla valtiomuodoltaan liberaali demokratia. Kyse on vallan kolmijako-opista, joka on EU:n keskeisin perusarvo. Kyse on oikeusvaltioperiaatteesta. Kyse liberaalissa demokratiassa valtio- ja hallintomuotona on pohjimmaisista EU:n yhteisesti sovituista perusarvoista. Jos noita perusarvoja ei ole valmis toteuttamaan, ei unionin jäseneksi ole asiaa. Muun valtiomuodon mailla ei EU:hun ole asiaa jo unionin perussopimuksien mukaisesti.&nbsp;&nbsp;</p><p>On syytä vielä kertaalleen korostaa, että tuossa liberaalin demokratian sanayhdistelmässä liberaali-sanalla ei ole tekemistä liberalismi-aatesuunnan kanssa. Noita sanoja ei pidä koskaan sekoittaa keskenään niin kuin Halla-aho Paasikivi-Seuran tilaisuudessa sekoitti. Liberaalilla demokratialla ja liberalismilla on toki yhteys, mutta se ei muodostunut valtiomuodosta vaan valtioiden harjoittamasta politiikasta liberaalin demokratian valtiomuodossa kylmän sodan aikaan: kansandemokratia ja kommunismi, liberaalinen demokratia ja liberalistinen markkinatalous.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>EU-komissio aloitti vuonna 2018 uuden rikkomusmenettelyn Puolaa vastaan pitkään jatkuneessa kiistassa oikeuslaitoksen riippumattomuudesta (esim. <u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10284724">Yle 2.7. 2018</a></u>). Komissio katsoi Puolan hallituksen rikkovan oikeusvaltioperiaatetta ja siis vallan kolmijako-oppia riippumattomasta tuomiovallasta.</p><p>Unkarissa EU:n komissiolle oli liikaa kansalaisjärjestöjen toiminnan muuttaminen laittomaksi loppukeväästä 2018. Komissio on syytänyt Unkaria EU-lakien ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomisesta. Unkarin hallitus vastaa näihin syytteisiin lopulta ja viimekädessä Euroopan unionin tuomioistuimessa. Kyse on siis lopulta tuomiovallasta.</p><p>Erityisesti kansalaisjärjestöjen toiminnan muuttaminen laittomaksi ei kuulu liberaalin demokratian hallinnolliseen muotoon. Liberaalissa demokratiassa ei-vallassa-olevien toimijoiden toimintamahdollisuuksien tulee olla todellisia eikä nimellisiä.</p><p>Kun EU on arvioinut ja arvioi edelleen etenkin Puolaa, kyse ei ole Puolan tällä hetkellä vallassa olevista Laki ja oikeus -puolueesta sinänsä eikä siitä, millaista maahanmuuttopolitiikkaa puolue haluaa Puolan nimissä solmittujen sitoumuksien pohjalta noudattaa. Sama koskee myös Unkaria. EU olisi toiminut samoin Puolan ja Unkarin poliittisen hallituksen väristä riippumatta.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Niin Perussuomalaisten kuin myös kaikkien muiden eurooppalaisten oikeistopuolueiden on syytä muistaa, että liberaalin demokratian perusajatus on se, ettei vähemmistöjä syrjitä. Vähemmistöillä tulee olla myös mahdollisuus kasvaa enemmistöksi ja ottaa valta. Kyse on itse valtiojärjestelmästä ja siitä, kuinka se toimii.</p><p>Nyt oikeistopopulistiset puolueet pyrkivät pääsemään liberaalin demokratian avulla vähemmistöasemasta valtaan ja sen jälkeen muuttamaan järjestelmää niin, ettei muilla aatesuunnilla olisi enää mahdollisuutta nousta vastaavasti valtaan tai niiden valtaanpääsy vaikeutuisi niin, ettei se enää käytännössä onnistuisi. Esimerkkinä on Venäjän valitsema tie demokraattisesta hallintomuodosta kohti autoritääristä hallintomuotoa keskeisenä välineenä Yhtenäinen Venäjä -puolue.</p><p>Hankitusta valta-asemasta ja sen muka tuomasta oikeutuksesta kohti autoritääristä valtio- ja hallintomuotoa kyse on Puolassa, jossa oikeistopopulistisen Laki ja oikeus -puoleen kannatus on noin 45 prosentin luokkaa (<u><a href="https://vaalitulokset.eu/" title="Palaa etusivulle">vuoden 2019 eurovaalien tulokset&nbsp;</a><a href="https://vaalitulokset.eu/puola%2011.6.2019">(Puola) 11.6.2019</a></u>). Tästä kyse on myös Unkarissa, jossa oikeistopopulistisen Fidesz- ja KDNP-puolueliittouman kannatus eurovaaleissa oli 52 prosentin luokkaa (<a href="https://vaalitulokset.eu/kansalliset-tulokset/unkari/2019-2024/">v<u>uoden 2019 eurovaalien tulokset (Unkari) 27.5.2019</u></a>).</p><p>Pohjimmiltaan kyse on luopumisesta liberaalista demokratiasta valtiomuotona. Kerta ei ole ensimmäinen maailmanhistoriassa, kuin näin toimitaan pyrkimyksenä kohti yksin- ja harvainvaltaa.</p><p>EU ei voi sallia jäsenmailleen tuon valtiomuodon muutosta eikä vesittämistä. Jos jokin maa haluaa muutosta, maan on tällöin erottava EU:sta. EU:n harjoittaman linjan on syytä olla melko tiukka. Näivettämistä ei tule sallia.</p><p>Liberaalissa demokratiassa siis myös vähemmistössä oleva oikeistopopulistinen puolue voi kasvaa ja ottaa vallan. Liberaali demokratia ei kuitenkaan salli sitä, että valtaan päästyään oikeistopopulistinen puolue eikä minkään muunkaan sortin puolue muuttaisi vallan kolmijako-oppia sekä yksilön ja vähemmistöjen oikeuksia niin, että vähemmistöön jäävät eivät voi kasvaa enemmistöksi ja ottaa valtaa kannatuksellaan haltuunsa.</p><p>Kyse on siis vähemmistön oikeuksista ja tasapuolisista mahdollisuuksista valtiomuodon hallintojärjestelmässä. Liberaali demokratia hallinto- ja valtiomuotona on mahdollistanut myös oikeistopopulististen liikkeiden ja puolueiden menestymisen ja pääsyn jossain maissa - kuten Puolassa ja Unkarissa - myös valtaan.</p><p>Unkarissa sivujuonne on toki EU-lakeja ja ihmisoikeussopimusta rikkova turvapaikanhakijoiden kohtelu, mutta sitä ei pidä sotkea liberaalin demokratian periaatteiden rikkomiseen.&nbsp; Puolassa Mateusz Morawieckin johtama Laki ja oikeus -puolue ja Unkarissa Viktor Orbánin johtama Fidesz-puolue ovat ryhtyneet nimenomaisesti toimiin, jotka rajoittavat vähemmistöön kuuluvien puolueiden pääsyä tasapuolisesti valtaan vallassa olevan puolueen kanssa. Vallan kolmijako-oppia ja oikeusvaltioperiaatetta on horjuttu etenkin oikeuslaitokseen kohdistetuissa poliittisissa muutoksissa.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Perussuomalaisessa kannattajakunnassa kuten oikeistopopulistisessa kannattajakunnassa laajemminkin ympäri Eurooppa on epäilty, että nyt ollaan laistamassa ja syrjäyttämässä demokratiaa, kun EU on arvostellut Mateusz Morawieckin Laki ja oikeus -puolueen johtamaa Puolaa ja Viktor Orbánin Fidesz-puolueen johtamaa Unkaria ja kun EU ei ole puuttunut Espanjan toimintaan itsenäisyyteen pyrkivässä Kataloniassa.</p><p>Kyse ei siis ole demokratian laistamisesta tai syrjäyttämistä, vaan nimenomaan päinvastoin.</p><p>Jos oikeistopopulistilla liikkeillä olisi vähänkin järkeä, he toimisivat liberaalisen demokratian vuosisatoja sitten luotujen pelisääntöjen mukaan eivätkä alkaisi muuttaa yhteiskuntia kohti Venäjän ja Kiinan kaltaista autoritääristä valtio- ja hallintomuotoa, johon nyt pisimällä EU:ssa ovat olleet menossa Puola ja Unkari.</p><p>En kirjoita nyt mistään maahanmuuttoa koskevasta politiikasta, vaan oikeuslaitoksen asemasta ja oppositiopuolueiden ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksista toimia liberaalin demokratian pelisäännöillä, johon kuuluu myös lehdistövapaus.</p><p>Se, että valtapuolueella sattuu olemaan jossakin maassa yli 45 tai 52 prosentin kannatus ja sen tuoma ehdoton hallintovalta, ei oikeuta tuota puoluetta muuttamaan maata liberaalisesta demokratiasta kohti autoritariaa niin kauan kuin maa on EU:n jäsenmaa.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Jos liberaali demokratia -termi on sekaisin oikeistopopulisteilla, sekaisin termin ymmärtäminen on myös muillakin. Sekaisin se on esimerkiksi vihreiden Osmo Soininvaaralla &rdquo;<em>Liberaali demokratia pulassa</em>&rdquo; -kirjoituksen perustella (<u><a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/osmo-soininvaara-liberaali-demokratia-pulassa-nyt-horjuvat-saksa-ja-ruotsi/">Suomen Kuvalehti 31.8.2018</a></u>).</p><p>Liberaali demokratia ei todellakaan ole missään pulassa. Ne ovat aatesuunnat, jotka voivat olla pulassa, ei liberaalin demokratian valtio- ja hallintomuoto.</p><p>Toivoisin mielelläni kuulevan Halla-ahon ja Huhtasaaren sanovan: &rdquo;<em>liberaali demokratia on paras valtiomuoto</em>&rdquo;. Jos he eivät tuota kykene sanomaan, nimetköön sitten heille paremman valtiomuodon.</p><p>Ovatko Perussuomalaiset puolueena sitoutuneet liberaalin demokratian valtiomuotoon vaan haluavatko he Suomen siirtyvän kohti autoritaarista valtiomuotoa?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho piti tiistaina 11.6.2019 puheen Paasikivi-Seurassa. Puhe käsitteli perussuomalaisia näkemyksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Puheessaan Halla-aho lausui seuraavasti:

Kuten edellä sanoin, moni luuli maailman tulleen valmiiksi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Ajateltiin, että liberaali demokratia on vääjäämätön kehityksen päätepiste kaikkialla. Poikkeamat on nähty tilapäisinä häiriöinä, jotka menevät odottamalla pois. Oma arvioni on, että tässä kehityksessä ei ole mitään itsestään selvää. Se, mitä näemme esimerkiksi Venäjällä, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Filippiineillä, Kiinassa, Turkissa, joissakin Keski-Euroopan maissa, voi hyvinkin merkitä pysyvää tai pitkäaikaista suunnanmuutosta poispäin globalismista ja kohti nationalistisempaa, konservatiivisempaa ja protektionistisempaa maailmaa. Nämä sanat eivät ole kirosanoja kaikille. Toisin kuin monet kuvittelevat, demokratia itsessään ei takaa liberaalia yhteiskuntamallia, jos äänestäjät eivät koe, että liberalismi edistää heille tärkeitä asioita. Turkissa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Filippiineillä, Puolassa ja Unkarissa on kansalaisten valitsemat johtajat.” (Paasikivi-Seura ry, Jussi Halla-aho 11.6.2019).

Palaan Halla-ahon edellä mainitsemiin Puolaan ja Unkariin EU:n jäsenmaina myöhemmin tässä kirjoituksessa. Näiden maiden kansalaisten valitsemat johtajat ovat keskeisintä liberaalia demokratiaa. Ilman liberaalia demokratiaa nämä kansalaisten valitsemat johtajat eivät olisi koskaan päässeet maittensa johtajiksi.

Halla-aho eivätkä muutkaan perussuomalaiset ole tähän saakka käyttäneet juurikaan termiä liberaali demokratia. Halla-ahon vanhoista puheista löytyy kyllä jossain määrin terminä liberalismi ja ennen kaikkea liberaali globalismi (esim. MTV-uutiset 15.6.2018, Suomen Uutiset 16.6.2018).

Liberaali globalismi aatesuuntaterminä on perussuomalaisten oma keksintö. Liberalismia (liberalism) aatesuuntana ja globalisaatiota (globalization) ilmiönä on kyllä käsitelty ja tutkittu myös toisiinsa sidottuna, mutta tarkoitushakuisen liberaali globalismi -termin perussuomalaiset ovat valjastaneet omiin poliittisiin tarkoituksiinsa. Globalisaation haittapuolet on haluttu sälyttää yhdelle sellaiselle aatesuunnalle, jonka perussuomalaiset näkevät vastavoimanaan.

Halla-aho on ymmärtänyt liberaali demokratia -termin väärin. Kyse on valtiomuodosta eikä aatesuunnasta. Kyse on valtiollisesta hallintomuodosta.

Valtiomuodoilla ei ole tapana noin vain hävitä, vaikka niiden suosio vaihteleekin vuosisatojen mittaan. Liberaali demokratia valtio- ja hallintomuotona sotketaan surutta liberalismiin, joka on oikeistopopulismin tapaan vain aatesuunta, ideologia ja poliittinen suuntaus.

Latinan kielestä peräisin olevat liber-alkuiset sanat ovat vaikeita ja yleensä ne yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi tarkoittamaan liberalismin eri aatteita. Liber latinalaisena kantasanana tarkoittaa kutakuinkin vapaata.

Jostakin kumman syystä kaikki liber-alkuiset sanat saavat perussuomalaiset ja myös muut oikeistopopulistit näkemään punaista. Ainoa poikkeus lienee markettien hyllyillä oleva Libero.

Liberalismi, talousliberalismi ja perussuomalaisten käyttämä liberaali globalismi ovat siis kuitenkin eri asioita kuin liberaali demokratia. Liberaali demokratia on eri asia kuin liber-alkuiset ismit.

                                                                                           ****

Liberalismi-sanaa jollakin etuliitteellä varustettuna ei pidä siis missään tapauksessa sotkea liberaaliin demokratiaan niin kuin Euroopassa yleisesti oikeistopopulististen ja kansallismielisten kansanliikkeiden kannattajakunnassa tarkoitushakuisesti sotketaan.

Nyt sotkemisen on aloittanut Paasikivi-Seuran esitelmässä ensi kertaa myös Jussi Halla-aho. Perussuomalainen vakiosotkija jo aiemmin on ollut varapuheenjohtaja ja europarlamentaarikoksi valittu Laura Huhtasaari.

Sotkeminen on ollut Huhtasaarelta tietoista toimintaa ja siihen on tarkoitushakuisesti liitetty myös demokratiakäsitys. Demokratiassa jotkin tahot - liberalistit siis - olisivat Huhtasaaren mukaan muka rajoittamassa oikeistopopulistien mahdollisuutta olla eri mieltä (esim. Twitter, Laura Huhtasaari 23.8.2018).

Eri mieltä olemisen oikeus on kuitenkin liberaalin demokratian keskeisin kulmakivi.

Huhtasaaren käsitys demokratiasta - meille länsimaissa asuville siis liberaalista demokratiasta - on oheinen:

Demokratia on estänyt meidän hyvät asiat. Joskus demokratia vesittää hyvän idean, koska kyseessä on kompromissiratkaisu. Ja kyllähän joissain asioissa jollain muulla puolueella voi olla perussuomalaisia toimivampi idea. Demokratia on paras mahdollinen valtiomuoto, mutta ei sekään ole aukoton ja täydellinen.” (Iltalehti 12.11.2015).

Huhtasaaren mielestä demokratia siis pyhittäisi kaikki keinot. Demokratia on siis hyvä niin kauan kuin se tuottaa Huhtasaarelle hyviä asioita. Huhtasaari ei ole halukas kompromisseihin.

Hyvä sentään, että demokratia on edelleen paras valtiomuoto myös Huhtasaarelle.

                                                                                           ****

Liberaalin demokratian (liberal democracy) idea on ikivanha. Liberaali demokratia nykymuotoisena sanallisena käsitteenä on sen sijaan paljon nuorempi. Synonyymi käsitteelle on myös läntinen demokratia (Western democracy) tai perustuslaillinen demokratia (constitutional democracy).

Sanan nykymuotoinen merkitys tähdentyi toisen maailmasodan jälkeen, kun läntiset demokratiat haluttiin erottaa marxilais-leniniläisten puolueiden hallitsemissa valtioissa käyttöön otetuista kansandemokratia-käsitteestä ja demokraattinen kansantasavalta -käsiteestä. Kansandemokratia- ja demokraattinen kansantasavalta -termeissä kyse oli kuvata kommunismia muka valtion demokraattisena hallintomallina. Nyt tiedämme, mikä on ja oli totuus, vaikka täällä Suomessakin moni piti vielä 70-luvullakin kansandemokratioita demokratian korkeimpana muotona.

Liberaalin demokratian aatteelliset juuret juontavat jo 1600-luvun lopulle. Liberaali-sana adjektiivina korosti jo 1700-luvulla tasa-arvoa ja sitä, ettei ihminen saa olla alistettu (subordination) eikä alistava (subjection). Esimerkiksi englantilainen filosofi John Locke (1632–1704) yhtenä aateperustan muodostajana monista kirjoitti jo vuonna 1690: “Creatures of the same species and rank … should also be equal one amongst another without Subordination or Subjection." (Second Treatise of Government, 1690).

Paroni Montesquieun (1689-1755) luoma vallan kolmijako-oppi oli tuon aikaisen liberalismin ja tämän aikaisen liberaalin demokratian ydintä. Vallan kolmijako-opissa lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erottu tiukasti toisiltaan vallan väärinkäytön estämiseksi. Ollaan siis demokratian pohjimmaisissa peruskäsitteissä jo vuosisatojen takaa.

Liberaalin demokratian kaksi avainsanaa ovat yksilön ja vähemmistön oikeudet sekä perustuslaki. Nuo ovat liberaalin demokratian kaksi perusmääritelmää, mitä Euroopan unioni esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa sekä lisäksi myös kaikissa muissa EU-maissa tarkastelee, jos ne ovat uhattuina.

EU-maan tulee olla valtiomuodoltaan liberaali demokratia. Kyse on vallan kolmijako-opista, joka on EU:n keskeisin perusarvo. Kyse on oikeusvaltioperiaatteesta. Kyse liberaalissa demokratiassa valtio- ja hallintomuotona on pohjimmaisista EU:n yhteisesti sovituista perusarvoista. Jos noita perusarvoja ei ole valmis toteuttamaan, ei unionin jäseneksi ole asiaa. Muun valtiomuodon mailla ei EU:hun ole asiaa jo unionin perussopimuksien mukaisesti.  

On syytä vielä kertaalleen korostaa, että tuossa liberaalin demokratian sanayhdistelmässä liberaali-sanalla ei ole tekemistä liberalismi-aatesuunnan kanssa. Noita sanoja ei pidä koskaan sekoittaa keskenään niin kuin Halla-aho Paasikivi-Seuran tilaisuudessa sekoitti. Liberaalilla demokratialla ja liberalismilla on toki yhteys, mutta se ei muodostunut valtiomuodosta vaan valtioiden harjoittamasta politiikasta liberaalin demokratian valtiomuodossa kylmän sodan aikaan: kansandemokratia ja kommunismi, liberaalinen demokratia ja liberalistinen markkinatalous.

                                                                                           ****

EU-komissio aloitti vuonna 2018 uuden rikkomusmenettelyn Puolaa vastaan pitkään jatkuneessa kiistassa oikeuslaitoksen riippumattomuudesta (esim. Yle 2.7. 2018). Komissio katsoi Puolan hallituksen rikkovan oikeusvaltioperiaatetta ja siis vallan kolmijako-oppia riippumattomasta tuomiovallasta.

Unkarissa EU:n komissiolle oli liikaa kansalaisjärjestöjen toiminnan muuttaminen laittomaksi loppukeväästä 2018. Komissio on syytänyt Unkaria EU-lakien ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomisesta. Unkarin hallitus vastaa näihin syytteisiin lopulta ja viimekädessä Euroopan unionin tuomioistuimessa. Kyse on siis lopulta tuomiovallasta.

Erityisesti kansalaisjärjestöjen toiminnan muuttaminen laittomaksi ei kuulu liberaalin demokratian hallinnolliseen muotoon. Liberaalissa demokratiassa ei-vallassa-olevien toimijoiden toimintamahdollisuuksien tulee olla todellisia eikä nimellisiä.

Kun EU on arvioinut ja arvioi edelleen etenkin Puolaa, kyse ei ole Puolan tällä hetkellä vallassa olevista Laki ja oikeus -puolueesta sinänsä eikä siitä, millaista maahanmuuttopolitiikkaa puolue haluaa Puolan nimissä solmittujen sitoumuksien pohjalta noudattaa. Sama koskee myös Unkaria. EU olisi toiminut samoin Puolan ja Unkarin poliittisen hallituksen väristä riippumatta.

                                                                                           ****

Niin Perussuomalaisten kuin myös kaikkien muiden eurooppalaisten oikeistopuolueiden on syytä muistaa, että liberaalin demokratian perusajatus on se, ettei vähemmistöjä syrjitä. Vähemmistöillä tulee olla myös mahdollisuus kasvaa enemmistöksi ja ottaa valta. Kyse on itse valtiojärjestelmästä ja siitä, kuinka se toimii.

Nyt oikeistopopulistiset puolueet pyrkivät pääsemään liberaalin demokratian avulla vähemmistöasemasta valtaan ja sen jälkeen muuttamaan järjestelmää niin, ettei muilla aatesuunnilla olisi enää mahdollisuutta nousta vastaavasti valtaan tai niiden valtaanpääsy vaikeutuisi niin, ettei se enää käytännössä onnistuisi. Esimerkkinä on Venäjän valitsema tie demokraattisesta hallintomuodosta kohti autoritääristä hallintomuotoa keskeisenä välineenä Yhtenäinen Venäjä -puolue.

Hankitusta valta-asemasta ja sen muka tuomasta oikeutuksesta kohti autoritääristä valtio- ja hallintomuotoa kyse on Puolassa, jossa oikeistopopulistisen Laki ja oikeus -puoleen kannatus on noin 45 prosentin luokkaa (vuoden 2019 eurovaalien tulokset (Puola) 11.6.2019). Tästä kyse on myös Unkarissa, jossa oikeistopopulistisen Fidesz- ja KDNP-puolueliittouman kannatus eurovaaleissa oli 52 prosentin luokkaa (vuoden 2019 eurovaalien tulokset (Unkari) 27.5.2019).

Pohjimmiltaan kyse on luopumisesta liberaalista demokratiasta valtiomuotona. Kerta ei ole ensimmäinen maailmanhistoriassa, kuin näin toimitaan pyrkimyksenä kohti yksin- ja harvainvaltaa.

EU ei voi sallia jäsenmailleen tuon valtiomuodon muutosta eikä vesittämistä. Jos jokin maa haluaa muutosta, maan on tällöin erottava EU:sta. EU:n harjoittaman linjan on syytä olla melko tiukka. Näivettämistä ei tule sallia.

Liberaalissa demokratiassa siis myös vähemmistössä oleva oikeistopopulistinen puolue voi kasvaa ja ottaa vallan. Liberaali demokratia ei kuitenkaan salli sitä, että valtaan päästyään oikeistopopulistinen puolue eikä minkään muunkaan sortin puolue muuttaisi vallan kolmijako-oppia sekä yksilön ja vähemmistöjen oikeuksia niin, että vähemmistöön jäävät eivät voi kasvaa enemmistöksi ja ottaa valtaa kannatuksellaan haltuunsa.

Kyse on siis vähemmistön oikeuksista ja tasapuolisista mahdollisuuksista valtiomuodon hallintojärjestelmässä. Liberaali demokratia hallinto- ja valtiomuotona on mahdollistanut myös oikeistopopulististen liikkeiden ja puolueiden menestymisen ja pääsyn jossain maissa - kuten Puolassa ja Unkarissa - myös valtaan.

Unkarissa sivujuonne on toki EU-lakeja ja ihmisoikeussopimusta rikkova turvapaikanhakijoiden kohtelu, mutta sitä ei pidä sotkea liberaalin demokratian periaatteiden rikkomiseen.  Puolassa Mateusz Morawieckin johtama Laki ja oikeus -puolue ja Unkarissa Viktor Orbánin johtama Fidesz-puolue ovat ryhtyneet nimenomaisesti toimiin, jotka rajoittavat vähemmistöön kuuluvien puolueiden pääsyä tasapuolisesti valtaan vallassa olevan puolueen kanssa. Vallan kolmijako-oppia ja oikeusvaltioperiaatetta on horjuttu etenkin oikeuslaitokseen kohdistetuissa poliittisissa muutoksissa.

                                                                                           ****

Perussuomalaisessa kannattajakunnassa kuten oikeistopopulistisessa kannattajakunnassa laajemminkin ympäri Eurooppa on epäilty, että nyt ollaan laistamassa ja syrjäyttämässä demokratiaa, kun EU on arvostellut Mateusz Morawieckin Laki ja oikeus -puolueen johtamaa Puolaa ja Viktor Orbánin Fidesz-puolueen johtamaa Unkaria ja kun EU ei ole puuttunut Espanjan toimintaan itsenäisyyteen pyrkivässä Kataloniassa.

Kyse ei siis ole demokratian laistamisesta tai syrjäyttämistä, vaan nimenomaan päinvastoin.

Jos oikeistopopulistilla liikkeillä olisi vähänkin järkeä, he toimisivat liberaalisen demokratian vuosisatoja sitten luotujen pelisääntöjen mukaan eivätkä alkaisi muuttaa yhteiskuntia kohti Venäjän ja Kiinan kaltaista autoritääristä valtio- ja hallintomuotoa, johon nyt pisimällä EU:ssa ovat olleet menossa Puola ja Unkari.

En kirjoita nyt mistään maahanmuuttoa koskevasta politiikasta, vaan oikeuslaitoksen asemasta ja oppositiopuolueiden ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksista toimia liberaalin demokratian pelisäännöillä, johon kuuluu myös lehdistövapaus.

Se, että valtapuolueella sattuu olemaan jossakin maassa yli 45 tai 52 prosentin kannatus ja sen tuoma ehdoton hallintovalta, ei oikeuta tuota puoluetta muuttamaan maata liberaalisesta demokratiasta kohti autoritariaa niin kauan kuin maa on EU:n jäsenmaa.

                                                                                           ****

Jos liberaali demokratia -termi on sekaisin oikeistopopulisteilla, sekaisin termin ymmärtäminen on myös muillakin. Sekaisin se on esimerkiksi vihreiden Osmo Soininvaaralla ”Liberaali demokratia pulassa” -kirjoituksen perustella (Suomen Kuvalehti 31.8.2018).

Liberaali demokratia ei todellakaan ole missään pulassa. Ne ovat aatesuunnat, jotka voivat olla pulassa, ei liberaalin demokratian valtio- ja hallintomuoto.

