Ilmastonmuutoskeskustelussa on nyt saavutettu pieni suuri voitto, kun fossiiliteollisuutta lähellä olleilta tahoilta rahoitusta saanut, skeptisesti "viralliseen totuuteen" suhtautuva tutkimusryhmä on todennut ilmaston todella lämpenevän. Nyt odottelen, kuinka kauan kestää, ennen kuin Vihreät ja Greenpeace osoittavat suhtautuvansa ilmastonmuutokseen vakavasti.
Eurooppa on nyt menettänyt vähäisenkin mahdollisuutensa leikata hiilidioksidipäästöjään niin paljon ja sellaisella aikataululla, että sillä olisi ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta suurempaa merkitystä. Tässä hyvin lyhyesti se, mitä Saksan päätös luopua ydinvoimasta tarkoittaa.
Olen viime aikoina kirjoittanut paljon ydinvoimasta, koska nähdäkseni se on parhaan saatavissa olevan tiedon mukaan yksi ympäristöystävällisimmistä ja turvallisimmista tavoista tuottaa ihmisarvoisen elintason tarvitsema suunnaton määrä energiaa maailman miljardeille ihmisille. Keskustelun sävy on kuitenkin usein kovin mustavalkoista: toista mieltä olevia pidetään tyhminä, tietämättöminä, tai eri tahojen kätyreinä. Ydinvoimaa vastustavat leimataan usein hyvinvoinnin vihollisiksi, siinä missä ydinvoimaa kannattavia pidetään lyhytnäköisinä talouskasvun tavoittelijoina.
Palautetta antaessa on ollut tapana jakaa ruusuja ja risuja. Nyt tutkimuksen muodossa oleva palaute paljastaa, vähemmän yllättävästi, että energiapoliittisesta risupaketista sopii jakaa lähinnä risuja. Ympäristökeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan päästövähennyksenä markkinoitu metsäenergian tuotannon lisäys heikentää metsien hiilinielua, ja nettopäästövähennys on jopa 40-80 % ajateltua pienempi. Mikä pahempaa, kokonaisuutena Suomen päästöt saattavat jopa kasvaa.
Sattuipa silmään Wikipediaan alunperin laadittu kaavio, jollaisen laatiminen on ollut omissakin aikeissa. Kuvassa ydinvoiman osuus sähköntuotannosta ja energiantuotannon hiilidioksidipäästöt eräissä maissa. Huomaatteko trendin?
Jo 1960-luvulta lähtien ympäristöajattelijat ovat esittäneet, että maailman pelastamisen vuoksi ihmisten on leikattava kulutustaan ja erityisesti energiankulutustaan. Mutta riittääkö se? Seuraavassa esitän, että kulutuksen vähentäminen ei ole eikä voi olla ratkaisu, jos samalla emme muuta infrastruktuuriamme vähähiiliseksi kaikin keinoin - ydinvoima mukaanlukien.
Suomen energiankulutus ja hiilidioksidipäästöt laskivat vuonna 2009 taantuman vuoksi kiitettävästi, mutta juhlimisen aihetta on silti vähänlaisesti. Uusiutuvien energianlähteiden käyttö supistui itse asiassa 12 %, samalla kun fossiilisten käyttö supistui vain 4 % ja päästöt vain 3 %. Tilastot alleviivaavat jälleen karun, tämän blogin lukijoille toivottavasti jo tutuksi käyneen totuuden: energiantuotannon muuttaminen päästöttömäksi ilman ydinvoimaa on houreista toiveajattelua.
Cancunin ilmastokokouksen jälkimainingeissa nähdään jälleen, että tiettyjä ympäristöjärjestöjä kiinnostaa enemmän ydinvoiman kuin hiilidioksidipäästöjen vastustaminen. Greenpeacen sivuillaan julkaisema, Sabine Bockin puheenvuorossaan esittämä vetoomus ydinvoimaa vastaan on malliesimerkki tavasta, jolla osatotuuksia, suoranaisia väärinymmärryksiä ja tuottamuksellista valikoivaa tulkintaa käytetään perustelemaan, miksi maailman potentiaalisinta hiilivap
Ydinvoima tappaa hiilivoiman, varoittaa tämä australialaisen hiiliteollisuuden 2007 julkaisema mainos. Voiko tätä nyt enää tämän selvemmin sanoa?
Sama suomeksi: viesti Australian hiilikaivostyöläisiltä. Ydinvoima tappaa hiiliteollisuuden. Jos välität kaivosteollisuuden työpaikoista, älä äänestä ydinvoimaa kannattavia puolueita. Ydinvoiman rakentaminen on vaarallista ja tarkoittaa Australian hiiliteollisuuden tuhoa.
Näin. Ilmeisesti Suomessakin varsin moni on huolissaan hiilikaivostyöläisten toimeentulosta.
Olen aikaisemmin kirjoittanut maailman öljyntuotannon saavuttavan huippunsa tämän vuosikymmenen puolivälissä. Olen ollut väärässä. Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi uusimmassa energiakatsauksessaan, että öljyhuippu ohitettiin 2006. Nyt edessämme ovat mielenkiintoiset ajat.
Maailmaa pyörittää energia. Se, kuinka se tuotetaan, tulee ratkaisemaan tämän vuosisadan kehityksen, yhteiskuntiemme kohtalon, ja kenties ihmislajin tulevaisuuden.
Olen noin kolmikymppinen DI, nykyinen jatko-opiskelija Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Lisää Kuka-sivuilla.
Pyrin vastaamaan asiallisiin kommentteihin asiallisesti. Vastaan mielelläni kysymyksiin kykyjeni mukaan, ja pyrin etsimään lisätietoa mikäli oma osaamiseni ei riitä.