Kulutuksen vähentäminen ei meitä pelasta
Jo 1960-luvulta lähtien ympäristöajattelijat ovat esittäneet, että maailman pelastamisen vuoksi ihmisten on leikattava kulutustaan ja erityisesti energiankulutustaan. Mutta riittääkö se? Seuraavassa esitän, että kulutuksen vähentäminen ei ole eikä voi olla ratkaisu, jos samalla emme muuta infrastruktuuriamme vähähiiliseksi kaikin keinoin - ydinvoima mukaanlukien.
Materiaalisen elintason pudottamista perustellaan kulutuksen ympäristövaikutuksilla. Jos turhasta kulutuksesta luovuttaisiin, kuuluu eräs usein kuultu argumentti, ympäristöjalanjälki pienenisi mutta hyvinvointi voisi säilyä ennallaan tai jopa parantua. Niin kauan kun asioista puhutaan adjektiiveilla eikä numeroilla, on helppo väittää, että “pieni” pudotus kulutuksessa voisi tuottaa “suuren” hyödyn. Mutta kun asioista ryhdytään puhumaan numeroilla, selviää, mitä “pieni” ja “suuri” todellisuudessa tarkoittavat. Kysymys, johon hyvin harvalla kulutuksen leikkaamista kannattavalla on kokemukseni mukaan tarjota vastaus, on yksinkertainen: mitä ihmisten henkilökohtaisen kulutuksen leikkaaminen nykytilanteessa käytännössä tarkoittaisi? Ja - kerettiläinen ajatus! - olisiko siitä mitään hyötyä?
Vielä kymmenisen vuotta sitten vastauksen epämääräisyys olisi ollut anteeksiannettavissa. Kulutuksen vaikutusten arvioiminen ei ole yksinkertaista, ja tieto kulutuksen ympäristövaikutuksista on edelleen liian vähäistä. Nykyisin käytössä on kuitenkin jo melko helppokäyttöisiä työkaluja, joilla kulutuksen vaikutuksia voi arvioida ja eri vaihtoehtoja vertailla. Yksinkertaisimmasta päästä on esimerkiksi tämä Helsingin Sanomien verkkosivuillaan ylläpitämä, ympäristöasioihin erikoistuneen ja varsin arvostetun Gaia Consultingin osaamiseen perustuva henkilökohtainen hiilijalanjälkilaskuri.
Olen työni vuoksi perehtynyt elinkaarilaskelmien tekoon, ja tiedän hyvin näiden yksinkertaisten laskureiden rajoitteet. Vaikka niiden tarkkuuteen ei voikaan eksaktisti luottaa, ne kuitenkin antavat kohtuullisen hyvän suuntaa-antavan tuloksen. Ennen kaikkea, ne ovat vähiten huono vaihtoehto epätäydellisessä maailmassa. Meillä täytyy olla jotain keinoja arvioida, kuljemmeko oikeaan suuntaan. Vaikka näiden laskureiden tarjoama kartta ei ole täydellinen, on se arvailua parempi.
Mutta mihin pyrimme? Kestävästä tavoitteesta on erilaisia versioita. Yksi esitetty päästötavoite kehittyneissä länsimaissa asuville on noin 2 tonnia hiilidioksidia per asukas per vuosi. Sekin on vielä todennäköisesti liian paljon, mutta otetaan se karkeaksi tavoitteeksi ja pyöräytetään laskuri käyntiin.
Tavoitteen täyttäminen ei ole helppoa. Fiktiivinen esimerkkihenkilömme, kutsukaamme häntä vaikka Ville Vihreäksi, kuitenkin täyttää tavoitteen. Hän asuu Helsingin Kalliossa 21 neliön yksiössä, vanhassa 1930-luvulla rakennetussa kerrostalossa. Hän ostaa hiilivapaata sähköä ainoaan kodinelektroniikkalaitteeseensa, pieneen kannettavaan tietokoneeseen. Muita sähkölaitteita hänellä on vähän: hän on jo vaihtanut kaikki valaisimensa energiansäästölamppuihin, ostaa parin vuoden välein uusimman ja energiatehokkaimman jääkaappi-pakastimen ja pesukoneen, mutta välttää astianpesukonetta. Jääkaapin lämpötila on säädetty oikein (jääkaappi +5° ja pakastin −18° C) ja sen taakse on jätetty riittävästi tilaa ilmanvaihtoa varten. Pyykinpesua harrastetaan kahdesti viikossa, kerran kylmällä vedellä ja kerran 30-40-asteisella vedellä. Koska lämmintä vettä tulee säästää, vettä säästävässäkin suihkussa käydään vain viidesti viikossa, enintään kuusi minuuttia kerrallaan. Taloyhtiön sähkösaunaa Ville ei käytä. Hän myös sammuttaa kaikki sähkölaitteet ja valot katkaisimesta aina, kun ei niitä tarvitse. Silti pelkkä asuminen tuottaa hänen päästökiintiöstään liki puolet - noin 900 kg.
Liikkumisen Ville hoitaa pääasiassa kävellen ja polkupyörällä. Hän ei lennä koskaan, eikä matkusta pääkaupunkiseudun ulkopuolelle muuten kuin polkupyörällä ja joskus liftaamalla. Koska hänen elämänsä kannalta tärkeät paikat ovat kantakaupungissa, hän selviää kuukaudessa noin 50 kilometrin raitiovaunu- ja metromatkailulla. Liikkumisen päästöt ovatkin vain noin 25 kiloa vuodessa.
Ruokavalioltaan Ville on vegaani; hän ei syö mitään eläinperäisiä tuotteita, ja kasvattaa suuren osan ruoastaan omalla pikku palstallaan kaupungin ulkopuolella. Terveytensä ylläpitämiseksi hän kuitenkin ostaa kasvihuoneessa kasvatettuja vihanneksia noin 200 grammaa - ison salaattipaketin - viikossa. Tofua kuluu noin 200 grammaa viikossa, mutta ympäristöä rasittavaa riisiä Ville ei suostu syömään. Ruokailu muodostaa kuitenkin hänen hiilibudjettinsa toiseksi suurimman osan - noin 580 kg/vuosi.