Toivoisin mielelläni kuulevan Halla-ahon ja Huhtasaaren sanovan: ”liberaali demokratia on paras valtiomuoto”. Jos he eivät tuota kykene sanomaan, nimetköön sitten heille paremman valtiomuodon.

Ovatko Perussuomalaiset puolueena sitoutuneet liberaalin demokratian valtiomuotoon vaan haluavatko he Suomen siirtyvän kohti autoritaarista valtiomuotoa?

]]>
85 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277286-liberaali-demokratia-ja-perussuomalaiset#comments Jussi Halla-aho Laura Huhtasaari Liberaali demokratia Oikeistopopulismi Perussuomalaiset Thu, 13 Jun 2019 07:59:27 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277286-liberaali-demokratia-ja-perussuomalaiset
Sanokaa kerran vielä "oikeistopopulismi", niin minä #&X#¤&#!!! http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276765-sanokaa-kerran-viela-oikeistopopulismi-niin-mina-x <p>Vaalien jälkitunnelmissa ja vihapuhe- sekä populismikeskusteluun tuskastuneena jäin taas miettimään sanoja, niillä leimaamista ja mainstream-median itsestäänselvyyksinä esittämiä asenteita. (Miksi käytän englanninkielistä termiä? No siksi, koska puhe &quot;valtamediasta&quot; on kuulemma <em>oikeistopopulistista</em>!)</p><p>&nbsp;</p><p>Moni on esittänyt oikeutettuja epäilyjä, että media on vahvasti puolueellinen. Toiset taas puolustelevat, että myös <em>oikeistopopulistien</em> olisi ymmärrettävä, että heitä(kin) saa kritisoida, ja että media (muka) suhtautuisi yhtä kriittisesti kaikkiin puolueryhmittymiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Katsotaanpa niitä puolueryhmittymiä; millaisia yleisnimiä niistä käytetään mediassa normaaleina ja neutraaleina yleisnimityksinä. On oikeisto ja vasemmisto, on liberaalit ja konservatiivit ja keskiryhmät. Ja tietysti sosiaalidemokraatit. Ja erilaiset ympäristöpuolueet ja/tai vihreät. Ja sitten tietysti <em>oikeistopopulistit</em>.</p><p>&nbsp;</p><p>Mikä noista ei kuulu joukkoon?</p><p>&nbsp;</p><p>Oikein. Tuo viimeksi mainittu. Se on nimittäin ainoa ryhmä, joka ei pääsääntöisesti itse kutsu itseään sillä nimellä, millä media sitä kutsuu. Käsittääkseni esim. perussuomalaiset kutsuvat itseään kansallismielisiksi, niin myös sen erilaiset aatetoverit Suomessa ja ulkomailla. Toki jotkut nimittävät itseään myös patriooteiksi, isänmaallisiksi tai nationalisteiksi. Mutta he <em>eivät</em> nimitä itseään yleensä <em>oikeistopopulisteiksi</em>. Sen sijaan nuo muut aatesuunnat, demarit, vihreät, konservatiivit ja liberaalit, nimittävät itsekin itseään samoilla termeillä kuin mitä media heistä käyttää. Koska medialla ei ole tarvetta yrittää jatkuvasti mustamaalata heitä.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä jo itsessään todistaa, että media on leimannut kansallismieliset puolueet jollain tavalla epäilyttäviksi. Se on tietoista propagandaa, sitä paljon kauhisteltua informaatiovaikuttamista. Ja usein tämä leimaaminen ei edes ole mitenkään perusteltua, vaan aivan automaattista ja itsestäänselvää. Ja se on tietysti hyvin loukkaavaa niille miljoonille äänestäjille, jotka esimerkiksi haluavat vastustaa liittovaltiokehitystä, hallitsematonta maahanmuuttoa sekä kansojen ja/tai yksilöiden itsemääräämisoikeuden menetystä. Siis täysin normaaleja ja oikeutettuja mielipiteitä, vaikka kenenkään ei niitä tarvitsekaan väkisin jakaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vaalien jälkitunnelmissa ja vihapuhe- sekä populismikeskusteluun tuskastuneena jäin taas miettimään sanoja, niillä leimaamista ja mainstream-median itsestäänselvyyksinä esittämiä asenteita. (Miksi käytän englanninkielistä termiä? No siksi, koska puhe "valtamediasta" on kuulemma oikeistopopulistista!)

 

Moni on esittänyt oikeutettuja epäilyjä, että media on vahvasti puolueellinen. Toiset taas puolustelevat, että myös oikeistopopulistien olisi ymmärrettävä, että heitä(kin) saa kritisoida, ja että media (muka) suhtautuisi yhtä kriittisesti kaikkiin puolueryhmittymiin.

 

Katsotaanpa niitä puolueryhmittymiä; millaisia yleisnimiä niistä käytetään mediassa normaaleina ja neutraaleina yleisnimityksinä. On oikeisto ja vasemmisto, on liberaalit ja konservatiivit ja keskiryhmät. Ja tietysti sosiaalidemokraatit. Ja erilaiset ympäristöpuolueet ja/tai vihreät. Ja sitten tietysti oikeistopopulistit.

 

Mikä noista ei kuulu joukkoon?

 

Oikein. Tuo viimeksi mainittu. Se on nimittäin ainoa ryhmä, joka ei pääsääntöisesti itse kutsu itseään sillä nimellä, millä media sitä kutsuu. Käsittääkseni esim. perussuomalaiset kutsuvat itseään kansallismielisiksi, niin myös sen erilaiset aatetoverit Suomessa ja ulkomailla. Toki jotkut nimittävät itseään myös patriooteiksi, isänmaallisiksi tai nationalisteiksi. Mutta he eivät nimitä itseään yleensä oikeistopopulisteiksi. Sen sijaan nuo muut aatesuunnat, demarit, vihreät, konservatiivit ja liberaalit, nimittävät itsekin itseään samoilla termeillä kuin mitä media heistä käyttää. Koska medialla ei ole tarvetta yrittää jatkuvasti mustamaalata heitä.

 

Tämä jo itsessään todistaa, että media on leimannut kansallismieliset puolueet jollain tavalla epäilyttäviksi. Se on tietoista propagandaa, sitä paljon kauhisteltua informaatiovaikuttamista. Ja usein tämä leimaaminen ei edes ole mitenkään perusteltua, vaan aivan automaattista ja itsestäänselvää. Ja se on tietysti hyvin loukkaavaa niille miljoonille äänestäjille, jotka esimerkiksi haluavat vastustaa liittovaltiokehitystä, hallitsematonta maahanmuuttoa sekä kansojen ja/tai yksilöiden itsemääräämisoikeuden menetystä. Siis täysin normaaleja ja oikeutettuja mielipiteitä, vaikka kenenkään ei niitä tarvitsekaan väkisin jakaa.

]]>
139 http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276765-sanokaa-kerran-viela-oikeistopopulismi-niin-mina-x#comments Informaatiovaikuttaminen Oikeistopopulismi Propaganda Vihapuhe Thu, 30 May 2019 19:45:12 +0000 Tuula Komsi http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276765-sanokaa-kerran-viela-oikeistopopulismi-niin-mina-x
Vallan houkutuksia http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276382-vallan-houkutuksia <p>Itävallassa skandaalin aiheuttaneen Strache-videon paljastumisen jälkeen Suomessa on keskusteltu lähinnä siitä, miten Kreml käyttää Perussuomalaisia ja muita Euroopan oikeistopopulistisia puolueita välineitä omien päämääriensä ajamisessa. Sekä myös siitä, miten Kreml on valmis tukemaan oikeistopopulistisia liikkeitä muun muassa taloudellisesti ja erilaisin hybridivaikuttamisen keinoin.</p><p>Tämä asia on ilman muuta selvittämisen arvoinen. Huomiota kannattaa kuitenkin kiinnittää myös siihen, mitä Strache-video kertoo oikeistopopulististen puolueiden ja eri maiden kansallisten eliittien välisistä yhteyksistä. Tämän suunnan puolueethan hakevat suurimman osan kannatuksestaan työväestön, maaseudulla asuvien ja pienituloisten ihmisten keskuudesta, ja ne yrittävät kaikin keinoin vakuuttaa olevansa nimenomaan tavallisten ihmisten asialla. Eniten oikeistopopulistiset puolueet vierastavat elämäntavoiltaan kosmopoliittisia ja asenteiltaan liberaaleja ihmisiä, joilla on varaa kehua kalliilla sähköautoillaan ja luonnonmukaisilla erikoisruuillaan sekä halveksua tavallisia maksalaatikon syöjiä.</p><p>Eliittien vastaisuus ja vaatimaton sosiaalinen tausta ovat toimineet myös Heinz-Christian Strachen aseina hänen noustessaan FPÖ:n johtoon. Tämä ei kuitenkaan estä häntä rehvastelemasta kohuvideossa viehättävälle venäläisnaiselle tunti tunnin perään sillä, miten hyvät suhteet hänellä on todellisiin rahamiehiin niin Itävallassa kuin Ukrainassa ja Kiinassakin. Tai miten hän päättäjän asemiin noustessaan pystyy vaikuttamaan siihen, mitkä maan suuryrityksistä saavat jatkossa julkisia tilauksia ja mitkä taas eivät. Kyse on hyvin selkeästä vaihtosuhteesta: jos elinkeinoelämän piirissä esiintyy valmiutta tukea Strachen ja hänen puolueensa pyrkimyksiä, hän ja hänen puolueensa ovat valmiita vastapalveluihin.</p><p>Historiasta johtuen tällaiset taloudellisen ja poliittisen eliitin keskinäiset kytkökset ovat poikkeuksellisen vahvoja juuri Itävallassa ja Viktor Orbánin tiukasti johtamassa Unkarissa. Mutta Suomessakin elinkeinoelämä, keskeiset etujärjestöt ja merkittävät poliittiset puolueet ovat tottuneet solmimaan yhteyksiä keskenään. Ihmiset tapaavat usein toisiaan ja tutustuvat keskenään seminaareissa ja muissa tapahtumissa, eri toimijat kertovat tarpeistaan ja myös yhteistyöstä sovitaan. Jos esimerkiksi jokin puolue päättää vaatia tiukasti metsien lisähakkuumahdollisuuksia tai energiaintensiivisen teollisuuden sähkönhintojen pitämistä kilpailukykyisinä, puolue ja sen avainasemissa toimivat luottamushenkilöt osaavat yleensä odottaa saavansa myös vastapalveluja. Molempiin suuntiin tapahtuva yhteiskuntasuhteiden hoitaminen nivoo oikeistopopulistienkin johtavat toimihenkilöt paljon tiukemmin osaksi kansallisia eliittejä kuin he tai heidän salaiset tukijansa haluavat julkisuudessa tiedettävän.</p><p>Juuri tässä suhteessa Strache-video on pudottanut lappuja monilta silmiltä. Meidän muiden on hyvä tietää, ettei kyse ole vain itävaltalaisesta ilmiöstä, vaan koskee oikeistopopulistisia liikkeitä kaikkialla Euroopassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Itävallassa skandaalin aiheuttaneen Strache-videon paljastumisen jälkeen Suomessa on keskusteltu lähinnä siitä, miten Kreml käyttää Perussuomalaisia ja muita Euroopan oikeistopopulistisia puolueita välineitä omien päämääriensä ajamisessa. Sekä myös siitä, miten Kreml on valmis tukemaan oikeistopopulistisia liikkeitä muun muassa taloudellisesti ja erilaisin hybridivaikuttamisen keinoin.

Tämä asia on ilman muuta selvittämisen arvoinen. Huomiota kannattaa kuitenkin kiinnittää myös siihen, mitä Strache-video kertoo oikeistopopulististen puolueiden ja eri maiden kansallisten eliittien välisistä yhteyksistä. Tämän suunnan puolueethan hakevat suurimman osan kannatuksestaan työväestön, maaseudulla asuvien ja pienituloisten ihmisten keskuudesta, ja ne yrittävät kaikin keinoin vakuuttaa olevansa nimenomaan tavallisten ihmisten asialla. Eniten oikeistopopulistiset puolueet vierastavat elämäntavoiltaan kosmopoliittisia ja asenteiltaan liberaaleja ihmisiä, joilla on varaa kehua kalliilla sähköautoillaan ja luonnonmukaisilla erikoisruuillaan sekä halveksua tavallisia maksalaatikon syöjiä.

Eliittien vastaisuus ja vaatimaton sosiaalinen tausta ovat toimineet myös Heinz-Christian Strachen aseina hänen noustessaan FPÖ:n johtoon. Tämä ei kuitenkaan estä häntä rehvastelemasta kohuvideossa viehättävälle venäläisnaiselle tunti tunnin perään sillä, miten hyvät suhteet hänellä on todellisiin rahamiehiin niin Itävallassa kuin Ukrainassa ja Kiinassakin. Tai miten hän päättäjän asemiin noustessaan pystyy vaikuttamaan siihen, mitkä maan suuryrityksistä saavat jatkossa julkisia tilauksia ja mitkä taas eivät. Kyse on hyvin selkeästä vaihtosuhteesta: jos elinkeinoelämän piirissä esiintyy valmiutta tukea Strachen ja hänen puolueensa pyrkimyksiä, hän ja hänen puolueensa ovat valmiita vastapalveluihin.

Historiasta johtuen tällaiset taloudellisen ja poliittisen eliitin keskinäiset kytkökset ovat poikkeuksellisen vahvoja juuri Itävallassa ja Viktor Orbánin tiukasti johtamassa Unkarissa. Mutta Suomessakin elinkeinoelämä, keskeiset etujärjestöt ja merkittävät poliittiset puolueet ovat tottuneet solmimaan yhteyksiä keskenään. Ihmiset tapaavat usein toisiaan ja tutustuvat keskenään seminaareissa ja muissa tapahtumissa, eri toimijat kertovat tarpeistaan ja myös yhteistyöstä sovitaan. Jos esimerkiksi jokin puolue päättää vaatia tiukasti metsien lisähakkuumahdollisuuksia tai energiaintensiivisen teollisuuden sähkönhintojen pitämistä kilpailukykyisinä, puolue ja sen avainasemissa toimivat luottamushenkilöt osaavat yleensä odottaa saavansa myös vastapalveluja. Molempiin suuntiin tapahtuva yhteiskuntasuhteiden hoitaminen nivoo oikeistopopulistienkin johtavat toimihenkilöt paljon tiukemmin osaksi kansallisia eliittejä kuin he tai heidän salaiset tukijansa haluavat julkisuudessa tiedettävän.

Juuri tässä suhteessa Strache-video on pudottanut lappuja monilta silmiltä. Meidän muiden on hyvä tietää, ettei kyse ole vain itävaltalaisesta ilmiöstä, vaan koskee oikeistopopulistisia liikkeitä kaikkialla Euroopassa.

]]>
2 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276382-vallan-houkutuksia#comments Oikeistopopulismi Vallan väärinkäyttö Thu, 23 May 2019 08:57:09 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276382-vallan-houkutuksia
Suhde Venäjään Perussuomalaisten ongelmana http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276247-suhde-venajaan-perussuomalaisten-ongelmana <p>Nykyajan läntisen maailman poliittinen perusjako on melko selkeä. Perinteiset valtapuolueet kannattavat länsimaisia arvoja kuten mielipiteenvapautta, kansanvaltaa ja universaaleja ihmisioikeuksia. Niiden haastajiksi ovat nousseet aggressiivisesti rajojen sulkemista vaativat, kansalliskonservatiiviset ja valkoisen miehen ylivaltaa tavoittelevat illiberaalit liikkeet.</p> <p>Vladimir Putin on ollut uuden poliittisen reaktion edelläkävijä, ja Venäjä tuki kolmisen vuotta sitten aktiivisesti Donald Trumpin nousua Yhdysvaltojen presidentiksi. Euroopassa keskeiseen asemaan ovat nousseet oikeistopopulistiset puolueet Suomen perussuomalaisista aina Espanjan Voxiin saakka. Sekä Donald Trump että Vladimir Putin toivovat oikeistopopulistien vahvistavan asemiaan Euroopassa. Kumpikaan ei halua EU:n nousevan kansainvälisen politiikan kentällä liian vahvaksi ja edistykselliseksi toimijaksi. Lisäksi Venäjä haluaa päästä eroon talouspakotteista ja kasvattaa liikkumavaraansa lähialueillaan.</p> <p>Eurooppalaisten oikeistopopulistien keskuudessa on paljon sekä Donald Trumpin että Vladimir Putinin kannattajia, ja monilla tämän suunnan puolueilla on läheiset suhteet Kremliin. Tämä koskee etenkin Ranskan Marine le Peniä ja hänen puoluettaan, Saksan AfD:tä, Italian La Legaa ja Itävallan vapauspuoluetta. Näiden puolueiden putinistit vierailevat ahkerasti Krimillä ja lähtevät mielellään Venäjällä pidettävien vaalien &rdquo;demokraattisuuden&rdquo; takuumiehiksi ja -naisiksi. Venäjä tukee sekä rahallisesti että monin muin tavoin näiden puolueiden toimintaa, vaikka USA:n presidentinvaalien synnyttämän kohun jälkeen sekä avun antajat että vastaanottajat joutuvat toimimaan melko diskreetisti. Erityisesti tämä koskee Suomen, Baltian maiden ja Puolan oikeistopopulistisia puolueita, joiden äänestäjien joukossa on historiallisista syistä paljon Venäjään ja sen nykyjohtoon hyvin kriittisesti suhtautuvia ihmisiä.</p> <p>Nyt kysymys suhteista Venäjään on levähtänyt perussuomalaisten silmille aivan eurovaalien kynnyksellä. Laura Huhtasaari oli puolueensa edustajana Milanossa vakuuttamassa haluaan lähteä yhteistyöhön Putin-henkisten Ranskan, Italian, Saksan ja Itävallan oikeistopopulistien kanssa. Samaan aikaan Saksassa julkaistiin kohuvideo, jossa Itävallan vapauspuolueen johtaja rakenteli innokkaasti taloudellista ja poliittista yhteistyötä Kremliä lähellä olevan venäläisoligarkin edustajaksi luulemansa henkilön kanssa.</p> <p>Alkuun Huhtasaari yritti luikerrella ulos Strache-skandaalista selittämällä sen olevan yksinomaan Itävallan sisäinen asia. Lisäksi hän väitti, ettei perusteilla olevalla eurooppalaisten oikeistopopulistien yhteenliittymällä olisi mitään tekemistä Venäjän kanssa. Jussi Halla-aho reagoi puolestaan paljastukseen toteamalla Kirkkopäivillä hyvin manikealaisesti, että &rdquo;on vuodettu yksityisiä keskusteluita, mitä ei sanottaisi julkisesti. Tämä on erittäin ikävää kehitystä. Ihminen ymmärtää, että kaikissa tilanteissa ei voi käyttäytyä tietyllä tavalla, mutta joissain tilanteissa voi, koska ne pysyvät keskustelukumppanin välisenä tietona.&rdquo;</p> <p>Perussuomalaisten ahdinkoa ei paranna se, että Ruotsidemokraatit ihmettelevät heidän halujaan liittoutua putinistien kanssa samalla kun heidän oma edustajansa Olli Kotro vaatii venäläisessä mediassa Suomea irtautumaan Schengen-alueesta ja perustamaan Venäjän kanssa viisumivapaan vyöhykkeen. Tässä vaiheessa on kaivettu esiin perussuomalaisten puheenjohtajan vanha Ukraina-kiinnostus ikään kuin osoituksena hänen Venäjä-kriittisyydestään. Myös perussuomalaiset nuoret elämöivät aivan kuin he olisivat oikopäätä lähdössä siirtämään miekalla Suomen rajaa Uralille saakka.</p> <p>Todellisuudessa taitaa kuitenkin olla niin, että perussuomalaiset ovat täysin rinnoin rakentamassa äärioikeistolaista internationaalia yhteistyössä samanhenkisten venäläisten toimijoiden ja amerikkalaisen uusoikeiston kanssa. Tässä yhteistyössä liikkuu myös rahaa, ideoita ja erilaisia tietovuotoja, vaikka sitä ei Suomessa perussuomalaisten tavallisille äänestäjille halutakaan kertoa.</p> <p>Suojelupoliisin olisi varsinkin Itävallan paljastusten jälkeen aiheellista selvittää, mitä asiatonta vaikuttamista ulkomaisten toimijoiden taholta on mahdollisesti harjoitettu Suomen suuntaan ja etenkin oikeistopopulistien keskuudessa. Perussuomalaisilla itselläänkään ei voine olla mitään asian selvittämistä vastaan, jos heillä ei ole mitään salattavaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nykyajan läntisen maailman poliittinen perusjako on melko selkeä. Perinteiset valtapuolueet kannattavat länsimaisia arvoja kuten mielipiteenvapautta, kansanvaltaa ja universaaleja ihmisioikeuksia. Niiden haastajiksi ovat nousseet aggressiivisesti rajojen sulkemista vaativat, kansalliskonservatiiviset ja valkoisen miehen ylivaltaa tavoittelevat illiberaalit liikkeet.

Vladimir Putin on ollut uuden poliittisen reaktion edelläkävijä, ja Venäjä tuki kolmisen vuotta sitten aktiivisesti Donald Trumpin nousua Yhdysvaltojen presidentiksi. Euroopassa keskeiseen asemaan ovat nousseet oikeistopopulistiset puolueet Suomen perussuomalaisista aina Espanjan Voxiin saakka. Sekä Donald Trump että Vladimir Putin toivovat oikeistopopulistien vahvistavan asemiaan Euroopassa. Kumpikaan ei halua EU:n nousevan kansainvälisen politiikan kentällä liian vahvaksi ja edistykselliseksi toimijaksi. Lisäksi Venäjä haluaa päästä eroon talouspakotteista ja kasvattaa liikkumavaraansa lähialueillaan.

Eurooppalaisten oikeistopopulistien keskuudessa on paljon sekä Donald Trumpin että Vladimir Putinin kannattajia, ja monilla tämän suunnan puolueilla on läheiset suhteet Kremliin. Tämä koskee etenkin Ranskan Marine le Peniä ja hänen puoluettaan, Saksan AfD:tä, Italian La Legaa ja Itävallan vapauspuoluetta. Näiden puolueiden putinistit vierailevat ahkerasti Krimillä ja lähtevät mielellään Venäjällä pidettävien vaalien ”demokraattisuuden” takuumiehiksi ja -naisiksi. Venäjä tukee sekä rahallisesti että monin muin tavoin näiden puolueiden toimintaa, vaikka USA:n presidentinvaalien synnyttämän kohun jälkeen sekä avun antajat että vastaanottajat joutuvat toimimaan melko diskreetisti. Erityisesti tämä koskee Suomen, Baltian maiden ja Puolan oikeistopopulistisia puolueita, joiden äänestäjien joukossa on historiallisista syistä paljon Venäjään ja sen nykyjohtoon hyvin kriittisesti suhtautuvia ihmisiä.

Nyt kysymys suhteista Venäjään on levähtänyt perussuomalaisten silmille aivan eurovaalien kynnyksellä. Laura Huhtasaari oli puolueensa edustajana Milanossa vakuuttamassa haluaan lähteä yhteistyöhön Putin-henkisten Ranskan, Italian, Saksan ja Itävallan oikeistopopulistien kanssa. Samaan aikaan Saksassa julkaistiin kohuvideo, jossa Itävallan vapauspuolueen johtaja rakenteli innokkaasti taloudellista ja poliittista yhteistyötä Kremliä lähellä olevan venäläisoligarkin edustajaksi luulemansa henkilön kanssa.

Alkuun Huhtasaari yritti luikerrella ulos Strache-skandaalista selittämällä sen olevan yksinomaan Itävallan sisäinen asia. Lisäksi hän väitti, ettei perusteilla olevalla eurooppalaisten oikeistopopulistien yhteenliittymällä olisi mitään tekemistä Venäjän kanssa. Jussi Halla-aho reagoi puolestaan paljastukseen toteamalla Kirkkopäivillä hyvin manikealaisesti, että ”on vuodettu yksityisiä keskusteluita, mitä ei sanottaisi julkisesti. Tämä on erittäin ikävää kehitystä. Ihminen ymmärtää, että kaikissa tilanteissa ei voi käyttäytyä tietyllä tavalla, mutta joissain tilanteissa voi, koska ne pysyvät keskustelukumppanin välisenä tietona.”

Perussuomalaisten ahdinkoa ei paranna se, että Ruotsidemokraatit ihmettelevät heidän halujaan liittoutua putinistien kanssa samalla kun heidän oma edustajansa Olli Kotro vaatii venäläisessä mediassa Suomea irtautumaan Schengen-alueesta ja perustamaan Venäjän kanssa viisumivapaan vyöhykkeen. Tässä vaiheessa on kaivettu esiin perussuomalaisten puheenjohtajan vanha Ukraina-kiinnostus ikään kuin osoituksena hänen Venäjä-kriittisyydestään. Myös perussuomalaiset nuoret elämöivät aivan kuin he olisivat oikopäätä lähdössä siirtämään miekalla Suomen rajaa Uralille saakka.

Todellisuudessa taitaa kuitenkin olla niin, että perussuomalaiset ovat täysin rinnoin rakentamassa äärioikeistolaista internationaalia yhteistyössä samanhenkisten venäläisten toimijoiden ja amerikkalaisen uusoikeiston kanssa. Tässä yhteistyössä liikkuu myös rahaa, ideoita ja erilaisia tietovuotoja, vaikka sitä ei Suomessa perussuomalaisten tavallisille äänestäjille halutakaan kertoa.

Suojelupoliisin olisi varsinkin Itävallan paljastusten jälkeen aiheellista selvittää, mitä asiatonta vaikuttamista ulkomaisten toimijoiden taholta on mahdollisesti harjoitettu Suomen suuntaan ja etenkin oikeistopopulistien keskuudessa. Perussuomalaisilla itselläänkään ei voine olla mitään asian selvittämistä vastaan, jos heillä ei ole mitään salattavaa.

