*

Y:llä alkavista asioista Ympäristö. Yhteiskunta. Yhteisöllisyys. Ymmärrys. Ydinvoimastakin joskus vähän.

Energiariippuvuutemme hinta, osa I: turvallisuus

Länsimaiden - Suomi mukaanlukien - riippuvuus fossiilisista polttoaineista vaarantaa turvallisuutemme ja tulevaisuutemme. En tarkoita pelkästään polttamisesta syntyviä päästöjä, vaan sitä kuristusotetta, minkä annamme vapaaehtoisesti kenelle tahansa tinapillidiktaattorille, joka meille fossiilisia polttoaineita vaivautuu myymään. Addiktiollamme rahoitamme suoraan terrorismia ja kansainvälisen politiikan häiriköitä; katkaisuhoidolla tekisimme maailmasta turvallisemman paikan itsellemme, lapsillemme, ja lastenlapsillemme.

 

Kenellekään asioita seuraavalle tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä. Jo pitkään on tiedetty, että esimerkiksi Saudi-Arabiasta valuu suuria summia öljyrahaa terroristeille. Nyt Wikileaksin vuotamat sähkeet vahvistavat asian: Yhdysvaltojen ulkoministeriö pitää Saudi-Arabiaa "terroristien pankkiautomaattina." Myös Qatar, Kuwait ja Arabiemiraatit mainitaan; kaikkia näitä yhdistää alati kallistuvan öljyn tuoma suunnaton tulonsiirto rikkaiden maiden köyhiltä köyhien maiden rikkaille.

 

Toinen, meille ehkä vielä olennaisempi esimerkki energiariippuvuuden niskalenkistä löytyy Venäjältä. Vaikka Venäjän ja Ukrainan pitkään jatkuneiden kaasukiistojen taustalla on myös aitoja ongelmia Ukrainan päässä, energiariippuvuus on mahdollisten kriisien yhteydessä erittäin voimakas poliittinen kiristysase. Ruotsalaisessa raportissa lasketaan vuodesta 1991 vuoteen 2007 55 Venäjän vientienergiankuljetusten häiriötapausta, joissa suurimmassa osassa energiahanan hallintaa käytettiin poliittisten tai taloudellisten tavoitteiden edistämiseen. Se, joka hallitsee energiahanaa, hallitsee taloutta; se, joka hallitsee taloutta, hallitsee valtiota.

 

Seuraukset ovat nähtävissä: Saksassa ydinvoima on poliittisista syistä ajettu paitsioon, ja vajetta korvataan paitsi massiivisella määrällä hiilivoimaa (noin 40 voimalaa), myös enenevässä määrin venäläisellä maakaasulla. Paljonpuhuttu Nord Stream-kaasuputkihanke liittyy juuri tähän kuvioon, ja on osaltaan suoranaisesti ydinvoiman vastustajien aikaansaannosta. Nord Stream tuo Eurooppaan, etupäässä Saksaan, 27,5 miljardia kuutiometriä kaasua vuodessa. Energiaksi maakaasuvoimalassa muutettuna määrä vastaa noin 137,5 terawattituntia (TWh) sähkö- ja lämpöenergiaa vuodessa - kymmenen ja puolen Olkiluoto 3-tyyppisen ydinreaktorin vuotuista sähköntuotantoa. Kuinka ollakaan, Saksan nykyiset (ja Nord Streamin syntyaikoina suljetuiksi tuomitut, mutta sittemmin jatkoajan saaneet) 17 ydinreaktoria tuottavat noin 149 TWh sähköä. Kuten nähdään, koko kaasuputkelle ei olisi tarvetta, mikäli lisäydinvoimasta ei olisi tehty Saksassa poliittisesti mahdotonta.   

 

Valtioiden yhdentyminen kaupan ja talouden sitein on tietysti sinänsä hyvä asia, ajatellaanhan sen ehkäisevän konflikteja ja parantavan kauppaakäyvien asemaa. Tosiasia kuitenkin on, että jos ja kun maakaasuriippuvuus etenee suunnitelmien mukaisesti, Venäjällä on koko Länsi-Euroopasta pitävä niskalenkki. Jo tällä hetkellä EU tuo Venäjältä 38,7 % maakaasustaan ja 32,6 % öljystään. Vertailun vuoksi, vakavana pidetty vuoden 1973 öljykriisi kosketti Eurooppaa lähinnä välillisesti, ja sen pahimpinakin aikoina kyseessä oli vain noin 9 % vaje pelkässä öljyntuotannossa. Emme voi luottaa edes siihen, että Venäjän vastavuoroinen riippuvuus meidän rahoistamme on riittävä este: öljyn ja kaasun hinta on öljyhuipun myötä pysyvästi kohti koillista, ja jos rahaa riittää muuten, tuottajan itse asiassa kannattaa säästellä varojaan ja myydä myöhemmin kalliimmalla hinnalla. Eikä Eurooppa ole edes kaasun ja öljyn ainoa ostaja.

 

Nyt asiat ovat kohtalaisen hyvin, mutta Venäjällä kehitys ei ole mennyt kohti länsimaista demokratiaa, vaan kauemmaksi siitä, kuten Wikileaksin paljastamat dokumentit arvioivat. Venäjän arvioidaan olevan käytännössä "mafiavaltio," jonka hallituksen ja rikollisjärjestöjen toimintaa on mahdotonta erottaa toisistaan; korruptio on laajaa; demokratia olematonta. Mikä pahinta, vaikka kaikki menisikin "putkeen," Venäjällä voi olla jo lähivuosikymmeninä vaikeuksia tuottaa riittävästi kaasua ja öljyä edes omaan kulutukseensa. Viimeistään silloin mm. Greenpeacen ydinvoiman vaihtoehtona kannattama maakaasuriippuvuus saattaa näyttää lyhytnäköiseltä hölmöilyltä.

 

Ja jos kaikki ei menekään putkeen, seuraukset voivat olla vielä huonompia. Wikileaks paljasti äskettäin, että NATO:lla on monen vuoden arpomisen jälkeen viimein konkreettinen suunnitelma Baltian maiden ja Puolan puolustamiseksi Venäjän aggressiolta. Vähemmän yllättävästi, suunnitelmaa vastusti kaikkein voimakkaimmin - Kremlin reaktioita peläten - Saksa. 

