Ydinvoiman vastustajat (ja muuten tiedonjanoiset), kysykää mitä vain!
CO2-päästöissä erottuu kaksi ryhmää: ydinvoimaa rakentaneet - ja siitä kieltäytyneet. (World Bank/Google Public Data)
Olen viime aikoina kirjoittanut paljon ydinvoimasta, koska nähdäkseni se on parhaan saatavissa olevan tiedon mukaan yksi ympäristöystävällisimmistä ja turvallisimmista tavoista tuottaa ihmisarvoisen elintason tarvitsema suunnaton määrä energiaa maailman miljardeille ihmisille. Keskustelun sävy on kuitenkin usein kovin mustavalkoista: toista mieltä olevia pidetään tyhminä, tietämättöminä, tai eri tahojen kätyreinä. Ydinvoimaa vastustavat leimataan usein hyvinvoinnin vihollisiksi, siinä missä ydinvoimaa kannattavia pidetään lyhytnäköisinä talouskasvun tavoittelijoina.
Kun ihmistä ei tunne, on helppo leimata hänet tyhmäksi, tietämättömäksi, tai pahantahtoiselle asialle höynäytetyksi kätyriksi. Kerron siis jotain itsestäni, ja siitä, miten päädyin puhumaan hyvin voimakkaasti ydinvoiman puolesta.
Olen ollut jo pitkään huolestunut ympäristön ja maailman tilasta. Elin useamman vuoden paikassa, jossa lähin suuri metsä oli alle puolen kilometrin päässä, ja olen pienestä saakka pitänyt metsiä ja avaraa luontoa minulle kovin läheisinä. Lyhyttä partiolaiskokemustani lukuunottamatta en ole koskaan ollut kovin aktiivinen missään poliittisessa- tai ympäristöliikkeessä. Olen kuitenkin seurannut vuosien ajan monien näiden liikkeiden toimintaa eräänlaisena sivustakatsojana ja keskustellut silloin tällöin erilaisten kansalaisjärjestöaktiivien kanssa. Väitän ymmärtäväni ajatusmaailmaa, johon ydinvoiman vastustus liittyy, ja monilta osin hyväksyväni sen. Vastustin itsekin ydinvoimaa, pitäen sitä ensi sijassa liian rajoitettuna ja hitaana keinona ilmastonmuutoksen hillintään, toissijaisesti huolestuneena sen turvallisuus- ja jäteongelmista. Sitä paitsi, meillähän oli teknologiat sähkön tuottamiseksi puhtaasti uusiutuvasti!
Mutta olen myös parantumattoman utelias. Kääntymykseni ydinvoiman kannattajaksi alkoi vuonna 2003, kun viidennestä ydinvoimalasta käytiin kovaa keskustelua. Narinkkatorilla Helsingissä käteeni työnnettiin Greenpeacen lappunen, jossa korostettiin uraanin louhinnan vaarallisuutta. Harmillisesti en ymmärtänyt säilyttää lappusta, enkä siten voi mennä takuuseen sen sisällöstä. Muistan kuitenkin, että siinä peloteltiin radioaktiivisuuden leviämisellä, ja käytettiin esimerkkinä jossain entisessä Neuvostoliitossa sijainnutta uraanilouhosta. Greenpeacen mukaan säteilypitoisuus louhoksessa oli niin ja niin monta becquerelia per kuutiometri ilmaa.
Onnettomuudekseni (?) muistin tuossa vaiheessa vielä jotain lukion pitkästä fysiikasta. Muistin, että tunnilla oli joskus käsitelty taustasäteilyn pitoisuuksia Suomessa. Tarkistinkin asian STUK:in nettisivuilta, ja - istu ja pala! - Greenpeacen kauhistelemia pitoisuuksia paljon suurempia, muistinvaraisesti kymmen- tai satakertaisia, oli tosiaankin mitattu suomalaisten asuintalojen kellareista.
Tähän saakka olin pitänyt Greenpeacea suuressa arvossa. Arvostan edelleen suuresti esimerkiksi valaanpyynnin lopettamiseksi tehtyä työtä, ja tietyllä varauksella kannatin myös aarniometsien hakkuiden lopettamista. En ollut aina samaa mieltä keinoista, mutta pidin Greenpeacen arvioita yleisesti ottaen kohtalaisen luotettavina - joskin tiedostin, että tiettyä lapinlisää niihin saattoi liittyä.
Muutamaan vuoteen en ehtinyt asiaan sen suuremmin keskittyä. Yhtenä syynä oli se, että olin mukana perustamassa yritystä, jonka melko idealistisena lähtökohtana oli tuoda ympäristöystävällisyys tuotesuunnitteluun. Tässä työssä laskin paljon eri tuotteiden elinkaaren ympäristövaikutuksia. Kerta toisensa jälkeen, hyvinkin erilaisia tuotteita analysoidessa, tulimme samaan johtopäätökseen: länsimaisen ihmisen ympäristöjalanjäljestä ehdottomasti suurin osa tulee energiankulutuksesta. Usein käyttämäni esimerkki on kahvinkeitto: nykyisellä energiantuotantorakenteella, kahvinjuonnin ympäristöjalanjäljestä noin 80-99 % tulee suoraan sähkönkulutuksesta keittimen käytön aikana. Lopuistakin suuri osa, kuten esimerkiksi kahvin kuljetuksen osuus, riippuu käytetystä energianlähteestä.
Kahvinkeitto ei ole yksittäistapaus. Koska käytämme ulkopuolista energiaa lähes kaikessa toiminnassamme, energiantuotannon päästörakenne kertautuu kaikessa, mitä teemme. Päästöjen ja muiden ympäristövaikutusten vähentämisessä tapa, miten energia tuotetaan, on avainasemassa. Fossiilisten polttoaineiden käyttö on Maapallon saastumisen suurin yksittäinen aiheuttaja, ja energiantuotannon muuttaminen hiilettömäksi (sekä mahdollisuuksien salliessa muutenkin päästöttömäksi) on tärkein yksittäinen kohde, jos ihmisen toiminnan ympäristövaikutuksia halutaan vähentää.
Tästä syystä kiinnostuksen ympäristöystävällisten tuotteiden suunnitteluun laantui hieman, ja tilalle tuli kiinnostus siihen, kuinka energiaa tuotettaisiin mahdollisimman ympäristöystävällisesti.
Asiaa selvittäessäni uskoin pitkään, että ainoa ratkaisu on energiankulutuksen merkittävä leikkaaminen. Useimmat tutkimuksethan muistuttivat jatkuvasti, että kulutusrakenteen on muututtava merkittävästi, jotta energia voitaisiin tuottaa päästöttömästi. Mutta kuinka vakuuttaa maailman miljardit, että energiankulutusta täytyy leikata? Edes täällä, rikkaissa länsimaissa, joiden asukkaita on pommitettu uutisilla lähestyvästä suurtuhosta, ei ole juurikaan näkyvissä merkkejä merkittävistä elämäntapamuutoksista.
Mikä pahinta, nykyisellä tuotantorakenteella edes rajuimmatkaan elintason leikkaukset eivät yksinkertaisesti riitä. Aiemmassa kirjoituksessani laskin nopeasti, mitä suositellun päästötason saavuttaminen nykyteknologialla tarkoittaisi. Kahden tonnin vuosipäästöihin päästäkseen, suomalaisen olisi asuttava noin 21 neliön yksiössä, vältettävä kaikkea liikkumista kaupungin ulkopuolelle (pl. polkupyörällä), kasvatettava oma kasvisruokansa, ja käytettävä vuodessa rahaa enintään noin 1500 euroa. Olen itse asunut liki näin niukasti, mutta minulla ei ole mitään harhaluuloja, että edes kymmentä prosenttia ihmisistä saisi pakottamatta näin elämään. Näytti siis siltä, että oli valittava päästövähennysten ja demokratian välillä.
Onneksi otin selvää myös siitä viimeisestä vaihtoehdosta: ydinvoimasta. Sanon suoraan, että yllätyin suuresti siitä, mitä löysin. Sitten raivostuin. Mitä enemmän lukee, ja mitä enemmän perehtyy tosiasioihin pohjautuviin lähteisiin, sitä ilmiselvemmäksi käy, että ympäristöjärjestöjen ydinvoimakannat eivät - yksinkertaisesti ja ytimekkäästi - niihin perustu. Mitä enemmän asiaan perehtyy, sitä selvemmäksi käy, että mikäli päästöjä halutaan todella vähentää, joudumme hylkäämään joko demokratian tai ydinvoiman vastustuksen.
Ymmärrän oikein hyvin ydinvoimaa vielä vastustavia: tosiasiat kuulostavat ydinvoimavastaiseen kampanjointiin tottuneiden korviin niin uskomattomilta, että tälläistä väittävää on helppo pitää vähän yksinkertaisena, teknologiaoptimistina, tai teollisuuden äänitorvena. "Yleisiä totuuksia" kun eivät ole esimerkiksi se, että Tshernobylin seurauksena kuoli pahimpienkin arvioiden mukaan reilusti vähemmän ihmisiä kuin vuodessa kuolee hiilen polttoon, tai että nyt jo louhittu uraani, ydinjäte, ja köyhdytetty uraani riittäisivät koko maailman kaikkiin energiantarpeisiin satojen vuosien ajaksi. Tai se, että ydinvoimaa (ja vesivoimaa) merkittävästi rakentaneet maat ovat tuossa kuvassa nuo kolme vähäpäästöisintä, siinä missä uusiutuvien käyttöön satsanneet ja ydinvoiman kieltäneet ovat nuo neljä korkeapäästöisintä.
Saatan olla yksinkertainen, mutten pidä itseäni teknologiaoptimistina, enkä tee tätä mitään piilotettua agendaa ajaakseni. Totuus vain on toisinaan tarua ihmeellisempää, ja ydinvoiman suunnaton potentiaali on yksinkertaista fysiikkaa. (Reaktoritekniikka on vähän vähemmän yksinkertaista fysiikkaa, mutta sanottakoon, että kysymys ei ole science fictionista vaan 1960-luvulta saakka kokeillusta tekniikasta.) Oma agendani on, kuten minä itsekin, yksinkertainen: hiilen poltto on lopetettava sen suunnattomien ympäristö- ja terveysvaikutusten vuoksi, samalla kun maailman kasvavalle köyhälistölle on tuotettava ihmisarvoiseen elämään tarvittava määrä energiaa. Jos tämä kyetään tekemään ilman ydinvoimaa, olen iloinen, mutten pidättele henkeäni sitä päivää odotellessa.
Kaikki vakavasti otettavat tutkimukset ja selvitykset tulevat yhdensuuntaisiin johtopäätöksiin: ydinvoima on saatavissa olevista hiilettömistä energianlähteistä ylivoimaisesti potentiaalisin, edullisin, ja yksi turvallisimmista ellei turvallisin.
Ennen kaikkea, ydinvoima on ainoa hiiletön energianlähde, jolla on jo nyt, vaikka ilman päästökauppoja, kyky kilpailla hinnalla ja luotettavuudella hiilen kanssa. Tämä on se asia, joka minut on vakuuttanut ydinvoiman kannalle: vaikka ilmastopolitiikassa ei saataisikaan aikaan maailmanlaajuista sopua, ydinvoima voi silti korvata hiilivoimaa. Ja jos sopu saadaan aikaan, ja hiilipäästöille langetetaan jonkinlainen vero, ydinvoima on halvin tapa korvata hiilivoimaa.
Tavoistani poiketen, en näytä tässä kirjoituksessa enempää numeroita. Sen sijaan toivon, että jokainen kirjoituksiini skeptisesti suhtautuva tai muuten vain asiasta kiinnostunut kysyisi kommenteissa minkä tahansa mieltä askarruttavan kysymyksen tai esittäisi minkä tahansa vastaväitteen. Yritän parhaani mukaan, ilman sarvia ja hampaita, vastata niihin ja esittää lähteet, joihin vastaukseni perustan.
Yksi tavoitteeni olisi, että voisimme yhdessä vastustaa ympäristötuhoja ja ilmastonmuutosta, ilman keskinäistä nokittelua. Ydinvoima ja uusiutuvat eivät ole toistensa vihollisia, vaan hiilettöminä vaihtoehtoina toistensa luontaisia liittolaisia. Nykyisestä tilanteesta - tuulivoiman kannattajat vastaan ydinvoiman kannattajat - hyötyvät lähinnä hiilikaivosten omistajat.
LISÄYS 9.2.: Kiitos kaikista kysymyksistä! Vastaan kaikkiin, joihin vain pystyn, mutta asiassa saattaa kestää hetken. Kysykää siis lisääkin! Valitan hieman harhaanjohtavaa otsikkoa - ilman muuta saa kysyä, vaikkei vastustaisikaan :).
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
En ole vastustaja, mutta kerropa mistä se fissioenergia tulee ytimen tasolla.
Vastaus tulossa, mutta miten olisi pikaiseksi vastaukseksi vaikkapa painovoima? Painovoiman alkuperää en lähde enää spekuloimaan :).
Fissiotuotteiden ytimien sähköisestä poistovoimasta.
Kiitos paikkauksesta! Tähän kirjoitukseen on nyt tullut niin kiitettävä määrä kommentteja, että unohduksia alkaa jo tapahtua.
Alun perinhän ydinvoimalassa fissioitavat alkuaineet ovat syntyneet supernovaräjähdyksissä, jotka puolestaan ovat saaneet energiansa painovoimasta. Uraani on siis tavallaan "pakattu" täyteen energiaa painovoiman avulla.
kaj: "Fissiotuotteiden ytimien sähköisestä poistovoimasta."
jm: "Kiitos paikkauksesta! Tähän kirjoitukseen on nyt tullut niin kiitettävä määrä kommentteja, että unohduksia alkaa jo tapahtua.
Alun perinhän ydinvoimalassa fissioitavat alkuaineet ovat syntyneet supernovaräjähdyksissä, jotka puolestaan ovat saaneet energiansa painovoimasta. Uraani on siis tavallaan "pakattu" täyteen energiaa painovoiman avulla."
vai olisko se sittenkin seurausta eetteripyörteistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kauko_Nieminen
jm: pikkasen kyllä uskottavuus kärsii kun nyt osoittautuu että et ymmärrä ollenkaan ydinreaktioita. olethan esiintynyt henkilönä jolla on asiatiedot hallussa. skeptiselle lukijalle voisi herätä epäilys onko ne muutkaan faktat ihan vakaalla pohjalla. ainakin ydinvoiman vastustajat saavat tästä hyvät naurut...
ydinfysiikkaa ei voi selittää pelkästään sähkömagneettisen vuorovaikutuksen ja gravitaation avulla, vaan tarvitaan myös heikkoa ja vahvaa ydinvoimaa, siis kvanttimekaniikkaa. energian tuotannon kannalta asian voi ilmaista seuraavasti: sekä fuusiossa että fissiossa lähtötuotteitten (lepo)massa on suurempi kuin lopputuotteitten. erotus muuttuu energiaksi joka on sitten reaktiosta riippuen osittain liike-energiaa ja säteilyenergiaa.
tarkempia tietoja löytyy mistä tahansa kvanttimekaniikan oppikirjasta.
Kiitos huomautuksesta. Tähän oli tarkoitus kirjoittaa tarkempikin vastaus, mutta suoraan sanottuna unohdin. Muistan fysiikasta kyllä vielä heikon ja vahvan ydinvoiman, ja muistan kyllä oikein hyvin laskeneeni massahäviöitä. Käsittääkseni se, että ydinvoiman pohjana on e = mc^2, on jo sen verran yleistietoa, ettei sitä tarvitsisi kerrata. Olin väärässä :).
Pointtini oli kuitenkin se, että rautaa raskaammat alkuaineet syntyvät kosmologiakäsitykseni mukaan pääasiassa supernovaräjähdyksissä, ja painovoima toimii tavallaan näiden räjähdysten "moottorina." Pointti ei siis ollut se, miten energia vapautuu sitten kun raskaat alkuaineet ovat jo olemassa. Ehkä tosin esitin asian vähän yksioikoisesti, enkä valitettavasti enää muistanut palata asiaan.
En käsittääkseni ole koskaan esiintynyt ydinfysiikan asiantuntijana, kun en sellainen ole. En kuitenkaan usko, että ydinvoiman kannattamiseksi tarvitsee ymmärtää fysiikkaa kvanttimekaniikkatasolla - kun edes tietäisi, mitä laskimen plus, miinus, kerto ja jako-nappulat tekevät :). Ei sillä, apua fysiikan osaamisesta kyllä olisi, ja tarkoituksenani on perehtyä siihenkin paremmin. Harmi kyllä, teen tätä vain harrastuksen vuoksi, enkä oikein ehdi lähteä opiskelemaan fysiikasta toista tutkintoa. Olen itse asiassa harkinnut sitä juuri siksi, että ymmärtäisin myös tätä puolta paremmin - ikäväkseni TKK:lla ei ilmeisesti voi lukea reaktoritekniikkaa pelkästään maisteriohjelmana. Jos haluat auttaa tarkistamaan tälläisiä virheitä, apusi on oikein tervetullutta!
Pyrin juuri siksi käyttämään varsin paljon lähdeviitteitä, että lukijat voisivat itse tarkastaa ja arvioida lähteideni todenperäisyyden. Olen useaan otteeseen todennut, että älkää minua uskoko - perehtykää itse asioihin. Mielestäni tämä on hyvä ohje, koska kaikki tekevät virheitä.
On myös täysin mahdollista, että olen täysin väärässä. Siksi olenkin varautunut muuttamaan kantojani heti, kun parempaa tietoa löytyy.
CO2 päästöissä henkeä kohden kärjessä on joukko arabimaita (ja vastaavia) ja sen jälkeen tulee Luxemburg (ei ydinvoimaa, fossiilisia), Yhdysvallat (104 ydinvoimalaa, 19,6% energiantuotannosta), Australia (0 voimalaa), Kanada (18 voimalaa 16% sähköntuotannusta + paljon vesivoimaa) ja yllätyksenä ainakin minulle tulee seuraava eli Viro (ei ydinvoimaa, vaikkakin ovat suunnitelleet sellaista).
Eli vaikka olisi houkuteltavaa todistella ydinvoiman ja vähähiilisyyden yhteyttä, ei se todellisuudessa ole ihan noin suoraviivaista.
Hmm onkohan tuo päästöt/asukasluku kovin järkevä kun luultavasti eri maiden energiantuotanto/asukasluku arvotkin poikkeavat paljon toisistaan?
Ei tunnu kovin reilulta verrata esim Suomea ja Kiinaa, kun Suomessa kansalaisilla on jääkaappeja, uuneja, pesukoneita toisin kuin Kiinalla joka on kehitysmaa mutta joka ainakin saattaa tehdä enegiansa suhteessa "likaisemmin" kuin Suomi.
Juuri sen takia otinkin nuo esimerkit länsimaista, enkä nostanut noita arabimaita tai maailman köyhimpiä maita esimerkeiksi ;)
Kyllähän toi ensimmäinen viestisi silti näyttää siltä että tutkit asiaa koko maailman mittapuussa. Mutta jos asia on noin kuten sanoit, luot vaikutelmaa siitä että teit "tarkoituksellisen harhautuksen" eikä tarkoituksenasi edes ollut kertoa siitä miten asia päästöjen suhteen maailman eri maissa on. Vaan valita päästökriteeriksi tekijä, joka puoltaa jotakin toivottua näkemystä?
Itseäni kiinnostaisi se, millä mittarilla parhaiten voisimme arvioida eri maiden CO2-päästöjä toisiinsa ja mikä on vaikkapa ydinvoiman käytön vaikutus kokonaiskuvassa. Voisin arvella että esim runsas tuulivoima-riippuvuus aiheuttaa CO2-päästöjä siksi koska niitä varten tarvitaan varavoimaa, jotka yleisimmin kai toimii fossiilisella poltolla.
Ilkka, päästöt per asukas on minusta ainoa reilu keino mitata päästötasoa. Planeetan kannalta väliä on lähinnä sillä, mikä on kokonaispäästötaso, ei se, miten energia tuotetaan. Jos meitä olisi alle miljardi, voisimme todennäköisesti polttaa hiiltä sydämemme kyllyydestä. Mutta kun meitä saattaa pian olla kymmenen miljardia.
Tavoitteena länsimaissa pidetään noin kahden tonnin vuosipäästöjä per henkilö. Ilman energiasektorin erittäin merkittävää muutosta tähän ei tulla pääsemään.
Ydinvoiman vaikutus kokonaiskuvassa selviää toivottavasti tuosta Markolle jo kirjoittamastani vastauksesta. Yhteys ei ole aivan suora, mutta merkittävä kuitenkin.
Tuulivoiman todellisuudessa aikaansaama päästövähennys on erittäin mielenkiintoinen kysymys. Tanskan toteutuneet päästöt antaisivat syytä epäillä, että se on vähemmän kuin tuulivoimakauppiaat mainostavat. Kent Hawkings on laskeskellut, että tuulivoiman nettopäästövaikutus jää positiiviseksi, kun fossiiliset säätötehon lähteet joutuvat "kiihdyttelemään." Lisää, ja muutama huomio, täällä:
http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60193-risuja-risupaketille-ja-ehka-...
Olet oikeassa, Marko, ydinvoimalla ja päästöjen vähäisyydellä ei ole aivan 1:1 korrelaatiota, mutta suuntaus on selvä. Asukaskohtaisten päästöjen kymmenen kärjestä-listalta löytyy vain nuo kaksi yllämainitsemaasi ydinvoimamaata, kun taas ydinvoimaa on käytössä 31 maassa, suurin osa niistä ns. kehittyneitä maita. (Muuten, Yhdysvaltojen kohdalla tuo 19,6 % lienee sähköntuotanto eikä primäärienergian tuotanto?)
Tuo kuvaaja kertoo oikeastaan kolme asiaa:
1) Ydinvoimaa rakentamalla on mahdollista vähentää päästöjä, jopa merkittävästi. Esimerkki Ranskasta.
2) Ydinvoimasta kieltäytyminen ei ole vähentänyt päästöjä, vaan päästöt ovat jopa jatkaneet nousu-uralla (esim. Italia ja Espanja).
3) Yksinomaan uusiutuviin luottaminen ei ole onnistunut vähentämään päästöjä kuin marginaalisesti. Esimerkki Tanskasta. Tanska on erityisen hyvä esimerkki, koska sen talouden energiatehokkuus on Euroopan paras. Talouden energiaintensiteetti, eli käytetty energiamäärä per BKT:n yksikkö, on siellä vain 2/3 Ranskan tasosta. Lisäksi maa on monessa suhteessa ideaalissa paikassa uusiutuvien käyttöä varten - paljon tuulta, paljon päästötöntä säätötehoa Norjan ja Ruotsin vesivoimaloissa. Jos siis uusiutuvat kykenisivät ilman ydinvoimaa vähentämään päästöjä merkittävästi, sen pitäisi näkyä Tanskan tilastoissa. Tanskan pieni pudotus johtuu käsitykseni mukaan eniten kotien energiatehokkuuden parantumisesta, ei sähköntuotannon päästöjen putoamisesta. Ranskan kohdalla pudotus johtuu aivan selvästi sähköntuotannon päästöjen putoamisesta.
Tuon taulukon kolmea vähäpäästöisintä maata yhdistää se, että niissä ydinvoiman ja vesivoiman yhteenlaskettu osuus sähköntuotannosta on noin 90 % tai enemmän. Hiilivoima on kaikissa niissä täysin marginaalisessa asemassa. Suomessakin olisi mahdollista päästä ainakin lähelle tätä tilannetta: tällä hetkellä ydin + vesi tuottaa noin 44 % sähköstä, ja vesivoimakapasiteetti on suhteessa suurempi kuin Ranskan. Kun vuonna 2005 vesivoimalla oli ennätysvuosi, ja sähkön kulutus lakkojen vuoksi vähän pienempi, sähköntuotannon päästöt laskivatkin melkein kolmanneksen, ja kokonaispäästöt melkein 20 %.
USA:ssa ydinvoima + vesivoima vastaa 26,4 prosentista sähköntuotannosta. Toisin sanoen, heidän ongelmanaan näyttäisi olevan se, että ydinvoimaa on liian vähän. Kanada tuntuu olevan tässä lajissa poikkeus, joka vahvistaa säännön: siellä 74,2 % sähköstä tulee vesi- tai ydinvoimasta. Maa on päästöissä kylläkin reilusti USA:n alapuolella, mutta lukemat ovat silti kovat. Noin 25 % päästöistä tulee kuljetuksista; suuri maa, suuret etäisyydet - mutta noin 37 % tulee silti muun kuin liikenteen energiantuotannosta. (Tämä selittynee ainakin osaksi sillä, että maassa on paljon kaivos- ja metalliteollisuutta.) Näyttäisi siltä, että yhdistelmä ydinvoiman + vesivoiman osuus sähköntuotannosta ennustaa silti melko hyvin valtion kokonaispäästötasoa; jos ja kun ehdin, teen tilastollisen vertailun.
Ajattelinkin ottaa esimerkiksi Viron, sillä se on mainio esimerkki siitä, että päästöjen ja elintason yhteys ei ole kovinkaan suora. Kuten olen joskus aiemminkin todennut, pääongelmahan ei ole kulutus sinänsä, vaan sen seuraukset. Seurauksiin puolestaan vaikuttaa ensisijaisesti se, miten energiaa tuotetaan. Viron päästöt per nuppi ovat siis reilut 15 tonnia vuodessa, kun Suomessa (elintasoeroa, pidempiä etäisyyksiä tai kylmempää ilmastoa ei tarvinne erikseen selittää) päästöt jäävät reiluun 12 tonniin per nuppi. Viron tilannetta on hyvä verrata Liettuaan ja Latviaan: Liettuan päästöt olivat vielä vuoden 2009 loppuun saakka noin 4,5 tonnia per nenä, ja Latvian noin 3,5. Kun Ingalinan ydinvoimala - Liettuan pääasiallinen energianlähde - suljettiin vuoden 2009 lopussa, on odotettavissa, että Liettuan kohdalla tapahtuu merkittävä hyppäys. Latvia saa suurimman osan sähköstään vesivoimasta, joten siellä asiat ovat jo melkoisen hyvin.
Kannattaa muuten tässä asiassa tarkastella myös talouden energiaintensiteetin kehitystä. Tuo Google Public Data on siihen mainio - aineisto löytyy OECD:n keräämien tilastojen alta.
Jatkan kysymyksiin vastaamista niin pian kuin ehdin, kiitos tähänastisista, ja pistäkääpä lisää tulemaan!
Saako kysyä vaikka ei olisikaan vastustaja?
Jos fossiiliset korvattaisiin ydinvoimalla globaalisti, kauanko uraania riittäisi?
Ydinpolttoaineen - uraani, torium, ja plutonium - riittävyys on hyvä kysymys. Myönnän, ettei olisi paljon järkeä puhua ydinvoiman massiivisen lisärakentamisen puolesta, jos niille ei riittäisikään polttoainetta. Onneksi tilanne näyttää valoisalta.
Ihan ensimmäiseksi täytyy muistuttaa, että uraanin ja toriumin riittävyydestä puhuttaessa tarkoitetaan malmivarojen riittävyyttä. Malmi on puolestaan puhtaasti taloudellinen käsite: se tarkoittaa sellaista mineraaliesiintymää, josta voidaan taloudellisesti tuottaa metalleja. Avainsana on tässä tuo taloudellinen: toisaalta tekniikan kehittyminen avaa uusia malmioita hyödynnettäviksi, toisaalta hinnan nousu tekee aikaisemmin kannattamattomista malmioista kannattavia. Puhun seuraavassa uraanivaroista, mutta sama pätee myös toriumvarantoihin, sillä erotuksella, että toriumia on arviolta 3-5 kertaa uraania enemmän.