]]>
7 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276247-suhde-venajaan-perussuomalaisten-ongelmana#comments EU ja Venäjä Oikeistopopulismi Perussuomalaiset Mon, 20 May 2019 19:01:28 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276247-suhde-venajaan-perussuomalaisten-ongelmana
Venäjän tehokas ase - ennen se oli rauhanliike, nyt oikeistopopulistit http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276154-venajan-tehokas-ase-ennen-se-oli-rauhanliike-nyt-oikeistopopulistit <p>Julkaisin kirjoituksen tuolla &rdquo;<em>Venäjän tehokas ase - ennen se oli rauhanliike, nyt oikeistopopulistit</em>&rdquo; -otsikolla ensi kerran jo vuosi sitten heinäkuussa (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258025-venajan-tehokas-ase-ennen-se-oli-rauhanliike-nyt-oikeistopopulistit"><u>US-blogi 9.7.2018</u></a>).</p><p>Kirjoitus on syytä julkaista uudestaan sen ajankohtaisuuden vuoksi.</p><p>Käymme parhaillaan eurovaaleja. Ennakkoäänestys on menossa ensi tiistaihin saakka. Varsinainen vaalipäivä on viikon päästä sunnuntaina 26.5.2019.</p><p>EU:n oikeistopopulistiset liikkeet ovat liittoutumassa - tai vähintäänkin hakemassa tiivistä yhteistyötä - keskenään. Suomesta kuvioissa mukana on myös Perussuomalaiset Laura Huhtasaaren johdolla.</p><p>Oikeistopopulistisesta liikehdinnästä on käytetty myös sävyisämpää kansallismieliset puolueet -määritelmää. Minä en voisi koskaan käyttää tuosta sekasikiöliikkeestä kansallismieliset puolueet -määritelmää. En koskaan. Kansallismielisyyden määritelmää tuo sekasikiöliike ei koskaan ansaitse.</p><p>Kyse oikeistopopulismissa on ennen kaikkea Venäjä-mielisyydestä, ei kansallismielisyydestä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Oikeistopopulistiset liikkeet ovat kokoontuneet tänään Italian Milanoon. Mukana Suomesta on myös Perusuomalaiset. Italia on EU:n nykyinen ja tuleva murheenkryyni ja Italian oikeistopopulismi on tuon kryynin yksi ilmentymä.</p><p>Italian talous on kuralla eikä maa ole kyennyt taloudellisen kyvykkyyden parantamisen edellyttämiin uudistuksiin. Italia on taloudellisessa rapakunnossa. Italia on ollut jo pitkään taloudellisessa rapakunnossa.</p><p>Rapakuntoisen valtion kansa on nyt viimeisimpänä keinona tukeutunut oikeistopopulistiseen liikkeeseen ratkaisuna saada asiat paremmalle tolalle tekemättä itse mitään. Kysymys on siitä, että omat laskut halutaan muiden maksettavaksi.</p><p>Italiasta on tullut oikeistopopulistisen liikkeen johtovaltio, ja se on nähnyt mahdollisuudekseen kokoamalla Euroopan oikeistopopulistiset liikkeet yhteen pönkittää omaa asemaansa EU:ssa. Italia on siis pyrkimässä eurooppalaisen oikeistopopulismin vetäjäksi - ja Venäjän avittamana, tietty.</p><p>Suomessa mukaan tuohon EU:n sisällä Italian johdolla törröttävään sekasikiölaumaan on lähtenyt Perussuomalaiset.</p><p>Muutoin en tuon &rdquo;<em>vika kaikkiin ongelmiin on muissa, ei missään nimissä meissä</em> &rdquo; -sekasikiölauman toimiin puuttuisi, mutta Venäjä on nähnyt liikkeessä taas kerran oivallisen mahdollisuuden hajottaa EU:ta sisältä päin.</p><p>Venäjä on &nbsp;toiminut määrätietoisesti jo vuosien ajan oikeistopopulististen liikkeiden tukemisessa. Venäjä on jo saanut itselleen myös jo tulosta aikaan.&nbsp;&nbsp;</p><p>Onko Venäjälle tulossa eurovaaleissa jättipotti?</p><p>Jos minusta on kiinni, ei kuuna päivänä. En koskaan voisi äänestää Putin- ja Venäjä-mielisiä Euroopan parlamenttiin eurovaaleissa. En koskaan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Itävallan hallituspuolueen ryhmänjohtaja lieventäisi Venäjä-pakotteita: &rsquo;Pakotteista ei ole ollut minkäänlaista apua&rsquo;</em>&rdquo; (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/7ec2ae85-7047-4f23-a662-340006807816"><u>IL 10.11.2018</u></a>).</p><p>Tuo Iltalehden uutisotsikko oli siis viime vuoden puolelta. Itävallan oikeistopopulistinen hallitus halusi ja haluaa Venäjä-pakotteista eroon.</p><p>&rdquo;<em>Itävallan varaliittokansleri Strache eroaa tehtävästään: käy salaa kuvatulla videolla kauppaa venäläis&shy;oligarkin sukulaista esittävän naisen kanssa</em>&rdquo; on tuore uutisotsikko Helsingin Sanomien nettisivuilla (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006110100.html"><u>HS 18.5.2019</u></a>).</p><p>Oikeistopopulistisen hallituspuolueen FPÖ:n johtaja, varaliittokansleri Heinz-Christian Strache joutui tänään eroamaan tiedotusvälineiden kerrottua hänen halukkuudestaan ottaa vastaan lahjuksia venäläisen oligarkin sukulaisena esiintyneeltä naiselta. Nainen kertoi olevansa Putinin ystävä. &nbsp;</p><p>Strache suostui salaa kuvatulla videolla Kronen Zeitung -lehteä koskeviin venäläisnaisen esittämiin järjestelyihin, jos lehti puolestaan auttaa FPÖ:n&nbsp;vaalikampanjointia. Vastineeksi Strache lisäksi esitti, että hallitukseen noustuaan hän voisi tehdä venäläisnaisen kanssa tätä hyödyttäviä julkisia sopimuksia esimerkiksi rakennusalalla.</p><p>Tuo Itävallan tapaus on hyvä esimerkki, miksi tuota helvetin oikeistopopulistista sekasikiölaumaa ei kenenkään pidä äänestää Euroopan parlamenttiin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Oheinen tämän luvun jälkeinen kirjoitus on siis julkaistu ensi kerran 9.7.2018 ja siinä on kirjattuna tuon ajankohdan tapahtumia, jotka saattavat tuntua nyt vanhoilta.</p><p>Kyse kaiken kaikkiaan on siis siitä, että Venäjällä ja Venäjää ennen Neuvostoliitolla on erittäin hyvä hajuaisti haistella Euroopasta sellaisia trendejä ja ihmisten mieltymyksiä, joita se osaa taitavasti vahvistaa edukseen ja hajottaa vastapuolta. Rauhanliikkeen on korvannut oikeistopopulismi.</p><p>Nyt oikeistopopulistit keinolla millä hyvänsä pyrkivät saamaan valtaa hinnasta tai keinoista välittämättä. Venäjä on haistanut oikeistopopulistisen haaskan ja käyttää tuota halukasta haaskaa häikäilemättä hyväkseen. On käyttänyt jo pitkän aikaa kuten rauhanliikettäkin aikanaan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Elokuva Mieletön elokuu, 22.6.2018 klo 20.45, TV 1.</p><p>&rdquo;<em>Komedia kylmän sodan Helsingistä vuonna 1962. Kansainvälinen nuorisofestivaali aiheuttaa mellakoita ja naiset menettävät sydämensä ulkomaalaisille miehille. N: Kati Outinen, Laura Birn. O: Taru Mäkelä. Suomi 2013. (U)&nbsp;1 h 39 min.</em>&rdquo;</p><p>Edellä mainittu TV 1:ssä juhannusaattona esitetty elokuva antoi minulle kipinän kirjoittaa tämän pitkän blogikirjoituksen. Elokuva ensiesitys televisiossa oli 3.1.2016 (<a href="https://areena.yle.fi/1-2382147"><u>Yle Areena 3.1.2016</u></a>).</p><p>Tämä kirjoitus edellyttää lukijalta suurta kärsivällisyyttä. Blogikirjoitus on tarkoitettu luettavaksi kirjoituksen teemaan syvästi vihkiytyneille - siis niille, joita kiinnostaa itäisen naapurinne kyseenalaiset toimintatavat länsimaissa niin historiassa kuin tänä päivänä.</p><p>Itäisen naapurimme toimintatavat noudattavat edelleen samaa peruskaavaa kuin kylmän sodan aikaan. Mikään ei ole muuttunut.</p><p>Tuo Mieletön elokuu -elokuva on vain aasinsilta kirjoitukseni aiheeseen. Aasinsilta siihen, millaisia keinoja entinen Neuvostoliitto ja nykyinen Venäjä ovatkaan keksineet edistääkseen omia päämääriä länsimaissa. Miten tavallisia ihmisiä eikä vain pelkästään poliitikkoja tai silmäätekeviä on käytetty hyväksi.</p><p>&rdquo;Rauha ja ystävyys&rdquo;, &rdquo;rauha ja ystävyys&rdquo;, &rdquo;rauha ja ystävyys&rdquo; -huudot toistuvat Mieletön elokuu -elokuvassa noin kahdeksan minuutin kohdalla, kun nuorisofestivaalilaiset vyöryivät banderolleineen pitkin Helsinkiä.</p><p>Helsingin kymmenpäiväisen nuorisofestivaalin (<a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/nuorisofestivaalit-helsingissa-1962"><u>Yle 8.9.2006</u></a>) järjestäjinä toimivat Demokraattisen nuorison maailmanliitto (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Demokraattisen_nuorison_maailmanliitto"><u>DNML</u></a>) sekä Prahassa päämajaansa pitänyt International Union of Students (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/International_Union_of_Students"><u>IUS</u></a>). Kyseisten järjestöjen taustalla oli Neuvostoliitto liittolaisineen.</p><p>Vuosikymmentä myöhemmin vuonna 1973 Agit Prop lauloi Rauha, ystävyys, solidaarisuus -kappaletta jatkaen vuoden 1962 kansainvälisen nuorisofestivaalin teemaa sanasta sanaan. Tuo Agit Propin esitys löytyy vaikkapa YouTubesta tuolla laulun nimen hakusanalla. Kannattaa käydä kuuntelemassa, että pääsee mukaan itäisen ystävämme rauhanaatteen tunnelmaan.</p><p>Noina kylmän sodan vuosina ja vuosikymmeninä Neuvostoliitolla riitti lännessä ja lännen tuntumassa rauhanaatteen agitaattoreita ihan ilmaiseksi aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Kolme vuosikymmentä aikaisemmin 1950-luvun alussa Neuvostoliitto myös tiesi, mikä vetosi sodan kokeneiden tunteeseen, kun toisen maailmansota oli vielä tuoreessa muistissa.</p><p><strong>Rauhanliike ennen</strong></p><p>Maailman rauhanneuvosto - World Peace Council (<a href="http://www.wpc-in.org/about-wpc"><u>WPC</u></a>) - on omien sanojensa mukaa anti-imperialistinen, riippumaton ja liittoutumaton rauhanliike. Siis riippumaton ja liittoutumaton.</p><p>WPC perustettiin vuoden 1950 marraskuussa, mutta liikkeen synnyinprosessi sai alkunsa jo vuonna 1948 Puolassa pidetyssä Älymystön rauhankongressissa rauhan puolustamiseksi (Мировой Конгресс Интеллектуалов в защиту Мира, Światowy Kongres Intelektualistów w Obronie Pokoju). Ajankohta on melko tarkalleen sama, jolloin myös Naton perustamisprosessi alkoi.</p><p>Puolan rauhankongressilla ei tosiasiallisesti ollut mitään tekemistä rauhanliikkeen kanssa.</p><p>Raadollisesti rauhankongressi oli osa Neuvostoliiton ja Stalinin alkavaa tavoitetta hidastaa Yhdysvaltain johtamaa ydinaseohjelmaa länsimaissa vaikuttamalla maailman yleiseen mielipiteeseen edistämällä kommunistisia voimia rauhankannattajina ja vastaavasti kuvaamalla lännen toimia uhkana rauhalle.</p><p>Tuolloin vuonna 1948 sai alkunsa myös nykyisessä muodossa Neuvostoliiton määrittelemänä käsite &rdquo;amerikkalainen imperialismi&rdquo;, joka edelleen pitää puoliaan täällä Suomessa vielä 70 vuoden jälkeen.</p><p>WPC:stä muodostui Neuvostoliiton tärkein sodanjälkeinen näyteikkunajärjestö ja politiikantekoväline, jolla pyrittiin vaikuttamaan länsimaissa asuvien ihmisten mielipiteeseen tavoilla, jotka ihmiset kokivat tärkeäksi tuolloin. WPC oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean kansainvälinen osaston ja Neuvostoliiton rauhan komitean suorassa ohjauksessa.</p><p>WPC:n ensimmäinen päämaja oli Pariisissa, mistä se karkotettiin ns. viidennen kolonnan edustajana, kun Ranskalle selvisi rauhanneuvoston todellinen luonne. Pariisin jälkeen WPC:n päämajalle ei enää löytynyt tilaa Nato-maissa, ja Neuvostoliitto joutui etsimään uutta päämajasijaintia blokkien väliseltä alueelta.</p><p>Itävallassa vuosina 1954-1968 ollessaan neuvosto joutui vuonna 1957 muuttamaan nimeään International Institute for Peace -järjestöksi tullakseen jotenkin toiminnalleen mahdolliseksi Itävallassa. Vuodesta 1968 vuoteen 1991 WPC:n päämaja oli Helsingissä ja sen jälkeen Kreikassa.</p><p>Jos Neuvostoliiton kylmän sodan alkuvaiheen rauhankampanja kiinnostaa enemmän, esitän luettavaksi Vladimir Dobrenkon laatiman tutkielman otsikolla &rdquo;<em>Conspiracy of Peace: The Cold War, the International Peace Movement, and the Soviet Peace Campaign, 1946-1956</em>&rdquo;, joka löytyy <a href="http://etheses.lse.ac.uk/3479/1/Dobrenko_Conspiracy_of_Peace.pdf"><u>täältä</u></a>.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Mikä sai Stalinin ja Neuvostoliiton ottamaan rauhanliikkeen välineeksi suurvaltapolitiikkaan heti toisen maailmansodan jälkeen? Mikä sai Stalinin ja Neuvostoliiton ottamaan rauhan käsitteen kaikessa mahdollisessa välineeksi suurvaltapolitiikkaan, josta yhtenä esimerkkinä olivat nuorisofestivaalit vaikkapa Helsingin tapaan vuonna 1962?</p><p>Rauhalla ja pyyteettömällä rauhatahtoisuudella ei ollut mitään tekemistä Neuvostoliiton tavoitteissa, kyse oli puhtaasta turvallisuus-, puolustus- ja suurvaltastrategiasta. Jo vuoden 1948 Puolan rauhankongressissa kyse oli ydinaseista ja niihin liittyen Naton perustamisesta. Toisen maailmansodan tiimoilta Yhdysvalloilla oli jo ydinase, mitä Neuvostoliitolla ei vielä ollut.</p><p>Naton perustamisen myötä länsi pyrki luomaan vastavoimaa Neuvostoliiton konventionaalisten aseiden ylivoimalle Euroopassa. Neuvostoliitto olisi kyennyt tuolla ylivoimalla valtaamaan koko Euroopan ilman suurempia menetyksiä aina Atlantin rannikolle saakka.</p><p>Läntisen Euroopan puolustaminen perustui Natossa toisen maailmasodan jälkeen siis ydinaseisiin.</p><p>Neuvostoliitto räjäytti ensimmäisen atomipomminsa 29. elokuuta 1949 ollen reilun puolivuosikymmentä Yhdysvaltoja jäljessä. Puolivuosikymmentä ydinaseiden kaltaisissa joukkotuhoaseissa on pitkä aika. Stalin ja Neuvostoliitto olivat hieman hädissään.</p><p>Offset strategy on nimitys yhdysvaltalaiselle turvallisuus- ja puolustuspoliittiselle strategialle, joita Yhdysvallat on luonut toisen maailmansodan jälkeen sekä itsensä että liittolaistensa turvaksi. Osuvin suomalainen käännös Offset strategy -sanalle lienee vastavoimastrategia.</p><p>Ensimmäisen strategian loi kenraali Dwight David Eisenhower 1950-luvun puolivälissä ja tuon vastavoimastrategian kausi kesti 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin. Alun perin strategian nimi oli New Look, historian valossa käytetään nykyisin nimenä myös Offset Strategy (The U.S. Offset Strategy).</p><p>Neuvostoliiton konventionaalinen armeija oli siis vahva toisen maailmasodan jäljiltä. Vastavoimastrategian pohjimmainen lähtökohta oli, ettei Yhdysvaltojen ja Euroopan Nato-maiden kannata rakentaa Neuvostoliiton vertaista konventionaalista armeijaa, vaan vastavoima luodaan asymmetrisesti ydinasein.</p><p>Ensimmäinen vastavoimastrategia olikin hyvin toimiva strategia siihen saakka, kunnes Neuvostoliitto teki suuria panostuksia taktiseen ja strategiseen ydinasearsenaaliinsa ja ylitti lännen ydinasekapasiteetin kuvan 1 mukaisesti 1970-luvun jälkipuolella. Kuva 1 kertoo myös Yhdysvaltain ydinaseiden ylivoiman toisen sodan jälkeen, joka perustui siis Eisenhowerin johdolla luotuun ensimmäiseen vastavoimastrategiaan.</p><p>Ymmärrettävästi rauhanaatteella oli laajaa kantapintaa Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Lännessä ihmiset eivät vielä 1940- ja 1950-lukujen taitteessa täysin ymmärtäneet muuttunutta tilannetta, jossa Neuvostoliitto olisi lännen vihollinen.</p><p>Neuvostoliitto otti yhdeksi keskeisemmäksi toimintastrategiakseen pyrkimyksen vaikuttaa eurooppalaisten ihmisten rauhantahtoisuuteen perustamalla rauhanaatteen liikkeitä eri muodoissa. Muotoja ja liikkeitä rauhan ja solidaarisuuden teemoilla Neuvostoliitolla riitti.</p><p>Kun nyt 2010-luvulla puhutaan Venäjän hybridivaikuttamisesta, ei mitään uutta ole tapahtunut. Neuvostoliitolle ja nykyisin Venäjälle mielipidevaikuttaminen vastustajien joukossa on tuttua puuhaa. Nyt poikkeuksellista on se, että toisin kuin kylmän sodan aikaan, Venäjä on onnistunut tällä vuosikymmenellä tavoitteissaan lähes täysin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Neuvostoliitolla oli ja Venäjä edelleen on suuri kyky löytää lännestä ns. hyödyllisiä idiootteja ajamaan etujaan. 1950-luvulla WPC värväsi johtoasemiin vasemmistolaisia rauhanaktivisteja, jotka eivät välttämättä oivaltaneet liittyneensä järjestöön, jota Neuvostoliitto käytti vain välineenä ajamaan raadollisia suurvaltapoliittisia päämääriään.</p><p>Neuvostoliitto onnistui valjastamaan runsaasti eurooppalaisia kuuluisuuksia ajamaan pyyteellisiä etujaan WPC-rauhanliikkeen kautta.</p><p>Yksi esimerkki WPC:hen &rdquo;värvätyistä&rdquo; on ranskalainen Jean Frédéric Joliot-Curie, josta tuli Maailman rauhanneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja. Nuorempana Joliot-Curie toimi nobelisti Marie Curien assistenttina. Hänen tieteellinen uransa koski atomin ytimen tutkimusta, kuinkas muuten. Joliot-Curie sai vaimonsa Irène Joliot-Curien kanssa kemian Nobelin vuonna 1935.</p><p>Muita kylmän sodan aikaisia Neuvostoliiton palvelukseen rauhanliikkeen kautta valjastaneita suuruuksia olivat muun muassa yhdysvaltalainen sosiologi ja kansalaisoikeusliikkeen johtajia W. E. B. Du Bois, yhdysvaltalainen näyttelijä, urheilija, kirjailija ja kansalaisoikeusaktivisti Paul Robeson, yhdysvaltalainen kirjailija Howard Fast, espanjalainen kuvataiteilija Pablo Picasso, ranskalainen historioitsija, runoilija ja kirjailija Louis Aragon, brasilialainen kirjailija Jorge Amado, chileläinen Nobel-palkittu runoilija Pablo Neruda, unkarilainen marxilainen filosofi ja kirjallisuuskriitikko György Lukacs, italialainen taidemaalari Renato Guttuso, ranskalainen filosofi ja kirjailija Jean-Paul Sartre, meksikolainen taidemaalari ja graafikko Diego Rivera ja syyrialainen vallankumousjohtaja Muhammad al-Ashmar.</p><p>Neuvostoliiton hybridivaikuttamisen kyvykkyydestä jo tuolloin kertoo Pablo Picasson tapaus. Picasson kuuluisa kyyhkynen (<a href="https://www.pablopicasso.org/dove-of-peace.jsp"><u>La Colombe</u></a> -litografia) valittiin aluksi Pariisissa vuonna 1949 pidetyn Rauhankannattajien maailmankongressin (World Congress of Partisans for Peace) tunnukseksi ja myöhemmin Picasson kyyhkynen hyväksyttiin koko WPC:n symboliksi.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kuva 2 on otettu vuonna 1952 Itä-Berliinissä pidetyssä WPC:n kongressissa, jossa Picasson kyyhkysen alapuolisessa bannerissa luki &rdquo;<em>Deutschland muss ein Land des Friedens sein</em>&ldquo;. Vapaasti suomennettuna: &quot;<em>Saksan on oltava rauhan maa</em>&quot;.</p><p>Neuvostoliitto tyrkytti siis rauhaa ihan joka paikkaan.</p><p>Jaetusta Saksasta &rdquo;rauhan maana&rdquo; oli tulossa Neuvostoliiton seuraava ongelma. Berliinin saarto oli jo ollut 24.6.1948-12.5.1949 välisenä aikana, ja Saksan tilanne kärjistyi Berlinin muurin rakentamiseen vuonna 1961. Ponnisteluilla rauhaan vedoten Neuvostoliitto ei kyennyt ratkaisemaan Saksan kysymystä luomansa rauhanliikeagendan ja WPC:n avulla.</p><p>Tuorein WPC:n esimerkki Venäjän poliittisten etujen ajamisesta tältä kesältä on &rdquo;<em>WPC against NATO Summit 2018</em>&rdquo; -tapahtumat, joiden iskulause on &rdquo;<em>Yes to peace, no to Nato</em>&rdquo; (<a href="http://www.wpc-in.org/"><u>WPC 6.7.-7.7.2018</u></a>). Kuvassa 3 esitetty WPC:n Naton vastainen juliste kertoo paljon järjestöstä, joka näyttää edelleenkin perustavan toimintaansa kylmän sodan aikaisiin menetelmiin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Rauhanaatteella ja rauhanliikkeellä ratsastaminen osoittaa entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän kyvykkyyttä löytää lännessä tapoja, jotka vetoavat päättäjiin, merkkihenkilöihin sekä myös tavallisiin ihmisiin.</p><p>WPC:n pääsihteeriksi vuonna 1977 valitun intialaisen Romesh Chandran &rdquo;<em>Neuvostoliiton ulkopolitiikan päämäärinä ovat saada aikaan pysyvä rauha ja rauhanomainen rinnakkaiselo erilaisten yhteiskuntajärjestelmien omaavien maiden kesken</em>&rdquo; -sanojen perusta kantaa edelleen hyvin etenkin Suomessa.</p><p>Chandran rakentamat rauhankampanjat oli suunnattu pelkästään länttä vastaan. Rauhanomainen rinnakkaiselo -termi on meille liiankin tuttu, jonka käyttöä ei presidentti Urho Kekkonenkaan kavahtanut.</p><p>Olisi pitänyt kavahtaa.</p><p>Venäjä osaa edelleen muodostaa monimutkaisia kuvioita ja valjastaa länsimaissa vaikutusvaltaisia ihmisiä mukaansa täyttämään Venäjän intressejä. Monet WPC:n piirissä keksityt vanhat iskulauseet ja iskusanat toistettuna ovat iskostuneet ihmismieliin pysyvästi ja ne vaikuttavat takaraivossa edelleen.</p><p>WPC:n rahoitus kokonaisuudessaan tuli käytännössä Neuvostoliitolta. 1970-luvun lopulla Neuvostoliitto antoi järjestölle noin 50 miljoonaa dollaria vuodessa, mikä oli tuohon aikaan iso rahasumma. Rahaa kierrätettiin WPC:n päämajan kautta, siis vuosina 1968-1991 Helsingin kautta ja osaltaan - mutta vain osaltaan - Neuvostoliitto sijoitti päämajan maahan, josta rahan liikkeet länteen olivat helpommin mahdollisia.</p><p>Neuvostoliiton rahavirroille otollisia kanavia WPC:n kautta länteen olivat mm. Sosialistinen internationaali (<a href="http://www.socialistinternational.org/"><u>SI</u></a>), joka oli sosiaalidemokraattisten puolueiden kansainvälinen yhteistyöjärjestö ja jossa myös Suomen SDP oli mukana. WPC:n kautta Neuvostoliiton rahavirroille Suomeen oli esimerkiksi SDP:n Kansainvälinen solidaarisuussäätiö (nykyinen <a href="https://www.solidaarisuus.fi/"><u>Solidaarisuus</u></a>).</p><p>SDP:n Nato-vastaisuudella ja Yhdysvaltojen vastustamisella on siis vanhat juuret pitkälle kylmän sodan aikaan. Noista WPC:n rahavirroista löytyisi vielä paljon tutkittavaa Suomenkin osalta.</p><p>Suomessa WPC:hen kuului aikaisemmin myös vuonna 1949 perustettu Suomen rauhanpuolustajat ry (<a href="https://www.rauhanpuolustajat.org/?v=f0aa03aaca95"><u>Suomen Rauhanpuolustajat</u></a>), joka ei ollut sidoksissa SDP:hen. Sen sijaan SKDL oli Rauhanpuolustajien jäsenjärjestö ennen puolueen lakkauttamista.</p><p>Jos haluaa peilata Venäjän nykyisiä vaikutustapoja ja vaikutuskyvykkyyttä lännessä, kannattaa tutustua tarkasti siihen laajaan kudelmaan, jonka Neuvostoliitto loi kylmän sodan jälkeen ja joka kesti voimissaan pitkälle 1980-luvulle aina Reaganin ja Gorbatšovin aikoihin saakka. Aineistoa on runsaasti, jonka tunteminen on suureksi eduksi Venäjän nykyajan monimutkaisten toimintamallien ymmärtämiseksi.</p><p>Pari lukemisen arvoista kirjaa on vuonna 1991 julkaistu Richard F. Staarin <a href="https://books.google.fi/books?id=Hvv7U15xCtMC&amp;pg=PR3&amp;hl=ru&amp;source=gbs_selected_pages&amp;cad=2#v=onepage&amp;q&amp;f=false"><u>Foreign Policies of the Soviet Union</u></a> -kirja ja vuonna 2001 julkaistu Andrew G. Bonen <a href="https://slider.mcmaster.ca/index.php/russelljournal/article/view/1994"><u>Russell and the Communist-Aligned Peace Movement in the Mid-1950s</u></a> -kirja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vietnamin sodan jälkeen WPC sai uutta nostetta 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, kun maailmanpoliittinen tilanne kiristyi. Vaikka Vietnamin sodan vastaisen rauhanliikkeen enemmistöllä ei ollut mitään tekemistä WPC:n kanssa, Vietnamin sotaan liittyvä rauhanliike loi kuitenkin Neuvostoliiton päämääriä tukevaa kansaismielipidettä Eurooppaan.</p><p>Vuodesta 1976 Neuvostoliitto alkoi sijoittaa Eurooppaan SS-20 keskipitkän matkan ydinohjuksia. Nuo ohjukset käänsivät kuvan 1 mukaisesti Neuvostoliiton ydinaseiden lukumäärän Yhdysvaltoja suuremmaksi.</p><p>Yhdysvallat oli kuitenkin aloittanut toisen vastavoimastrategian (The Second U.S. Offset Strategy) kehittämisen jo ennen 1970-luvun puoliväliä, kun Neuvostoliiton ydinaseiden määrän kehityssuunta ja sen muodostama uhka Euroopalle oli tiedossa.</p><p>Yhdysvaltojen ja Euroopan Nato-maiden huoli 1970-luvun alkupuolelta oli ollut, miten pitää yllä turvallisuutta turvautumatta ydinaseisiin, kun Neuvostoliitto oli saavuttamassa Yhdysvaltain ydinase-etumatkan.&nbsp;Neuvostoliiton ydinasemäärä ja tuhovoima ylitti siis Yhdysvaltain ydinasemäärän ja tuhovoiman vuosien 1977-78 ajankohtana.</p><p>Vuonna 1979 Nato ja Yhdysvallat tekivät päätöksen sijoittaa Eurooppaan uuden sukupolven tutkaohjatut Pershing II -ohjukset sekä BGM-109G Gryphon -risteilyohjukset.</p><p>Pershing II -ohjukset tulivat Saksaan vuonna 1983 ja BGM-109G Gryphon -risteilyohjukset kuuteen eri sijaintipaikkaan Euroopassa niin ikään vuodesta 1983 lähtien. Vuodesta 1984 lähtien Euroopassa oli ilmasta maahan laukaistavia tuolloin uudentyyppisiä laserohjattuja AGM-114 Hellfire -panssarintorjuntaohjuksia.</p><p>Noina 1980-luvun alun vuosina uudet risteilyohjukset tulivat tutuksi käsitteeksi koko Euroopassa. Puheissa olivat myös euro-ohjukset. Parhaillaan uusintana esitettävä Deutchland 83 -saksalaissarja kuvaa hyvin vallinnutta kireää ydinaseiden luomaa turvallisuustilannetta Euroopassa 1980-luvun alkupuolella (<a href="https://areena.yle.fi/1-2635438"><u>Yle Areena, Deutchland 83</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>WPC kampanjoi voimakkaasti uusien yhdysvaltalaisohjuksien sijoittamista vastaan. 1980-luvun alussa Euroopassa oli laajoja ydinohjuksia vastustavia mielenosoituksia ja ohjusvastainen toiminta oli kiivasta. WPC järjesti mielenosoituksia nimenomaan yhdysvaltalaisohjuksia vastaan, ei neuvostoliittolaisohjuksia vastaan. Se siitä järjestön riippumattomuudesta ja liittoutumattomuudesta.</p><p>WPC rahoitti 1980-luvun alkupuolella eurooppalaista rauhanliikettä, joka pääosin tietämättään tuki Neuvostoliiton päämääriä ydinasekysymyksissä.</p><p>Syyskuussa 1981 Tanskan viranomaiset karkottivat Neuvostoliiton suurlähetystön toisen sihteerin ja KGB:n toimihenkilön Vladimir Merkulovin. Tanskalaisviranomaisten mukaan Merkulov antoi rahaa tanskalaiselle Arne Herløv Petersenille hämärässä tarkoituksessa (<a href="http://insidethecoldwar.org/sites/default/files/documents/Department%20of%20State%20Note%20World%20Peace%20Council%27s%20Peace%20Assemblies%20May%201983.pdf"><u>U.S. Department of State, Foreign Affairs Note, 3-1983</u></a>). Petersen johti tuolloin kööpenhaminalaista rauhan ja turvallisuuden yhteyskomiteaa (Liaison Committee for Peace and Security), joka toimi yhteistyössä WPC:n kanssa ja tavallaan WPC:n alaisuudessa. Vladimir Merkulovin antamilla rahoilla kööpenhaminalaisen rauhankomitean oli määrä rahoittaa sanomalehtikampanjaa, jossa vaaditaan pohjoismaisen ydinaseettoman vyöhykkeen perustamista.</p><p>Pohjolan ydinaseeton vyöhyke oli ollut Neuvostoliiton pitkäaikainen toive ja tavoite.</p><p>Oheinen on vain yksi esimerkki, kuinka Neuvostoliitto toimi lännessä ajaakseen etujaan rauhanliikkeen kautta toisesta maailmansodassa pitkälle hajoamiseensa saakka. Salaisia rahavirtoja Venäjä käyttää edelleen.</p><p>Tuskinpa kaikki ydinaseita vastustavat mielenosoittajat tuolloin tajusivat, mikä merkitys läntisillä ydinaseilla oli myös heidän turvallisuudelleen. Monien mieli on muuttunut tuon jälkeen päinvastaiseksi, esimerkkinä Naton nykyinen pääsihteeri Jens Stoltenberg, joka oli 1960-luvulla Rød Ungdom -järjestön ahkera Vietnamin sodan, ydinaseiden ja Naton vastustaja.</p><p><strong>Oikeistopopulismi nyt</strong></p><p>Helsingin Sanomissa oli viime vuoden helmikuussa Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Saska Saarikosken kirjoitus otsikolla &rdquo;<em>Lännen hyödylliset idiootit Putinin apureina &ndash; Takinkääntö on ollut Suomessakin vauhdikasta</em>&rdquo; (<a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005098851.html"><u>HS 23.2.2017</u></a>).</p><p>Kirjoitus kannattaa käydä kertaamassa nyt ja tulevaisuudessa vielä uudelleen ymmärtääkseen yhä enemmän Venäjän tämän vuosikymmenen toimia ja ennen kaikkea sitä, miten Venäjä taitavasti osaa käyttää hyväkseen länsimaihin syntyviä suuntauksia ja teemoja sekä niitä kannattavia poliitikkoja.&nbsp;</p><p>Saska Saarikoski kirjoitti: &rdquo;<em>Länsimaiden vasemmistolaiset tukivat aikanaan Neuvostoliiton diktatuuria, nyt oikeistopopulistit tukevat Venäjän diktatuuria. Moskovassa tiedetään, että lännessä riittää hyödyllisiä idiootteja.</em>&rdquo;</p><p>Juuri tuosta kysymys oli ennen kylmän sodan aikaan. Juuri tuosta kysymys on edelleen nyt: hyödyllisistä idiooteista, joita tuntuu lännessä aina vain riittävän.</p><p>Kerroin edellä lähes neljä vuosikymmentä kestäneen esimerkin, kuinka Neuvostoliitto käytti rauhanliikettä ajamaan etujaan lännessä. Kylmän sodan aikaan näitä hyödyllisiä idiootteja oli älymystössä ja korkeasti koulutettujen keskuudessa eikä niinkään poliitikkojen keskuudessa kommunismiin ja sosialismiin vetoa tuntevia vasemmistopoliitikkoja lukuun ottamatta.</p><p>Nyt tilanne kääntynyt päinvastaiseksi.</p><p>Venäjän pitkäaikainen ulkoministeri Sergei Lavrov lausui vuoden 2017 Münchenin turvallisuuskonferenssissa Venäjän kannan länsimaiseen demokratiaan ja markkinatalouteen: &rdquo;<em>Lännen määräämä maailmanjärjestys on tiensä päässä</em>&rdquo;.</p><p>Lavrov tarkoitti lännen liberaalia maailmanjärjestystä, jonka Venäjä on kokenut samalla tavalla eduilleen uhkana kuin Neuvostoliitto Yhdysvaltain ydinaseita heti toisen maailmansodan jälkeen ja 1980-luvun alussa ja johon se valjasti yhdeksi toimintavälineekseen rauhanliikkeen.</p><p>Vielä tuolloin vuoden 2017 talvella Lavrovin sanoja ei juurikaan noteerattu lännessä. Ehkäpä viimeistään nyt noteerataan, kun maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka kurittaa läntistä Eurooppaa ja haastaa Euroopan kautta vähäpätöisenä asiana jopa lännen maailmanjärjestystä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjä on aina perustunut autoritääriseen yhden johtajatahon järjestelmään. Niin tsaarin aika, niin kommunismin aika Neuvostoliiton ilmentymänä, niin Putinin aika. Venäjällä ei tule koskaan olemaan muun muotoista aatejärjestelmää, ei koskaan.</p><p>Vladimir Putinista tuli Venäjän presidentti toukokuun 7. päivänä vuonna 2000, ja sitä ennen hän oli ollut virkaa tekevä presidentti vuoden 1999 viimeisestä päivästä lukien.</p><p>Valtaan noustuaan Putin sai voimakkaasti tukea venäläisiltä neo-eurasianisteilta, joiden kärkihahmo oli Moskovan valtionyliopiston professori Aleksandr Dugin (<a href="http://dugin.ru/"><u>Александр Дугин</u></a>).</p><p>Dugin kirjoitti vuonna 1997 kirjan nimellä Geopolitiikan perusteet, Venäjän geopoliittinen tulevaisuus (<a href="http://ratnikjournal.narod.ru/zip/Dugin.Geopolitika.pdf"><u>Основы Геополитики, Геополитическое будущее России</u></a>).</p><p>Kirja on melko ikävää luettavaa eikä sitä jaksa oikein kokonaan lukea, mutta siitä on kaivettavissa Putinin toteuttamien Venäjän toimien 2000-luvun ideologinen perusta, joka perustuu pitkälti imperialismiin ja Venäjän halukkuuteen laajentaa intressipiiriään.</p><p>Putinin aikakaudella keskeisin pilari Venäjän ideologisessa perustelussa mm. vahvistaa otetta rajanaapurimaissa pohjautuu jo 1920-luvulla alkunsa saaneisiin eurasianismiin (евразийство) ja neo-eurasianismiin (неоевразийство). Nykyajan tunnetuin venäläinen neo-eurasianisti on juuri Aleksandr Dugin.</p><p>Venäjän imperialistiset pyrkimykset ja halukkuus laajentaa intressipiiriään on vain toinen puoli Venäjän geopolitiikkaa ja maailmanpolitiikkaa. Toinen puoli on pyrkimys hajottaa Venäjän vastavoimia ja mieluummin vieläpä sisältäpäin ikään kuin virus.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Oikeistoradikalismia, uuskonservatismia ja oikeistopopulismia on läntisessä maailmassa ollut aina muodossa tai toisessa, enemmän tai vähemmän.</p><p>Lännessä vahvistuneilla oikean laidan oikeistoaatteilla populistisessa muodossa on yllättäen yhteyttä Duginin ajatuksiin, vaikka yhteyttä ei ole luotu tietoisesti. Duginin teoria näyttää vain kohtaavan käytännön.</p><p>Toisen maailmansodan jälkeen oikeistopopulismi eri muodoissa ei ole koskaan ollut lännessä niin vahva ja vaikuttava kuin nyt. Osittain tähän löytyy vastaus Venäjältä, joka on haistanut hyvin vaikutusmahdollisuudet toimintaan lännen sisällä vastaavasti kuten Neuvostoliitto oli haistanut rauhanliikkeen vaikutusmahdollisuudeksi toimintaan lännen sisällä.</p><p>Läntisten maiden oikeistopopulismin perusta ei siis kuitenkaan ole lähtenyt Venäjältä, mutta Venäjä on edesauttanut syntynyttä tilaisuutta edistääkseen päämääriään maailmanpolitiikassa sekoittamalla ja hajottamalla länttä vähäisin voimavaroin. Hajotukseen tarvittavia voimavaroja ja välineitä Venäjä on saanut lännestä itsessään. Venäjän ei ole tarvinnut tehdä kummoisia investointeja suureen aikaansaannokseen. Pelkkä venäläinen katalyytti on riittänyt lännen sekoittamiseen.</p><p>Aleksandr Dugin tunnetaan melko hyvin lännen tietyissä piireissä, muttei täysin.</p><p>Duginin vahva noususuhdanne muutama vuosi sitten Venäjän ulkopuolella mm. Itä-Euroopan ns. &rdquo;epäliberaalin demokratian&rdquo; teoreetikoiden ja lännen uustraditionalistien piirissä ei kuitenkaan perustu geopolitiikkaan tai eurasianismin muotoisiin ajatuksiin vaan ns. Neljänteen poliittiseen teoriaan (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/The_Fourth_Political_Theory"><u>The Fourth Political Theory</u></a>, <a href="http://cyclowiki.org/wiki/%D0%A7%D0%B5%D1%82%D0%B2%D1%91%D1%80%D1%82%D0%B0%D1%8F_%D0%BF%D0%BE%D0%BB%D0%B8%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D1%82%D0%B5%D0%BE%D1%80%D0%B8%D1%8F"><u>Четвертая политическая теория</u></a>), jonka Dugin julkaisi vuonna 2009.</p><p>Duginin kirja neljännestä poliittisesta teoriasta löytyy venäjänkielisenä <a href="https://www.e-reading.club/bookreader.php/129538/Dugin_-_Chetvertaya_politicheskaya_teoriya.html"><u>täältä</u></a>.</p><p>Duginin neljännen poliittisen teorian päämäärä on korvata ja yhdistää liberaali demokratia, marxismi ja fasismi. Neljäs teoria hyökkää erityisesti liberalismia vastaan, koska liberalismi on jo voittanut fasismin ja marxismin. Fasismi oli voitettu kuusivuotisessa toisessa maailmansodassa ja marxismi 45-vuotisessa kylmässä sodassa.</p><p>Neljäs poliittinen teoria näkee individualismiin perustuvan liberalismin viholliseksi. Duginin näkemyksen mukaan menetettyään haastajansa liberalismi - tai liberaali demokratia - menettää myös aktiivisen roolinsa poliittisena voimana ja jähmettyy &rdquo;postliberalismiksi&rdquo;, joka on haastettavissa uudella yhteiskunnallisella aatesuuntauksella.</p><p>Liberaalidemokratiaan kohdistuva haaste on nyt meneillään.</p><p>Eteneminen liberalismista neljänteen poliittiseen teoriaan ei kuitenkaan ole Duginin mukaan helppoa, koska teoria on käytännössä vastakohta kaikenlaiselle liberalismille. Koska vallankumouksia ei enää nykymaailmassa tapahdu, eteneminen on hidasta askel askeleelta.</p><p>Neljännessä poliittisessa teoriassa kylmän sodan jälkeinen kahden ideologisen leirin sijaan maailma jakautuu historian, kulttuuriperinnön, uskonnon, kielen tai kansallisuuden määrittämiin piireihin, jotka eivät ole liberalismia ja individualismia. Kehityksessä voi syntyä valtiollisesti epäyhtenäisiä, mutta yhteisiä arvoja ja intressejä omaavia etupiirejä.</p><p>Oleelliset sanat edellisessä kappaleessa ovat epäyhtenäisyys ja etupiiri. Epäyhtenäisyyttä voi olla valtion sisällä ja liittokunnissa eivätkä etupiirit muodostaisi yhteistä rajaa, siis blokkia. Etupiirien muodostuminen luo siis hajaannusta ja siihen myös Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov viittasi viime vuonna Münchenissä: &rdquo;<em>Lännen määräämä maailmanjärjestys on tiensä päässä</em>&rdquo;.</p><p>Yle Areenasta reilun vuoden takaa löytyvä Duginia käsittelevä radiojuttu otsikolla &quot;<em>Alexander Dugin: Liberalismi on tullut hulluksi</em>&quot; kertoo hyvin neljännestä poliittisesta teoriasta (<a href="https://areena.yle.fi/1-4123469"><u>Yle Areena 24.4.2017</u></a>):&nbsp;</p><p>&quot;<em>Dugin kertoo edustavansa &#39;neljättä poliittista teoriaa&#39; - eli käytännössä hän haluaisi katkaista läntisen liberalismin voittokulun. Tilalle traditionalistinen Dugin tarjoaa konservatiivisia arvoja ja uskonnon maineenpalautusta. Duginin näkemyksen mukaan läntinen liberalismi on tullut hulluksi ja tätä hulluutta edustavat niin <u>rajat auki -politiikka</u> kuin sukupuolivähemmistöjen oikeudetkin.</em>&quot;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Neljännessä poliittisessa teoriassa 2000-luvun maailma olisi siis moninapainen. Maailma olisi sitä, mitä Venäjä on pitkään halunnut edistääkseen asemaansa maailmanpolitiikassa.</p><p>Lännessä on yllättävän paljon myötämieltä Duginin ajatuslogiikalle, vaikka Duginin teoria ei olekaan ollut lähtökohta. Kehityskulku on tapahtunut ilman tietoa Duginista, mutta Venäjä on tietoisesti edesauttanut toimillaan asioiden kehittymistä kohti hajaannusta.</p><p>Tällä hetkellä eniten meidän on syytä olla huolissaan Yhdysvalloista. Presidentti Donald Trump on käytännön toiminnassaan jo toteuttanut Duginin teoriaa osoittaessaan myötämieltä autoritääristä johtamismallia kohtaan sekä myös Venäjää kohtaan. Euroopassa Donald Trump on löytänyt läheisimmän hengenheimolaisen Puolasta, jonne hän olisi tuoreimpana kiitollisen myötämielisyyden esimerkkinä siirtämässä yhdysvaltalaisia sotajoukkoja Saksasta ikään kuin kiitoksena.</p><p>Euroopan oikeistopopulistiset puolueet ja oikeistopopulistisesti ajattelevat poliitikot ovat alttiimpia neljännen poliittisen teorian vaikutuksille, vaikkeivat nämä tahot tietäisikään mitään koko teoriasta. Visegrád-maat ovat Duginin neljännen teorian ajatusten ensimmäiset ja tukevimmat kannattajat tietämättään teoriasta mitään.</p><p>Oleellista tässä on, että Venäjä sen sijaan tietää Duginin teorian ja osaa siksi käyttää syntynyttä tilannetta lännessä hyväkseen. Hyväksikäyttö on periaatteiltaan samaa kuin rauhanliike kylmän sodan aikaan. Viljellään ajatuksia, jotka saavat länsimaiden kansalaisissa ja poliitikoissa vastakaikua.</p><p>Kun puhutaan Venäjästä, ideologia on vain väline venäläiselle vallalle ja venäläiseen vallanhankintaan. Niin oli ennen kommunismi niin kotimaassa kuin myös maailmalla ja on niin nyt se uusi ideologia niin kotimaassa kuin myös maailmalla, jonka eteen Venäjä tekee kovasti työtä.</p><p>Kyse Venäjälle on hajottamisesta ja sitä kautta hallitsemisesta. Hajottamisesta hyvä esimerkki on Viktor Orbánin yksinvaltaisesti johtama Visegrád-maa Unkari. Unkari on jopa valmis haastamaan EU:n veto-oikeudellaan Venäjän etuja puolustaessaan. Venäjä kykenee tarvittaessa tekemään Orbánin johtaman Unkarin avulla EU:n toimintakyvyttömäksi.</p><p>Kehitys monessa länsimaassa on nyt mennyt Duginin neljännen teorian mukaisesti. Liberaali demokratia on haastettu lännen sisällä Venäjän ja Kiinan harjoittamalla autoritarismilla.</p><p>Esimerkiksi pakolaiskysymyserimielisyydet, maahanmuuttoerimielisyydet, erimielisyydet oikeuslaitoksen ja tiedotusvälineiden asemasta sekä erimielisyydet suhtautumisessa Venäjään ovat vain ilmentymiä eivätkä vielä välttämättä osoita suurtakaan erimielisyyttä ideologian perusteissa. Sen sijaan ideologisesti ratkaisevaa pitemmällä aikavälillä on, onko EU löysä kansallisvaltioiden liitto - jos sitäkään - vai kohti maailmanpolitiikan vaikuttajaksi pyrkivä monoliittinen yhteenliittymä yhtenevine kantoineen.</p><p>Hajotetaanko läntiset liittoutumat ja instituutiot, joka olisi Venäjän etu. Läntisten liittoutumien ja instituutioiden hajoaminen tai rapautuminen olisi Venäjälle todellinen jättipotti. Duginin ajatuksista mitään tietämättään Trump toimii jo nyt hajottaen juuri näitä läntisiä liittoutumia ja instituutioita. Trump jakaa Duginin teorian mukaisesti maailmaa uusiin etupiireihin, joiden perusta ei ole samanlaisten maiden muodostamat blokit.</p><p>Venäjä ei ole kyennyt luomaan Euraasian unionilla eikä BRICS-maiden liittoutumalla Venäjän johdettavissa olevaa maailmaanpolitiikan hallintaan kykenevää yhteenliittymää, joten ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt pyrkiä hajottamaan muut maailmapolitiikan hallintaan kykenevät yhteenliittymät.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vielä vuonna 2010 Euroopan maista vain kahdessa nationalistipuolueet olivat hallituksessa: Sveitsin kansanpuolue Sveitsissä ja Pohjoisen liitto Italiassa. Tanskan kansanpuolue on ollut Tanskan hallituksen tukipuolue vuodesta 2001. Muukalaisvihamieliset puolueet olivat kuitenkin edustettuina noin joka toisen EU-maan sekä Sveitsin ja Norjan parlamenteissa.&nbsp;&nbsp;</p><p>Nyt tilanne on muuttunut. Kevään 2018 Italian parlamenttivaaleissa yli puolet kansasta kannatti populistisia puolueita. Syksyn 2017 parlamenttivaaleissa Itävallan kansanpuolue ÖVP voitti vaalit nationalistisella ja maahanmuuttovastaisella ohjelmalla ja muodosti Itävallan vapauspuolueen kanssa äärioikeistolaismieliseksi mielletyn koalitiohallituksen. Itävalta on ensimmäinen Länsi-Euroopan maa, jossa äärioikeisto nousi hallitukseen.</p><p>Putin kiitti Itävaltaa ja teki maahan presidenttikautensa ensimmäisen EU-vierailun 5.6.2018.</p><p>Venäjä on nyt haistanut taas kerran ne keinot, joilla toimia vastapuolen sisällä ajaakseen omia etuja. Kylmän sodan aikaan yhtenä keinona oli vetoaminen ihmisten rauhantunteeseen, nyt vetoaminen tunteisiin, jotka ovat voimistaneet oikeistopopulistisia suuntauksia ja joita Venäjän on sekä rahoittanut että auttanut menestymään muutoin.</p><p>Tukea Venäjältä ovat saaneet varmuudella ainakin Ranskan Kansallinen rintama, Hollannin Vapauspuolue ja Saksan Vaihtoehto Saksalle. Venäjä on myös vaaleissa auttanut menestymään kyseenalaisilla toimilla niitä voimia, jotka Venäjän mielestä parhaiten kykenisivät haastamaan Duginin neljännen poliittisen teorian mukaisesti liberaalia ideologiaan ja individualismia. Venäjä on sekaantunut varmuudella Yhdysvaltain vuoden 2017 presidentinvaaleihin.</p><p>Venäjän nykyiset toimet eivät nyt ole niin läpinäkyviä kuin kylmän sodan aikaan. Venäjän toimien pohjimmaisista päämääristä on vaikeampi ottaa nyt selvää. Venäjä osaa aina olla pitkäjännitteinen ja kärsivällinen.</p><p>Missään nimessä oikeistopopulistia liikkeitä ei pidä nyt syyllistää vastaavasti kuten ei niitäkään, jotka tukivat neuvostoliitolaislähtöistä rauhanliikettä kylmän sodan aikaan. Pitää vaan ymmärtää maailmapolitiikan kuviot laajemmin ja mitkä ovat Venäjän sekä myös Kiinan päämäärät noissa kuvioissa.</p><p>Arvostelua on sen sijaan syytä esittää liberaalia ideologiaa kohtaan, jonka kehityksessä on havaittavissa piirteitä, joista Dugin kirjoitti vuonna 2009. Ideologia haastetaan nyt ja sen on kyettävä vastaamaan.</p><p>Yhdysvallat harjoittaa nyt omalta kannaltaan huonoa maailmanpolitiikkaa. Suorastaan järjetöntä maailmanpolitiikkaa. Yhdysvallat ei selviä enää maailmanpolitiikan haasteista yksin, vaan tarvitsee Euroopan avukseen. Euroopan on myös syytä kantaa oma vastuunsa eikä pitää yllä turvallisuuttaan muiden kustannuksella.</p><p>On helppo kirjoittaa yksityiskohtaisesti Neuvostoliiton rauhanliikkeen historiasta, mutta vielä ei ole helppo kirjoittaa niistä toimista, mitä Venäjä tekee nyt lännessä vastaavasti. Harva meistä tiesi esimerkiksi 1980-luvun alussa Euroopan ydinaseiden suhteen, mistä oli kysymys ja mikä oli Neuvostoliiton agenda.</p><p>Me tiedämme nyt Venäjälle myönteisten toimijoiden rahoituksen ja puuttumiset vaaleihin sekä yleisen hybridiagitaation, mutta herkulliset yksityiskohtaiset faktat dokumentteineen ja samalla kokonaiskuva ovat vielä jäsentymättömiä. Asia on kuitenkin syytä jo nyt tiedostaa, eikä odottaa vuosikymmenten päästä historiankirjoitusta nyt tapahtuneesta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaisin kirjoituksen tuolla ”Venäjän tehokas ase - ennen se oli rauhanliike, nyt oikeistopopulistit” -otsikolla ensi kerran jo vuosi sitten heinäkuussa (US-blogi 9.7.2018).

