Nyt se on virallista: öljyhuippu ohitettiin 2006!
Olen aikaisemmin kirjoittanut maailman öljyntuotannon saavuttavan huippunsa tämän vuosikymmenen puolivälissä. Olen ollut väärässä. Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi uusimmassa energiakatsauksessaan, että öljyhuippu ohitettiin 2006. Nyt edessämme ovat mielenkiintoiset ajat.
IEA on politisoitunut elin, jonka ennusteet ovat perinteisesti olleet positiivisia. Vielä pari vuotta sitten järjestö piti pikaisen öljyhuipun mahdollisuutta tuulesta temmattuna pelotteluna. Nyt se ennustaa, että nykyisten “tavanomaisten” öljylähteiden tuotanto putoaa nykyisestä 70 miljoonasta barrelista päivässä 16 miljoonaan barreliin päivässä (Mb/p) seuraavan 25 vuoden aikana.
Samalla maailman kysyntä kasvaa 99 miljoonaan barreliin per päivä; pudotusta vielä vuoden takaiseen 106 Mb/p:n ja kahden vuoden takaiseen 118 Mb/p:n ennusteeseen on merkittävästi, ja arvellaan, että ennusteen takana on tosiasioiden hiljainen tunnustaminen: maailmantalouden kasvulle on tullut raja vastaan.
Mutta silti “tavanomaisen” tuotannon ja kysynnän erotus tulee olemaan huimaavat 83 miljoonaa öljybarrelia päivässä. Raportin mielenkiintoisin osuus onkin, miten vajetta ajateltiin paikattavan. Tavanomaiset epäillyt tuodaan jälleen riviin: tuotantoa pitäisi lisätä etenkin Saudi-Arabiassa, Irakissa, Brasiliassa, Kazakhstanissa, ynnä muissa öljyntuottajamaissa. Kanadassa ja Venezuelassa täytyisi onnistua tuottamaan merkittävästi öljyä öljyhiekasta ja raskaasta öljystä. Loput vajeesta, noin 60 % vuoden 2035 tuotannosta, tulisi kattaa öljylähteillä, joita ei ole edes vielä löydetty; meidän tulisi löytää seuraavan 25 vuoden aikana 900 miljardia barrelia öljyä. Pikku ongelma on, että tehostuneesta etsinnästä ja öljyn korkeasta hinnasta huolimatta löydämme vain noin 10 miljardia barrelia vuodessa. IEA:n havitteleman määrän löytämiseen menisi siis 90 vuotta, vaikkei öljylöytöjen määrä edes vähenisi - kuten se on tehnyt 1980-luvulta saakka.
Lisäksi raportissa unohdetaan, ehkä tarkoituksella, useita isoja muttia. Laskelmissa ei oteta huomioon esimerkiksi öljyntuottajamaiden oman kulutuksen kasvua. Maakaasun ajatellaan korvaavan öljyn monessa kohteessa, vaikka maakaasun laajamittainen käyttö esimerkiksi liikennepolttoaineena vaatii mittavia infrastruktuuri-investointeja. Reservien koot - erityisesti OPEC-maiden reservien koot - ovat todennäköisesti edelleen vahvasti liioiteltuja.
Mikä pahinta, raportissa ei oteta kantaa öljyntuotannon energiankulutukseen, eli nettoenergiavoittoon, eikä juurikaan öljyn hinnan vaikutuksiin taloudelle. Miksi tämä on huono juttu?
Öljyn tärkeys perustuu kahteen asiaan. Ensinnäkin, se on erittäin kätevä polttoaine. Sen kuljettaminen, säilyttäminen ja käsittely on helppoa verrattuna vaikkapa maakaasuun, vedystä puhumattakaan. Lisäksi sen energiatiheys on korkea, joten esimerkiksi lentokoneet voivat kuljettaa enemmän rahtia ja ihmisiä ja vähemmän itse polttoainetta. Toiseksi, öljy on vielä toistaiseksi merkittävä energian lähde: saamme sen polttamisesta huomattavasti enemmän energiaa kuin kulutamme sen hankkimiseen.
Nettoenergiavoittoa ilmaistaan usein käsitteellä EROEI (tai EROI), Energy Return On Energy Invested. Se kuvataan suhdelukuna, jossa ensimmäinen luku kertoo montako yksikköä energiaa saadaan, jos yksi yksikkö energiaa käytetään kyseisen energianlähteen “käyttämiseen.” EROEI:n laskeminen ei ole ihan yksiselitteistä, mutta hyviä arvioita on mahdollista tehdä. Aivan varmaa on, että EROEI laskee koko ajan. 1930-luvulla öljyn EROEI oli jopa yli 100:1, ja tällä hetkellä se lienee välillä 10:1 − 35:1. Joillain “epätavanomaisilla” öljylähteillä, kuten öljyhiekalla, EROEI saattaa olla niinkin alhainen kuin 2:1. EROEI ei putoa tasaisesti, vaan kiihtyvällä vauhdilla, koska helpoimmat esiintymät käytetään aina ensimmäiseksi, ja jäljellä olevat ovat koko ajan vaikeammin tavoitettavissa.
Mitä tapahtuu, kun öljyn EROEI putoaa?
