Y:llä alkavista asioista Ympäristö. Yhteiskunta. Yhteisöllisyys. Ymmärrys. Ydinvoimastakin joskus vähän.

Turhasta työstä kieltäytyvät ovat nykypäivän aseistakieltäytyjiä

Keisarin vaateparren kyseenalaistaja on aina joko lapsi tai se tavallista kansaa härnäävä kiusanhenki, ja ankaran protestanttisen työmoraalin omaksunutta kansaa ei voisi juuri paremmin härnätä kuin kyseenalaistamalla, miksi töitä joutuu ylipäätään tekemään maailmassa, jonka yksi keskeisiä ongelmia on nimenomaan ylituotanto.

Tämä nähtiin jälleen Ossi Nymanin haastattelusta (HS 14.10.17) syntyneessä kohussa.

39-vuotias esikoiskirjailija pitää suurinta osaa palkkatöistä turhina. Nyman kyseenalaistaa järjestelmän, jossa ihmiset pakotetaan ja houkutellaan täyttämään ensin elämänsä tarkoituksettomalla työntekemisellä, ja sitten täyttämään syntyvä tyhjä olo tavaralla ja kuluttamisella.

Nyman on täysin oikeassa. Vallitseva talousjärjestelmämme on jo kuollut, vaikka sitä ei vielä yleisesti tunnustetakaan: järjestelmän elävä ruumis kouristelee vielä pankkikriisistä toiseen, mutta mätäneminen on jo alkanut. Pohjimmiltaan kaiken mahdollisen yksityistämiseen perustuneen järjestelmän laajentuminen onnistui niin kauan kun maailmassa riitti yksityistettävää, ja järjestelmän aiheuttamat haitat saatiin tungettua pois silmistä ja pois mielestä. Kumpikaan ei vain enää ole kauaa mahdollista, vaikka yksityiseen omistukseen siirrettävissä olevan omaisuuden vähentyminen onkin saanut Suomessakin rikkaat silmäilemään himokkaasti kaikkia jäljellä olevia julkisia palveluita.

Viimeisen naulan järjestelmämme arkkuun tulee naulaamaan tekoälyn ja automaation yleistyminen. Oppivat koneet pystyvät oppimaan jatkuvasti, eivätkä ne unohda koskaan. Ihminen ei pysty enää kilpailemaan likimainkaan samassa sarjassa. Muutaman vuosikymmenen kuluttua yhä useammalle ammatille käy kuten riksakuskeille on käynyt: taksiauton kanssa on turha kilpailla, paitsi hinnalla.

Seuraavien muutamien vuosikymmenten aikana tulemme siirtymään sekä pikkuhiljaa että suurin rysäyksin kohti yhteiskuntaa, jossa suurella osalla ihmisiä ei ole mitään toivoakaan mielekkäistä palkkatöistä. Samaan aikaan kiihtyvä ekokatastrofi tekee myös yhä useammille entistä selvemmäksi, että monet jäljellä olevat tehtävät ovat eettisesti kyseenalaisia. Kumpikin näistä kehityskuluista, automaatio ja ympäristökatastrofi, riittäisi yksinään muuttamaan perustavanlaatuisesti suhteemme työntekoon ja siihen, mikä oikeastaan on tärkeää.

Kun ne tapahtuvat yhtäaikaa, muutos on käytännössä varma. Kysymys on lähinnä siitä, miten siihen suhtaudumme.

Mitä enemmän kouluttaudun ja näen maailmaa, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että turhien töiden vieroksumiseen pitäisi pikemminkin kannustaa kuin siitä rankaista. Ihmislajin selviäminen on tällä hetkellä epäselvää suurelta osin juuri liiallisen työahkeruuden vuoksi: mitä useampi kilpailee esimerkiksi autonsa koolla, sitä vähemmiksi käyvät planeettamme resurssit.

Myöskään yksikään todella tärkeä työ ei vapaan markkinatalouden oloissa jäisi takuulla tekemättä, vaikka sitä tekemään ei ketään nälkäpalkalla saisikaan. Jos tekijöitä ei meinaa riittää, yritysten ja yhteiskunnan tulisi vain korottaa työstä maksettavaa korvausta kunnes tekijöitä löytyy. Osa nykyisin töistä toki jäisi tekemättä, mutta miten tärkeitä ne olisivat ensinkään? Teollisuusmaissa tehdyissä tutkimuksissa kun on havaittu toistuvasti, että huomattava osa - jopa 40 prosenttia - työntekijöistä pitää töitään lähes tai täysin merkityksettöminä.