Mutta asiaan. Tällä hetkellä todennetut ja todennäköiset-kategoriaan kuuluu noin 3,6 miljoonaa tonnia uraania, jos uraanin hinta on $80/kg. Kun uraanin hinta on noussut 130 dollariin kilolta, hyödyntämiskelpoisia varantoja on noin 5,5 miljoonaa tonnia. Tiedot julkaistaan IAEA:n ja NEA:n yhteisessä julkaisussa, ns. NEA Red Book. Tässä tiedot viimeisimmästä julkaisusta vuodelta 2007: (http://www.oecd-nea.org/press/2008/2008-02.html, kts. myös http://www.ecolo.org/documents/documents_in_english/uranium_resources_BC...)
Varmistetut uraanivarat hintaluokassa $80-130/kg: noin 5,5 miljoonaa tonnia
Arvioidut uraanivarat hintaluokassa $80-130/kg: noin 10,5 miljoonaa tonnia
Epäkonventionaaliset uraanivarat, esim. fosfaattimalmien sisältämä uraani: noin 22 miljoonaa tonnia
Uraani merivedessä: noin 4000 miljoonaa tonnia
MIT:in vuonna 2003 tekemä ja 2009 päivittämä tutkimus “The future of nuclear power” (http://web.mit.edu/nuclearpower/) toteaa, että nämäkin lukemat, poislukien meriveden uraanivarat, on todennäköisesti arvioitu alakanttiin. Uraania ei etsitty aktiivisesti melkein kahteenkymmeneen vuoteen, ja sekä etsintämenetelmät että geologia ovat kehittyneet. MIT:in mukaan on täysin mahdollista, että uraania on noin kymmenen kertaa enemmän kuin nyt arvioidaan. Tällä hetkellä uraanin hinta on noin $128,6/kg. Uraanin hintaa voi seurata täältä: http://www.uxc.com/review/uxc_Prices.aspx ; hinta ilmoitetaan uraanioksidin U3O8 (ns. yellowcake) hintana per naula, ja kilossa uraanioksidia on noin 800 g uraania. Uraanin hinnan vaihteluilla ei nykyiselläänkään ole suurta merkitystä ydinvoiman hinnalle: raakauraanin hinnan kaksinkertaistuminen lisäisi sähkön hintaa noin 0,3 sentillä per kilowattitunti (lähde: http://www.world-nuclear.org/info/inf02.html ).
Kuinka pitkälle tämä sitten riittää? Se riippuu täysin käytetyistä reaktorityypeistä. Yksi kilo luonnonuraania nykyisin käytetyillä reaktorityypeillä tuottaa noin 46,3 megawattituntia (MWh) sähköä (lähde: WNA, http://www.world-nuclear.org/info/energy-conversion-heat-values-fuels.html ). MIT:in mukaan uraania on niin paljon, että ydinvoiman tuotanto voitaisiin helposti kolminkertaistaa nykyisestä noin 2700 terawattitunnista (TWh) ja noin 69 000 uraanitonnin vuosikulutuksesta (lähde http://www.world-nuclear.org/info/reactors.html), eikä edes uraanin jälleenkäsittely tulisi taloudellisesti kannattavaksi ennen vuotta 2050. Jälleenkäsittelyllä kilo luonnonuraania tuottaisi nykyreaktoreilla n. 60 megawattituntia, mutta jälleenkäsittelyä voitaisiin jatkaa mahdollisesti pidempäänkin.
Mutta jos maailman energia halutaan tuottaa etupäässä vähäpäästöisellä ydinvoimalla, tarvitaan uusia reaktorityyppejä, niinsanottuja nopeita reaktoreita. Nämä vekottimet kykenevät käyttämään energiaksi lähes 100 % uraanin sisältämästä energiasta, siinä missä nykyiset reaktorit kykenevät hyödyntämään hädin tuskin yhden prosentin. WNA:n mukaan nopeissa reaktoreissa kilo luonnonuraania tuottaisi kaiken kaikkiaan noin 2600 MWh (!) sähköä. Tälläiset reaktorit eivät ole tieteisfantasiaa: niitä on rakennettu 1960-luvulta lähtien, niitä on käytössä ainakin neljä, ja tällä hetkellä rakennetaan ainakin kolmea lisää. Lähinnä luonnonuraanin naurettavan edullinen hinta ja poliittiset protestit ovat estäneet useampien laitosten rakentamisen.
Kun tälläisiin reaktoreihin ennen pitkää siirrytään, kysymys uraanin riittävyydestä on luonteeltaan lähinnä akateeminen. Koko maailman kaikki energiankulutus, noin 131 500 TWh/vuosi, voitaisiin tuottaa melko tarkkaan nykyisellä uraanin louhintatahdilla, 50 500 tonnia/vuosi. (Jos joku ihmettelee miten uraania voidaan käyttää enemmän kuin louhitaan, selitys löytyy ydinaseiden purkamisessa ylijäävän uraanin takomisesta sähköksi.) Osa reaktoreista voisi hyvin olla vielä nykyisenkaltaisia, sillä useimmat nopeat reaktorit tarvitsevat alkulataukseensa nykyisten reaktoreiden ydinjätettä.
Jani-Petri Martikainen laskeskeli - eittämättä hieman kieli poskessa, mutta suuruusluokkia hyvin havainnollistaen - että koska uraania on maankuoressa keskimäärin kolme osaa miljoonasta, nopeita reaktoreita käyttämällä uraanin erottaminen olisi energia- ja rahataloudellisesti kannattavaa vaikka mistä tahansa satunnaisesta maankuoren kivestä (http://passiiviidentiteetti.blogspot.com/2011/02/uraanista-hiilesta-ja-k...). Luonnollisesti kauan ennen kuin tähän joudutaan, tulee kannattavaksi erottaa uraania merivedestä.
Nopeilla reaktoreilla on toinenkin etu: ne kykenevät polttamaan energiaksi sekä nykyiset ydinjätteet että uraanin rikastamisesta syntyneen kaivosjätteen ja köyhdytetyn uraanin (DU). Pelkästään köyhdytettyä uraania on niin paljon, että varovaisenkin arvion mukaan pelkästään Yhdysvaltojen jo olemassaolevat, varastoissa happanevat DU-kasat ja -ammukset riittäisivät koko ihmiskunnan kaikkiin energiatarpeisiin noin 200 vuoden ajaksi. Ilman yhdenkään uraanikilon kaivamista maasta, ja kirjaimellisesti takoen aseista energiaa - parempi jauhaa uraaniammukset sähköksi kuin ammuskella niitä ympäriinsä!
Kolmas etu on se, että ne tuottavat vain noin prosentin nykyisten reaktoreiden tuottamasta vaarallisesta jätteestä (yhden ihmisen eliniän kaikki energiankulutus tuottaisi n. 2 dl), ja jäte on vaarallista vain noin 300 vuoden ajan. Neljäs etu on se, että kyseiset reaktorit ovat passiivisesti turvallisia, sammuttaen itsensä häiriötilanteissa puhtaasti fysiikan lakeihin luottaen. Prototyypeillä on ajettu mm. Tshernobylin onnettomuusskenaario, josta selvittiin ilman yhdenkään käyttäjän tai automaattilaitteen toimintaa. Lisätietoja esim. näiden linkkien takaa:
http://bravenewclimate.com/2011/02/04/an-environmentally-sound-energy-ri...
http://bravenewclimate.com/2011/02/01/ifr-optimized-source-for-global-en...
ja suomeksi:
http://planeetta.wordpress.com/2010/10/13/ifr-historiaa-vai-tulevaisuus/
Ja, kuten alussa muistutin, en vielä edes käsitellyt toriumia. Intia rakentaa ydinenergiaohjelmaansa toriumin varaan, ja Kiina ilmoitti viime viikolla aloittavansa toriumreaktorin kehitys- ja rakennustyön.
Vastasiko tämä kysymykseesi?
Tavallaan kyllä, kiitos vaan.
Tulkitsen tämän niin että myönnät itsekin, ettei nykyisellä reaktoritekniikalla voi kattaa globaalia energiatarvetta.
Ratkaisuksi ehdotat tekniikkaa, jota ei vielä saa ostaa kaupasta.
Samaa argumenttia voivat käyttää ihan kaikki. Yhtä lailla on myös odotettu kehitysharppauksia aurinkosähkö- tai tuuliteknologiaan. Toisaalla uutta rekatoritekniikkaa kohtaan on esitetty kovaa kritiikkiäkin, merkittävin argumentti ehkä on että energian säästäminen ja uusiutuvat ovat halvempia ja kokonaisuudessaan turvallisempia. Tässä yksi:
http://www.rmi.org/rmi/Library/2009-07_NuclearSameOldStory
Olkiluoto 3 käynee esimerkistä miten hyvin ydinvoima-ala on tähän mennessä onnistunut arvioimaan uusien voimalaratkaisujen kustannuksia :-)
Kalevi:
"Tulkitsen tämän niin että myönnät itsekin, ettei nykyisellä reaktoritekniikalla voi kattaa globaalia energiatarvetta."
Jos puhutaan koko maailman kaiken energian tuottamisesta nykyisellä tekniikalla - olet oikeassa. Mutta esimerkiksi maailman kaiken sähkön tuottaminen ydinenergialla olisi mahdollista. Tällä hetkellä ydinvoimalla tuotetaan maailman sähköstä noin 13-14 prosenttia (lähde http://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear_power). Millään muulla hiilettömällä vaihtoehdolla ei kyetä yhtä merkittävään tuotannon lisäykseen likimainkaan yhtä helposti.
Mitä tähän tulee,
"Ratkaisuksi ehdotat tekniikkaa, jota ei vielä saa ostaa kaupasta.
Samaa argumenttia voivat käyttää ihan kaikki. Yhtä lailla on myös odotettu kehitysharppauksia aurinkosähkö- tai tuuliteknologiaan. "
olet saanut virheellistä tietoa. Esimerkiksi BN-800-reaktorin saa "kaupan hyllyltä;" Kiina osti juuri kaksi, Venäjälle rakennetaan yhtä, ja Japani osti laitoksen dokumentaation ja piirustukset. Yhdysvalloissa aloitettaneen tänä tai ensi vuonna vielä etevämmän S-PRISM-laitoksen rakennustyöt. Uraani vain on yksinkertaisesti niin halpaa, ettei näitä kannata vielä laajassa mitassa rakentaa.
http://thoriummsr.wordpress.com/2010/09/15/china-russia-agreement-for-bn...
Tuuliteknologiakin saattaa kyetä kehitysharppauksiin, ja olen toiveikas aurinkopaneelien massavalmistuksen kehittymisen suhteen. Mutta näiden energianlähteiden ongelmat eivät poistu pelkästään sillä.
Toistan vielä kantani: mielestäni meidän pitäisi pyrkiä suosimaan kaikenlaisten hiilettömien energiantuotantotapojen lisäämistä. Minusta on mieletöntä lähtökohtaisesti vastustaa niistä mitään - vaikka näyttääkin siltä, että ydinvoima olisi ylivoimaisesti toteuttamiskelpoisin ratkaisu laajamittaiseen hiilettömään energiantuotantoon.
Tuo linkkaamasi Amory Lovinsin teksti on ihan mielenkiintoinen, mutta kannattaa pitää mielessä, että Lovinsin koko ura 1970-luvulta ja hänet kuuluisuuteen nostaneesta artikkelista "The road not taken" alkaen on perustunut ydinvoiman vähättelyyn ja uusiutuvien sekä energiansäästön ylistämiseen. Hänellä on pitkä historia suoranaisesta vääristelystä, mitä tähän asiaan tulee; nyt en ehdi linkkejä kaivaa, mutta netistä kyllä löytyy.
Lisäksi kannattaa pitää mielessä, ettemme voi pyörittää sivilisaatiotamme säästetyllä energialla. Se energia täytyy myös tuottaa jotenkin.
Fuusiovoimaloiden tulosta puhutaan, mutta tätä päivää ovat yhä fissiovoimalat. Niinpä tiedustan käsitystäsi, miten sinusta:
- varastoidaan korkea- ja keskiaktiiviset ydinjätteet kirjaimellisesti
pomminvarmasti ja riittävän pitkäksi aikaa,
- uraanin louhiminen ja jalostaminen on hiilijalanjäljellisesti
mielekästä toimintaa,
- muutamaksi vuosikymmeneksi rakennettu jättimäinen
ydinvoimalakombinaatti rakennelmana on mielekästä rakentaa,
- Suomeen, nyt myönnetyin luvin, rakennettava ydinvoima on mielekästä
vain Suomen tarpeiden tyydyttämiseksi, kun samanaikaisesti
energiaintensiivinen teollisuus vähenee maasta ripeästi.
Terve Jouni, kiitos kysymyksistä! Pahoitteluni, että vastauksessa kestää hieman. Numeroin vastaukset lukemisen helpottamiseksi:
1) Ydinjätteiden varastointi on näitä mieltä kuohuttavia aiheita. Itse uskon, että maan alle varastointi on täysin turvallista. Kuten tuossa aikaisemmassa vastauksessani ydinvoiman vakuuttamisesta totesin, on aina mahdollista kuvitella jokin teoriassa mahdollinen skenaario, joka toisi jätteet takaisin maan pinnalle, elinkehään eli biosfääriin. Tämä kuitenkin vaatii erittäin epätodennäköisen sattumusten sarjan.
Näin vakavia asioita käsitellessä avainsanana on riippumattomuusperiaate: suojaus hoidetaan usealla, toisistaan riippumattomalla vapautumisesteellä. Yhden esteen vajavaisuus ei johda vuotoon, ja useimmat olisivat erikseenkin riittävä suoja, vaikka kaikki muut pettäisivätkin. Esimerkiksi suomalaisen ydinjätteen suojana toimii ensin loppusijoituskapseli, sitten sen ympärille pakattu, radioaktiivisia hiukkasia tehokkaasti sitova bentoniittisavi, tunneleiden täytemateriaali, ja lopunviimein itse peruskallio. Lisäksi loppusijoituskapselin sisällä oleva ydinjäte on keraamisessa muodossa, eivätkä keraamit ole kovin helposti veteen liukenevia, kuten useimmat teenjuojat ehkä ovat huomanneet :). Ydinjätettä syntyy myös kovin vähän: vaarallista jätettä syntyy noin 20 kuutiometriä (kapseloituna n. 75 kuutiota) per 1000 MWe reaktori per vuosi. (http://www.world-nuclear.org/info/inf04.html)
Olen huolettomin mielin ennen kaikkea siksi, että luontoäiti on jo ehtinyt kokeilla loppusijoituksen menetelmiä. Erillisten materiaalien ominaisuuksista, kuten peruskallion muuttumattomuudesta, saven kyvystä sitoa radionuklideja liikkumattomaksi (saven hiukkaset ovat negatiivisesti varautuneita, radioaktiiviset hiukkaset positiivisesti varautuneita - nämä takertuvat toisiinsa kuin iilimadot), kuparin kestävyydestä, ja keraamin liukenemattomuudesta on jo kohtalaisen hyvää näyttöä. Mutta ennen kaikkea, meillä on esimerkki maahan haudatusta ydinjäteluolastosta: Oklon luonnonreaktori. Oklossa Länsi-Afrikassa sijaitseva erityisen rikas uraaniesiintymä toimi spontaanisti ydinreaktorina aina pohjaveden täyttäessä sen halkeamat. Reaktori toimi joidenkin satojen tuhansien vuosien ajan noin kaksi miljardia vuotta sitten, ollen suurimman osan ajasta melko lähellä maan pintaa. (Arvellaan, että reaktori synnytti melko näyttäviä geysir-purkauksia kuumentamalla pohjavettä.) Esiintymää on sen löydöstä vuonna 1972 lähtien tutkittu ahkerasti, osaksi juuri siksi, että se tarjoaa esimerkin reaktiotuotteiden leviämisestä maaperässä. Enimmilläänkin fissiotuotteiden todettiin levinneen - kannattaa huomata, että luonnollisessa reaktorissa ei luonnollisesti ollut minkäänlaisia suojauksia - alle kolme metriä. Jopa suuri osa radioaktiivisista jalokaasuista - ksenon-135 ja krypton-85 - oli jäänyt loukkuun. Kahden miljardin vuoden ajaksi. Vaikka pohjavesi oli virrannut esiintymän läpi satoja tuhansia vuosia. (esim. http://en.wikipedia.org/wiki/Natural_nuclear_fission_reactor ja http://oklo.curtin.edu.au/why.cfm)
Modernien reaktoreiden käsitellyn ydinjätteen radioaktiivisuus laskee samankokoisen uraanimalmimöykyn tasolle noin 1000 vuodessa (http://www.world-nuclear.org/info/inf04.html). Luotan kyllä noihin kallioluoliin huomattavasti pidemmänkin aikaa - ja noin 20 000 vuodessa ainakaan Suomessa sijaitsevien kallioluolien mahdollisesti sisältämistä myrkyistä ei enää tarvitse suuresti huolehtia, silloin kun niiden päällä on todennäköisesti vielä kilometri jäätä.
Muitakin konsteja loppusijoitukseen on. Henkilökohtaisesti uskon, että käytetty polttoaine tullaan polttamaan IFR-tyyppisissä nopeissa reaktoreissa; se on nimittäin aivan liian arvokasta hukkaan heitettäväksi. Esimerkiksi Yhdysvaltojen ydinjäte (mukaanlukien köyhdytetty uraani) olisi näin energiaksi poltettuna noin 30 000 000 miljoonan dollarin arvoista. Nopeiden reaktoreiden jätettä on vain sadasosa nykyisten reaktoreiden jätteestä, ja se on vaarallista vain noin 300 vuotta.
Yksi mielenkiintoinen konsti on myös jätteiden upottaminen merenpohjaan niinsanotuilla syvänmeren tasangoilla. Tiedän, tämä kuulostaa mielipuoliselta idealta, mutta asiaa on mietitty melko paljon. Maailman valtamerissä on alueita, joissa ei elä juuri mitään, ei edes kovin montaa bakteeria, ja jotka ovat pysyneet muuttumattomina kymmeniä miljoonia vuosia. Nämä syvänmeren tasangot ovat satoja metrejä paksun ja jatkuvasti kasvavan hienojakoisen mutakerroksen peitossa. Ydinjätteen lasittaminen, sen sulkeminen sopivasti puikulanmalliseen ruostumattomasta teräksestä tehtyyn kapseliin ja sen pudottaminen 4,5 kilometrin syvyiseen veteen takaisi, että kapseli uppoaisi vähintään 30 metriä mutakerroksen alle. Muta itsessään takaa ruostumattomalle teräkselle hyvän ympäristön sadoiksi tuhansiksi vuosiksi, ja sitoo erinomaisesti kaikkia radioaktiivisia aineita. Vaikka pahin tapahtuisi, jäte ei pääsisi leviämään kauaksi, eikä tasangoilla ole miljooniin vuosiin elänyt juuri mikään. Kansainväliset sopimukset kuitenkin tekevät tästä vaihtoehdosta tällä hetkellä hankalan.
Täällä lisää: http://www.theatlantic.com/past/docs/issues/96oct/seabed/seabed.htm
Vastaan muihin hyviin kysymyksiisi kun ehdin!
Sitten kysymykseen kaksi, onko uraanin louhiminen ja jalostaminen hiilijalanjäljellisesti
mielekästä toimintaa?
Vastaus tähän on, selkeästi ja yksiselitteisesti, kyllä se on.
Aloitetaan ensin kahdella havainnollistavalla kuvalla (molemmat suunnilleen samassa mittakaavassa). Ensimmäisessä kuvassa on uraanikaivos, Ranger Australiassa:
Tässä kuvassa on hiilikaivos, Blair Athol, sekin Australiassa:
Tuo ylemmän kuvan uraanikaivos tuottaa käyttökelpoista energiaa noin 8-9 kertaa enemmän kuin tuo alemman kuvan hiilikaivos. Neljännen sukupolven reaktoreilla tuo tuottaisi saman verran energiaa kuin 800-900 hiilikaivosta. Numeroin ilmaistuna, gigawattipäivän louhiminen keskimääräisestä uraanikaivoksesta vaatii noin 160 malmitonnin louhimista, kun taas hiilellä gigawattipäivän louhiminen vaatii noin 8500 hiilitonnin kaivamista. Täällä asiaa on vähän havainnollistettu:
http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60067-ydinvoiman-ylivoimaa-osa-ii-k...
No, uraani täytyy tietenkin rikastaa. Tällä hetkellä esimerkiksi Ranskassa kaikki ydinpolttoaine (ja polttoaine monen muun maan reaktoreihin, sekä polttoaineen jälleenkäsittely) tehdään Tricastinissa. Laitos pyörii noin 16,5 terawattitunnin vuotuisella sähkönkulutuksella, josta vastaa kaksi kolmasosaa läheisen Tricastinin ydinvoimalan tehosta. Näin laskien, rikastus ja jälleenkäsittely vie kokonaisuutena noin 39 MW jokaista ydinvoiman tuottamaa tuhatta megawattia kohden. Sekä tietysti hieman kuljetuksista, pakkauksista ym., mutta näiden osuus on pieni, sillä kuljetettavaa on kovin vähän. (Olkiluoto 3 pyörii vuoden noin 32 tonnilla - rekka-autollisella - materiaalia.)
Ydinvoiman elinkaarivaikutuksia on toki laskettu tarkemminkin. Sovacool (2008) kävi vertaisarvioidussa artikkelissaan läpi 101 ydinvoiman hiilitaselaskelmaa, ja sai keskiarvoksi 66 g CO2/kWh. Alin arvo on 1,4 - ylin arvo 288. Ydinvoiman hiilitase johtuu siitä, että materiaalien tuottamiseen käytetään... fossiilista energiaa. Eli jos vaikkapa sähkö rikastamiseen tuotettaisiin ydinvoimalla, kuten Ranskassa tehdään, hiilitase olisi huomattavasti pienempi. Todennäköiseltä näyttää, että tuo keskiarvo on vähän turhan korkea, sillä tuossa tutkimuksessa on mukana muutama arvio, joiden taustalta löytyy melko erikoisia oletuksia. Mutta sovitaan nyt käytettävän tuota arvoa 66 g CO2/kWh. (Artikkeli: http://www.nirs.org/climate/background/sovacool_nuclear_ghg.pdf)
Tällöin tilanne näyttää seuraavalta, Wikipedian tilaston (http://en.wikipedia.org/wiki/Comparisons_of_life-cycle_greenhouse_gas_em...) mukaan:
Hiili 960-1050 gCO2/kWh
Polttoöljy/diesel 778 gCO2/kWh
Maakaasu 443 gCO2/kWh
Ydinvoima 66 gCO2/kWh
Geoterminen 38 gCO2/kWh
Aurinkokenno 32 gCO2/kWh
Biomassa 14-35 gCO2/kWh
Aurinkolämpö 13 gCO2/kWh
Vesivoima, joessa 13 gCO2/kWh
Biokaasu 11 gCO2/kWh
Tuuli maalla 10 gCO2/kWh
Vesi patoaltaalla 10 gCO2/kWh
Tuuli merellä 9 gCO2/kWh
Näihin lukuihin kannattaa suhtautua pienellä varauksella. Esimerkiksi biomassan polttaminen saattaa tuottaa jopa kivihiiltä vastaavan päästövaikutuksen, kuten olen aiemmin kirjoittanut.
http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60193-risuja-risupaketille-ja-ehka-...
Lisäksi ydinvoimassa on vielä paljon kehitettävää, ja tuo lukema voi tulla hyvin paljonkin alas. Ennen kaikkea, se on teknisesti luotettavin suuren mittakaavan ratkaisu valtavien perusvoimamäärien tuottamiseen.
LISÄYS: Näemmä päästöjä on laskettu Suomessa lähteessä Kivistö A. 1995, Energy payback period & CO2 emissions in different power generation methods in Finland, in International Association of Energy Economics conference proceedings 1995 (myös Lappeenranta University of Technology series B-94, 1995). Tässäpä luvut:
Hiili 894 gCO2/kWh
Kaasu, kombivoimala 472 gCO2/kWh
Aurinkokenno 95 gCO2/kWh
Tuuli 14 gCO2/kWh
Ydinvoima 10-26 gCO2/kWh
Sitten lisää. Kysymykseen kolme, onko muutamaksi vuosikymmeneksi rakennettu jättimäinen
ydinvoimalakombinaatti rakennelmana mielekästä rakentaa, löytyy vastaus tuossa Anitalle kirjoittamassani vastauksessa. Kyllähän se on, varsinkin, kun ydinvoimaloiden käyttöikä taitaa osoittautua 60-100 vuodeksi.
Sitten kysymykseen neljä. Samalla kun energiaintensiivinen teollisuus vähenee, vähenee myös sen tuottaman energian - esimerkiksi metsäteollisuuden mustalipeän - määrä. Lisäksi uskon vahvasti, että tulevaisuudessa tarvitsemme ja haluamme etenkin sähköä paljon enemmän kuin nykyisin. Tiedän, että öljyhuippua ei oteta huomioon edes TEM:issä (olen käynyt juttusilla), saati sitten ympäristöjärjestöjen "voimme säästää energiaa"-aatelmissa. Mutta tosiasia näyttää olevan, että fossiilisten polttoaineiden hinta nousee ja saatavuus heikkenee nopeammin kuin useimmissa laskelmissa on ennakoitu. Nyt esimerkiksi öljyn hinnassa on aivan mieletön ilmiö: reaalihinta huitelee liki sadassa dollarissa barreli, vaikka maailmantalous on vielä hädin tuskin toipumassa pahimmasta lamasta sitten vuoden 1930. Tälläistä ilmiötä ei ole koskaan aiemmin tapahtunut - yleensä tässä kohdassa öljyn reaalihinta on ollut noin 30-40 dollaria/barreli.
Tämä tarkoittaa lyhyemmällä tähtäimellä, että joudumme korvaamaan fossiilisia polttoaineita muilla energianlähteillä. Varsinkin, jos ja kun joudumme syntetisoimaan liikennepolttoaineita, tulemme tarvitsemaan mieluummin enemmän kuin vähemmän energiaa.
Suomen kannalta tilanne on se, että jos ryhdymme rakentamaan ydinlaitoksia vasta sitten, kun energiapula uhkaa, saamme lähinnä sympatiaa ja lämmintä kättä. Kriisitilanteessa etusijalle kyllä menevät muut asiakkaat. Koska noiden laitosten käyttöikä on niin pitkä, niitä kannattaa rakentaa vähän jo ennakkoon. Ja jos käykin niin onnellisesti, ettemme tarvitse kaikkea sähköä, voimme aivan hyvin ja hyvällä omallatunnolla kaupata sitä ulkomaille. Yksi Ranskan suurimpia vientiartikkeleita on sähkö; me voisimme oikein hyvin myydä puhdasta ydinsähköä vaikkapa Saksaan, jottei heidän tarvitsisi rakentaa niitä hiilivoimaloitaan.