Vastaus on yksinkertainen: meidän on kyettävä tuottamaan entistä enemmän energiaa saadaksemme edes saman verran energiaa “ulos.” Tällä hetkellä maailman energiantarve on noin 138 400 terawattituntia (TWh) vuodessa. Siitä öljyn osuus on noin 50 300 TWh. Jos öljyntuotannon nykyinen EROEI on vaikkapa 20:1, tämän tuottamiseen tarvittiin noin 2500 TWh energiaa. Jos ja kun EROEI puolittuu, tarvitsemme saman öljymäärän tuottamiseen - olettaen, että öljyä on tuotettavissa - toiset 2500 TWh, yhteensä 5000 TWh.
Tämä on esimerkiksi noin 385 Olkiluoto 3-tyyppisen suuren ydinreaktorin (á 13 TWh/vuosi) tai 551 450 modernin, hyvälle paikalle avomerelle rakennetun tuulimyllyn (teho 2,3 MW, tehokerroin 45%) koko tuotanto. Tai noin 770 kertaa enemmän kuin koko Tanskan tuulivoimatuotanto (n. 6,5 TWh/vuosi). Tämä kapasiteetti tarvitaan siis pelkästään energiantuotannon pitämiseen samana kuin nykyisin. Jokainen ymmärtänee, että jos lisäksi pitäisi vielä korvata fossiilisia polttoaineita ja tuoda energiaa maailman köyhille, yhtälön ratkaiseminen käy vaikeaksi - ja mahdottomaksi ilman ydinvoimaa.
Miten nopeasti öljyn EROEI puolittuu? Tarkkaa tietoa meillä ei ole. 1930-luvulla EROEI Yhdysvalloissa oli yli 100:1, 1970-luvulla vastaava lukema oli noin 20:1, 2000-luvun alussa noin 10:1. Tähän ei kuitenkaan ole laskettu IEA:n raportissa arvioituja “korvaavia” öljylähteitä, joiden EROEI on huomattavasti alhaisempi (jopa 2:1). Mitä enemmän öljyä korvataan näillä, sitä alemmaksi EROEI painuu. Kävi miten kävi, öljyn päivät maailman tärkeimpänä energianlähteenä ovat luetut, vaikka se lieneekin vielä pitkään tärkein yksittäinen energianlähteemme. Jos löydämme öljykenttiä vain nykyiseen tahtiin, voi hyvin olla, että 2035 kykenemme tuottamaan öljyllä vain noin puolet siitä energiasta mitä nykyisin.
Ilmaston kannalta tämä tietysti on hyvä juttu. Vai onko? Valitettavasti yksi potentiaalisimpia EROEI:n paikkaajia on - kivihiili. Senkin tuotanto tulee huipentumaan, mahdollisesti jo lähivuosina, mutta nykyiset reservit riittävät tappamaan miljardeja ihmisiä ilmastonmuutoksen ja muiden päästöjen myötä. IEA arvioi vielä viime vuonna, että hiileen perustuvan energiantuotannon hiilidioksidipäästöt lisääntyvät 60 % vuoteen 2035 mennessä, vaikka hiilidioksidille asetettaisiinkin päästörajoja.
Kivihiilen asema edullisena energianlähteenä korostuu, ja uusiutuvien asema heikkenee, koska öljyniukkuus voi hyvin tarkoittaa vuoristoratamaista talouslamaa. Korkea öljyn hinta laukaisee taantuman, jolloin öljyn hinta laskee. Koska kysyntä kuitenkin lisääntyy ja tarjonta on rajattua, hinta nousee nopeasti takaisin, kunnes taas törmätään seinään. Pahimmassa tapauksessa syklisyys haittaa vakavasti investointeja öljyn korvaamiseksi; parhaimmassakin tapauksessa se vaikeuttaa kivihiilen korvaamista. Muista laman aiheuttamista ongelmista - kuten ääriliikkeiden noususta - nyt puhumattakaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Sähköautot ovat ratkaisu. Kun aikoinaan ennustettiin, että hevosenpaska täyttää helsingin kadut, tulivat kohta autot ja hevosia ei käyttänyt enää kukaan muu kuin Koffin panimo.
Suurin osa ihmiskunnasta käyttää autoaan alle 100km päivässä, useimmat varmaankin alle 50 km päivässä. Suurin osa ihmiskunnan autoissa on trooppisella vyöhykkeellä tai ainakin lämpimissä maissa.
VAikka pitkänmatkan ajajia tulee aina olemaan, ainakin puolet ihmiskunnan henkilöautoista voitaisiin vaihtaa sähköautoihin.
Sähköä saadaan ilmaiseksi vesivoimalla (on muitakin ilmaisia lähteitä) ja lähes ilmaiseksi ydinvoimasta. Sen jälkeen sähköautot kulkevat saastuttamatta, ja ilman meteliä.
Tuskin maltan odottaa.
Sähköautot ovat mainioita mutteivat pelasta meitä öljyhuipun taloudellisilta vaikutuksilta. Autokannan uusiutumisnopeus on muistaakseni luokkaa 9 vuotta, eikä optimistisissakaan arvioissa uskota sähköautoja olevan noin kymmentä prosenttia enempää vielä kymmenen vuoden kuluttua. Itse uskon, että korkealla sahaava öljyn hinta kyllä aikaansaa muutosta, muttei niin nopeasti kuin pitäisi.
sähköautojen yleistyminen riippuu akkutekniikasta. Ainakin labrassa on saatu tarpeeksi tehokas akku toimimaan. Jos tämä kehitys jatkuu niin sähköautot voi olla se juttu.