Villen elämäntapa on muutenkin säästeliäs. Hän ostaa lähes kaiken käytettynä tai tekee itse; niinpä hän käyttää vuodessa rahaa elektroniikkaan noin 100 €, vaatteisiin ja kenkiin toiset 100 €, sanoma- ja aikakauslehtiin ja kirjoihin 100 €, kahviloihin ja ulkona syömiseen 100 €, virkistys- ja kulttuuripalveluihin sekä polkupyöräänsä 500 € ja henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiseen 100 €. Hän kierrättää ja lajittelee paperin, pahvin ja ruokajätteet, ja muutenkin tarkkailee jätteenkulutustaan, jota pitää keskimääräistä pienempänä. Elämäntavan hiilidioksidipäästöt ovatkin vain noin 320 kg/vuosi.
Yhteensä Villen päästöt ovat siis noin 1825 kiloa vuodessa. Hän täyttää kulutuksen vähentämisen tavoitteet ympäristön kannalta, ja tilaa jää vielä hieman niille päästöille, joita syntyy Villenkin tarvitsemasta infrastruktuurista kuten rakennusten, teiden, sähköverkon ja vesijohtojen ylläpidosta. Mutta nyt käsi sydämelle: kuinka monen kuvittelette vaihtavan elämäntapansa vapaaehtoisesti Villen elämäntapaan? Kuinka moni edes tietää, että yksi tehokkaimpia keinoja leikata ympäristöjalanjälkeään on ostaa mahdollisimman uusi jääkaappi-pakastinyhdistelmä?
Entä mihin päästään realistisemmilla uhrauksilla? Yritän elää kuten opetan, ja pyrin vähentämään ympäristöjalanjälkeäni aina kun mahdollista. Omistan vähänlaisesti sähkölaitteita - kotonani on käytössä yksi kannettava tietokone, ei stereoita, ei televisiota; sammuttelen valot ja sähkölaitteet kun en niitä tarvitse; ostan suurimman osan tarvitsemastani (mukaanlukien melkein kaikki vaatteet) käytettyinä ja kierrätän jätteeni. Vältän lentomatkustamista, ja olen mahdollisuuksien salliessa vaihtanut pakollisen matkan pitkäänkin junamatkaan (ennätys 22 tuntia yhteen suuntaan). Olen kyennyt pudottamaan päästöni noin 6400 kiloon, noin puoleen suomalaisten keskiarvosta - noin 12,4 tonnia/vuosi - mutta se on silti yli kolminkertainen tässäkin mainittuun, todennäköisesti riittämättömään tavoitteeseen verrattuna.
Enkä edes käsitellyt takaisinkytkentöjä, kuten niinsanottua Jevonsin paradoksia: yksilöllisanarkistinen toiminta - pelkkään omaan kulutukseen keskittyminen - ei todennäköisesti säästä juuri lainkaan ympäristöä. Se vain jättää resursseja muiden käytettäväksi. Jos kulutuksen leikkaamiseen ei liity kiinteästi säästettyjen resurssien hinnan kohottamista esimerkiksi verotuksen keinoin, resursseja ei tulla säästelemään. En myöskään huomioinut muita ympäristövaikutuksia, kuten biodiversiteetille aiheutettuja vahinkoja. Karkeasti ottaen, nämä kuitenkin korreloivat hiilidioksidipäästöjen kanssa melko hyvin.
En halua vähätellä henkilökohtaisen valinnan merkitystä tai pilkata ihmisiä, jotka ovat tälläisiä valintoja tehneet - muutenhan pilkkaisin myös itseäni. Valinnoilla on aina vähintään symbolinen merkitys, ja mielestäni ihmisten tulee pyrkiä toimimaan moraalisesti oikein, vaikka sillä ei olisi merkitystä lopputulokseen. Ihmiskunnan historian suuria sankareita ovatkin usein ne, jotka toimivat oikein, riippumatta lopputuloksesta. Mutta missään reaalisessa maailmassa emme saa edes suurinta osaa ihmisistä elämään kuten Ville. Numeroita ei pääse pakoon: elämäntavan rajukaan muutos ei yksinkertaisesti riitä, sillä ei edes päästä lähelle, jos elämäntapojen muutoksen varjolla faktisesti vastustetaan infrastruktuurin muuttamista vähähiiliseksi.
Meidän kaikkien paras toivomme ei siis ole energian ja muun kulutuksen vähentämisessä. Se on energian- ja muun tuotannon muuttamisessa vähähiiliseksi. Yksi kaikkein potentiaalisimpia keinoja tuottaa vähähiilistä energiaa on ydinvoima. Tästä tosiasiasta ei tarvitse pitää, mutta se ei muutu toivomalla. Jos haluat vastustaa ilmastonmuutosta, sinun on kovin vaikea perustella ydinvoiman vastustamista.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Vielä yksi pyyntö lukijoille: tehkääpä tuo hiilijalanjälkitesti ja ilmoittakaa tuloksenne. Katsotaan, mihin elämäntapamuutoksella päästäisiin.
Tässä vielä linkki:
Ja kaiken tämän lisäksi on vielä niin, että liian suuri hiilijalanjälki on vain yksi, joskin melko tehokas tapa tuhota tulevien sukupolvien elinympäristö.
Vaikka saisimme rajattomasti hiilidioksidivapaata energiaa, voimme silti tuhota maapallon käyttämällä se energian muiden uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen ryöstöön ja biodiversiteetin tuhoamiseen. Itseasiassa energialla ei juuri muuta käyttöä olekaan, sillä se ei sellaisenaan ole mikään hyödyke. Energialla hierrämme metsämme kuiduksi, energialla otamme ilmasta typpeä rehevöittämään vesistömme, energiaa käytämme päällystäessämme maan asfaltilla ja betonilla.
Ylivoimaisesti tehokkain ja pitkävaikutteisin tapa pienentää omaa hiilijalanjälkeään ja kaikkea muutakin ympäristökuormitusta on jättää lisääntymättä, tai rajoittaa se yhteen jälkeläiseen. Tätä ei jostain syystä näissä mittareissa huomioida mitenkään.