Kirjoitus on syytä julkaista uudestaan sen ajankohtaisuuden vuoksi.

Käymme parhaillaan eurovaaleja. Ennakkoäänestys on menossa ensi tiistaihin saakka. Varsinainen vaalipäivä on viikon päästä sunnuntaina 26.5.2019.

EU:n oikeistopopulistiset liikkeet ovat liittoutumassa - tai vähintäänkin hakemassa tiivistä yhteistyötä - keskenään. Suomesta kuvioissa mukana on myös Perussuomalaiset Laura Huhtasaaren johdolla.

Oikeistopopulistisesta liikehdinnästä on käytetty myös sävyisämpää kansallismieliset puolueet -määritelmää. Minä en voisi koskaan käyttää tuosta sekasikiöliikkeestä kansallismieliset puolueet -määritelmää. En koskaan. Kansallismielisyyden määritelmää tuo sekasikiöliike ei koskaan ansaitse.

Kyse oikeistopopulismissa on ennen kaikkea Venäjä-mielisyydestä, ei kansallismielisyydestä.

                                                                                  ****

Oikeistopopulistiset liikkeet ovat kokoontuneet tänään Italian Milanoon. Mukana Suomesta on myös Perusuomalaiset. Italia on EU:n nykyinen ja tuleva murheenkryyni ja Italian oikeistopopulismi on tuon kryynin yksi ilmentymä.

Italian talous on kuralla eikä maa ole kyennyt taloudellisen kyvykkyyden parantamisen edellyttämiin uudistuksiin. Italia on taloudellisessa rapakunnossa. Italia on ollut jo pitkään taloudellisessa rapakunnossa.

Rapakuntoisen valtion kansa on nyt viimeisimpänä keinona tukeutunut oikeistopopulistiseen liikkeeseen ratkaisuna saada asiat paremmalle tolalle tekemättä itse mitään. Kysymys on siitä, että omat laskut halutaan muiden maksettavaksi.