Suomessa paremminkin 29 vuotta :) Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että olisimme köyhä maa, poliitikkommehan kanatavat rahaa selkä vääränään niihin "köyhiin" maihin..
Jani, uskon kyllä että sähköautot ovat tulevaisuuden juttu kevyemmässä liikenteessä (=henkilöautot, pakettiautotkin luultavasti). Mutta teknologian matka labrasta liikenteeseen kestää optimistisestikin ainakin kymmenen vuotta. Tyypillisemmin uuden teknologian laajamittaisessa käyttöönotossa kestää 20 vuotta. Esimerkiksi autokantaa ei yksinkertaisesti voi uusia yhdessä yössä.
Nyt ongelmana on se, miten korvaamme noin 8,3 % vuotuisen pudotuksen öljyntuotannossa, ja sen, että öljyntuotanto tulee olemaan nykyisestä ehkä enintäänkin puolet vuonna 2035. Pelkästään tuon vuotuisen pudotuksen korvaaminen vaatisi, että koko maailman autokanta sähköistettäisiin viiden seuraavan vuoden aikana.
Hmm.. mitenkä olisi, jos laitettaisiin 1000 miljardia joka vuosi 10 vuoden ajan fuusiovoiman kehittämiseen? Tällöin vuonna 2020 saattaisi olla jo jollakin todennäköisyydellä kustannustehokas fuusiovoimareaktoriteknologia.
Tai sitten voitaisiin se 1000 miljardin vuosittaiset R&D teknologiamäärärahat sijoittaa eri kohteisiin todennäköisyyksien mukaan esim. aurinkoenergia-, bioenergia-, fuusioenergiateknologiaan.
Itseasiassa se kannattaisi toteuttaa kilpailullisesti siten, että tuolla 1000 miljardilla luotaisiin innovatiomarkkinat, joista jokainen voisi kilpailla. Eri teknologiat kilpailisivat keskenään ja esim. eniten asiantuntijoiden ja maallikoiden ääniä saaneet innovaatiot saisivat suhteellisesti eniten tuosta budjetista.
Rahoitus tulisi USA:lta, EU:lta, Kiinalta ja Venäjältä. Perustelu: vähentää resurssipulan synnyttämiä sotia.
Pekka, fuusioonkin a) pätee sama kuin sähköautoihin, eli teknologian tie labrasta merkittävään tuotantokäyttöön on pitkä ja kivinen, ja b) fuusioon liittyy edelleen vaikeita teknisiä ongelmia, joita ei ratkaista yksinomaan rahalla. Ajattelutapasi on kyllä sinänsä kannatettava, mutta sen perusvirhe on sama, kuin jos saattaisit yhdeksän naista raskaaksi ja ajattelisit sitten saavasi vauvan joka kuukausi.
Olin välillisesti hiukan kytköksissä fuusiotutkimukseen tuossa mennen vuosikymmenen puolivälissä. Ainakin silloin yksi merkittävä ongelma oli epätietoisuus paineastiamateriaalien kestävyydestä erittäin voimakkaassa ja pitkäaikaisessa neutronipommituksessa. Vastaavia olosuhteita ei yksinkertaisesti ole aiemmin esiintynyt maapallolla. Silloin eräs insinööri arvioi, että rakenteilla olevan ITERin tärkeimpiä tehtäviä on nimenomaan materiaalien arviointi; miten ne kestävät 25 vuotta voimakasta neutronivuota. Ei tätä voi merkittävästi nopeuttaa, vaikka kuinka rahaa siihen kaadettaisiin.
Sen sijaan fissiovoimassa on vielä paljonkin kehitettävää. Kehotan tutustumaan esimerkiksi IFR-konseptiin, vaikkapa suomeksi Kaj Luukon erinomaisessa blogissa:
Hiilidioksidin lisäys ei ketään tapa, se vain kiihdyttää biomassan kasvua eli kasvien kasvua.
En nyt erikoisesti välitä lähteä tähän väittelyyn, mutta kasvien kasvullekin on rajansa, ja ne tulevat varsin nopeasti vastaan.
1000 miljoonasosaa (ppm) hiilidioksidia sisäilmassa on merkki puutteellisesta ilmastoinnista. Koulujen sisäilman keskimääräisen hiilidioksidipitoisuuden maksimiksi suositellaan 1500 ppm. Näillä näppäimin, jos ilmakehän keskimääräinen hiilidioksidipitoisuus nousee jonnekin 600 miljoonasosaan - minne päädymme ilman radikaaleja toimenpiteitä - suurin osa kaupunkien ja asutuskeskusten ulkoilmasta tulee olemaan hiilidioksidipitoisuudeltaan yli nykyisten sisäilmanormien.
Metaanilla kulkee polttomoottoriautot ja pienillä lisävarusteasennuksilla on auto bi fuel kaksineuvoinen. Biokaasua riittää loputtomiin, mutta ei ole monopolisoitavissa joten energiayhtiöt eivät hyväksy sitä, kuten pankit eivät hyväksy valtion rahaa.
Biokaasun kokonaispotentiaali Suomessa on luokkaa 14 TWh, kun liikenne nykyisin kuluttaa noin 100 TWh.
Löysin pari lähdettä, jossa mainitaan biokaasun tekniseksi potentiaaliksi 5,8 - 18,5 TWh vuodessa [1,2], vuodelta 2003 peräisin olevan tutkimuksen [3] mainitessa 14 TWh. Ei missään nimessä mitätön energianlähde, mutta muutakin tarvitaan.
