Fukushiman ja aiemmin Tshernobylin jälkipelissä mediassa on usein toistettu, kuinka ruoasta tai ympäristöstä on mitattu monin verroin sallittuja rajoja korkeampia radioaktiivisten aineiden pitoisuuksia. Harvempi lukija, ja ilmeisesti vielä harvempi toimittaja, on kuitenkaan selvittänyt, kuinka rajat on alunperin laskettu. Koska olen luontaisesti utelias, otin asiasta selvää.
Fukushiman ydinturma on saanut monet tarkistamaan ydinvoimakantojaan. Yksi kantaansa muuttaneista on eräs maailman tunnetuimmista ja luetuimmista ympäristökolumnisteista, englantilaisessa The Guardian-sanomalehdessä kirjoittava George Monbiot. Hänen viimeisin artikkelinsa, "The unpalatable truth is that the anti-nuclear lobby has misled us all," oli niin kiinnostava ja ansaitsee niin laajaa julkisuutta, että kysyin luvan julkaista sen suomeksi käännettynä.
Uutiset Fukushimasta eivät kerro kaikkea! Suomessa on havaittu VIISI KERTAA ENEMMÄN SÄTEILYÄ KUIN JAPANISSA!
Vuonna 1986.
STUK:in ja IAEA:n mukaan Fukushiman lähialueilla on havaittu radioaktiivista jodia (I-131) muutamasta sadasta aina noin 90 000 becquereliin neliömetrillä (Bq/m^2). Tokion alueella laskeuma on 2900 Bq/m^2. Cesiumpitoisuudet (Cs-137) ovat olleet viidesosasta kymmenesosaan jodipitoisuuksista, eli 13 000 Bq/m^2 pahiten saastuneilla alueilla ja 560 Bq/m^2 Tokiossa.
Lehdissä kerrottiin äskettäin tutkimuksesta, jonka mukaan Tshernobylin suljetulla alueella pesivillä linnuilla on keskimäärin viisi prosenttia muita lintuja pienemmät aivot. Koska olen kirjoittanut aikaisemmin Tshernobylin terveysvaikutuksista, lienee syytä, että kommentoin myös tätä tutkimusta.
Tshernobylin onnettomuus on monelle se suuri syy vastustaa ydinvoimaa. Yleisen käsityksen mukaan kyseessä oli maailmanhistorian hirvittävimpiin kuulunut onnettomuus, joka levitti syöpää, kuolemaa ja kauhua ympäri Eurooppaa ja vaarantaa ihmisiä vielä satojen vuosien päästä. Kuten niin usein ennenkin, yleinen käsitys on, lyhyesti ja yksinkertaisesti, virheellinen.
Maailmaa pyörittää energia. Se, kuinka se tuotetaan, tulee ratkaisemaan tämän vuosisadan kehityksen, yhteiskuntiemme kohtalon, ja kenties ihmislajin tulevaisuuden.
Olen noin kolmikymppinen DI, nykyinen jatko-opiskelija Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Lisää Kuka-sivuilla.
Pyrin vastaamaan asiallisiin kommentteihin asiallisesti. Vastaan mielelläni kysymyksiin kykyjeni mukaan, ja pyrin etsimään lisätietoa mikäli oma osaamiseni ei riitä.