 

Suunnitelman yksityiskohtia ei ole paljastettu, mutta yhdeksän divisioonan sekä laivaston ja ilmavoimien yksiköiden tulisi kyseiseen operaatioon osallistua. Saatan olla kyyninen, mutta mikäli tosipaikka tulisi - sanotaan vaikka, että Virossa otetaan revanssia patsasriidoista, ja Venäjä ryhmittää joukkoja rajalle - veikkaisin, että Saksan asevoimien, satamien ja rautateiden käytössä tulisi "teknisiä ongelmia." Varsinkin jos kriisi sattuu talvella, ja Eurooppa jäätyisi kaasun puutteeseen. 

 

Osin samoista syistä en usko, että Suomen kannattaa tavoitella NATO-jäsenyyttä, ennen kuin Euroopan riippuvuus fossilisista polttoaineista on katkaistu. Olemme joka tapauksessa logistiikan kannalta pussinperässä, ja apujoukkojen ja ennen kaikkea niiden tarvitseman raskaan kaluston ja materiaalin kuljetus hädän hetkellä olisi käytännössä riippuvainen satojen kilometrien kujanjuoksusta moderneja meritorjuntaohjuksia vastaan - tai yhdestä maantie- ja rautatieyhteydestä Kolarin kautta. Jos näihin, sinänsä jo suuriin haasteisiin, lisätään vielä potentiaalisen vastustajamme todellinen kuolemanote Euroopan taloudesta, mahdollisuutemme todellisen avun saamiseksi todellisessa hädässä ovat jotain nollan ja hyvin vähäisen väliltä. Ne ovat niin pienet, ettei niiden vuoksi kannata vaarantaa hyviä suhteita tuohon päivittäisen fossiilifiksimme toimittajaan.

 

Viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmäinen joukkojenkuljetuksin pakko-otettu ruotsinlautta vaipuu hyiseen Itämereen ohjuksen osumasta ja Eurooppa hytisee kylmissään, NATO:n poliittiset päättäjät toteaisivat, ettei pienen reuna-alueen puolustamisen vuoksi kannata vaarantaa uudelleenvalintaansa. Sympatiaa ja tuomitsevia julkilausumia toki heruisi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Vi€ra$ (nimimerkki)

Ei öljy ole pelkästään fossiilista. Itseasiassa öljystä vain murto-osa on fossiilista. Metaani - aivan samalla tavalla - ei ole fossiilista. Sen syntymiseen EI ole tarvittu fotosynteesiä, eli yhteyttämistä.

Suurin osa maapallon öljystä on abioottista, eli se syntyy kuumuudessa ja paineessa Maan hiilidioksidista, hiilimonoksidista ja metaanista. Tuo sama on myöskin teollisen öljyn resepti (Fischer&Tropch).

Metaania taas löytyy kaikilta tämän aurinkokunnan planeetoilta ja niiden kuilta. Muun muassa Saturnuksen kuulta, Titanilta sitä löytyy järvinä.

Noilla taivaankappaleilla ei ole koskaan tapahtunut yhteyttämistä (fotosynteesi), joten metaanin alkuperä taivaankappaleiden sisuksissa EI VOI OLLA fossiilinen.

* * *

Riippuvuus on aina turvallisuusriski. Niin on kaikki ulkomaalainen päätäntävalta kansallisvaltioiden asioihin, koska IHMINEN on suorastaan geneettisesti TRIBAL, eli heimolähtöinen.

Suomen tulee irtautua pankkirahan ja pörssirahan riippuvuudesta ryhtyessään kartoittamaan pohjoisten alueidensa metaani- ja öljyvarantoja (resonanssiluotaus vrt. HAARP).

Tämä on tulevaisuutemme kannalta hyvin tärkeätä.

Mitä tulee hiilen ilmastoa lämmittävään vaikutukseen, se on suuri huijaus, jonka mukana tuloillaan ollut globaali hiilivero meni kirjaimellisesti jäihin, kiitos 'climate gate' -kähminnän paljastaneiden infosotureiden.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Sanotaanko näin, että tämä kommentti ei vastaa tiedeyhteisön konsensusta asiasta. En viitsi ilmastovänkäämiseen lähteä mukaan, mutta abioottinen teoria öljyn synnylle ei ole osoittautunut nykykonsensuksen kaatajaksi. Sitäpaitsi, öljyn synty on tässä keskustelussa irrelevanttia: hurjinkaan abioottinen teoria ei maalaile syntynopeuksia, jotka riittäisivät korvaamaan pumpatun öljyn ihmisille mielekkäillä aikaskaaloilla.

Vi€ra$ (nimimerkki)

"tiedeyhteisön konsensusta asiasta"

Konsensus? Puhutko samanlaisesta "konsensuksesta" joka "vallitsee" ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta?

Abioottisen teorian teki tunnetuksi jo Dmitri Mendeleev, jaksollisen taulukon luoja, yksi historian aivan kiistatta merkittävimmistä tiedemiehistä ikinä.

Ukrainassa asiaan paneuduttiin 50-luvulta lähtien ja siksi Venäjä on nyt maailman öljymahti. He poraavat mm. Maan vanhimman sedimentin, graniitin, alta jopa 10 km syvyydestä.

Eikö olekin aika reilua, että geologian opinnoissa ei mainita koko aikana sanallakaan Mendeleevin teoriasta...?

Ei ole konsensusta, Korhonen!

Otapa asioista selvää. Meinasin kirjoittaa ja Peak Oil -blogiisi, että seuraatko ollenkaan mitä maailmalla tapahtuu. Valtavia öljylöytöjä tehdään koko ajan. Älä ulkoista tiedonhankintaasi suomalaiselle uutismedialle - jäät auttamattoman tietämättömäksi asioista.

Toivottavasti tämä kommentti on sinulle vielä joskus hyödyllinen, vaikket sitä nyt ymmärtäisikään.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Vi€ra$ laittaa nyt lähteitä pöytään. Missä abioottisessa teoriassa povataan lähellekään 70 miljoonan barrelin päivävauhdilla tapahtuvaa uusiutumista? Jos tälläistä ei tapahdu, on ihan yksi lysti syntyykö öljy bioottisesti, abioottisesti, vaiko yksisarvisista. Et ole ilmeisesti nimittäin ymmärtänyt EROEI:ta ja öljyn_tuotannon_ huippua?