PDF-linkit:
[1]:
http://www.haminanenergia.fi/files/download/GasHig...
[2]
http://www.biokaasufoorumi.fi/GetItem.asp?item=dig...
[3]
Lampinen, A. 2003: Jätteiden liikennekäyttöpotentiaali Suomessa, Kuntatekniikka 1/2003
Ydinvoimala tuottaa energiaa ympäristöystävällisesti, halvalla ja ilman tukiaisia - tarvitsee vain antaa lupia rakentaa.
Sähköautot eivät saastuta ja kuluttavat sitä ydinvoimalla ympäristöystävällisesti, halvalla ja ilman tukiaisia tuotettua sähköä.
Öljy ei lopu ikinä; kukaan ei pumppaa viimeisiä miljardeja barreleita ylös. Tästä pitää ihmisen perusluonne huolen.
Veikkaan että seuraavat kaksi asiaa jäävät monilta huomaamatta:
-länsimaisen kulutuskulttuurin öljyriippuvuuden todellinen suuruus, mikä on paljon isompi pallo jalassa kuin ymmärrämmekään. Esim ratkaisuksi tarjottujen sähköautojen tuotanto ja autokannan ylläpito ei onnistu ilman öljyä. Autot ovat kuitenkin pieni murhe. Todellinen pommi piilee tehomaatalouden öljyriippuvuudessa.
-öljyn hintakäyrän muoto ei perustu tekniseen laskelmaan ja ennusteeseen läheskään niin paljon, kuin siihen henkiseen pandemiaan mikä syntyy kun öljyntuotannon vähenemisuhka tulee todelliseksi. 70-luvun energiakriisi on vain häivähdys siitä mitä edessä on tällä kertaa. Jos sinulla on öljylämmitteinen talo, tee asialle jotain.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Valitettavasti niihin kuuluu myös ydinvoiman kannattajien voimallinen esiinmarssi, mikä on jo nyt hyvin nähtävissä. Ydinvoimaan turvautuminen kulutuksen vähentämisen sijaan on kuitenkin kuin housuihin laskisi; hetken lämmittää mutta sitten onkin ikävä olla.
E.K.
Esko, olen samaa mieltä paitsi viimeisestä kohdasta. Meidän on selvittävä "ihmiskunnan tuotantohuipusta." noin yhdeksästä miljardista ihmisestä vuonna 2050, ja sen jälkeen selviämme pitkään jopa vähenevällä energiantuotannolla. Energian saatavuus on sivilisaation elinehto. Tällä hetkellä meillä ei ole mitään, ei siis mitään, niin potentiaalista ja suhteellisesti haitatonta energianlähdettä kuin ydinvoima.
Olen ajatellut asian demonstroimiseksi kävellä ensi kesänä vaikka sinne Talvivaaran "uraani"kaivokselle (täältä Espoosta), kantaen samalla repussani eliniäkseni energiaa, mukaanlukien nuo tärkeät maatalouden lannoitteet ja kaikki liikennepolttoaineet sekä niiden syntetisoinnissa hävittävä energia. Esimerkiksi tuolla IFR-reaktorilla se tarkoittaisi noin yhtä kiloa - reilun golfpallon kokoista möykkyä - uraania. Voin olla höveli ja ottaa kannettavakseni vaikka jonkun toisenkin ekologisen energiaselkärepun, mutten suostu kantamaan hiili- tai hakevoimaa kannattavien reppuja - noin 5 000 0000 kiloa hiiltä tai 10 000 000 kiloa haketta, ja 1 500 000 kiloa öljyä.
Ehkä luet sen kohdan uudelleen kommentistani. Minä kritisoin sitä, ettei kulutuksen vähentäminen ole edes vaihtoehto tämän päivän ihmiselle.
Kunnioitan uhrautuvaisuuttasi, mutta inkäänlaisella reppumarssilla ei mielipidettäni muuteta sen suhteen ettei meillä yksinkertaisesti ole oikeutta ottaa muiden planeettamme lajien ja tulevien sukupolvien elinehdot vaarantavia riskejä vaikka kuinka haluaisimme oman ekologisesti kestämättömän elintasomme säilyttää.
Ihmismäärän ottaminen näihin keskusteluihin on turhaa, sillä ne ydinvoimalat rakennetaan vain ihmiskunnan hyväosaisten tarpeisiin ja ehdoilla; alle 20% maailman väestöstä. Sama porukka joka vastaa yli 80% kaikesta luonnonvarojen kulutuksesta maailmassa. Meille jokaiselle kulutuskulttuurin kasvatille -kuluttajalle- olisi pikkubussillinen henkilökohtaisia opastajia jotka voisivat kertoa miten elää niin ettei tarvitse sitä uraanimöykkyä repussa kantaa.
E.K.
Esko, tervetuloa vääntämään aiheesta esimerkiksi www.degrowth.fi - sivustolle. Tiedän kyllä hyvin mitä ajat takaa, ja ratkaisusi on sinällään oikea. Valitsemasi eliölaji on vain väärä.
Lienet tutustunut esimerkiksi niinsanottuun rebound-efektiin tai Khazzoom-Brookesin postulaattiin? Oletko miettinyt, mitä nämä empiirisesti todennettavat ilmiöt tarkoittavat vapaaehtoisen kulutuksen vähentämisen vaikutusmahdollisuuksien kannalta? Voin tiivistää asian näin englanniksi: "The chances are slim to none, and Slim has left the town."
