Säteilevää ruokaako meille syötetään? Tai: kuinka säteilyrajoja lasketaan
Fukushiman ja aiemmin Tshernobylin jälkipelissä mediassa on usein toistettu, kuinka ruoasta tai ympäristöstä on mitattu monin verroin sallittuja rajoja korkeampia radioaktiivisten aineiden pitoisuuksia. Harvempi lukija, ja ilmeisesti vielä harvempi toimittaja, on kuitenkaan selvittänyt, kuinka rajat on alunperin laskettu. Koska olen luontaisesti utelias, otin asiasta selvää.
Oli vaarallinen aine mikä hyvänsä, sallitut rajat ovat ensisijaisesti poliittisia päätöksiä. Niiden taustalla on yleensä jonkinlainen tieteellinen tieto - tai valistunut arvaus - pahimmista mahdollisista vaikutuksista, joita aineella voisi olla. Säteilyn, kuten monien muidenkin vaarallisten aineiden kohdalla, yksittäisten valtioiden ja EU:n asettamat toimenpiderajat perustuvat pitkälti YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n suosituksiin toimenpiderajoista.
Annetaanpa FAO:n oman raportin [1] kertoa, kuinka suosituksiin on päästy. Lihavoinnit allekirjoittaneen.
"… [turvarajojen laskennassa] tehtiin joukko konservatiivisia oletuksia, jotka toimivat 'turvakertoimina'…"
"Konservatiivisiin oletuksiin kuuluu kaikkein herkin kohderyhmä, korkein arvio säteilyannoksen vaikutuksista, ja oletus, että saastunut ruoka muodostaa 100 prosenttia ruokavaliosta koko vuoden ajan.
"Koko ruokavalion saastumisoletuksen ja muiden konservatiivisten oletusten vuoksi FAO:n toimenpiderajat antavat suojaa riippumatta erilaisista ruokavalioista ja ääritapauksista, kuten vastasyntyneiden ruokkimisesta kokonaan tai pääasiassa yhdellä ruoalla useiden kuukausien ajan."
Toisin sanoen, toimenpiderajan tuntumassa keikkuva ruoka on turvallista, vaikka mitään muuta kuin kyseistä ruokaa ei syötäisi kokonaisen vuoden ajan, tai lapselle syötettäisiin pelkästään kyseistä ruokaa.
Ydinonnettomuudessa vaarallisimmat karkuun pääsevät aineet ovat radioaktiivinen jodi ja cesium. FAO:n toimenpiderajat ovat seuraavat:
- Jodi (I-131): 400 Bq/kg ruokaa
- Cesium (Cs-137): 500 Bq/kg ruokaa
Vuodessa yhden aikuisen lasketaan syövän 750 ja lapsen 375 kiloa ruokaa.
Tällä hetkellä elintarvikkeiden raja-arvot on Japanissa asetettu seuraavasti:
- Jodi-131: vedessä, maidossa ja maitotuotteissa 300 Bq/kg; kasviksissa 2000 Bq/kg (jodi-131 on käytännöllisesti katsoen kadonnut 40 päivässä, joten hetkellisesti korkeampi annos ei ole vaarallinen)
- Cesium-137: vedessä, maidossa ja maitotuotteissa 200 Bq/kg; kasviksissa, viljassa, lihassa, kalassa, kananmunissa ym. 500 Bq/kg.
Suomessa mitataan edelleen mm. sienistä cesiumia jopa yli 600 Bq/kg pitoisuuksia [2].
Ydinvoimaa uskonnollisesti vastustavat järjestöt tulevat tänään ja tulevaisuudessakin muistuttamaan usein turvarajoista, mutta jättävät turvarajojen tämän puolen kertomatta. Esimerkiksi Greenpeacen blogissa kerrottiin 21.4., kuinka
"Tokion koillispuolelta löydettiin radioaktiivista jodia neljän naisen rintamaidosta. Suurin löydetty määrä oli 36,3 becquereliä juomaveden raja-arvon alle yksivuotiaille ollessa 100 becquereliä per litra. Rintamaidosta ei löydetty toista pitkälle levinnyttä radionuklidia, cesiumia."