Ei öljy loppumassa ole, mutta sitä ei saada enää porattua riittävästi koko ajan kasvavan kysynnän tyydyttämiseksi. Vaikka millaisia öljylöytöjä tehtäisiin (ja niistäkin olisi hyvä saada lähteitä; tuotantohuipun välttäminen vaatisi noin kuuden-seitsemän Saudi-Arabian löytämistä tässä ihan niinkuin eilen) on vähän sama, kuin sinulla olisi miljardi euroa pankissa mutta saisit käyttää niistä enintään satasen kuussa. Toki kysyntäkin taittuu sitten aikanaan, mutta vahinko on ehtinyt jo tapahtua.

Petri Aaltonen

Venäjän ja Suomen maakaasukaupoissa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia, koska Suomi on aina pystynyt maksamaan laskunsa ajallaan. Ei Suomi persaukiselle Suomelle kaasua toimittaisi, varsinkaan kun Suomi ei ole kaasun kauttakulkumaa, mutta niin kauan kuin lasku maksetaan niin kaasua kyllä saadaan.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Pitänee paikkansa. Toivottavasti.

Tämä onkin yksi niistä syistä, miksi vastustan NATO-jäsenyyttä. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku; Eurooppa on jaettu jälleen energia- ja suurvaltapoliittisista syistä (tarkastakaapa huvin vuoksi, mitkä olivat tärkeimpiä Saksan Ribbentrop-sopimuksella havittelemia tuotteita), ja jäimme taas Venäjän puolelle pöytää. Emme voita mitään vaarantamalla suhteitamme.

Mutta tosiasia on, että jos vaikka joku huostaanottokriisi äityy niin pahaksi Venäjän sisäpoliittiseksi kriisiksi että Putinin on pakko tehdä jotain, "valitettavat tekniset ongelmat" kaasukuljetuksissa ovat aika kova ässä Kremlin hihassa.

Vieras (nimimerkki)

Mutta Venäjähän on jo lähes NATO:ssa. Vai onko tämäkin taas asia, josta "sanotaanko näin ei ole konsensusta"?

Suomen tulee silti pysyä hyvin kaukana NATO:sta, vaikka se tarkoittaisi Venäjän hiilivetyboikottia Suomelle.

Vanhat Tavat (nimimerkki)

Bio-åoöyyoaineena toimiva hamppuöljy vaiettaan suurella voimalla, ei haluta antaa kansalaisille EU:n tukimiljardeja joita biopolttoaineisiin jaetaan, siinä kun sivutuotteena astuttaisiin niin tekstiiliteollisuuden-, lannoite-, rehu-, kosmetiikka-, gm-soijateollisuuden varpaille, eikä sitä hyvät veljet hyväksy sillä he saavat siivunsa suurteollisuudelta! Kun dieselmoottori kehitettiin hamppuöljyä alunperin käyttämään, hallituksen mielestä on vihreämpää sademetsien kustannuksella palmuöljyn tuottaminen kaukana, sillä täällä jos pienyksiköissä alettaisiin tuottaa maanparannuskasvilla polttoainetta, jäisi siivut saamati!

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Tuskin. Viljeltävää biomassaa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Tähän mennessä Suomessa lupaavimpana pidetystä biomassalajista, ruokohelvestä, saa lämpöenergiaa enintään 30 MWh/hehtaari. [1] Jos se tulisi muuttaa liikennepolttoaineeksi, karkeasti sanoen 30 % energiasta hukkaantuisi. Mutta oletetaan, että hamppuöljy olisi tälläinen superkasvi jolla saataisiin 30 MWh/hehtaari liikennepolttoainetta. Kulutamme pelkästään öljyä nykyisin noin 98 TWh, eli 98 000 000 MWh vuodessa (katso Suomen energiankulutus vaikka täältä: http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/54150-juhlimm...). Joten tarvitsisimme pistää hampulle ainoastaan rapsakkaat 3,3 miljoonaa hehtaaria (3,27 mutta varmaan ne traktoritkin vievät osansa).

Suomen viljelty pinta-ala on Tilastokeskuksen mukaan 2 177 000 hehtaaria, eli jos kaikki pellot pistettäisiin hampulle niin saisimme semmoisen kaksi kolmannesta öljyntarpeestamme. Jos siihenkin liittyy saman suuruisia häviöitä kuin vaikka ruokohelvelle on odotettavissa, tarvitsisimme viitisen miljoonaa hehtaaria, kaksi ja puoli kertaa nykyisen viljelypinta-alamme.

[1] http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2004...

Vieras (nimimerkki)

Vaikkapa 1/10 liikenteen kulutuksesta biomassalle olisi jo ihan hyvä saavutus. Suomi on iso maa. Nykyisellään maanviljelys vie n. 10% pinta-alasta. Lapin kasvukausi on vain 2/3 Uudenmaan kasvukaudesta, mutta lajikkeista riippuen käyttämättömän pinta-alan hyödyntäminen lienee mahdollista.

Ja tietty meidän lienee myös pakko sopeutua vähenevään liikenteeseen. Kuka tietää. Ehkäpä 10% nykyliikenteen energiatarpeesta on 25% tulevaisuuden energiatarpeesta?

Vi€ra$ (nimimerkki)

4% Suomen turpeesta vuodessa (tuo osa uusiutuu vuosittain) riittäisi kattamaan koko liikennepolttoainekulutuksen.

Turpeesta saadaan fischer&tropch -menetelmällä bensiiniä.

Turpeen talteenotto pitäisi nopeasti kehittää 2000-luvulle niin, että ympäristöä ei sotkettaisi humuksella - vaaraton, mutta ikävä lisä vesistöissä.

Vieras (nimimerkki)

Teollinen hamppu on ehdottomasti nopein ja tuottavin kuitu-/öljykasvi. Piste.

Kasvaa miehen korkuiseksi aivan miniajassa.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Lähteitä kehiin turpeen ja hampun osalta, kiitos! Mielelläni tutustun näihinkin.