Ainoa keino syrjäyttää fossiiliset energianlähteet on tarjota tilalle jotain halvempaa ja parempaa. Ainoa vaihtoehto, jolla on edes teoriassa tähän mahdollisuudet, on ydinenergia. Ainoa keino edes yrittää levittää ja kehittää ydinenergiaa on rakentaa sitä. Ensisijaisesti tietysti siellä, missä infrastruktuuri on kunnossa, jotta köyhemmissä maissa riittäisi kohtuuhintaista muuta energiaa.
Energia on aivan olennaisesti sidoksissa järjestäytyneen yhteiskunnan olemassaoloon ja järjestäytymisasteeseen. Se, mitä me pidämme kehityksenä - niiden turhakkeiden lisäksi mm. sairaanhoito, koulutus, ja riittävä ruoka - on pitkälti saatavilla olevan, riittävän edullisen energian ansiota. Emme me voi mitenkään estää köyhempiä maita tavoittelemasta samoja asioita, ellemme sitten steriloi suurinta osaa Afrikkaa ja Aasiaa radioaktiivisiksi parkkipaikoiksi.
Mikään määrä kulutuksesta kieltäytymistä ei estä mitenkään köyhempiä maita tavoittelemasta korkeampaa elintasoa. Seurauksena mikään määrä kieltäymystä ei estä köyhempiä maita rakentamasta lisää voimaloita. 93 prosenttia energiankulutuksen kasvusta vuoteen 2050 mennessä tapahtuu IEA:n mukaan köyhissä maissa. Mitä suurempi osa tästä energiasta tuotetaan puhtaasti, sitä parempi meille kaikille. Mitä enemmän ydinvoimaa rakennetaan, sitä enemmän ja sitä halvemmalla sitä on myös saatavilla, kun voimaloiden rakentamispäätöksiä tehdään.
Mitä riskeihin tulee, kehotan päivittämään tietoja. Suuri osa ydinvoiman vastustuksesta perustuu toisen käden tietämättömyyteen ja suoranaiseen propagandaan. Hyvä paikka aloittaa on esimerkiksi tämä:
Mutta arvostan silti ihan aidosti (en todellakaan tee nyt pilkkaa) panostasi kulutuksen kritisoinnissa. Sekin on erittäin tärkeää ahdinkomme helpottamisessa. Tehdäänkö niin, että minä kävelen sinne Talvivaaraan, ja sinä hankit edes sen yhden bussillisen niitä valistajia kertomaan, miten pitäisi elää?
Tällä hetkellä maailman energiantarve on noin 138 400 terawattituntia (TWh) vuodessa.
Olkiluoto 3:n tuotanto tulee olemaan n. 13 TWh vuodessa. Ihan teoreettisesti tarkastellen, vähän reilu 10000 kpl OL3:n kokoista laitosta kykenisi tuottamaan kaiken maailmassa käytetyn energian. Jos hyödynnetään myös lämpöä, määrä on tätä vähäisempi.
Reaktoreita on lähivuosina käytössä jo 500 kpl. Niitä tarvittaisiin 20-kertainen määrä kaiken energian tuottamiseksi, jos ne olisivat yhtä isoja kuin OL3. Neljännen sukupolven nopeilla reaktoreilla toteutettuna polttoaineeksi tarvittaisiin uraania tai toriumia 20000 tonnia vuodessa, mikä on alle puolet tämän päivän uraanin tuotannosta (50000 tonnia vuonna 2009). Jätettä syntyisi sama 20000 tonnia vuodessa, myös nykyistä vähemmän. Sen loppusijoitustarve olisi n. 300 vuotta.
Laskelma on teoreettinen, joskin totuudenmukainen, ja se osoittaa mittasuhteet. Kaikkea energiaa ei voi korvata ydinvoimalla, eikä ole tarpeenkaan. Se on parhaimmillaan kivihiilen ja maakaasun korvaajana voimalaitoksissa sähkön ja lämmön tuotannossa, ja todistetusti toimiva myös valtamerialuksissa. Öljyn korvaaminen on vaikeinta, mutta jos maakaasua ja biomassaa ei poltettaisi voimalaitoksissa yhtään, niitä riittäisi paremmin liikennepolttoaineiksi, jossa paikkansa on aikanaan myös sähköautoilla.
Tuore julkaisu osoittaa ydinvoiman halvimmaksi perusvoimavaihtoehdoksi:
http://bravenewclimate.com/2010/11/28/nuclear-is-t...
On vähän vanhanaikaista ajatella, että vain 20 % maailman väestöstä olisi kaiken kulutuksen takana. Loput 80 % ovat tulossa leikkiin mukaan, kiina tästä hyvänä esimerkkinä. Fossiiliset polttoaineet käyvät vähiin, ja CO2-päästöjä on vähennettävä. Yhtälö vaikuttaa mahdottomalta, mutta kolme asiaa lienee varmaa.
Tarvitsemme:
1 - Energiankäytön tehostamista (=säästöä)
2 - Enimmäismäärän kustannustehokkaita uusiutuvia energiamuotoja
3 - Ydinenergiaa
Pyöritteleepä asiaa miten tahansa, jos näistä ottaa yhdenkin pois, yhtälön ratkaiseminen näyttäisi menevän mahdottomaksi.