Tälläinen taktiikka ei suoranaisesti ole valehtelua. Se kuitenkin on demagogiaa, harhaanjohtamista, jota on ansiokkaasti käsitellyt mm. ympäristötoimittajana ja poliittisena aktivistina kunnostautunut George Monbiot.
Uutisointia ja mielipiteitä lukiessa kannattaa siis miettiä, kuinka erilaiset rajat ja arvot on oikein johdettu, ja kuinka niillä johdetaan meitä harhaan.
Lähteitä
[1] FAO: Radionuclide contamination: FAO recommended limits
[2] Yle.fi, "Hämeenlinnan ja Hattulan sienissä radioaktiivisuus korkealla tasolla," 16.3.2011
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
greenpaece ydinvoima asioiden lähteenä tuskin on luottavimpia lähteitä.
Jep jep.
Oikea turvarajan paikka on se annos, joka tappaa välittömästi 98% sen saaneista ihmisistä. Jos säteilyannoksen ja kuoleman välillä on useita tunteja, tai jopa päiviä, ei kausaliteetti ole koskaan kiistaton.
Jos käytetään näitä löysiä "greenpeacerajoja", voidaan päätyä sellaiseen virheelliseen johtopäätökseen, että Fukushimassa olisi tapahtunut ydinonnettomuus.
Niinpä - appiukko kävi kaikki sodat, viimeisillä viikoilla havoittui
toisen kerran, ajoi taksia bentseeniaikaan, tupakoi, mökkinsä oli
pahimmalla radon-alueella, harrasti puutöitä pölyisessä verstaassaan.
Kuoli kahdeksankymppisenä muutama vuosi Tshernobylin paukun jälkeen
keuhkosyöpään. Syynä ilmeisesti ydinlaskeuma. Sitkeä ukko - kk. ampuja.
Niin, jos pahimmin ydinsaasteita imeviä sieniä söisi 80 kg vuodessa, niin saisi vastaavan säteilyannoksen, kuin saa luonnon taustasäteilystä muutenkin.
Minä syön melkoisesti sieniä, mutta ei niitä taatusti tule 80 kg.
Onkohan tämä Korhosen mielestä demagogiaa, kun suikkahattu yrittää minusta synnyttää mielikuvaa, että sieniä syömällä voi vaihtaa taustasäteilyn sienistä saatavaan säteilyyn?
Todellisuudessahan sienistä saatava säteily tulee taustasäteilyn päälle ja säteilylähteen kemiallisista ja biologisista ominaisuuksista johtuen on vaikutuksiltaan kovin erilaista.
En tiedä, onko Korhosella lapsia, mutta olisin kuitenkin kysynyt, kuinka hän määrittäisi erilaisten kemiallisten tai radioaktiivisten aineiden turvarajat omien lastensa ravinnossa.
Menisikö esimerkiksi satakertainen cesium-137 pitoisuus (5000 Bq/kg) läpi omien lasten aamupuurossa, kun se todennäköisesti ei aiheuttaisi vielä kovinkaan merkittävästi kasvanutta riskiä kilpirauhassyöpään?
Tuossahan nuo turvarajat lapsille ovat, ja kuten jutussa todetaan, ne on laskettu konservatiivisilla oletuksilla, kuten tietysti pitääkin. Jos puhut yksittäisestä puuroannoksesta, niin en yöuniani menettäisi. Jos kaikki maailman kaura olisi saanut tuollaisen tujauksen, saattaisin miettiä vaihtoa mannapuuroon.
Kilpirauhassyövän riski ei tosin kasvaisi lainkaan tuostakaan annoksesta. Tiedätkö miksi?
500 x 100 on muuten 50 000 eikä 5000.
Luontaisen taustasäteilyn vaihteluväliin mahtuvien säteilymäärien sijaan suojelisin lapsiani ennemmin hysterialta, numerosokeudelta, ja pseudotieteeltä. Ovat näemmä tarttuvia, onneksi myös parannettavissa. Lukeminen ja luetun ymmärtäminen auttaa.