En ole lukenut mitään Greenpeacen lappusia mutta jo 1990-luvulla opettaessani fysiikkaa yläasteella tutustuin Kanadalaisten ympäristöaktivistien toimiin heidän taistellessaan uuden uraanikaivoksen avaamista vastaan. Taistelunsa he voittivat. Perusteluna oli juuri ne haitat, joita jo toisen maailmansodan aikaisilla uraanikaivoksilla oli varsinkin käsittelemättömän kaivosjätteen ajautumiseen vesistöihin ja sitä kautta riistaan sekä lopuksi ihmisen ravintoon. Vaikka ympäristömääräykset ovat kiristyneet niin juuri uraanin louhiminen sieltä luonnollisesta tilastaan maan pinnalle synnyttää saasteita ja ympäristöhaittoja. Niinpä koska meillä on ydinvoimaloita meidän pitäisi hoitaa saastuttava kaivostoiminta omassa maassa kuten myös jätteet.Uraaniahan Suomesta löytyy.
Kannatan ydinvoimaa silloin kun sillä pystytään korvaamaan tuontienergia.Kuitenkin on mielestäni aika outoa, ettei lasketa sitä energiakulutusta mikä aiheutuu rakennuskustannuksista. Tarvitaan terästä ja betonia. Jätteitten loppusijoitukseen louhitaan n.400m syvyyteen louhoksia. Tarvitaan energiaa ja räjähdysaineita. Jätteitten kapselointiin tarvitaan valtavat määrät kuparia, jonka louhintaan tarvitaan energiaa. Tätä voitaisiin jatkaa...
Odotan fuusioreaktorin kaupallista toteutumista. Vaikka rakentamiskustannukset ovat energiaa kuluttavampia mitä fissioreaktorien niin radioaktiivisia jätteitä ei synny.
Kiitos kysymyksistä! Uraanin louhinnan ei ole parhaan tietoni mukaan tiedetty aiheuttaneen mitään muuta kaivostoimintaa suurempia terveys- tai ympäristöhaittoja sen jälkeen, kun radonin vaarallisuus 1970-luvulla ymmärrettiin. Kaivostoiminta toki on itsessään melko rumaa puuhaa, ja siksi haluaisinkin minimoida sen. Erityisesti hiilen louhiminen on kuolettavan vaarallista - yksin Kiinassa kuolee joka vuosi 2500-3000 hiilikaivostyöläistä, ja viimeksi lauantaina Romaniassa kuoli viisi - ja valtavat avolouhokset aiheuttavat suunnattomia tuhoja. Uraanin louhinta energiaksi on siinä mielessä erinomainen juttu, että nämä haitat ovat tuotettua energiamäärää kohden valtavan paljon vähäisempiä. Lisäksi iso osa maailman uraanista tulee muun kaivostoiminnan sivukivenä: esimerkiksi tällä hetkellä yksi maailman tuotteliaimmista kaivoksista, Australian Olympic Dam, on itse asiassa kuparikaivos. Suomessakin Talvivaaran uraani tuotettaisiin jätelietteestä, joka muuten täytyisi dumpata lietealtaisiin.
Ydinvoimalan rakentamisen energiankulutuksesta voin antaa kaksikin lähdettä. World Nuclear Associationin mukaan (http://www.world-nuclear.org/info/inf11.html) mukaan modernin reaktorin rakentamiseen tarvitaan seuraavat materiaalit:
Betonia: 351 000 m3
Terästä betoniin: 46 000 t
Rakenneterästä, sekalaisia osia, kulkuväyliä ym.: 25 000 t
Paksua putkea: 8000 m
Ohuempaa putkea: 13 000 m
Kaapelikouruja: 67 000 m
Johtimia: 370 000 m
Näihin materiaaleihin kuluu energiaa seuraavasti: teräkseen 30 MJ/kg, betoniin 2 MJ/kg, ja kupariin 100 MJ/kg.
Forsmarkin voimalalle on tehty tarkempi elinkaarianalyysi. Elinkaaren - 40 vuotta - aikana lämpöenergiaa kuluu 1000 MW voimalaa kohti seuraavasti (luvut petajoulea, PJ):
Kaivostoiminta 5,5
Malmin jalostus 4,1
Uraanin rikastus 23,1
Polttoaineen valmistus 1,2
Laitoksen operointi 1,1
Laitoksen rakentaminen ja purkaminen 4,1
Jätteiden hallinta 4,3
Yhteensä 43,4 PJ (huom. lämpöenergiaa! Terawattitunneissa 4,02.)
Tuotanto vuodessa on, seisokit huomioiden, 80,65 PJ tai 7,47 TWh - lämpöä parempaa sähköenergiaa. Neljässäkymmenessä vuodessa 3226 PJ tai 299 TWh. Lisäksi, nyt näyttää siltä, että useimpien olemassaolevien ydinvoimaloiden käyttöikää voidaan jatkaa 60 vuoteen, ja rakenteilla olevat saattavat kestää 80-100 vuotta.
Koska "World Nuclear Association" saattaa tietysti olla puolueellinen lähde, katsotaanpas mitä Australian hallituksen vuonna 2006 tilaama selvitys kertoo. (http://www.isa.org.usyd.edu.au/publications/documents/ISA_Nuclear_Report...)
Siinä käydään läpi siihenastinen tutkimus 1970-luvulta alkaen, mukaanlukien Storm & Smithin kiistelty, ydinvoimaa eksplisiittisesti vastustava tutkimus vuodelta 2005. Jälkimmäisen metodeja on yleisesti kritisoitu, sillä siinä tehdään muutamia melko mielenkiintoisia oletuksia etenkin uraanin louhinnan suhteen. Ko. tutkimuksessa esimerkiksi unohdetaan se, että huomattava osa uraanista tulee muun kaivostoiminnan sivutuotteena.
Metodina käytetään yleisesti hyväksyttyä hybridi-elinkaarilaskentamenetelmää (panos/tuotos sekä prosessilaskelma). Sivuilla 112-113 taulukoissa 5.9 ja 5.10 summeerataan kahden eri reaktorityypin elinkaarikustannukset energian suhteen. Energiamielessä 1000 MW ydinvoimalan takaisinmaksuaika on noin 6,5 vuotta. Toisin sanoen, seitsemännestä vuodesta alkaen reaktori on energian nettotuottaja. Toisin kuin näkemieni "ympäristöjärjestöjen" tutkimuksiin, tähän tutkimukseen kuuluu herkkyysanalyysi; kaikkein optimistisimmilla oletuksilla takaisinmaksuaika on 3,7 vuotta, kaikkein pessimistisimmilläkin oletuksilla takaisinmaksuaika (25,5 vuotta) on reilusti vähemmän kuin voimalan käyttöikä.
Samoista taulukoista selviää, että Suomessa käytettyjen tyyppiset mutta pikkuisen vanhoja reaktoreita suuremmat (1000 MW) reaktorit kuluttavat sähkön tuottamiseen terawattituntia kohden 0,106-0,726 TWh lämpöenergiaa. Painotan, että jälkimmäisessä kyseessä ovat tosiaan ne pessimistisimmät oletukset, ensimmäisessä optimistiset. Totuus löytynee noin puolestavälistä, ehkäpä n. 0,36 TWh. Tästä suuri osa on korvattavissa päästöttömällä sähköenergialla, esimerkiksi ydinvoimalla.
Tutkimuksessa käytiin läpi, eli tuossa luvussa on mukana, lyhyesti sanoen,
- malmin louhinta (eri pitoisuudet otettu huomioon; liotusmenetelmää ei käsitelty)
- malmin murskaus
- malmin konvertointi uraaniheksafluoridiksi
- uraaniheksafluoridin rikastus, sekä sentrifugi- että lämpödiffuusiomenetelmillä
- polttoaineen valmistus
- voimalan valmistus ja pystytys (eri vaihtoehdot otettu huomioon)
- voimalan käyttö (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- voimalan purku (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- jätteen välivarastointi (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- matala- ja keskiaktiivisen jätteen loppusijoitus (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- korkea-aktiivisen jätteen loppusijoitus (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- köyhdytetyn uraanin käsittely ja sijoitus (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- kaivoksen siivoaminen ja maisemointi (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- tiekuljetukset (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- rautatiekuljetukset (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- laivakuljetukset (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
Tutkimuksessa otettiin siis huomioon vain perinteiset kaivosmenetelmät, ja polttoainetta oletettiin käytettävän vain kerran. Kumpikaan näistä ei välttämättä ole tulevaisuudessa a) realistista b) toivottavaa. Liuotusmenetelmät (In-Situ Leaching) leikkaavat radikaalisti energiavaatimuksia, kuten myös polttoaineen uudelleenkäsittely.
En vastusta, mutta kysynpä silti. Miksi ydinvoimaloiden vakuuttaminen onnettomuuksien varalta ei onnistu yksityisten vakuutuslaitosten toimesta? Tämä on yksi harvoista syistä sille miksi ydinvoimaa en myöskään varauksettomasti kannata.
Saa kysyä, vaikkei vastustaisikaan! Otsikko on siinä mielessä huono ja harhaanjohtava, muutan sitä piakkoin.
Kysymys on hyvä ja monia arveluttava. Vastaus on hieman monimutkainen, mutta yritän selittää parhaani mukaan.
Ensinnäkin, käsitys siitä, että yksityiset vakuutuslaitokset eivät missään vakuuttaisi ydinvoimaloita on yksiselitteisesti virheellinen. USA:ssa tämä on ollut käytäntönä aina maan ydinenergialain hyväksymisestä, vuodesta 1957. Suurimmat vakuutusyhtiöt omistavat yhteisesti American Nuclear Insurers-nimisen yhtiön, joka perustettiin nimenomaan tätä varten. Asiaa epäilevät voivat käydä firman kotisivuilla, http://www.amnucins.com/ , tai Yhdysvaltojen ydinvalvontaviraston asiaa käsitteleviltä sivuilta, http://www.nrc.gov/reading-rm/doc-collections/fact-sheets/funds-fs.html , etsimässä lisätietoja.
Pienemmissä maissa asian hoitaminen samalla tavalla on tietenkin vähän hankalampaa. Suomalaisilla ydinlaitoksen haltijoilla on oltava ydinvastuulain mukainen vastuuvakuutus noin 204 miljoonan euron summaan saakka. Tämä vakuutus on hankittu käsittääkseni aivan normaalisti yksityiseltä sektorilta. Lisäksi kansainvälisten sopimusten nojalla kansainvälinen vastuupooli - hieman tuota USA:n järjestelyä vastaava -korvaa vahinkoja vielä tuon yli enintään noin 350 miljoonan euron arvoon saakka. (lähde: http://www.tem.fi/index.phtml?s=1549)
Nyt sitten se vastaväite, jonka vastustava nurkka tässä kohdassa esittää, on tietenkin tämä: tuohan on naurettavan pieni summa, jos puolet Suomesta täytyisi evakuoida. Totta - mutta pitäisi kysyä, täytyisikö?
Suomen ydinvastuulakia olisi luultavasti syytä päivittää, ja tuota korvaussummaa voisi varmaankin nostaa, mutta epäilen, ettei minkäänlainen korotus riittäisi vastustajille. Logiikka tässä ydinlaitoksen vakuutusturvan epäilyssä menee nimittäin niin, että aina on mahdollista kuvitella jokin äärimmäisen epätodennäköinen mutta teoriassa mahdollinen skenaario, joka johtaisi massiiviseen katastrofiin. Esimerkiksi Risto Isomäki on kirjassaan Kosminen rakkaus vai suuri saatana? kunnostautunut tässä, vaikkei vaivautunutkaan tarkemmin selvittämään, millaisella fyysisellä mekanismilla nykyaikaisen ydinlaitoksen sisältämät radioaktiiviset aineet saataisiin levitettyä niin, että kauhuskenaarion mukainen joukkotuho saataisiin aikaan. Ehkä mustiin pukeutuneet miehet annostelisivat ne aamupuuroon?
Näillä äärimmäisen epätodennäköisillä kauhukuvilla on helppo pelotella. Yksikään vähääkään riskianalyysista tai ylipäätään tekniikasta ymmärtävä kun ei voi rehellisesti sanoa, että mikään ei voi mennä koskaan pieleen, tai että jokin tapahtuma on täysin mahdoton. Modernin fysiikan mukaan olisi esimerkiksi täysin mahdollista, että kaikki satunnaisesti poukkoilevat ilmamolekyylit huoneessani jäisivätkin yhtäkkiä huoneen toiselle puolen, ja hetkellinen tyhjiö tukehduttaisi mi
Mutta vitsit vitseinä. Yleisesti, normaalissa elämässä, pidämme joitain tapahtumia niin epätodennäköisinä, että jätämme ne huomioimatta. Voisin kääntää tämän pelin toisin päin, ja kysyä, kuinka monella tuulivoimalalla on vastuuvakuutus sen varalta, että tuulivoimalan lapa irtoaa, osuu ohikulkevaan arseenivetyrekkaan (olennainen kemikaali aurinkopaneelien valmistuksessa - kaasu, jonka tappavat pitoisuudet mitataan miljoonasosissa) ja vuotava kaasu tappaa läheisen kylän kaikki asukkaat. Koska yhdelläkään tuulivoimalalla ei tietojeni mukaan tälläistä vakuutusta ole, voisin julistaa: "MIKSEI KUKAAN VAKUUTA TUULIVOIMALOITA???!?!?" Tai - vielä parempi kysymys - miksei kukaan vakuuta hiilivoimaloita niiden varmasti aiheuttamien kuolemantapausten varalle?
Ydinvoimalaitoksissa voi varmasti sattua ja tapahtua kaikenlaista, mukaanlukien vakavia onnettomuuksia. Mutta tarvitaan äärimmäisen epätodennäköinen sattumusten ketju, että voimalan ulkopuolisille aiheutuu merkittävää haittaa tai vaaraa. Tätä asiaa on käsitelty erilaisissa turvallisuusselvityksissä lievästi sanoen paljon, ja käytännössä ainoat realistiset skenaariot lienevät erilaiset sotilaalliset iskut voimaloihin. Näissä kohdissa kannattaa muistaa, että vakuutusyhtiöt eivät, yleisesti ottaen, maksa mistään vakuutuksesta korvauksia, jos vahinko aiheutuu esim. terrori-iskusta tai sotatoimesta. Ainakin omissa vakuutussopimuksissani tämä on painettu pienellä präntillä. Näistä huolehtiminen on perinteisesti nähty valtion huoleksi.
Mutta oletetaan, että voimalassa sattuu kaikesta huolimatta vakava onnettomuus. Mitä sellainen maksaa? Maailmanhistorian toiseksi pahin ydinvoimalaonnettomuus ja ainoa länsimaiselle reaktorille sattunut vakavampi turma, Three Mile Island, johti yhden reaktorin tuhoutumiseen osittaisen ytimen sulamisen vuoksi. Tuon yllä linkkaamani NRC:n dokumentin mukaan korvattavaa - pääasiassa oikeudenkäyntikuluja - on tähän mennessä tullut 71 miljoonaa dollaria. Ottaen huomioon, että oikeutta käytiin liki 30 vuotta tuossa lakimiesten luvatussa maassa, tuo vaikuttaa varsin kohtuulliselta summalta.
Henkilökohtaisesti en pidä kovin uskottavana, että edes pahin terrori-isku aiheuttaisi merkittäviä vahinkoja laitosalueen ulkopuolella. Radionuklidien merkittävään leviämiseen kun tarvittaisiin esimerkiksi voimakas tulipalo reaktorissa (Tshernobylin laskeuman suurin syy), tai jokin vekotin, joka hienontaisi polttoaineniput liki nanopartikkelikokoon. Kun länsimaisissa reaktoreissa ei pääsääntöisesti ole palavia aineita tai uraaninhiomakoneita, pidän vakavan ydinonnettomuuden riskiä melko siedettävänä.
Vastasiko tämä kysymykseesi, haluatko tietää vielä lisää? :)
Kiitos vastauksesta! Yhdysvaltojen systeemi vaikuttaa sangen järkevältä. Ehkä samankaltainen systeemi voisi toimia myös EU:n sisällä? Tai ehkä ei, kovin erimielisiä tuntuvat olevan: http://www.tem.fi/index.phtml?101881_m=99481&s=4265
Itsekin pidän vakavaa onnettomuutta hyvin epätodennäköisenä. Vakuutusyhtiöissä lienee kuitenkin meitä parempia riskianalyysin taitajia, enkä oikein ymmärrä mikseivät ne voi tarjota vakuutusta missä hintakattoa ei olisi tai se olisi luokassa 100 miljardia. Tällöin joku laittaisi "omaa" rahaansa pantiksi sen puolesta ettei onnettomuutta tapahdu. Se vakuuttaisi minua huomattavasti enemmän kuin mikään määrä asiantuntijoiden lausuntoja tai laskelmia asiasta.
Riskin hinnoittelu ei tietenkään ole mikään virheetön prosessi kun kyseessä on hyvin harvinainen tapahtuma. Miksi vakuutusyhtiöt eivät kuitenkaan suostu vakuuttamaan ydinvoimalaa onnettomuuden varalta lähes mielivaltaisen suuresta summasta, jos kerran riski suurelle onnettomuudelle on hyvin, hyvin, hyvin pieni? Onko tässä jonkinlainen markkinavirhe? Muodostuisiko vakuutuksen hinta liian korkeaksi? Vai kieltäytyvätkö vakuutusyhtiöt nyt vain periaatteesta pelaamasta koko kassallaan? Onko tätä kommentoitu vakuutusyhtiöiden taholta?
Janina Andersson on eduskunnasta asiassa puhunut täällä: http://www.ydinvoima.fi/sanottua/ydinvastuulaki
---
Ja nyt kun tuli asiaa googlailtua, löytyi juttu öljynporaukseen liittyen, joka vastaa ainakin osaan kysymyksistäni: http://www.businessinsider.com/unlimited-liability-drilling-2010-8
Haluaisin tietää mikä muodostuisi hinnaksi Olkiluoto 3:n vakuuttamiseksi onnettomuuden varalta, jos korvauskatto olisi 10 miljardia euroa.
Ydinvoimaloiden vastuu vahingoista on samalla tavalla vaikeasti käsiteltävä asia kuin ydinvoiman riskitkin. Vakuutusyhtiöiden laskukaavoihin tällaiset suurten lukujen vahinkotapaukset eivät istu.
Minä ajattelin perustaa uuden vakuutusyhtiön, joka vakuuttaisi kaikki mahdolliset ydinvoimalat minkä tahansa kokoisten onnettomuuksien varalta. Ydinvoimaloilla olisi varaa maksaa paljonkin, mutta riskin kokoon verrattuna hintani olisivat hyvin kohtuullisia. Jos onnettomuuksia ei tapahdu, tienaisin tosi hyvin. Firmassani ei olisi edes juuri työntekijöitä. Jos tapahtuisi iso vahinko, firma saattaisi mennä konkurssiin. Mutta tuo ei olisi mikään suuri ongelma, sillä aion maksaa itselleni mahtavaa palkkaa. Jos ongelmat ilmaantuisivat vasta muutaman vuoden päästä, olisin jo rikas mies joka tapauksessa.
Ongelma on siis siinä, että yleiset firman pyörittämisen periaatteet eivät toimi enää näin suuren kokoluokan ja pienen todennäköisyyden riskeissä. Tuon USA:n yhteisesti omistetun vakuutusyhtiön kohdallakin tuli mieleen kysymys, valuvatko vastuut siltä omistajayhtiöille, vai onko se itsenäinen yhtiö, joka vastaa yksin sitoumuksistaan. Itse asiassa on vaikea kuvitella niin suurta yritysryvästä, että se pystyisi korvaamaan täysimääräisesti minkä tahansa ydinturman. Riskilaskelmien on kai pakko mennä jonkin kokoluokan onnettomuuksissa tuohon konkurssiskenaarioon.
Koska tällainen vakuutusmatematiikka ei taida oikein toimia, osittainen valtion vastuu voi jäädä ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi. Valtio voi ottaa nuo riskit huomioon yrityksiä paremmin. Yksi tapa on yksinkeratisesti heittää jokin poliittikkojen mutuarvio riskien koosta ja valtion halusta ottaa riskejä, ja määrätä tällä perusteella sopiva "vakuutusvero" kaikille ydinvoimaloille. Koska en usko vakuutusyhtiöpohjaiseen täyden vastuun ratkaisuun, tällainen vero saattaisi olla paras tarjoilla olevista ratkaisuista.
Tässä ydinvoiman verottaminen ei tarkoita sitä, että sen kilpailuasetelmaa haluttaisiin erityisesti heikentää. Fossiilisilla polttoaineilla vastaavat valtion keräämät saaste-, haitta- ja vakuutusverot voisivat olla paljon korkeammat. Myös uudistuvien käyttö on syytä pitää kohtuudessa, ja nekin tuhoavat luontoa ja terveyttä, joten joitain vastaavia veroja voisi lätkäistä myös niille.
Muita kommentteja:
"millaisella fyysisellä mekanismilla nykyaikaisen ydinlaitoksen sisältämät radioaktiiviset aineet saataisiin levitettyä"
Yksi riskin muoto on vaarallisten aineiden kerääminen yhteen paikkaan. Ihmiskunnassa on aina joukossa hulluja ja fanaatikkoja. Joku voisi levittää aineet huvikseen ympärilleen vaikkapa suurkaupungissa kävellessään. Vahinko olisi melkoinen, erityisesti taloudellinen vahinko, vaikka ei puuroon annostelu voisikin olla ihmisten terveydelle vaarallisempi skenaario.
"arseenivety"
Ei kuulu tuulivoimalan vastuisiin, mutta kuuluu tuulivoimalatehtaan vastuisiin. En tiedä ovatko kemian teollisuuden vakuutukset yleisesti oikealla tasolla.
"miksei kukaan vakuuta hiilivoimaloita"
Hiilivoimaloiden yleiset haittavaikutukset menevät varmaankin tuohon edellä keskusteltuun saasteverokategoriaan. Ne ovat liian epämääräisiä perinteisin vakuutuksin hoidettavaksi. Laitetaan siis veroihin ilmastomuutoksen lisäksi myös muut haittavaikutukset.
Kiitos, Santeri, jatkokommentista, ja erityiskiitos Juholle vastauksesta, joka sisälsi jo kaiken oleellisen.
Tuo linkki öljy-yhtiöiden vakuutuksiin ja niiden puutteisiin on hyvä. Kannattaa huomata, että ydinvoima on käytännössä ainoita teollisuuden aloja, joilla tälläisiä vakuutuksia ylipäätään vaaditaan.
Yksi ongelma ydinonnettomuuden vakuuttamisessa on se, että kuten Tshernobylin jälkiseurauksista huomataan, terveysvaikutukset ilmenevät lähinnä riskin pienenä kasvamisena, ja niitä on erittäin hankala osoittaa onnettomuuden seurauksiksi. Toisin sanoen, pahimmankin onnettomuuden vaikutukset ovat niin vähäisiä, että niitä on vaikea osoittaa. Toisaalta, on vaikea osoittaa, etteikö jokin tauti olisi teoriassa voinut aiheutua onnettomuudesta. Tälläinen ei ole vakuutusyhtiölle mieleen, sillä kuka tahansa ydinonnettomuutta lähellä käynyt voisi 20 vuoden kuluttua väittää saaneensa syövän nimenomaan ydinonnettomuudesta. Tuo Three Mile Islandin pitkittynyt käräjöinti johtui nimenomaan tälläisistä väitteistä, kunnes tuomari viimein totesi, etteivät kantajat kykene 20 vuoden jälkeenkään esittämään edes parhaassa mahdollisessa valossa uskottavaa todistusaineistoa, ja heitti jutun ulos oikeudesta.
Jos nykyisille suomalaisille reaktoreille haluttaisiin 10 miljardin katto samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa, jossa 104 reaktoria maksaa vakuutusmaksuja keskimäärin $400 000 per reaktori, Suomen viiden reaktorin vakuuttaminen maksaisi suuruusluokassa 8 320 000 euroa per reaktori per vuosi. Tällä saataisiin tuo noin 375 miljoonan euron vakuutusturva. Lisäksi jokaista reaktoria kohden tulisi ottaa vastuita enintään pari miljardia per reaktori, joilla hoidettaisiin sitten tuo 10 miljardin katto.
Järkevintähän tälläinen vakuuttaminen olisi Euroopan laajuisesti, jolloin päästäisiin samoihin lukemiin kuin USA:ssa, jossa lisenssinhaltijat vastaavat yhteisvastuullisesti vahingoista: jokainen lisenssinhaltija vastaa enintään 111,9 miljoonasta dollarista vahinkoja siltä osalta, kun tuo 375 miljoonaa ei riitä.
Mitä Juhon kommentteihin arseenivedystä ja hiilivoimaloista tulee, taitaa olla niin, että kemian teollisuuden vakuutukset ne vasta huonossa jamassa ovatkin (kts. myös Santerin linkki), ja hiilivoimaloiden haittavaikutuksia olisi todellakin syytä verottaa. Sen verran selkeitä ne ovat.
Hei, kiitos todella hyvästä kirjoituksesta.
Ydinvastuusta.
Eduskunta hyväksyi osana viime kesän ydinvoimapäätöksiä talousvaliokunnan mietinnön ydinvastuulain laajentamisesta. Uutta ydinvastuulakia ollaan parhaillaan laajentamassa siten, että yhtiöiden vakuutuksella katettava vastuun määrä nousee 700 miljoonaan euroon ja valtion sekä kansainvälisen korvausyhteisön osuuden jälkeen (noin 300 M€ muistaakseni) yhtiön vastuut ovat ”rajattomat”.
Ydinvoimaloille myönnetään vakuutuksia yksityisen sektorin toimesta. Uusi ydinvastuulaki tullee voimaan tänä vuonna.
Kiitos Lauri kiitoksista, ja päivityksestä.
"Rajoittamaton vastuu" on vähän kuollut kirjain, koska sellaisessa tapauksessa firma menee konkurssiin. Tietysti tällöin voitaisiin ottaa ehjänä säilynyt ydinvoimala valtion haltuun, mikä saattaisi olla erittäin kannattava kauppa.
Paljonko länsimainen ydinvoimala nykyään ihan oikeasti tulee maksamaan? Tuleeko se oikeasti selvästi halvemmaksi kuin tuulivoima? Mielellään tuoreita laskelmia jotka ottavat huomioon yv hinnan nousun ja tuulivoiman hinnan laskun.
Noniin Timo, nyt tuli viimein sinun vuorosi :).
Tässä muutamia laskelmia. Pidän OECD:n ja IEA:n yhteistyössä tekemiä katsauksia näistä aiheesta - "Projected Costs of Generating Electricity" - kohtuullisen luotettavana, joten aloitetaan niillä:
Vuoden 2010 raportissa annettiin seuraavia rakennuskustannuksia eri ydinvoimalatyypeille (hinnat 2009 USD per kilowatti sähkötehoa):
$1556/kWe APR-1400, Etelä-Korea
$3009/kWe ABWR, Japani
$3382/kWe Gen III+, USA
$3860/kWe EPR, Flamanville (samanlainen kuin OL3, mutta jäänee halvemmaksi)
$5863/kWe EPR, Sveitsi (toinen vertailukohta)
Mediaani OECD-maissa $4100/kWh.
Kiinassa:
$1748/kWe CPR-1000
$2302/kWe AP1000
Hiilivoimala (hyvälaatuinen musta kivihiili)
$807-2719/kWe OECD-maissa
Sama hiilensieppauksella (ei sis. varastointia)
$3223-5811/kWe OECD-maissa
Ruskohiilivoimala
$1802-3485/kWe OECD-maissa
Kaasuvoimala
$635-1747/kWe OECD-maissa
Maalle rakennettu tuulivoima, asennettu teho (tuotettu teho on 20-30 prosenttia tästä)
$1821-3716/kWe
Tuotettu teho, olettaen, että tehokerroin on 0,25:
$7285-14864/kWe
Harmillisesti, dataa merituulivoimasta ei ollut. Oletettavasti rakennuskustannukset ovat suuremmat kuin maatuulivoimalle.