Fuusio antaa odottaa itseään. Kehitteillä oleva teknologia tuottaa, kuten Korhonen sanoi, voimakkaan neutronivuon joka vanhentaa materiaaleja. Helium-3:lla toteutettuna fuusio ei tuota neutroneja vaan protoneja, jotka voisi muuttaa suoraan sähköksi. Helium-3:a olisi runsaasti saatavana Kuussa. Mielenkiintoisia asioita, jotka voivat toteutua joskus, mutta tähän hätään eivät mitenkään ehdi.
Korhonen ja Luukko;
Emme kai me voi omaa vastuutamme elonkehämme hälyttävän huonosta tilasta väistellä loputtomiin toteamalla että köyhistä maista se todellinen ongelma löytyy.
Mitä ydinenergian turvallisuuteen tulee, niin laskelmat, teoriat ja ennusteet ovat aina sitä "toisen käden tietämättömyyttä", mistä Korhonen jo mainitsikin. Tosiasia on se, että kokemusperäistä tietoa ei ole esim. loppusijoituksen onnistumisesta, koska sitä ei voi olla. Olennasita on kuitenkin ymmärtää, että olemme tekemisissä teorioiden kanssa, joiden toimivuutta ei ole varaa kokeilemalla kokeilla. Kaiken on mentävä putkeen nyt ja tuhansia vuosia eteenpäin. Se taas on mahdotonta jo senkin vuoksi, ettemme varmaksi tiedä minkälainen maailmamme on edes parinsadan vuoden päästä.
Ainoa, minkä varmasti tiedämme, on se että vaikka kuinka hienoja systeemejä kehitetään ja kaikki varmistetaan paperilla ja näytöllä sataan kertaan, niin on aina olemassa kaksi muuttujaa jotka mitätöivät kaikki "täysin turvallista"-vakuuttelut ja todisteet.
Ensimmäinen hallitsematon muuttuja on ennalta-arvaamattomat tapahtumat: luonnonmullistukset, pandemiat, sodat, terrorismi ja muut rikolliset teot eri motiivein... Turvallisuuslaskelmissa voidaan tehdä vain oletuksia tämän muuttujan suhteen, kuten tehdäänkin. Mitään tekemistä sillä ei ole todellisuuden kanssa, jonka tiedämme olevan monesti taruakin ihmeellisempi; niin hyvässä kuin pahassakin.
Toinen hallitsematon muuttuja on ihmisen tekemät virheet. Olkiluodon rakennustyömaa on hyvä esimerkki siitä, miten ydinvoimalan rakentaminen tehdään loppupeleissä aivan samalla periaatteella kuin kaikki muukin tänä päivänä; halvalla ja huonosti. Arevan touhut muuallakaan maailmassa eivät ole kehuja ansainneet, mutta ei tämä ilmiö ole yksin Arevan vika. Vika on markkinavoimien luomassa lyhytnäköisessä kertakäyttökulttuurissa, mistä ihminen ei osaa ottaa erilleen edes tällaisia turvallisuuden kannalta erittäin kriittisiä kohteita. Kun tämä sama voittoja-muttei-vastuuta-mentaliteetti toistuu kaikessa, niin ihan aikuisten oikeasti on melkoisen sokeaa tai tyhmää vakuutella ettei mitään tapahdu uraania louhittaessa, jalostettaessa, kuljetettaessa, käytettäessä, välivarastoitaessa tai loppusijoitettaessa. Nyt tai seuraavina vuosisatoina, -tuhansina.
Mitä ydinvoimarakentamisen lisäämiseen tulee, niin varmasti se muuttuu määrän myötä halvemmaksi, mutta miten se voisi muuttua turvallisemmaksi ottaen huomioon nuo hallitsemattomat tekijät? Määrän lisääntyessä riskit pysyvät samoina mutta riskaabelien yksiköiden määrä lisääntyy.
Tiedän että tätä väittelyä (humanismi ja maalaisjärki vastaan tiede ja tekniikka) voidaan käydä loputtomasti, mutta se on tavallaan turhaa sillä jos jo lähtökohta on se, ettei mistään tarvitse oikeasti luopua vaikka planeettamme huutaa jo nyt armoa, niin tällaisen vääntämisen hedelmät tippuvat kuolleeseen maahan.
E.K.
Mitä siis ehdotat tehtäväksi? Estää köyhiä maita vaurastumasta, siirtyä itse ajassa 150 vuotta taaksepäin, vai kehittää sellaista teknologiaa, jonka avulla voimme kaikki saavuttaa inhimilliset elinolosuhteet. Tiedän että ihmisiä on liikaa, mutta sille emme mahda mitään.
Ydinenergian turvallisuudesta löytyy kokemusperäistä tietoa jo paljon. Käytännössä ydinenergian vaihtoehto on kivihiili, josta kokemusperäistä tietoa on vielä enemmän, eikä epäselvyyttä näiden kahden turvallisuuseroista ole. Uusiutuvat eivät ole kummankaan vaihtoehto.
"Kaiken on mentävä putkeen nyt ja tuhansia vuosia eteenpäin."
Juuri kerroin, että toisenlaisella tekniikalla loppusijoitusajaksi riittää 300 vuotta. Nykyisetkin jätteet voidaan käsitellä siten, että niille riittää 300 vuotta. Kun ne nyt kumminkin ovat jo olemassa, ja niille on jotain tehtävä, mitä pidät parempana vaihtoehtona: Haudataan ne niine hyvineen ja luotetaan siihen, että pysyvät biosfääristä eristettynä tuhansia vuosia, tai käsitellään ne siten, että 300 vuotta riittää? Voin kertoa myös sen, miten 300 vuoden loppusijoitus voitaisiin toteuttaa.