Olet oikeassa. Mutta energiaa voidaan käyttää, ja käytetään, myös korvaamaan aiheutettuja tuhoja tai ainakin vähentämään niitä. Esimerkiksi kierrätys on pitkälti riippuvaista edullisesta, riittoisasta energiasta.
Hiilidioksidijalanjälki ei tietenkään ole sama asia kuin esimerkiksi vaikutus biodiversiteettiin, mutta näillä kahdella on kokemukseni mukaan vahva korrelaatio. Toisin sanoen, korkea hiilidioksidijalanjälki tarkoittaa yleensä myös suurta vaikutusta biodiversiteettiin ja ekosysteemipalveluihin, sekä suoraan että tietenkin epäsuorasti ilmastonmuutoksen kautta.
Lisääntymisestäkin olet aivan oikeassa. Tosin nämä mittarit laskevat henkilökohtaisen jalanjäljen, joten jos aikoo lisääntyä, voi esimerkiksi kertoa jalanjälkensä kahdella tai kolmella jne. Kysymys ei vain ole siitä, mikä on "oikea" ratkaisu, vaan siitä, mikä on mahdollista. Olen jo todennut, että ryhdyn vastustamaan energiankulutuksen kasvua ja ydinvoimaa sillä sekunnilla, kun joku kykenee esittämään, miten esimerkiksi leikkaamme ilman väkivaltaa ja pakkokeinoja maapallon väkilukua ja ihmisten kulutusta niin paljon, että sillä on merkitystä. Siihen asti tyydyn kannattamaan parasta toteuttamiskelpoista ratkaisua.
Jos lähtökohtaisesti katsotaan ongelman ratkaisun olevan epärealistinen, niin ei kai sitä silloin voi muta tehdä kuin heittäytyä fatalistiksi ja yrittää perustella omaa käytöstään vaihtoehtojen puutteella.
Itseään voi pettää lukemattomilla tavoilla.
No kerro nyt Pekka viimein edes jotain suuntaviivoja siitä, miten leikkaamme maapallon väestömäärää ja kulutusta. Kuten sanoit, itseään voi pettää lukemattomilla tavoilla, ja mitä vähemmän käyttää numeroita ajattelun apuvälineenä, sitä todennäköisempää se oman kokemukseni mukaan on.
No Suomessa ensimmäinen asia olisi tietysti aikansa eläneen progressiivisen "pirttiviljelytuen" kääntäminen degressiiviseksi. Ensimmäisestä lapsesta lapsilisä voisi olla sama kuin nyt toisesta, ja toisesta puolet siitä mitä ensimmäisestä. Kolmannesta leikattaisi ensimmäisen lapsen lapsilisä pois. Neljännestä kaikki lapsilisät pois.
Työperäinen maahanmuutto estettäisi kokonaan sellaista maista, joiden elintaso on meitä matalampi ja kehitysapu suunnattaisi lähes yksinomaan väestönkasvun estämiseen.
Jos ydinvoimaa rakennettaisi, niin sitä rakennettaisi vain kaikkein alikehittyneimpiin maihin, niin että se ei kasvattaisi maailman elintasoeroja, vaan supistaisi niitä.
Hyvä! Nyt vain sitten edistämään tuota ohjelmaa. Joitain käytännön vaikeuksia siinä saattaa tulla, mutta kannatan kyllä noitakin ehdotuksia - tosin mielestäni tällä hetkellä, kun yksinkertaiset, pienet reaktorit ovat vielä kokeiluasteella, näkisin, että ydinvoimaa kannattaisi käyttää energiantuotantoon niissä maissa joissa on jo osaamista ja infrastruktuuria ydinvoimaa varten. Kuten Suomessa.
2759kg
Henkilökohtaisten valintojen luonne on moraalisen luonteen lisäksi sikäli tärkeä, että ne nostavat henkilön lähipiirissä tietoutta ilmastoasioista ja siten voivat ohjata ihmisiä sellaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan, jonka kautta yhteiskunnallisella tasolla saataisiin muutoksia ajettua.
Energiankulutuksen vähentämisestä vielä sen verran, että mikäli oikein muistan, sekä IPCC että IEA asettavat energiatehokkuuden ja energian säästämisen suuremmaksi päästövähennyskeinoksi kuin kaikki vähähiiliset energiantuotantomuodot yhteensä. Ja energiatehokkuus ja energiansäästö on yhteiskunnallinen asia yhtä lailla kuin vähähiilisen energiantuotannon rakentaminen. Yhteiskunta voi panostaa tai olla panostamatta energiatehokkuuteen niin infrastruktuurissa, rakennusmääräyksissä, sähkölaitteiden ja ajoneuvojen myynnissä, julkisessa liikenteessä ja niin edelleen.
Juuri tuota tarkoitin kirjoittaessani, että valinnoilla on vähintään symbolinen merkitys.
Kulutuksen vähentäminen on tärkeää, mutta se ei yksinkertaisesti riitä ratkaisuksi. Minulla on sellainen ikävä tunne, että monista raporteista on unohdettu tuo Jevonsin paradoksi, mikä kuitenkin on vankasti dokumentoitu ja empiirisesti havaittavissa oleva ilmiö. Joka tapauksessa, esimerkiksi varsin hyvä Roadmap 2050-selvitys (http://roadmap2050.eu/) - vaikka siinäkin todetaan, että energiansäästö on välttämätöntä - vaatii energiasektorin liki täydellistä "dekarbonisointia" ehdottomana vaatimuksena 80 % päästöleikkauksille vuoteen 2050 mennessä. Kannattaa tutustua ainakin tuon raportin Executive Summaryyn; saatan joskus kirjoittaa siitä myös suomenkielisen tiivistelmän ja kommentoida muutamia mahdollisesti pulmallisia kohtia, kuten Jevonsin paradoksin unohtamista.
Lopunviimein, energiansäästö on hyvä juttu, mutta se ei millään riitä yksinään, ellei energian tuotantotapoihin puututa. Tähän yksi kaikkein potentiaalisimmista keinoista on ydinvoima.