Sähköntuotannon kustannuksetkin löytyvät. Vuoden 2010 tilastot, sähköntuotannon hinta maittain (paremmin formatoitu taulukko, jossa myös muita vaihtoehtoja täällä: http://www.world-nuclear.org/info/inf02.html). Hinta senttiä/kWeh, vuoden 2009 USD. Oletettu diskonttokorko 5 %.
Maa, (Y)dinvoima, (H)iilivoima, (M)aatuulivoima
Belgia: Y 6.1 H 8.2 M 9.6
Tshekki: Y 7.0 H. 8.5-9.4 M 14.6
Ranska: Y 5.6 M 9.0
Saksa: Y 5.0 H 7.0-7.9 M 10.6
Unkari: Y 8.2
Japani: Y 5.0 H 8.8
E-Korea: Y 2.9-3.3 H 6.6-6.8
Hollanti: Y 6.3 H 8.2 M 8.6
Slovakia: Y 6.3 H 12.0
Sveitsi: Y 5.5-7.8 M 16.3
USA: Y 4.9 H 7.2-7.5 M 4.8
Kiina: Y 3.0-3.6 H 5.5 M 5.1-8.9
Venäjä Y 4.3 H 7.5 M 6.3
Jo vanhemman, 2005 tehdyn kartoituksen mukaan ydinvoima alkaa jo nyt olla se halvin tapa tuottaa paljon perusvoimaa. Tuskin nuo TVO:n tyypit sitä muuten rakentaisivatkaan . Tässä hinnat – sisältäen elinkaarikustannukset – 2005 USD/MWh kahdella diskonttokorolla (5% ja 10%), rakennuskustannukset USD/kW(e):
Hiili: 25-50 @5% – 35-60 @10%. Rakentaminen 1000-1500.
Kaasu: 37-60 @5% – 40-63 @10%. Rakentaminen 400-800.
Ydin: 21-31 @5% – 30-50 @10%. Rakentaminen 1000-2000.
Tuuli: 35-95 @5% – 45-140 @10%. Rakentaminen 1000-2000. (Ei sis. säätötehoa)
Vesi: 40-80 @5% – 65-100 @10%. Rakentaminen N/A
Aurinko: 150 @5% – 200 @10%. Rakentaminen N/A.
(Lähde: IEA 2005, “Projected Costs of Generating Electricity.")
Tässä vielä toinen IEA:n ja OECD:n yhteistyönä tekemä tilasto, olettaen ydinvoimalle 85% käyttöaste, 40 vuoden elinikä ja 5% diskonttokorko, valuuttana vuoden 2003 USD ja yksikkönä senttiä/kWh:
Suomi: ydinvoima 2,76 – hiili 3,64 – kaasu ei tutkittu
Ranska: Y 2,54 – H 3,33 – K 3,92
Saksa: Y 2,86 – H 3,52 – K 4,90
Sveitsi: Y 2,88 – H N/A – K 4,36
Hollanti: Y 3,58 – H N/A – K 6,04
E-Korea: Y 2,34 – H 2,16 – K 4,65
Japani: Y 4,80 – H 4,95 – K 5,21
USA: Y 3,01 – H 2,71 – K 4,67
Eli vain Etelä-Koreassa ja USA:ssa hiili oli itse asiassa ydinvoimaa edullisempaa. (Lähde: Uranium Information Center, “The Economics of Nuclear Power”, 2008)
Itse pidän tuoreempana, ja näin ollen luotettavampana, mm EIA:n laskelmia jotka perustuvat rakenteilla olevien laitosten laskennallisiin loppukustannuksiin. Tässäkään, niinkuin ei missään muussakaan laskelmassa, ole taidettu laskea mukaan yv purkukustannuksia, jotka saattavat olla jopa suurempia kuin rakennuskustannukset.
Jokatapauksessa USA:ssa maatuulivoima näyttäisi olevan 20% kalliimpaa kuin ydinvoima. Totaalikustannus per tuotettu yksikkö. Ja ero supistuu sitä mukaa kun reaktorihankkeiden kustannusarviot poksahtelevat. Vrt. ol3: 3mrd---6mrd€. Rakennuskustannukset, tällä hetkellä, 5800 USD/kwh. Ei siis sisällä polttoainekustannuksia.
http://www.eia.gov/oiaf/archive/aeo10/electricity_generation.html
Kapitalismissa on onneksi se hyvä puoli että raha ei mene riskin tykö, ja luulen että tuulivoiman kasvu, onneksi, jyrää taloudellisesti, ja ympäristöllisesti, riskialttiin ydinvoiman.
http://www.bloomberg.com/news/2010-09-23/global-wind-capacity-to-reach-2...
Kiitos Timo tuosta hyvästä taulukosta, en ollutkaan huomannut EIA:n laskelmia.
Olisi erittäin hieno homma, jos tuulivoima osoittautuisi viimein kustannustehokkaaksi ratkaisuksi. Sitähän tässä on jo 30 vuotta odoteltu. Mutta tuulivoima on edelleen enintäänkin samassa hintaluokassa, eikä tuulivoimalle sopivia paikkoja ole loputtomasti. Esimerkiksi Suomessa on arvioitu tuulivoiman lisäämispotentiaaliksi enintään noin 18,5 TWh. Mistä ne loput otetaan? Ja mistä otetaan energia, kun öljyllekin pitäisi pikapikaa löytää vaihtoehtoja?
Olkiluodon käyttäminen esimerkkinä tyypillisestä ydinvoimaprojektista on taktiikkaa nimeltä kirsikanpoiminta. Maailmalla on rakenteilla noin 60 reaktoria. Näistä ylivoimainen valtaosa valmistuu suhteellisen ajallaan ja suhteellisen budjetissa.
Haluaisitko vähän avata, mitkä asiat tekevät mielestäsi ydinvoimasta taloudellisesti tai ympäristöllisesti riskialtista?
LISÄYS: noissa alemmissa lukemissa (vuodelta 2008) on mukana myös purkukustannukset. Olen tien päällä, mutta kotona odottaa muutama lähde ydinlaitosten toteutuneisiin purkukustannuksiin. Eivät ole mitään mielettömiä.
LISÄYS 2: Tuo Bloombergin uutinen on muuten erinomainen esimerkki siitä, miten tässä asiassa pyöritellään numeroita. Siinä puhutaan, että _asennettu_ kapasiteetti saattaisi olla samaa luokkaa kuin ydinvoimalla. _Tehollista_ ei häveliäisyyssyistä taideta sanoa.
Toinen paljastava tiedonmuru löytyy tuolta linkittämästäsi EIA:n tilastosta:
"However, there is significant local variation in costs based on local labor markets and the cost and availability of fuel or energy resources such as windy sites. For example, regional wind costs range from 91 $/MWh in the region with the best available resources in 2016 to 271 $/MWh in regions where the best sites have been claimed by 2016. "
Jos tuulivoima ei ole kustannustehokasta, miksi läpikapitalistiset suursijoittajat ja valtiot rakentavat sitä niin paljon?
Jos Ruotsiin rakennetaan yksi, (1), tuulipuisto, muutaman sadan neliökilometrin alueelle joka tuottaa 12 twh wuodessa,
http://en.wikipedia.org/wiki/Markbygden_Wind_Farm
ja jos Suomen kokoisessa, mutta 15-kertaa tiheämmin asutussa Saksassa tuotetaan tuulella n. 40 Twh vuodessa,
http://www.wind-energie.de/en/wind-energy-in-germany/
lapsikin ymmärtää että mainitsemasi Suomen mahdollinen 18,5 twh kapasiteetti on, tahallaan tai vahingossa, väärin.
Siinä olemme samoilla linjoilla että tuulivoima pitäisi rakentaa kustannustehokkaimille alueille, parhaille maatuulipaikoille.
Bloombergin sivu on harhaanjohtava sen osalta että siinä puhutaan kapasiteeteistä yv hyötysuhde n. 90% tv n. 33%. Toisaalta se on harhaanjohtava siinä mielessä että yv:n kapasiteetin keski-ikä lienee luokkaa 30 v kun tv: kapasiteetin keski-ikä n. 5v (Nämä kokolailla hatusta) Enivei, kasvuvauhti on tv:llä omassa sarjassaan, ja siihen on varmasti syynsä.
Timo, en liene missään väittänyt, että tuulivoima ei ole milloinkaan kustannustehokasta. Kysymys on nyt siitä, kuinka paljon siitä saadaan tehoa ulos milläkin hinnalla.
Ydinvoiman suhteen kysymys on melko helppo: varsinkin, jos voidaan rakentaa standardoituja reaktoreita, sadas gigawatti maksaa suunnilleen saman tai vähemmän kuin ensimmäinen. Sen sijaan tuulivoimalla parhaiden paikkojen käyttäminen ensin tarkoittaa, että sadas gigawatti (numero hatusta) maksaa todennäköisesti enemmän kuin ensimmäinen. Lisäksi tuulen, auringon ja aaltojen osuuden merkittävä lisääminen sähköntuotannossa (arviosta riippuen osuuden ylittäessä 10, 20 tai 50 %) vaatii suurisuuntaisia infrastruktuuri-investointeja ja säätötehoa.
Suomen tuulivoimapotentiaalista on arvion tehnyt VTT vuonna 2007. Tiedot löytyvät mm. suomenkielisestä Wikipediasta. Enemmänkin olisi mahdollista rakentaa - maakuntaselvityksen mukaan jopa 30 TWh - mutta se ilmeisesti tarkoittaisi varsin monen luontokohteen turmelua ja/tai merkittäviä sijoituksia siirtolinjoihin ym. Lähteet esim. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuulivoima_Suomessa / Holttinen/VTT (2007): Tuulivoiman sijoittelu, ja http://www.motiva.fi/files/1852/Tuulivoimaseminaari_PVO_Kristiinankaupun... . Jos tiedät parempia lähteitä, kerro ihmeessä.
Teknisesti ja käytännöllisesti rakennettavissa on tuon jälkimmäisen lähteen mukaan 6-9 TWh. Useimmissa näkemissäni selvityksissä, myös tuulivoimaan myönteisesti suhtautuvissa, pidetään 8 TWh tavoitetta realistisena. Se on noin 10 % sähkönkulutuksesta, joten se ei aiheuta erityistä tarvetta uudelle säätövoimalle.
Kysyn edelleen, mistä se loppu otetaan?
Ei ydinvoima nyt mitenkään saatanasta ole, toimiessaan. Mikä siinä itse asiassa on likaisinta on se suhmurointi ja suoranainen valehtelu mitä eräät, ei kyllä JMK tässä, pointsit siitä, asian suhteen harrastavat:
Taulukkoja tempastaan pahimmillaan 80-luvulta, sähkönkulutuksen kasvua arvioidaan niin pahasti yläkanttiin että amis-anterokin ihmettelee mitä v***ua, ja vääristä asioista puhujia hiljennetään, aktiivisesti(pomo) tai passiivisesti(lehdistö).
Nyt Ol3 korvaa tuontisähkön tarpeen kokolailla 100%. Mihin kahden, (tai kolmen?), uuden reaktorin sähköä tarvitaan? Varsinkin jos energia-intensiivinen teollisuus sekä lämmitys-energian tarve vähenee samaan aikaan?
Onko se oikein että keskieurooppalaiset sähköfirmat piilo-omistavat ison siivun reaktorihankkeiden ympärille luoduista firmoista, tuottavat ydinsähköä Suomessa, vievät sähkön kovaan hintaan keski-eurooppaan, ja hautaavat plutoniumin meidän takapihalle?
Tuulivoima potentiaalin suhteen jokainen voi lukea ylempää laittamani kommentit mm. Ruotsin ja Saksan tuulivoimasta, ja miettiä ihan itse ovatko ne tosiaan nii-in erilaisia maita että siellä on nii-in paljon enemmän tuulivoimapaikkoja ja tuulta?? Minä uskon semmoista Suomen tuulivoima kapasiteetin selvitystä joka on ostettu riippumattomalta amerikkalaiselta konsulttifirmalta. Sitä odotellessa voi vaikka miettiä Arevan johtajan lausuntoa:
“It’s a Nespresso model,” she says. "We sell the coffee machine, the coffee grains and we also recycle the old grains, so we are better than an espresso machine"
Mitäs Nespresson käyttäjä tekee jos Nespresso nostaa podien hintaa esims 3x?
Timo Hosia: "Ei ydinvoima nyt mitenkään saatanasta ole, toimiessaan. Mikä siinä itse asiassa on likaisinta on se suhmurointi ja suoranainen valehtelu mitä eräät, ei kyllä JMK tässä, pointsit siitä, asian suhteen harrastavat:
Taulukkoja tempastaan pahimmillaan 80-luvulta, sähkönkulutuksen kasvua arvioidaan niin pahasti yläkanttiin että amis-anterokin ihmettelee mitä v***ua, ja vääristä asioista puhujia hiljennetään, aktiivisesti(pomo) tai passiivisesti(lehdistö)."
Olen havainnut tälläistä itsekin, ja se on valitettavaa. Itse vastustan lähinnä sitä, että päätöksiä tehdään mielikuvien tai toisen käden tiedon - ydinvoima-asioissa turhan usein toisen käden tietämättömyyden - perusteella.
Valitettavasti kertomasi pätee myös uusiutuvien markkinamiesten toimintaan. Esimerkiksi puhuminen asennetusta kapasiteetista tehollisen kapasiteetin sijaan on lähes jokaisessa uutisessa toistuva harhautus. Toinen harhautus on hurjista kasvuprosenteista puhuminen ja maalailu siitä, kuinka tällä vauhdilla voimanlähde x ohittaa voimanlähteen y ihan jo muutamassa vuodessa - saahan siitä suuria prosentteja, kun lähtötaso on niin matala, ja parhaat paikat esimerkiksi tuulivoimalle ovat useimmiten vielä rakentamatta. Kolmas harhautus on ydinvoiman "tukiaisten" esille tuonti, vaikka esimerkiksi Yhdysvalloissa pelkästään liittovaltio maksoi uusiutuville 30 kertaa enemmän tukiaisia per tuotettu energiamäärä, ja osasyy Espanjan talousongelmiin on sen avokätinen tukiaispolitiikka.
Uutisointia seuratessani minulle on kyllä tullut kuva, että pääsääntöisesti ydinvoiman riskejä suurennellaan ja uusiutuvien ongelmia vähätellään. Mutta tämä nyt tietysti on vain minun mielikuvani.
"Nyt Ol3 korvaa tuontisähkön tarpeen kokolailla 100%. Mihin kahden, (tai kolmen?), uuden reaktorin sähköä tarvitaan? Varsinkin jos energia-intensiivinen teollisuus sekä lämmitys-energian tarve vähenee samaan aikaan?"
Uskon vahvasti, että puheet sähkönkulutuksen vähenemisestä ovat ennenaikaisia. En pysty tätä aukottomasti todistamaan, mutta näkisin, että seuraavan 20-30 vuoden aikana tulossa on suuri energiakriisi ja suuri muutos. En tiedä oletko seurannut esimerkiksi öljyhuipusta käytävää keskustelua - en ihmettele, jos et ole, sillä koko konsepti oli tietojeni mukaan uutta tietoa jopa Eduskunnan talousvaliokunnalle vielä kesällä 2009 - mutta lyhyesti sanoen, näyttää vahvasti siltä, että joudumme seuraavan 20 vuoden aikana löytämään laajamittaisia korvikkeita nykyisille nestemäisille polttoaineille.
Ongelma on ennen kaikkea siinä, että öljy on tällä hetkellä tärkein yksittäinen energianlähteemme (primäärienergiassa mitattuna noin 100 TWh, neljännes Suomen energiankulutuksesta, enemmän kuin koko sähkönkulutuksemme yhteensä), ja edes sen osittainen korvaaminen vaatii suunnattomia määriä uusia energianlähteitä, joko suoraan autojen akkuihin tai, todennäköisemmin, polttoaineiden syntetisointiin. Varsinkin, jos samaan aikaan haluamme vähentää päästöjä ja ympäristötuhoja, ja välttää taloudellisen kaaoksen, tarvitsemme valtavasti suhteellisen edullista energiaa. Vaikka autojen hyötysuhde kolminkertaistuisi (=kaikki henkilöautot olisivat sähköautoja ja raskas liikenne sähköhybridejä), nykyisen liikennetason ylläpitäminen vaatisi luultavasti suuruusluokassa 40-50 TWh lisäenergiaa, kun prosessin häviöt otetaan huomioon. Jos autojen ja liikennevälineiden hyötysuhde pysyy ennallaan, tarvitsemme sadasta kolmeensataan terawattituntia lisäenergiaa, syntetisointiprosessin tehokkuudesta riippuen.
Olen kirjoittanut öljyhuipusta aikaisemminkin, esim. täällä:
http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/47429-oljyhuippu-tulee-suomelle-ja-...
ja täällä:
http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/53670-nyt-se-on-virallista-oljyhuip...
Vaikka jopa Isossa-Britanniassa on huolestuttu aiheesta ihan virallisesti, Suomessa tästä asiasta ei ole liiemmin puhuttu, vaikka Wikileaks viikon alussa paljastikin, että esim. saudien öljyreservejä on saatettu liioitella jopa 40%. (Ei uutta tietoa asiaan perehtyneille - tätä on epäilty ainakin kymmenen vuotta.)
Vaikkei ikävä skenaario toteutuisikaan, sähkönkulutuksen väheneminen ei minusta sinänsä ole kiveen kirjoitettua. Energiaintensiivinen teollisuus Suomessa on ennen kaikkea paperiteollisuutta, joka puolestaan tuottaa suuren osan energiastaan itse. Se teollisuus, joka ei tuota - esimerkiksi Tornion jaloterästehdas - on puolestaan energiatehokasta ja pääsääntöisesti ympäristöystävällistä verrattuna moneen muuhun vaihtoehtoon. Mieluummin näkisin, että teräs tuotettaisiin ympäristöystävällisesti ydinsähköllä, vaikka sitten Suomessa, kuin että se tuotettaisiin hiilellä jossain muualla.
Eikä sähkön vientikään ole mitenkään huono ajatus. Yksi Ranskan suurimmista vientiartikkeleista on puhdas sähkö. Jos muut maat kieltäytyvät edullisimmasta hiilettömästä vaihtoehdosta, voimme aivan hyvin ottaa heiltä rahat pois.
"Onko se oikein että keskieurooppalaiset sähköfirmat piilo-omistavat ison siivun reaktorihankkeiden ympärille luoduista firmoista, tuottavat ydinsähköä Suomessa, vievät sähkön kovaan hintaan keski-eurooppaan, ja hautaavat plutoniumin meidän takapihalle?"
Toki noiden reaktoreiden kannattaisi olla kansallisessa omistuksessa. Niistä voi tosiaankin tulla kultakaivoksia. Mutta tätä ei ratkaista vastustamalla ydinvoimaa sinänsä. Mitä jäteongelmaan tulee, tämä on yksi niistä asioista, joissa jatkuva, tosiasioihin perustumaton uutisointi on tehnyt usein toistetusta valheesta yleisesti hyväksytyn totuuden. Ensinnäkin, radioaktiivisesta jätteestä huolissaan olevat tekevät itsensä lähinnä naurettavaksi, kun eivät mitenkään huomioi hiilivoimaloiden radioaktiivisia päästöjä. 1000 MW hiilivoimala työntää ympäristöön biokumuloituvien hermomyrkkyjen, kuten elohopean, lisäksi joka vuosi mm. 5-6 tonnia uraania ja 12-13 tonnia toriumia. Monin paikoin hiilivoimalan jätetuhka on niin radioaktiivista, että ydinvoimalasta tulleena se pitäisi luokitella matala-aktiiviseksi ydinjätteeksi. Toiseksi, jos ulkomaiset yhtiöt haluavat lahjoittaa meille valtavan määrän potentiaalista polttoainetta tuleville reaktoreille, niin mikäs sen mukavampaa. Yksin Yhdysvaltojen ydinjätteen on arvioitu olevan sähköksi jauhettuna noin 30 000 000 000 000 dollarin arvoista. Kolmanneksi, vaikka käytetty polttoaine kuopattaisiinkin maan poveen, en suoraan sanottuna usko, että yksikään ihminen tulee koskaan vahingoittumaan siitä. Yllä mainitsinkin Oklon sattumankaupalla syntyneen luonnonreaktorin, joka sentään toimi vähintään 150 000 vuoden ajan, ja jonka fissiotuotteet siirtyivät parin miljardin vuoden aikana enintään kolme metriä. Vaikka insinöörit laskisivat kaiken aivan vituralleen, on jotenkin vaikea kuvitella, että he onnistuisivat noin 300 000 kertaa sattumaa huonommin (jos ydinjätteen tulisi pysyä miljoona vuotta 450 metriä maanpinnan alla).
Pahimmassakin tapauksessa, vuoto ydinjätevarastossa olisi ympäristön pilaamisen historiassamme niitä vähäisimpiä huolia. Yksi näistä esimerkeistä, kuinka usein toistettu valhe tai puolitotuus muuttuu totuudeksi, on tämä plutoniumin kauhistelu. Kyseessähän on toki jauhettuna ja elimistöön päästessään erittäin myrkyllinen aine, jonka syömistä en suosittele. Toisaalta, en suosittele myöskään syanidin syömistä. Mutta jos näistä kahdesta pitäisi valita, söisin plutoniumia. Maailmalla kun on tutkittu hyvin suurille plutoniummäärille altistuneita, eikä kuolleisuus heidän keskuudessaan ole havaittavasti lisääntynyt. Parhaiten ja pisimpään tutkittu ryhmä on ns. UPPU-klubi (U Pee Plutonium), joka altistui massiivisille annoksille 1940-50-luvuilla atomipommiohjelmassa, ja onnettomuuksissa myöhemmin. Tässä aika mielenkiintoinen artikkeli aiheesta, ja havaituista vaikutuksista:
http://library.lanl.gov/cgi-bin/getfile?23-05.pdf
Vaikka kävisi niin onnettomasti, että kaikki suojaukset pettäisivät ja varastoidut jäteniput vuotaisivat, varaston päälläkään asuva oman maan tuotteita syövä maanviljelijä ei saisi kuin häviävän pieniä murto-osia siitä, mitä esimerkiksi nämä UPPU-klubin jäsenet ovat saaneet.
Vielä vähän jatkoa.
"Tuulivoima potentiaalin suhteen jokainen voi lukea ylempää laittamani kommentit mm. Ruotsin ja Saksan tuulivoimasta, ja miettiä ihan itse ovatko ne tosiaan nii-in erilaisia maita että siellä on nii-in paljon enemmän tuulivoimapaikkoja ja tuulta?? Minä uskon semmoista Suomen tuulivoima kapasiteetin selvitystä joka on ostettu riippumattomalta amerikkalaiselta konsulttifirmalta.
Rehellisesti sanoen, en tiedä, miksi Suomen potentiaali on noin paljon pienempi. Mutta jos saan esittää arvauksen, kyseessä on muun infrastruktuurin puute. Tuulivoima ei paljoa lämmitä, jos sen energiaa ei saada siirrettyä edullisesti paikkaan, jossa sitä tarvitaan. Toki infrastruktuuria on mahdollista rakentaa, mutta hinta-arviot menevät sitten uusiksi.
Kannattaa huomioida, että Tanskassa tuulivoima tuottaa tällä hetkellä 6-7 TWh, vaikka sitä on rakennettu 20 vuotta. Selkeästi tässä on kyseessä vähän monimutkaisempi ongelma.
Toinen kysymys on sitten luonnonsuojelu ja kaavoitus. En tiedä näistä tarpeeksi, että osaisin selkeästi aiheeseen vastata.
Eikä pitäisi unohtaa sitäkään, että tuulivoiman osuuden ylittäessä sähköverkon "luontaisen" tehonsäätökyvyn, sen hinta nousee ja päästövähennykset heikkenevät, jopa voimakkaasti. Suomessa tämä raja lienee 10-20 % kokonaissähköntuotannosta, eli 8-16 TWh. Lisää olen kirjoittanut esim. täällä:
http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60193-risuja-risupaketille-ja-ehka-...
Yritän ottaa tästä asiasta selvää, ja kirjoittaa, jos löydän jotakin. Lähtökohtaisesti pidän kyllä VTT:n arvioita melko oikeansuuntaisina, ja ajatuksia paljon suuremmasta kapasiteetista joka tapauksessa irrelevantteina: katsotaan nyt ensiksi, saadaanko edes sitä kahdeksaa terawattituntia rakennettua.
"Sitä odotellessa voi vaikka miettiä Arevan johtajan lausuntoa:
“It’s a Nespresso model,” she says. "We sell the coffee machine, the coffee grains and we also recycle the old grains, so we are better than an espresso machine"
Mitäs Nespresson käyttäjä tekee jos Nespresso nostaa podien hintaa esims 3x?"
Vaihtaa toimittajaa. Kuten Koskela kirjoittaa (www.tkk.fi/Units/AES/courses/crspages/Tfy-56.../Koskela_text.doc),
"Vaihtolatauksiin tarvittavan polttoaineen valmistus voidaan tulevaisuudessa kilpailuttaa, jos hintakehitys sitä vaatii. Kyseistä polttoainetyyppiä valmistaa Framatome ANP:n lisäksi myös Westinghouse Electric, jonka lähin tehdas sijaitsee Ruotsissa."
Ei tämä ole sen monimutkaisempaa kuin minkä tahansa muunkaan suuren projektin varaosahuollon turvaaminen. Enemmän ongelmia on, jos korvikkeita ei yksinkertaisesti ole, kuten fossiilisella energialla, tai, voisin arvata, monilla uusiutuvan energian ratkaisuilla.
kysästäämpäs.. maailman radioaktiivisimman meren eli Itämeren säteilypitoisuus keskittyy nimenomaan ydinvoimaloiden kohdalle,miksi näin?
Tarkoitus on uraanin
muututtua 2008 pysyvästi energianegatiiviseksi siirtyä 10-kertaa
säteilevämpien OL-3 tyyppisten laitosten plutoniumtalouteen. Jäte kun on
1000-kertaa nykyuraania tappavampaa on kyse hengenvaarallisesta ja erittäin
pitkälle hiotusta ydinasetalousmallista. Keskeinen tarkoitus on taata
hinnasta ja kustannuksista piittaamaton keskitetty EU:n ja USA:n kaltaisten
maiden ydinasehuollon toimivuus myös kannattamattoman uraaninkaivuun
kauteen. Siksi 2008 syksyllä EU sääti vaietun lain, ettei edes uraanin
kaivuun alati energianegartiivisemmiksi muuttuvia fossiilidieselenergioita
lasketa LAINKAAN julkisuuteen energiavertailutiedostoissa. Pitääkö tämä paikkansa?