Bioenergiassa on tosin semmoinen ongelma, että pelloilta ja metsistä pois viety biomassa köyhdyttää maaperää. Jossain vaiheessa täytyy käyttää lannotteita tai vuoroviljelyä, mikä taas heikentää energiantuotannon hyötysuhdetta.

Mikko Hara

Olen siinä samaa mieltä, että tarpeettoman suuri riippuvuus yhdestä energialähteestä on vaarallista. Kysymykseni on mitä tarjoat vaihtoehdoksi nykyiselle tilanteelle. Mitä haluaisit leikata pois, missä määrin ja mitä tarjoaisit tilalle? Ylimääräisellä villapaidalla ja elintason laskemisella voisi korvata jonkin verran fossiilisia polttoaineita, mutta ei kovin paljon ilman että kansa ryhtyisi kapinaan.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Hyvä kysymys. Mahdollisimman tasapainoinen seos kaikkea mahdollista ei-fossiilista on vastaukseni, ja yksittäisistä energianmuodoista ydinvoima on ehdottomasti kaikkein potentiaalisin. Parinkymmenen vuoden sisällä meillä todennäköisesti on pieniä (luokkaa 300-500 MW), sarjatuotettuja ja passiivisesti turvallisia neljännen sukupolven reaktoreita jotka tuottavat omaa polttoainettaan luonnon- tai köyhdytetystä uraanista sekä nykyisten reaktorien jätteistä. ja tarvitsevat polttoainetta siten vain noin kilon per MW/vuosi (nykyisillä reaktoreilla ehkä 20-30 kg/MW/vuosi). Jätteitä on viitisen prosenttia nykyisestä, ja ne säilyvät vaarallisina 300-500 vuotta, eivät kymmeniä tuhansia vuosia. Potentiaalista saanee käsityksen vaikka niin, että yksi seitsemäsosa (50 tonnia) Talvivaaran louhoksen jäteuraania riittäisi Suomen koko vuoden kaikkiin energiantarpeisiin, autot ja lentokoneet mukaanlukien.

Meillä olisi jo näitä reaktoreita, mutta halpa öljy, maakaasulobby ja lupaukset ympäristönsuojelijoille saivat Clintonin vetämään maton alta kaksi vuotta ennen kaupallistamista vuonna 1994. Lisää vaikka täältä - suosittelen lukemaan:

http://planeetta.wordpress.com/2010/10/13/ifr-hist...

Hanke on nyt käynnistymässä uudelleen, Luojan kiitos.

Ainoa mikä tämän skenaarion näyttäisi voivan kaataa on refleksinomainen, yleensä faktoihin heikonlaisesti perustuva ydinvoimavastaisuus, ja sitä vastaan yritän faktatiedolla käydä.

Näiden lisäksi sitten vesivoimaa suunnilleen tähänastisia määriä (10-17 TWh vuoden vetisyydestä riippuen, pitkän aikavälin keskiarvo ehkä 12 TWh), tuulivoimaa ehkäpä 5-10 TWh, ja biomassaa sen verran kun on järkevä polttaa (riippuen siitä, säilyvätkö paperitehtaat Suomessa, joistain kymmenistä terawattitunneista johonkin 100 TWh saakka). Biokaasuja ehkä 10-14 TWh, mikä vaikuttaisi olevan tekninen potentiaali. Mahdollisesti jonkin verran aurinkolämmitystä, muttei aurinkovoimaa sähköntuotantoon (ei paljon järkeä, kun tuotanto talvella melko lailla nolla).

Lisäksi energiansäästöä mahdollisuuksien mukaan.

Jos siis vaikka näin vuonna 2040:

Bioenergiaa 80 TWh
Vesivoimaa 12 TWh
Tuulivoimaa 8 TWh
Aurinkolämpöä 2 TWh
Biokaasuja 10 TWh
Toisen tai kolmannen sukupolven ydinvoimaa 40 TWh (nykyiset + luvatut reaktorit, 1-2 poistettu)
Neljännen sukupolven ydinvoimaa 150 TWh
Energiansäästöä, lämpöpumppuja ym -90 TWh, josta autokannan sähköistämisellä saavutettu n. 30 TWh

Yhteensä 302 TWh, vrt. kulutus 2008 393,1 TWh. Energiansäästöä (tai ydinvoimaloita) tarvittaisiin enemmän kuin tuossa lukee, sillä raskaan liikenteen polttoaine olisi syntetisoitu (tai biopohjaista) ja siten energiataseeltaan heikohkoa. Hiilidioksidi- ja pienhiukkaspäästöjä jonkin verran lähinnä bioenergiasta, sen korvaamista ydinvoimalla harkitaan. Miten olisi tämmöinen alkuraapaisuksi?

Mikko Hara

OK. Puhut siis pitkän ajan, 30 vuoden perspektiivissä. Ajattelin että halusit aktiivisesti päästä eroon öljystä ja erityisesti venäläisestä kaasusta ja korvata ne tietyillä taloudellisilla uhrauksilla kalliimpiin vaihtoehtoihin. Ilmeisesti puhut sopeutumisesta tilanteeseen kun näitä halpoja vaihtoehtoja ei ole enää tarjolla. 30 vuoden päästä halpaa öljyä ja maakaasua ei ole enää tarjolla ellei kysyntä tipahda todella radikaalisesti esimerkiksi ennen näkemättömän ja pitkä aikaisen globaalisen talousromahduksen seurauksena. Siinäkin tapauksessa vaikka hinta olisi matala maksukyvyn tipahtaminen rajoittaisi energian tuontia.

Pitkällä aikavälillä määräalisesti ja laadullisesti mielekkään energiahuollon varmistaminen vaatii halvan energian saatavuutta lyhyemmällä aikavälillä. Paradoksaalisesti juuri nyt pitäisi ostaa energiaa joka on halpaa ja luodulla vauraudella rakentaa uusi infrastruktuuri joka vähentää riippuvuutta energiamuotoihin, joiden tarjonnan odotetaan vähenevän. Eli pitää ostaa öljyä jotta päästäisiin öljystä eroon.