"Minulla on sellainen ikävä tunne, että monista raporteista on unohdettu tuo Jevonsin paradoksi,"
Eikö tämä paradoksi ole kuitenkin kategorisimmin unohdettu juuri ydinvoiman kannattajien keskuudessa?
Tässä viime vuodelta muuten IEA:n skenaario hiilidioksidin rajaamiseen 450ppm:ään ilmakehässä:
http://www.worldenergyoutlook.org/docs/weo2009/climate_change_excerpt.pdf
Sivuilla 17 - 18 näyy skenaario energiantuotantoon. Skenaariossa tuulivoima ohittaa ydinvoiman sähköntuotannossa vuonna 2020 ja uusiutuvien osuus energiantuotannosta vuonna 2030 on yli kaksinkertainen ydinvoimaan nähden.
Topias, jos tuulivoiman kannattajien projektiot toteutuvat, olen enemmän kuin iloinen. Minulle on ihan sama, tuotetaanko hiiletön energia vaikka juoksupyörässä ravaavilla yksisarvisilla, kunhan se tuotetaan. En ihan oikeasti vastusta mitään hiiletöntä voimanlähdettä; tuuli- ja aurinkovoimaan tosin liittyy monia ei-triviaaleja teknisiä ja poliittisia ongelmia, jotka todennäköisesti pitävät sen aina melko marginaalisena energiamuotona. Lisäksi monilla poliittisista syistä uusiutuviksi lasketuilla energianlähteillä on todellisuudessa vakavia ongelmia hiilitaseen kanssa; esimerkkinä vaikkapa metsähake, jonka hiilidioksidipäästöt ensimmäisen 20 vuoden ajalta näyttävät vastaavan kivihiiltä! (lisää esim. http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/51337-bioenergia-saastuttaa-enemman... )
Vastustan ainoastaan irrationaalista ydinvoiman vastustusta tässä nykytilanteessa, jossa meillä ei ihan oikeasti ole varaa jättää yhtäkään hiiletöntä energianmuotoa käyttämättä. Varmaan olemme samaa mieltä siitä, että jotain vikaa on logiikassa, jonka mukaan hiilettömään energiantuotantoon siirtyminen on helpompaa tai nopeampaa, jos fossiilisten lisäksi täytyy korvata myös ydinvoima? Esimerkiksi Suomessa se kuitenkin tuottaa noin kolmanneksen sähköstä (kaksi kolmasosaa hiilivapaasta sähköstä) ja melkein viidenneksen kokonaisenergiantuotannosta.
Pekka, nähdäkseni he, ketä tarkoitat olkiukollasi ydinvoiman kannattajista eivät niinkään aja energiansäästöä. Jevonsin paradoksi viittaa lähinnä energiatehokkuuden parantamiseen ja sen yllättäviin seurausvaikutuksiin. Sen sukulainen, rebound-efekti, taas viittaa energiansäästön ongelmiin. Kyllä minä hyväksyn aivan täysin ajatuksesi siitä, että lisääntynyt energian käyttö voi johtaa lisääntyvään energian käyttöön. Mutta en minä voi millään hyväksyä tuota yllämainittua logiikkaa, jonka mukaan energian vapauttaminen hiilen kahleista olisi helpompaa, jos hiilettömiä vaihtoehtoja on vähemmän.
Lauantaina 21.8.2010 on tämän vuoden ylikulutuspäivä jolloin tämän vuoden luonnonvarat on käytetty loppuun maapallolta.
Lisätään kulutusta niin saadaan tuo päivämäärä muutettua helmikuulle.
No sitten vain kertomaan, kuinka kulutusta leikataan niin paljon että sillä on merkitystä. Tuossa kirjoituksessani on yksi esimerkki kestävästä elämäntavasta - vaikka jätinkin huomioimatta Villenkin tarvitseman yhteiskunnallisen infrastruktuurin, joka tuo tuohon oman, melko huomattavan lisänsä. Haluaisitko ehdottaa, miten saisimme noin 95 % ihmisistä elämään vähintään samalla tavalla, tai mieluusti vielä säästeliäämmin? Olen pelkkänä korvana, ja kuten olen usein todennut, ryhdyn vastustamaan energian lisärakennusta samalla sekunnilla kun uskottava vaihtoehto esitetään.
Tiedän oikein hyvin, että ehdotukseni - enemmän hiilivapaata sähköä ja suljetun kierron talous - ei ole hyvä. Olen kuitenkin vilpittömästi sitä mieltä, että se on toteutuskelvollisista ehdotuksista ehkäpä vähiten huono.
Mitähän se Ville Vihreän ostama hiilivapaa sähkö on? Suomen sähköstä tuotetaan vedellä n. 15%. Tuulisähköä ei tuoteta ollenkaan silloin kuin ei tuule. Jotenkin minusta tuntuu, että jos näitä Villejä on lukumääräisesti yhtään enemmän täällä Suomessa, niin he eivät voi kuluttaa sähköä kuin kovalla tuulella, jos silloinkaan.
Myös käytetyn kierrätystavaran käyttö loppuu, jos kukaan ei osta uutta tavaraa, esim. vaatteet eivät ole ikuisia.
Minkähänlainen sellainen elämä oikeasti olisi, jossa kellään ei olisi autoa, eikä kukaan koskaan lentäisi vapaa-ajallaan?
Noin raju kulutustapojen muutos taitaisi suistaa nykyisen kaltaisen markkinatalousyhteiskunnan raiteiltaan. Minimaalinen kulutus tarkoittanee minimaalisesti työpaikkoja. Tuskin elokuvien, teatteriesitysten, baletin ja muun aineettoman kulutuksen kasvu työllistää oleellisesti. Talouden tasapaino järkkyisi joka tapauksessa rajusti ja sen seurauksia voi vain arvella ennen kuin uusi tasapainotilanne on saavutettu.
Tässäpä on arskalla erittäin hyviä huomioita. Mietin pitkään, kirjoittaisinko itse samat huomiot, mutta jätin nyt sitten ne pois. Varsinkin tuo vihreä sähkö on erinomainen huomio - sehän on enemmänkin mainostuksellinen konsepti ja tuenosoitus kuin mitään oikeasti vihreää sähköä.