Nymanin kaltaiset turhasta työstä kieltäytyvät ovat etujoukkoa. En väitä, että he olisivat parempia ihmisiä saati jotain valveutunutta etujoukkoa - mutta he eivät ole ainakaan sen itsekkäämpiä kuin ne asiantuntijat, jotka palkkion toivossa avustavat yrityksiä siirtohinnoittelussa ja muussa veronmaksajille muutamaa "sossupummia" huomattavan paljon suurempia vahinkoja aiheuttavassa, rikollisuuden rajoja hipovassa toiminnassa. (Kirjoitin oheisen kirjoituksen liki päivälleen neljä vuotta sitten, mutta valitettavasti se on edelleen ajankohtainen.)

Ja väitänkin, että nyt puhumaan rohkaistuneet työstäkieltäytyjät tullaan muistamaan melko lailla samoin kuin ensimmäiset aseistakieltäytyjät muistetaan nykyään: ei vastuunpakoilijoina, laiskoina, tai vieroksujina kuten heitä aikanaan nimiteltiin, vaan mielestään epäeettisen järjestelmän tukemisesta kieltäytyvinä yksilöinä, jotka uskalsivat tulla julkisuuteen täysin tietoisina siitä verbaalisesta ristiinnaulitsemisesta, minkä aikalaiset aina suuntaavat yleisesti hyväksytyn ideologian kyseenalaistajia kohtaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Sekoitat kaksi asiaa: saako joku olla tekemättä työtä ja pitääkö hänelle maksaa siitä, että on tekemättä työtä. Ensimmäiseen on vastaus luonnollisesti kyllä, ei kenenkään ole pakko tehdä työtä, jos ei halua. Toinen juttu on sitten, että kenenkään ei ole pakko elättää työtä tekemätöntä. On kuitenkin katsottu, että mm. työkyvyttömät, opiskelijat ja ne, jotka yrityksistä huolimatta eivät ole saaneet työtä, saavat elämiseensä tukea yhteiskunnalta. Jos työtä tekemättömyyden syynä on vain laiskuus tai ideologinen päätös, ei tukea pidä maksaa. Näinhän tälle yhdelle sankarille taitaa olla käymässä.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Mielestäni kuuluu perusinhimillisyyteen, että elätämme myös ihmiset, joiden mielipiteistä ja valinnoista saatammekin olla eri mieltä.

Olen myös täysin varma, että inhimillisyyden lisäksi sekä minulle että yhteiskunnalle tulee pitkässä juoksussa paljon halvemmaksi taata kaikille ihmisille säällinen elintaso, kuin yrittää näännyttää nälkään ne, jotka eivät syystä tai toisesta katso itseään kykeneviksi osallistumaan "työmarkkinoille." Heikon sosiaaliturvan maissa nähdään aina esimerkiksi enemmän rikollisuutta ja muita ongelmia.

Siitähän kun ei ole kyse, etteikö joutilaisuus olisi sallittua: jostain syystä ketään ei tunnu haittaavan, jos esimerkiksi rahaa perinyt vetää lonkkaa, ihan riippumatta siitä, miten "ansaittua" tuo raha oli.

Käyttäjän artoollikainen kuva
Arto Ollikainen

"Siitähän kun ei ole kyse, etteikö joutilaisuus olisi sallittua: jostain syystä ketään ei tunnu haittaavan, jos esimerkiksi rahaa perinyt vetää lonkkaa, ihan riippumatta siitä, miten "ansaittua" tuo raha oli."

Tämä henkilö elää kuitenkin omillaan, eikö.

Mitä tulee perusinhimillisyyteen, niin jos on esimerkiksi laiska, niin sen perusteella ei tulisi palkita.

Sairas, vammainen tai vanhus on sitten tietty oma lukunsa.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen Vastaus kommenttiin #4

Elääkö vaikkapa perinnönsaaja ihan varmasti "omillaan," vai kenties esimerkiksi rahalla, joka on hänelle päätynyt vaikkapa siksi, kun poliitikkokaverit mahdollistivat hänen isälleen helpon rikastumisen?

Noh, tämä kysymys on joka tapauksessa sivuseikka. Tosiasia on se, että töiden loppumista pitäisi miettiä jo nyt aika ahkerasti ja siihen tulisi varautua. Pakkotyöllistäminen mihin tahansa työhön on jo nyt lähinnä tuhlausta, ja se on sitä koko ajan suuremmassa määrin.

"Palkitsemisesta" en suuremmin puhuisi tässä tapauksessa - jokaisella on mahdollisuus jättäytyä samalla tavalla työttömäksi ja kokeilla, miltä se tuntuu. Uskon, että suurin osa ei tuota elämää jaksaisi.

Käyttäjän artoollikainen kuva
Arto Ollikainen

Olen Pekan kanssa samalla linjalla.

Sen lisäksi tuo kaveri syyllistyy ainakin periaatteelliseen petokseen kun ei toimi niin kuin työttömän kuuluisi tehdä (yrittää hakea ja päästä töihin), vaan elää pummilla. Se on sen sortin lusmuilua, jota ei mielestäni pidä hyväksyä millään mittarilla.

