Kenttäkoe käytännön anarkiasta

Lokakuun 7. 1969 kello 8 aamulla Montrealin poliisi toteutti monen mielenosoittajan unelman: siat poistuivat kaupungista, kun koko poliisikunta ryhtyi lakkoon alhaisen palkan ja vaarallisen työn vuoksi.

Ensimmäinen pankkiryöstö tapahtui 11.20. Puoleenpäivään mennessä suurin osa keskustan liikkeistä oli sulkenut ovensa ryöstelyn vuoksi, ja pankit päästivät konttoreihinsa vain iäkkäitä asiakkaita. Aikaisin illalla joukko Montrealin lentokentän taksimonopolia vastaan protestoivia taksinkuljettajia ja satoihin kohonnut joukko heidän tukijoitaan valtasi lentokenttäkuljetuksista vastanneen yrityksen autotallit ja poltti ne. Linja-autoja kaadettiin ja sytytettiin tuleen. Kun muutama Quebecin alueellisen poliisin sinivuokko yritti hillitä väkijoukkoa, läheisiltä katoilta avattiin kiväärituli. Yksi poliisi kuoli, ja sivullisia loukkaantui.

Väkijoukko kasvoi ja eteni kaupungin keskustan läpi, polttaen ja ryöstellen kauppoja, hotelleja ja ravintoloita. Kaupungin laidoilla tapahtui asuntomurtoja; asukas ampui yhden kotiinsa murtautuneen. Illan mittaan Quebecin hallitus julisti kaupunkiin hätätilan, ja mellakat rauhoitettiin 600 jalkaväen sotilaan ja 300 kuninkaallisen ratsupoliisin voimin. Lakkoilleet poliisit määrättiin töihin erikoislailla, ja seuraavaan aamuun mennessä järjestys oli enimmäkseen palautettu.

Päivän saldoksi jäi yksi kuollut, kolmekymmentä loukkaantunutta, ja 108 pidätettyä. Kuusi pankkia ja sata kauppaa ryöstettiin, kaksitoista tulipaloa sytytettiin, ja ikkunoita rikottiin neljänkymmenen junavaunulastillisen verran. Vahinkojen arvo nousi useisiin miljooniin. Taksikuskien ohella suurin osa rettelöitsijöistä oli opiskelijoita ja Quebecin itsenäisyyttä kannattavia separatisteja; Time-lehden mukaan "tavalliset kansalaiset" juhlistivat vapauttaan lähinnä ajamalla punaisia päin.

Tarina on selostettu lyhyesti Steve Pinkerin kirjassa The Blank Slate ja Time-lehden aikalaisartikkelissa.