Voisin kuvitella kylläkin yhteiskunnan, jossa vapaa-ajalla ei juurikaan lenneltäisi. Autotonkin yhteiskunta - no, siinä ja rajoilla. Mutta kuten yritän tällä esimerkilläni osoittaa, edes erittäin raju elintapojen muutos ei yksinkertaisesti riitä.
Hiilijalanjälki 15200. Ajomäärä tulee esille laskurin tuloksissa varsin selvästi.
rapiat 3600. hyvä tulos mutta elänkin yksin mököttävänä erakkona mielialaongelmien kanssa. jos pystyisin, nostaisin kulutustani hieman, ruoan suhteen ainakin. en kyllä paljoakaan.
kirjoitus oli hyvä, mutta missä yksinkertaisin jos kohta ei helpoin ratkaisu?
vähennetään ihmisten määrää maapallolla. kuten kirjoitin, ei helppo, enkä osaa väkivallan lisäksi ehdottaa keinoja, mutta tämähän on pian ainoa vaihtoehto.
Tämän hetken hiilijalanjälkesi: 18864 kg
Eikä tuossa edes kysytty veneestä joka vie taatusti enemmän kuin meidän kaikki autot ja moottoripyörät yhteensä :) Ekana vuonna laskin että 5000 e meni bensoihin ja sitten lopetin laskemisen..
Onkohan tiedostava etujoukko koskaan laskenut mitä tekee hiilitaseelle se että tänne lennätetään 20 hlö suurperhe Afrikasta elämään keskiluokkaista elämää rahankäytön määrän suhteen, mutta muuten kehitysmaiden asuikkaille tyypillistä kerskakulutusta ja kierrätyksen vastaisuutta osoittamaan?
Pekka raukko voisi kertoa nyt kaikille miten neekerin CO2 päästö vaikuttaa positiivisemmin ilmaston MUUTOKSEEN, sillä ei kai kukaan nyt lämpiämistä edes odota, kuin perunanenäisen suomalaisen päästelyt?
Ydinvoiman ongelma on sama kuin hiilivoiman ongelma oli 100v sitten (jota ei valitettavasti tuolloin ymmärretty). Me emme tiedä mitä kaikkia ongelmia ydinvoimamme tuo tullessaan. Valitettavasti ydinvoiman tuotanto käsittää koko ydinvoiman ajallisesta elinkaaresta vain murto-osan. Vaikka kuinka oltaisiin tänä päivänä sitä mieltä, että ydinjätteen jälkisijoituksesta ei tule ongelmia, me emme tätä oikeasti tiedä, luulemme vain. Loppusijoituksen vaatima aika on niin hämmentävän pitkä, että kaikkien vaikutuksien ennustaminen on valitettavan mahdotonta. Ydinvoimalla siirrämme jälleen kerran vastuuun jälkipolville. Tuntuu, että tämänhetkinen ydinvoima-ajattelu nojaa siihen, että tulevat sukupolvet varmasti keksivät ratkaisun jolla ydinjäte saadaan helposti ja nopeasti vaarattomaksi. Tästä ei valitettavasti vain ole mitään takeita.
Tuulivoima sen sijaan on vallan varteenotettava vaihtoehto Suomessa. Ongelmaskenariot luodaan useimmiten Tanskan kaltaisten valtioiden ongelmien perusteella, täysin unohtaen, että maantiede suomessa ja rannikko-Euroopassa eivät vastaa toisiaan. Tanskassa tuulee paljon, kun tuulee. Optimituulella koko valtakunnan myllyt jauhaa sähköä, ja 1 MW tuulivoimalakapasitettia tuottaa 1MW sähköä. Kun ei tuule sähköntuotanto on n. 0 MW valtakunnanlaajuisesti. Tanskassa kun tuulee kaikkialla jos tuulee, ja jos ei tuule, niin ei tuule missään.
Suomessa sen sijaan tuulee aina jossain. Tasaisella tuulivoimaloiden jaolla saadaan jatkuvasti tuulisähköä. Suomessa 1 MW tuulivoimakapasiteettia ei valitettavasti tuota 1 MW sähköä ikinä, mutta tuottaa jatkuvasti jotain kuitenkin kunhan voimalat ovat tasaisesti jaettu. Näin ollen riittävällä ylikapasiteetilla voidaan tuottaa jatkuvasti riittävästi tuulisähköä. Tämä ei ole halpaa, mutta se on ympäristömme kannalta yksi varmimmista ratkaisuista. Todennäköisesti riittävä säätövoima saataisiin nykyisistä vesi- ja ydinvoimaloista.
Tuulivoimalat ovat valitettavan kehittymättömiä, ja niiden hyötysuhdetta ja elinkaarta pystytään varmasti kehittämään huomattavasti. Tämä vaatisi investointeja. Ei ydinvoimaakaan olisi, jos sen kehitykseen ei olisi aikoinaan investoitu. Koska on täysin selvää, että fissiovoima on väliaikainen ratkaisu, kannattaisi rahavirrat suunnata uusien ja kehittyvien energiamuotojen kehitykseen. Mutta nämä energiamuodot ovat kapitalistin kannalta kehnoja. Tuulivoimassakin suurimmat rahat voi kääriä voimalanrakennuksesta, kun itse energianlähde on ilmainen, ei tuulivoimaloiden kehittämiseen ole tarpeeksi taloudellista tahtoa, valitettavasti.
Kulutuksen rajoittaminen on muuten pakollista. Jos sitä ei tehdä oma-aloitteisesti, se joudutaan tekemään pakolla. Tästä olen aivan varma. En tiedä tulenko itse näkemään tämän tapahtuvan, mutta lapseni varmaankin tulevat. Omaehtoinen kulutuksen rajoittaminen on näistä kahdesta ehdottomasti lempeämpi. Ja mitä pikemmin se tapahtuu, sitä pienempi muutoksen tarve on.