Nyt itse asiaan. Koko OL-3 ydinvoimalan KESKEISIN laitoksen ajosysteemi perustuu täysin sellaiseen systeemiin, jota ydinmaailmamme ei suin surmin edes myönnä mahdolliseksi! Vanadiini mm. V-39 varastoi atomirakenteisiinsa reaktorissa hurjaa vauhtia mittareissa näkymätöntä neutronisäteilyenergiaa. Kuula ajetaan tarkan ajan kuluttua ulos reaktorista. Nyt tiedetään missä kuula on ollut. Maol kertoo, miten jälkisäteilystään vanadini tuottaa seuraavan vuoden ajan T½ aikansa beetta minus säteilyn elektroneja. Mittaamalla tämä viimein jopa mittareissa näkyvä sekundäärisäteilyn jälkisäteilyenergiataso saadaan "kalibraationäyte". Sitä verrataan saataviin lämpöarvoihin ja kas kummaa näin voidaan epäsurasti muodostaa kohtalainen määritys sille, miten rajua säteilytystä juuri tuo kyseinen kuula imi atomeihinsa varastoon! Äärimmäisen mielenkintoista, ettei tällaisista saa "virallisesti" puhua STUK-koulutuksessa, mutta koko ydinvoimalan keskeisin hallintakoneisto käyttää Malenkan -kuorimalliteoriaa keskeisesti!) Onko tämä totta?
ja tämä vielä
Ydintyyliin ei sanaa siitä, että systeemillä mitattaisiin minkäänlaatuista neuttronivuovuototasoa laitoksen henkilöstön suojaamiseksi, saati ympäristöpäästösuojaksi. Ei koska tässä käytetään hyväksi sitä totuutta, ettei neutronivuota kyetä lainkaan nykyturvamittarein edelleen suoraan mittaaamaan, kierää!. Vain ja ainoastaan se kiinnostaa, miten reaktorista saadaan revitettyä maksimitehot ja plutoniumpolttohyötö ääritasoillaan. Sama tilanne revitysten osalta on toki myös vanhemmissa reaktorimalleissa. Joissa ei edes tällaista systeemiä tietenkään ole. Vaan vanhemmat maailman ydinvoimalat ajetaan mittaamattomien neutronivuoiden osalta sokkona ja mutuna. Mielenkääntävä ajatus myös tämä kaikki! Korostan, ettei tällainen epäsuora kalibraatio ole mahdollinen käyttötapa suoraan turvamittaukseen. Siksi STUK surutta edelleen pitää tällaisen tekniikan tarkoin salassa kieltäessään, ettei vanadiiniteräs varastoi. Kieltämällä jopa mittauksen perusteorian Malenkan-kuorimallin. Ennenkaikkea jättämällä kokonaan kertomatta tällaiset mahdollistavat kokonaiset ydinfysiikkaan kuuluvat keskeiset teoriafaktat kokonaisuudessaan pois koulutuksestaan. Jatkaakseen tarkoin salattuja valheitaan ydintyöväelleen! nooh?
Jaha, Arto Lauri on siis löytänyt uuden nimimerkin. Uusille keskustelijoille tiedotettakoon, että kyseisen Olkiluodolle katkeroituneen ex-sähkömiehen, nykyisin Pohjoismaiden ellei maailman suurimpana ydinfyysikkona esiintyvän herran copypastena ympäri nettiä suoltamille vuodatuksille on mm. oma ketju Tiede-lehden foorumeilla,
http://www.tiede.fi/keskustelut/tekniikka-ja-energia-f1/ydinenergisia-mo...
jossa tällä hetkellä näyttäisi olevan 116 sivua melko originellia kamaa, mukaanlukien väitteitä, kuinka SUPO/CIA on tuhonnut mm. tietyt vanhat ydintekniikan käsikirjat, joita kuitenkin löytyy pelkästään TKK:n kirjastosta 9 kpl. Väitteiden luotettavuutta arvioidessa tämä lienee hyvä pitää mielessä. Vastaan mielelläni kysymyksiin, mutta kokemus on osoittanut, että Laurin ja hänen opetuslastensa/sivupersooniensa viestit kannattaa lähinnä suodattaa pois.
Mutta on tuossa yksi hyvä kysymyskin:
"kysästäämpäs.. maailman radioaktiivisimman meren eli Itämeren säteilypitoisuus keskittyy nimenomaan ydinvoimaloiden kohdalle,miksi näin?"
STUK:in sivuilta löytyy seuraava selitys (tiedän kyllä, että tähän vastataan kohta salaliittoteorialla, mutta kuitenkin):
"Vuonna 1986 Tshernobylin onnettomuuden synnyttämä radioaktiivinen pilvi kulkeutui ilmavirtausten mukana suoraan kohti Itämerta ja aiheutti laskeuman, joka jakautui varsin epätasaisesti. Itämeri sai enemmän Tshernobyl-laskeumaa kuin maapallon muut merialueet (mm. Mustameri, Välimeri, Pohjanmeri, Koillis-Atlantti). Laskeuman mukana tulleen cesium-137-määrän perusteella Itämeri voidaan luokitella Irlannin meren lisäksi maapallon radioaktiivisesti saastuneimpien merialueiden joukkoon.
Onnettomuudesta kuluneiden runsaan kahdenkymmenen vuoden aikana Itämeren vesi on puhdistunut cesiumista suhteellisen nopeasti cesiumin laskeutuessa meren pohjaan sedimentoituvan materiaalin mukana. Kun korkeimmat mitatut cesium-137-pitoisuudet olivat heti laskeuman jälkeen eräissä Suomenlahden ja Selkämeren rannikkopisteissä noin 5000 becquerelia kuutiometrissä, olivat pitoisuudet 2000 luvun lopulla enää sadasosa siitä (< 50 Bq/m3). Suomenlahti on puhdistunut jonkin verran nopeammin kuin Selkämeri johtuen erilaisista sedimentaationopeuksista ja tehokkaammasta vedenvaihdosta Suomenlahden ja Itämeren välillä."
(http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateily_ymparistossa/itameri/fi_FI/itam...)
Cesiumin jakautuminen on pitkälti seurausta Tshernobylin laskeuman jakautumisesta. Jos ydinlaitoksista jotenkin vuotaisi cesiumia, se kyllä havaittaisiin.
Mutta onko tuo sitten vaarallista? Tällä hetkellä cesiumin pitoisuudet vedessä ovat vähemmän kuin 0,05 Bq/l. Vertailun vuoksi, kilossa parapähkinöitä on radiumia 40-260 Bq. Ei aivan sama asia, mutta osoittanee, että nyt puhutaan melko mitättömistä annoksista. (http://en.wikipedia.org/wiki/Brazil_nut)
Kyllä tämä on ihan oma nimimerkki.Tietty jos joku on häirinnyt joskus niin ymmärtäähän tuon epäilyn.
Tosiaan nappailin nuo pari mielenkiintoisen näköistä kohtaa tuolta teksteistä ja aattelin jos maltat vastata onko niissä jotain perää.Vastasit kuitenkin vain yhteen...ja sekin selitys oli kyllä melkonen,uskotko itse tuohon?
OK, pyydän Vellulta anteeksi jos erehdyin henkilöstä. Mutten nähtävästi erehtynyt itse viestistä. Arton tekstejä on yritetty miesvoimin dekoodata esim. tuolla Tiede-lehden keskustelupalstalla, eikä niissä suoraan sanottuna ole päätä eikä häntää. Ohjaisin sinne lukemaan, jos tarkempia perusteluja ja esimerkkejä haluaa. Beettasoihtuteoria, kanavasäteilyt ja neutronien varastoituminen tai ilmastointiputkien kautta kulkeutuminen ovat nettikansan keskuudessa jo vanhan vitsin asemassa, enkä viitsi ryhtyä niiden aukkoja kaivelemaan.
En näe mitään hyvää syytä, miksei tuohon linkkaamaani STUKin selvitykseen voisi uskoa. Vaihtoehto kun olisi uskoa hyvin suureen salaliittoon, joka on jotenkin onnistunut pysymään salassa.
Mitä uraanin "energianegatiivisyyteen" tulee, tämähän on ihan puhtaasti Arton oma käsitys maailmankaikkeudesta. En ole nähnyt yhdessäkään tutkimuksessa edes vihjattavan, että ydinvoimala olisi energiataseeltaan negatiivinen. Kaikkein pessimistisimmissäkin laskelmissa energiataseeksi saadaan jotain 10:1 tai paljon enemmän.
*Minusta k a i k k e i n mielenkiintoisinta olisikin tietää k u k a ydinyhtiöpomo sinulle maksaa tällaisesta siirappiin upotetusta sontakikkareistasi?
Juu oikein mielenkiintoista on huomata, miten potrasti kerrot olevasi myös henkilö. Joka ET tiedä tästä ydinaiheesta pätkän vertaa. Lukiessani juttuasi voin kyllä TVO/ ASEA:ssa kolmattakymmenettä vuotta OIKEISSA ydinalan ammattiopeissa ollen alleviivata. Ettet todellakaan tiedä mitä kuolemankylvöä syötät ydinharhoissasi kansalle.
Kerrot, etteivät ydinvoimalat tuota hiiltä. Mihinkähän perustat tällaisen valheesi? Siihenkö, että EU:ssa on uraanikaivosten energiataseet julistettu salaisuuksiksi 2008 eteenpäin. Kysyin asiaa mm. ydinlobbari meppi Eeva- Riitta Korholalta, että m i k s i uraanikaivosten energiataseet on salaisia? Hän puolestaan ihmetteli ääneen miten ylipäätään olin kyennyt selvittämään, että sen takia, että uraanin k o k o energiataseet oli muuttunut energianegatiivisiksi lopullisesti? Kun kerroin, että jo TVO on sen opettanut työväelleen, että sopii kysyä. niin arvaa miten vastattiin? Aivan, kuten ydinsalaisuuksien paljastajille maassamme jo vuosikaudet. POLIISIPAINOSTUKSIN, bannaten keskusteluista systemaattisesti! Itse asiassa maahamme on sen takia hommattu sisäministeriön palveluun 200kpl poliisivirkailijoita pelkästään estääkseen tällaisten uraanitasetietojen julkaisut!
2007 TVO:n silloinen toimitusjohtaja antoi meille ydintyöläisille kirjalliset uhkaukaasit, ettemme saisi sanoa julkisuuteen ydinalassa tapahtuvista suunnattomista ongelmista yhtään mitään. Ai miksi tällaiseen ryhdyttiin? No tuskin maailman energiainvestointeja ydinala saisikaan jos tiedettäisiin sen olevan energianegatiivista öljyvoimaista uraanin kaivusta. Yhden ainokaisen uraanivoimalan 1kWh tuottamiseen kun poltetaan esim. Talvivaaran uraanin tuotantoa varten 300kWh fossiilidieseliä. Laske CO2 taseet näistä faktoista. On päivän selvää, ettei tällaista karua ydinalan faktaa sallittaisi julkaisuun. Eikä tässä kaikki. Koska U-235 on energianegatiivista niin kaikki OL- 3 voimalasta eteenpäin tehtävät hankkeet on pelkästään Pu-239 plutoniumvoimaloita.
Kun puolestani kysyin milloin tämä vakava 2,5* kertaa kalliimpaan plutoniumpolttoon siirtymisen pakko kerrotaan kansalle. Niin arvatkaas miten siihen vastasi TVO:n johto? Uhkasivat sumeilematta toimittaa minut lopu iäkseni telkkien taakse maailman tarkimmin salattujen uraanitotuuksiensa julkaisusta. Että jos tämä omastakin mielestään ydinenergiasta m i t ä ä n tietämätön ostolobbari selvittäisi kaltaisiltani ydinalaa o i k e a s t i tietäviltä ammattiosaajilta edes alkeet. Niin lupaan opastaa aiheesta toki tietämättömiä lisää. JOS siis SUPO sallii niin voin kertoa, että esim. tuulivoimalla voi Tieteen Kuvalehden julkaisemien tietojen mukaan ongelmitta pyörittää ihan o i k e a s t i 100 % CO2 vapaasti 140kpl maapallojamme. Niin ja sitten tosiaan toinen juttu. SUPO:nne saisi tosiaan j o s haluatte a i d o s t i demokraattista vapaata keskustelua erottaa nuo sisäministeriön 200kpl ydionlobbaaavaa poliisivirkaatekeväänne ensimmäiseksi kiusaamasta totuuden tuottajia!!
Arto Lauri
Sahara.
Nigeria, Niger, Iran, mikä näitä maita yhdistää? Niin tosiaan veriset
suunnattomat uraanihiekkakentät. USA:n Obaman hallinnon energiajohtaja ja Egyptissä valtaan nostettavat molemmat henkilöt ovat IAEA:n entisiä
johtajia. Joiden elämänsä tärkein tehtävä on saada maailman uraanivarannot haltuunsa. Mitä yhtälöstä vielä puuttuu? USA on tuottanut 50v ajan liki puolet maailman uraanivarannoista kaivattamalla suunnattoman ison Missisipijoen tuomaa valmiiksi murskattua jokihietikkoja uraanin tuotantoon ja rikkihapotettavaksi yellovshakeksi U-235 raaka- aineeksi. Joten heillä tällainen prosessointitekniikka on tuttua. Prosessi vaatii vettä, m i e l e t t ö m ä t määrät neitseellistä makeaa jokivettä. Esim. Australian uraanikentät ovat koko Eteläisen pallonpuoliskon suurimmat vesituhoajat maailmassa.
USA hyökkäsi aikoinaan Irakiin, muttei niinkään öljyn takia. Vaan saadakseen Eufratin ja Tigriksen suuret vesimäärät haltuunsa. Turkki oli kuitenkin askeleen edessä ja ehti patoamaan joet onneksi kansalleen liki kuivaksi, mönkään meni. IAEA:n loputon uraanin nälkä kaipasi lisää uhreja. Areva kaivatti 1980- luvuilla uraania mm. Nigerian, Nigerin autiomaan hietikkoja. Hommaan vaadittavat 100 000kpl kaivosmiestä menivät kuitenkin lakkoon säteilysairauksista ja uraanikaivosten tuhotessa 50 % maan pohjavesistä muutamissa vuosissa. Kaivoslakkolaisia vastustava diktatuurihallitus sai Arevalta aseet, panokset, käskyt ja tankit. Lakkolaiset tapettiin ydintyyliin niin, että pian uraania tuotti vain 1000 kaivosmiestä nyttemmin. Loput pakenivat tai kuolivat säteilykuolemaan. Areva halusi laajentaa yhä lisää pohjoisemmaksi Saharan hietikoille. Himoiten Nigeriä ja 2 miljoonan berberin uraanipitoisia Saharan keskeisimpiä valmiiksi murskattuja hietikoita entistä laajemmalle. Tuli kestämätön ongelma, mistä saataisiin valtavat tarvittavat jalostusten vedet?
USA, armeijansa uraaninälässä tuli apuun, Saharan ainoa vesilähde Niili! Tosin sen veden käyttää 80miljoonainen Egypti. Mutta nostattamalla maahan IAEA:n johtajia presidentiksi saataisiin uraaninkaivuun tarvittava vesi. Ei muuta kun polkaisemaan koko miljardin arabikansaan illuusioiden halu ns. "demokratiaan". Joka takaisi USA:N ja EU:n himoamat uraanikaivokset v.2008 romahtaneen uraaniteollisuutensa vauhdittajaksi. Nyt 2011 vuodenvaihteelle tultaessa koko tämä täysin käsittämättömän suuri Sahara- uraaniksi sekopäinen hanke jyräytettiin liikkeelle. Arevan himoaman alueen 2 miljoonaa berberiä on IAEA:n uraanijanolle pikku hinta. Samoin Egyptiin ilman Niilin vettä jäävät 100 miljoonainen kansa. Mikään, korostan m i k ä ä n ei ole liian suuri uhraus IAEA:n ydinherroista. Jotta maailman ahnein USA armyINT:n imperialismi saa taas ydinvoimaloilleen muutaman lisävuoden ydinvoimalailluusioittensa hankkeille. Niin ja kuka USA:n pyrkimyksiä enää edes asettuisi vastustamaankaan? Tai edes kertomaan maailmalle mitä ydinala suunnittelee maailmamme ja nyt myös Saharan pään menoksi.
Arto Lauri
Olisin kyllä valinnut tuohon kuvaan myös Suomen käppyrän. Ollaanhan me kuitenkin suomalaisia ja ydinvoimavaltio.
Usan jättäminen pois, vaikka se onkin ydinvoimavaltio, on perusteltua. Se nimittäin skaalaa kuvan uudestaan, eikä muiden maiden erot enää tule niin hyvin esiin.
Mutta se kysymys.
Kuinka paljon ydinvoimaa pitää rakentaa, että sitä on tarpeeksi?
Ja miksi sitä juuri silloin on tarpeeksi?
Ei ihmisille mikään taso riitä, jos he saavat itse päättää - ei ydinenergiaa, ei fossiilista, eikä uusiutuvaa. Jos rajat tulevat annettuina, ihmiset sopeutuvat aika hyvinkin. Oma-aloitteisesta etujen rajoittamisesta ei ole vielä paljon kokemuksia. Sitä tässä opetellaan (maapallon havaitun rajallisuuden vuoksi).
Minä haluaisin korvata kivihiilen ja maakaasun sähkön ja lämmön tuotannossa jollain päästöttömällä energiamuodolla. Sen minä haluaisin tehdä. Mitä sinä haluaisit?
Mitäs tämä nyt sekoilee? Sama kommentti moneen kertaan. Joutaa poistaa. Samoin kuin muutama muu kommentti.
Onneksi tässä ei ollut kyse ydinvoimalan digitaalisesta turvajärjestelmästä. ;)
Minä haluaisin korvata ne päästöttömillä, ydinjätteettömillä ja uusiutuvilla energialähteillä.
Lisäksi haluaisin rajoittaa näidenkin energialähteiden käyttöä uusiutumattomien resurssien hyödyntämisessä ja ekosysteemin tuhoamisessa.
Raukko voisi kertoa asiasta tietoisena miksi ei geotermistä voimalaa käytetä suomessa?
Pekka, ensimmäiseen heittoosi olen jo vastannut, itse asiassa useampaan otteeseen:
"Tuon taulukon kolmea vähäpäästöisintä maata yhdistää se, että niissä ydinvoiman ja vesivoiman yhteenlaskettu osuus sähköntuotannosta on noin 90 % tai enemmän. Hiilivoima on kaikissa niissä täysin marginaalisessa asemassa. Suomessakin olisi mahdollista päästä ainakin lähelle tätä tilannetta: tällä hetkellä ydin + vesi tuottaa noin 44 % sähköstä, ja vesivoimakapasiteetti on suhteessa suurempi kuin Ranskan. Kun vuonna 2005 vesivoimalla oli ennätysvuosi, ja sähkön kulutus lakkojen vuoksi vähän pienempi, sähköntuotannon päästöt laskivatkin melkein kolmanneksen, ja kokonaispäästöt melkein 20 %.
USA:ssa ydinvoima + vesivoima vastaa 26,4 prosentista sähköntuotannosta. Toisin sanoen, heidän ongelmanaan näyttäisi olevan se, että ydinvoimaa on liian vähän. Kanada tuntuu olevan tässä lajissa poikkeus, joka vahvistaa säännön: siellä 74,2 % sähköstä tulee vesi- tai ydinvoimasta. Maa on päästöissä kylläkin reilusti USA:n alapuolella, mutta lukemat ovat silti kovat. Noin 25 % päästöistä tulee kuljetuksista; suuri maa, suuret etäisyydet - mutta noin 37 % tulee silti muun kuin liikenteen energiantuotannosta. (Tämä selittynee ainakin osaksi sillä, että maassa on paljon kaivos- ja metalliteollisuutta.) Näyttäisi siltä, että yhdistelmä ydinvoiman + vesivoiman osuus sähköntuotannosta ennustaa silti melko hyvin valtion kokonaispäästötasoa; jos ja kun ehdin, teen tilastollisen vertailun."
Varsinaiseen kysymykseesi minulla ei ole suoraa vastausta. Tavoitteeni kun ei ole, että rakentaisimme x gigawattia ydinvoimatehoa. Tavoitteeni on, että lopettaisimme hiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden käytön, samalla kun tuottaisimme energiaa niin paljon, että myös köyhimmille voitaisiin taata ihmisarvoinen elämä. Empiirisesti on todettu, että useimmat inhimillistä kehitystä mittaavat mittarit osoittavat jyrkkää kehitystä, kun sähkönkulutus per henkilö nousee n. 4000 kWh vuositasolle. Tämä on alle puolet nykyisestä kehittyneiden länsimaiden tasosta, ja noin kolmannes Suomen tasosta.
Toinen tavoitteeni on ihmisten aiheuttaman ympäristörasituksen merkittävä pieneneminen. Tähän päästään vähiten hankalasti, kun siirrytään suljetun kierron talouteen. Kierrätyksen suurin este tällä hetkellä on sen energiankulutus ja sitä kautta korkea hinta. Jos edullista energiaa on saatavilla riittävästi, on poliittisesti mahdollista ajaa säädöksiä, joiden kautta neitseellisen materiaalin tuottamisesta tulee hyvin kallista.
Sinänsä meillä on jo olemassa teknologiaa, jolla voisimme tuottaa merkittävästi enemmänkin - vähintään kaksin- tai kolminkertaisesti enemmän - olennaisesti ottaen päästötöntä energiaa vaikka 9 miljardille ihmiselle.
En ole koskaan ymmärtänyt enkä todennäköisesti ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan fossiilisten polttoaineiden korvaaminen on helpompaa tai hyväksyttävämpää, jos vaihtoehtoja on vähemmän. Tässä asiassa taidamme olla pysyvästi eri mieltä, enkä näe jankkaamisen olevan kovin hedelmällistä.
EDIT: määrällisistä tavoitteista sen verran, että mielestäni Suomessa olisi syytä siirtyä sähkön ja lämmön tuotannossa pääasiassa ydin- ja vesivoimaan. Aluepoliittisista syistä jonkin verran metsähaketta lienee järkevä säilyttää. Tällä hetkellä ydinvoimalla tuotetaan noin neljännes sähköstä; vesi- ja ydinvoiman osuuden nostaminen noin 90 prosenttiin vaatisi ehkäpä 6-8 suuremman voimalan rakentamista. Todennäköisesti olisi järkevämpää rakentaa useampi pienempi voimala lähemmäs asutuskeskuksia, jotta hukkalämpökin tulisi käytetyksi hyväksi.
En usko sähkönkulutuksen laskuun, koska öljyn ja fossiilisten hinta tulee vain nousemaan. Se asettaa paineita sekä sähkönkulutukselle, että polttoaineiden syntetisoinnille. Kts. esim. tämänpäiväinen uutinen: Wikileaks paljasti, että saudit eivät pysty enää kauaa säätelemään öljyn hintaa.
http://www.guardian.co.uk/business/2011/feb/08/saudi-oil-reserves-overst...
"Tavoitteeni on, että lopettaisimme hiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden käytön, samalla kun tuottaisimme energiaa niin paljon, että myös köyhimmille voitaisiin taata ihmisarvoinen elämä."
Tämä todellinen tavoitteesi, eli 1600 MW:n (tai oikestaan 2500MW) hiilikapasiteetin lopullinen sulkeminen OL3:n käynnistyessä, tulee kirjoituksissasi erittäin huonosti esille.
Kirjoituksiasi lukiessa tulee sellainen käsitys, että tärkeintä on saada ensin lisää ydinvoimaa, ja sen jälkeen lisää ydinvoimaa.
Pekka Raukko kirjoitti: "lisää ydinvoimaa, ja sen jälkeen lisää ydinvoimaa"
On ainakin kaksi tapaa yrittää torjua fossiilisia päästöjä ydinvoiman avulla. 1) Rakennetaan ydinvoimaa niin hurjasti, että se syrjäyttää fossiiliset markkinoilta. 2) Tehdään kansallisia ja kansainvälisiä sopimuksia fossiilien kulutuksen vähentämiseksi, ja rakennetaan menetetyn kapasiteetin tilalle ydinvoimaa (oletetaan että säästölinja ei kansalaisille kelpaa ja uusiutuviakaan ei ole käytettävissä tarpeeksi). Käytännössä kai sekoillaan jossain näiden vaihtoehtojen välimaastoissa toivoen että joku linja puree. Yhden maan sisällä ydinvoimala vähentää lähes automaattisesti fossiilisten kulutusta (ainakin hetkellisesti), mutta globaalilla tasolla fossiilisten päästöjen rajoittaminen on hankalampi yhtälö. En tiedä onko J. M. Korhonen ottanut kantaa.
Pekka, olen pitkään epäillytkin, että luet kirjoituksiani aika valikoivasti. Esimerkiksi tuo ydinvoiman ja päästötason yhteys on käyty kommenttiisi vastauksena läpi vähintään neljään kertaan, ja silti hyökkäät aina samalla one-linerillä kuin jokin takaisin pongahtava nyrkkeilypallo.
Oman kantani olen tuonut mielestäni varsin yksikäsitteisesti selväksi ajat sitten, esimerkiksi täällä:
http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/54453-ydinvoima-tappaa-hiilivoiman
Voinko jotenkin vielä vääntää asian paksummasta rautalangasta?
Heti kun esittelet vaihtoehtoisen ja toteuttamiskelpoisen konstin, millä vähennämme päästöjä merkittävästi, kannatan sitä. Tämänkin olen jo moneen otteeseen todennut. Jos käyttäisit vähän vähemmän aikaa päästöttömän energian mollaamiseen ja samoilla argumenteilla trollaamiseen, ja enemmän aikaa vaihtoehtojen miettimiseen, olisi keskusteluissa kanssasi edes jotakin itua. Nyt tuntuu, että olen tämän keskustelun käynyt kanssasi jo noin kymmenen kertaa, ja alan lähestyä pistettä, jossa suoraan vain poistelen kommenttisi.
Hyvä kirjoitus. Tässä vähän ylipitkää palauteta, sorry.
Käsitteiden "ihmisarvoinen elintaso" ja "ihmisarvoinen elämä" sijaan puhuisin mieluummin halusta säilyttaa saavutettu elintaso - tai oikeammin saavutettu (luonnon uusiutumattomien ja uusiutuvien resurssien) kulutustaso. Ihmiset jotka ovat tottuneet mihin tahansa (perustarpeet tyydyttävään) kulutuksen tasoon (historiassa, vähemmän teollistuneissa maissa) pitävät sitä tasoa luonnollisena ja "ihmisarvoisena". Kyse on siis luopumisen vaikeudesta ja luontaisesta taipumuksesta tavoitella jatkuvasti lsää "hyvää". Poliittisen päätöksentekokoneiston on vaikea myydä tai edes ehdottaa äänestäjille mitän "saavutettuja etuja" leikkaavia päätöksiä.
Kirjoituksen keskivaiheilla esitetään ydinvoiman vaihtoehdoksi ihmisten huomattavasti alennettu elintaso. Luonnollisesti ihmiset suhtautuvat elintason alentamiseen vastentahtoisesti, oli kyse sitten vapaaehtoisesta tai pakotetusta elintason rajoittamisesta. Toisaalta ihmiset eivät tiedosta ongelmaa, mikäli elintason rajoittaminen tapahtuu huomaamatta. Myös se että kaikki maapallon asukkaat joutuvat laskemaan elintasoaan tasaisesti helpottaa asian hyväksymistä. Ja tietenkin on oleellista nähdä myös toinen vaakakuppi - olisivatko ihmiset halukkaita hyväksymään vaikkapa kallistuneen autoilun jos saisivat korvaukseksi puhtaamman luonnon.
Energian kulutuksen historiassa 70-luvun energiakriisi oli mielenkiintoinen käänne. Sitä ennen talouden kasvu ja halpa energia olivat ikäänkuin saavutettu etu, joka jatkuisi loputtomiin. Energiakriisi asetti energian kulutukselle uudet rajat, ja energian hinta nousi. Sittemmin olemme tottuneet korkeampaan energian hintaan ja öljyn hinnan vaihteluihin.