Italiasta on tullut oikeistopopulistisen liikkeen johtovaltio, ja se on nähnyt mahdollisuudekseen kokoamalla Euroopan oikeistopopulistiset liikkeet yhteen pönkittää omaa asemaansa EU:ssa. Italia on siis pyrkimässä eurooppalaisen oikeistopopulismin vetäjäksi - ja Venäjän avittamana, tietty.

Suomessa mukaan tuohon EU:n sisällä Italian johdolla törröttävään sekasikiölaumaan on lähtenyt Perussuomalaiset.

Muutoin en tuon ”vika kaikkiin ongelmiin on muissa, ei missään nimissä meissä ” -sekasikiölauman toimiin puuttuisi, mutta Venäjä on nähnyt liikkeessä taas kerran oivallisen mahdollisuuden hajottaa EU:ta sisältä päin.

Venäjä on  toiminut määrätietoisesti jo vuosien ajan oikeistopopulististen liikkeiden tukemisessa. Venäjä on jo saanut itselleen myös jo tulosta aikaan.  

Onko Venäjälle tulossa eurovaaleissa jättipotti?

Jos minusta on kiinni, ei kuuna päivänä. En koskaan voisi äänestää Putin- ja Venäjä-mielisiä Euroopan parlamenttiin eurovaaleissa. En koskaan.

                                                                                  ****

Itävallan hallituspuolueen ryhmänjohtaja lieventäisi Venäjä-pakotteita: ’Pakotteista ei ole ollut minkäänlaista apua’” (IL 10.11.2018).

Tuo Iltalehden uutisotsikko oli siis viime vuoden puolelta. Itävallan oikeistopopulistinen hallitus halusi ja haluaa Venäjä-pakotteista eroon.

Itävallan varaliittokansleri Strache eroaa tehtävästään: käy salaa kuvatulla videolla kauppaa venäläis­oligarkin sukulaista esittävän naisen kanssa” on tuore uutisotsikko Helsingin Sanomien nettisivuilla (HS 18.5.2019).

Oikeistopopulistisen hallituspuolueen FPÖ:n johtaja, varaliittokansleri Heinz-Christian Strache joutui tänään eroamaan tiedotusvälineiden kerrottua hänen halukkuudestaan ottaa vastaan lahjuksia venäläisen oligarkin sukulaisena esiintyneeltä naiselta. Nainen kertoi olevansa Putinin ystävä.  

Strache suostui salaa kuvatulla videolla Kronen Zeitung -lehteä koskeviin venäläisnaisen esittämiin järjestelyihin, jos lehti puolestaan auttaa FPÖ:n vaalikampanjointia. Vastineeksi Strache lisäksi esitti, että hallitukseen noustuaan hän voisi tehdä venäläisnaisen kanssa tätä hyödyttäviä julkisia sopimuksia esimerkiksi rakennusalalla.

Tuo Itävallan tapaus on hyvä esimerkki, miksi tuota helvetin oikeistopopulistista sekasikiölaumaa ei kenenkään pidä äänestää Euroopan parlamenttiin.

                                                                                  ****

Oheinen tämän luvun jälkeinen kirjoitus on siis julkaistu ensi kerran 9.7.2018 ja siinä on kirjattuna tuon ajankohdan tapahtumia, jotka saattavat tuntua nyt vanhoilta.

Kyse kaiken kaikkiaan on siis siitä, että Venäjällä ja Venäjää ennen Neuvostoliitolla on erittäin hyvä hajuaisti haistella Euroopasta sellaisia trendejä ja ihmisten mieltymyksiä, joita se osaa taitavasti vahvistaa edukseen ja hajottaa vastapuolta. Rauhanliikkeen on korvannut oikeistopopulismi.

Nyt oikeistopopulistit keinolla millä hyvänsä pyrkivät saamaan valtaa hinnasta tai keinoista välittämättä. Venäjä on haistanut oikeistopopulistisen haaskan ja käyttää tuota halukasta haaskaa häikäilemättä hyväkseen. On käyttänyt jo pitkän aikaa kuten rauhanliikettäkin aikanaan.

                                                                                  ****

Elokuva Mieletön elokuu, 22.6.2018 klo 20.45, TV 1.

Komedia kylmän sodan Helsingistä vuonna 1962. Kansainvälinen nuorisofestivaali aiheuttaa mellakoita ja naiset menettävät sydämensä ulkomaalaisille miehille. N: Kati Outinen, Laura Birn. O: Taru Mäkelä. Suomi 2013. (U) 1 h 39 min.

Edellä mainittu TV 1:ssä juhannusaattona esitetty elokuva antoi minulle kipinän kirjoittaa tämän pitkän blogikirjoituksen. Elokuva ensiesitys televisiossa oli 3.1.2016 (Yle Areena 3.1.2016).

Tämä kirjoitus edellyttää lukijalta suurta kärsivällisyyttä. Blogikirjoitus on tarkoitettu luettavaksi kirjoituksen teemaan syvästi vihkiytyneille - siis niille, joita kiinnostaa itäisen naapurinne kyseenalaiset toimintatavat länsimaissa niin historiassa kuin tänä päivänä.

Itäisen naapurimme toimintatavat noudattavat edelleen samaa peruskaavaa kuin kylmän sodan aikaan. Mikään ei ole muuttunut.

Tuo Mieletön elokuu -elokuva on vain aasinsilta kirjoitukseni aiheeseen. Aasinsilta siihen, millaisia keinoja entinen Neuvostoliitto ja nykyinen Venäjä ovatkaan keksineet edistääkseen omia päämääriä länsimaissa. Miten tavallisia ihmisiä eikä vain pelkästään poliitikkoja tai silmäätekeviä on käytetty hyväksi.

”Rauha ja ystävyys”, ”rauha ja ystävyys”, ”rauha ja ystävyys” -huudot toistuvat Mieletön elokuu -elokuvassa noin kahdeksan minuutin kohdalla, kun nuorisofestivaalilaiset vyöryivät banderolleineen pitkin Helsinkiä.

Helsingin kymmenpäiväisen nuorisofestivaalin (Yle 8.9.2006) järjestäjinä toimivat Demokraattisen nuorison maailmanliitto (DNML) sekä Prahassa päämajaansa pitänyt International Union of Students (IUS). Kyseisten järjestöjen taustalla oli Neuvostoliitto liittolaisineen.

Vuosikymmentä myöhemmin vuonna 1973 Agit Prop lauloi Rauha, ystävyys, solidaarisuus -kappaletta jatkaen vuoden 1962 kansainvälisen nuorisofestivaalin teemaa sanasta sanaan. Tuo Agit Propin esitys löytyy vaikkapa YouTubesta tuolla laulun nimen hakusanalla. Kannattaa käydä kuuntelemassa, että pääsee mukaan itäisen ystävämme rauhanaatteen tunnelmaan.

Noina kylmän sodan vuosina ja vuosikymmeninä Neuvostoliitolla riitti lännessä ja lännen tuntumassa rauhanaatteen agitaattoreita ihan ilmaiseksi aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Kolme vuosikymmentä aikaisemmin 1950-luvun alussa Neuvostoliitto myös tiesi, mikä vetosi sodan kokeneiden tunteeseen, kun toisen maailmansota oli vielä tuoreessa muistissa.

Rauhanliike ennen

Maailman rauhanneuvosto - World Peace Council (WPC) - on omien sanojensa mukaa anti-imperialistinen, riippumaton ja liittoutumaton rauhanliike. Siis riippumaton ja liittoutumaton.

WPC perustettiin vuoden 1950 marraskuussa, mutta liikkeen synnyinprosessi sai alkunsa jo vuonna 1948 Puolassa pidetyssä Älymystön rauhankongressissa rauhan puolustamiseksi (Мировой Конгресс Интеллектуалов в защиту Мира, Światowy Kongres Intelektualistów w Obronie Pokoju). Ajankohta on melko tarkalleen sama, jolloin myös Naton perustamisprosessi alkoi.

Puolan rauhankongressilla ei tosiasiallisesti ollut mitään tekemistä rauhanliikkeen kanssa.

Raadollisesti rauhankongressi oli osa Neuvostoliiton ja Stalinin alkavaa tavoitetta hidastaa Yhdysvaltain johtamaa ydinaseohjelmaa länsimaissa vaikuttamalla maailman yleiseen mielipiteeseen edistämällä kommunistisia voimia rauhankannattajina ja vastaavasti kuvaamalla lännen toimia uhkana rauhalle.

Tuolloin vuonna 1948 sai alkunsa myös nykyisessä muodossa Neuvostoliiton määrittelemänä käsite ”amerikkalainen imperialismi”, joka edelleen pitää puoliaan täällä Suomessa vielä 70 vuoden jälkeen.

WPC:stä muodostui Neuvostoliiton tärkein sodanjälkeinen näyteikkunajärjestö ja politiikantekoväline, jolla pyrittiin vaikuttamaan länsimaissa asuvien ihmisten mielipiteeseen tavoilla, jotka ihmiset kokivat tärkeäksi tuolloin. WPC oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean kansainvälinen osaston ja Neuvostoliiton rauhan komitean suorassa ohjauksessa.

WPC:n ensimmäinen päämaja oli Pariisissa, mistä se karkotettiin ns. viidennen kolonnan edustajana, kun Ranskalle selvisi rauhanneuvoston todellinen luonne. Pariisin jälkeen WPC:n päämajalle ei enää löytynyt tilaa Nato-maissa, ja Neuvostoliitto joutui etsimään uutta päämajasijaintia blokkien väliseltä alueelta.

Itävallassa vuosina 1954-1968 ollessaan neuvosto joutui vuonna 1957 muuttamaan nimeään International Institute for Peace -järjestöksi tullakseen jotenkin toiminnalleen mahdolliseksi Itävallassa. Vuodesta 1968 vuoteen 1991 WPC:n päämaja oli Helsingissä ja sen jälkeen Kreikassa.

Jos Neuvostoliiton kylmän sodan alkuvaiheen rauhankampanja kiinnostaa enemmän, esitän luettavaksi Vladimir Dobrenkon laatiman tutkielman otsikolla ”Conspiracy of Peace: The Cold War, the International Peace Movement, and the Soviet Peace Campaign, 1946-1956”, joka löytyy täältä.

                                                                                  ****

Mikä sai Stalinin ja Neuvostoliiton ottamaan rauhanliikkeen välineeksi suurvaltapolitiikkaan heti toisen maailmansodan jälkeen? Mikä sai Stalinin ja Neuvostoliiton ottamaan rauhan käsitteen kaikessa mahdollisessa välineeksi suurvaltapolitiikkaan, josta yhtenä esimerkkinä olivat nuorisofestivaalit vaikkapa Helsingin tapaan vuonna 1962?

Rauhalla ja pyyteettömällä rauhatahtoisuudella ei ollut mitään tekemistä Neuvostoliiton tavoitteissa, kyse oli puhtaasta turvallisuus-, puolustus- ja suurvaltastrategiasta. Jo vuoden 1948 Puolan rauhankongressissa kyse oli ydinaseista ja niihin liittyen Naton perustamisesta. Toisen maailmansodan tiimoilta Yhdysvalloilla oli jo ydinase, mitä Neuvostoliitolla ei vielä ollut.

Naton perustamisen myötä länsi pyrki luomaan vastavoimaa Neuvostoliiton konventionaalisten aseiden ylivoimalle Euroopassa. Neuvostoliitto olisi kyennyt tuolla ylivoimalla valtaamaan koko Euroopan ilman suurempia menetyksiä aina Atlantin rannikolle saakka.

Läntisen Euroopan puolustaminen perustui Natossa toisen maailmasodan jälkeen siis ydinaseisiin.

Neuvostoliitto räjäytti ensimmäisen atomipomminsa 29. elokuuta 1949 ollen reilun puolivuosikymmentä Yhdysvaltoja jäljessä. Puolivuosikymmentä ydinaseiden kaltaisissa joukkotuhoaseissa on pitkä aika. Stalin ja Neuvostoliitto olivat hieman hädissään.

Offset strategy on nimitys yhdysvaltalaiselle turvallisuus- ja puolustuspoliittiselle strategialle, joita Yhdysvallat on luonut toisen maailmansodan jälkeen sekä itsensä että liittolaistensa turvaksi. Osuvin suomalainen käännös Offset strategy -sanalle lienee vastavoimastrategia.

Ensimmäisen strategian loi kenraali Dwight David Eisenhower 1950-luvun puolivälissä ja tuon vastavoimastrategian kausi kesti 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin. Alun perin strategian nimi oli New Look, historian valossa käytetään nykyisin nimenä myös Offset Strategy (The U.S. Offset Strategy).

Neuvostoliiton konventionaalinen armeija oli siis vahva toisen maailmasodan jäljiltä. Vastavoimastrategian pohjimmainen lähtökohta oli, ettei Yhdysvaltojen ja Euroopan Nato-maiden kannata rakentaa Neuvostoliiton vertaista konventionaalista armeijaa, vaan vastavoima luodaan asymmetrisesti ydinasein.

Ensimmäinen vastavoimastrategia olikin hyvin toimiva strategia siihen saakka, kunnes Neuvostoliitto teki suuria panostuksia taktiseen ja strategiseen ydinasearsenaaliinsa ja ylitti lännen ydinasekapasiteetin kuvan 1 mukaisesti 1970-luvun jälkipuolella. Kuva 1 kertoo myös Yhdysvaltain ydinaseiden ylivoiman toisen sodan jälkeen, joka perustui siis Eisenhowerin johdolla luotuun ensimmäiseen vastavoimastrategiaan.

Ymmärrettävästi rauhanaatteella oli laajaa kantapintaa Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Lännessä ihmiset eivät vielä 1940- ja 1950-lukujen taitteessa täysin ymmärtäneet muuttunutta tilannetta, jossa Neuvostoliitto olisi lännen vihollinen.

Neuvostoliitto otti yhdeksi keskeisemmäksi toimintastrategiakseen pyrkimyksen vaikuttaa eurooppalaisten ihmisten rauhantahtoisuuteen perustamalla rauhanaatteen liikkeitä eri muodoissa. Muotoja ja liikkeitä rauhan ja solidaarisuuden teemoilla Neuvostoliitolla riitti.

Kun nyt 2010-luvulla puhutaan Venäjän hybridivaikuttamisesta, ei mitään uutta ole tapahtunut. Neuvostoliitolle ja nykyisin Venäjälle mielipidevaikuttaminen vastustajien joukossa on tuttua puuhaa. Nyt poikkeuksellista on se, että toisin kuin kylmän sodan aikaan, Venäjä on onnistunut tällä vuosikymmenellä tavoitteissaan lähes täysin.

                                                                                  ****

Neuvostoliitolla oli ja Venäjä edelleen on suuri kyky löytää lännestä ns. hyödyllisiä idiootteja ajamaan etujaan. 1950-luvulla WPC värväsi johtoasemiin vasemmistolaisia rauhanaktivisteja, jotka eivät välttämättä oivaltaneet liittyneensä järjestöön, jota Neuvostoliitto käytti vain välineenä ajamaan raadollisia suurvaltapoliittisia päämääriään.

Neuvostoliitto onnistui valjastamaan runsaasti eurooppalaisia kuuluisuuksia ajamaan pyyteellisiä etujaan WPC-rauhanliikkeen kautta.

Yksi esimerkki WPC:hen ”värvätyistä” on ranskalainen Jean Frédéric Joliot-Curie, josta tuli Maailman rauhanneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja. Nuorempana Joliot-Curie toimi nobelisti Marie Curien assistenttina. Hänen tieteellinen uransa koski atomin ytimen tutkimusta, kuinkas muuten. Joliot-Curie sai vaimonsa Irène Joliot-Curien kanssa kemian Nobelin vuonna 1935.

Muita kylmän sodan aikaisia Neuvostoliiton palvelukseen rauhanliikkeen kautta valjastaneita suuruuksia olivat muun muassa yhdysvaltalainen sosiologi ja kansalaisoikeusliikkeen johtajia W. E. B. Du Bois, yhdysvaltalainen näyttelijä, urheilija, kirjailija ja kansalaisoikeusaktivisti Paul Robeson, yhdysvaltalainen kirjailija Howard Fast, espanjalainen kuvataiteilija Pablo Picasso, ranskalainen historioitsija, runoilija ja kirjailija Louis Aragon, brasilialainen kirjailija Jorge Amado, chileläinen Nobel-palkittu runoilija Pablo Neruda, unkarilainen marxilainen filosofi ja kirjallisuuskriitikko György Lukacs, italialainen taidemaalari Renato Guttuso, ranskalainen filosofi ja kirjailija Jean-Paul Sartre, meksikolainen taidemaalari ja graafikko Diego Rivera ja syyrialainen vallankumousjohtaja Muhammad al-Ashmar.

Neuvostoliiton hybridivaikuttamisen kyvykkyydestä jo tuolloin kertoo Pablo Picasson tapaus. Picasson kuuluisa kyyhkynen (La Colombe -litografia) valittiin aluksi Pariisissa vuonna 1949 pidetyn Rauhankannattajien maailmankongressin (World Congress of Partisans for Peace) tunnukseksi ja myöhemmin Picasson kyyhkynen hyväksyttiin koko WPC:n symboliksi.  

Kuva 2 on otettu vuonna 1952 Itä-Berliinissä pidetyssä WPC:n kongressissa, jossa Picasson kyyhkysen alapuolisessa bannerissa luki ”Deutschland muss ein Land des Friedens sein“. Vapaasti suomennettuna: "Saksan on oltava rauhan maa".

Neuvostoliitto tyrkytti siis rauhaa ihan joka paikkaan.

Jaetusta Saksasta ”rauhan maana” oli tulossa Neuvostoliiton seuraava ongelma. Berliinin saarto oli jo ollut 24.6.1948-12.5.1949 välisenä aikana, ja Saksan tilanne kärjistyi Berlinin muurin rakentamiseen vuonna 1961. Ponnisteluilla rauhaan vedoten Neuvostoliitto ei kyennyt ratkaisemaan Saksan kysymystä luomansa rauhanliikeagendan ja WPC:n avulla.

Tuorein WPC:n esimerkki Venäjän poliittisten etujen ajamisesta tältä kesältä on ”WPC against NATO Summit 2018” -tapahtumat, joiden iskulause on ”Yes to peace, no to Nato” (WPC 6.7.-7.7.2018). Kuvassa 3 esitetty WPC:n Naton vastainen juliste kertoo paljon järjestöstä, joka näyttää edelleenkin perustavan toimintaansa kylmän sodan aikaisiin menetelmiin.

                                                                                  ****

Rauhanaatteella ja rauhanliikkeellä ratsastaminen osoittaa entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän kyvykkyyttä löytää lännessä tapoja, jotka vetoavat päättäjiin, merkkihenkilöihin sekä myös tavallisiin ihmisiin.

WPC:n pääsihteeriksi vuonna 1977 valitun intialaisen Romesh Chandran ”Neuvostoliiton ulkopolitiikan päämäärinä ovat saada aikaan pysyvä rauha ja rauhanomainen rinnakkaiselo erilaisten yhteiskuntajärjestelmien omaavien maiden kesken” -sanojen perusta kantaa edelleen hyvin etenkin Suomessa.

Chandran rakentamat rauhankampanjat oli suunnattu pelkästään länttä vastaan. Rauhanomainen rinnakkaiselo -termi on meille liiankin tuttu, jonka käyttöä ei presidentti Urho Kekkonenkaan kavahtanut.

Olisi pitänyt kavahtaa.

Venäjä osaa edelleen muodostaa monimutkaisia kuvioita ja valjastaa länsimaissa vaikutusvaltaisia ihmisiä mukaansa täyttämään Venäjän intressejä. Monet WPC:n piirissä keksityt vanhat iskulauseet ja iskusanat toistettuna ovat iskostuneet ihmismieliin pysyvästi ja ne vaikuttavat takaraivossa edelleen.

WPC:n rahoitus kokonaisuudessaan tuli käytännössä Neuvostoliitolta. 1970-luvun lopulla Neuvostoliitto antoi järjestölle noin 50 miljoonaa dollaria vuodessa, mikä oli tuohon aikaan iso rahasumma. Rahaa kierrätettiin WPC:n päämajan kautta, siis vuosina 1968-1991 Helsingin kautta ja osaltaan - mutta vain osaltaan - Neuvostoliitto sijoitti päämajan maahan, josta rahan liikkeet länteen olivat helpommin mahdollisia.

Neuvostoliiton rahavirroille otollisia kanavia WPC:n kautta länteen olivat mm. Sosialistinen internationaali (SI), joka oli sosiaalidemokraattisten puolueiden kansainvälinen yhteistyöjärjestö ja jossa myös Suomen SDP oli mukana. WPC:n kautta Neuvostoliiton rahavirroille Suomeen oli esimerkiksi SDP:n Kansainvälinen solidaarisuussäätiö (nykyinen Solidaarisuus).

SDP:n Nato-vastaisuudella ja Yhdysvaltojen vastustamisella on siis vanhat juuret pitkälle kylmän sodan aikaan. Noista WPC:n rahavirroista löytyisi vielä paljon tutkittavaa Suomenkin osalta.

Suomessa WPC:hen kuului aikaisemmin myös vuonna 1949 perustettu Suomen rauhanpuolustajat ry (Suomen Rauhanpuolustajat), joka ei ollut sidoksissa SDP:hen. Sen sijaan SKDL oli Rauhanpuolustajien jäsenjärjestö ennen puolueen lakkauttamista.

Jos haluaa peilata Venäjän nykyisiä vaikutustapoja ja vaikutuskyvykkyyttä lännessä, kannattaa tutustua tarkasti siihen laajaan kudelmaan, jonka Neuvostoliitto loi kylmän sodan jälkeen ja joka kesti voimissaan pitkälle 1980-luvulle aina Reaganin ja Gorbatšovin aikoihin saakka. Aineistoa on runsaasti, jonka tunteminen on suureksi eduksi Venäjän nykyajan monimutkaisten toimintamallien ymmärtämiseksi.

Pari lukemisen arvoista kirjaa on vuonna 1991 julkaistu Richard F. Staarin Foreign Policies of the Soviet Union -kirja ja vuonna 2001 julkaistu Andrew G. Bonen Russell and the Communist-Aligned Peace Movement in the Mid-1950s -kirja.

                                                                                  ****

Vietnamin sodan jälkeen WPC sai uutta nostetta 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, kun maailmanpoliittinen tilanne kiristyi. Vaikka Vietnamin sodan vastaisen rauhanliikkeen enemmistöllä ei ollut mitään tekemistä WPC:n kanssa, Vietnamin sotaan liittyvä rauhanliike loi kuitenkin Neuvostoliiton päämääriä tukevaa kansaismielipidettä Eurooppaan.

Vuodesta 1976 Neuvostoliitto alkoi sijoittaa Eurooppaan SS-20 keskipitkän matkan ydinohjuksia. Nuo ohjukset käänsivät kuvan 1 mukaisesti Neuvostoliiton ydinaseiden lukumäärän Yhdysvaltoja suuremmaksi.

Yhdysvallat oli kuitenkin aloittanut toisen vastavoimastrategian (The Second U.S. Offset Strategy) kehittämisen jo ennen 1970-luvun puoliväliä, kun Neuvostoliiton ydinaseiden määrän kehityssuunta ja sen muodostama uhka Euroopalle oli tiedossa.

Yhdysvaltojen ja Euroopan Nato-maiden huoli 1970-luvun alkupuolelta oli ollut, miten pitää yllä turvallisuutta turvautumatta ydinaseisiin, kun Neuvostoliitto oli saavuttamassa Yhdysvaltain ydinase-etumatkan. Neuvostoliiton ydinasemäärä ja tuhovoima ylitti siis Yhdysvaltain ydinasemäärän ja tuhovoiman vuosien 1977-78 ajankohtana.

Vuonna 1979 Nato ja Yhdysvallat tekivät päätöksen sijoittaa Eurooppaan uuden sukupolven tutkaohjatut Pershing II -ohjukset sekä BGM-109G Gryphon -risteilyohjukset.

Pershing II -ohjukset tulivat Saksaan vuonna 1983 ja BGM-109G Gryphon -risteilyohjukset kuuteen eri sijaintipaikkaan Euroopassa niin ikään vuodesta 1983 lähtien. Vuodesta 1984 lähtien Euroopassa oli ilmasta maahan laukaistavia tuolloin uudentyyppisiä laserohjattuja AGM-114 Hellfire -panssarintorjuntaohjuksia.

Noina 1980-luvun alun vuosina uudet risteilyohjukset tulivat tutuksi käsitteeksi koko Euroopassa. Puheissa olivat myös euro-ohjukset. Parhaillaan uusintana esitettävä Deutchland 83 -saksalaissarja kuvaa hyvin vallinnutta kireää ydinaseiden luomaa turvallisuustilannetta Euroopassa 1980-luvun alkupuolella (Yle Areena, Deutchland 83).

                                                                                  ****

WPC kampanjoi voimakkaasti uusien yhdysvaltalaisohjuksien sijoittamista vastaan. 1980-luvun alussa Euroopassa oli laajoja ydinohjuksia vastustavia mielenosoituksia ja ohjusvastainen toiminta oli kiivasta. WPC järjesti mielenosoituksia nimenomaan yhdysvaltalaisohjuksia vastaan, ei neuvostoliittolaisohjuksia vastaan. Se siitä järjestön riippumattomuudesta ja liittoutumattomuudesta.

WPC rahoitti 1980-luvun alkupuolella eurooppalaista rauhanliikettä, joka pääosin tietämättään tuki Neuvostoliiton päämääriä ydinasekysymyksissä.

Syyskuussa 1981 Tanskan viranomaiset karkottivat Neuvostoliiton suurlähetystön toisen sihteerin ja KGB:n toimihenkilön Vladimir Merkulovin. Tanskalaisviranomaisten mukaan Merkulov antoi rahaa tanskalaiselle Arne Herløv Petersenille hämärässä tarkoituksessa (U.S. Department of State, Foreign Affairs Note, 3-1983). Petersen johti tuolloin kööpenhaminalaista rauhan ja turvallisuuden yhteyskomiteaa (Liaison Committee for Peace and Security), joka toimi yhteistyössä WPC:n kanssa ja tavallaan WPC:n alaisuudessa. Vladimir Merkulovin antamilla rahoilla kööpenhaminalaisen rauhankomitean oli määrä rahoittaa sanomalehtikampanjaa, jossa vaaditaan pohjoismaisen ydinaseettoman vyöhykkeen perustamista.

Pohjolan ydinaseeton vyöhyke oli ollut Neuvostoliiton pitkäaikainen toive ja tavoite.

Oheinen on vain yksi esimerkki, kuinka Neuvostoliitto toimi lännessä ajaakseen etujaan rauhanliikkeen kautta toisesta maailmansodassa pitkälle hajoamiseensa saakka. Salaisia rahavirtoja Venäjä käyttää edelleen.