Itsellä tuon hesarin mittarin mukainen jalanjälki on 3024 kg. Todellisuus lienee pikkuisen pienempi, koska olemme äärimmäisen energiapihejä ja kulutuksen valintamme ovat tiedostavia, mitä tuossa laskurissa ei oteta huomioon, vaan monissa seikoissa mentäneen keskiarvojen mukaan. Suht lähellä totuutta tuo kuitenkin lienee. Elämäntapamme ei muuten ole ihmeellinen. Autoa ei ole ja asumme palveluiden lähellä, jolloin pystymme tekemään kaikki asiointimme lihasvoimin. Ruokamme on kasvispainotteista, vaimoni ei syö nisäkkäitä tahi lintuja ensinkään, itse opportunistisesti nautin lihaa lähinnä kun sitä tarjotaan. Lähinnä maitotuotteiden ja munien kulutuksesta voisi karsia jos haluaisi hiilidioksidipäästöjä pienentää, mutta siinä tulee oma ruokavalio ja sen kautta hyvinvointi, vastaan. Emme juuri matkusta, paitsi sukulaisiin muutaman kerran vuodessa. Suurin perheeni ilmastosynneistä on asuinpaikka. Ei pitäisi asua Suomessa, jos haluaa elää hiilineutraalisti.
Ruoka on yksi suurimmista hiilijalanjäljen kasvattajista. Maatalous tuottaa kovin suuren osan päästöistä maailmassamme ja taitaa olla suurin yksittäinen päästölähde maailmanlaajuisesti. Ja siinä olisi helposti saatavissa merkittäviä päästövähennyksiä. "Eihän minun syömiseni mitään kokonaiskuvassa merkitse" -ajattelu on valitettavan väärä. Enemmän omassa lähipiirissäni on näin ajattelevia kuin niitä muutoksen tekijöitä tai muutoksen tarpeen kyseenalaistajia yhteensä. Mikäli suhdeluku on likikään sama koko väestön keskuudessa, niin päästäisiin jo merkittäviin tuloksiin kun nämä jahkailijat toimisivat eivätkä jahkailisi. Idealistista, mutta totta.
Yhteenvetona meidän olisi käytettävä kaikki käytettävissä olevat keinot, mutta varoen ettemme aja palloamme vielä pahempaan jamaan. Ratkaisujen täytyy siis olla varmasti kestäviä.
Kiitos, Väinö, kommentista. Siinä on kuitenkin muutama faktinen epätarkkuus, joita pitää kommentoida.
"Tuntuu, että tämänhetkinen ydinvoima-ajattelu nojaa siihen, että tulevat sukupolvet varmasti keksivät ratkaisun jolla ydinjäte saadaan helposti ja nopeasti vaarattomaksi. Tästä ei valitettavasti vain ole mitään takeita."
Tälläisiä ratkaisuja on jo olemassa ja erästä niistä on jo koekäytetty noin 300 reaktorivuoden ajan. Kyseessä on ns. nopea- tai hyötöreaktori, joka pystyy hyödyntämään käytetyn ydinpolttoaineen energiasisällön erittäin tarkasti. Tuloksena jätteen määrä pienenee noin sadasosaan ja sen koostumus muuttuu niin, että turvasäilöä tarvitaan vain noin 300 vuotta. Tälläisen säilön rakentaminen on takuuvarmasti mahdollista. Hyvä ja kansantajuinen artikkeli hyötöreaktoreista täällä:
https://planeetta.wordpress.com/2010/12/29/kuuluuko-ydinvoima-historiaan/
Älyllisesti rehellisessä vertailussa olisi otettava huomioon myös vaihtoehtojen aiheuttama jäteongelma. Nopeilla reaktoreilla länsimaisen, 80-vuotiaaksi elävän ihmisen elinaikanaan kuluttaman energian (sis. polttoaineiden ja lannoitteiden syntetisointi) tuottaisi noin 20 kiloa vaarallista jätettä eikä käytännössä lainkaan hiilidioksidipäästöjä. Vertailun vuoksi, nykymenetelmillä pelkästään biokumuloituvia raskasmetalleja - dioksiineista, pienhiukkasista ja muista saasteista puhumattakaan - tuotettaisiin biosfääriin 1000-2000 kiloa. On suoraan sanottuna jonkin verran hurskastelua vaatia ydinvoimalta nollapäästöjä, samalla kun sen potentiaalisin kilpailija, hiilivoima, on jo nyt esimerkiksi osoitetusti ihmisiin keräytyvän ja mm. kehityshäiriöihin yhdistetyn elohopean suurin lähde. Myrkyllisyydeltään elohopea ja monet muut polttamiseen perustuvan energiantuotannon levittämät raskasmetallit ovat kertaluokkaa useimpia ydinjätteitä vakavampi uhka.
Vaikka nopeat reaktorit tai neutronivuohon perustuvat ydinjätteen käsittelymenetelmät eivät jostain syystä yleistyisikään, en pidä ydinjätettä merkittävänä ongelmana. Vaarallista jätettä on kuitenkin verraten vähän, ja se on vaikeasti leviävässä muodossa. Kontrasti esimerkiksi polttamalla tuotettuun energiaan - oli polttoaine sitten uusiutuvaa tai fossiilista - on valtava: emme vain ajattele asiaa jäteongelmana, koska olemme tottuneet siihen, että jätteet tuprutetaan ulos savupiipusta tai dumpataan tuhkana kaatopaikoille. Lisäksi tämäkin vähäinen ydinjätteen määrä voidaan helposti puolittaa käsittelemällä polttoaine edes kerran uudelleen - tekninen valmius tähän on ollut olemassa jo 60 vuotta, ja lähinnä uraanin halpuus estää useimpia maita sitä käyttämästä.
"Tuulivoima sen sijaan on vallan varteenotettava vaihtoehto Suomessa."