Yksi keskeinen ehdotettu ratkaisu nykyisiin fossiilisen hiilen polton aiheuttamiin ongelmiin on näihin fosiilisiin polttoaineisiin kohdistettu vero, joka pudottaisi niiden kulutuksen kestävälle tasolle. Itse asiassa energiakriisin jälkeinen hintojen nousu on ollut vastaava mekanismi (paitsi että se on markkinoiden, ei päättäjien sanelema). Ihmiset ovat tottuneet siihen, ja energian kallistuneesta hinnasta huolimata ja sen aiheuttamasta elintason laskusta huolimatta nykyistä elintasoamme voi kutsua "oikeaksi ihmisarvoiseksi elintasoksi".
Tämän kaiken perusteella voi siis väittää, että ihmiset sopeutuisivat myös alempaan kulutuksen tasoon ja korkeampaan energian hintaan. Minun käsitykseni on, että suuretkin energian säästöt (yksityisissä talouksissa ja yrityksissä) olisivat mahdollisia koetun elintason merkittävästi heikentymättä. Nykyinen energian hinta on vielä varsin alhainen siinä mielessä, että energian hinta ei ole kriittinen resurssi, joka kallistuessaan leikkaisi välittömästi jotain ihmisen perustarpeista (ruoka, lämpö,...). Enemmänkin kyse on ylellisyyteen kohdistuvista leikkauksista (lomalennot, suuret autot, vuoden kestävät kodinkoneet,...). Tästä syystä energian käyttöä ei ole myöskään optimoitu kovin tarkasti. Tehostamisen varaa on.
Kirjoitin jo pitkään (ja näköjään tästä eteenkin päin - olisikohan pitänyt kirjoittaa kokonaan uusi blogiartikkeli:). Tarkoituksena oli osoittaa vain, että ihmiset ovat jo tottuneet energian hinnan nousuihin, ja että ihmiset eivät koe tähän liittyviä pieniä kulutustason laskuja hirveän kipeiksi ongelmiksi. Myös globaali saastevero voisi tällä perusteella olla aika kivuton asia, jos vain päätökset asiasta tulisivat "ulkopuolelta" ja elintasoa ei tarvitsisi itse vapaaehtoisesti leikata. Toki saastevero voisi ja sen tulisi leikata fossiilisia päästöjä runsaastikin, mikä aiheuttaisi enemmän kipua. Mutta jos tuo siirtymä tapahtuisi vähittäin, ihmiskunnalla olisi aikaa kehittää korvaavia ratkaisuja (säästöjä, uusiutuvaa energiaa, ydinvoimaa, muita vähemmän energiaintesiivisiä kiinnostuksen kohteita).
Ydinvoiman radikaali lisääminen mahdollistaisi ihmiskunnalle energian kulutuksen kasvattamisen aiempaan tapaan. Tämä kulutuksen kasvu ei ole mielestäni välttämätöntä, sillä energian kulutus sinänsä ei tee ihmisiä onnnellisiksi. Luullakseni tärkeimmät elämää parantavat asiat eivät sinänsä vaadi suuria energiamääriä. Niiden toteuttaminen vain on sitä helpompaa mitä vapaammin käytettävissä on halpaa energiaa ja muita resursseja.
Mikä olisi vaihtohto ydinvoiman lisärakentamiselle? Totaalinen uusiutuvien luononvarojen valjastaminen ihmisen energiatarpeiden tyydyttämiseen ei ole sekään hyvä ratkaisu. Ydinvoima voi siis säästää fossiilisten päästöjen lisäksi myös metsää, peltoja, koskia, rantoja ja biodiversiteettiä ja viihtyisää elinympäristöä yleisesti (totaaliselta uusiutuvaksi energiaresurssiksi valjastamiselta).
Ydinvoimasta pitää myös todeta, että sen käyttö ei suoraan vähennä fossiilisia päästöjä vastaavalla määrällä. Vaikka yhdessä maassa ydinvoimalan käyttöönotto notkahduttaa fossiilisen energian kulutusta, koko maailman mittakaavassa ja pidemmällä aikavälillä fossiilisten kulutus voi jatkua ennallaan. Ydinvoimakin vaatii siis erillisiä maailmanlaajuisia ratkaisuja, joilla tietoisesti jarrutetaan fossiilisen energian käyttöä. Vain jos ydinvoimaa rakennetaan niin paljon, että se syö halpuudellaan markkinat fossiilisilta polttoaineilta (jotka myös voivat halveta runsaastikin), se voi syrjäyttää fossiiliset ilman niihin kohdistuvia käyttörajoituksia.
En pidä ydinvoimasta, mutta jos poliittinen kehitys fossiilisten päästöjen rajoittamisessa on yhtä vaatimatonta kuin se on ollut, ja fossiilisten polttoaineiden kulutuksen kasvu halutaan pysäyttää, kääntää laskuun ja lopulta marginalisoida, voi ydinvoiman käyttä olla ainoa toimiva ja luontoa vähiten rasittava ratkaisu.
Toisaalta ydinvoiman lisärakentaminen ilman fossiilisten käytön rajoituksia voi olla hukkaan heitetty investointi siksi, että uudesta ydinenergiasta huolimatta fossiilisten käyttö voi vain nousta nykyisestä (esim. kehitysmaissa), ja lopulta ne voidaan polttaa kaikista poliittisista koukeroista huolimmatta loppuun.
Jos ihmiskunta kykenee hallittuihin fossiilisen kulutuksen leikkauksiin, se voisi olla kykenevä rajoittamaan myös liiallista uusiutuvien käyttöä ja painamaan energian kokonaiskulutus nykystä alemmaksi. Tällöin ydinenergiaa ei välttämättä edes tarvittaisi. Mutta käytännössä rajoitusten yhdistäminen ydinvoiman lisärakentamiseen voi olla poliittisesti uskottavampi skenaario. Edettäisiin siis kahdella rintamalla toivoen parasta. Näin ydinvoima toimii myös neuvotteluargumenttina, joka tekee fossiilisten päästöjen alasajon hyväksyttävämmäksi.
Ydinvoiman lisärakentamista ilman mitään sitoumuksia fossiilisten päästöjen vähentämiseen tulee varoa. Ihmiskunta on jo osoittanut kykynsä kuluttaa energiaa niin paljon kuin sitä on saatavilla. Uudet ydinvoimalat voivat nostaa "totutun kulutustason" aiempaakin tasoa korkeammalle. Suomenkin taannoisessa risupaketissa lisättiin sekä ydinenergian että uusiutuvien resurssien kulutusta, vain ajatuksissa viitaten mahdollisiin tarpeisiin joskus vähentää fosiilista kulutusta.
Poliittisen prosessin toivottomuus nostaa siis koko ajan ydinvoiman arvoa, ja muiden riskien noustessa saa ydinvoimaan liittyvät riskit ja haitat näyttämään pienemmiltä. Ydinvoima mahdollistaa ainakin maakohtaisia ratkaisuja. Jos aikaa kuluu vielä lisää, ydinvoiman houkuttelevuus päästöongelman ratkaisijana voi taas laskea sitä mukaa kun todennäköisyys sille, että fossiiliset reservit poltetaan joka tapauksessa loppuun kasvaa. Toisaalta seuraavassa vaiheessa, fossiilisten loputtua, uhkana on uusiutuvien yletön kuluttaminen ("jokainen neliömetri valjastettu"), ja ydinvoiman arvo pelastajana kasvaa jälleen (olettaen että uusiutuvien kapasiteetti ei riitä).
Siis: myös poliittisesti ohjattua fossiilisten alasajoa tarvitaan; energian kulutuksessa on säästövaraa; alempikin kulutuksen taso olisi täysin riittävä, jos ihmiset vain saadaan ohjattua siihen vaivihkaa; jos kulutus ei laske vaan nousee ja nousee, ydinvoimasta voi löytyä tarvittava potku; poiitikkojen saamattomuus puoltaa ydinvoimaa; uusi ydinvoima pitää sitoa pysyviin päästövähennyksiin.
Kyllähän se on niin, että tuulivoimalasta saa postikorttikuvia ja ydinvoimalasta sähköä, että voidaan tehdä kartonkia ja pyörittää painokoneita, että saadaan ne kortit tehtyä.
Niin miten se nyt oli, riittääkö uraani vai ei?
Toisekseen, eiköhän täälläkin olla jo riittävän monta kertaa toistettu mielipide, että jos ei saa tehdä ydinvoimaloita, niin tehdään sitten hiilivoimaloita. Aivan niinkuin muita vaihtoehtoja ei olisi.
Mielestäni tarvitaan voimakkaat panostukset energian säästöön ja uusiutuviin. On olemassa leegio tutkimuksia ja raportteja joiden mukaan voimakkaatkin säästötoimenpiteet ovat mahdollisia. Voinee siinä sivussa pistää pystyyn pari ydinvoimalaakin Suomen kaltaisissa poliittisesti ja taloudellisesti vakaissa yhteiskunnissa. Mutta en ole vakuuttunut, että nykyinen ydinvoimatekniikka olisi patenttiratkaisu maailman energiannälkään.
Ehdin juuri vastata tuohon kysymykseesi - pahoitteluni kaikille, kysytte niin hyviä kysymyksiä, että vastaamisessa kestää hetki! :) Kaikkiin aion kuitenkin vastata.
On tietysti täysin mahdotonta aukottomasti todistaa, että ydinvoimasta kieltäytyminen johtaa väistämättä hiilivoimaloiden rakentamiseen. Mutta niin on käytännössä kaikkialla käynyt (Suomessakin rakennettiin Meri-Pori heti vuoden 1993 kielteisen ydinvoimapäätöksen jälkeen), ja epäillä sopii, ettei se ole pelkkää sattumaa. Esimerkiksi tämä keskustelu, yhden maailman kuuluisimman ilmastotutkijan James Hansenin kirjasta Storms Of My Grandchildren (kappale 9) on varsin valaiseva. Hansen kysyy Saksan ympäristöministeri Sigmar Gabrielilta, miksi ihmeessä Saksa rakentaa valtavasti lisää hiilivoimaa (27 uutta laitosta, 20 000 MW) vaikka sen huonot puolet ovat hyvin tiedossa:
"Then, in the final minutes of our meeting, the underlying story emerged with clarity: Coal use was essential, Minister Gabriel said, because Germany was going to phase out nuclear power. Period. It was a political decision, and it was not negotiable." (Kiitokset Kaj Luukolle tästä pienestä helmestä!)
Kannattaa huomata, että sekä Hansen että useat muut erittäin kokeneet tutkijat - Jim Lovelock etunenässä - ovat suorastaan polvillaan rukoilemassa ydinvoiman voimakasta lisärakentamista.
Itsekin kannatan sekä energiansäästöä, uusiutuvia, että etenkin neljännen sukupolven ydinvoimaratkaisujen systemaattista selvittämistä ja laajamittaisia kokeiluja. Energiansäästöraportteja lukiessa kannattaa kuitenkin tarkastaa, onko niissä otettu huomioon ns. rebound-vaikutusta, tai Jevonsin paradoksia. Jos ei, on vakavia syitä uskoa, että energiansäästökeinot eivät todellisuudessa yltäisi ruusuisiin tavoitteisiin. Kun esimerkiksi Greenpeacen ydinvoimaton Eurooppa-skenaario vaatisi noin 40 % kulutusleikkauksia, minun on erittäin vaikea uskoa, että tälläiseen päästäisiin. Varsinkin, kun nyt näyttää siltä, että saatamme joutua korvaamaan öljyn varsin nopealla aikataululla:
http://www.guardian.co.uk/business/2011/feb/08/saudi-oil-reserves-overst...
(tässäkin blogissa olen öljyhuipusta ja sen vaikutuksista jonkin verran kirjoittanut!)
En näe vielä toistaiseksi mitään vaaraa tahi merkkejä siitä, että olisimme rakentamassa "liikaa" ydinvoimaa. Mutta keskustelu jatkukoon!
Joo, minäkin vastasin jo tuonne toisaalle.
Miksi 40% leikkaus olisi mahdottomuus?
Uutisvirtaa seuranneena huomautan Jevonsin paradoksin toteutuvan jo 4% kulutusleikkauksella kun lasketaan mukaan polttopulloihin käytetty uusiutumaton energia.
Kalevi, kysymykseesi vastaaminen vaatisi vähän pidemmän taustoituksen. Tässä on yksi osasyy, miksi suhtaudun merkittäviin leikkauksiin varauksella:
http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/43331-ilman-energiaa-ei-ole-talousk...
Uskon laajemminkin, että saavutetuista eduista ei tulla tinkimään niin paljon, että merkittävät leikkaukset onnistuisivat. Säästetty energia lähinnä käytettäisiin johonkin muuhun. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että energian käytön kasvulle ei koskaan tulisi rajoja: psykologiasta tiedetään oikein hyvin, että vaikeaa on nimenomaan olemassaolevasta luopuminen, ei niinkään rajojen asettaminen.
J.M.Korhonen, tiedustin käsitystäsi alla olevista seikoista, joten vastaathan - otsikkosi kehotushan sisältää itseasiassa moraalisen velvoitteen sinulle vastata kommentoijan esitykseen. Alla oleva on vakavassa mielessä laadittu.
Lyhyessä tekstissäni en varsinaisesti kehittänyt ajatustani siihen suuntaan, kuin Anita Koivu omassa kommentissaan 8.2.2011 15:55. Olen samoilla linjoilla hänen kanssaan.
Vastaathan siis paitsi omaan kommenttiini, myös hänen joka osin on ajatuksellista jatkumoa omalleni.
------------------------------------------------------------------------
8.2.2011 11:33
Fuusiovoimaloiden tulosta puhutaan, mutta tätä päivää ovat yhä fissiovoimalat. Niinpä tiedustan käsitystäsi, miten sinusta:
- varastoidaan korkea- ja keskiaktiiviset ydinjätteet kirjaimellisesti
pomminvarmasti ja riittävän pitkäksi aikaa,
- uraanin louhiminen ja jalostaminen on hiilijalanjäljellisesti
mielekästä toimintaa,
- muutamaksi vuosikymmeneksi rakennettu jättimäinen
ydinvoimalakombinaatti rakennelmana on mielekästä rakentaa,
- Suomeen, nyt myönnetyin luvin, rakennettava ydinvoima on mielekästä
vain Suomen tarpeiden tyydyttämiseksi, kun samanaikaisesti
energiaintensiivinen teollisuus vähenee maasta ripeästi.
Kiitos kaikille kysyjille tähän saakka! Kuten sanoin, vastaan kyllä kaikkiin uusiin kysymyksiin. Pyrin kuitenkin olemaan vastauksissani melko kattava, joten yhden vastauksen kirjoittaminen ja lähteiden etsiminen kestää hieman. Malttia siis!
Etten mie nyt vaan jääny ilman:
"8.2.2011 18:25 timo hosia.
Paljonko länsimainen ydinvoimala nykyään ihan oikeasti tulee maksamaan? Tuleeko se oikeasti selvästi halvemmaksi kuin tuulivoima? Mielellään tuoreita laskelmia jotka ottavat huomioon yv hinnan nousun ja tuulivoiman hinnan laskun."
Tähän kysymykseen ei voine vastata faktoilla mutta arvion voisi jokainen heittää:
Minä vuonna OL3 tuottaa sähköä valtakunnan verkkoon? Itse veikkaan elokuuta 2016. Vielä viime vuonna arvelin 2013 vuoden takarajaksi.
Jatkokysymyksenä:
Mitä muuta Suomen kannalta yleistä hyvää projektiin laitetulla rahamäärällä olisi ollut mahdollista hankkia? Olisiko esim. Islanti ollut myytävänä kohtuuhintaan tuossa taannoin?
Tällä hetkellä veikkaavat TVO:lla vuotta 2012. Voipa olla, että jopa onnistuvat.
Tuo kyseinen projekti on kyllä murheenkryyni, eikä mitenkään loistava sulka AREVA:n, TVO:n tai ylipäätään ydinvoiman hatussa. Mutta asiat kannattaa silti laittaa perspektiiviin. Kyseessä on prototyyppi, ja entisenä tuotekehittäjänä ymmärrän hyvin, että prototyypeissä kestää ja niiden hinta ylittyy. Nähdäkseni suurin ongelma oli se, että AREVA lupasi toimittaa uudenlaisen voimalan prototyypin yhtä nopeasti, kuin se oli nopeimmillaan rakentanut standardoituja voimaloita Ranskaan 1980-luvun lopulla. Tässä kohdassa olisi hälytyskellojen pitänyt kilistä.
Muualla maailmassa ydinvoimaa on kyllä kyetty rakentamaan aikataulussa ja budjetissa. Esimerkiksi Japanissa asennetaan parhaimmillaan reaktori ensimmäisestä kuopankaapaisusta käyttöönottoon 36 kuukaudessa. Tuossa ylhäällä on joitakin kustannuksia moderneista reaktorityypeistä; halvimmillaan ne ovat varsin edullisia.
Kysymys siitä, mitä muuta olisi voitu hankkia, on tietysti mielenkiintoinen. Niin kauan kun puhutaan energiasta, viittaan tuonne ylemmäksi kirjoittamiini esimerkkihintoihin. Mutta kerropa, kuinka yritys saadaan hankkimaan jotain Suomen kannalta yhteistä hyvää, esim. Islanti?
Pitää huomata, että TVO:n ilmoittama aikataulu nykyään koskee laitoksen valmistumista eikä vuotta milloin se kytketään valtakunnan verkkoon. (http://www.tvo.fi/www/page/2959/)
Areva antaa käsittääkseni aikataulunsa siihen hetkeen, kun ensimmäinen polttoainenippu on ladattu. (http://www.areva.com/mediatheque/liblocal/docs/pdf/activites/reacteurs-s...)
Polttoaineen lataamisen jälkeen ovat vielä vaiheet D ja E ja sen jälkeen lisenssiä hakemaan. Eli jos polttoaine ladataan vuoden 2012 lopussa niin eiköhän optimistisimpienkin aikataulujen mukaan 2014 vuoden alku ole varovaisen optimistinen arvio kytkentäajankohdasta. Kyseessähän on prototyyppi kuten tiedämme. Julkisuudessa esitetyt valmistumisajankohdat johtavat juuri edellämainituista syistä harhaan. (http://www.stuk.fi/sateilytietoa/koulutus/en_GB/licensing_and_regulatory...)
Kiinan Taishaniin rakennettavat voimalaitokset valmistuisivat todennäköisesti aikaisemmin mutta kuten kiinalaisilla on tapana - odotetaan kunnes lännessä saadaan valmis konsepti pystyyn ja kopioidaan se.
Islanti hyödyttäisi Suomea kai vähän samaan tapaan kuin Fortumin Venäjän operaatiot. Otin asian esille lähinnä mittasuhteiden vuoksi. Totta on, että Suomessa vaihtoehdot ydinvoimalle ovat tosiaankin vähissä.
Millaisen reitin Talvivaaran uraani mahtaa tehdä matkallaan voimalaitokseen?
Tullaanko sitä käyttämään Suomen laitoksissa vai sanelevatko markkinat minne polttoaine kulkeutuu?
(http://www.wvb.com/news/industry/view/id/4662788)
Piilo, kiitos lisätiedoista. Korostaisin vielä tässä sitä, että OL3:n ongelmiin takertuminen ja ydinvoiman mollaaminen sillä perusteella on hieman kirsikanpoimintaa, koska - vaikka kuinka toivoisimme - Suomi ei ole maailman napa, ja muuallakin rakennetaan reaktoreita. Tällä hetkellä rakenteilla vaikuttaa olevan noin 60 voimalaa, ja esimerkiksi Kiina aikoo lähivuosina rakentaa 245 reaktoria lisää. Ylivoimainen valtaosa näistä valmistuu ajallaan ja budjetissa.
En ole perehtynyt tarkemmin Talvivaaran uraaniin - tosin huomasin äsken, että jonkinlainen sopimus sen ostamisesta on tehty. Todennäköisesti se tekee lenkin ainakin Ranskassa rikastettavana.
Suomeen ei todennäköisesti kannata koskaan rakentaa rikastamoa, mutta mikäli nopeat reaktorit tulevat käyttöön, Talvivaara yksin mahdollistaisi energiaomavaraisuuden.
Sanoit että kysykää mitä vaan..
Viikko sitten telkkarista tuli amerikkalainen leffa jossa pikkukylän väki alkoi tehdä taloudellisen ahdingon ajamina aikuisviihdeleffaa talkootyönä. Mukaan haalittiin ystävät ja kylän miehet ja yhteen kohtaukseen kolme mustaa miestä pitämään hauskaa yhden valkoisen nuoren neidon kanssa. Sitten kun kohtausta alettiin kuvata ja veljet vetivät housut alas kuvaaja parahti epäuskoisena "mitä, olivatko kaikki vanhempanne töissä ydinvoimalassa?". Eli onko perää siinä että ydinvoima vaikuttaa miesten genitaalien kokoa surkastuttavasti? Kiitos vastauksesta jo etukäteen.
Saa kysyä mitä vaan, otan vain vapauden vastata mitä vaan :).
Tähän kysymykseen taitaa melko yksiselitteinen vastaus olla, että en tiedä yhtään selvitystä, jossa näin olisi havaittu. Ylipäätään, ydinvoima aiheuttaa hyvin vähän terveyshaittoja. EU:n laajuinen ExternE-projekti laskeskeli eri energiantuotantomuotoihin liittyviä terveysongelmia, ja seuraava tilasto kuolleisuudesta per tuotettu energiamäärä (terawattitunti, TWh) on mielenkiintoista luettavaa:
Hiilivoima - maailman keskiarvo 161 kuollutta/TWh
Hiilivoima - Kiina 278 kuollutta/TWh
Hiilivoima - EU 25 kuollutta/TWh
Öljy 36 kuollutta/TWh
Maakaasu 4 kuollutta/TWh
Biopolttoaineet/biomassa 12 kuollutta/TWh
Turve 12 kuollutta/TWh
Aurinkovoima (katoille asennettu) 0,44 kuollutta/TWh
Tuulivoima 0,10 kuollutta/TWh
Vesivoima (EU) 0,10 kuollutta/TWh
Vesivoima (Kiina mukaanluettuna) 1,4 kuollutta/TWh
Ydinvoima 0,04 kuollutta/TWh
Tähän on laskettu mahdollisten hypoteettisten onnettomuuksien seuraukset, mutta ilmastonmuutoksen osuutta ei.
Minä olen miettinyt tälläistä ongelmaa, joka tietysti vaatii tietynlaiset olosuhteet joiden tulosta tai tulematta jättämisestä on eri mielipiteitä, ainakin niinkauan kunnes ne ovat todellisuutta.
Olettamukseni on siis se, että nykyinen talousjärjestelmämme hoippuu ympäri kehää ja on vain ajan kysymys koska se seuraavan kerran törmää esim 3-numeroisen öljynhinnan lyijyllä täytettyyn hansikkaaseen.
Mitkä ovat mielestäsi (huom. kysyn mielipidettä) mahdollisuudet rakentaa onnistuneesti lisää ydinvoimaa, joka on siis nykynäkymän mukaan useiden vuosien ja suunnattomien rahamäärien ja resurssimäärien panostus? Voimmeko luottaa siihen, että yhteiskuntarakenne kokonaisuudessaan pysyy niin hyvin koossa että saamme suomessa (ja miksei muuallakin, tavoite useita kymmeniä voimaloita vuodessa) rakennettua nämä massiiviset projektit?
Tiedän että suhtaudut näihin asioihin ehkä positiivisemmin kuin minä, mutta olet todennäköisesti kuitenkin tiedostanut riskit, joita velkavetoinen järjestelmä ja fossiilisen halvan energian katoaminen ja sen mukana tuleva talouden todennäköinen supistelu, tuovat tullessaan yhteiskuntien vakauteen.
Jatkokysymyksenä tiedustelen, että pidemmällä aikavälillä (20+ vuotta ja eteenpäin), kun perinteinen raakaöljy poistuu kuvioista lähes kokonaan (tai sen eroei ja hinta ovat jotain ihan muuta kuin nykyisin), mutta kyseiset voimalat ovat vielä priimakunnossa, niin riittääkö yhteiskunnan monimutkaisuus ja rakenne pitämään voimalat käynnissä ja turvallisina? (tässähän näistä voimaloista saatu energia auttaa tietysti yhteiskuntaa pysymään kasassa mutta sähkö ei kovin helposti korvaa öljyä)
Olen tosiaan optimisti, vaikka olenkin perehtynyt jonkin verran asiaan. Olen mielestäni jonkin verran perehtynyt myös kompleksien adaptiivisten järjestelmien (CAS) tieteeseen, ja nähdäkseni hälyttävimmät ennustukset tulevasta romahduksesta eivät ota kovin hyvin huomioon järjestelmän kykyä mukautua muutoksiin. Lisääntyneessä kompleksisuudessa on nimittäin hyviäkin puolia, ja sitä on nimenomaan kyky selvityä merkittävistäkin ympäristömuutoksista. Esimerkiksi tuossa raportissa puhutaan varsin vähän aktiivisista toimista, joilla systeemistä romahdusta pyritään estämään. Yhtenä esimerkkinä, rahoitusmarkkinoita on jo nyt vuoden 2008 jälkeen rakennettu uudelleen paljon syvemmin kuin moni taitaa edes ymmärtää. (Esim. Akerlof & Shiller kirjoittavat tästä varsin kansantajuisesti kirjassa Vaiston varassa, hyvää lukemista muutenkin.)
Maailmantalous on herkän lasiastian sijaan enemmänkin analoginen aivojen tai muurahaispesän kanssa: varsin merkittäväkin häiriö on lähinnä este, joka kierretään. Systeemisen romahduksen mahdollisuutta ei tietenkään voi sulkea pois, mutta veikkaisin, että vielä 20 vuoden kuluttua vallitseva järjestelmä on kyllä enemmän nykyisenkaltainen kuin erilainen.
Joka tapauksessa, näen asian jotakuinkin näin: energiaresursseista alkaa tulla puutetta. Yksin hiilen tuotannon tuleva huipentuminen pakottaa muutokseen. Vaihtoehdot ovat pääpiirteittäin
1) sotia resursseista
2) kehittää korvikkeita.
Ydinvoima on yksi parhaita korvikkeita, mutta ei varmasti ainoa. Jos yhteiskuntamme rappeutuu sille tasolle, ettemme kykene ylläpitämään ydinvoimaa, meillä tulee olemaan huomattavasti vakavampiakin ongelmia kuin mahdolliset ydinonnettomuudet. Ydinvoimalahan ei sinällään ole mitenkään suunnattoman monimutkaista teknologiaa.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa Suomi. Jos nyt selviämme 20-30 vuotta, meillä on todennäköisesti käytössämme jotain neljännen sukupolven reaktoritekniikkaa. Suurin osa näistä käy luonnonuraanilla. Yksin Talvivaaran prosessilietteestä melko simppeleillä prosesseilla vuodessa uutettu ja paikallisessa metallipajassa polttoainenapeiksi sorvattu uraani riittäisi kuuden-seitsemän nykyisen Suomen kaikkiin energiatarpeisiin, polttoaineet mukaanlukien. Jos maailmanlaajuinen romahdus pelottaa, tälläisten vekottimien rakentamisen tulisi mielestäni olla korkealla prioriteettilistalla.
Uusiutuvillakin on tässä leikissä tärkeä rooli. Ne vain eivät oikein yksinään riitä, ja käsitys siitä, että ne olisivat jotenkin hajautetumpaa tuotantoa, on osaksi virheellinen. (Valtavat huoltokustannukset, valtava infrastruktuuri siirtoverkkojen, säätötehon ja kaiken muun säädön muodossa.) Ydinvoimakaan ei välttämättä riitä, mutta jos jätämme ydinvoiman käyttämättä vain siksi, että - nähdäkseni - melko irrationaalisista syistä pelkäämme sitä, on täysin varmaa, että ongelmat eivät ainakaan vähene.