Eli kerran, vai kerran viikossa, antaisit omille lapsillesi 50000 Bq/kg puuroa?
Jos sinä saisit määritellä elintarvikkeelle sopivan säteilyrajan, pseudotieteilijöiden sijaan, niin mikä se olisi?
Pekka, Pekka - silloin kun luulin, että vain trollaat, en arvannut, että joutuisimme aloittamaan näin perusteista. Olen pahoillani.
Tässä on ihan hyvä paikka aloittaa - siinä on kaikki tarvittava tieto, jotta voisit itse vastata omaan kysymykseesi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kertotaulu
Mutta kysymykseesi vastataksesi, suositus vuotuisesta annoksesta lapselle on, aivan kuten tuolla ylläolevasta voi ihan itsekin laskea, noin 187 500 Bq. Jos nyt jostain kumman syystä tilanne olisi se, että olisi pakko syödä 50 000 Bq/kg saastunutta ruokaa, suositus ylittyisi vasta vajaan 19 aamupuuroannoksen jälkeen (arvioisin, että aamupuuroa menee annokseen noin 200 grammaa). Jos vaihtoehtoja on, jättäisin todennäköisesti sen ensimmäisenkin annoksen väliin. Mutten huolestuisi, vaikka annoksia menisi 20. En todennäköisesti huolestuisi, vaikka annoksia menisi 40. Ilman muuta pyrkisin silti välttämään, aivan samalla tavalla kun pyrin välttämään tarpeettomia kadun ylityksiä.
Minulla ei ole pätevyyttä arvioida turvarajoja. Siksi lähden siitä, mitä pätevämmät ihmiset sanovat. Ympäristöjärjestöistä niitä ei pääsääntöisesti löydy (kuinka monella heikäläisistä on edes ylipäätään mitään luonnontieteellistä koulutusta? Vähissä ovat - Greenpeacen "energia-asiantuntijana" on teatterin ja elokuvan opiskelija). Konsensustiede saattaa olla väärässä, mutta se on paljon useammin oikeassa kuin väärässä, ja se on tuskin koskaan täysin väärässä.
Joka tapauksessa, on hyvä tietää, kuinka kyseisiin rajoihin on päädytty. Toisin kuin pelkoa, epätietoisuutta ja epäilyksiä lietsovat demagogit antavat ymmärtää, rajojen hetkellinen ylittäminenkään ei ole vaarallista. Vasta pitkäaikainen tai merkittävä ylitys on edes konservatiivisten arvioiden mukaan riski.
"Minulla ei ole pätevyyttä arvioida turvarajoja. Siksi lähden siitä, mitä pätevämmät ihmiset sanovat."
Hassua!
Minä ymmärsin kirjoituksesi hyvin vahvaksi kritiikiksi nykyisiä turvarajoja kohtaan.
Mutta kyse taisi todellakin olla siitä lempiharrastuksestasi, eli demagogiasta.
"Toisin kuin pelkoa, epätietoisuutta ja epäilyksiä lietsovat demagogit antavat ymmärtää, rajojen hetkellinen ylittäminenkään ei ole vaarallista. Vasta pitkäaikainen tai merkittävä ylitys on edes konservatiivisten arvioiden mukaan riski."
Juuri näin. Ja kun Fukushiman uutiskynnys ei enää lööppitasolla ylity, pitkäaikaista altistusta ei tapahdu ja on selvitty säikähdyksellä.
Juuri näin. :)
Olemme ilmeisesti päässeet konsensukseen siitä, että ydinonnettomuuksissa tulisi voimakkaasti suosia sellaisia, jotka täsmäsaastuttavat yksittäisiä kaurapuuroannoksia, koska silloin ihmisten terveyttä voidaan helposti suojella työntämällä juuri oikea kaurapuurolautanen syrjään.
Suikkahattu onkin nettiPOLIISI ja käy sotilaana kansaansa vastaan ydinkiimaisena. Täysin vailla moraalin häivää kaveri oksentaakin neteissä valheitaan.