Tuskinpa kaikki ydinaseita vastustavat mielenosoittajat tuolloin tajusivat, mikä merkitys läntisillä ydinaseilla oli myös heidän turvallisuudelleen. Monien mieli on muuttunut tuon jälkeen päinvastaiseksi, esimerkkinä Naton nykyinen pääsihteeri Jens Stoltenberg, joka oli 1960-luvulla Rød Ungdom -järjestön ahkera Vietnamin sodan, ydinaseiden ja Naton vastustaja.

Oikeistopopulismi nyt

Helsingin Sanomissa oli viime vuoden helmikuussa Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Saska Saarikosken kirjoitus otsikolla ”Lännen hyödylliset idiootit Putinin apureina – Takinkääntö on ollut Suomessakin vauhdikasta” (HS 23.2.2017).

Kirjoitus kannattaa käydä kertaamassa nyt ja tulevaisuudessa vielä uudelleen ymmärtääkseen yhä enemmän Venäjän tämän vuosikymmenen toimia ja ennen kaikkea sitä, miten Venäjä taitavasti osaa käyttää hyväkseen länsimaihin syntyviä suuntauksia ja teemoja sekä niitä kannattavia poliitikkoja. 

Saska Saarikoski kirjoitti: ”Länsimaiden vasemmistolaiset tukivat aikanaan Neuvostoliiton diktatuuria, nyt oikeistopopulistit tukevat Venäjän diktatuuria. Moskovassa tiedetään, että lännessä riittää hyödyllisiä idiootteja.

Juuri tuosta kysymys oli ennen kylmän sodan aikaan. Juuri tuosta kysymys on edelleen nyt: hyödyllisistä idiooteista, joita tuntuu lännessä aina vain riittävän.

Kerroin edellä lähes neljä vuosikymmentä kestäneen esimerkin, kuinka Neuvostoliitto käytti rauhanliikettä ajamaan etujaan lännessä. Kylmän sodan aikaan näitä hyödyllisiä idiootteja oli älymystössä ja korkeasti koulutettujen keskuudessa eikä niinkään poliitikkojen keskuudessa kommunismiin ja sosialismiin vetoa tuntevia vasemmistopoliitikkoja lukuun ottamatta.

Nyt tilanne kääntynyt päinvastaiseksi.

Venäjän pitkäaikainen ulkoministeri Sergei Lavrov lausui vuoden 2017 Münchenin turvallisuuskonferenssissa Venäjän kannan länsimaiseen demokratiaan ja markkinatalouteen: ”Lännen määräämä maailmanjärjestys on tiensä päässä”.

Lavrov tarkoitti lännen liberaalia maailmanjärjestystä, jonka Venäjä on kokenut samalla tavalla eduilleen uhkana kuin Neuvostoliitto Yhdysvaltain ydinaseita heti toisen maailmansodan jälkeen ja 1980-luvun alussa ja johon se valjasti yhdeksi toimintavälineekseen rauhanliikkeen.

Vielä tuolloin vuoden 2017 talvella Lavrovin sanoja ei juurikaan noteerattu lännessä. Ehkäpä viimeistään nyt noteerataan, kun maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka kurittaa läntistä Eurooppaa ja haastaa Euroopan kautta vähäpätöisenä asiana jopa lännen maailmanjärjestystä.

                                                                                  ****

Venäjä on aina perustunut autoritääriseen yhden johtajatahon järjestelmään. Niin tsaarin aika, niin kommunismin aika Neuvostoliiton ilmentymänä, niin Putinin aika. Venäjällä ei tule koskaan olemaan muun muotoista aatejärjestelmää, ei koskaan.

Vladimir Putinista tuli Venäjän presidentti toukokuun 7. päivänä vuonna 2000, ja sitä ennen hän oli ollut virkaa tekevä presidentti vuoden 1999 viimeisestä päivästä lukien.

Valtaan noustuaan Putin sai voimakkaasti tukea venäläisiltä neo-eurasianisteilta, joiden kärkihahmo oli Moskovan valtionyliopiston professori Aleksandr Dugin (Александр Дугин).

Dugin kirjoitti vuonna 1997 kirjan nimellä Geopolitiikan perusteet, Venäjän geopoliittinen tulevaisuus (Основы Геополитики, Геополитическое будущее России).

Kirja on melko ikävää luettavaa eikä sitä jaksa oikein kokonaan lukea, mutta siitä on kaivettavissa Putinin toteuttamien Venäjän toimien 2000-luvun ideologinen perusta, joka perustuu pitkälti imperialismiin ja Venäjän halukkuuteen laajentaa intressipiiriään.

Putinin aikakaudella keskeisin pilari Venäjän ideologisessa perustelussa mm. vahvistaa otetta rajanaapurimaissa pohjautuu jo 1920-luvulla alkunsa saaneisiin eurasianismiin (евразийство) ja neo-eurasianismiin (неоевразийство). Nykyajan tunnetuin venäläinen neo-eurasianisti on juuri Aleksandr Dugin.

Venäjän imperialistiset pyrkimykset ja halukkuus laajentaa intressipiiriään on vain toinen puoli Venäjän geopolitiikkaa ja maailmanpolitiikkaa. Toinen puoli on pyrkimys hajottaa Venäjän vastavoimia ja mieluummin vieläpä sisältäpäin ikään kuin virus.

                                                                                  ****

Oikeistoradikalismia, uuskonservatismia ja oikeistopopulismia on läntisessä maailmassa ollut aina muodossa tai toisessa, enemmän tai vähemmän.

Lännessä vahvistuneilla oikean laidan oikeistoaatteilla populistisessa muodossa on yllättäen yhteyttä Duginin ajatuksiin, vaikka yhteyttä ei ole luotu tietoisesti. Duginin teoria näyttää vain kohtaavan käytännön.

Toisen maailmansodan jälkeen oikeistopopulismi eri muodoissa ei ole koskaan ollut lännessä niin vahva ja vaikuttava kuin nyt. Osittain tähän löytyy vastaus Venäjältä, joka on haistanut hyvin vaikutusmahdollisuudet toimintaan lännen sisällä vastaavasti kuten Neuvostoliitto oli haistanut rauhanliikkeen vaikutusmahdollisuudeksi toimintaan lännen sisällä.

Läntisten maiden oikeistopopulismin perusta ei siis kuitenkaan ole lähtenyt Venäjältä, mutta Venäjä on edesauttanut syntynyttä tilaisuutta edistääkseen päämääriään maailmanpolitiikassa sekoittamalla ja hajottamalla länttä vähäisin voimavaroin. Hajotukseen tarvittavia voimavaroja ja välineitä Venäjä on saanut lännestä itsessään. Venäjän ei ole tarvinnut tehdä kummoisia investointeja suureen aikaansaannokseen. Pelkkä venäläinen katalyytti on riittänyt lännen sekoittamiseen.

Aleksandr Dugin tunnetaan melko hyvin lännen tietyissä piireissä, muttei täysin.

Duginin vahva noususuhdanne muutama vuosi sitten Venäjän ulkopuolella mm. Itä-Euroopan ns. ”epäliberaalin demokratian” teoreetikoiden ja lännen uustraditionalistien piirissä ei kuitenkaan perustu geopolitiikkaan tai eurasianismin muotoisiin ajatuksiin vaan ns. Neljänteen poliittiseen teoriaan (The Fourth Political Theory, Четвертая политическая теория), jonka Dugin julkaisi vuonna 2009.

Duginin kirja neljännestä poliittisesta teoriasta löytyy venäjänkielisenä täältä.

Duginin neljännen poliittisen teorian päämäärä on korvata ja yhdistää liberaali demokratia, marxismi ja fasismi. Neljäs teoria hyökkää erityisesti liberalismia vastaan, koska liberalismi on jo voittanut fasismin ja marxismin. Fasismi oli voitettu kuusivuotisessa toisessa maailmansodassa ja marxismi 45-vuotisessa kylmässä sodassa.

Neljäs poliittinen teoria näkee individualismiin perustuvan liberalismin viholliseksi. Duginin näkemyksen mukaan menetettyään haastajansa liberalismi - tai liberaali demokratia - menettää myös aktiivisen roolinsa poliittisena voimana ja jähmettyy ”postliberalismiksi”, joka on haastettavissa uudella yhteiskunnallisella aatesuuntauksella.

Liberaalidemokratiaan kohdistuva haaste on nyt meneillään.

Eteneminen liberalismista neljänteen poliittiseen teoriaan ei kuitenkaan ole Duginin mukaan helppoa, koska teoria on käytännössä vastakohta kaikenlaiselle liberalismille. Koska vallankumouksia ei enää nykymaailmassa tapahdu, eteneminen on hidasta askel askeleelta.

Neljännessä poliittisessa teoriassa kylmän sodan jälkeinen kahden ideologisen leirin sijaan maailma jakautuu historian, kulttuuriperinnön, uskonnon, kielen tai kansallisuuden määrittämiin piireihin, jotka eivät ole liberalismia ja individualismia. Kehityksessä voi syntyä valtiollisesti epäyhtenäisiä, mutta yhteisiä arvoja ja intressejä omaavia etupiirejä.

Oleelliset sanat edellisessä kappaleessa ovat epäyhtenäisyys ja etupiiri. Epäyhtenäisyyttä voi olla valtion sisällä ja liittokunnissa eivätkä etupiirit muodostaisi yhteistä rajaa, siis blokkia. Etupiirien muodostuminen luo siis hajaannusta ja siihen myös Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov viittasi viime vuonna Münchenissä: ”Lännen määräämä maailmanjärjestys on tiensä päässä”.

Yle Areenasta reilun vuoden takaa löytyvä Duginia käsittelevä radiojuttu otsikolla "Alexander Dugin: Liberalismi on tullut hulluksi" kertoo hyvin neljännestä poliittisesta teoriasta (Yle Areena 24.4.2017): 

"Dugin kertoo edustavansa 'neljättä poliittista teoriaa' - eli käytännössä hän haluaisi katkaista läntisen liberalismin voittokulun. Tilalle traditionalistinen Dugin tarjoaa konservatiivisia arvoja ja uskonnon maineenpalautusta. Duginin näkemyksen mukaan läntinen liberalismi on tullut hulluksi ja tätä hulluutta edustavat niin rajat auki -politiikka kuin sukupuolivähemmistöjen oikeudetkin."

                                                                                  ****

Neljännessä poliittisessa teoriassa 2000-luvun maailma olisi siis moninapainen. Maailma olisi sitä, mitä Venäjä on pitkään halunnut edistääkseen asemaansa maailmanpolitiikassa.

Lännessä on yllättävän paljon myötämieltä Duginin ajatuslogiikalle, vaikka Duginin teoria ei olekaan ollut lähtökohta. Kehityskulku on tapahtunut ilman tietoa Duginista, mutta Venäjä on tietoisesti edesauttanut toimillaan asioiden kehittymistä kohti hajaannusta.

Tällä hetkellä eniten meidän on syytä olla huolissaan Yhdysvalloista. Presidentti Donald Trump on käytännön toiminnassaan jo toteuttanut Duginin teoriaa osoittaessaan myötämieltä autoritääristä johtamismallia kohtaan sekä myös Venäjää kohtaan. Euroopassa Donald Trump on löytänyt läheisimmän hengenheimolaisen Puolasta, jonne hän olisi tuoreimpana kiitollisen myötämielisyyden esimerkkinä siirtämässä yhdysvaltalaisia sotajoukkoja Saksasta ikään kuin kiitoksena.

Euroopan oikeistopopulistiset puolueet ja oikeistopopulistisesti ajattelevat poliitikot ovat alttiimpia neljännen poliittisen teorian vaikutuksille, vaikkeivat nämä tahot tietäisikään mitään koko teoriasta. Visegrád-maat ovat Duginin neljännen teorian ajatusten ensimmäiset ja tukevimmat kannattajat tietämättään teoriasta mitään.

Oleellista tässä on, että Venäjä sen sijaan tietää Duginin teorian ja osaa siksi käyttää syntynyttä tilannetta lännessä hyväkseen. Hyväksikäyttö on periaatteiltaan samaa kuin rauhanliike kylmän sodan aikaan. Viljellään ajatuksia, jotka saavat länsimaiden kansalaisissa ja poliitikoissa vastakaikua.

Kun puhutaan Venäjästä, ideologia on vain väline venäläiselle vallalle ja venäläiseen vallanhankintaan. Niin oli ennen kommunismi niin kotimaassa kuin myös maailmalla ja on niin nyt se uusi ideologia niin kotimaassa kuin myös maailmalla, jonka eteen Venäjä tekee kovasti työtä.

Kyse Venäjälle on hajottamisesta ja sitä kautta hallitsemisesta. Hajottamisesta hyvä esimerkki on Viktor Orbánin yksinvaltaisesti johtama Visegrád-maa Unkari. Unkari on jopa valmis haastamaan EU:n veto-oikeudellaan Venäjän etuja puolustaessaan. Venäjä kykenee tarvittaessa tekemään Orbánin johtaman Unkarin avulla EU:n toimintakyvyttömäksi.

Kehitys monessa länsimaassa on nyt mennyt Duginin neljännen teorian mukaisesti. Liberaali demokratia on haastettu lännen sisällä Venäjän ja Kiinan harjoittamalla autoritarismilla.

Esimerkiksi pakolaiskysymyserimielisyydet, maahanmuuttoerimielisyydet, erimielisyydet oikeuslaitoksen ja tiedotusvälineiden asemasta sekä erimielisyydet suhtautumisessa Venäjään ovat vain ilmentymiä eivätkä vielä välttämättä osoita suurtakaan erimielisyyttä ideologian perusteissa. Sen sijaan ideologisesti ratkaisevaa pitemmällä aikavälillä on, onko EU löysä kansallisvaltioiden liitto - jos sitäkään - vai kohti maailmanpolitiikan vaikuttajaksi pyrkivä monoliittinen yhteenliittymä yhtenevine kantoineen.

Hajotetaanko läntiset liittoutumat ja instituutiot, joka olisi Venäjän etu. Läntisten liittoutumien ja instituutioiden hajoaminen tai rapautuminen olisi Venäjälle todellinen jättipotti. Duginin ajatuksista mitään tietämättään Trump toimii jo nyt hajottaen juuri näitä läntisiä liittoutumia ja instituutioita. Trump jakaa Duginin teorian mukaisesti maailmaa uusiin etupiireihin, joiden perusta ei ole samanlaisten maiden muodostamat blokit.

Venäjä ei ole kyennyt luomaan Euraasian unionilla eikä BRICS-maiden liittoutumalla Venäjän johdettavissa olevaa maailmaanpolitiikan hallintaan kykenevää yhteenliittymää, joten ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt pyrkiä hajottamaan muut maailmapolitiikan hallintaan kykenevät yhteenliittymät.

                                                                                  ****

Vielä vuonna 2010 Euroopan maista vain kahdessa nationalistipuolueet olivat hallituksessa: Sveitsin kansanpuolue Sveitsissä ja Pohjoisen liitto Italiassa. Tanskan kansanpuolue on ollut Tanskan hallituksen tukipuolue vuodesta 2001. Muukalaisvihamieliset puolueet olivat kuitenkin edustettuina noin joka toisen EU-maan sekä Sveitsin ja Norjan parlamenteissa.  

Nyt tilanne on muuttunut. Kevään 2018 Italian parlamenttivaaleissa yli puolet kansasta kannatti populistisia puolueita. Syksyn 2017 parlamenttivaaleissa Itävallan kansanpuolue ÖVP voitti vaalit nationalistisella ja maahanmuuttovastaisella ohjelmalla ja muodosti Itävallan vapauspuolueen kanssa äärioikeistolaismieliseksi mielletyn koalitiohallituksen. Itävalta on ensimmäinen Länsi-Euroopan maa, jossa äärioikeisto nousi hallitukseen.

Putin kiitti Itävaltaa ja teki maahan presidenttikautensa ensimmäisen EU-vierailun 5.6.2018.

Venäjä on nyt haistanut taas kerran ne keinot, joilla toimia vastapuolen sisällä ajaakseen omia etuja. Kylmän sodan aikaan yhtenä keinona oli vetoaminen ihmisten rauhantunteeseen, nyt vetoaminen tunteisiin, jotka ovat voimistaneet oikeistopopulistisia suuntauksia ja joita Venäjän on sekä rahoittanut että auttanut menestymään muutoin.

Tukea Venäjältä ovat saaneet varmuudella ainakin Ranskan Kansallinen rintama, Hollannin Vapauspuolue ja Saksan Vaihtoehto Saksalle. Venäjä on myös vaaleissa auttanut menestymään kyseenalaisilla toimilla niitä voimia, jotka Venäjän mielestä parhaiten kykenisivät haastamaan Duginin neljännen poliittisen teorian mukaisesti liberaalia ideologiaan ja individualismia. Venäjä on sekaantunut varmuudella Yhdysvaltain vuoden 2017 presidentinvaaleihin.

Venäjän nykyiset toimet eivät nyt ole niin läpinäkyviä kuin kylmän sodan aikaan. Venäjän toimien pohjimmaisista päämääristä on vaikeampi ottaa nyt selvää. Venäjä osaa aina olla pitkäjännitteinen ja kärsivällinen.

Missään nimessä oikeistopopulistia liikkeitä ei pidä nyt syyllistää vastaavasti kuten ei niitäkään, jotka tukivat neuvostoliitolaislähtöistä rauhanliikettä kylmän sodan aikaan. Pitää vaan ymmärtää maailmapolitiikan kuviot laajemmin ja mitkä ovat Venäjän sekä myös Kiinan päämäärät noissa kuvioissa.

Arvostelua on sen sijaan syytä esittää liberaalia ideologiaa kohtaan, jonka kehityksessä on havaittavissa piirteitä, joista Dugin kirjoitti vuonna 2009. Ideologia haastetaan nyt ja sen on kyettävä vastaamaan.

Yhdysvallat harjoittaa nyt omalta kannaltaan huonoa maailmanpolitiikkaa. Suorastaan järjetöntä maailmanpolitiikkaa. Yhdysvallat ei selviä enää maailmanpolitiikan haasteista yksin, vaan tarvitsee Euroopan avukseen. Euroopan on myös syytä kantaa oma vastuunsa eikä pitää yllä turvallisuuttaan muiden kustannuksella.

On helppo kirjoittaa yksityiskohtaisesti Neuvostoliiton rauhanliikkeen historiasta, mutta vielä ei ole helppo kirjoittaa niistä toimista, mitä Venäjä tekee nyt lännessä vastaavasti. Harva meistä tiesi esimerkiksi 1980-luvun alussa Euroopan ydinaseiden suhteen, mistä oli kysymys ja mikä oli Neuvostoliiton agenda.

Me tiedämme nyt Venäjälle myönteisten toimijoiden rahoituksen ja puuttumiset vaaleihin sekä yleisen hybridiagitaation, mutta herkulliset yksityiskohtaiset faktat dokumentteineen ja samalla kokonaiskuva ovat vielä jäsentymättömiä. Asia on kuitenkin syytä jo nyt tiedostaa, eikä odottaa vuosikymmenten päästä historiankirjoitusta nyt tapahtuneesta.

]]>
12 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276154-venajan-tehokas-ase-ennen-se-oli-rauhanliike-nyt-oikeistopopulistit#comments Eurovaalit 2019 Nato Oikeistopopulismi Presidentti Putin Venäjän uhka Sat, 18 May 2019 13:58:00 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276154-venajan-tehokas-ase-ennen-se-oli-rauhanliike-nyt-oikeistopopulistit
Voiko itärajan myrsky toistua? http://miesenergiaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276083-voiko-itarajan-myrsky-toistua <p>Suomi on saamassa uuden hallituksen, jonka tulee huomioida myös geopoliitikan uhkakuvat. Muistutan tällä velipuoli-Venäjän muutamia vuosia sitten aiheuttamasta myrskystä, jossa Raja-Joosepin rajanylityspaikalta Suomeen ohjattiin tunkeutumaan pari tuhatta pakolaista. Vastaavan invaasion tapahtuminen uudelleen koko itärajan laajuudelta on mahdollista. Euroopan ja Suomen oikeistopopulistien venäjämielisyys voi tehdä siitä jopa tilaustyön, jossa Euroopan yhtenäisyyttä koetellaan jälleen kyseenalaisiin keinoin.&nbsp;Viisas ei tee samaa virhettä toistamiseen, mutta oppiko Suomi tapahtuneesta mitään, olemmeko poliittisesti ja maanpuolustuksellisesti paremmin valmistautuneet uuteen maahantunkeutumiseen?&nbsp;</p><p>On selvää, että hädänalaisia ihmisiä tulee auttaa, mutta niinikään on selvää, että aggressiivista maahantunkeutumista ei tule sallia, vaikka se tapahtuisi siviilien tai näennäisesti siviilien taholta, kuten Venäjän tunnuksettomien sotilaiden vallatessa Krimin.&nbsp;Kulissien takana tehtävällä työllä on merkitystä, mutta samoin on uskottavan maanpuolustuksen toteuttamisella. Konkreettiset vaihtoehtomme maahantunkeutumisen estämiseen ovat kaikki huonoja.</p><p>Ennen muinoin rattijuopot, nuo teiden tappajat, tekivät kustannustehokkaasti lentokenttää Seutulassa. Nyt on sopiva aika aktivoida vankeinhoitolaitos jälleen yhteiskunnan hyvinvoinnin talkoisiin ja rakentaa rautaesirippu itärajalle.</p> Suomi on saamassa uuden hallituksen, jonka tulee huomioida myös geopoliitikan uhkakuvat. Muistutan tällä velipuoli-Venäjän muutamia vuosia sitten aiheuttamasta myrskystä, jossa Raja-Joosepin rajanylityspaikalta Suomeen ohjattiin tunkeutumaan pari tuhatta pakolaista. Vastaavan invaasion tapahtuminen uudelleen koko itärajan laajuudelta on mahdollista. Euroopan ja Suomen oikeistopopulistien venäjämielisyys voi tehdä siitä jopa tilaustyön, jossa Euroopan yhtenäisyyttä koetellaan jälleen kyseenalaisiin keinoin. Viisas ei tee samaa virhettä toistamiseen, mutta oppiko Suomi tapahtuneesta mitään, olemmeko poliittisesti ja maanpuolustuksellisesti paremmin valmistautuneet uuteen maahantunkeutumiseen? 

On selvää, että hädänalaisia ihmisiä tulee auttaa, mutta niinikään on selvää, että aggressiivista maahantunkeutumista ei tule sallia, vaikka se tapahtuisi siviilien tai näennäisesti siviilien taholta, kuten Venäjän tunnuksettomien sotilaiden vallatessa Krimin. Kulissien takana tehtävällä työllä on merkitystä, mutta samoin on uskottavan maanpuolustuksen toteuttamisella. Konkreettiset vaihtoehtomme maahantunkeutumisen estämiseen ovat kaikki huonoja.

Ennen muinoin rattijuopot, nuo teiden tappajat, tekivät kustannustehokkaasti lentokenttää Seutulassa. Nyt on sopiva aika aktivoida vankeinhoitolaitos jälleen yhteiskunnan hyvinvoinnin talkoisiin ja rakentaa rautaesirippu itärajalle.

]]>
7 http://miesenergiaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276083-voiko-itarajan-myrsky-toistua#comments Geopolitiikka Maanpuolustus. Oikeistopopulismi Poliittinen ilmapiiri Venäjämielisyys Fri, 17 May 2019 06:14:41 +0000 Mikki Nieminen http://miesenergiaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276083-voiko-itarajan-myrsky-toistua
Harhainen suora demokratia http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275951-harhainen-suora-demokratia <p>Populismi lienee edustuksellisen demokratian ilmiö. Populismi hyökkää &rdquo;korruptoitunutta&rdquo; edustuksellista demokratiaa vastaan. Usein populistisissa liikkeissä luotetaan vahvaan johtajaan.&nbsp;</p><p><em><a href="http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/266768-suora-demokraria-ei-voi-toimia">Suora demokratia ei voi toimia.</a></em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Populismi lienee edustuksellisen demokratian ilmiö. Populismi hyökkää ”korruptoitunutta” edustuksellista demokratiaa vastaan. Usein populistisissa liikkeissä luotetaan vahvaan johtajaan. 

Suora demokratia ei voi toimia.

 

 

]]>
2 http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275951-harhainen-suora-demokratia#comments Demokratia Oikeistopopulismi Suora demokratia Tue, 14 May 2019 07:12:12 +0000 Lauri Gröhn http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275951-harhainen-suora-demokratia
Handelsblatt: Oikeistopopulistit vaarantavat tiedustelupalvelujen yhteistyön http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274993-handelsblatt-oikeistopopulistit-vaarantavat-tiedustelupalvelujen-yhteistyon <p>Oikeistopopulistien vahvistuminen ja valtaannousu on johtanut monessa Euroopan maassa siihen, ettei maan tiedustelupalveluun voi enää luottaa. Tiedustelupalvelut seuraavat ja valvovat monessa maassa &quot;identitäärien&quot; ja erilaisten natsiryhmittyminen toimia. Ongelma syntyy väistämättä, jos tiedustelupalvelusta vastaavaksi ministeriksi valitaan henkilö, jolla on yhteyksiä tällaisiin äärioikeistolaisiin piireihin. Näin on käynyt esimerkiksi Itävallassa, jossa pukki toimii näin kaalimaan vartijana.</p><p>Toinen ongelma on oikeistopopulistien läheiset Venäjä-suhteet. Handelsblattin mukaan Suomen tiedusteluviranomaiset olivat viime vuonna pyytäneet eurooppalaisilta tiedustelupalveluilta apua venäläisiä vakoojia koskevaan tutkintaan, mutta jättäneet Itävallan tiedustelupalvelu BVT:n mainitusta syystä kyselyn ulkopuolelle.</p><p>Itävallassa oikeistopopulistisesta FPÖ-puolueesta tuleva sisäministeri Herbert Kickl määräsi vuosi sitten BVT:ssä toimitettavaksi ratsian, jossa neljän työntekijän asunnot tutkittiin ja aineistoa takavarikoitiin. Tämä ei suinkaan lisännyt luottamusta BVT:n toimintaan. Saksassa ja muualla katsotaan nyt tarkkaan, mitä tietoa BVT:lle voidaan paljastaa.</p><p>Persut ja FPÖ kuuluvat molemmat uuteen Euroopan &quot;nuivaan allianssiin,&quot; jonka yhteysmies Itävallassa on Harald Vilimsky. Itävaltalainen oppositiopoliitikko Peter Pilz vaatii nyt selvitettäväksi, onko Vilimsky Venäjän agentti. Vilimsky ja muuta FPÖ-johtoa kävi joulukuussa 2016 Venäjällä solmimassa yhteistyösopimuksen Vladimir Putinin &quot;Yhtenäinen Venäjä&quot;-puolueen kanssa.</p><p>Tämä ei koske Suomea, eihän? Sana on vapaa, Paavo Lipposestakin saa taas keskustella ; )</p><p><a href="https://www.handelsblatt.com/politik/international/spionage-wie-rechtspopulisten-die-geheimdienstkooperation-in-europa-gefaehrden/24207944.html?ticket=ST-2539676-V0TTwDPaLmvqB46QJYHN-ap3">https://www.handelsblatt.com/politik/international/spionage-wie-rechtspopulisten-die-geheimdienstkooperation-in-europa-gefaehrden/24207944.html?ticket=ST-2539676-V0TTwDPaLmvqB46QJYHN-ap3</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oikeistopopulistien vahvistuminen ja valtaannousu on johtanut monessa Euroopan maassa siihen, ettei maan tiedustelupalveluun voi enää luottaa. Tiedustelupalvelut seuraavat ja valvovat monessa maassa "identitäärien" ja erilaisten natsiryhmittyminen toimia. Ongelma syntyy väistämättä, jos tiedustelupalvelusta vastaavaksi ministeriksi valitaan henkilö, jolla on yhteyksiä tällaisiin äärioikeistolaisiin piireihin. Näin on käynyt esimerkiksi Itävallassa, jossa pukki toimii näin kaalimaan vartijana.