Kiitos vastauksesta. Olen itsekin pitkälti samaa mieltä. Ei ole kovinkaan toiveikasta tai järkevää "luovuttaa" ydinvoiman rakentamisen kanssa sillä perusteella, että voi tulla jonkinasteinen romahdus jonka jälkeen sen ylläpito muuttuu liian haasteelliseksi ja voi tulla lisää ongelmia. Ihan niin pessimistinen minäkään en ole. :) Pitkällä tähtäimellä tosin on mahdoton nähdä miten ensin öljyn poistuminen (ja myöhemmin maakaasun ja hiilen) kuvioista tulee vaikuttamaan yhteiskunnan rakenteeseen.
Talousjärjestelmän romahdukset/kriisit/taantumat/deflaatiot ja mitä näitä nyt on, voivat tosin haitata ja hidastaa rakentamiseen tarvittavan rahoituksen saamista.
Tuota 4. sukupolven reaktoriteknologiaa pitäisin ensiarvoisen tärkeänä, jo mainituista seikoista johtuen (tosin samalla tiedostaen että matkalla pitää vielä rakentaa 3. sukupolvenkin laitos tai pari). Miten muuten, kun nyt lähdettiin kysymään, nuo 2 viimeisintä ydinvoimalupaa jaksavat? Onko niitä määritelty minkälaisia / minkä sukupolven tulevat olemaan ja milloin mahdollisesti rakennetaan?
Kaikkia munia ei tietysti kannata sinne ydinpolttoaine-keppien koriinkaan kannata laittaa, ja pienellä hajautetulla paikallistuotannolla on varmasti oma paikkansa jatkossa.
Onko mahdollista muuttaa kaikki 65000 hiilipannua ydinpannuiksi, tai edes isoimmat niistä? Eihän jälkipolvia pelasta se, että vain sähkön lisätarve tehdään ydinvoimalla. Sähköverkon ulottuviin odottavat miljardit.
Sori jos vastaan tähän; Kiinalainen MSR reaktori voinee keittää vettä minkä tahansa voimakoneen / lämmitysverkon käyttöön.
http://www.wired.com/wiredscience/2011/02/china-thorium-power/#
Korhonen metallimiehenä voisi selvittää tuon sulasuolapadan korroosio-ongelmaa. Vai onko se pata keramiikkaa - kuin kahvikuppi? Entä putkisto ja pumput? Meinaan että sieltä varmaan saisi sellaisen kun panisi tilauksen pikapikaa sisään.
Pääseekö MSR höyryarvoihin luokkaa 80-100 bar/500 ast. C?
Aurinko nousee idässä ja laskee lännessä. Katso yllä olevan linkin kommentit. Ote:
"The utterly stupid brainless corrupt attorneys that run the US government will not spend a dime on the technology which would eliminate toxic polluting fossil fuels worldwide at a 40% ROI in less than 20 years.. Big Oil would not like that and has purchased our politicians to ensure that doesn't happen.
Appears our politicians are more corrupt than Chinas".
Kiitos avusta!
Tuo S-PRISM suunniteltiin pitkälti sellaiseksi, että sen voisi pudottaa suoraan korvaamaan hiilivoimaloiden höyrypannut. Näin voimalan todennäköisesti kalleimpia osia, eli turbiinia ja generaattoria, voisi käyttää uudelleen. Tätä strategiaa pitäisi merkittävässä määrin tutkia. En ole tarkistanut näitä laskelmia, mutta mahdollisesti pelkästään 1200 suurimman hiilivoimalan korvaaminen ydinvoimalla vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä kolme neljäsosaa:
http://www.coal2nuclear.com/main_directory.htm
Muistelen hämärästi, että toriumreaktoreissa olisi korroosio-ongelmia (se fluori...), mutta että IFR-henkinen natriumjäähdytys pelaisi suhteellisen näppärästi. Pumppaus hoidettaisiin magnetohydrodynaamisilla pumpuilla, ilman liikkuvia osia. Kun painetta ei ole, tämmöiset olisivat täysin riittäviä. Pitäisi perehtyä asiaan ja kaivaa vanhat kirjat kaapista :).
RH;lle : Näinhän se menee, Jarmo Ala-Heikilän pdf-linkki on ollut täällä esillä useasti. Siitä selviää aika hyvin noiden perusrakenne ja niiden erot ja max lämpötilat. Huom- SFR ja IFR ovat sodium (natrium) jäähdytteisiä - on myöskin paineeton "teekuppi" -tyyppinen.
http://www.google.fi/url?sa=t&source=web&cd=3&ved=0CCAQFjAC&url=http%3A%...
Kun suolaliemi (tai sodium) kiertää myös toisiokierrossa ei sekään tarvitse korkeaa painetta kuten vesi (pysyäkseen nesteenä). Vasta kolmas kierto käyttää vettä/höyryä. Noissa "nopeissa" on korkeat lämmöt - selviää parhaiten suomenkielellä J.M.K.n textejä selaamalla.
Ydinreaktorin LOPULLISTA versiota saadaan odottaa varmaan sata vuotta. Suomessa on haluttu aloittaa protoista ja se olisi jatkossakin varma tie pitämään alan viimeisen tietotaidon maassa. Itse perusputkityö on täällä kyllä maailman huippua koska se on triviaa jonka laatu/luotettavuus on pääosin kiinni huolellisuudesta ja tarkkuudesta. Ja sehän myö osataan - öröhmm . . . ;)
Etelä Korealla ei ollut varaa leikkiä - rakentavat samaa AP-1000 perusmallia sarjassa - nopeasti sähköä ja elintasoa kansalle. Asukkaita 500kpl/km2. Suomessa alle 20.
J.M.:
IFR-reaktorit: lähettämässäsi linkissä todettiin että Kiinassa protoillaan ainakin vuoteen 2030 asti, Venäläiset näyttävät puhuvan vuodesta 2040.
http://www.world-nuclear-news.org/NN_China_signs_up_Russian_fast_reactor...
Mainitsemasi USA:n S-Prism myös on (wikipedian mukaan) prototyyppi.
Energian säästöstä voinee toisessa yhteydessä puhua laajemmin, jos tämä ketju on tarkoitettu ydinvoimalle. Tekisi silti mieli mainita mm. TEM:n raportti, jonka mukaan säästötoimenpiteet ovat kansantaloudellisestikin kannattavia, ja muistuttaa, että investointi säästöön alkaa tuottamaan heti, vrt. investointi uuteen ydinvoimalaan, varsinkaan sellaisen prototyyppiin.
Mielestäni ydinvoiman kauhuskenaario menee jotenkin näin:
Rakennetaan yhä enemmän uusia voimaloita -> investoinnit uusiutuviin ja energiatehokkuuteen jätetään 'kannattamattomina ja epärealistisina' tekemättä -> ollaan yhä riippuvaisempia halvasta, suuryksiköissä tuotetusta energiasta -> IFR/Torium/yms. lupaukset pettävät -> äkkipysäys tai riskialttiin teknologian pakkokäyttö.
Siksi uusien reaktorityyppien kaupallinen valmiusaste on kokonaiskuvan muodostamiseksi merkittävä. Mistä siis niitä voi ostaa?
Nopeiden reaktoreiden yleistymistä hidastaa se, että uraani on niin älyttömän halpaa. Toinen ongelma on se, että länsimaissa ydinvoima on ollut liian politisoitua: yrityksillä ei ole ollut mitään takeita, että kokeellisen reaktorin lupaa ei yhtäkkiä poliittisista syistä peruttaisi. Näin on käynyt esim. Ranskassa ja Saksassa. Ydinjätteen jälleenkäsittely Yhdysvalloissa on toinen hyvä esimerkki: yrityksiä ensin kannustettiin laittamaan satoja miljoonia rahaa jälleenkäsittelylaitokseen, ja sitten lupa napattiinkin äkkiä pois.
Sentään prototyypit ovat rakenteilla, ja BN-800 on ihan oikea sähköntuotantoon tarkoitettu 800 MW reaktori. Sen edeltäjä, BN-600, on toiminut 1980-luvulta saakka, ja on tiettävästi luotettavin venäläinen reaktori koskaan.
Haluan alleviivata vielä erikseen, etten todellakaan vastusta energiansäästöä, uusiutuvia, tai mitään muutakaan yksittäistä keinoa ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Päin vastoin: kannatan näitä kaikkia. Mutta pidän huolestuttavana vallitsevaa ajatusmallia, jossa tehokkaita ratkaisuja kieltäydytään käyttämästä, nähdäkseni melko heppoisin perustein. Jos investoinnit energiatehokkuuteen ja uusiutuviin ovat kannattavia, ne pääsääntöisesti tehdään, olin minä tai kuka hyvänsä aiheesta mitä mieltä tahansa.
Esittämäsi kauhuskenaario on toki mahdollinen. Mutta itse pidän huolestuttavampana tälläistä kauhukuvaa:
Ydinvoiman käytöstä luovutaan melko irrationaalisten pelkojen vuoksi ja uusiutuvien/energiansäästön lupauksiin luottaen -> energiankulutus ei putoakaan, tai uusiutuvat eivät toimikaan mainostetusti -> ollaan liemessä -> rakennetaan tai ostetaan mitä tahansa voimaa, mitä voidaan. Eli tehdään kuten Saksa, Italia, Tanska...
Tähän mennessä kaikissa ydinvoimasta kieltäytyneissä maissa on käynyt näin. Vaatii jonkin verran teknologiaoptimismia uskoa, että tulevaisuudessa näin ei käy. Pelottelu sillä, että ydinvoimaan "investoiminen" (yrityksethän siihen sitä paitsi investoivat) olisi suuressa määrin pois muilta ratkaisuilta, perustunee lähinnä siihen, että jos ydinvoimaa ei rakenneta, muiden ratkaisujen olisi pakko toimia, ja niitä olisi pakko ajaa erilaisilla pakotteilla ja tukiaisilla. Tämä tie ei ole kestävä.
J.M.:
"yrityksethän siihen sitä paitsi investoivat"
Kyllä mutta suuronnettomuuden (toki epätodennäköistä) sattuessa yhteiskunta siivoaa sotkut. Ydinvoimapäätökset koskettaa periaatteessa meitä kaikkia. Energiavalinnoissa päätetyt kehityspolut vaikuttavat myös yritysten kvartaaliajattelua kauemmas (vrt kauhuskenaario), siksi päätöksiä ei voi jättää yksin markkinavoimien armoille.
No, kuten sanoit, ei se politiikkakaan aina ole johdonmukaista.
IRF:n suhteen muuten löytyi toinen artikkeli. Tiivistän tähän olennaisen:
"Since the 1950s, roughly $100 billion has been spent on the research and development of such reactors around the world, yet there is currently only one producing electricity—the BN-600 reactor in Russia... For that $100 billion we did learn some things: that fast reactors were going to cost substantially more than light-water reactors."
http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=are-new-types-of-reacto...
No joo, kyllä tämä luu taisi tulla aika puhtaaksi kaluttua. Kiitos näkemyksistä. Jos varastostasi löytyy vielä hyviä linkkejä IFR:n nykytilasta, laita ihmeessä jakoon. Minä nähtävästi löydän vaan näitä skeptisiä :-)
Kalevi, periaatteessa näin, tosin tuota vakuutusasiaa käsittelin jo tuossa ylempänä. Uskon IFR- ja toriumväen myyntipuheisiin sen verran, että pidän niiden paineetonta rakennetta ja muita passiivisia turvaominaisuuksia varsin tehokkaina ja vakavan onnettomuuden riskin joko eliminoivina tai vähintään huomattavasti vielä entisestään pienentävinä. Näin ollen nimenomaan kokeellisen ydinvoiman rakentamista pitäisi suosia.
Tuo Scientific Americanin artikkeli on ehkä aavistuksen kallellaan tiettyyn suuntaan. Siinä haastatellaan lähinnä tunnettuja ydinvoiman vastustajia, kuten Frank von Hippeliä, Michael Dittmaria ja Thomas Cochrania. Dittmarista tiedän, että hän on vastustamisinnossaan antanut ihan puhtaasti perättömiä lausuntoja ydinvoimasta ja erityisesti uraanin riittävyydestä. Cochran on ydinvoimaa henkeen ja vereen vastustavan järjestön palveluksessa. Jutussa myös annetaan ymmärtää, että siviilireaktoreiden plutonium kelpaa ydinpommeihin - mikä on tyypillinen ydinvoimaa vastustavien levittelemä puolitotuus. Koko totuus kun on se, että teoriassa kyllä - käytännössä siviilireaktoreiden plutoniumiin tuottama Pu-240-kontaminaatio tekee pommin rakennuksesta erittäin vaikeaa ja vaarallista.
Tämä luu on tosiaan kaluttu aika loppuun, mutta korostaisin vielä sitä, että nopeat reaktorit ovat tähän mennessä törmänneet politiikkaan, eivät niinkään teknisiin ongelmiin. Uudessa teknologiassa on aina ongelmia, mutta esimerkiksi Ranskassa (Superphenix) ne saatiin suurimmaksi osaksi ratkaistua - juuri ennen kuin ohjelman lopettamisesta tehtiin poliittinen päätös. Yhdysvalloissa IFR toimi luotettavasti 30 vuoden ajan, ennen kuin poliittinen päätös ohjelman lopettamisesta tehtiin kaksi vuotta ennen aiottua täyden mittakaavan jälleenkäsittelyn kokeilua. Toivotaan, että S-PRISM tulee rakennettua, ja konsepti testattua: yksi suurimmista innovaatioista on voimalayksikön pienentäminen, jolloin sen tärkeät osat voidaan tehdä sarjatyönä tehtaalla. Tällöin kustannukset putoavat ja luotettavuus paranee.
Mitä kustannuksiin tulee, sata miljardia kuulostaa paljolta, mutta se on käytetty useissa maissa 50 vuoden aikana. Yksin Espanjan valtio on onnistunut haalimaan 27 miljardin velat ja kuuden miljardin vuosittaiset lisävastuut pelkästään tukemalla uusiutuvia, jotka tällä hetkellä tuottavat jonkin verran enemmän sähköä kuin pari kokeellista nopeaa reaktoria. Suomessakin tuulivoimalle suunnitellaan maksettavan kaksisataa miljoonaa euroa vuodessa.
Energiansäästö ansainnee oman tarinansa, Suomella ei ole siinä mitään hävettävää. Pelon ja kauhun täyttämät aivot eivät ole kykeneviä ratkaisemaan globaaleja ongelmia. Suomalainen insinööri vetää Kaliforniassa ryhmää joka sähköistää rekkaveturia. Ruotsissa suunnitellaan raskaan kumipyöräliikenteen sähköistämistä.
Ei ole varaa pudottautua haaskuun puolelle. Liikenne ei ole ainoa ala jossa sähkön käytöllä saadaan enegiansäästöä ja samalla huomattava päästöähennys jos sähkö tuotetaan jollakin muulla kuin tuulimyllykulissin takana käryävällä polttamisella. Niin romanttista kuin omalla notskilla leipäjonosta haetun pitsan sulattelu onkin.
Hiilimafia on soluttanut mediat, populismi kukoistaa - Mm. Joensuussa opiskelijatyttönen pyrkii eduskuntaan:
Marianne Kuusijärvi tulee TUULELLA !!! :
Se on sitä uutta Järkivihreää kokoomusta vai mitä? Tiukka kurvi vasempaan tai peräti 180 astetta - kommunismiin. Esimerkit maailmalta ovat kamalia; Kalifornia konkurssiin - tuulimyllyrivistöt seisoo rinteillä kun korjaajille ei ole palkanmaksajaa. Isojen kaupunkien sähkölaskut vuodenkin myöhässä. Ökyhuvilat tekee sähkönsä omilla dieseleillään kun Neckerin sähköä saa vain harvoin. Pankit yrittävät myydä entisiä loistohuviloita maalaamalla kulottuneet nurmikot lateksilla vihreäksi kun vesi ja sähkö ovat poikki.
Joensuuhun olisi viisaampaa rakentaa niillä samoilla tukiaisrahoilla elokuvastudioita. Vaikka onhan tuuligenraattorit hyvä kuparin varmuusvarasto jos sitä sittenkin joskus tarvittaisiin johokin järkivihreään hommaan.
Kuusijärvi ei ota vastaan minkäänlaista palautetta.
Keksin vasta nyt kysymykset, jotka haluaisin kysyä. En kysy niinkään tekniikan yksityiskohtia, vaan valitun strategian ja tekniikan vaikutuksista yhteiskuntaan. Hyvä kysyä vaikeita kun vastaukset on jo luvattu :-). Koska kysymyksiä on paljon, niitä voi niputtaakin tarpeen mukaan.
Jos oletetaan että Suomi ja maailma toteuttavat tämän runsaasti ydinvoimaa sisältävän suunnitelman ja fossiiliset päästöt saadaan näin loppumaan, niin...
- minä vuonnna fossiilisen 1) hiilen, 2) öljyn, 3) kaasun päästöt putoavat nollaan (tai marginaalisiksi)?
- kuinka suuri osa jo löydetyistä 1) hiili-, 2) öljy-, 3) kaasuvarannoista poltetaan sitä ennen loppuun?
- millä tavoin fossiiliset liikennepolttoaineet korvataan (jos korvataan)? auttaako ydinvoima tässä?
- miten 1) hiilen, 2) öljyn, 3) kaasun, 4) ydinvoiman kulutus kehittyy noihin päivämääriin mennessä?
- miten 1) hiilen, 2) öljyn, 3) kaasun, 4) ydinvoiman hinta kehittyy noihin päivämääriin mennessä?
- ehtivätkö uuden sukupulven reaktorit mukaan helpottamaan prosessia?
- kuinka suuri osa 1) metsistä, 2) soista, 3) koskista valjastetaan tällä aikatalulla energiatuotantoon? entä paljonko aurinkoenergiaa ja tuulivoimaa?
- kuinka hyvin, millä tavoin ja missä vaiheessa kehitysmaat toteuttavat tätä suunnitelmaa?
- kuinka hyvin, millä tavoin ja missä vaiheessa fossiilisten polttoaineiden tuottajat toteuttavat tätä suunnitelmaa? loppettavatko ne tuotannon kysynnän loppuessa, vapaaehtoisin sopimuksin, painostuksesta vai ostaako joku heidän energiavarantonsa?
- miten fossiilisten polttoaineiden tuotannosta riippuvien maiden talous turvataan?
- rakentavatko myös kaikki kehitysmaat ydinvoimaloita (vai ostavatko ne ydinsähköä tai käyttävät vain uusiutuvia)?
- mikä on suurimpien kuluttajien kuten 1) USA:n, 2) Kiinan rooli ja aikataulu?
- vähentävätkö teollisuusmaat päästöjään etunojassa kehitysmaihin verrattuna? vähentävätkö kaikki teollisuusmaat päästöjään samaan tahtiin?
- vaaditaanko skenaarion toteutumiseen kansainvälisiä sopimuksen osapuolten kulutusta rajoittavia sopimuksia?
- siodotaanko jokaisen ydinvoimalan rakentaminen pysyviin vähennyksiin fossiilisten päästöissä vai rakennetaanko ydinvoimaloita vapaasti ilman sitoumuksia?
- milloin rakennetaan viimeiset fossiiliset voimalat?
- kasvaako energian kulutus, pysyyko se nykyisellä tasolla vai väheneekö se suunnitelman aikana? kehitysmaissa? teollisuusmaissa?
- onko nimettyjä aloja, joilla energian käyttöä tullaan rajoittamaan / joihin se vaikuttaa rajoittavasti suunnitelman aikana ja sen jälkeen? vaikuttaako tämä ihmisten omassa elämässään havaitsemaan elintasoon ja elintapoihin/harrastuksiin?
- eteneekö Suomi yksin, yhdessä EU:n kanssa, yhdessä muun maailman kanssa, vai miten?
- milloin ja miten nyt ydinvoimaan täysin kielteisesti suhtautuvat maat lähtevät suunnitelmaan mukaan (vai lähtevätkö)?
- asettavatko asiassa nopeimmin etenevät valtiot sanktioita / veroja asiassa hitaammin eteneville tai sopimuksiin kuulumattomille valtioille?
Huhhuh, tulipas paketti :). Kiitos muuten kommenteista aiemmin, luin kyllä vaikken ehtinyt vastaamaan.
Kuten tuossa jo todettiin, nämä ovat hyvin laajoja kysymyksiä, ja perinpohjainen vastaaminen vaatisi luultavasti väitöskirjallisen materiaalia per kysymys.
Mitä tähän muutoksen nopeuteen tulee, täällä löytyy yksi varsin pitkälle mietitty skenaario, jossa maailman energiankulutus katettaisiin suureksi osin ydinvoimalla vuonna 2060:
http://bravenewclimate.com/category/scenarios/
Toteutettavissa ainakin teknisesti.
Liikennepolttoaineiden korvaaminen voi tapahtua useammalla tavalla. Suoraviivaisin lienee yhdistelmä sähköautoja, biopolttoaineita, ja synteettisiä polttoaineita. Syntetisointiin on käytössä useita prosesseja, joista Fischer-Tropsch lienee tunnetuin. Bensiiniksi asti ei hiilivetyjä kannata välttämättä jalostaa, butanolikin riittäisi useisiin käyttötarkoituksiin. Jotkin näistä prosesseista ovat energianeutraaleja, jotkin vaativat jonkin verran ulkopuolista energiaa. Muistelen, että Suomeen kaavaillut suuret biojalostamot tarvitsisivat ulkopuolista energiaa - sähköä - noin kolmanneksen liikennepolttoainetuotoksen energiasisällöstä, sekä tietenkin lähtöaineet kuten puuhakkeen. Karkeasti sanoen, mitä ympäristöystävällisemmin polttoaine halutaan tuottaa, sitä enemmän tarvitaan sähköä.
Muitakin vaihtoehtoja on. Tom Blees esittää boorin käyttämistä energian siirtoon. Boori on käytännössä inerttiä ja turvallista, mutta palaa puhtaassa hapessa hyvin. Hapen kanssa poltettuna se voisi pyörittää esim. turbiinimoottoria. Boorioksidi kerättäisiin talteen ja palautettaisiin booriksi sähköllä ja lämmöllä. Vaikeus tällä hetkellä on henkilöautoon sopivan happigeneraattorin rakentamisessa, mutta se ei liene ylitsepääsemätön vaikeus. Koska boori ei tarvitse erityistä infrastruktuuria, sen käyttöönotto olisi paljon helpompaa kuin esimerkiksi vedyn.
Vetyä mainostetaan usein vaihtoehtoisena polttoaineena. Olen hyvin skeptinen, enkä pelkästään siksi, että monet autotehtaat keskittyvät vetyyn - heille tälläinen "ehkä joskus"-tason projekti on mitä mainiointa viherpesua. Vetytalouden rakentamisessa on perinteinen muna-kana-ongelma, kun jonkun pitäisi maksaa ensin suunnaton infrastruktuuri, jotta kuluttajat uskaltaisivat ostaa vetyautoja. Lisäksi itse teknologiassa on valtavia teknisiä haasteita, niin vedyn tuottamisen, kuljettamisen, varastoinnin kuin polttamisenkin suhteen. Esimerkiksi polttokennot maksavat edelleen enemmän kuin tavallinen luksusauto maksaa tällä hetkellä. Kaiken huipuksi, vapaa vety rikkoo otsonia, ja väistämättömät vetypäästöt saattaisivat johtaa otsonikerroksen tuhoutumiseen. Mutta jos ongelmat saadaan ratkaistua (iso jos), ja laskelmat otsonituhosta osoittautuvat vääriksi, vety voisi olla ihan ok polttoaine. Korkeassa lämpötilassa toimivat ydinreaktorit ovat ehkäpä kätevin tapa tuottaa suuria määriä vetyä - se ei edes juurikaan kuluttaisi sähköä, sillä riittävän korkeassa lämpötilassa vety saadaan irroitettua vedestä ihan itsestään. Toki muitakin vaihtoehtoja on. (Vety ei aktivoidu, joten ydinreaktorista tuleva vety olisi täysin turvallista käyttää.)
Hiilen, öljyn, ja kaasun kulutus loppuu kun jompi kumpi seuraavista ehdoista täyttyy: 1) resurssit loppuvat tai 2) vaihtoehdosta tulee halvempaa ja/tai helpompaa. (Myös käyttämättä jättäminen on vaihtoehto.) Milloin tämä tapahtuu - sitten kun vaihtoehdot ovat halvempia ja/tai helpompia lienee paras veikkaus.
Selkeää lienee, että fossiilisten hinta nousee.
Todennäköistä on, että ydinvoiman hinta laskee. S-PRISM - lyhenteen loppuosa tulee sanoista Power Reactor Innovative Small Module - edustaa uutta ajattelutapaa, jossa yhden ison, paikallaan pystytettävän reaktorin sijaan rakennetaan tehtaalla sarjatyönä useita pieniä moduuleja. Tällöin hinta todennäköisesti laskee, jopa huomattavasti, ja laatu paranee.
Uusiutuvien hinta nousee siinä vaiheessa, kun helpot paikat on käytetty. Milloin tämä tapahtuu - en tiedä, mutta veikkaan, että ennen kuin uusiutuvat kykenevät tuottamaan edes neljänneksen maailman energiasta.
En osaa sanoa tarkkaan, kuinka paljon maailman metsistä ja soista on valjastettu jo energiantuotantoon - mutta vastaan silti, että liikaa. Olemassaolevista pitäisi päästä eroon, eikä niiden käyttöä lisätä. Jokien tilanteeseen on helpompi vastata: useimmat ovat yhtä mieltä siitä, että vesivoiman osuuden merkittävä lisääminen teollistuneissa maissa ei enää ole mahdollista. Yksittäisiä projekteja ja pienen mittakaavan voimaloita voidaan siellä täällä rakentaa.
Aurinko- ja tuulivoiman potentiaalista maalaillaan usein ruusuisia kuvia. Teoriassa potentiaalia onkin vaikka kuinka paljon. Käytännössä suunnitelmat kuulostavat joko utopistisilta tai puhtaalta fantasialta: esimerkiksi Desertec ehdottaa 17% Euroopan energiasta tuotettavaksi Saharassa 2500 neliökilometrillä aurinkovoimaloita ja 3500 neliökilometrillä (!) siirtolinjoja. Neliökilometreissä luvut ovat mukavan pieniä, mutta kun niitä vertaa esimerkiksi koko Euroopassa asfaltoidun alueen pinta-alaan - noin 30 000 neliökilometriä - tulee väkisinkin mieleen, että hanke on aika suuri. Varsinkin, kun se sitoisi Euroopan pysyvästi "poliisitoimintaan" Välimeren etelärannalla. Puhumattakaan siitä, että jos yksi konsortio hallitsee melkein viidennestä Euroopan energiasta, asiasta todennäköisesti ei seuraa yhtään mitään hyvää.
Kehitysmaat tulevat käyttämään sitä, mikä on halvinta. Tällä hetkellä esimerkiksi uusiutuvien kehityspolku ei välttämättä suosi kehittyvien maiden tarpeita: kun esimerkiksi tuulivoimasta yritetään väkisin pusertaa "salonkikelpoista" teollistuneiden maiden markkinoille, teknologiat pienimuotoisempaan ja tuulivoimalle paremmin sopivaan tuotantoon jäävät lapsipuolen asemaan. Ei kuitenkaan kannata luulla, että kehittyvät maat tyytyvät kovin pitkään johonkin B-luokan teknologiaan: esimerkiksi Intia kehittää vimmaisesti toriumvoimaa.