Putkonen on klassinen esimerkki ostetusta valtioydinrikolisuuden lahtariluonteesta. Jossa ydinuhriensa ihmishenkien määrillä EI ole mitään merkitystä, kunhan ydinalanan lahjuksia vaan saa mähkittyä.
JM K:
”Minulla ei ole pätevyyttä arvioida turvarajoja. Siksi lähden siitä, mitä pätevämmät ihmiset sanovat. Ympäristöjärjestöistä niitä ei pääsääntöisesti löydy (kuinka monella heikäläisistä on edes ylipäätään mitään luonnontieteellistä koulutusta? Vähissä ovat - Greenpeacen "energia-asiantuntijana" on teatterin ja elokuvan opiskelija). Konsensustiede saattaa olla väärässä, mutta se on paljon useammin oikeassa kuin väärässä, ja se on tuskin koskaan täysin väärässä.”
Asiantuntijoista
1
Eipä ole statistiikkaa aiheesta, mutta koska tämä oli käsillä tähän teemaan toisesta yhteydestä:
Greenpeacen ydinturvallisuusasiantuntija on fysiikan tohtori Helmut Hirsch, joka on toiminut ydinvoimaan liittyvissä asiantuntijatehtävissä 30 vuotta. Hän on työskennellyt mm. Itävallan hallitukselle sekä Saksan osavaltioiden hallituksille. Hirsch on ollut vuodesta 1990 lähtien jäsen Itävallan ympäristöministeriön ydinvoimaneuvonantajien ryhmässä. Viime aikoina Hirsch on valvonut Itävallan puolesta Tsekin Temelinin ydinvoimalaitosta. Hän on jäsenenä myös OECD:n ydinvoimajärjestöä NEA:n asiantuntijaryhmässä.
2
Tuota "konsensustiedettä" ja demagogia-aseltemia voi pohtia lukemalla tämän British Medical Journalin tuoreen pääkirjoituksen.
WHO:ssa ja Suomessa toiminut proffa ja nykyisin dosentti, ja britti, kirjoittaa:
http://www.bmj.com/content/342/bmj.d2443.full?keytype=ref&ijkey=i3TuySBc...
asiantuntijan taustaa:
http://www.kbaverstock.org/page3.html
http://www.kbaverstock.org/page9.html
Guardian teki myös jutun tuosta eilen:
http://www.guardian.co.uk/environment/2011/apr/26/chernobyl-lessons-miss...
jonka lopussa kysytään taas professori Geraldine Thomasin näkemystä (oli myös Monbiot'n asiantuntija).
Kannattaa kuitenkin tutustua tässä yhteydessä (viimeistään) myös Thomasin tutkimusjulkaisuluetteloon:
http://www1.imperial.ac.uk/medicine/people/geraldine.thomas/publications/
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=geraldine%20thomas
Huomio kiinnittyy sen kapeaan relevanssiin laajan aiheen vaatiman asiantuntijuuden tiimoilta (tiede plus sidos-instituutiot). Thomas on molekyylipatologi, ja hänen tutkimuksestaan iso osa näyttää olevan ihan syöpäsairauksien molekyylidiagnostiikan menetelmäkehittämistä, kudospankki-infrastruktuurin kehittämistä, syöpädiagnostiikkaa Tshernoon mitenkään liittymättömästi, ja Tshernon osalta lähinnä tuota kilpirauhassyövän diagnostiikkaa.
3
Guardianissa sai eilen myös Thomas käyttää (itselleen tyypillisen) puheenvuoron, joka oletettavasti miellyttää sinua kovasti :)
http://www.guardian.co.uk/environment/2011/apr/26/obesity-smoking-more-d...