Öljyn vaihtoehtojen hinta on tällä hetkellä subventoitu halvalla öljyllä. Esimerkiksi ydinvoimalan rakentaminen ja uraanin louhinta olisi huomattavasti kalliimpaa jos öljyn hinta nousee. Tiettyä hinnan laskua vaihtoehtojen kohdalla tulee tapahtumaan teknisen kehityksen myötä. Ikävä kyllä tekninen kehitys tulee myös osoittamaan että muutamat tällä hetkellä lupaavat ratkaisut osoittautuvat epätaloudelliseksi mikä lisää riskiä uusiin energia muotoihin siirtyessä. 30 vuotta on pitkä perspektiivi. Tie sinne on mutkainen. Kysymys on mitä 30 vuoden päästä on tarjolla, teknisesti, määrällisesti ja millä hinnalla. Mitkä ovat tarpeemme ja mihin meillä on varaa.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Mikko, energiaratkaisuissa 30 vuotta ei ole kovinkaan pitkä aika. Se on suunnilleen nykyisin rakennettavien voimaloiden (poislukien ydinvoimalat) järkevä käyttöikä, ja silloin käytössä olevat ratkaisut ovat pitkälti niitä mitkä ovat jo prototyyppivaiheessa nykyään. Olen samaa mieltä siitä, että meidän pitäisi nyt käyttää energiaa ja rakentaa jo täyttä häkää uutta infrastruktuuria, koska energia on vain kallistumaan päin.

Mainitsemassani IFR:ssä on se hyvä puoli, että kyseisen reaktorin prototyyppiä ehdittiin testata jo noin 30 vuoden ajan, ja reaktoriin kuuluvaa polttoaineen pyroprosessointiakin on laboratoriomittakaavassa jo kokeiltu. Sen erinomainen puoli on sen olematon uraaninkulutus, josta syystä polttonesteiden hinnalla ei ole oikeastaan mitään merkitystä - varsinkin, kun suuri osa uraanin jalostukseen kuluvasta energiasta ei tule öljystä vaan sähköstä. IFR:n lopettaminen vuonna 1994 saattoi olla kallis virhe, ehkäpä yksi viime vuosikymmenien pahimmista.

Nykyistenkin reaktoreiden uraanin hinta voisi helposti kaksin-kolminkertaistua ilman vakavia vaikutuksia sähkön hintaan.

Mikko Hara

Aivan, 30 vuotta ei ole energiaratkaisuissa pitkä aika siinä mielessä, että tietyt ratkaisut vaativat vuosikymmeniä toteutuksen läpiviemiseen. Mutta se on hirvittävän pitkä aika ajatellen mitä kaikkea voi mennä pieleen kun siirrytään pois vanhasta testausta pitkälti öljyyn pohjautuvasta energiahuollosta aivan uusiin ratkaisuihin. .

Tällä hetkellä ei ole yksinkertaisesti tarvittavaa pohjaa päätöksen tekoon energiakoktailista jolla olisi kohtuulliset mahdollisuudet osoittautua onnistuneeksi 30 vuoden päästä. Väärät päätökset tulevat kalliiksi ja saattavat pistää talouden todella kurjaan kuntoon, varsinkin jos globaalinen kilpailu energiasta ja raaka-aineista kiivastuu.

Ei riitä että rakennetaan tarvittava kapasiteetti. Sen pitää olla myös hinnaltaan kilpailukykyinen. Koska on epäselvää mitkä komponentit koktailissa osoittautuvat onnistuneiksi, kokonaisratkaisun pitää muodostua komponenteista joiden painotuksia voidaan vaihdella matkan varrella. Tiettyjä komponentteja on vaikea vaihtaa kun niitä on kerran alettu rakentaa. Esimerkkinä on ydinvoimalat, joita ilman tulevaisuuden energiahuollosta tulee todella ongelmallinen.

Ydinvoima tuntuu hyvältä osaratkaisulta Suomelle. Kuinka suurta osaa se tulee näyttelemään maailmalla on vielä epävarmaa. Energian hinnan nopea kallistuminen saattaa helposti johtaa liian nopeaan huonotasoisten ydinvoimaloitten rakentamiseen ja onnettomuuksiin. Ydinaseiden leviäminen voi rajoittaa ydinvoiman käyttöönottoa. Ydinvoiman laajenemisen pysähtyminen maailmalla johtaisi uuden tyyppisten ydinvoimaloitten kehityksen hidastumiseen.

Monet uusiutuviin energiamuotoihin perustuvat ratkaisut näyttävät lupaavilta, mutta mitkä niistä tulevat lopulta olemaan kilpailukykyisiä laajemmassa mittakaavassa on vielä pitkään epävarmaa. Valtio voi antaa niille alkuvauhtia subventioilla. Kuinka kannattaviksi ne osoittautuvat kun halpa öljy, jota niiden pitäisi korvata, katoaa? Valtiolla ei olisi enää varaa subventioihin samaan aikaan kun halvan öljyn epäsuora subventio katoaisi. Näillä näkymillä uusiutuvista energiamuodoista varmuudella vain vanha kunnon vesivoima on kannattavaa laajemmassa mittakaavassa.

Halvan öljyn katoaminen kysynnän ja tarjonnan kääntyessä epäsuotuisaksi tulee olemaan suuri haaste. Ongelma ei niinkään etteikö tarjolla olisi tulevaisuudessa vaihtoehtoja vaan siirtymisvaihe pois öljypainotteisesta energiahuollosta. Siirtymisvaiheen aikana rakennetaan infrastruktuuri korvaaville energia muodoille ja totutetaan talous uusiin energian hintoihin. Prosessin aikana ei voida välttää häiriöitä. Energia on taloudelle kuin happi ihmiselle. Kohtalaisen lyhyt katkos energiassa aiheuttaa aivovaurion tapaisen vahingon taloudessa. 30 vuotta on tässä yhteydessä pitkä aika.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Mikko, juuri siksi että 30 vuodessa voi tulla vastaan kaikenlaisia yllätyksiä, pitäisi energiasuunnittelumme perustua mahdollisimman luotettavaan teknologiaan eikä kenties katteettomiin lupauksiin. Tällä hetkellä, kun puhutaan nykyaikaisen sivilisaation tarvitsemista energiamääristä, ydinvoima on nimenomaan se luotettava ja kokeiltu teknologia, ydinvoimavastaisten piirien pelotteluun tähtäävästä retoriikasta huolimatta. Esimerkiksi Greenpeacen Energy [r]evolution-skenaario (joka muuten olettaa voimakasta fossiilisten polttoaineiden käyttöä ainakin vuoteen 2030, ja josta virheiden löytämiseksi ei nyt varsinaisesti tarvitse hartiavoimin töitä tehdä) luottaa täysin siihen, että vuonna 2040 kaikki nyt maalaillut, energiaintensiteetiltään kovin pienet energiantuotantomuodot ja niihin liittyvä infrastruktuuri kuten toistaiseksi vielä teorian asteella oleva älyverkko toimivat kitkattomasti. Olen optimisti, mutten teknologiauskovainen, ja minusta nämä "uudet" (mitä uutta muuten on puun poltossa, tuulessa, tai auringossa?) energiamuodot ovat enemmän toiveajattelua kuin todellisia vaihtoehtoja. Kuten sanoit, subventio on ainoa keino saada useimmista niistä laajassa mitassa kannattavia, vaikka ihan kohtuullisia panoksia voidaan kyllä esimerkiksi tuulivoimaltakin odottaa.