Toinen ongelma on oikeistopopulistien läheiset Venäjä-suhteet. Handelsblattin mukaan Suomen tiedusteluviranomaiset olivat viime vuonna pyytäneet eurooppalaisilta tiedustelupalveluilta apua venäläisiä vakoojia koskevaan tutkintaan, mutta jättäneet Itävallan tiedustelupalvelu BVT:n mainitusta syystä kyselyn ulkopuolelle.

Itävallassa oikeistopopulistisesta FPÖ-puolueesta tuleva sisäministeri Herbert Kickl määräsi vuosi sitten BVT:ssä toimitettavaksi ratsian, jossa neljän työntekijän asunnot tutkittiin ja aineistoa takavarikoitiin. Tämä ei suinkaan lisännyt luottamusta BVT:n toimintaan. Saksassa ja muualla katsotaan nyt tarkkaan, mitä tietoa BVT:lle voidaan paljastaa.

Persut ja FPÖ kuuluvat molemmat uuteen Euroopan "nuivaan allianssiin," jonka yhteysmies Itävallassa on Harald Vilimsky. Itävaltalainen oppositiopoliitikko Peter Pilz vaatii nyt selvitettäväksi, onko Vilimsky Venäjän agentti. Vilimsky ja muuta FPÖ-johtoa kävi joulukuussa 2016 Venäjällä solmimassa yhteistyösopimuksen Vladimir Putinin "Yhtenäinen Venäjä"-puolueen kanssa.

Tämä ei koske Suomea, eihän? Sana on vapaa, Paavo Lipposestakin saa taas keskustella ; )

https://www.handelsblatt.com/politik/international/spionage-wie-rechtspopulisten-die-geheimdienstkooperation-in-europa-gefaehrden/24207944.html?ticket=ST-2539676-V0TTwDPaLmvqB46QJYHN-ap3

]]>
61 http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274993-handelsblatt-oikeistopopulistit-vaarantavat-tiedustelupalvelujen-yhteistyon#comments Oikeistopopulismi Tiedustelupalvelut Wed, 24 Apr 2019 13:09:01 +0000 Jouni Snellman http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274993-handelsblatt-oikeistopopulistit-vaarantavat-tiedustelupalvelujen-yhteistyon
EU:n yksipuoluejärjestelmä hajoaa - Miten käy Unionin? http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271234-eun-yksipuoluejarjestelma-hajoaa-miten-kay-unionin <p>Euroopan Unionia on hallittu identiteetti-ideologiaan pohjaavalla yksipuoluejärjestelmällä. Euroopan Identiteettipuolue (EIP) on nyt nopeasti paljastumassa uuskommunistikseksi puolueeksi.</p><p>EIP:n Suomen alaosastoon kuuluu niin <strong>Li Andersson, Sanna Marin</strong> kuin <strong>Juha Sipilä, Antti Rinne, Sirpa Pietikäinen, Kai Mykkänen</strong> tai <strong>Petteri Orpo. </strong>&nbsp;Vain persujen ja ehkä osin kristillisten poliitikot eivät kuulu EIP:hen.</p><p>Orkesteria kuitenkin viime kädessä johtaa Euroopassa yksituumainen identiteetti-ideologiaan sitoutunut valtalehdistö. Se on tähän asti onnistunut valvomaan tehokkaasti sen itsensä valitsemien päättäjien mielipiteitä. Tämä on nyt merkittävästi vaikeutunut erityisesti somen vuoksi.&nbsp;</p><p>Uuskommunistinen identiteetti-ideologia voidaan yksinkertaistetusti esittää seuraavasti. Se on ns. Frankrfurtin koulukunnan myötä syntynyt kaoottinen ajatusjärjestelmä, jonka ytimessä Karl Marxin painottaman luokkataisteludialektiikan sijaan on ajatus heteroseksuaalisen valkoisen miehen sortamista identiteeteistä, joita ovat mm. naiset, vammaiset, muslimit, transihmiset, homot, 23 muuta sukupuolta, flora, fauna, ilmasto ym.&nbsp;</p><p>EIP on nyt hajoamassa, koska todellisuudelle vieraan identiteetti-ideologian opeilla on yksinkertaisesti mahdotonta hallita. Se kyllä onnistuu, jos otetaan käyttöön pakko esimerkiksi Neuvostoliiton tapaan. Tästä on jo ilmassa ensimmäisiä merkkejä mm. kun mielipiteen vapautta on pyritty rajoittamaan. En usko, että laajalti tälle tielle mennään. Ihmiset ovat nimittäin nopeasti saamassa kyllikseen, koska identiteetti-ideologia aiheuttaa nyt laajalti koko Euroopassa mukaanlukien Suomi, moraalikaaosta ja myös yhteiskunnallista fyysistä kaaosta ja lisää yhteiskunnallisia jännitteitä nopeasti.&nbsp;</p><p>Valtalehdistö on tässä tilanteessa yrittänyt epätoivoisesti edistää narratiivia, jonka mukaan oikeistopopulismi on uhkaamassa demokratiaa, vaikka tilanne on juuri päinvastainen ja jo edellä mainitsemani sosiaalisen median merkityksen korostuminen edistää EIP:n hajoamista.&nbsp;</p><p>Syitä EIP:n vääjäämättömälle hajoamiselle on monia, joita nyt käyn seuraavassa läpi. Syyt ovat niin ilmeiset ja musertavat, että jos Sipilän aikana pääministerillä oli vaikeuksia identiteetti ideologian avulla valtamedian vasallina hallita, se on pientä mikä hänen seuraajaan odottaa.&nbsp;</p><p>Nyt molemmin puolin alkanut hedonististen&nbsp;<a href="https://americanaffairsjournal.org/2019/02/losing-momentum-a-warning-from-the-fracturing-british-left/">https://americanaffairsjournal.org/2019/02/losing-momentum-a-warning-from-the-fracturing-british-left/</a>&nbsp;usein ylemmästä keskiluokasta ponnistavien tiedostavien newyorkilaisen <strong>Alexandria Ocasio Cortezin</strong>&nbsp;(AOC) tyylisten itsensä äärivasemmistolaiseksi milleniaareiksi luokittelevien suurelta osin valtamedian ilmastoahdistuksesta ammentavien esiinmarssi on nopeasti paljastamassa uuskommunismin ideologiset ääriviivat.&nbsp;<a href="https://www.spencerfernando.com/2019/01/03/i-survived-communism-are-you-ready-for-your-turn/">https://www.spencerfernando.com/2019/01/03/i-survived-communism-are-you-ready-for-your-turn/</a></p><p>Valtamedia on rummuttanut identiteetti-ideologiaa pienin, mutta varmoin annoksin eteenpäin viime vuosikymmenet. Tilanne on sama kuin jos hitaasti lämmität vettä, niin sammakko ei tajua hypätä pois lämpenevästä vedestä, mutta jos laitat sen kuumaan veteen, se pomppaa sieltä heti pois. Nyt edellä viittaamassani artikkelissa identiteetti-ideologian paljastavassa esseessä annetaan armoton kuva tämän hitaan kehityksen nykytilasta Kanadassa. Kanadassa on uuskommunismi edennyt jo hyvin pitkälle ja slovakialainen kommunismista kärsinyt huomioitsija kertoo kanadalaisille, että kohta saatte itse maistaa tätä järjestelmää. Tilanne on kehittynyt Kanadassa lähes kriittiseen pisteeseen, joskin nyt <strong>Justin Trudeaun</strong> todennäköinen kaatuminen pelastaa Kanadan tai ainakin antaa sille hengähdystauon.</p><p>Suomessa tämä yhdenvertaisuus- ja ilmastohokemilla edistetty uuseugeeninen politiikka on johtanut koululaisten ilmastolakkoihin, alaikäisten transgender hoitoihin, Aamulehden uuskieleen, Yleisradion aamu-TV:n ohjelmasisältöön, muovi- ja ilmastoahdistukseen, vihapuheen kieltoon, kansalaisvalvontaan ja avoimien rajojen maahanmuuttokaaokseen.</p><p>Eräs keskeinen syy sekä EIP:n että AIP:n (Amerikan Identiteettipuolue) hajoamiseen johtuu länsimaiden liberaalien kyvyttömyydestä ymmärtää, että keskiverto muslimi ei ole verrattavissa tapakristittyyn vaan Jehovan todistajaan tai lestadiolaiseen kuten sekulaari maahanmuuttaja <strong>Anter Yasa</strong> on oivallisesti hiljan kiteyttänyt.&nbsp; Tämä on johtanut siihen, että antisemitismi on ruvennut kukkimaan USA:n demokraateissa, Englannin Työväenpuolueessa ja laajalti muuallakin moderaatissa läntisessä vasemmistossa.</p><p>Yhdysvaltalainen ehkä maailmassa tiukimmin identiteetti-ideologiaan sitoutunut valtamedia CNN esitti muutama kuukausi sitten laajan valereportaasin, jossa se väitti nousevan antisemitismin johtuvan äärioikeiston vahvistumisesta, vaikka se johtuu Eurooppaan muutavien muslimien juutalaisvihasta. Viime viikkojen tapahtumat sekä Isossa Britanniassa että USA:ssa ovat johtamassa valtalehdistön tukalaan tilanteeseen. Ku Klux Klanin suurvisiiri <strong>David Duke</strong> kehui eilen huivitettua somalialaista juutalaisvihaajaa <strong>Ilhan Omaria</strong>&nbsp; USA:n &quot;tärkeimmäksi poliitikoksi&quot;. CNN on pysynyt tästä visusti hiljaa, vaikka on uhrannut lukuisia kertoja valeuutisointia, joilla se on yrittänyt poliittisesti yhdistää <strong>Donald Trumpin</strong> ja David Duken.</p><p>Antisemitismin nousu ja muslimien arvomaailman sovittamaton ristiriita moderaatin vasemmiston ihanteiden kanssa tekevät tilanteesta mahdottoman ja äärilaitoja vääjämättä vahvistavan kehityksen. Olen kuvannut, kuinka islamistit infiltroivat Hollannin ennen niin mahtavan Työn puolueen ja tuhosivat tämän demaripuolueen neljässä vuodessa&nbsp;<a href="https://www.oikeamedia.com/o1-15414">https://www.oikeamedia.com/o1-15414</a>.&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Pascal Bruckner</strong> niminen ranskalainen intellektuelli kolmen vuoden takaisessa pitkässä esseessään, joka on otsikoitu &quot;Ei ole olemassa sellaista kuin islamofobia&quot;&nbsp;<a href="https://www.city-journal.org/html/theres-no-such-thing-islamophobia-15324.html">https://www.city-journal.org/html/theres-no-such-thing-islamophobia-15324.html</a>&nbsp;teki tärkeän historiallisen huomion. Islamistit tekivät bolsevikkien kanssa taktista yhteistyötä jo ennen Venäjän vallankumousta. Tiedoksi Suomen oikeusministerille, että Pascal Bruckner on voittanut kaikki oikeuteen viedyt islamofobiaan perustuneet vihapuheoikeudenkäynnit häntä vastaan Ranskassa.</p><p>Tiivistettynä äärivasemmiston ja islamistien liitto tulee vähentämään nopeasti EIP:n suosiota huolimatta valtalehdistön pyrkimyksestä salata kansalaisilta muslimien jyrkästi meidän kanssa ristiriidassa oleva arvomaailma. Se myös vaikeuttaa moderaatin vasemmiston mahdollisuutta hallita. &quot;Porvari&quot;hallituksen absurdi sitoutuminen identiteettipoliitiikkaan edistää mm. Suomessa sitä vääjäämätöntä vaalien jälkeistä kehitystä, jossa sirpapietikäisille, petteriorpoille ja kaimykkäsille näytetään kaapin paikka kokoomuksessa ja pitkään jatkunut nyt Juha Sipilän johdolla tehty ylätason identiteettisekoilu johtaa reippaaseen alkiolaiseen takaiskuun. Demareissa tilanne on hyvin huono, identieteetti-ideologien pitäessä valtaa sekä henkisesti että fyysisesti kuihtuvassa puoluekoneessa.&nbsp; &nbsp;</p><p>Eräs tärkeä syy, miksi identiteetti-ideologia menettää lopulta pelin johtuu siitä, että nyt sen ainoa &quot;eteenpäin&quot; vievä voima sekä Amerikassa että Euroopassa ovat utooppiset tai paremminkin dystooppiset ympäristövisiot. Historia on nyt täynnänsä absurdeja takaumia. Eräs merkillisimmistä on tämä AOC:n lanseeraama Green New Deal (GND). Sen on ilmeisesti rahoittanut juutalainen <strong>George Soros,&nbsp;</strong>joka vaivoin säilyi natsien vainolta ja muutti perheensä kanssa Unkarista länteen 1947. Hänen johtamansa säätiöt ovat rahoittaneet suoraan kansallissosialisteilta kopioitua GND:tä, jota nyt yrittävät toimeenpanna uuskommunnistit valtamedian tuella!&nbsp;</p><p>AOC:n GND on lyhyessä ajassa joutunut naurunalaiseksi erityisesti somessa mutta myös valtalehdistössä, koska GND:n viralliseen versioon kuului lehmien pierujen ankara ehkäisyohjelma. Sillä on kuitenkin edelleen valtamedian avulla harhautetun suuren yleisön silmissä jonkin moista vetovoimaa, mutta elävän elämän opit tulevat nopeasti vastaan, jos tällaista ohjelmaa todella toimeenpantaisiin. Tästä saatiin konkreettista esimakua Ranskan polttoaineverojen synnytettyä keltaliiviliikehdinnän. Jos Suomessa EIP vie autot, etelänmatkat, nostaa sähkön hinnan pilviin, kieltää lihan ja maidon syönnin, siitä seuraa kaaos.</p><p>Moni ei tiedä, että EU:ssa GND:n vastine on edennyt lainsäädännöllisesti jo pitkälle. Valtamedia mm. Sitran kallispalkkaisten hutkijoiden avulla on toitottanut muoviahdistetuille kansalaisille ihanaa kiertotalouden sanomaa, vaikka kyseessä uuskommunismin eräs räikein ilmenemismuoto ja tapa pitää yllä vallankäyttöön liittyvää myyttiarsenaalia.</p><p>EIP:tä edustava komissaari <strong>Jyrki Kataista</strong> ja myös suomalaisia EIP-meppejä on erityisesti kiittäminen, että Suomen hallitus joutuu antamaan vuoden päästä lakiesityksen eduskunnalle, jossa määrätään jokaiseen kotiin sisään ja jokaiseen pihaan kahdeksan eri jätteiden keruuastiaa. Erilliskeräyksen tämän kaltainen edistäminen on ainoa keino, jolla kyetään saavuttamaan EU:n ympäristödystopiaan perustuvat utooppiset kierrätystavoitteet.</p><p>Paskalakikeskustelu tulee olemaan pientä verrattuna tulevaan kaaokseen, kun kietotalousdirektiiviä toimeenpannaan. Järjestelmä tulee nielemään valtavia taloudellisia resursseja sekä kansalaisilta kuin myös yrityksiltä, hallinnolta ja valvonnalta ilman mitään hyötyjä. Luvassa on vain haittoja ja rahanmenoa. Koska järjestelmä on mahdoton, direktiiviä joudutaan muuttamaan.</p><p>Ilmasto- ja muovipaniikissa tehtävät hallitusohjelman linjaukset yhdessä jo annettuihin yhteisölakeihin tekevät EU:n pystyssä pitämisen lähes mahdottomaksi ja EU:ssa noudatettu ympäristö- ja ilmastopolitiikka&nbsp;ovat johtaneet Euroopan taloudellispoliittiseen skleroosiin. Eurooppa jää nyt muista maailman talousblokeista jälkeen niin poliittisesti, taloudellisesti kuin kulttuurisestikin.&nbsp;EU:n ylle on identiteettipolitiikan myötä laskeutunut pysähtyneisyyden löyhkä ja visio paremmasta tulevaisuudesta on saatu eliitin ja sen kanssa kompuksessa olevan valtamedian defaitismilla sammumaan.&nbsp;</p><p>Suurin jokeri ja uhkakuva tulevassa kehityksessä on seuraava. EIP:n poliitikot haluavat pysyä vallassa hintaan mihin hyvänsä. Juuri nyt USA:ssa on erään avoimen homoseksuaalisen <strong>Brandon Straka</strong> nimisen parturin twitterissä käynnistämä liike, <a href="https://www.youtube.com/watch?v=Zyg2F1GgYSc&amp;feature=share&amp;fbclid=IwAR1VLljmw209P_svoGI2tOu__5Un3iNci_d6F5yaY_qTmwKz3KHniKXQQ70">https://www.youtube.com/watch?v=Zyg2F1GgYSc&amp;feature=share&amp;fbclid=IwAR1VLljmw209P_svoGI2tOu__5Un3iNci_d6F5yaY_qTmwKz3KHniKXQQ70</a>, joka on saavuttanut nopeasti valtavan suosion. Hänen keskeinen teesinsä on nyt, että AIP on nopeasti luopunut ihanteistaan ja esimerkiksi homojen asia on jäänyt täysin marginaaliin nyt keskeisimmän AIP:n tavoitteen kanssa. Straka kehottaa kaikkia marssimaan ulos Demokraattipuolueesta.</p><p>Uusin AIP:n ja myös EIP:n keskiössä oleva tavoite on pitää sekä USA:ssa että myös Euroopassa rajat avoimina ja taata näin EIP:lle valta hintaa mihin hyvänsä. Syntyy allianssi, jossa USA:han ja Eurooppaan tulevaa köyhää väestöä kehotetaan sosiaalisten tulonsiirtojen toivossa äänestämään AIP:tä ja EIP:tä.</p><p>Ruotsissa johtava EIP-fraktio eli valtaan hinnalla millä hyvänsä tarrautuva SAP pyrki kovalla rasismista varoittavalla retoririikalla pelottelemaan äänestäjät puolelleen. Se onnistui. Katsoin Ruotsin vaalien jälkeen siirtymät edellisiin vaaleihin verrattuna SVT:n sivuilta hiiren klikkauksella ja sitten vertasin näitä lukuja Ruotsin lehdistön julkaisemiin lukuihin, keitä äänestettiin muslimilähiöissä Ruotsin suurkaupungeissa. Tulos oli, että SAP:stä oli tullut aito identiteettipuolue entisen luokkapuolueen sijaan. Sitä äänestävät lähinnä maahanmuuttajat, naiset ja julkisen vallan työllistämät henkilöt.&nbsp;</p><p>Tällainen EIP:n ja AIP:n piirissä vaikuttava strateginen visiointi on yhteiskunnallisesti hyvin vaarallista. Se johtaa yhteiskunnallisen keskustelun kärjistymiseen.</p><p><strong>Pauli Vahtera</strong> on laskenut meille, että maahanmuuton kustannukset ovat 3,2 miljardia euroa vuodessa. Verrattakoon sitä esimerkiksi puolustusbudjettiin. Puolustusbudjetin kehystä ollaan nostamassa 2021 2,5 miljardista 3,2 miljardiin, kun uudet hävittäjä- ja sotalaivaohjelmat alkavat. Petteri Orpo vastasi&nbsp;<strong>Juha Eerolalle</strong> eduskunnan kyselytunnilla, että Pauli Vahteran luvut ovat ylimitoitetut.</p><p>Petteri Orpolla ei ollut valtionvarainministerinä antaa kunnollista vastausta Eerolalle, koska hän ei ollut tilannut näitä lukuja alaiselta hallinnoltaan, vaikka siihen olisi ollut neljä vuotta aikaa. Hän ei ole ilmeisesti uskaltanut?&nbsp;</p><p>Euroopan Unioni säilyy maailmaa ja omaa kontinenttia eteenpäin vievänä proggiksena ainoastaan, jos EIP:n ihmisvastainen ideologia hylätään. Yhteiskunnallisilla toimijoilla alkaa olla kiire hahmottamaan vaihtoehtoa ääriajattelulle ja jopa väkivallalle, joka nyt uhkaa koko Eurooppaa kiitos identiteetti-ideologien. Nyt on aika ruveta kehittelemään Uutta Suurta kertomusta, jos haluamme pelastaa Euroopan.&nbsp;&nbsp;</p><p>Pienen maan kannalta on valitettavaa, että aiemmin sen tuki ja turva YK ja sen keskeiset kehityspoliittiset linjaukset ovat identiteettipoliitikkojen kirjoittamia.</p><p>YK:n nykyinen monenkeskinen sopiminen tarkoittaa meille suomalaisille, että YK sulkee tehtaamme, kieltää automme, lihan ja maidon syönnin ym, vaihtaa väestömme ja tukkii suumme, koska vastaväitteet ja kriittinen keskustelu maahanmuutosta on vihapuhetta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan Unionia on hallittu identiteetti-ideologiaan pohjaavalla yksipuoluejärjestelmällä. Euroopan Identiteettipuolue (EIP) on nyt nopeasti paljastumassa uuskommunistikseksi puolueeksi.

EIP:n Suomen alaosastoon kuuluu niin Li Andersson, Sanna Marin kuin Juha Sipilä, Antti Rinne, Sirpa Pietikäinen, Kai Mykkänen tai Petteri Orpo.  Vain persujen ja ehkä osin kristillisten poliitikot eivät kuulu EIP:hen.

Orkesteria kuitenkin viime kädessä johtaa Euroopassa yksituumainen identiteetti-ideologiaan sitoutunut valtalehdistö. Se on tähän asti onnistunut valvomaan tehokkaasti sen itsensä valitsemien päättäjien mielipiteitä. Tämä on nyt merkittävästi vaikeutunut erityisesti somen vuoksi. 

Uuskommunistinen identiteetti-ideologia voidaan yksinkertaistetusti esittää seuraavasti. Se on ns. Frankrfurtin koulukunnan myötä syntynyt kaoottinen ajatusjärjestelmä, jonka ytimessä Karl Marxin painottaman luokkataisteludialektiikan sijaan on ajatus heteroseksuaalisen valkoisen miehen sortamista identiteeteistä, joita ovat mm. naiset, vammaiset, muslimit, transihmiset, homot, 23 muuta sukupuolta, flora, fauna, ilmasto ym. 

EIP on nyt hajoamassa, koska todellisuudelle vieraan identiteetti-ideologian opeilla on yksinkertaisesti mahdotonta hallita. Se kyllä onnistuu, jos otetaan käyttöön pakko esimerkiksi Neuvostoliiton tapaan. Tästä on jo ilmassa ensimmäisiä merkkejä mm. kun mielipiteen vapautta on pyritty rajoittamaan. En usko, että laajalti tälle tielle mennään. Ihmiset ovat nimittäin nopeasti saamassa kyllikseen, koska identiteetti-ideologia aiheuttaa nyt laajalti koko Euroopassa mukaanlukien Suomi, moraalikaaosta ja myös yhteiskunnallista fyysistä kaaosta ja lisää yhteiskunnallisia jännitteitä nopeasti. 

Valtalehdistö on tässä tilanteessa yrittänyt epätoivoisesti edistää narratiivia, jonka mukaan oikeistopopulismi on uhkaamassa demokratiaa, vaikka tilanne on juuri päinvastainen ja jo edellä mainitsemani sosiaalisen median merkityksen korostuminen edistää EIP:n hajoamista. 

Syitä EIP:n vääjäämättömälle hajoamiselle on monia, joita nyt käyn seuraavassa läpi. Syyt ovat niin ilmeiset ja musertavat, että jos Sipilän aikana pääministerillä oli vaikeuksia identiteetti ideologian avulla valtamedian vasallina hallita, se on pientä mikä hänen seuraajaan odottaa. 

Nyt molemmin puolin alkanut hedonististen https://americanaffairsjournal.org/2019/02/losing-momentum-a-warning-from-the-fracturing-british-left/ usein ylemmästä keskiluokasta ponnistavien tiedostavien newyorkilaisen Alexandria Ocasio Cortezin (AOC) tyylisten itsensä äärivasemmistolaiseksi milleniaareiksi luokittelevien suurelta osin valtamedian ilmastoahdistuksesta ammentavien esiinmarssi on nopeasti paljastamassa uuskommunismin ideologiset ääriviivat. https://www.spencerfernando.com/2019/01/03/i-survived-communism-are-you-ready-for-your-turn/

Valtamedia on rummuttanut identiteetti-ideologiaa pienin, mutta varmoin annoksin eteenpäin viime vuosikymmenet. Tilanne on sama kuin jos hitaasti lämmität vettä, niin sammakko ei tajua hypätä pois lämpenevästä vedestä, mutta jos laitat sen kuumaan veteen, se pomppaa sieltä heti pois. Nyt edellä viittaamassani artikkelissa identiteetti-ideologian paljastavassa esseessä annetaan armoton kuva tämän hitaan kehityksen nykytilasta Kanadassa. Kanadassa on uuskommunismi edennyt jo hyvin pitkälle ja slovakialainen kommunismista kärsinyt huomioitsija kertoo kanadalaisille, että kohta saatte itse maistaa tätä järjestelmää. Tilanne on kehittynyt Kanadassa lähes kriittiseen pisteeseen, joskin nyt Justin Trudeaun todennäköinen kaatuminen pelastaa Kanadan tai ainakin antaa sille hengähdystauon.

Suomessa tämä yhdenvertaisuus- ja ilmastohokemilla edistetty uuseugeeninen politiikka on johtanut koululaisten ilmastolakkoihin, alaikäisten transgender hoitoihin, Aamulehden uuskieleen, Yleisradion aamu-TV:n ohjelmasisältöön, muovi- ja ilmastoahdistukseen, vihapuheen kieltoon, kansalaisvalvontaan ja avoimien rajojen maahanmuuttokaaokseen.

Eräs keskeinen syy sekä EIP:n että AIP:n (Amerikan Identiteettipuolue) hajoamiseen johtuu länsimaiden liberaalien kyvyttömyydestä ymmärtää, että keskiverto muslimi ei ole verrattavissa tapakristittyyn vaan Jehovan todistajaan tai lestadiolaiseen kuten sekulaari maahanmuuttaja Anter Yasa on oivallisesti hiljan kiteyttänyt.  Tämä on johtanut siihen, että antisemitismi on ruvennut kukkimaan USA:n demokraateissa, Englannin Työväenpuolueessa ja laajalti muuallakin moderaatissa läntisessä vasemmistossa.