Ei ole. VTT:n laskelma vuodelta 2007 (Holttinen/VTT (2007): Tuulivoiman sijoittelu) toteaa, että lisäämispotentiaalia on enintäänkin noin 18,5 TWh. Tästä noin 15 TWh olisi merialueilla. Se on varsin vähän, mutta viimeistään 10 TWh ylittävä tuotanto vaatisi lisäksi vielä säätötehon rakentamista. Kun kosket on jo rakennettu (Vuotos lisäisi vaatimattomat 0,35 TWh), ja Ruotsin ja Norjan vesivoimaloiden säätöteho kulunee enenevässä määrin Tanskan ja Keski-Euroopan uusiutuvien paikkailuun, tämä tarkoittaisi käytännössä kaasu- ja turvevoimaloita. Ydinvoimaakin voisi tietenkin säätötehoon käyttää, mutta ellei ydinvoimaa lisätä poliittisilla päätöksillä merkittävästi (Ranskan tasolle, luokkaa 80% sähköntuotannosta), todennäköisintä olisi, että säätövoimaksi rakennettaisiin enintäänkin kaasuvoimaloita. Näin ollen tuulivoiman hiilidioksiditase on käytännössä kaikkea muuta kuin nolla.
Tuulivoimalat ovat itse asiassa nykymuodossaan varsin kypsää teknologiaa, eikä merkittäviä tehokkuusparannuksia ole odotettavissa. Rakenteet ja koneistot on jo optimoitu hyvin pitkälle, ja prosentinkin parannukset hyötysuhteessa ovat jo hyviä. Radikaalisti erilaiset ratkaisut voivat muuttaa tilannetta - yksi esimerkki on KiteGen-leijavoimala (http://www.kitegen.com/en/) - mutta meillä ei ole kovin paljon aikaa odotella, lunastuvatko markkinamiesten lupaukset.
Näissä uusiutuvissa monia hämää käsitys siitä, että ne eivät tarvitse polttoainetta ja olisivat siksi jotenkin "ilmaisia." Näin ei asia ole; sen lisäksi, että uusiutuvat tarvitsevat aina jonkin verran säätö- ja varatehoa (monesti tyhjäkäynnillä hyödyttömänä pyöriviä kaasuturbiineja, joiden polttoaineenkulutus ei juuri laske vaikka yksikköä käytetään tyhjäkäynnillä), niiden rakentaminen ja huoltaminen ei ole ilmaista, helppoa tai teknisesti yksinkertaista.
"Kulutuksen rajoittaminen on muuten pakollista. Jos sitä ei tehdä oma-aloitteisesti, se joudutaan tekemään pakolla. Tästä olen aivan varma. En tiedä tulenko itse näkemään tämän tapahtuvan, mutta lapseni varmaankin tulevat. Omaehtoinen kulutuksen rajoittaminen on näistä kahdesta ehdottomasti lempeämpi. Ja mitä pikemmin se tapahtuu, sitä pienempi muutoksen tarve on."
Jos vasta lapsesi joutuvat rajoittamaan pakolla kulutustaan, olemme jo myöhästyneet. Eikä pelkkä rajoittaminen edes riitä.
"Ei pitäisi asua Suomessa, jos haluaa elää hiilineutraalisti."
Kysymys kuuluukin, miksi Suomessa ei ole mahdollista asua hiilineutraalisti, ja voisiko asialle tehdä jotain? Tuskin lienee realismia vaatia suomalaisia muuttamaan ulkomaille?
Sijainnistamme johtuen tarvitsemme jonkin verran enemmän energiaa. Siksi olisikin niin oleellista, että energiamme tuotettaisiin hiilettömästi. Uusiutuvista ei tähän haasteeseen ole vastaajiksi, vaikka niistä apua todennäköisesti onkin.
"Enemmän omassa lähipiirissäni on näin ajattelevia kuin niitä muutoksen tekijöitä tai muutoksen tarpeen kyseenalaistajia yhteensä. Mikäli suhdeluku on likikään sama koko väestön keskuudessa, niin päästäisiin jo merkittäviin tuloksiin kun nämä jahkailijat toimisivat eivätkä jahkailisi. Idealistista, mutta totta."
Tässäpä kiteytät koko ongelman. Jos ihmiset olisivat altruistisia ja toimisivat, emme joutuisi koko tätä keskustelua edes käymään - asiat olisi hoidettu jo ajat sitten.
Lähipiirisi voi olla tai voi olla olematta edustava poikkileikkaus koko kansasta. Veikkaan jälkimmäistä. Joka tapauksessa, kannattaa muistaa, että jos me kaikki teemme vähäisen, lopputuloskin on vähäinen. Ilman merkittäviä infrastruktuurimuutoksia ainoa mahdollisuus leikata päästöjämme niin paljon, että sillä olisi merkitystä, olisi jonkinlainen valaistuminen ja se, että kaikki tekisivät aivan älyttömän paljon. En pidä tälläisiin oljenkorsiin tarrautumista realismina, joten kannatan infrastruktuurin muuttamista mahdollisimman vähähiiliseksi, muita ympäristöongelmia tietenkään unohtamatta.
3062 @ ilmastodieetti.fi. Hesarin testin olen joskus tehnyt, mutta tulosta en muista. Kuinkahan vertailukelpoisia nämä yleensäkin ovat?
Tuo Villen elämä ei kuulosta mitenkään suurten uhrausten lopputulokselta. Itse syön hieman eläinkunnan tuotteita ja noin kerran kuussa teen matkoja muualle Suomeen, mutta muuten saman kaliiperin elelyä. Enkä mitenkään valita, en koe tehneeni uhrauksia.
Jos pyrkimyksenä on saada ihmisen aiheuttama ympäristökuormitus jollekin realistiselle tasolle, ei jonkin talousjärjestelmän hyvinvointi kait ole siitä paha hinta.
Terve Heikki, ja kiitos kommentista sinullekin.
Testien vertailukelpoisuus vaihtelee käytetyn pohjadatan ja tehtyjen oletusten suhteen. Erityisesti näissä yksinkertaisemmissa testeissä vaihtelu voi olla suurtakin. Jos viitsit, voisi olla mielenkiintoista tehdä myös tuo Hesarin testi uudelleen.