Minun on vaikea nähdä, miten ydinvoiman lisärakentaminen olisi nykyisessä maailmantilanteessa ainakaan täysin väärä ratkaisu. Nimenomaan kallistuva energia ja raaka-aineet puoltaisivat ydinvoimaa: polttoainekustannuksissa on reilusti nousuvaraa, ja tiettyjen strategisten raaka-aineiden, kuten harvinaisten maametallien, kulutuksen suhteen ydinvoima voittaa monet vaihtoehdot kevyesti. Tehtiin miten tehtiin, hyvä jos pääsemme 20 vuodessa ydinvoimassa edes Ruotsin tasolle (vajaa puolet sähköstä ydinvoimaa) saati saisimme Ranskaa kiinni (80% sähköstä ydinvoimaa, merkittävää sähkönvientiä). Molemmat maat muuten ovat yksiä Euroopan vähäpäästöisimpiä per asukas. Siksi en kantaisi kovastikaan huolta siitä, että rakennammekohan "liikaa" ydinvoimaa.

Pelkään itsekin, että energiakriisi tulee varkain ja sitä paikataan hätäisesti. Huonolaatuiset ydinvoimalat ovat yksi riski, ja siinä mielessä merkittävä, että ydinvoimavastainen lobby hyödyntää kyllä propagandassaan täysin kaikki poikkeamat normaalitilasta - riippumatta onnettomuuksien todellisista vaikutuksista. Todelliset terveysvaikutukset niillä jäänevät jopa pahimmassa skenaariossa suhteellisen vaatimattomiksi; EU:n selvityksen mukaan jopa tiheästi asutussa Keski-Euroopassa tapahtuva pahin mahdollinen (reaktorin suojarakenteiden murtuminen ja merkittävä radioaktiivisuuspäästö) johtaisi enintäänkin noin 20 000 syöpätapaukseen. Äkkiseltään kuulostaa paljolta, mutta todellisuudessa kyseessä on niin pieni lisäys, että sen tilastollinen havaitseminenkin olisi haastavaa. Lisää esim. www.externe.info.

Myös ydinaseiden leviämien on aika kaukaa haettu huoli. Siviilireaktorit eivät yksinkertaisesti ole sopivia aseplutoniumin tuotantoon (Pu "myrkyttyy" isotoopilla 240 pidemmän reaktorissapitoajan vuoksi), ja valtio, jolla on resurssit rakentaa toimiva plutoniumpommi on myös resurssit rakentaa plutoniumin tuotantoon oma reaktorinsa. Kyseessähän ei ole mitenkään monimutkainen vekotin, joka saadaan toimimaan luonnonuraanilla jos grafiittia tai raskasta vettä on tarpeeksi. Vastaavasti valtiolla, jolla olisi resurssit erotella pommikelpoinen Pu-239 muista plutoniumin isotoopeista, on samalla resurssit myös huomattavasti suoraviivaisempaan uraanin rikastamiseen. Tästä syystä yksikään ydinasevalta ei ole käyttänyt siviilireaktoreita plutoniumin tuotantoon sitten 1950-luvun, ja silloinkin kyse oli erityisesti kaksikäyttöisiksi suunnitelluista reaktoreista. Ydinvoima ei siis oikeastaan mitenkään helpota ydinaseiden leviämistä - ydinvoiman ja ydinaseiden yhteys on jälleen yksi niistä harhaluuloista, joista on tullut julkisen toistelun myötä yleisesti hyväksytty totuus.

Todellinen riski hidastelustamme tämän asian suhteen tulee siitä, että ydinvoiman ainoa laajassa mitassa kilpailukykyinen vaihtoehto on kivihiili. Vaikka ilmastonmuutos jätettäisiin pois laskuista, kivihiili tappaa varmasti talossa, puutarhassa ja kaivoksissa: jos ilmastonmuutos huomioidaan, kivihiilivoimalat ovat todellisia kuolemantehtaita. Valitettavasti olemme nähneet kerta toisensa jälkeen, että etenkin kehittyvissä maissa lyhyen tähtäimen taloudellinen etu voittaa pitkän tähtäimen ympäristöongelmat, eivätkä kehittyneetkään maat ole synnittömiä: tähän asti tutkimistani joka ikisessä maassa kielteistä ydinvoimapäätöstä on seurannut voimakas hiilivoiman lisärakentaminen. Yksin Saksassa tulossa on nelisenkymmentä suurta voimalaa!

Energian ja talouden yhteyksistä olen samaa mieltä. Saatat haluta tutustua vaikka tähän kirjareferaattiin:

http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/43331-ilman-e...