Yhdysvaltalainen ehkä maailmassa tiukimmin identiteetti-ideologiaan sitoutunut valtamedia CNN esitti muutama kuukausi sitten laajan valereportaasin, jossa se väitti nousevan antisemitismin johtuvan äärioikeiston vahvistumisesta, vaikka se johtuu Eurooppaan muutavien muslimien juutalaisvihasta. Viime viikkojen tapahtumat sekä Isossa Britanniassa että USA:ssa ovat johtamassa valtalehdistön tukalaan tilanteeseen. Ku Klux Klanin suurvisiiri David Duke kehui eilen huivitettua somalialaista juutalaisvihaajaa Ilhan Omaria  USA:n "tärkeimmäksi poliitikoksi". CNN on pysynyt tästä visusti hiljaa, vaikka on uhrannut lukuisia kertoja valeuutisointia, joilla se on yrittänyt poliittisesti yhdistää Donald Trumpin ja David Duken.

Antisemitismin nousu ja muslimien arvomaailman sovittamaton ristiriita moderaatin vasemmiston ihanteiden kanssa tekevät tilanteesta mahdottoman ja äärilaitoja vääjämättä vahvistavan kehityksen. Olen kuvannut, kuinka islamistit infiltroivat Hollannin ennen niin mahtavan Työn puolueen ja tuhosivat tämän demaripuolueen neljässä vuodessa https://www.oikeamedia.com/o1-15414.  

Pascal Bruckner niminen ranskalainen intellektuelli kolmen vuoden takaisessa pitkässä esseessään, joka on otsikoitu "Ei ole olemassa sellaista kuin islamofobia" https://www.city-journal.org/html/theres-no-such-thing-islamophobia-15324.html teki tärkeän historiallisen huomion. Islamistit tekivät bolsevikkien kanssa taktista yhteistyötä jo ennen Venäjän vallankumousta. Tiedoksi Suomen oikeusministerille, että Pascal Bruckner on voittanut kaikki oikeuteen viedyt islamofobiaan perustuneet vihapuheoikeudenkäynnit häntä vastaan Ranskassa.

Tiivistettynä äärivasemmiston ja islamistien liitto tulee vähentämään nopeasti EIP:n suosiota huolimatta valtalehdistön pyrkimyksestä salata kansalaisilta muslimien jyrkästi meidän kanssa ristiriidassa oleva arvomaailma. Se myös vaikeuttaa moderaatin vasemmiston mahdollisuutta hallita. "Porvari"hallituksen absurdi sitoutuminen identiteettipoliitiikkaan edistää mm. Suomessa sitä vääjäämätöntä vaalien jälkeistä kehitystä, jossa sirpapietikäisille, petteriorpoille ja kaimykkäsille näytetään kaapin paikka kokoomuksessa ja pitkään jatkunut nyt Juha Sipilän johdolla tehty ylätason identiteettisekoilu johtaa reippaaseen alkiolaiseen takaiskuun. Demareissa tilanne on hyvin huono, identieteetti-ideologien pitäessä valtaa sekä henkisesti että fyysisesti kuihtuvassa puoluekoneessa.   

Eräs tärkeä syy, miksi identiteetti-ideologia menettää lopulta pelin johtuu siitä, että nyt sen ainoa "eteenpäin" vievä voima sekä Amerikassa että Euroopassa ovat utooppiset tai paremminkin dystooppiset ympäristövisiot. Historia on nyt täynnänsä absurdeja takaumia. Eräs merkillisimmistä on tämä AOC:n lanseeraama Green New Deal (GND). Sen on ilmeisesti rahoittanut juutalainen George Soros, joka vaivoin säilyi natsien vainolta ja muutti perheensä kanssa Unkarista länteen 1947. Hänen johtamansa säätiöt ovat rahoittaneet suoraan kansallissosialisteilta kopioitua GND:tä, jota nyt yrittävät toimeenpanna uuskommunnistit valtamedian tuella! 

AOC:n GND on lyhyessä ajassa joutunut naurunalaiseksi erityisesti somessa mutta myös valtalehdistössä, koska GND:n viralliseen versioon kuului lehmien pierujen ankara ehkäisyohjelma. Sillä on kuitenkin edelleen valtamedian avulla harhautetun suuren yleisön silmissä jonkin moista vetovoimaa, mutta elävän elämän opit tulevat nopeasti vastaan, jos tällaista ohjelmaa todella toimeenpantaisiin. Tästä saatiin konkreettista esimakua Ranskan polttoaineverojen synnytettyä keltaliiviliikehdinnän. Jos Suomessa EIP vie autot, etelänmatkat, nostaa sähkön hinnan pilviin, kieltää lihan ja maidon syönnin, siitä seuraa kaaos.

Moni ei tiedä, että EU:ssa GND:n vastine on edennyt lainsäädännöllisesti jo pitkälle. Valtamedia mm. Sitran kallispalkkaisten hutkijoiden avulla on toitottanut muoviahdistetuille kansalaisille ihanaa kiertotalouden sanomaa, vaikka kyseessä uuskommunismin eräs räikein ilmenemismuoto ja tapa pitää yllä vallankäyttöön liittyvää myyttiarsenaalia.

EIP:tä edustava komissaari Jyrki Kataista ja myös suomalaisia EIP-meppejä on erityisesti kiittäminen, että Suomen hallitus joutuu antamaan vuoden päästä lakiesityksen eduskunnalle, jossa määrätään jokaiseen kotiin sisään ja jokaiseen pihaan kahdeksan eri jätteiden keruuastiaa. Erilliskeräyksen tämän kaltainen edistäminen on ainoa keino, jolla kyetään saavuttamaan EU:n ympäristödystopiaan perustuvat utooppiset kierrätystavoitteet.

Paskalakikeskustelu tulee olemaan pientä verrattuna tulevaan kaaokseen, kun kietotalousdirektiiviä toimeenpannaan. Järjestelmä tulee nielemään valtavia taloudellisia resursseja sekä kansalaisilta kuin myös yrityksiltä, hallinnolta ja valvonnalta ilman mitään hyötyjä. Luvassa on vain haittoja ja rahanmenoa. Koska järjestelmä on mahdoton, direktiiviä joudutaan muuttamaan.

Ilmasto- ja muovipaniikissa tehtävät hallitusohjelman linjaukset yhdessä jo annettuihin yhteisölakeihin tekevät EU:n pystyssä pitämisen lähes mahdottomaksi ja EU:ssa noudatettu ympäristö- ja ilmastopolitiikka ovat johtaneet Euroopan taloudellispoliittiseen skleroosiin. Eurooppa jää nyt muista maailman talousblokeista jälkeen niin poliittisesti, taloudellisesti kuin kulttuurisestikin. EU:n ylle on identiteettipolitiikan myötä laskeutunut pysähtyneisyyden löyhkä ja visio paremmasta tulevaisuudesta on saatu eliitin ja sen kanssa kompuksessa olevan valtamedian defaitismilla sammumaan. 

Suurin jokeri ja uhkakuva tulevassa kehityksessä on seuraava. EIP:n poliitikot haluavat pysyä vallassa hintaan mihin hyvänsä. Juuri nyt USA:ssa on erään avoimen homoseksuaalisen Brandon Straka nimisen parturin twitterissä käynnistämä liike, https://www.youtube.com/watch?v=Zyg2F1GgYSc&feature=share&fbclid=IwAR1VLljmw209P_svoGI2tOu__5Un3iNci_d6F5yaY_qTmwKz3KHniKXQQ70, joka on saavuttanut nopeasti valtavan suosion. Hänen keskeinen teesinsä on nyt, että AIP on nopeasti luopunut ihanteistaan ja esimerkiksi homojen asia on jäänyt täysin marginaaliin nyt keskeisimmän AIP:n tavoitteen kanssa. Straka kehottaa kaikkia marssimaan ulos Demokraattipuolueesta.

Uusin AIP:n ja myös EIP:n keskiössä oleva tavoite on pitää sekä USA:ssa että myös Euroopassa rajat avoimina ja taata näin EIP:lle valta hintaa mihin hyvänsä. Syntyy allianssi, jossa USA:han ja Eurooppaan tulevaa köyhää väestöä kehotetaan sosiaalisten tulonsiirtojen toivossa äänestämään AIP:tä ja EIP:tä.

Ruotsissa johtava EIP-fraktio eli valtaan hinnalla millä hyvänsä tarrautuva SAP pyrki kovalla rasismista varoittavalla retoririikalla pelottelemaan äänestäjät puolelleen. Se onnistui. Katsoin Ruotsin vaalien jälkeen siirtymät edellisiin vaaleihin verrattuna SVT:n sivuilta hiiren klikkauksella ja sitten vertasin näitä lukuja Ruotsin lehdistön julkaisemiin lukuihin, keitä äänestettiin muslimilähiöissä Ruotsin suurkaupungeissa. Tulos oli, että SAP:stä oli tullut aito identiteettipuolue entisen luokkapuolueen sijaan. Sitä äänestävät lähinnä maahanmuuttajat, naiset ja julkisen vallan työllistämät henkilöt. 

Tällainen EIP:n ja AIP:n piirissä vaikuttava strateginen visiointi on yhteiskunnallisesti hyvin vaarallista. Se johtaa yhteiskunnallisen keskustelun kärjistymiseen.

Pauli Vahtera on laskenut meille, että maahanmuuton kustannukset ovat 3,2 miljardia euroa vuodessa. Verrattakoon sitä esimerkiksi puolustusbudjettiin. Puolustusbudjetin kehystä ollaan nostamassa 2021 2,5 miljardista 3,2 miljardiin, kun uudet hävittäjä- ja sotalaivaohjelmat alkavat. Petteri Orpo vastasi Juha Eerolalle eduskunnan kyselytunnilla, että Pauli Vahteran luvut ovat ylimitoitetut.

Petteri Orpolla ei ollut valtionvarainministerinä antaa kunnollista vastausta Eerolalle, koska hän ei ollut tilannut näitä lukuja alaiselta hallinnoltaan, vaikka siihen olisi ollut neljä vuotta aikaa. Hän ei ole ilmeisesti uskaltanut? 

Euroopan Unioni säilyy maailmaa ja omaa kontinenttia eteenpäin vievänä proggiksena ainoastaan, jos EIP:n ihmisvastainen ideologia hylätään. Yhteiskunnallisilla toimijoilla alkaa olla kiire hahmottamaan vaihtoehtoa ääriajattelulle ja jopa väkivallalle, joka nyt uhkaa koko Eurooppaa kiitos identiteetti-ideologien. Nyt on aika ruveta kehittelemään Uutta Suurta kertomusta, jos haluamme pelastaa Euroopan.  

Pienen maan kannalta on valitettavaa, että aiemmin sen tuki ja turva YK ja sen keskeiset kehityspoliittiset linjaukset ovat identiteettipoliitikkojen kirjoittamia.

YK:n nykyinen monenkeskinen sopiminen tarkoittaa meille suomalaisille, että YK sulkee tehtaamme, kieltää automme, lihan ja maidon syönnin ym, vaihtaa väestömme ja tukkii suumme, koska vastaväitteet ja kriittinen keskustelu maahanmuutosta on vihapuhetta.

]]>
14 http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271234-eun-yksipuoluejarjestelma-hajoaa-miten-kay-unionin#comments EU Identiteetti-ideologia Oikeistopopulismi Puoluejärjestelmä Sun, 10 Mar 2019 08:42:37 +0000 Mikko Paunio http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271234-eun-yksipuoluejarjestelma-hajoaa-miten-kay-unionin
Kansan äänet - ja niiden saalistajat http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266791-kansan-aanet-ja-niiden-saalistajat <p>Muutama asia on tullut viime vuosina selväksi monille tavallisille kansalaisille eri puolilla maailmaa. Me elämme hyvin epävarmaa ja epäoikeudenmukaista aikaa. Kansainväliset markkinavoimat jylläävät, eliitit pitävät huolen eduistaan ja samoin tekevät useimmat byrokratiat. Aivan liian usein myös poliittiset päättäjät vain teeskentelevät puolustavansa äänestäjiään samalla kun he taktikoivat eri suuntiin ennen kaikkea omien asemiensa säilyttämiseksi ja niiden edelleen parantamiseksi.</p><p>Todellisia parannuksia kansalaiset eivät koe näissä oloissa saavansa aikaan muutoin kuin vaatimalla niitä itse ja tarvittaessa käyttäytymällä huonosti niin toreilla kuin työpaikoillakin. Tyyliseikat saavat jäädä syrjään silloin kun vaaditaan parempia korvauksia tehdystä työstä, sulkua laittomalle maahanmuutolle ja lisää turvallisuutta kaduille.</p><p>Populistiset liikkeet ja poliitikot ovat tarttuneet innolla kansalaisten tyytymättömyyteen. Sekä vasemmalla että oikealla luvataan kuulla kansalaisten huolia, heittää ekonomistien neuvot ja perinteiset poliittisen korrektisuuden vaatimukset romukoppaan, panna rajat kiinni, nostaa maan omien kansalaisten edut etusijalle ja ryhtyä harjoittamaan kokonaan uudenlaista politiikkaa. Lupaukset ovat toteutettavissa sitten kun johtajat saavat riittävän laajat toimivaltuudet.</p><p>Monet protesteihin mukaan lähteneet kansalaiset kokevat uusien johtajiensa olevan aidosti heidän puolellaan &ndash; yksiä heistä. Huuman ollessa päällä on vaikea nähdä, että nykyisessä illiberaalien aatteiden ja vahvojen johtajien esiinnousussa on kyse itse asiassa hyvin kansainvälisestä ilmiöstä, jota myös rahoitetaan, koordinoidaan ja kannustetaan niiden eliittiryhmien taholta, jotka katsovat hyötyvänsä tästä trendistä.</p><p>Olemme siis todistamassa prosesseja, joiden todellisina seurauksina ovat kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien ja elinolojen paranemisen sijasta molempien oleellinen heikentyminen. Toisinkin voi käydä, mutta vain silloin kun kansalaiset asettavat tavoitteensa vastuullisesti, ovat valmiit aitoon keskusteluun eri yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa ja kykenevät torjumaan tehokkaasti kaikki autoritaarisen vallan vahvistamiseen ja ulkopuoliseen vedätykseen tähtäävät pyrkimykset.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Muutama asia on tullut viime vuosina selväksi monille tavallisille kansalaisille eri puolilla maailmaa. Me elämme hyvin epävarmaa ja epäoikeudenmukaista aikaa. Kansainväliset markkinavoimat jylläävät, eliitit pitävät huolen eduistaan ja samoin tekevät useimmat byrokratiat. Aivan liian usein myös poliittiset päättäjät vain teeskentelevät puolustavansa äänestäjiään samalla kun he taktikoivat eri suuntiin ennen kaikkea omien asemiensa säilyttämiseksi ja niiden edelleen parantamiseksi.

Todellisia parannuksia kansalaiset eivät koe näissä oloissa saavansa aikaan muutoin kuin vaatimalla niitä itse ja tarvittaessa käyttäytymällä huonosti niin toreilla kuin työpaikoillakin. Tyyliseikat saavat jäädä syrjään silloin kun vaaditaan parempia korvauksia tehdystä työstä, sulkua laittomalle maahanmuutolle ja lisää turvallisuutta kaduille.

Populistiset liikkeet ja poliitikot ovat tarttuneet innolla kansalaisten tyytymättömyyteen. Sekä vasemmalla että oikealla luvataan kuulla kansalaisten huolia, heittää ekonomistien neuvot ja perinteiset poliittisen korrektisuuden vaatimukset romukoppaan, panna rajat kiinni, nostaa maan omien kansalaisten edut etusijalle ja ryhtyä harjoittamaan kokonaan uudenlaista politiikkaa. Lupaukset ovat toteutettavissa sitten kun johtajat saavat riittävän laajat toimivaltuudet.

Monet protesteihin mukaan lähteneet kansalaiset kokevat uusien johtajiensa olevan aidosti heidän puolellaan – yksiä heistä. Huuman ollessa päällä on vaikea nähdä, että nykyisessä illiberaalien aatteiden ja vahvojen johtajien esiinnousussa on kyse itse asiassa hyvin kansainvälisestä ilmiöstä, jota myös rahoitetaan, koordinoidaan ja kannustetaan niiden eliittiryhmien taholta, jotka katsovat hyötyvänsä tästä trendistä.

Olemme siis todistamassa prosesseja, joiden todellisina seurauksina ovat kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien ja elinolojen paranemisen sijasta molempien oleellinen heikentyminen. Toisinkin voi käydä, mutta vain silloin kun kansalaiset asettavat tavoitteensa vastuullisesti, ovat valmiit aitoon keskusteluun eri yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa ja kykenevät torjumaan tehokkaasti kaikki autoritaarisen vallan vahvistamiseen ja ulkopuoliseen vedätykseen tähtäävät pyrkimykset.

]]>
0 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266791-kansan-aanet-ja-niiden-saalistajat#comments Autoritaarisuus Oikeistopopulismi Vasemmistopopulismi Wed, 02 Jan 2019 10:00:01 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266791-kansan-aanet-ja-niiden-saalistajat
Liberaalista järjestyksestä kohti viidakon lakia http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263277-liberaalista-jarjestyksesta-kohti-viidakon-lakia <p>Hessenin tämänpäiväiset osavaltiovaalit voivat hyvin toimia kannustimena Angela Merkelin aikakauden päättymiselle, ja vähän myöhemmin brasilialaiset valinnevat äärioikeistolaisen Jair Bolsonaron presidentikseen. &nbsp;Martin Wolf kantaa viikonvaihteen Financial Timesissa huolta siitä, kuinka äänestäjät kääntävät nykyisin vähän kaikkialla selkänsä liberaaleille eliiteille ja heidän puolustamalleen kansainväliselle järjestykselle.</p><p>Wolfin mukaan voimme olla ison historiallisen muutoksen kynnyksellä. Sen toteutuminen on kiinni siitä, miten vastuulliset päätöksentekijät reagoivat nykytilanteen esiin nostamiin haasteisiin (ks. <a href="https://www.ft.com/content/06181c56-d13b-11e8-a9f2-7574db66bcd5">linkki</a>).</p><p>Oma vaistoni sanoo liberaalien eliittien todellisuudessa jo menettäneen pelin. Amerikkalaiset äänestäjät takaavat ehkä republikaanien enemmistön säilymisen ensi viikon välivaaleissa. Tämän jälkeen Trump voi erotuttaa Robert Muellerin ja ryhtyä rauhassa valmistautumaan vuoden 2020 vaaleihin. Läntisessä Euroopassa oikeistopopulistit voivat saada aikaan kunnon jytkyn ensi kevään europarlamentin vaaleissa. Niistä riippumattakin Vladimir Putinin Venäjälle voi löytyä EU:n jäsenmaiden keskuudesta Italian ja Unkarin lisäksi sen verran muitakin strategisia liittolaisia, ettei nykyisen pakote- ja puolustuspolitiikan jatkamiselle ole enää edellytyksiä.</p><p>Kaiken taustalla näyttää olevan kansalaisten keskuudessa eri puolilla maailmaa levinnyt käsitys siitä, että me olemme ajautumassa vääjäämättä kohti entistä vaikeampia aikoja. Toimintojemme aiheuttamia ympäristömuutoksia ei saada hallintaan, ja kilpailu niin maapallolta vielä löytyvistä luonnonvaroista kuin elintilastakin tulee kiristymään. Sadat miljoonat köyhän etelän asukkaat lähtevät kansainvaellukselle kohti pohjoista paremman elämän toivossa, ja vauraat maat sulkevat rajansa säilyttääkseen omat elämisen mahdollisuutensa edes jotakuinkin entisen kaltaisina.</p><p>Pohjimmaltaan kyse on olemassaolon taistelusta, jossa selviämisen keinot muuttuvat aste asteelta kovemmiksi. Kaikki poliittisen korrektisuuden vaatimukset ja puheet globaalista vastuusta tai kansainvälisestä solidaarisuudesta halutaan näissä oloissa unohtaa. Oman maan johtoon halutaan vahvoja miehiä &ndash; poikkeustapauksissa nainenkin voi kelvata -, jotka eivät liiemmin kysele toimiensa oikeutuksia, vaan ovat valmiit toimimaan juuri niin häikäilemättömästi kuin pärjääminen kaikkien sodassa kaikkia vastaan edellyttää.</p><p>Keskimatkan ydinohjusten rajoittamista koskevan sopimuksen romuttaminen on vain yksi askel tiellä kohti entistä vaarallisemmaksi ja väkivaltaisemmaksi muuttuvaa maailmaa. USA:n määrätietoinen pyrkimys estää Kiinan nousu sen rinnalle ja ohi ei ehkä jää vain kauppasodan asteelle, eikä Kreml jätä käyttämättä yhtään tilaisuutta vaikutusvaltansa laajentamiseen tarvittaessa myös sotilaallisia keinoja käyttäen. YK on menettänyt merkityksensä kansainvälisten ristiriitojen sääntelijänä turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden rutiininomaisesti käyttämien vetojen seurauksena, ja uuden suursodan syttymisen riskit ovat kasvaneet samaan tapaan kuin kahden edellisen maailmansodan kynnyksellä.</p><p>Toki ihmiskunta voi edetä vielä uuteen järkiintymisen vaiheeseen ja ryhtyä harjoittamaan jatkossa vastuullisempaa politiikkaa. Regressio on kuitenkin edennyt jo sen verran pitkälle, että käänteeseen tuskin päästään ilman kunnon ravistelua. Tässä vaiheessa voi vain toivoa, ettei tuo ravistelu tuota kohtuutonta määrää inhimillisiä kärsimyksiä tai tuhoa koko nykyistä sivilisaatiotamme. Se lienee joka tapauksessa selvää, että muutoksen toteuttamiseen tarvitaan kokonaan uudenlainen poliittisten johtajien sukupolvi. Muutoksen tarve koskee sekä nykyisiä autokraatteja että vanhoja liberaaleja eliittejä.</p><p>Odotuksessa on hyvä elää &ndash; ainakin silloin kun ei oikein muutakaan voi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hessenin tämänpäiväiset osavaltiovaalit voivat hyvin toimia kannustimena Angela Merkelin aikakauden päättymiselle, ja vähän myöhemmin brasilialaiset valinnevat äärioikeistolaisen Jair Bolsonaron presidentikseen.  Martin Wolf kantaa viikonvaihteen Financial Timesissa huolta siitä, kuinka äänestäjät kääntävät nykyisin vähän kaikkialla selkänsä liberaaleille eliiteille ja heidän puolustamalleen kansainväliselle järjestykselle.

Wolfin mukaan voimme olla ison historiallisen muutoksen kynnyksellä. Sen toteutuminen on kiinni siitä, miten vastuulliset päätöksentekijät reagoivat nykytilanteen esiin nostamiin haasteisiin (ks. linkki).

Oma vaistoni sanoo liberaalien eliittien todellisuudessa jo menettäneen pelin. Amerikkalaiset äänestäjät takaavat ehkä republikaanien enemmistön säilymisen ensi viikon välivaaleissa. Tämän jälkeen Trump voi erotuttaa Robert Muellerin ja ryhtyä rauhassa valmistautumaan vuoden 2020 vaaleihin. Läntisessä Euroopassa oikeistopopulistit voivat saada aikaan kunnon jytkyn ensi kevään europarlamentin vaaleissa. Niistä riippumattakin Vladimir Putinin Venäjälle voi löytyä EU:n jäsenmaiden keskuudesta Italian ja Unkarin lisäksi sen verran muitakin strategisia liittolaisia, ettei nykyisen pakote- ja puolustuspolitiikan jatkamiselle ole enää edellytyksiä.

Kaiken taustalla näyttää olevan kansalaisten keskuudessa eri puolilla maailmaa levinnyt käsitys siitä, että me olemme ajautumassa vääjäämättä kohti entistä vaikeampia aikoja. Toimintojemme aiheuttamia ympäristömuutoksia ei saada hallintaan, ja kilpailu niin maapallolta vielä löytyvistä luonnonvaroista kuin elintilastakin tulee kiristymään. Sadat miljoonat köyhän etelän asukkaat lähtevät kansainvaellukselle kohti pohjoista paremman elämän toivossa, ja vauraat maat sulkevat rajansa säilyttääkseen omat elämisen mahdollisuutensa edes jotakuinkin entisen kaltaisina.

Pohjimmaltaan kyse on olemassaolon taistelusta, jossa selviämisen keinot muuttuvat aste asteelta kovemmiksi. Kaikki poliittisen korrektisuuden vaatimukset ja puheet globaalista vastuusta tai kansainvälisestä solidaarisuudesta halutaan näissä oloissa unohtaa. Oman maan johtoon halutaan vahvoja miehiä – poikkeustapauksissa nainenkin voi kelvata -, jotka eivät liiemmin kysele toimiensa oikeutuksia, vaan ovat valmiit toimimaan juuri niin häikäilemättömästi kuin pärjääminen kaikkien sodassa kaikkia vastaan edellyttää.

Keskimatkan ydinohjusten rajoittamista koskevan sopimuksen romuttaminen on vain yksi askel tiellä kohti entistä vaarallisemmaksi ja väkivaltaisemmaksi muuttuvaa maailmaa. USA:n määrätietoinen pyrkimys estää Kiinan nousu sen rinnalle ja ohi ei ehkä jää vain kauppasodan asteelle, eikä Kreml jätä käyttämättä yhtään tilaisuutta vaikutusvaltansa laajentamiseen tarvittaessa myös sotilaallisia keinoja käyttäen. YK on menettänyt merkityksensä kansainvälisten ristiriitojen sääntelijänä turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden rutiininomaisesti käyttämien vetojen seurauksena, ja uuden suursodan syttymisen riskit ovat kasvaneet samaan tapaan kuin kahden edellisen maailmansodan kynnyksellä.

Toki ihmiskunta voi edetä vielä uuteen järkiintymisen vaiheeseen ja ryhtyä harjoittamaan jatkossa vastuullisempaa politiikkaa. Regressio on kuitenkin edennyt jo sen verran pitkälle, että käänteeseen tuskin päästään ilman kunnon ravistelua. Tässä vaiheessa voi vain toivoa, ettei tuo ravistelu tuota kohtuutonta määrää inhimillisiä kärsimyksiä tai tuhoa koko nykyistä sivilisaatiotamme. Se lienee joka tapauksessa selvää, että muutoksen toteuttamiseen tarvitaan kokonaan uudenlainen poliittisten johtajien sukupolvi. Muutoksen tarve koskee sekä nykyisiä autokraatteja että vanhoja liberaaleja eliittejä.

Odotuksessa on hyvä elää – ainakin silloin kun ei oikein muutakaan voi.

]]>
5 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263277-liberaalista-jarjestyksesta-kohti-viidakon-lakia#comments Edistyksellisyys Oikeistopopulismi Sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys Sun, 28 Oct 2018 14:22:10 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263277-liberaalista-jarjestyksesta-kohti-viidakon-lakia