Tshernobylin linnuilla pienemmät aivot?

Lehdissä kerrottiin äskettäin tutkimuksesta, jonka mukaan Tshernobylin suljetulla alueella pesivillä linnuilla on keskimäärin viisi prosenttia muita lintuja pienemmät aivot. Koska olen kirjoittanut aikaisemmin Tshernobylin terveysvaikutuksista, lienee syytä, että kommentoin myös tätä tutkimusta.

Lyhyesti sanoen, Tshernobylin "sulkualueella" eläviä lintuja mitanneet tutkijat väittävät, että saastuneimmilla alueilla elävillä linnuilla on keskimäärin viisi prosenttia pienemmät aivot kuin verrokkialueella asuvilla. Aivoja surkastuttavaa mekanismia ei tunneta täysin, mutta taustasäteilyn tasolla arvellaan olevan yhteyttä asiaan. Tutkimus on julkaistu PLoS ONE-julkaisussa ja se on luettavissa tämän linkin takaa. 

Tutkimus voi aivan hyvin pitää paikkansa. Tutkimuksessa julkaistusta näytteenottopaikkojen kartasta selviää, että tutkittavat linnut pyydystettiin kaikkein saastuneimmilta alueilta, joissa säteilyä saa vuodessa jopa 5000 kertaa normaalia annosta enemmän. Tämä vastaa syöpähoitoihin käytettyjä säteilyannoksia, joten olisikin ihme, jos jonkinlaisia muutoksia ei olisi havaittavissa. 

Mutta on tutkimuksessa aukkojakin. Otoskoko - 550 lintua - vaikuttaa riittävältä, kunnes tarkemmalla lukemalla selviää, että linnut kuuluivat 48 eri lajiin. Joistain lajeista oli saatu saaliiksi vain yksi yksilö. Lajeja, joiden yksilöitä pyydystettiin 20 tai enemmän, on 11, ja näiden kokonaisotos on 376. Kaikkein eniten pyydettyä lajia - Hirundo rustica eli tavallinen haarapääsky, joita pyydettiin 129 kappaletta - ei, taustasäteilyn arvoista päätellen, edes tavattu onnettomuusalueella. Korkeamman taustasäteilyn alueella eläneitä lintuja oli tutkimuksessa pyydetty yhteensä vain 20-30 kappaletta per laji, mukaanlukien matalan säteilyn alueelta pyydetyt verrokkilinnut. 

Tutkimuksessa ei oteta lainkaan kantaa siihen, mahtuvatko viiden prosentin erot aivojen tilavuudessa luonnollisen vaihtelun ja tilastollisten menetelmien virhemarginaalin sisään. Kuten tutkijoiden tilastoaineiston kuvaajasta selviää, hajontaa on melkoisesti - tulokset muistuttavat enemmänkin hyvin käytettyä haulikkotaulua. Kun otoskoot ovat näin pieniä, viiden prosentin erot voivat aivan hyvin mahtua normaalin hajonnan sisälle. Koska pyydetyt määrät - per laji - korkean taustasäteilyn alueella ovat niin pienet, nähdäkseni on vaikea sanoa, onko viiden prosentin eron syynä säteily vai jokin muu tekijä. Vertailun vuoksi, aivojen koon tiedetään vaihtelevan normaalisti jopa 30 %, eläinlajista ja yksilöstä riippuen. Esimerkiksi ihmisten aivojen koko vaihtelee normaalisti noin seitsemän prosenttia, yksilöstä riippuen. Tulokset ovat myös ristiriidassa aikaisemman tutkimuksen kanssa, jossa onnettomuuden vaikutuksia ympäristöön pidetään vähäisinä. Tshernobylin alueen todetaankin yleisesti muodostuneen yhdeksi Ukrainan parhaimmista luonnonsuojelualueista.

Tiettyä epäilystä herättää myös se, että tutkijat käyttävät johdannossa lähteenään Jablokovia, jonka tiedetään levittäneen varsin mielikuvituksellisia ja tutkimukselliset kriteerit heikonlaisesti täyttäviä väitteitä Tshernobylin terveysvaikutuksista. Kyseisen teoksen [1] englanninkielisen laitoksen kustantaja sanoutuikin harvinaisen julkisesti irti teoksen menetelmistä ja johtopäätöksistä. Epäilystä herättää myös tutkimuksen ajoitus. Onnettomuudesta tulee huhtikuussa kuluneeksi 25 vuotta, ja on odotettavissa, että vuosipäivää "juhlistetaan" erilaisten tahojen toimesta monella tapaa. Kuten olemme aikaisemminkin saaneet todeta, nämä juhlistajat eivät välttämättä malta lukea edes omia lähdeviitteitänsä. 

Siinä missä jotkut ihmiset ovat aidosti huolissaan, mutta perustavat pelkonsa epätäydelliseen tietoon, joillain toisilla ihmisillä on omat motiivinsa Tshernobylin onnettomuuden vaikutusten paisutteluun. Olen tavannut useita ihmisiä, joiden maailmankuvaan ei yksinkertaisesti sovi, että maailman hirveimmän ydinonnettomuuden vaikutukset eivät todellisuudessa olleetkaan niin katastrofaalisia kuin pahimmat maalailut antavat olettaa. Nämä ihmiset pelkäävät, että heidän maailmankuvansa osoittautuisi vääräksi, ja saattaisimme todeta ydinvoiman olevan käyttökelpoinen ja turvallinen osaratkaisu maailman energia- ja ympäristöongelmiin. 

Kun maailman pahimmasta ja ainoasta ulkopuolisten ihmisten terveyttä vaarantaneesta ydinvoimaonnettomuudesta tulee pian kuluneeksi 25 vuotta, ja se on jäänyt ainoaksi lajissaan, näiden ihmisten pelko kasvaa päivä päivältä. Osa heistä on elänyt viimeisen neljännesvuosisadan - ellei kauemminkin - uskoen, ja uskotellen, että ydinvoima on aivan liian vaarallista, ja että ainoa ratkaisu on estää ydinvoimaloiden rakentaminen ja käyttö. Ymmärrän, että näin syvään pinttyneen elämänkatsomuksen muuttaminen on vaikeaa, kenties tuskallistakin, mutta kannattaako valheessa elää? 

Ja sitten on niitä, joiden menestys ja toimeentulo on riippuvainen siitä, että fossiilisten polttoaineiden todellisten vaihtoehtojen rakentaminen ehkäistään.

Mainittakoon, että etsiessäni lähteitä tätä kirjoitusta varten, törmäsin jälleen niin surullisen tuttuun uutiseen: hiilikaivosonnettomuus Romaniassa tappoi lauantaina viisi ihmistä. Miksi hiiliteollisuuden aiheuttamat, niin turhat kuolemat - yksin Euroopassa noin 90 000 joka ikinen vuosi - eivät koskaan saa ihmisiä kaduille osoittamaan mieltään, mutta Tshernobylin onnettomuus  - kuolleita 56 - aiheuttaa takuuvarmasti tänäkin keväänä jonkinlaisen mielenosoituksen?  

[1] Yablokov AV, Nesterenko VB, Nesterenko AV (2009) Chernobyl: Consequences of the catastrophe for people and nature. New York: New York Academy of Sciences.