"Olkiluodon rakennustyömaa on hyvä esimerkki siitä, miten ydinvoimalan rakentaminen tehdään loppupeleissä aivan samalla periaatteella kuin kaikki muukin tänä päivänä; halvalla ja huonosti."
Oletko käynyt OL3 työmalla? Älä usko kaikkea mitä siitä kirjoitetaan. Markkinavoimien lyhytnäköisyys on tietenkin ongelma, eikä se koske ainoastaan OL3:a.
Olen seurannut tätä keskustelua enemmän tai vähemmän säännöllisesti tuolta jostain 80-luvun puolelta. Ydinvoiman rakentaminen saatiin 80-luvulla tehokkaasti tyrehdytettyä, kiitos mm. Tsernobylin ja ympäristöliikkeen. Uuusiutuvasta energiasta on puhuttu siitä lähtien, samoin säästöstä ja kulutuksen vähentämisestä. Mitä on tapahtunut? Kulutus on jatkanut kasvuaan, fossiilienergian voimin, ja nyt myös köyhät maat ovat tulossa leikkiin mukaan. Kakarana vitsailtiin, että sitten me ollaan kusessa, kun kaikki kiinalaiset haluavat oman jääkaapin. Se aika on nyt tullut. Kiinan ansioista kivihiilen polttaminen on noussut kohti koillista eikä loppua näy. Ilmastokriisi on mahdollisesti jo karannut käsistä. Jos ydinvoiman kehittämistä olisi jatkettu sen sijaan että se kesksytettiin, meillä olisi nyt fossiilista energiaa halvempi ja turvallisempi, päästötön energiamuoto käytettävissä. Nyt sellaista ei ole, joten maailma jatkaa hiilen polttamista, kunnes ilmastokatastrofi sen keskeyttää, tai päätämme itse tehdä toisin. Tietysti nämä peak-oilit ja muut voivat tuoda yllätyksiä.
Esko, asenteesi on kuin lääkärillä, joka kieltäytyy auttamasta akuutista rintakivusta ja hengenahdistuksesta kärsivää tupakan ja roskaruoan suurkuluttajaa sillä perusteella, että ainoa pitkällä tähtäimellä toimiva lääke on elintapojen muutos. Olet siis sinänsä oikeassa, mutta hyödyksi jää lähinnä oikeassa olemisen ilo.
Itse pyrkisin hoitamaan myös oireita ja tarjoamaan nikotiinipurkkaa tupakoinnin lopettamisen helpottamiseksi.
Myöskään asenteesi ydinvoimaa kohtaan ei ole kovin reilu tai perusteltu. Vaadit nyt täyttä haitattomuutta ja täyttä varmuutta, kun tässä maailmassa mistään ei voi koskaan olla täysin varma. Negatiivista ei ole mahdollista todistaa, joten koskaan ei voida todistaa, etteikö jonkinlaisten epätodennäköisten tapahtumien seurauksena voisi tapahtua onnettomuutta. Et kuitenkaan ilmeisesti vaadi muilta vaihtoehdoilta vastaavaa, ja tämä tekee asenteestasi epäreilun. Tarjoat esimerkiksi yhdeksi vaihtoehdoksi kulutuksen leikkaamista, muttet vaadi siihen vaadittavilta toimenpiteiltä täyttä haitattomuutta. Mielestäni näihin toimenpiteisiin liittyy kuitenkin selkeitä haittoja ja jopa todennäköisiä vakavia riskejä, ennen kaikkea se, ettei kulutuksen leikkaaminen ratkaisuna a) ole riittävä tai b) toimi.
Vaikka arviomme ovat aina puutteellisia, epäluotettavakin laskelma on parempi kuin adjektiiveilla - suuri, pieni, vähäinen, huomattava - puhuminen. Voimme arvioida haittoja, riskejä ja niiden suuruuksia. Esimerkiksi laaja ExternE-projekti pyrki tekemään juuri näin. Projektin tuloksena ydinvoima osoittautui turvallisimmaksi energiantuotantomuodoksi - päihittäen jopa tuulivoiman selkein numeroin. (Tuulivoimalla 0,15 kuolemaa/TWh, ydinvoimalla 0,04. Tähän sisältyi Tshernobylin vaikutus.)
Kehottaisin sinuakin arvioimaan, miten paljon kulutusta pitäisi oikeasti leikata, että sillä olisi haluamamme vaikutus. Aloita vaikka täältä Hesarin hiilijalanjälkilaskurista ja yritä painaa hiilijalanjälki tuhanteen kiloon - osapuilleen vaadittava tavoite per nuppi vuonna 2050. Mieti sitten, miten realistista lieneisi, että ihmiset vapaaehtoisesti vähentäisivät kulutustaan niin paljon.
Mielenkiintoista depaattia.
Mailman energiat on todellakin kortilla, niin kuin J.M.Korhonen kirjoittaa. Suuret oljykentät ehtyy eikä löydetä kuin pieniä esiintymiä tilalle.
Yksi tärkein kuitenkin unohtui kaikilta, Markinavoima. Öljyn hinta nousee vääjäämättä. Yhä harvemmalla on varaa siihen. Sama koskee kaikkia energioita, hinnat nousee, se on fakta.