Mikko Hara

Ydinaseiden leviämisriskin ei tarvitse olla este ydinvoiman leviämiselle. Mutta tietyssä poliittisessa tilanteessa näin on. Tilanteessa, jossa mikään uusi valtio ei osoita haluja kehittää ydinaseita, ongelmaa ei ole. Mutta jos esimerkiksi Iran kehittäisi atomipommin, kaikki ydinvoimaan liittyvä teknologia joutuisi entistä suuremman kansainvälisen tarkkailun kohteeksi. Maat jotka haluaisivat seurata Iranin esimerkkiä yrittäisivät kehittää tarvittavaa teknologiaa salassa. Seurauksena olisi konflikti joka vaikuttaisi ydinteknologian ja uraanin viennin myös maihin joilla ei sellaisia haluja olisi. Psykologinen vastustus ydinvoimaa vasten kasvaisi. Siinä tilanteessa tekniset argumentit kuinka paljon ydinvoimalan pyörittämistä voitaisiin hyödyntää ydinaseiden kehittämiseen olisivat toissijaisia. Tämän riskin takia ei kuitenkaan ole syystä jarruttaa tänään ydinvoiman rakentamista Suomessa. Sanoisin päin vastoin, niin että mahdollisimman paljon kapasiteettia ehditään aktivoida ennen kuin sellaiseen tilanteeseen mahdollisesti joudutaan. Suunnittelussa pitää kuitenkin olla mukana ajatus että ydinvoiman rakentaminen saattaa tulla yhtäkkiä hyvin epäsuosituksi onnettomuuden tai poliittisen kriisin vuoksi. Siinä mielessä kannattaisi myös varmistaa pitkän tähtäimen uraanin saanti. Suomen kallioperässä on paljon uraania, jos sitä vain halutaan hyädyntää. Ensimmäinen askel on pistää vauhtia varojen kartoitukseen. Kaivoksia ei tarvitse avata jos uraania saa halvemmalla muualta, mutta uraanin tuonnin pysähtyessä on hieman myöhäistä aloittaa malminetsintää.

Ydinvoima ei yksinään riitä tilanteessa jossa öljyn saanti vanhaan matalaan hintaa tulee epätodennäköiseksi. Siitä syystä en myöskään sanoisi ei venäläiselle kaasulle osana ratkaisua. Idästä on aikaisemmin tullut paljon ongelmia, mutta energian toimittajana jopa vanha Neuvostoliitto oli ensiluokkainen. Kaasuntoimituksessa tuli häiriö vasta kun Ukraina ei hyväksynyt markkinahintoja ja halusi provosoida konfliktia EU ja Venäjän välille. Positiivista siinä oli se että EU tuli enemmän tietoiseksi tärkeydestä luottaa useampiin maakaasun tuottajiin. Pitää kuitenkin muistaa että vaihtoehdot eivät ole sen luotettavampia. Avainsana on järkevä diversifiointi niin tuottajien kuin myös kuljetuksen suhteen. Kaasuputki Itämerellä diversifoi kolmansien maiden läpimeno riskiä Saksan kohdalla. Toinen tärkeä aspekti on että maakaasukaupassa, joka vaatii kalliita putkistoja riippuvuus on molemmin puolista. Sen vuoksi vanha Neuvostoliittokin oli niin luotettava tuottaja.

Kivihiilikin on jatkossa mielenkiintoinen osaratkaisu edellyttäen että päästöjen puhdistaminen saadaan ekonomiseksi. Kivihiili kasvaa hurjaa vauhtia Kiinassa. Mutta nyt alkaa näkyä merkkejä että he eivät enää pysty lisäämään kovin paljon hiilen louhintaa. Sama koskee Intiaa. Globaaliset hiilivarat joita vielä muutama vuosi sitten pidettiin suunnattomina ovat osoittautuneet taloudellisessa mielessä huomattavasti pienemmiksi, toki edelleen suuriksi. Ajattelussa on ollut sama virhe kuin öljyn kohdalla: on kuviteltu että jäljellä olevat reservit voidaan tuottaa yhtä halvalla kuin jo kulutetut reservit. Esiintymien laatu on laskenut ja louhintakustannukset ovat nousseet öljyn hinnan noustessa. Seurauksen monet esiintymät eivät enää ole taloudellisia ja niitä ei voida laskea mukaan reserveihin. Tilanne tietenkin voi muuttua myöhemmin, mutta toivottavasti puhdistustekniikka on silloin parantunut.

Katteettomista lupauksista sanoisin että tietyt ratkaisut, joihin satsataan diversifioinnin nimissä, tulevat myöhemmin osoittautumaan vääriksi ja niitä sanotaan myöhemmin jälkiviisaasti katteettomiksi. Se kuuluu pelin henkeen. Ideologisesti tiettyjä ratkaisuja vastustavien vaihtoehtoratkaisut voivat tosin jo kättelyssä osoittautua katteettomiksi. Mutta niihin tullaan tuskinkin satsaamaan kovin paljon. Ja jos tullaan, projekteista tulee hyvin lyhkäsiä. Suomalaiset ovat sentään osoittaneet globaalisesti verrattaessa maanläheisyyttä esimerkiksi ydinvoimaa rakentaessa.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Mikko, olet varmaan oikeassa, ja on ikävä nähdä, että poliittiset päättäjätkin ovat tämän ydinaseiden leviämistä koskevan harhaluulon lumoissa.

Ydinvoiman suhteen taidamme olla vähän samanlaisessa tilanteessa kuin lentomatkustus oli 1970-luvulla. Silloin yksikin onnettomuus tarkoitti kuukausia kestävää pudotusta matkustajamäärissä. Mutta sitten kun lentämiseen totuttiin, onnettomuuksien pelko haipui. Vaikka nykyisissä lentokoneissa onkin paljon vähemmän suunniteltua redundanssia kuin vielä 1960-luvulla oli.

Olet myös aivan oikeassa kaasun ja kivihiilen suhteen - olin ajatellutkin kirjoittaa aiheesta, kun huomasin että nyt puhutaan vakavissaan jo kivihiilen tuotantohuipusta. Juurikin tuosta mainitsemastasi syystä. Olen tosin sitä mieltä, että hiilidioksidin talteenotto on viheliäinen keino tekohengittää noita kuolemantehtaita. Sika on sika, laittoi sille kuinka paljon huulipunaa tahansa. Perusongelmat ovat energiatehokkuudessa (jopa -30% hiilidioksidin erotteluun ja -20-30% sen kompressointiin) ja sopivien varastojen löytämisessä. Tuota tavaraa olisi tulossa paljon, eikä hyviä geologisia piiloja riitä edes alkajaisiksi. Hiilidioksidin sullominen epävarmoihin varastoihin tai merensyvänteisiin on kauhukuva, jonka rinnalla ydinjätteiden ongelmat näyttävät suorastaan liikuttavan mitättömiltä.