Siirtymistä päästöttömään energiaan voisi todennäköisesti nopeutua merkittävästi, jos ympäristösyyt olisivat peruste tullimuureille. Jos tähän päästään, useimmilla mailla on voimakas kannustin rakentaa hiiletöntä energiaa.
USA:n aikataulu tuntuu heittelevän neljän vuoden välein ties mihin suuntaan. Kiinasta tiedämme, että maassa on voimakas panostus ydinvoimaan, ja siellä todennäköisesti otetaan hiilen loppuminen hyvin vakavasti. Nyt jopa päästökauppa alkaa kiinnostamaan. Todennäköiseltä näyttää, että siitä tulee hiilettömän sähkön teknologiajohtaja.
Jos neljännen sukupolven ydinvoima saadaan laajaan käyttöön, olisi ihan mahdollista siirtyä niukkuuden ajasta runsauden aikaan. Tiedän että kuulostan nyt utopistiselta, mutta pidän tälläistä utopiaa toivottavampana kuin niukkuuteen perustuvaa pastoraaliutopiaa. Tällöin puheet kulutuksen leikkauksesta olisivat vähän tarkoituksettomia; mutta pääasian, eli vaikutusten leikkauksesta voitaisiin puhua paljon helpommin.
Tällä hetkellä ydinvoimaa on vielä niin vähän, että jokainen projekti on tervetullut, sidottiin se päästöihin eli ei. Käytännössä, tilastoja tarkkailemalla nähdään, että voimaloiden rakentaminen on aina johtanut mitattavissa olevaan päästövähennykseen. Minusta on myös aivan selvää, että päästörajojen kiristäminen on poliittisesti sitä helpompaa, mitä enemmän vaihtoehtoja on jo saatavilla. Tästä syystä en huolehtisi liiaksi siitä, etenevätkö jotkin maat nyt toisia nopeammin: mitä nopeammin, sitä nopeammin.
Ydinvoimaan täysin kielteisesti suhtautuneet maat ovat joutuneet useimmiten ottamaan lusikan kauniiseen käteen, kun vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole löytynyt. Viimeksi näin teki Saksa; vähän sitä aikaisemmin Ruotsissa efektiivisesti kumottiin vuoden 1982 kansanäänestyksen tulos, kun uusien reaktoreiden suunnittelu vanhojen tilalle sallittiin. Tämä mielestäni vain vahvistaa käsitystä, johon on melko helppo päästä pienellä perehtymisellä eri energianmuotojen potentiaaliin: ydinvoima on niitä harvoja todellisia vaihtoehtoja, ellei ainoa.
Tässä vielä muutama luonnehdinta tästä ydinvoimapainotteisesta skenaariosta. Ajatusten lyhentelemiseen meni vähän aikaa.
Likennepolttoaineratkaisut ovat vielä aika hakusessa, mutta niin on kaikissa skenaarioissa, joten se ei ole mikään tämän skenaarion vika. Kaikissa skenaarioissa öljyn poltto voi siis jatkua pitkään.
Tämä skenaario voi pudottaa erityisesti hiilen ja ehkä myös kaasun kulutuksen alas niissä valtioissa, jotka rakentavat runsaasti ydinvoimaa. Skenaario ei sisällä mitään maailmanlaajuisia pakotteita tai sopimuksia, joilla fossiilisten kulutusta ajettaisiin alas. Hiilen poltto siis jatkunee niin kauan kuin kaikki yksittäiset maat eivät ole siirtyneet runsaan ydinvoiman aikaan.
Hiilen polton väheneminen on sidoksissa hiilen, ydinvoiman ja uusiutuvienkin hintaan. Skenaariossa oletettiin, että fossiilisten hinta nousee - ehkä varantojen vähenemisen seurauksena. Nouseva hinta kannustaa ottamaan käyttöön uusia kaivoksia/lähteitä. Ydinvoiman hinta oletettiin laskevaksi. Ydinvoiman hinta ajaa myös muiden energiamuotojen hintaa alas. Alentunut hinta voi nostaa hiilen kulutusta kehitysmaissa ja maissa, jotka eivät osallistu "talkoisiin". Tämä epätasapaino voi tarjota myös kilpailuetua hiiltä käyttäville maille (ei kovin suurta jos oletetaan ydinvoiman olevan halpaa tuottaa). Jossain vaiheessa ydinvoiman hinta voi mennä niin alas, että hiilen kaivaminen ei enää kannata. Yksittäisissä maissa voi myös olla lupakäytäntö, joka estää hiilivoimaloiden rakentamisen ja sallii ydinvoimaloiden rakentamisen, vaikka hiilivoima olisikin vielä taloudellisesti kannattavaa.
Yksittäisten maiden kohdalla tämä skenaario voisi siis pysäyttää hiilen ja kaasun käytön sähkön ja lämmön tuotantoon. Maailmanlaajuisesti fossiiliset hiili- ja kaasuvarannot voitaisiin kuitenkin polttaa loppuun, jos ydinvoiman hinta ei putoa tarpeeksi alas ennen fosiilisten loppumista. (Tässä "loppuminen" tarkoittaa kaikkien riittävän edullisten lähteiden hyödyntämistä.)
USA:n rooli on ollut tyypillisesti Eurooppaa "huolettomampi". Kiina voi nykyisestä runsaasta hiilen käytöstään ja nousevasta kulutuksen tasostaan huolimatta osoittautua vastuulliseksi kuluttajaksi, sillä sen talous pyörii hyvin (=sillä on varaa muutoksiin), ja siellä radikaalitkin valtion ohjaustoimenpiteet ovat mahdollisia.
Se että ydinvoiman rakentamista ei sidota muiden tuotantomuotojen vähentämiseen voi olla perusteltua siltä kannalta, että ydinvoiman liikkeelle lähtöä halutaan näin helpottaa ja nopeuttaa. Tähän liittyy tietenkin se ongelma, että uusi saatavilla oleva energia voi nostaa kokonaiskulutuksen tasoa vähentämättä fossiilisia päästöjä lainkaan (paitsi tietenkin notkahduksena uuden ydinvoimalan käynnistyessä). Noussut tarjonta ja alentunut hinta kannustaisivat energian lisäkulutukseen. Muutos tapahtuisi vasta kun ydinvoiman hinta putoaisi fossiilisten tuotantokustannusten alapuolelle. Ehkä jossain vaiheessa olisi siis tarpeen sitoa uusien ydinvoimaloiden perustaminen fossiilisten alasajoon (ainakin yksittäisissä maissa). Tosin yksittäisissä maissa yleinen paheksunta voi myös jarruttaa hiilen käyttöä ydinvoiman eduksi silloinkin kun se vielä on takulaskimella laskien kannattavaa.
Jos tätä skenaariota ja fossiilisten polttamisen vähenemistä tarkastelee optimistisesti, suurin toivo fossiilisten polton rajoittamisessa voisi olla siinä, että hiilen polton jo lopettaneet maat tai niiden kansalaiset alkaisivat painostaa hiiltä vielä polttavia maita siirtymään muihin energiamuotoihin. Myös tuottajia voidaan painostaa. Kaasussa jo avattujen lähteiden kuluttaminen jo olemassa olevia putkia käyttäen on varmasti halpaa. Ehkä uusia lähteitä ei jossain vaiheessa enää avata, kun painostus kasvaa.
Ja likkennepolttoaineet / öljy olisi siis tapaus erikseen. Uusia tekniikoita tai sopimuksia/painostusta siis tarvittaisiin ydinvoiman lisäksi.
Juho, hyvää pohdintaa. Itse olen tullut sellaiseen johtopäätökseen, että öljy on niin kätevä poltto- ja raaka-aine, että oleellisesti ottaen kaikki helposti saatavilla oleva öljy tullaan käyttämään. Toki tämä tulisi tehdä niin hitaasti kuin mahdollista.
Hiilen suhteen tilanne on hieman toiveekkaampi. Ilman muuta tulisi sitoutua siihen, että jokainen rakennettava puhdas megawatti syrjäyttäisi likaisen megawatin, mutta se ei ole vielä poliittista realismia. Oman ydinvoimakantani taustalla on sen tajuaminen, että mitä vähäisempi noiden likaisten megawattien osuus, sitä helpompaa tälläiseen sitoutuminen on, poliittisesti ja taloudellisesti.
Unohdin vastata yhteen tärkeään kysymykseen - energiankulutus.
Energian kysyntä kasvaa valtavasti, emmekä todennäköisesti voi itse asialle tehdä yhtään mitään. Esimerkiksi tämän EIA:n arvion mukaan vuoteen 2035 mennessä maailman energiankulutus nousee vuoden 2007 tasosta hurjat 49 prosenttia. Tästä suurin osa tapahtuu kehittyvissä maissa.
http://www.eia.doe.gov/oiaf/ieo/world.html
Öljyn tuotantohuippu voi verottaa vakavastikin energian kulutuksen nousua, mutta se ei poista kysyntää. Kuvaavaa on, että kun sähkönkulutus henkeä kohden nousee muutamista kilowattitunneista noin 3000-4000 kilowattituntiin vuodessa, kaikki inhimillisen kehityksen mittarit osoittavat jyrkästi koilliseen. (kts. esim. tämä esitys: http://130.226.56.153/rispubl/SYS/syspdf/Pacudan_electricity_development...) Maailmassa on tällä hetkellä 1,5 miljardia sähköttömyydessä elävää - pelkästään heidän sähköistämisensä tulee vaatimaan suunnattomia määriä (6000 TWh) energiaa.
On aivan selvää, että jos ydinvoima jätetään globaalisti pois näistä ratkaisuista, olemme pahassa liemessä.
Jopas tuli tykitystä! Osaan pystyy vastaamaan vain kristallipallosta tai sammakonkudusta katsomalla. Joten minuunkin osui - sori.
Minun mielestä vastauksia pitää hakea 40 000 vuotta sitten keksityllä lähestymiskaavalla: Se on MARKKINATALOUS jonka seuraavaa vaihe on globaali, ensi kertaa historiassa.
Karkeasti oikaisten; kun Kiina ja muutama muu väkirikas maa laittaa taloutensa pystyyn ydinvoimalla ja valtaa markkinat korkealaatuisilla ja silti edullisilla tuotteillaan joutuvat hiilenpolttajat taloudelliseen ja eettiseen ahdinkoon. Jos ne yrittävät selvitä lisäämällä polttamista muu maailma asettaa tullimuureja ja myy energiaa - sähköä - itse sanelemaansa hintaan. Se tehoaa Junttilaankin!
Tässä lumitalvina on jo nähty katukuvassa missä koneet on tehty ja milllä sähköllä sorvattu: Etelä-Koreassa ! http://www.fingrid.fi/portal/suomeksi/sahkomarkkinat/voimajarjestelman_t...
-------------------
Politiikka tähän nyt tarvitaan ja tietoa - valitettavasti muutosta:
Tp hesarissa (11.2 2011) Juha Mäkipere Ulvilasta osuu asian ytimeen mitä tulevilta päättäjiltä vaaditaan.
On mahtunut mielipidepalstalle ! Hesarin vastuu "valtiomahtina" on hyssyttelyä ja ilmeistenkin ongelmien piilottelua. Asiatiedon jakaminen ei lisää levikkiä.
Juho, nyt onnistuit esittämään niin hyviä ja pahoja kysymyksiä että huhhuh. Melkein jokainen kysymyksistä ansaitsee oman, artikkelin mittaisen vastauksensa, ja vastaavan määrän pohdintaa ja eri skenaarioiden miettimistä. :D
Pahastutteko jos kopsaan kysymykset talteen, ja koetan ehtiessäni pohdiskella niitä myös omassa blogissani? Lupaan laittaa sekaan myös villejä arvauksia, (epä)luuloja, puhdistettua tietämättömyyttä ja silkkaa spekulointia. Kai tässä kevään mittaan alkaa noita sammakoitakin pyöriä nurkissa, kutuineen päivineen :)
Kiitos vielä kaikille kommenteista! Olen saanut muita reittejä muutaman kysymyksen, ja vastaan niihin näin.
Kysymys: onko esim. metsittäminen mitenkään merkittävä keino vähentää hiilipitoisuuksia ilmakehässä ja hengitysilmassa?
Vastaus: kyllä, mutta trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla kannatettavampaa kuin pohjoisessa. Pääpaino tulisi olla metsätuhojen ehkäisyssä. Päästöjen "nollaaminen" istutusohjelmilla ei ole pitkän päälle toimiva ratkaisu, ja on houkutellut alalle huijareita.
Kysymys: voiko ydinvoimaa käyttää säätövoimana?
Vastaus: täysin mahdollista - Ranskassa reaktoreita säädetään jatkuvasti, ja osa reaktoreista on viikonlopun sammutettuina. Taloudellisesti tämä ei ole järkevää, jos muuta säätövoimaa - esim. vesivoimaa - on riittävästi. Jos joku vielä epäilee, kannattaa miettiä, miten ydinkäyttöisiä laivoja ajetaan; niistä löytyy kaasukahva siinä missä mistä tahansa muustakin laivasta ;).
Koska Uusi Suomi ei salli enää nimetöntä kommentointia, avasin palautetta varten sähköpostiosoitteen
Saa kysyä sitäkin kautta, ottaa yhteyttä ja muuten kommentoida, jos rekisteröityminen ei kiinnosta!
No jos ei kukaan kysy mitään viisasta niin kysyisin tällaista:
Eikö reaktio voisi tapahtua tuossa fluidissa itsessään - ohjaus ja lataus injektoimalla ?
Boori-injektiola kevytvesipataakin säädetään. Säätösauvakoneisto on monimutkainen ja
maksaa varmaan puolet koko kattilan hinnasta.
Eikö Intiassa kokeiltu jotain sellaista. Oliko heillä kaasukierto - suoraan fluori ehkä.
Deuteriumin pumppaus magneettisesti - kävisi varmaan painovoimakierrolla?
Onhan noita fluidireaktoreita! Monet noista sulasuolareaktoreista perustuvat nimenomaan nestemäiseen polttoaineeseen, esim. uraanitetrafluoridiin (UF4). Ensimmäinen "soiva peli" on näemmä ollut lentokoneeseen (!) tarkoitettu koereaktori vuodelta 1954. Myös ensimmäinen torium-reaktori (Molten Salt Reactor Experiment, käytettiin vuosina 1965-1969) perustui nestemäisen toriumsuolan käyttöön.
Etuna tälläisessä konseptissa on yksinkertaisuus ja turvallisuus: vakavan reaktorivaurion vaaraa ei käytännössä ole, koska operointi tapahtuu normaalipaineessa ja mikä tahansa vuoto keskeyttää ketjureaktion. Toisaalta, jälleenkäsittelyssä on hieman suurempi onnettomuusriski. Tuossa MSRE:ssä oli jonkin verran ongelmia rakenteissa käytetyn terässeoksen raerajasyöpymisestä, mutta ainakin Wikipedian mukaan ne onnistuttiin ratkaisemaan säätämällä hiukan seostusta. Normihommaa valimoinsinöörille ;).
Toinen etu tulee korkeasta käyttölämpötilasta - 650°C tai enemmän - joka mahdollistaa hyvin tehokkaiden kaasuturbiinien käytön sähkön tuotantoon. Hyötysuhde tälläisillä voisi olla jotain 40-45%. Reaktori kuumentaisi esim. heliumia tai hiilidioksidia ja se sitten ajettaisiin suoraan turbiinin läpi.
Ymmärtääkseni "Energy from Thorium"-kansanliike ajaa nimenomaan näiden sulasuolareaktoreiden laajamittaista käyttöönottoa. Erittäin lupaava konsepti tämäkin!
Teoreettisena konseptina on heitelty myös kaasureaktoria, jossa "polttoaineena" toimisi uraaniheksafluoridi. Jotain alustavia laskelmia ja virtaussimulaatioita on tehty; tälläinen vehje voisi toimia ihan tolkuttomissa lämpötiloissa ja hyötysuhteilla, jos vain keksittäisiin sopivia rakennemateriaaleja. Maanpäälliseen touhuntaan nämä saattavat olla turhan hienostuneita, mutta avaruuslaivojen voimanpesänä voi vaikka tämmöinen joskus ollakin. Tehoa olisi niin paljon, että käyttämällä kaasuydinreaktoria esimerkiksi vedyn kuumentamiseen, voitaisiin helposti rakentaa kuuraketin kokoisia, uudelleen käytettäviä avaruusaluksia. 100 tonnia kiertoradalle, ja laskeutuminen takaisin yhtenä kappaleena raketilla jarruttaen. Tämä näin kuriositeettina, kun aikaisemmin halusin olla raketti-insinööri :).
Sattuikin sopivasti, sillä olen käyttänyt alkuvuodesta paljon aikaa sulasuolareaktoriin perehtymiseen. Ensimmäinen postaus keksinnön historiasta on juuri valmistunut:
http://planeetta.wordpress.com/2011/02/18/sulasuolareaktori-%E2%80%93-ka...
Myöhemmin lisää itse tekniikasta.
Näiden mahdollisuuksien tiedostaminen näyttää maailmalla parhaillaan leviävän kulovalkean tavoin. (Vaikeita aikoja luvassa konservatiivisille vihreille.)
Kiitos vastauksista!
Tanskalaisilla lienee ollut joku matalamman lämpötilan uraani/neste -
reaktori kauan sitten. Eikös tuo uraaniheksafluoridi liity myös johonkin
hyötöreaktioon? Tai jäälleenkäytöön. Pidettävä irti pintakontaktista
magneettivuolla.
Näyttää siltä että suuntia on liikaakin - menee voimat ja varat haaskuun.
Noihin suola- ja sodiumpatoihin satsaaminen saattaisi olla vaiheessa viisasta.
Pitääpä lukea Kajn sivut tarkkaan.
Uraaniheksafluoridi liittyy uraanin rikastukseen. Koska fluorilla on vain yksi isotooppi, määräytyy UF6-molekyylin massa vain uraanin isotoopin mukaan, ja juuri massaroon rikastus perustuukin.
Mahdollisia kehitystuuntia tällä vanhanaikaiseksi julistetulla vedenkeittotavalla on vaikka kuinka paljon, ja nämä mahdollisuudet alkavat maailmalle valjeta nyt yhä kiihtyvään tahtiin. Samaan aikaan kun uusiutuville asetetut ylioptimistiset odotukset. Asiat alkavat vähitellen asettua oikeisiin mittasuhteisiin.
Niin, se on siis diffuusiomenetelmä. Eikös UF6 ole kaasu.
Jos pa-sauvat sisältävät luonnonuraania/toriumia niin kiihtyykö
reaktio niin että lopulta puretaan pois vain melko "kylmä" jäte.
Vai pitääkö kama välillä suodattaa useaankin kertaan?
Muuten: Polttamiseen perustuva vointi ei pitkänpäälle ole hyvää.
Jep, UF6 on kaasumaista. Knoppitietona, teflonia ei muuten kaupallistettu kuuohjelmassa - sen ensimmäinen teollinen käyttökohde oli Manhattan-ohjelman sentrifugeissa. UF6 ("hex" eli "kirous") on ärhäkkää tavaraa, joka hyökkää kiukkuisesti lähes minkä tahansa materiaalin kimppuun, poikkeuksina lähinnä nikkeli ja teflon. Tämä aiheutti, ja aiheuttaa, ihan jonkin verran päänsärkyjä kenelle tahansa, joka haluaa rikastaa uraania esim. pommeihin. Yksi näitä syitä, miksi ydinpommien rakentelu on yksinkertaista vain huonoissa jännäreissä.
Noiden luonnonuraanilla ladattavien reaktoreiden suunnaton hyötypuoli on nimenomaan jätteen vähäisessä määrässä ja laadussa. Ideana kai olisi jatkuva uudelleenprosessointi, jossa "hyödyttömät" aktinidit ja fissiomyrkkyinä toimivat alkuaineet suodatettaisiin tavalla tai toisella pois. Tälläinen jäte olisi tilavuusyksikköä kohden "kuumempaa" kuin nykyinen jäte, mutta sitä olisi vain noin prosentti nykyisestä, ja - ennen kaikkea - korkeampi aktiivisuus tarkoittaa myös sitä, että se muuttuu vaarattomaksi 300 vuodessa.
" Ideana kai olisi jatkuva uudelleenprosessointi, jossa "hyödyttömät" aktinidit ja . . suodatetaan . . "
Kaj lupasi selvittää noita - ei se taida ollakaan niin helppoa saada selville minkälainen separaattori siihen tarvitaan. Olen itsekin yrittänyt kahlata aihetta Wikistä ym. hakien jotain tämänsuuntaista:
Polttoaine kiertää jäähdytteen mukana pieninä rakeina tms. Kulkiessaan grafiittihidastimen läpi pienissä (nikkeli?) putkissa kuumeten jatkaa lämmönvaihtimeen ja separoidaan / tuorestetaan. Osavirtauskin varmaan riittäisi - booria käytettäessä litiumin ylimäärä pitäisi myös poistaa.
Litkussa voisi kulkea moderaattoreita ja hätäpysäytys totaali boori-injektiolla.
Pitää vissiin odotella jotain wikileaks vuotoa ?
Olen kaivannut juurikin tällaisia lähtökohtia ydinvoimakeskusteluun, kiitos J.M.
Et suoranaisesti ota kirjoituksessasi kantaa uusiutuvien potentiaaliin. En koe ymmärtäväni aihetta kovinkaan laaja-alaisesti, mutta ainakin tällä hetkellä uskon uusiutuvien mahdollisuuksiin korvata ydinvoima ja uusiutumattomat ennen pitkää kokonaan.
Olen muodostanut sellaisen mielikuvan, että uusiutuviin liittyvää pessimismiä aiheuttaa paljosti yksinkertaisesti tahdon puute. Minusta vaikuttaa siltä, että mitä enemmän uusiutuviin panostetaan, sitä enemmän potentiaalia niissä on mahdollista nähdä.
Mielipiteitä?
Minäkään en ole asiantuntija, mutta oma näkemykseni on että kyllä ja ei.
Uusiutuvissa on ongelmana se, että ne ovat "hajallaan" eli enrgiaa on paljon mutta sitä on työlästä ja hankalaa hyödyntään (toisin kuin vaikka öljy tai ydinvoima jossa energia on pienemmässä tai kätevämmässä paketissa). Tässä mielessä uusiutuvien panostusten lisääntyessä tulos per panos huononee sitä mukaa kun parhaat paikat tuottaa esim tuulivoimaa otetaan käyttöön, ja jäljelle jää vain huonompia paikkoja. Ei ole järkeä panostaa tuulivoimaan niin paljon, että sitä pystytetään myös täysin tai lähes sille sopimattomiin paikkoihin.
Toisaalta, uusiutuvien kehittäminen tarkoittaa taas sitä että niitä saadaan pienemmällä panostuksella hyödynnettyä paremmin saatavilla olevia, tai jopa uusia (tai uudella tavalla) uusiutuvia.
Matka siihen, että uusiutuvilla saadaan tuotettua edes nykypopulaation tarvitsema energia on vielä vähintään vuosikymmenien pituinen. Tänä aikana kohtaamme muutaman aika mielenkiintoisen kriisin, kuten esim öljyntuotannon hupeneminen, ja erittäin todennäköisesti myös muiden fossiilisten tuotantohuiput. Jos näistä asioista selvitään ilman yhteiskunnan liian pahaa taantumaa/romahtamista tai ilmastonmuutoksen pahenemista liian vakavaksi, voi ihmisillä olla jossain vaiheessa mahdollisuus kehittää ja rakentaa riittävästi uusiutuvia. Toinen mahdollisuus on tietysti populaation radikaali vähenemien syystä tai toisesta, joihin en mene sen enempää tässä yhteydessä.
Uusiutuviin liittyvää OPTIMISMIÄ aiheuttaa paljosti yksinkertaisesti tiedon puute.
Monia hämää nollajonot ja pilkunpaikka. Loviisan voimalat pystyy antamaan
sähvöt neljällesadalletuhannelle -400 000- sähkölämmitteiselle ok-talolle.
Harha syntyy kun markkinoidaan nollaenergiataloja. Muistuttamatta että ne
Loviisat tarvitaan aina muutaman viikon / kuukauden pakkasjaksoilla.
Kumpi siis on pahempi ylellisyyshyödyttömyys?
Eiköhän olisi parasta hyväksyä tosiasiat ja voimalat. Kovilla pakkasilla
voi mieluummin rajoittaa teollisuuskäyttöä kuin jäädyttää mummot mökkehinsä.
Uusiutuvat saattavat kyetä korvaamaan kaiken muun - joskus. Tällä hetkellä ne eivät ole siihen vielä kypsiä. Toivon hartaasti, varsinkin näiden viime päivien tapahtumien valossa, että meillä on joskus käytössämme täysin idiootti- ja pomminvarma energianlähde - mutta en henkeäni pidättele sitä odotellessa.
Uusiutuvien potentiaali on teoriassa valtava, mutta käytännössä, kuten noista muiden tähän kommentoineiden vastauksista jo selvinnee, sen kerääminen ei ole helppoa. Esimerkiksi suurisuuntaiset suunnitelmat Saharaan sijoitettavista aurinkopaneeleista asettunevat uuteen valoon, kun laskee, kuinka suuresta projektista onkaan kysymys. Noin viidennes Euroopan energiasta voitaisiin tuottaa, jos paneeleilla katettaisiin yhtä iso pinta-ala kuin Euroopassa karkeasti arvioiden on asfalttipäällystettä. Ja jos paikalliset levottomuudet, hiekkamyrskyt ja muut ongelmat eivät häiritse.
Tahto ei oikein voi mitään fysiikalle. On toki täysin mahdollista, että oikein kovalla poliittisella ponnistuksella nuo uusiutuvien ongelmat ovat voitettavissa jo piankin. Toisaalta, tähän mennessä jopa uusiutuvien mallimaa Saksa rakentaa uutta hiilivoimakapasiteettia reilusti kaksi kertaa koko Suomen sähköntuotannon verran. Jos uusiutuvat eivät ole siellä kyenneet syrjäyttämään hiilivoimaa, onnistuuko se nopeasti missään muuallakaan?
Ydinvoiman kannattajia haukutaan usein teknokraateiksi. En kiistä, etteikö sellaistakin olisi havaittavissa, ja saatan itsekin syyllistyä sen tapaiseen ajatteluun. Mutta uusiutuviin luottamisessa on vaarana, että vaihdetaan vain teknokraatti toiseen. On täysin mahdollista että he ovat oikeassa - tai on täysin mahdollista, että ne, jotka kannattavat koko maailman energiantuotannon hoitamista ydinvoimalla, ovat oikeassa. Mutta panokset ovat niin kovia, että ainakin itse vaatisin enemmän näyttöä, kummaltakin osapuolelta.
Rauli on hyvin oikeilla jäljillä. Monia uusiutuvia energiamuotoja voi verrata aamukasteiseen nurmikkoon. Kyllä siellä vettä on vaikka kuinka paljon, mutta sen talteen keräämien on työn ja tuskan takana. Paljon helpompi ammentaa vettä viereisestä järvestä, joka tässä esimerkissä edustaa fossiilisia tai fissiilisiä polttoaineita. Kukaan ei tule keräämään vettä nurmikolta niin kauan kuin jävestä riittää, ellei sitten ole aivan pakko, syystä jota en osaa keksiä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 108 kommenttia