Puhut mieluusti demagogiasta leimaavasti ympäristöjärjestöjen harhautuskeinona. Thomasin "hei, lihavuus ja tupakointi ovat säteilyä paljon vaarallisempia! on kyllä naiivin demagogian kardinaalinäyte tieteentekijältä. Väestötasolla yli tarpeen syöminen ja tupakointi ovat tietoisia yksilövalintoja, jotka eivät aiheuta akuutteja väestösuojelutoimenpiteitä. Kerroin jo aiemmassa blogissasi Thomas-anekdootin, missä Thomas osoitti siinäkin olevansa tavallinen maallikkotyperys epidemiologian osalta, hänen pitäisi sentään olla vähintään valistunut maallikko. (Thomas vertasi täysin epätieteellisesti kahta eri riskiä aivan eri väestöpohjalla vain siinäkin vähätelläkseen säteilyn riskejä).
Thomas ei näytä olevan perillä oman tietämyksensä puutteista esiintyessään Fukushiman voimalatilanteen yleisempänä asiantuntijanakaan. Eilen esim. Russian Todayssa: "Thomas also praised the Japanese for designing a nuclear power plant that could survive such a massive earthquake and tsunami that hit the facility on March 11."
(Japanilaiset eivät ole suunnitelleet tuota voimalaa, vaan lähinnä sijoittaneet sen riskaabelisti maastoon ja operoivat sillä. Toiseksi: tsunami pystyi vahingoittamaan voimalan toimintaa oleellisesti tunnetuin seurauksin ja tappamaan kaksi työntekijää, joten jotain on mennyt japanilaisten riskinalyysissä pieleen.)
Ym ym. lapsellisuuksia sinänsä muuten ihan skarpin oloiselta Thomasilta. Mutta hänkään ei ole aivan niin rationaalinen (ja nöyrä) olento kuten uskoo olevansa.
PS. Kommentoin taas suoraan sanoen varastetulla ajalla, joten pahoittelen jos tässä käy niin etten voi jatkaa opponointiasi. :)
Kiitos taas kommenteista, trollin ruokkiminen alkoikin jo tympiä :). Nuo linkkisi ovat erittäin mielenkiintoisia, enkä voi mitenkään sanoa olevani niissä kirjoitetusta pahasti eri mieltä. Esim. tuo Baverstockin huomio, että psykososiaaliset seuraukset ovat hyvin mahdollisesti vakavin Tshernobylin terveyshaitta, on nimenomaan sitä, mitä olen yrittänyt aikaisemminkin tuoda esille. Minun mielipiteelläni ei tietysti ole vaikutusta, mutta kannatan lämpimästi Baverstockin ehdottamaa tutkimusta alueella.
Muutama huomio kuitenkin.
1. Tiesin jo tuota kirjoittaessani, että tähän tulee joku tarttumaan. Totta, Greenpeacellakin on palveluksessaan tai avustajinaan jopa päteviä tutkijoita. En kuitenkaan ole voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, kuinka monella ympäristöjärjestöissä toimivalla esimerkiksi Suomessa on aivan muu kuin luonnontieteellinen tutkinto. Se ei suoraan tarkoita, etteikö voisi tietää asioista, mutta väitän sen aiheuttavan tiettyjä haasteita teknisemmän tiedon käsittelyssä ja tutkimusten arvioinnissa.
Tosiasia on, että liian monet - eivät varmasti kaikki - ympäristöjärjestöjen ydinvoima-asiantuntijoina esittelemät tahot (Chris Busby tulee ensinnä mieleen) tekevät aika kyseenalaista tutkimusta. Varmasti tähän syyllistyy toinenkin osapuoli, mutta räikeimpänä sen olen kyllä ihan rehellisesti sanoen havainnut siellä aidan vihreällä puolella.
Tosiasia on myös, että Greenpeace on siunannut ja edesauttanut esimerkiksi sen Yablokovin raportin julkaisua, ja heiluttaa sitä nyt todisteena ydinvoiman vaarallisuudesta. Olen kuullut siinä olevan sen verran sen laatuisia "helmiä," että yritän hankkia sen nyt käsiini ja ottaa vähän asiasta selvää - kuulemma siinä esim. valitetaan, kun "länsimaiselle tieteelle" ei kelvannut lähdeaineistoksi fiktiivinen teos, ja hylätään "tieteellinen protokolla" kun tilastollista eroa sairastuvuudessa eri tavoin laskeumaa saaneilla alueilla ei löydy.