Käyttäjän petrilagus kuva
Petri Lagus

Pieni kansa ja suuri maa suosisivat paikallisia pieniä energiatuotantoja eri lähteitä hyödyntäen ja työllistävät vaikutukset olisivat merkittäviä. Biokaasulla ratkaistaisiin jo pitkälle energian ja polttoaineen tarpeet. Muita sitten tueksi tarpeen ja paikallisten lähteiden mukaisesti. Aurinkoakin riittää kesäkeleillä yllin kyllin ja tuultakin voi monessa paikassa hyödyntää, mutta nämä Pekkarisen risupaketit ovatkin pelkkää retoriikkaa ja energia ohjataan monopoleille ja pörssiin.

Vapaus valita estetään korruptoituneiden virkamiesten avulla.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Petri, biokaasu ei ole ratkaisu - mahdollisesti kylläkin osaratkaisu.

Seuraavissa lähteissä mainitaan biokaasun tekniseksi potentiaaliksi 5,8 - 18,5 TWh vuodessa [1,2], vuodelta 2003 peräisin olevan tutkimuksen [3] mainitessa 14 TWh. Ei missään nimessä mitätön energianlähde, mutta muutakin tarvitaan. Vertailun vuoksi, Olkiluoto 3 tulee tuottamaan noin 13 TWh vuodessa ja Suomen kokonaisenergiantarve on noin 400 TWh vuodessa.

PDF-linkit:

[1]:

http://www.haminanenergia.fi/files/download/GasHig...

[2]

http://www.biokaasufoorumi.fi/GetItem.asp?item=dig...

[3]

Lampinen, A. 2003: Jätteiden liikennekäyttöpotentiaali Suomessa, Kuntatekniikka 1/2003

Vi€ras (nimimerkki)

"Missä abioottisessa teoriassa?"

Aika omituinen kysymys. Ei ole olemassa kuin yksi abioottinen teoria ja siinä öljyä syntyy koko ajan ja hyvin nopeasti Maan syvyyksissä - aivan niin kuin tehtaassakin, samoissa olosuhteessa: kuumuus, paine, häkä, co2 ja metaani.

Jos sinulle on saatu uskoteltua varantojen olevan kykenemättömiä vastaamaan kasvavaan kysyntään, on sinulla itselläsi mittasuhteet hukassa ja olet lisäksi malthusianistisen vehkeilyn hyväuskoinen uhri.

Valtameret puolestaan palauttavat valtavat määrät co2:ta takaisin tuonne pätsiin.

Menee silti vielä todella kauan ennen kuin 'pertsa perusinssi' suostuu edes näkemään unta uusiutuvasta öljystä. Fossiiliteoria on niin paljon uskottavampi (koska sitä on hoettu 50 vuotta). Titanin valtavista maakaasumääristä puhuttaessa 'pertsa' mieluummin päristää suutaan ja läpsii korviaan.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Sanot sinä.

Parhaiten dokumentoitu abioottisen teorian koeporaus Ruotsissa tuotti kahdeksan barrelia hiilivetyjä. Siitä on vielä noin 69 999 992 barrelia maailman päivittäiseen öljynkulutukseen. Et nyt ymmärrä mistä öljyhuipussa on kysymys; öljyn syntymekanismilla ei ole väliä, ainoastaan sillä, saadaanko sitä pumpattua maasta ylös riittävän nopeasti. Öljykentillä tapahtuu kyllä jonkin verran uusiutumista, mutta se voi aivan yhtä hyvin johtua tyhjenevien esiintymien täyttymisestä muista lähteistä. Yhdenkään suuremman kentän Hubbertin kellokäyrää ei ole mikään täyttymismekanismi muuttanut, joten syntyi öljy sitten vaikka yksisarvisisista, sillä ei ole meille mitään väliä.

Uskon, että varannot vastaavat kysyntään sitten kun näen sen. Tilastojen mukaan näin ei ole käynyt, vaan tuotanto on laskenut vuodesta 2005. Kunnes toisin todistetaan, näillä varovaisilla hypoteeseilla mennään. Täältä lisää: http://www.rense.com/general58/biot.htm

Seuraavassa viestissä Vi€raalla on sitten lähteitä, tai viestit häviävät bittiavaruuteen.

Jouko Koskinen

Kierrätyksen kaupallinen toteutus: http://www.krni.net/images/esitteet/Yritysesite%20...
Sikalan lietelannasta ravinteet talteen - "sivutuotteena" superpuhdasta vettä. Sähköä kuluu noin 40 sentin arvosta kuutiometriin VETTÄ. Hesan vesilaitos veloittaa hieman yli euron veroineen.

Suuren lämmöntuotantonsa takia ydinvoiman tiedetään soveltuvan vedenpuhdistukseen ja sitä on tähän tarkoitukseen myös käytetty. Kaspianmeren rannalla Aktaussa Kazakstanissa toimi vuodesta 1972 vuoteen 1999 BN-350 -tyyppinen hyötöreaktorivoimala, joka tuotti 135 MW sähköä ja 3320 tonnia puhdasta vettä tunnissa. Japanissa on kymmenkunta suolanpoistolaitosta, jotka saavat käyttöenergiansa painevesireaktoreista. Näille reaktoreille on kertynyt yhteensä 100 vuotta reaktorinkäyttökokemusta.

Intiassa Madrakseen suunnitellaan demonstraatiolaitosta, jonka kahdella reaktorilla on tarkoitus tuottaa reilu 5000 tonnia puhdasta vettä päivässä. Hanke toimii prototyyppinä suuremmille 45 000 tonnin päivätuotantoon kykeneville laitoksille. Kiinassa tutkitaan mahdollisuutta tuottaa 160 000 tonnia puhdasta vettä päivässä ydinvoimalla Yantain alueella. Venäjällä rakennetaan lautoilla siirrettävää KLT-40 -reaktoria vedenpuhdistukseen.

http://finnish-wikipedia.wiki-site.com/y/d/i/Ydinv...

Vesisodat voidaan ehkä välttää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset