Bioenergia saastuttaa enemmän kuin kivihiili - haluatko vastustaa ilmastonmuutosta vai ydinvoimaa?
Kantojen poltosta syntyy kivihiileen verrattava päästö, selviää Suomen ympäristökeskuksen tuoreesta tutkimuksesta. Koska kaikki ei ydinvoimaa-skenaariot nojaavat bioenergian voimakkaaseen lisäämiseen, on nyt mielestäni aiheellista kysyä vakavasti jokaiselta ympäristöstä välittävältä: haluatko vastustaa ilmastonmuutosta, vaiko ydinvoimaa?
Anna Revon, Mikko Tuomen ja Jari Liskin tutkimuksessa todettiin, että hakkuujätteen (oksien ja kantojen) kerääminen hakkeeksi on hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kannalta järjetöntä, varsinkin lyhyellä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä hakkuujätteen hiilidioksidipäästöt tuotettua energiamäärää kohden ovat jopa suuremmat kuin kivihiilellä, tuolla polttoaineista ehkäpä likaisimmalla. Niinsanottujen ympäristöjärjestöjen dogmien vastainen tutkimustulos selittyy yksinkertaisesti: metsiin jätetty puu on hiilivarasto, joka vapauttaa hiilidioksidia ilmakehään hitaasti lahoamisen myötä. Poltettaessa kaikki hiilidioksidi vapautuu välittömästi. Koska etenkin Suomen metsät kasvavat hitaasti, hakkuuaukealle kasvava metsä ei kykene sitomaan läheskään kaikkea polttamisessa vapautuvaa hiilidioksidia.
Jos hakkeen korjuuta jatketaan vuodesta toiseen, päästöt per tuotettu energiamäärä vähenevät. Tämä tapahtuu kuitenkin hyvin hitaasti: esimerkiksi kuusen kantojen korjuuta täytyy jatkaa 20 vuotta, ennen kuin päästöt per tuotettu energiamäärä alittavat maakaasun (ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta liian suuret) päästöt. Hiilidioksidin lisäksi puunpoltto aiheuttaa pienhiukkaspäästöjä, jotka tappavat pelkästään Suomessa noin 1300 ihmistä joka ikinen vuosi. Asiaan on kiinnittänyt huomiota myös emeritusprofessori Martti Tiuri sekä Suomen Kuvalehti.
Mikäli löydöksiä ei kumota, kyseessä on kuolettava isku ydinvoiman vastustukselle. Kaikissa niinkutsuttujen ympäristöjärjestöjen laatimissa, energiantuotannon tulevaisuutta visioivissa skenaarioissa biomassaa pidetään oleellisesti ottaen päästöttömänä tai enintään hyvin vähäpäästöisenä energianlähteenä. Tästä syystä ei ydinvoimalle-liikkeen toivo perustuu vahvasti biomassan käytölle sähkön ja lämmön tuotannossa. Jos osoitetaan, kuten aiemmin on epäilty ja nyt (alustavasti) osoitettu, että biomassa ei olekaan ilmastoneutraali energianlähde, rehellisen ympäristönsuojelijan tulisi viimeistään nyt tehdä ratkaisunsa: vastustaako ilmastonmuutosta vaiko ydinvoimaa?
Kertauksen vuoksi, Suomen kokonaisenergiantarve on noin 400 terawattituntia (TWh) vuodessa. Arvioidaan, että metsähakkeesta voitaisiin saada energiaa teoriassakin enintään 150 TWh vuodessa - jos kaikki runkopuu poltettaisiin. Hieman realistisempi yläraja saatavissa olevalle bioenergialle liikkunee yhteensä vajaassa sadassa terawattitunnissa. Erittäin optimistinen teoreettinen yläraja Suomessa yhteensä hyödyntämiskelpoiselle "uusiutuvalle" energialle (tuuli, vesi, biomassa, aurinko, maalämpö) liikkuu noin 200 TWh tietämissä.
Tutkimuksen mukaan kanto- ja oksahake tuottavat aluksi noin 340 grammaa hiilidioksidia per tuotettu kilowattitunti (gCO2/kWh). Ajatellaanpa, että "ympäristöjärjestöjen" suunnitelma toteutuisi huomenna. Miten kävisi hiilidioksidipäästöjemme? Tehdään hyvin yksinkertainen ja karkea laskelma. Oletetaan, että onnistumme puolittamaan Suomen energiankäytön 200 terawattituntiin vuodessa. Oletetaan, että puolet Suomen tästä tuotettaisiin oksista ja kannoista (unohdetaan nyt, että se ei olisi teknisesti mahdollista), ja toinen puoli tuotettaisiin joillain tieteisromaanista lainatuilla tuuli- ja aaltovoimaloilla, jotka eivät tarvitsisi säätötehoa ja olisivat siten täysin päästöttömiä.
Lopputuloksena energiantuotannon päästömme olisivat melkein samat kuin nykyään - 170 gCO2/kWh, vrt. 219 gCO2/kWh vuonna 2008 - mutta tuottaisimme jopa optimistisilla oletuksilla vain puolet siitä energiasta mitä nykyään. Päästöjen kokonaismäärä voisi sen vuoksi jopa laskea, muttei kovin paljon. Todellisuus riippuisi vahvasti myös siitä, miten paljon "uusiutuvat" itse asiassa vaikuttavat päästöihin; esimerkiksi Hollannissa on todettu, että tuulivoimalat eivät ole vielä säästäneet yhtäkään kiloa hiilidioksidia, ja Tanskan hiilidioksiditase on Euroopan rumimpia. Vertailun vuoksi, ydinvoimamaana tunnettu Ranska tuottaa energiansa 86 grammalla hiilidioksidia per kilowattitunti - alle kolmasosalla Tanskan tasosta.
Toisin sanoen, jos uskomme niinsanottujen ympäristöjärjestöjen vakuutuksiin, lopputuloksena tuotamme erittäin todennäköisesti puolet vähemmän energiaa suuremmilla päästöillä per tuotettu energia. Ei kuulosta hyvältä idealta! Varsinkin, kun meillä on järkevä vaihtoehto ja esimerkki: Ranska, jossa melkein 80 % sähköstä tulee ydinvoimasta.
Toistan vielä haasteeni: ympäristönsuojelijan tulisi nyt päättää, vastustaako ydinvoimaa vaiko ilmastonmuutosta. Itse olen päätökseni tehnyt: kannatan voimakkaasti tuulivoimaa ja järkevää määrää muita uusiutuvia, mutta ydinvoiman ympäristöjalanjälki - hiilidioksidipäästöt ja muut vaikutukset - on käytössä ja tulossa olevista teknologioista pienimpien joukossa, melkein millä tahansa mittarilla. Vastustajia haastan esittämään laskelman, jossa toisin osoitetaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ilmasto se vain muuttuu; kuten on tehnyt aina, vastustuksesta tai kannatuksesta riippumatta. Se ei välitä meistä! ;-)
Miten mie en saanu selvää, vastustaksie ydinvoimaa!!?
Mie vastustan. Ja kannatan aurinkoenergiaa vai miksi sitä sanottaan ja tuulivoimaa ostan itte ja kannatan sitäki.
Hei Hilkka, kannatan itsekin aurinkoenergiaa siellä missä se toimii - esimerkiksi mökeillä - ja eritoten tuulivoimaa. Mutta aurinkovoima ei ole Suomessa koskaan järkevää muualle kuin mökeille, kun meillä ei yksinkertaisesti paista aurinko silloin kun energiaa talvella tarvittaisiin, ja tuulivoimaa ei voida rakentaa kuin enintäänkin 10-20 % kokonaisenergiantarpeesta. Loppu on tuotettava muuten, ja siinä ydinvoima on erityisen etevää. Ei ainoa ratkaisu, eikä mikään ihmelääke, mutta erinomaisen hyvä tapa tuottaa paljon energiaa.
Tiedät kai, että tuulivoima nykyisellään itse asiassa tuntuu lisäävän hiilidioksidipäästöjä? Kun tuulivoimalat pyörivät, muita voimalaitoksia ajetaan joko vajaateholla tai tyhjäkäynnillä. Näin niiden hyötysuhde on hyvin huono, ja päästöt lisääntyvät. Tämä näkyy erityisen ikävästi Tanskassa, missä energiantuotannon hiilidioksidipäästöt ovat melkein nelinkertaiset verrattuna Ranskaan. Ranska, jossa melkein 80% sähköstä tulee ydinvoimasta, on ympäristömielessä esimerkillinen: siellä hiilidioksidipäästöt per asukas ovat lähes Kiinan tasoa. Tanskassa päästöt per nuppi ovat puolet korkeammat, vaikka siellä pyöräillään ja kannatetaan tuulivoimaa.
Tarkista ihmeessä nämä faktat äläkä luota minuun, tai kehenkään "ympäristö"järjestöjen edustajaan. Hyvää tietoa löytyy esimerkiksi Google Public Datan kautta,
Kaikki aurinkoenergia ei ole aurinkosähköä. Aurinkokeräimillä voi melkoisen hyvin lämmittää käyttövettä Suomenkin oloissa, eikä kyseessa käsittääkseni olisi mistään pikkuluvuista energian kannalta.
Tanskan ja Ranskan vertailussa kannattaa huomata, että Tanskan energiantuotanto on aikaisemmin perustunut lähes kokonaan fossiilisiin. Tanskan suuri fossiilisten polttoaineiden käyttö ei siis johdu tuulivoiman lisäyksestä, vaan fossiili-intensiivisestä menneisyydestä. Tuulivoiman ja energiansäästötoimet ovat itse asiassa laskeneet Tanskan sähköntuotannon kasvihuonekaasupäästöjä.
Ja juu, Ranskan päästöt ovat pieniä ydinvoiman takia, mutta nykytilanteeseen ero rakentamisessa on, että Ranskan ydinvoimakapasiteetti on rakennettu valtion monopolilla ja valtion tuella. Ilman julkista rahoitusta ranskalainenkaan malli ei olisi toteutunut, eikä sellaisen toteutumista ole teollisuusmaissa odotettavissakaan uusiksi ilman julkista tukea.
Päästövähennysten suhteen Suomen ydinvoimarakentamisessa kannattaa muistaa se, että kuudes ja seitsemäs ydinvoimala vähentäisivät Suomen päästöjä muutamalla prosentilla (sekä VTT:n että Energiateollisuus Ry:n mukaan). Tämä johtuu siitä, että ydinvoima ei korvaa CHP-voimaloita, joita suurin osa Suomen fossiilisista voimaloista on, ja joka tapauksessa jonkin verran polttovoimaloita jää säätö- ja varavoimaksi.
Jos siis vaihtoehdot ovat rakentaa kaksi uutta ydinvoimalaa, jotka valmistuisivat reilun kymmenen vuoden päästä ja samalla jatkaa CHP-voimaloissa kivihiilen ja turpeen polttoa, tai sitten jättää rakentamatta uutta ydinvoimaa ja korvata turvetta ja kivihiiltä polttavat CHP-voimalat metsäbiomassalla, poistaisi jälkimmäinen vaihtoehto enemmän fossiilisia polttoaineita käytöstä. Ensimainittu toki tuottaisi enemmän vähäpäästöistä sähköä, mutta jättäisi kaukolämpöverkkoon lämpöä tuottavat fossiiliset voimalat pyörimään. Kun sekä CHP-voimalat että ydinvoimalat puskisivat sähköä, jäisi kyllä sähköä myytäväksi ulkomaillekin.
Metsähakkeen käytössä joka tapauksessa pitää olla tarkka mitä sieltä sitten kerätään, ettei tukien toivossa kerätä kaikkia kantoja ja puita, vaan säädeltäisiin päästövähennysten valossa mitä itse asiassa kannattaa kerätä.
Topias, Tekesin 2001 tilaama tutkimus "Aurinkoenergia Suomen olosuhteissa ja sen potentiaali ilmastonmuutoksen torjunnassa" [1] antaa aurinkosähkölle pitkän aikavälin maksimiksi ilman erityistoimenpiteitä n. 4 TWh ja aurinkolämmölle ylipitkällä aikavälillä (vuoteen 2050 mennessä) enintään 10 TWh. Onko sinulla parempaa tietoa, vai mennäänkö näillä? Toistan edelleen, käytämme energiaa noin 400 TWh vuodessa. On useita syitä, miksen näe tämän radikaalia pudottamista realismina tai toivottavana.
Kritisoin erityisesti ja nimenomaan sitä, että useat Euroopan valtiot hukkasivat jo kymmeniä vuosia tötöilemällä fossiilisten polttoaineiden kanssa. Esimerkiksi Tanskan tilanne olisi monin tavoin valoisampi, jos sielläkin olisi rakennettu edes Suomen verran ydinvoimaa. Ei fysiikan kanssa voida neuvotella ja vedota tuomion kohtuullistamiseksi, että Tanskassa mentiin rakentamaan hiilivoimaa, kun ydinvoima oli pannassa; hiilidioksidipäästöt ja muu ympäristöjalanjälki ovat ne, millä on väliä. Ihmisten kannalta väliä on tietysti myös esimerkiksi pienhiukkaspäästöillä.
Minusta on päivänselvää, että hiilidioksidipäästöjen kannalta Tanskan valitsema politiikka on ollut sieltä minne aurinko ei paista. Ei ydinvoimaa, sitten 6-7 TWh tuulivoimaa - pelkästään Olkiluodon yksi vanhempi reaktori puksuttaa saman verran. Varmaan ne ranskalaiset ovat monella tavalla ikäviä ihmisiä, mutta mitenkään ei voi kieltää, etteivätkö he ole käytännössä tehneet meitä yli kaksi kertaa enemmän ilmastonmuutoksen vastaisen työn hyväksi. Enemmän, kun ottaa huomioon, että nopeat leikkaukset vaikuttavat enemmän kuin hitaat, ja että Ranskan CO2-päästöt ovat laskeneet 1980-luvulta saakka. Ja Ranska vieläpä on Euroopan suurin sähkönviejä, vieden joka vuosi noin 60 TWh hiilivapaata sähköä poliittisesti korrektimpaan Eurooppaan.
Kritisoit tuossa ydinvoiman saamia tukiaisia. Pata, tässä on kattila: uusiutuviin pätee aivan sama asia mutta vielä kaksi kertaa kauheammin (ja lukot päälle :D). Esimerkiksi Yhdysvaltojen kongressille toimitettu raportti - löydät linkin aikaisemmasta kirjoituksestani, http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/48780-tuulivo... - toteaa, että ainakin vuosien 1999 ja 2007 välillä aurinko- ja tuulienergia saivat absoluuttisessa rahassa noin kaksi kertaa ja tuotantoon verrattuna noin 30 kertaa ydinvoimaa enemmän liittovaltion tukiaisia. Osavaltioilta saattoi tulla vielä lisää.
Esimerkkisi suhteen palaamme taas kokonaisenergiantuotantoon ja -kysyntään. Nuo vaihtoehdot, kaksi uutta reaktoria ja kivihiilen ja turpeen polttamisen jatkaminen, tai niiden korvaaminen biomassalla, eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia. Voimme rakentaa kaksi uutta reaktoria _ja_ korvata kivihiiltä biomassalla, kuten meidän pitäisikin tehdä. Tällöin voisimme vähentää maailmanlaajuisesti päästöjä vielä enemmän kuin jos vain korvaisimme kivihiiltä biomassalla. Loppujen lopuksi pitäisi tietenkin pyrkiä polttamiseen perustuvasta energiantuotannosta kokonaan pois. Jos poliittisista syistä näin ei juuri nyt olisikaan, näkisin mielelläni sellaisen loogisen järjestelmän jossa kivihiilestä luopuminen on _helpompaa_ mikäli meillä _ei_ ole vaihtoehtoja.
Tiedän kyllä, että nykyjärjestelmässä on pöljiä piirteitä jotka vaikeuttavat päästöjen leikkausta. Mutta on - anteeksi vain - mielipuolista ajatella, että päästöjen leikkaaminen olisi jotenkin helpompaa, mikäli vähäpäästöisiä vaihtoehtoja olisi vähemmän. Jos päästöt vähenisivätkin vain muutaman prosentin, on sekin kuitenkin enemmän kuin esimerkiksi biomassaan siirtyminen tämän tutkimuksen valossa tekisi.
Minusta se ydinvoima on vastuutonta eikä minun kannata teille yrittää perustella.
Aalto yliopiston se yks proffahan puhhuu aurinkoenergian puolesta ja sannoo, että se Suomessa systemaattisesti pelattaan pois eikä laiteta rahhaa kehittellyyn.
On typerää käyttää metsiämme energiantuotantoon kun puulle on parempaakin käyttöä. Bioenergiaa tulee myös auringosta ja saksalaiset tuottavat sitä jo tehokkaasti:
http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=ilmastou...
Bioenergia
Biokaasu ei saastuta vaan päin vastoin. Esipuhdistettu biomassa vähentää metaanipäästöjä vähentää vesistökuormitusta ja Tukholman mallilla jopa turhia kuljetuksia ja säästää aikaa ja rahaa.
Biokaasu soveltuu kaikille polttomoottoreille liikenteeseen, talouskaasuksi, teollisuuskaasuksi, sähköntuotantoon, kaukolämpöön ja muihin metaanin tarpeisiin. Biokaasua voi myös nesteyttää kuten maakaasua esimerkiksi laivoille kuten uusi Viking tulee käyttämään.
Jätteistä energiaa ei taida ydinvoimalobbareita innostaa.
Petri, en tiedä ydinvoimalobbareista kun en ole semmoisia tietääkseni tavannut. Kannatan voimakkaasti biokaasua - olet oikeassa, se on monella tapaa etevä tapa käyttää jätteitämme, ja olen jopa tehnyt vähän alustavaa selvitystyötä sen käyttämiseksi yhdessä projektissa. Mutta tiedätkö sinä, miten paljon siitä on saatavissa energiaa?
Kokonaiskulutuksemme, liikennepolttoaineet mukaanlukien, on karkeasti noin 400 TWh vuodessa. Pelkästään öljyä kulutamme noin 100 TWh. Löysin pari lähdettä, jossa mainitaan biokaasun tekniseksi potentiaaliksi 5,8 - 18,5 TWh vuodessa [1,2], vuodelta 2003 peräisin olevan tutkimuksen [3] mainitessa 14 TWh. Ei missään nimessä mitätön energianlähde, mutta muutakin tarvitaan. Vertailun vuoksi, Olkiluoto 3 tulee tuottamaan noin 13 TWh vuodessa.
Minä en näiden numeroiden valossa, ja energiankäytön historiasta jonkin verran tietävänä luonnonsuojelijana, näe oikein muuta kunniallista ratkaisua kuin kannattaa ydinvoiman lisärakentamista.
PDF-linkit:
[1]:
http://www.haminanenergia.fi/files/download/GasHig...
[2]
http://www.biokaasufoorumi.fi/GetItem.asp?item=dig...
[3]
Lampinen, A. 2003: Jätteiden liikennekäyttöpotentiaali Suomessa, Kuntatekniikka 1/2003
Sinulla on varmastikin ydinvoiman elinkaarilaskelma jossakin lähellä?
Katsoppa sieltä, kuinka paljon tarvitaan uusiutumatonta energiaa, yhden TWh aikaansaamiseksi ydinvoimalassa?
Jos nämä löydät, mitä kylläkin syvästi epäilen, voit samalla kuvailla ranskalaisilla viivoilla miten laskelma on tehty?
Henry
Hei Henry, eppäillähän tuota soppii, mutta kyllä minulla on. Valitettavasti en voi antaa kysymykseesi yksiselitteistä vastausta, sillä ydinvoimalan rakentaminen ja operointi ei tarvitse "uusiutumatonta" tai "uusiutuvaa" energiaa, vaan energiaa, etupäässä sähkön ja liikennepolttoaineiden muodossa. Kumpaakin voidaan tuottaa uusiutuvasti tai uusiutumattomasti, tai pitäisikö sanoa päästöttömästi tai päästöllisesti.
Luultavasti kattavin vapaasti saatavilla oleva selvitys on University of Sydneyn Australian hallituksen toimeksiannosta 2006 tekemä raportti eri maiden ydinvoimasta. Tutkimus löytyy vaikkapa osoitteesta http://www.isa.org.usyd.edu.au/publications/docume... .
Siinä käydään läpi siihenastinen tutkimus 1970-luvulta alkaen, mukaanlukien Storm & Smithin kiistelty, ydinvoimaa eksplisiittisesti vastustava tutkimus vuodelta 2005. Jälkimmäisen metodeja on yleisesti kritisoitu, sillä siinä tehdään muutamia melko mielenkiintoisia oletuksia etenkin uraanin louhinnan suhteen. Ko. tutkimuksessa esimerkiksi unohdetaan se, että huomattava osa uraanista tulee muun kaivostoiminnan sivutuotteena.
Metodina käytetään yleisesti hyväksyttyä hybridi-elinkaarilaskentamenetelmää (panos/tuotos sekä prosessilaskelma). Sivuilla 112-113 taulukoissa 5.9 ja 5.10 summeerataan kahden eri reaktorityypin elinkaarikustannukset energian suhteen. Energiamielessä 1000 MW ydinvoimalan takaisinmaksuaika on noin 6,5 vuotta. Toisin sanoen, seitsemännestä vuodesta alkaen reaktori on energian nettotuottaja. Toisin kuin näkemieni "ympäristöjärjestöjen" tutkimuksiin, tähän tutkimukseen kuuluu herkkyysanalyysi; kaikkein optimistisimmilla oletuksilla takaisinmaksuaika on 3,7 vuotta, kaikkein pessimistisimmilläkin oletuksilla takaisinmaksuaika (25,5 vuotta) on reilusti vähemmän kuin voimalan käyttöikä.
Samoista taulukoista selviää, että Suomessa käytettyjen tyyppiset mutta pikkuisen vanhoja reaktoreita suuremmat (1000 MW) reaktorit kuluttavat sähkön tuottamiseen terawattituntia kohden 0,106-0,726 TWh lämpöenergiaa. Painotan, että jälkimmäisessä kyseessä ovat tosiaan ne pessimistisimmät oletukset, ensimmäisessä optimistiset. Totuus löytynee noin puolestavälistä, ehkäpä n. 0,36 TWh. Tästä suuri osa on korvattavissa päästöttömällä sähköenergialla, esimerkiksi ydinvoimalla. Vastasiko tämä kysymykseesi?
Tutkimuksessa käytiin läpi, eli tuossa luvussa on mukana, lyhyesti sanoen,
- malmin louhinta (eri pitoisuudet otettu huomioon; liotusmenetelmää ei käsitelty)
- malmin murskaus
- malmin konvertointi uraaniheksafluoridiksi
- uraaniheksafluoridin rikastus, sekä sentrifugi- että lämpödiffuusiomenetelmillä
- polttoaineen valmistus
- voimalan valmistus ja pystytys (eri vaihtoehdot otettu huomioon)
- voimalan käyttö (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- voimalan purku (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- jätteen välivarastointi (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- matala- ja keskiaktiivisen jätteen loppusijoitus (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- korkea-aktiivisen jätteen loppusijoitus (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- köyhdytetyn uraanin käsittely ja sijoitus (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- kaivoksen siivoaminen ja maisemointi (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- tiekuljetukset (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- rautatiekuljetukset (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
- laivakuljetukset (eri vaihtoehtoja otettu huomioon)
Tutkimuksessa otettiin siis huomioon vain perinteiset kaivosmenetelmät, ja polttoainetta oletettiin käytettävän vain kerran. Kumpikaan näistä ei välttämättä ole tulevaisuudessa a) realistista b) toivottavaa. Liuotusmenetelmät (In-Situ Leaching) leikkaavat radikaalisti energiavaatimuksia, kuten myös polttoaineen uudelleenkäsittely.
Tuulivoimaa on järjetöntä rakentaa lisää Suomeen, sillä juuri silloin kun Suomessa kulutetaan sähköä eniten, niin tuulivoimalat EIVÄT tuota sähköä nettona valtakunnanverkkoon mainita saakka:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Pakka...
Bioenergia saastuttaa ja on kallista, sekä aiheuttaa hintojen nousua:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Turmi...
Auringon säteilyteho Suomessa on käytännössä NOLLA juuri silloin kun Suomessa kulutetaan sähköä eniten.
Mitä enemmän Suomeen rakennetaan ydinvoimaa tuottamaan sähköä ympäristöystävällisesti, halvalla ja ilman tukiasia - sitä enemmän voidaan ajaa alas saastuttavaa energiantuotantoa.
Olen sen verran eri mieltä tuulesta, että mielestäni sitäkin on perusteltua jonkin verran rakentaa. Noista tuulitiedoista on käyty toisaalla vähän vääntöä, ja nähdäkseni pakkasellakin tuulee riittävästi. Aurinkovoima sen sijaan on koko lailla hyödytöntä, ellei todella merkittäviä edistysaskeleita tapahdu kennojen hinnassa. Sellaisiin en usko.
Miksi tuulivoimaa on mielestäsi perusteltua rakentaa Suomeen?
Että tuulivoimaa rakennettaisiin Suomeen, niin sitä on tuettava hyvin suurilla rahasummilla veronmaksajan pussista.
Mitä enemmän tuulivoimaa rakennetaan Suomeen sitä kalliimmaksi muodostuu sähkön hinta yrityksille, yksityisille ja julkisen sektorinkin kuluttajille - tuulivoiman rakentaminen heikentää Suomen kilpailukykyä.
Jos tuulivoimaa halutaan rakentaa sinne missä kovalla pakkasellakin tuulee edes hieman, niin se pitäisi rakentaa Turun saaristoon pilaamaan upea maisema - en halua.
Itäiselle Suomenlahdelle sitä ei saa rakentaa, sillä se häiritsee vakavasti tutkavalvontaa.
Juhani, jäi tähän vastaamatta, anteeksi!
Mielestäni tuulivoimaa on ihan mielekästä rakentaa karkeasti arvioiden noin 10 % energiankulutuksesta - sen verran, mitä sähköverkko kestää ilman suurempia muutoksia. Tiedän, että olemme eri mieltä siitä, onko hiilidioksidipitoisuuden lisääntyminen vaarallista vaiko ei. Minusta on hyviä syitä uskoa, että se on. Näin ollen jonkinlaiset maisema-arvojen pilaamiset ovat mielestäni oikeutettuja.
Tuulivoima on todennäköisesti lähimpänä kannattavuusrajaa ilman tukiaisiakin. Uskon, että tuo noin 10 % olisi kannattavasti perusteltavissa.
Laitetaanpas vielä CO2-raportin hyvä uutinen asiasta:
Tuulipuistoista vielä sen verran, vaikka olen tätä usein toistanut:
- Valtion pitäisi perustaa sellainen tuulipuisto, jossa yrityksillä olisi mahdollisuus testata laitteitaan (ja tietysti myydä tuottamansa sähkö).
Tämä edistäisi sekä tietoutta Suomen olosuhteista, (tosin vain jollain paikkakunnalla), sekä edistäisi meidän know-how'ta asiassa, eli voisi johtaa laitteiden vientiin, vaikka osottautuisi ettei Suomessa tuule tarpeeksi.
Ei kai edes kovinkan tuulivooiman vastustaja tällaista vastustaisi?
Henry
Siinä vain tuhlattaisiin veronmaksajien rahoja.
Tuulivoimaloiden sarjatuotanto Suomessa EI ole kannattavaa - se tehdään mm. Kiinassa ja Intiassa.
Ehkä näin, mutta tuulivoimateollisuus ja työpaikkojen suuri määrä on Saksassa ja Tanskassa. Know-How työllistää hyvin, you know?
;-)
Henry
Henry, työllistääköhän se?
Moventas irtisanoo 90 henkeä tuulivoiman huonon kysynnän vuoksi, 12.10.2010
http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/48780-tuulivo...
Vestas irtisanoo suurimman osan Tanskan työvoimastaan (3000 henkeä) 26.10.2010
http://www.cphpost.dk/business/119-business/50321-...
Kuten Juhani tuossa toteaa, tuotanto siirtyy Aasiaan - kuten Vestasin johtajakin toteaa.
Heh, ajattelin ensin että kirjoituksen otsikko on parodiaa, muttei ollutkaan, ainakaan täysin. Suomen rajojen sisälle esittelemiesi ratkaisujen perustelut vaikuttavat jokseenkin uskottavilta (vaikka viittaatkin lähteissä muihinkin maihin), mutta tässä ydinvoimahehkutuksessasi tuntuu unohtuvan maailmanmittakaava. Valikoitu viittaaminen muutamaan ulkomaahan ei vielä ole sitä.
Koska olet paremmin perillä numeroista kuin minä, niin voisitko ladata vielä faktaa kehiin, mikä on ydinvoimatuotannon todellinen merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa, siis sen maailmanlaajuinen potentiaali, riskit yms. (ehkä oletkin sitä jo blogissasi käsitellyt, en nyt ala hakea). Kun ei me Suomessa kuitenkaan ratkaista koko isoa peliä, voidaan vain ehkä välillisesti vaikuttaa siihen. Sitten kun tiedetään globaali mittakaava, voidaan ehkä Suomessakin lopettaa väittely aidasta ja aidan seipäistä. Tulee mm. muotoilijoiden työstäkin merkityksellisempää, kun tavoitteet on laajemmalla kuin koto-suomen rajojen sisällä.
Kysyn tätä sinulta siksi, koska olen itse ollut ydinvoiman maailmanmittakaavan faktoista lähinnä sen "toisen" osapuolen tietojen ja lähteiden varassa, mieluusti kuulisin mitä ydinmetsä vastaa tähän huhuiluun. Sitten voidaan taas palata hehkutukseen, jos siihen on aihetta.
Kiitos, Outi, kommentista. Ymmärrän että noista muutamista esimerkeistä saattaa saada kuvan tarkoitushakuisesta tilastojen tulkinnasta. Ilman muuta yritän saada pointtini perille mahdollisimman lyhyessä tilassa: yksi voimakkaimmista ydinvoiman potentiaalista ja uusiutuvien rajoitteista kertova tilastoista on tuo, aikaisemmassa kirjoituksessani
(http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/50207-tuulivo...)
viittaama hiilidioksidipäästöjen ero Ranskan ja Tanskan välillä. Kirjoituksen kommenttiosuudessa muuten käyn läpi tarkemmin energiantuotannon päästöt ja teollisuuden rakenteen - lopputuloksena, Tanskan talous on Euroopan energiatehokkainta, mutta SILTI sen CO2-päästöt ovat yksiä Euroopan korkeimmista. Jos Tanska tuottaisi energiansa siististi ydinvoimalla, olisi se yksi Euroopan vähäpäästöisimpiä maita sekä absoluuttisesti että suhteellisesti.
Maailmanmittakaavassa ydinvoimalla on, lyhyesti sanoen, paras tekninen potentiaali korvata kivihiili ja hillitä ilmastonmuutosta. Ympäristöjärjestöjen propaganda siitä, että ydinvoima on liian hidasta, on todella, todella omituista, sillä pelkästään Ranskassa asennettiin 10 vuodessa enemmän ydinvoimaa kuin koko maailmassa vastaavassa ajassa tuulivoimaa. Nyt yksin Olkiluoto 3 lisää Suomen hiilineutraalia energiantuotantoa KAKSI KERTAA niin paljon kuin Tanskan kaikki tuulivoima - paljon enemmän, jos tuulivoiman tarvitsema säätöteho otetaan huomioon, kuten pitäisi (mutta minkä nämä järjestöt yleensä unohtavat). Jos siis hyväksyy, että ydinvoima on liian hidasta, on loogisesti pakko hyväksyä, että tuulivoima ja muut uusiutuvat ovat aivan liian hitaita.
Kannattaa huomata, että esimerkiksi NASA:n pääklimatologi James Hansen on useaan otteeseen, avoimissa kirjeissään ja kirjoituksissaan (esim. kirja Storms of my Grandchildren) suorasanaisesti vaatinut massiivista ydinvoiman lisärakentamista ja pitää sitä ainoana mahdollisuutena korvata kivihiili.
Kaj Luukko on ystävällisesti piirtänyt kuvaajia ydinvoiman rakennusnopeuksista, esimerkiksi tässä:
http://planeetta.wordpress.com/2010/05/17/ydinvoim...
Maailman energiankulutus tulee kasvamaan tulevaisuudessa. IEA:n ennuste taisi olla 40 % lisäys nykytasoon vuoteen 2050 mennessä; IEA:n skenaariossa CO2-päästöjen puolittaminen vaatii muun ohessa 30 uutta ydinreaktoria joka vuosi.
Kulutuksen, eritoten sähkönkulutuksen merkittävä vähentäminen globaalilla tasolla ei tule olemaan mahdollista, kolmesta pääasiallisesta syystä:
1) Suurin osa ihmiskunnasta on köyhää. 2,5 miljardia elää tällä hetkellä ilman sähköä. Jos haluamme antaa heille mahdollisuuden tavoitella parempaa elämää, köyhemmän puoliskon sähkönkulutus tulee monikymmenkertaistumaan.
2) Öljyn tuotanto on huipentumassa, todennäköisesti jo tämän vuosikymmenen puolella. Vaikkei ilmastonmuutosta otettaisi vakavasti, öljylle täytyy löytää korvaavia energianlähteitä. Tämä tarkoittaa sähkövirtaa, joko suoraan autoihin tai polttoaineiden syntetisointiin.
3) Maapallon väkiluku kasvaa, tasoittuen toivottavasti alle 10 miljardiin vuosisadan puoleenväliin mennessä. Ympäristöpaineet ja suoranaiset tuhot tarkoittavat, että tulevaisuudessa esimerkiksi puhtaan veden, tehokkaamman (ja ympäristöystävällisemmän) maatalouden ja muiden ympäristöä säästävien teknologioiden kysyntä tulee räjähtämään. Suurin osa on käytännössä hyvin riippuvaisia edullisesta energiasta; esimerkiksi juomavesi ei tule riittämään monilla alueilla ilman hyvin energiaintensiivistä suolanpoistoa.
Eli tarvitsemme valtavasti lisää energiaa, varsinkin jos haluamme korvata hiilen ja öljyn. Yhden varsin hyvin perustellun laskelman mukaan tämä olisi ihan mahdollista ydinvoimalla. Ei helppoa, mutta mahdollista: tarvitsisimme rakentaa maailmanlaajuisesti noin 120 reaktoria vuodessa vuoteen 2060 saakka. Tämä olisi pelkästään suurvaltojen täysin mahdollista toteuttaa ilman ylivoimaisia kustannuksia, kuten Ranskan vuosien 1970-1990 esimerkistä voidaan ekstrapoloida.
http://bravenewclimate.com/2010/10/25/2060-nuclear...
Ohjelma olisi huomattavasti yksinkertaisempi ja halvempi kuin mikään "uusiutuvan" energian käyttöön perustuva skenaario, ja siten huomattavasti lähempänä toteutumista.
Yksi ydinvoiman hienouksista on se, että se ei vaadi massiivisia ja vielä kokeilemattomia infrastruktuurimuutoksia. Esimerkiksi nykyinen sähköverkkomme kestää 10, ehkä hyvässä lykyssä 20 prosenttia tuuli- tai aurinkoenergiaa. Kaikki skeemat osuuden merkittäväksi lisäämiseksi ovat joko teoriaa tai tarkemmin tarkasteltuna silkkaa kukkupuhetta. Jälkimmäisiin kuuluu esimerkiksi sähköautojen akkujen käyttö tehonsäätöön. (Tälläinen käyttö kuluttaisi vuodessa auton akkua - sen ylivoimaisesti kalleinta osaa - saman verran kuin noin 20 000 kilometrin ajo.)
Ilman lisäenergiaa edessämme on verta, hikeä, ja kyyneliä. Lisäenergialla ehkä vain hikeä.
Riskeistä pitäisi kirjoittaa erillinen vastaus. Niitä on, mutta yleisesti ottaen ne ovat raa'asti ylimainostettuja. Riittäköön tässä nyt toistaiseksi, että EU:n ExternE-projekti tutki äskettäin eri energianlähteiden ulkoiskustannuksia, turvallisuusvaikutukset mukaanlukien. Tuulivoima oli toiseksi turvallisinta, tuottaen 0,15 kuolemaa per tuotettu terawattitunti sähköä. Ydinvoima, Tshernobyl ja koko polttoaineketju mukaanlukien, tuotti 0,04.
kiitos kattavasta vastauksesta, taas kerran :)
ja onko vastaus ydinpolttoaineen riittävyyteen sitten nykyisin ydinjätteeksi luokitellun aineksen kierrätys, hyötöreaktorit tms.? (en ole termeistä kovin selvillä)? Riittääkö polttoaine kaikkeen tuohon tarvittavaan ydinvoimaan?
Ja sitten takaisin suomeen: miten ihmeessä me saadaan täällä energiankulutusta leikattua, kun pyrkimyksenä tuntuu viestinnässä kuitenkin olevan vain "lisää edullista ydinsähköä". mitä halvempaa energiaa, sitä enemmän sitä käytetään. Miten rakennetaan energiansäästön viestintä kun samalla joka puolelta teollisuudesta ja politiikasta huudetaan edullisen ja missä-vain-tilanteessa-riittävän energiantarjonnan suuntaan. Ja milloin se OL3 oikein valmistuu? Ja mitä tarkoittaa kantaverkolle uuden ydinvoimalan mahdollinen rakentaminen pohjois-suomeen?
Riskeistä... kai se ongelma on ydinvoiman suhteen että riskit on pienet mutta jos ne toteutuvat niin vaikutukset on pahimmassa tapauksessa kansainvälisestikin katsoen katastrofaaliset. Tuulivoimassa, vaikkakin on suuremmat riskit (viittaan tuohon 0,15 kuolemaa / terawattitunti) (on muuten aika hauska mittayksikkö!), ei siihen sisälly ydinonnettomuuden kaltaisen katastrofin (joo joo, häviävän pientä) todennäköisyyttä.
Kiitos kiitoksista :). Ydinpolttoaineen riittävyyteen on useampia vastauksia. Koska nykyaikaiset ydinvoimalat "polttavat" enintään muutaman prosentin hyödyntämiskelpoisesta materiaalista, nykyisellä "kerran läpi"-syklillä tuhlataan valtavasti käyttökelpoista polttoainetta. Jälleenkäsittely voisi helposti moninkertaistaa käytettävän polttoaineen määrän.
Ilman jälleenkäsittelyäkin, uraaniesiintymiä riittää. Uraania on viimeksi etsitty laajassa mitassa 1980-luvulla. Uraani ei ole mitenkään erityisen harvinaista; sitä arvioidaan olevan suunnilleen saman verran kuin tinaa. Kun uraanin hinta nousee, ja tekniikka kehittyy, nykyisin kannattamattomistakin esiintymistä tulee kannattavia. Uraani poikkeaa esimerkiksi öljystä siinä, että uraania on vaihtelevina pitoisuuksina hyvin monenlaisissa aineissa, merivesi mukaanlukien. On laskettu, että uraanin hinnan kolminkertaistuminen voisi tehdä merivedestä erottelun kannattavaksi. Koska uraanin kustannukset ydinvoiman hinnassa ovat niin pienet, tämä olisi ihan täysin mahdollista.
On myös olemassa verrattoman paljon uraania yleisempi käyttökelpoinen alkuaine: torium. Koska toriumille on nykyisin vähänlaisesti käyttöä (se on itse asiassa maametallikaivoksissa jätettä), tarkkoja arvioita riittävyydestä ei ole, mutta toriumin arvellaan olevan 3-4 kertaa uraania yleisempää. Nykyiset reaktorit voisivat käyttää hieman toriumia, mutta laajamittainen käyttö vaatisi toriumille suunnitellut reaktorit. Toriumreaktoreilla olisi muitakin etuja, kuten esimerkiksi passiivinen turvallisuus (vakavia ytimen sulamisonnettomuuksia á la Tshernobyl ei käytännössä voisi tapahtua, sillä fysiikan lait johtavat ylikuumenneen reaktorin sulkeutumiseen) ja toriumin kelvottomuus ydinaseisiin. Näitä tutkitaan ahkerasti Intiassa, jossa arvellaan olevan maailman suurimmat toriumesiintymät. Toriumreaktoreita tutkittiin länsimaissakin 1950-luvulla, mutta uraani voitti, koska uraanikaivokset (pommeja varten) olivat jo olemassa.
Hyötöreaktorit ovat sitten se neljäs ja todennäköisesti paras vaihtoehto. Hyötöreaktori tarkoittaa hieman yksinkertaistaen reaktoria, jonka sisällä vallitsevissa olosuhteissa saadaan synnytettyä uutta polttoainetta. Tämä on niin lähellä loppumattoman sähkön sampoa kuin nykytekniikalla on mahdollista päästä. Hyötöreaktorit eivät ole mitään uutta teknologiaa; niitä on testattu jo 40 vuoden ajan. Venäjällä on toiminnassa ainakin kaksi, ja lisää on tulossa; Kiina osti juuri äskettäin muutaman. Parhaassa tapauksessa hyötöreaktorilla voidaan polttaa nykyiset ydinjätteet, köyhdytetty uraani (mukaanlukien uraanikaivosten sivukivi), ja ydinaseiden plutonium. Olen nähnyt uskottavia laskelmia, joissa yksinomaan hyötöreaktoreilla voitaisiin tuottaa 9 miljardille ihmiselle länsimaisen elintason vaatima energia (synteettiset liikennepolttoaineet ja lannoitteet mukaanlukien) tähän mennessä kaivetuista uraanimalmeista, samalla kun kaivokset laitettaisiin 200-300 vuodeksi kiinni. Jos uraania louhitaan, maankuoressa arvioidaan olevan helposti saatavaa uraania 9 miljardin ihmisen kaikkiin energiatarpeisiin ainakin 220 miljoonan vuoden ajaksi.
Tuossa ei ole pilkkuvirheitä; se kertoo jotakin näistä käsittämättömän valtavista mittakaava-eroista ydinenergian ja "uusiutuvien" potentiaalin välillä.
Myös hyötöreaktorit on mahdollista suunnitella passiivisesti turvalliseksi, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa tälläisellä reaktorilla on koemielessä käyty läpi mm. Tshernobylin ja Three Mile Islandin - kahden kaikkien aikojen vakavimman ydinonnettomuuden - onnettomuuteen johtanut tapahtumaketju. Kummassakin tapauksessa reaktori sulki itsensä yhdenkään ihmisen tai yhdenkään turvajärjestelmän tekemättä yhtään mitään. Kyseisen reaktoriprojektin lopettaminen halvan öljyn aikaan vuonna 1994, kaksi vuotta ennen sen kaupallistamista, saattaa vielä osoittautua yhdeksi menneen vuosisadan suurimmista virhearvioinneista. No, nyt se on herätetty henkiin ns. PRISM-reaktorina, ja ensimmäinen prototyyppi saataneen rakenteille ensi vuonna.
Lisätietoja tästä esim. Kaj Luukon blogissa,
http://planeetta.wordpress.com/2010/10/13/ifr-hist...
Olet oikeassa, energiansäästö tulee olemaan vaikeaa. Siihen on ihan hyviä syitä: energiankulutus ja talouskasvu ovat oleellisesti yhteydessä toisiinsa, ja talouskasvun kääntäminen talouslaskuksi... no, tässä en ala asiaa purkamaan, mutta sanottakoon vielä, että hyvä esimerkki talouslaskun yhteiskunnasta on Ruanda 1990-luvun alussa. Vaikkei ihan siihen mentäisi, vakava elintason lasku tarkoittaisi rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymistä.
Lisäksi on ns. Jevonsin paradoksi: jos energiaa säästetään niin paljon että sillä olisi merkitystä, sen hinta laskee. Jos sen hinta laskee, sitä käytetään kohteissa, joissa sitä ei aikaisemmin kannattanut käyttää. Tämä ei valitettavasti ole pelkkää teoriaa. Vähän vastaava prosessi tapahtuu kotitalouksissa: kodinkoneemme ovat kyllä entistä energiatehokkaampia, mutta niitä on enemmän. Lopputuloksena sähkönkulutuksemme on vain nousussa. Jonkin verran pystymme varmasti tehostamaan energiankäyttöämme. Mutta emme niin paljon, että pärjäisimme yhteiskuntana ilman joko ydin- tai fossiilista voimaa.
Riskeistä vielä. Luepa uudestaan mitä sanoin tuossa ylempänä: tuossa ydinvoiman lukemassa ON mukana ydinonnettomuuksien riski. Raportti kokonaisuudessaan löytyy vaikkapa sivulta www.externe.info. Siinä on laskettu referenssiksi erilaisia skenaarioita, esim. tiheään asutussa Ranskassa tapahtuva pahin mahdollinen, eli ytimen sulaminen ja radioaktiivisen aineen merkittävä päästö ilmakehään. Todennäköisyys onnettomuudelle on luokkaa 1/100 000 reaktorivuotta. Nykyiset reaktorit suunnitellaan niin, että tälläisen onnettomuuden todennäköisyys olisi noin kymmenesosa tuosta. Yllä mainostamani reaktorit olisivat vielä kertaluokkaa turvallisempia. Yksi taulukko vaikutuksista on raportin "Nuclear" sivulla 204, taulukko 9.6: massiivinen vuoto johtaisi vuosikymmenien kuluessa 11 600 tappavaan ja 27 800 ei-tappavaan syöpään, ja aiheuttaisi noin 2300 vakavaa perinnöllistä sairautta. Lukemat ovat siis pessimistisestä skenaariosta. Paha juttu, mutta kun puhutaan energian tuotannon vaihtoehdoista, on nämä pakko suhteuttaa vaihtoehtojen vaikutuksiin. Esimerkiksi polttamisesta pääosin tulevat pienhiukkaset tappavat pelkästään Suomessa 1300 ihmistä joka vuosi, ja Europassa ilmansaasteisiin (jälleen pitkälti polttamisesta tuleviin) kuolee joka vuosi yli 300 000 ihmistä.
Tshernobylinkin terveysvaikutuksia kauhistellaan säännöllisesti joka huhtikuu. Todellisuudessa kuolemantapauksia on tunnistettu 56, joista suurin osa syntyi pelastustöissä. Kilpirauhassyöpään kuoli näistä yhdeksän; jos joditabletit olisi otettu, kukaan ei olisi kuollut. Edes Greenpeace ei saa 40 vuoden aikana tapahtuvia kuolemantapauksia laskelmoitua koko Euroopassa ja Venäjällä kuin noin 270 000 - vähemmän, kuin liikenteen pienhiukkaset ja polttamiseen perustuva energiantuotanto tappaa Euroopassa yhdessä ainoassa vuodessa. Tähän lukuun päästään, kun kaikki laskeuma-alueella vuoden 1986 jälkeen "lisääntyneet" syöpätapaukset lasketaan Tshernobylin syyksi. Huomaatko, missä mennään propagandan puolelle? Tietenkin siinä, että tuolle aikavälille sattui Neuvostoliiton romahdus, joka romautti muun ohessa varsin hyvin toimineen terveydenhuoltojärjestelmän, ja lisäsi valtavasti esim. alkoholismia, joka on huomattava syöpäriski. Asiaa seuranneille ei ole tietysti mikään uutinen, että Greenpeace valehtelee näissä asioissa systemaattisesti; lisää todisteita esimerkiksi täällä:
http://planeetta.wordpress.com/2010/06/04/greenpea...
Maailman terveysjärjestön WHO:n tiettävästi kattavin tutkimus tarjoaa enintään 4000 kuollutta vuoteen 2050 mennessä, Saksan vihreiden tilaama tutkimus noin 60 000. Oxfordin lääketieteellisen fysiikan professori laski kuolemia tulevan noin 19. Otti minkä luvun hyvänsä, vaikka sitten Greenpeacen, ydinvoiman pahin mahdollinenkin olisi niin vähän paha, että meillä olisi helposti varaa Tshernobyliin pari-kolme kertaa vuodessa jos sillä korvattaisiin fossiilisten ja biomassan poltto.
"Ja sitten takaisin suomeen: miten ihmeessä me saadaan täällä energiankulutusta leikattua, kun pyrkimyksenä tuntuu viestinnässä kuitenkin olevan vain "lisää edullista ydinsähköä". mitä halvempaa energiaa, sitä enemmän sitä käytetään."
En ymmärrä miksi ihmeessä tavoitteena pitäisi olla energiankulutuksen leikkaaminen.
Olennaista on vähentää saastuttamista oleellisesti - se taas on mahdollista merkittävässä määrin VAIN rakentamalla hyvin runsaasti uutta ydinvoimaa.
Sähköä yksinkertaisesti on pakko tuottaa vähintään niin paljon kuin sitä kulutetaan - sähkö on välttämättömyyshyödyke.
”Ja mitä tarkoittaa kantaverkolle uuden ydinvoimalan mahdollinen rakentaminen pohjois-suomeen?”
Sitä pitää vahvistaa. Se on tehtävä joka tapauksessa, jos Pohjois-Suomeen rakennetaan edes osa suunnitellusta tuulivoimakapasiteetista, sanotaan vaikka 2000 MW. Eli kantaverkon vahvistaminen/uudistaminen palvelee tuulivoiman lisäämistä siinä kuin ydinvoimankin. Ylipäätään tuuli- ja ydinvoima eivät ole toistensa vaihtoehtoja eivätkä sulje toisiaan pois. Molempia tarvitaan. Kannatan tuulivoiman lisäämistä.
Suomessa tuulee yli 100 m:n korkeudessa enemmän kuin on luultu, myös talvella. Tuuli on maalla myös tasaisempaa kuin merellä ja meren rannoilla ja kun ilma on kylmää, se on tiheämpää ja siten kantaa enemmän energiaa. Nyt kun ollaan kehittämässä ja osin jo kehitetty tuuliturbiineja, jotka toimivat arktisissa olosuhteissa, tuottavat sähköä sekä pienemmillä että suuremmilla tuulennopeuksilla kuin tähän asti, tuulivoiman käyttökertoimet tulevat nousemaan. Se taas vähentää säätö- ja varavoiman tarvetta.
"Suomessa tuulee yli 100 m:n korkeudessa enemmän kuin on luultu, myös talvella."
Jotta tuulivoimala tuottaisi kunnolla sähköä, niin KOKO roottorin pinta-alaan tulee tuulla saman suuntaisesti suunnilleen samalla voimakkudella - vähintään 6 m/s.
Jotta se roottori olisi yli 100 m korkeudessa, niin koko höskän korkeus olisi noin 300 m.
Nimenomaan silloin KUN Suomessa KULUTETAAN eniten sähköä, eli kovalla pakkasella, niin EI kerta kaikkiaan tuule tarpeeksi, jotta tuulivoimalat Suomessa tuottaisivat sähköä valtakunnanverkkoon nettona mainita saakka.
Katsokaa ihmeessä kuvapareja joissa näytetään lämpötilan ja tuulen nopeuden korrelaatio:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Pakka...
Katsokaa esimerkiksi 8.1.2010. Silloin Suomessa kulutettiin sähköä ihan perusteellisesti, sähkön tukkuhinta oli noin 10 kertainen normaaliin nähden - EIKÄ tuullut mainita saakka.
Linkki:
http://www.goodnewsfinland.fi/arkisto/rautaruukki-...
Ruukki eli entinen Rautaruukki on lähtenyt mukaan tuulivoimabisnekseen. Tuolla periaateella voitaneen rakentaa huomattavasti korkeampia torneja kuin nämä nykyiset pyöreät, umpinaiset tornit tuulimyllyissä. Tämä ja tuuliturbiinien kehitys tekevät tuulivoimasta kilpailykykyisempää. Tuulivoima tulee tarvitsemaan säätö- ja varavoimaa, eikä sitä pidä pelätä liikaa. Tuulidiesel on ratkaisu, johon on jo kaikki osat olemassa. Eli yhteen yksikköön kuuluu yksi tai useampia tuulimyllyjä (kapasiteetista riippuen) ja esim. diesel- tai miksi ei kaasumoottori, joka käynnistyy silloin, kun ei tuule. Mootorin tilalla voi olla toki joku muukin härveli, esim. kaasuturbiini, mutta moottori on tämänhetkisen ymmärrykseni mukaan paras tuohon tarkoitukseen.
Kyllä tuulesta kannattaa ottaa irti se, mikä on saatavissa, tietenkin taloudelliset ja tekniset rajoitukset huomioon ottaen. Pidän ydinvoiman lisärakentamista välttämättömänä pitkällä aikavälillä (30+ vuotta), mutta ei se automaattisesti sulje muita energiantuotantomuotoja pois. Sähköstä tullee olemaan ylitarjontaa 2020-2030, kun kaikki vanhat ydinreaktorit pyörivät ja uudetkin ovat käytössä, mutta Loviisan laitosten ja vanhojen fossiililaitosten käytöstäpoiston jälkeen eletään sähkön suhteen taas kädestä suuhun. Eihän tuo haitanne, vaikka vähän aikaa tahkotaan vientisähköllä rahaa, se tosin edellyttää että siirtoyhteydet ulkomaailmaan ovat riittävät.
Juha, olen periaatteessa samaa mieltä, mutta kun noista pienistä dieseleistä ja pienistä, hyötysuhteeltaan suuria huonommista ja vieläpä fossiilisia polttavista voimanpesistä pitäisi nimenomaan päästä eroon - ei missään nimessä lisätä.
Jos sinulla on laskelmia noiden tuulidieseleiden ominaisuuksista, näkisin ne mielelläni. Voin hyvin olla väärässä, mutta äkkipäätä ajatus kuulostaa ympäristömielessä hyvin oudolta. Jos vaikkapa kapasiteettikerroin nousisikin jonnekin arvoon 0,5 - nykyisin se taitaa huidella 0,25 ja 0,35 välillä - puolet sähköstä tuotettaisiin dieselgeneraattorilla. Onhan se parempi kuin jos kaikki sähkö tuotettaisiin dieselillä, mutta kun sähkön tuotannossa on jo melkein päästy öljyn polttamisesta eroon, niin kyseessä olisi käytännössä takapakki.
Fossiilisten käyttö hajautettuun energiantuotantoon olisi lähtökohtaisesti suunnilleen huonoin ratkaisu, minkä voimme tehdä. Jos fossiilisia on pakko käyttää, käytettäköön niitä edes tehokkaasti suurissa yksiköissä. Biodieselin polttaminen tietenkin olisi hieman parempi idea, mutta hyvin rajalliselle biodieseltuotannolle olisi kyllä muutakin käyttöä kuin aggregaattien pyörittäminen.
Ei ole esittää laskelmia. Esitin tuulivoiman suhteen yhden ratkaisun, joka voidaan 100%:n varmasti toteuttaa tänä päivänä. Vähissä ovat vastaavat vaihtoehdot. Paljon on hienoja ajatuksia, joiden todellisesta toimivuudesta ei ole hajuakaan.
Parhaimmilla moottoreilla sähköntuotannon hyötysuhde lähentelee 50 %:a. Kun tuulidiesel yksiköllä korvataan fossiilista lauhdesähköä, päästöt pienenevät. Jos voidaan käyttää dieselin sijasta maakaasua, biokaasua, kaasutuskaasua tai biodieseliä, aina vain parempi. On myös ratkaisuja, joissa voi käyttää sekä nestemäisiä että kaasumaisia polttoaineita. Pointti on se, että ei lisätä pelkästään ja erillisenä fossiilista energiantuotantoa vaan esim. yhdistettynä tuulivoimaan, jolloin saadaan päästövähennyksiä. Eikä se diesel kävisi muuta kuin silloin, kun sen tuottamaa sähköä tarvitaan ja ei tuule.
Tuulivoima tarvitsee säätövoimaa joka tapauksessa. Vesivoimaa ei voine lisätä ja biomassaa polttavat laitokset eivät kelpaa nopeaan säätöön eivätkä huippukuormalaitoksiksi. Biomassa kannataa käyttää CHP-laitoksissa. Käynnistäminen ja alasajaminen rasittaa höyrykattilalaitoksia ja kestää kauan. Jos fossiilisia käytetään, mielestäni on järkevintä käyttää niitä niin kuin ehdotan eli hajautetusti ja hyvällä hyötysuhteella siellä, missä säädön tarve on suurin.
Tämä olisi järkiratkaisu. En vain keksi parempaa toteuttamiskelpoista ratkaisua stabiloimaan tuulivoiman sääriippuvuutta. Päästöjä tulisi. Senkään takia tuulivoiman osuus ei voisi olla kovin suuri, ehkä vähän toista kymmentä prosenttia.
Jep, kysymyshän on siitä, että tuulisähkön lisääminen kannattaa ilmastomielessä vain niin kauan, kun niiden säätötehon keskimääräiset päästöt ovat vähäisempiä kuin vaihtoehtojen päästöt.
Kaasuturbiinilla hyötysuhde voisi olla suunnilleen samaa luokkaa, ja jätelämpöä voitaisiin käyttää lämmitykseen. En tiedä, olisiko siis parempi pitää säätöteho esimerkiksi asutusten liepeillä. Joka tapauksessa, tuulivoiman lisäämisessä yli sen 10 % osuuden on näitä vaikeita ongelmia ihan jonkin verran. Tulee mieleen vanha kasku - muunneltuna, merkittävä sähköntuotanto tuulivoimalla tuntuu olevan sellaisten jatkuvien vaikeuksien luomista, jotka on teoriassa äärimmäisen helppo voittaa... :)
No, kysymys on likimain akateeminen. Suomessa tuulivoiman potentiaaliksi arvioidaan VTT:n toimesta optimistisestikin alle 20 TWh, josta iso osa (~15 TWh) olisi avomerellä. Tuosta jos edes se 10 TWh todella saadaan rakennettua, olen ihmeissäni ja, jos säätöteho on päästötöntä tai edes vähäpäästöistä, kiepun riemusta - sijainniltaan melko optimaalisessa Tanskassa tuotetaan tällä hetkellä noin 6-7 TWh. Kun kokonaisenergiankulutus on primäärienergialle luokkaa 400 TWh, tuulivoiman osuus taitaisi jäädä optimistisissakin laskelmissa yhden vanhan ydinvoimalan korvaamiseen. Ihan hyvä, muttei sillä vielä maailmaa pelasteta.
Onpa kiva jumpata ydinvoima-asioita pitkästä aikaa. Vielä lisää löylyä: Tuulivoimakeskustelussa viitataan usein älykkään verkon sekä euroopan laajuisen verkon etuihin, kun "jossain aina tuulee". Mitä mieltä olet?
Ydinvoiman riskeistä vielä(kin): olin kyllä lukenut sen kohdan, jossa ydinvoiman lukemassa on mukana se riski. Mutta mistä löytyy se vakuutusyhtiö, joka suostuu vakuuttamaan kattavasti ydinvoimalat, kun tällä hetkellä käsittääkseni sen (häviävän pienesti todennäköisen) ydinvoimalaonnettomuuden vakuuttaja on käytännössä sijaintivaltio eli Suomen tapauksessa lasku ja riski on suomalaisilla veronmaksajila. Onko näin? Ja onkon asia mielestäsi ok?
Ydinvoimassa lie suurin riski terrorismi ja yksittäiset kahelit, ei niinkään se, että voimalassa menee jotain vikaan. Oletan että esim. inhimillislä virheitä vastaan uusissa voimaloissa on jo moninkertaiset suojaukset, niistä kun monet tähänastiset onnettomuudet on johtuneet. Miten voi suojautua satunnaisia kaheleita lentokonekaappareita kohtaan? Tai entä voimaloiden sijainti meren äärellä, jos vedenpinta nousee liikaa?
Outi, Euroopan laajuiseen sähköverkkoon pätee kolme asiaa. Ensinnäkin se, että kyseinen verkko on vielä suunnittelupöydällä. Toiseksi se, että sen tekeminen "älykkääksi" tulee olemaan suunnaton investointi, eikä ole mitenkään varmaa, että niin käy halutussa laajuudessa. Pelkästään tekniset ongelmat ovat melkoisia, joskin luultavasti ratkaistavissa (itse olen hiukan skeptinen verkon stabiiliuden suhteen - järjestelmä vaikuttaa hyvin monimutkaiselta ja herkältä häiriöille).
Kolmanneksi, jos ja kun kyseinen sähköverkko ja siihen liittyvä kulutuksentasausjärjestelmä saadaan aikaan, ydinvoimakin hyötyy siitä, vaikkei ehkä aivan samassa mitassa kuin tuuli. Siksi uudenlaisen sähköverkon käyttäminen argumenttina uusiutuvien puolesta ydinvoimaa vastaan on hiukan epärehellistä.
Suurin syy, miksen pidä tätä mielekkäänä ratkaisuna, on kuitenkin rakennusaikataulu. Jos jahkailemme näitä teknisiä ihmeratkaisuja odottaen, ja jos tiedemiesten ennustukset pitävät kutinsa, olemme jo menetteneet ilmastopelin. Kannattaa ihan oikeasti ottaa selvää, miten paljon hiilivoimaa joko on käytössä tai rakennetaan näissä "uusiutuviin" luottavissa maissa. Edellisen postaukseni kommenteissa toin esimerkkejä, esim. Tanskan energiantuotannon (sis. lämpö ja sähkö) hiilidioksidipäästöt 329 gCO2/kWh, verrattuna Ranskan 86 gCO2/kWh. Ero on järkyttävä, eikä se selity Ranskan paremmalla energiatehokkuudella - Tanskan talous kun on Euroopan energiatehokkainta! Tällä mallilla Ranska voisi helposti kaksinkertaistaa energiankulutuksensa, ja olisi silti ympäristöystävällisempi kuin Tanska, tai Suomi.
Rakennetaan siis nyt ydinvoimaa, ja jos uusiutuvat osoittautuvat niin hyviksi kuin puolestapuhujat väittävät - mikä ei ole ollenkaan kirkossa kuulutettua - ajetaan reaktorit alas.
Vakuutuksista. Iso ongelma ydinonnettomuuden vakuuttamisessa on se, että vaikutusten osoittaminen voi olla hyvin vaikeaa. Akuutit säteilysairaudet ja suora saastuminen olisi tietenkin helppo osoittaa ydinonnettomuuden syyksi, mutta näitä olisi pahimmassakin skenaariossa kuitenkin vain muutamia. Käytännössä kaikki terveysvaikutukset ovat luonteeltaan tilastollisia ja riskiä lisääviä, samaan tapaan kuin tupakointi. Tämä nähdään Tshernobylin seurauksista: onnettomuuden ainoana positiivisena puolena tiedämme nyt, mitä tapahtuu, jos aivan kaikki menee pahimmalla mahdollisella tavalla vikaan. Siltikin vaikutusarviot heittelevät villisti: olen nähnyt tutkimuksia joissa osoitetaan 19 kuolemantapauksen johtuvan siitä, ja toisia, joissa maalaillaan kymmeniä tuhansia kuolleita. Kaikki nämä ovat pitkän ajan kuluessa tapahtuvia "ylimääräisiä" kuolemia, joiden erottaminen satunnaisvaihtelusta on tilastollisestikin hankalaa. Vakuutusyhtiöille tälläinen olisi loputon suo kalliita oikeudenkäyntejä. Siitä huolimatta, väite siitä, ettei kukaan suostu vakuuttamaan ydinvoimaloita, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa: katso esimerkiksi tilanne Yhdysvalloista,
http://www.nrc.gov/reading-rm/doc-collections/fact...
Ydinenergialle on oma vakuutusyhtiö, American Nuclear Insurers, joka on tavallisten vakuutusyhtiöiden yhteisomistuksessa. Näin siitä huolimatta, että vastuu on tietyissä tapauksissa Suomen ydinvastuulakia raskaampi.
http://www.amnucins.com/ : "ANI’s members include many of the largest insurance companies in the United States. In addition, through quota-share reinsurance agreements with foreign nuclear insurance pools and mutual insurers around the world, we can offer our insureds substantial levels of insurance protection."
Lisäksi voidaan kysyä, kenen kaikkien tulisi kantaa vastuuta. Tshernobylin onnettomuudesta voidaan kyllä tavallaan sanoa aiheuttaneen noin 100 000 lapsen kuoleman. Kyseessä oli aborttiaalto, ja sen syynä oli yksinomaan propaganda laskeuman vaikutuksista. Mitään todellista tarvetta tälle ei olisi ollut.
Länsimaiseen sananvapauskäytäntöön kuuluu, hyvästä syystä, että täydessä konserttisalissa ei saa huutaa "tuli on irti!" Pidän jonkin verran eettisesti ongelmallisena useiden pelottelujärjestöjen propagandaa, jossa efektiivisesti kuiskutellaan, että jos haistat konserttisalissa hiukankin savua, tai näet pienenkin liekin, kaikki tulevat kuolemaan. Lyönkin vetoa, että jos Euroopassa tapahtuu merkittävämpi ydinonnettomuus, suurin osa vahingoista aiheutuu silkasta hysteriasta. Tässä mielessä ympäristöjärjestöt luovat itseään toteuttavaa ennustetta ydinvoiman vaaroista.
Terrorismin ja inhimillisen virheen mahdollisuutta ei voida koskaan sulkea täysin pois. Ensimmäisen torjunta on kuitenkin oma aihepiirinsä, ja sivuaa ydinvoiman turvallisuutta vain osittain. Olen ymmärtänyt, että a) ydinvoimala ei ole niin houkutteleva kohde kuin voisi ajatella (esimerkiksi lentokoneella osuminen reaktorirakennukseen, ja suojakuoren murtaminen, vaikuttaa pelättyä vaikeammalta) ja b) terroristeilla on muitakin keinoja aiheuttaa suurta vahinkoa. Yhtä hyvin pitäisi kysyä, miten suojautua satunnaista kahelia bioteknikkoa vastaan? Pernaruton teollisen mittakaavan tuotanto onnistui jo 1942 neljän miehen ryhmältä, muutaman miljoonan budjetilla. Kannattaa huomata, että vakuutusyhtiöt eivät pääsääntöisesti maksa korvauksia terrorismin aiheuttamista vahingoista.
Inhimillisen virheen mahdollisuus on aina olemassa, kuten kaikissa vaarallisissa teollisissa prosesseissa. Turvallisuusajattelu on kuitenkin nimenomaan ydinvoimassa hyvin pitkälle kehittynyttä, ja virheiden seuraukset ovat toistaiseksi olleet - Tshernobylia lukuunottamatta - hyvin vähäisiä. Tästä on sekä teoriaa että empiriaa: ydinvoimalaitoksissa ei ole, Tshernobylia lukuunottamatta, tapahtunut tiettävästi yhtäkään kuolemaan johtanutta onnettomuutta (ellei esim. rakennustelineiltä putoamisia ym. lasketa).
Joudun tuota Tshernobylia tuomaan esille, kun muuten joku sanoisi "entäpä Tshernobyl?" Haluan kuitenkin huomauttaa, että jos ei halua ymmärtää perustavanlaatuisia eroja pommimateriaalin tuotantoon 1950-luvulla suunnitellun, esimerkiksi suojarakennusta vaille jätetyn RBMK-reaktorin sekä neuvostoliittolaisen turvallisuusajattelun ja energiantuotantoon rakennetun reaktorin ynnä länsimaisen turvallisuusajattelun (niin kulttuuri-imperialistiselta kuin tämä jostakusta saattaa kuulostaakin) välillä - niin en voi auttaa.
Merenpinnan nousu: käsittääkseni vähintään kahden metrin nousu on otettu huomioon. Koska hurjimmatkin skenaariot olettavat enintään kahden metrin nousua vuoteen 2100 mennessä, näkisin, että patojen rakentamiseen ja/tai voimaloiden sammuttamiseen on ihan riittävästi aikaa.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 33 kommenttia