Nämä ovat taktiikkoina aivan vastaavia kuin ilmastodenialistien käyttämät.
2. Menen tässä Bertrand Russelin logiikalla, jonka tuossa ylempänä jo esitinkin. Paremman tiedon puutteessa on järkevää luottaa konsensustieteeseen. Oma lisäykseni: jos johtopäätökset eivät ole merkittävän herkkiä pienille virheille.
Käsittääkseni kuitenkin tuo tässä artikkelissa varsinaisesti käsitelty asia - kuinka säteilyrajat on laskettu - lienee melko kiistaton? Itse rajoista voi tietysti kiistellä, mutta konservatiivisten oletusten käyttäminen kauttaaltaan tekee kyllä merkittävistä muutoksista suuremman vaarallisuuden suuntaan melko epätodennäköistä.
3. Minusta ei varsinaisesti ole demagogiaa, jos yritetään suhteuttaa riskejä johonkin muuhun. Nimenomaan se, ettei niin tehdä - että jatkuvasti kerrotaan vaikkapa säteilyn olevan vaarallista, vaarallista, vaarallista, kertomatta KUINKA vaarallista - on mielestäni demagogiaa: ts. kerrotaan sinänsä totta oleva asia, mutta jätetään esimerkiksi konteksti tai vertailukohta kertomatta. OK, voidaan väitellä siitä, miksi sitä pitäisi kutsua, mutta minua se kyllä ärsyttää, käytettiin tälläistä taktiikkaa sitten minkä tahansa vastustamiseen.
Ihmisillä on jonkinlainen intuitiivinen käsitys, että vaikkapa tupakointi on Paha Juttu. On mielestäni lähinnä hyvää vertailua, jos kertoo, että tieteellisen konsensuksen valossa säteily on tavallisesti Vähemmän Paha Juttu kuin tupakointi. Ei se vielä kerro, että säteily olisi Hyvä Juttu tai edes Neutraali.
Yleisesti ottaen, mielestäni argumentissasi on nyt yksi vakava ongelma: jonkinlainen implisiittinen oletus, että ydinvoiman vaihtoehdot olisivat haitattomia. Näinhän ei reaalimaailmassa ole. Jos sanomme ei ydinvoimalle, sanomme samalla "by default" kyllä jollekin muulle. Tähän astisessa historiassa nämä "muut" ovat olleet vaikutuksiltaan huomattavasti ikävämpiä. Voi olla, että tulevaisuudessa ei ole näin - mutta tästä ei ole mitään näyttöä.
Pieni lisäys: näköjään tuosta Tshernobyl-kirjasta löytyy netistä PDF-versio. En laita linkkiä, mutta kannattaa lukea. Esimerkiksi sivuilla 2 ja 36-37 on todellisia helmiä, kuten tämä:
"Colleagues from the nuclear establishment have ostracized one of the authors (A. Y.) for citing in a scientific paper the story from the famous novel Chernobyl Prayer (English translation Voices from Chernobyl, 2006) by Svetlana Aleksievich."
Hmm, I wonder why...
Trollinruokkija kirjoitti:
"En kuitenkaan ole voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, kuinka monella ympäristöjärjestöissä toimivalla esimerkiksi Suomessa on aivan muu kuin luonnontieteellinen tutkinto. Se ei suoraan tarkoita, etteikö voisi tietää asioista, mutta väitän sen aiheuttavan tiettyjä haasteita teknisemmän tiedon käsittelyssä ja tutkimusten arvioinnissa."
Luonnontieteellinen, ja etenkin tekninen, koulutus ei välttämättä ole viisaalle ihmiselle haitaksi, mutta muilla se aiheuttaa kovin helposti "putkiaivoisuutta". Ydinvoiman kohdalla se tarkoittaa sitä, että rikinarvioinnissa ei ymmärretä että ydinvoimaloita suunnittelee, toteuttaa ja käyttää ihmisiksi kutsutut inhimilliset olennot. Tämän insinöörille tuntemattoman muuttuja huomiotta jättäminen johtaa toistuvasti yllättäviin "epäluonnontieteellisiin" tapahtumiin.
Lyhyesti:
Kommenttini koski etunenässä tuota "asiantuntijuutta", siten otsikoinkin, mielestäni laitoin sisältöä linkkeineen sen arvioimiseen parin esimerkkiasiantuntijan valossa.
"Yleisesti ottaen, mielestäni argumentissasi on nyt yksi vakava ongelma: jonkinlainen implisiittinen oletus, että ydinvoiman vaihtoehdot olisivat haitattomia."
En olettanut (sinä oletat) enkä viitannut mihinkään muihin energiavaihtoehtoihin, käsittääkseni aihearajaukseni oli säteilyterveyden asiantuntijuus.
Halusin osoittaa ja mielestäni osoitinkin että demagogiaa on puolin ja toisin ja että asiantuntijatkaan eivät aina ymmärrä milloin menevät oman asiantuntijuutensa ulkopuolelle.
OK, tarkemmalla lukemalla olet oikeassa, joten otetaan takaisin tuo lisäykseni. En kuitenkaan edelleenkään pidä sanomalehdessä julkaistussa jutussa käytettyä tapaa havainnollistaa riskien suhteellista suuruutta - mielestäni erittäin oleellista seikkaa tässä kysymyksessä - demagogiana. Jos näin tehtäisiin, suurin osa terveysvalistuksesta, mm. tupakoinnin vaaroista, pitäisi lopettaa demagogiana. Tälläisessä valistuksessahan avainasemassa on esimerkiksi tupakoinnin vuoksi menetetty elinajanodote.
Pidän myös edelleen demagogiana nimenomaan päinvastaista käyttäytymistä, eli sitä, että puhutaan riskeistä, vaaroista ja ongelmista suhteuttamatta niitä mihinkään. Tämä on yksi niistä alkuperäisistä syistä, mitkä saivat minut etsimään aiheesta lisää tietoa - nimenomaan voidakseni suhteuttaa riskejä - ja pettymään pahasti ympäristöjärjestöjen rehellisyyteen.
(Mielestäni tässä on mielenkiintoisia yhtymäkohtia mm. maahanmuuttokriitikoiden tapaan toimia, eli käyttäytymismalli lienee universaali. Olen toki törmännyt vastaavaan myös esim. tuulivoimaloita vastustettaessa.)
Asiantuntijat menevät pakosti oman osaamisalueensa ulkopuolelle, kun kukaan ei ole kaikesta asiantuntija. Lienee lähinnä makuasia, milloin siinä mennään liiallisuuksiin. Kiivaampi väittely tästä aiheesta ei liene hedelmällistä.
Oliko siellä FAO:n raportissa selitystä sille, miten niihin konservatiivisiin arvioihin oli tultu? Eikö pienten säteilyannosten terveysvaikutusten tuntemus ole varsin epämääräistä?
Ok, meillä on jonkinlaista tietoa Tshernobylin seurauksista. Senkö perusteella ne jodin ja cesiumin rajat on asetettu? Muuten kai noille altistuminen (ja etenkin sen altistumisen määrän tarkka tietäminen) on kai aika vähäistä.
Lineaarinen kynnyksetön LNT-mallihan se siellä. Nuo arvot on laskettu 1987 joten päivitys voisi olla paikallaan. Kuten sanoit, pienillä määrillä tieto terveysvaikutuksista on juuri sitä: epämääräistä.
Käsitykseni on, että jodi on ihan oikeasti vaarallista, jos sitä on paljon eikä jodipillereitä ole otettu. Jos pillerit on otettu, vaara on hyvin pieni. Cesium ei näytä olevan niin vaarallista kuin vielä 20 vuotta sitten luultiin. Mutta, kuten sanottua, pienillä määrillä tieto on hyvin epätarkkaa. Noita fabun mainitsemia tutkimuksia täytyisi tehdä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 22 kommenttia