Vaikka olenkin "ilmastomuutos uskovainen" jätän sen kortin käyttämättä. Ja näen ilmastokekustelun tärkeimpänä merkityksenä, miten saamme riittämään fossiiliset poltoaineet mahdollisimman pitkään, ettei niitä haaskata tehottomuuteen. Esim. hiilivero pitäisi muuttaa tehottomuus veroksi, elikkä yhteistuotanossa(CHP)vero pitäisi olla alempi kuin pelkässä sähköntuotannossa. Siinähän alkuenergiasta yli puolet menee hukkaan.
Energiaintensiteetti (tehokkuus)tulee avain asemaan. Se joka tekee tavaran vähemmällä energialla pärjää, ja jos vielä kykenee osan energiasta palauttamman kiertoon niin pärjää vielä paremmin.
Energian kalleus mahdollistaa uusituvien tulon markkinoille, Ne tulee.
Nyt vireillä olevien ydinvoimaloiden, Fennovoima ja OL4 sähkön hinta muodostuu reilusti yli 60 Euroa/MWh. Ei sieltäkään saada halpaa sähköä. Ei ole paluuta vanhaan.
Haaveet fuusiosta ja neljännen polven ydinvoimasta on pitkässä kuusessa, juuri materiaali ongelmien vuoksi. Ne ei kerkeä nykyisten sukupolvien aikana kaupalliseen tuotantoon.
Niin, se ydinvoima mailmantalouden pelastajana. Olen todellakin ydinvoiman vastustaja , mutta koitan käsitellä asiaa asiana. Ja unohdetaan vastustaminen.
Kaksi perus ongelmaa. Neljännen polven ydinvoimalat on edelleen kaukan tulevaisuudessa. U-238 ja thorium on pois laskuista vielä pitkään, jäljelle jää harvinaisempi isotooppi 235U, joka sekin on rajallinen hyödyke, nykyisetkin ydinvoimalat kuluttaa sitä enenmmän kuin sitä louhitaan, puuttuva osa tulee ydinpommien purkumateriaalista. Kaivostoimintaa ei voi kovin paljon laajentaa, rajalliset esiintymät sekä kielteinen suhtautuminen uraanikaivoksiin asutuilla seuduilla. Jatkossa poltoaineen kierrätys jää osaratkaisuksi. Kakasta on poimittava rusinat, Poltoaine uraanin hinta tulee nousemaan, edellä mainituista syistä merkittävästi.
Seuraavan 20 vuoden aikan mailmantalous jouttu enennäkemättömään energiakriisiin jos emme käytä kaikkia mahdollisia keinoja siihen varautumiseen, ongelmaa syventää vielä monien stratekisten ja harvinaisten mineraalien rajallisuus.
Ne yritykset jotka kykenevät sopeutumaan tähän peliin, ovat voittajia.
Hinta-arvio voidaan toki tempaista fossiilibisneksen pikkujoulubileistä.
Suomeen tulee idästä ydinsähköä 16 euroa MWh 1300 MW kuormaan saakka.
Nyt 1500 MW teholla - tuon 200MWn hintaa ei kerrota.
Capacity fee 500 €/MW, month
Use of grid fee, input 0.30 €/MWh
Market border fee 1.10 €/MWh
ITC/Perimeter fee 0,7 €/MWh
124.72 € on hetkellinen pörssihinta: http://www.fingrid.fi/portal/suomeksi/sahkomarkkin...
Kun paikallinen häirintä, kiusanteko ja suoranainen terrori pakottaa rakentamaan
tarvittavat voimalat itärajan itäpuolelle turvallisempaan ympäriöön jossa tuholaiset
eivät omaa valtiovallan eriryissuojelua, se merkitsee siis huokeampaa sähköä - ei kalliimpaa.
Luukko: "Reaktoreita on lähivuosina käytössä jo 500 kpl."
Näinköhän?
Lähde Mycle Schneider, Steve Thomas, Antony Froggatt, Doug Koplow. "The World Nuclear Industry Status Report 2009." Commissioned by German Federal Ministry of Environment, Nature Conservation and Reactor Safety. (http://www.bmu.de/files/english/pdf/application/pd...) sanoo näin:
"As of 1st August 2009 there are 435 nuclear reactors operating in the world, nine less than in 2002. There are 52 units listed by the International Atomic Energy Agency (IAEA) as ―under construction. [...] For the first time since commercial use of nuclear energy began in the middle of the 1950s no new nuclear plant was connected to the grid in 2008. In fact, no start-up has been reported for the past two years, since Cernavoda-2 was connected to the grid on 7 August 2007, after 24 years of construction. [...] Nuclear power provided 5.5% of the commercial primary energy production and about 2% of the final energy in the world, and has trended downwards for several years."
Koska reaktorien käyttöikä alkaa lähestyä loppuaan, uusia reaktoreita pitäisi rakenta hurjaa vauhtia, että pysyttäisiin edes samalla tasolla:
"The exercise makes possible an evaluation of the minimum number of plants that would have to come on-line over the next decades in order to maintain the same number of operating plants.
In addition to the 52 units currently under construction3, 42 reactors (16,000 MW) would have to be planned, built and started up by 2015 – one every month and a half – and an additional 192 units (170,000 MW) over the following 10-year period – one every 19 days."
Kirjoita kommentti
Kommentoi 23 kommenttia