Olen itsekin elänyt likimain Villen tavoin, enkä koe menettäneeni mitään oleellista. Erittäin suuri kysymys on kuitenkin se, kuinka moni ihminen näin suostuisi tekemään - ja mitä laajempi "villeentyminen" tarkoittaisi yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Tuohon tulokseen kun ei ole laskettu kuin esimerkiksi osa Villenkin käyttämästä ja Villen elämän kannalta oleellisista infrastruktuuripalveluista, kuten rakennusten rakentamisesta ja korjaamisesta, tie- ja tietoverkoista, viemäröinnistä, kulttuuripalveluista puhumattakaan. Toisin sanoen, jos kaikki eläisivät Villen lailla, kaikkien elämä olisi todennäköisesti köyhempää ja hankalampaa. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että Villenkin päästöt ovat todennäköisesti ympäristön kannalta ylimitoitetut, kuten Vieras tuolla alemmassa kommentissa huomauttaakin.
Olennainen huomio, jota ei mielestäni pääse mitenkään pakoon, on tämä: infrastruktuurimme on nyt niin saastuttava, että ekologinen elämäntapa ilman infrastruktuurimuutoksia ei yksinkertaisesti ole mahdollinen suurelle osalle ihmisiä. Pieni joukko voi toki aina elättää itsensä yhteiskunnan ulkopuolisella omavaraistaloudella, mutta se lienee vielä Ville-skenaariotakin epärealistisempi tulevaisuudenkuva.
Infrastruktuurimuutoksista merkittävin ja tärkein yksittäinen kohde on energiantuotannon muuttaminen hiilettömäksi. Kun näin on, ydinvoima on yksinkertaisesti pidettävä pöydällä potentiaalisena vaihtoehtona.
Itseasiassa kestävän kehityksen hiilidioksidituotanto olisi ilmeisesti 5 gigatonnia vuodessa. (http://www.sindark.com/2008/01/13/per-capita-emissions-and-fairness/)
Päätellen maapallon väkiluvusta, vuonna 2008 oikea päästötavoite olisi ollut 750 kiloa per henkilö.
Vuonna 2010 oikea päästötavoite on 740 kg/hlö johtuen maapallon väkiluvun kasvusta.
Vuonna 2015 päästötavoite tulee olemaan 700 kg/hlö, vuonna 2020 660 kg/hlö ja vuonna 2030 590 kg/hlö.
Maailman väkirikkaimmista maista muuten ainakin TOP5 ovat kaikki tuon 740 kg rajan yläpuolella ja nehän edustavatkin jo noin 48% koko maailman väestöstä.
Vieras on aivan oikeassa; kyseinen 5 gigatonniahan mainitaan esimerkiksi Sternin komission raportissa. Tästä syystä kirjoitinkin, että ympäristön kannalta kaksi tonniakin on todennäköisesti liikaa - mutta kahta tonnia väläytellään usein jonkinlaisena länsimaiden tavoitteena, jolla on vielä vähäisiä mahdollisuuksia toteutua. Ajatteluhan menee siten, että köyhät tyytykööt osaansa ja siihen, mitä auringosta ja tuulesta onnistuvat raapimaan kasaan. Ajattelun inhimillisyyteen ja realismiin en ota kantaa.
Suoraan sanottuna, nykytilaa katsoessa on vaikea uskoa, että edes tuohon kahden tonnin tavoitteeseen tullaan pääsemään. Siihen ei ainakaan päästä ilman ydinvoimaa. Siksi tarvitsemme todennäköisesti entistä enemmän energiaa paikkaamaan ilmastonmuutoksen seurauksia, kuten makean veden loppumista. Tästä syystä en pidä esimerkiksi IEA:n skenaarioita kovinkaan realistisina - uskon, että sähköenergian tarve kasvaa huomattavasti enemmän kuin on arvioitu.
750 kiloon ja sen alle olisi kyllä teknisesti mahdollista päästä, mutta se vaatisi maailman energian tuottamista noin 80-prosenttisesti ydinvoimalla. Tämä olisi jälleen teknisesti mahdollista nopeilla hyötöreaktoreilla, toriumreaktoreilla ja polttoaineen jälleenkäsittelyllä, mutta poliittiset realiteetit täällä länsimaissa lienevät toiset. Uskon kuitenkin, että jos Kiinan 3700 vuoden ikäinen sivilisaatio selviää 2100-luvulle, kuten se todennäköisesti selviää, sen energianlähteenä tulee olemaan etupäässä ydinvoima.
Muutama linkki vielä tähän tiedon levittämiseksi:
Nopeista reaktoreista,
http://planeetta.wordpress.com/2010/12/29/kuuluuko-ydinvoima-historiaan
Kiina ja ydinvoima - nopeat, integroidulla jälleenkäsittelyllä varustetut reaktorit ovat ilmeisesti tutkimuskohteena sielläkin:
http://www.ydinreaktioita.fi/uutiskommentti/kiinalaiset-saavuttaneet-lap...
Tällaiseen juuri tänään törmäsin:
http://www.rexresearch.com/pacheco/pacheco.htm
(Francisco Pacheco: Hydrogen Generator)
Kiitos kommentista! Tarina on mielenkiintoinen, mutta siinä on useita piirteitä jotka tekevät sen varsin epäilyttäväksi. Vedyn tuottaminen vaatii aina energiaa (tai termodynamiikan ja koko fysiikan - Newtonista alkaen - uusiksilaittamista) ja vety polttoaineena ei ole mitenkään helpoiten käsiteltävien joukossa. Sinänsä jonkinlainen vetykaasugeneraattori varmasti toimii vaikkapa auton moottoriin yhdistettynä (puukaasu- eli häkäpönttöautoissa vety muodosti osan moottorissa palaneesta kaasuseoksesta), mutta tuhannen taalan kysymys on vedyn tuottamiseen käytetty energia ja saavutettu hyötysuhde. Tällä hetkellä parhaat elektrolyysilaitokset kykenevät muistinvaraisesti noin 30% kokonaisenergiatehokkuuteen, eli kaksi kolmannesta vedyn tuottamiseen käytetystä energiasta hukataan. Jos tälläisillä vekottimilla pitäisi korvata koko autokanta, tarvitsisimme esimerkiksi sähköenergiaa jopa kolme kertaa enemmän kuin nykyään fossiilisista polttoaineista saatavaa energiaa - ei kovin hyvä idea.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 32 kommenttia