Kun kyseinen kaveri, joka näyttää terveeltä ja hyväkuntoiselta, asuu pääkaupunkiseudulla Haagassa, niin jos ei mitään töitä muka saa, niin puhuu soopaa. Ei tietty saa nk. hyvää duunia ja palkkaa, kiitos oman taustansa, mutta saisi sillä varmaan ainakin saman toimeentulon kuin nyt ja voisi niin rahoittaa kirjoittamisharrastustaan.

Monet joutuvat tekemään useaa työtä tullakseen toimeen ja tämä isänmaamme luopio loisii toisten kustannuksella, kun ei työnteko ei huvita.

Sitten kun aikanaan tarvitaan terveydenhuollon tai muuta vastaavaa palvelua, niin kyllä ollaan todennäköisesti valmiita käyttämään ja jopa vaatimaan.

Nyt sitten kaveri on vielä aikeissa aloittaa riitajutun maksajatahonsa kanssa.

Tekisi edes yleishyödyllistä työtä vaikka vanhusten tai vammaisten kanssa, mutta katin kontit. Onneksi ei ole oma poika.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Asian voi nähdä niinkin, että kun hän jättäytyy työmarkkinoilta pois, niin jollekin innokkaammalle on sitten yksi työpaikka lisää. Varsinkin jos se vaihtoehto on niinsanottu laillistettu orjatyö eli työharjoittelu yhdeksällä eurolla päivä - tämä on ihan suoraan työtä haluavien muroihin kusemista.

Kehotan kaikkia muitakin kyseenalaistamaan meille opetetut totuudet ja pohtimaan, onko omassakaan työssä mitään järkeä. Ylituotanto vaarantaa jo nyt vakavasti lajimme tulevaisuuden - ei sitä pitäisi enää enempää lietsoa.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Tähän vielä semmoinen lisäys, että käsittääkseni kyseinen henkilö ei ole syyllistynyt mihinkään rikolliseen vaan on suorastaan puhunut totta kysyttäessä.

Ihmettelen niitä ihmisiä, joiden mielestä pitäisi esimerkiksi valehdella työhaastattelussa, että kyllä kiinnostaa, jos ei kiinnosta.

Mitään vastaavaa moraalipaniikkia ei ikinä aiheudu silloin, kun selviää, että esimerkiksi luxemburgilaiseen pankkiin jemmattiin rikollisesti, eli siis tietoisesti lakia kiertäen, yhden ainoan henkilön toimesta 20 miljoonaa verottajaa pakoon.

Tätä minä vähän ihmettelen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

No, kirjailija ei kuitenkaan ole työtön, vaikka hyödyntäisikin erilaisia havainnoimiaan tai kokemiaan yhteiskunnan ilmiöitä oman tuotoksensa markkinoimiseksi.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Olen itse ollut jo pitkään sitä mieltä, että elämä olisi aika tarkoituksetonta ilman taiteita ja tieteitä. Kirjailija tuottaa pidemmässä juoksussa enemmän yhteishyvää kuin kymmenen key account manageria yhteensä.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Kirjailijan ammatti on ihan kunniallinen ammatti. Kirjailijat saavat toimeentulonsa yleensä kahdella tavalla (tai näiden yhdistelmällä): joko ansaitsemalla kirjojensa myyntituloilla (kustannussopimus tai omakustanteen osalta suoraan myyntituloilla) tai apurahoilla, mihin on edellytyksenä asema tunnustettuna kirjailijana.

Ei pelkästään se, että julistautuu kirjailijaksi ja ilmoittaa käyttävänsä aikansa kirjan kirjoittamiseen ansiotyön sijasta, edellytä että yhteiskunnan pitää elättää kyseistä henkilöä.

Niko Sillanpää

Ansiottomien sosiaalisten tulonsiirtojen maksamisesta eli perusteettomasta jakamisesta kieltäytyvä olisi se todellinen nykyajan aseistakieltäytyjä.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Odottelinkin milloin saadaan ensimmäinen "verot on varkautta!"-kommentti.

Itse kieltäytyisin mielelläni yhteisen hyvän perusteettomasta ja kohtuuttomasta jakamisesta esimerkiksi vaatimalla Googlen maksamaan Euroopassa ansaitsemistaan noin 22 miljardin voitoista vähän enemmän kuin 0,25 prosenttia veroa.

Kieltäytyisin myös jakamasta yksityisille yrityksille suomalaisten rahaa vuosittain sen noin 320 miljoonaa, mitä siirtohinnoittelun "luovalla" käytöllä nyt virtaa verottajan ohi.

Tälläiset "pikkujutut" eivät kuitenkaan iki kuuna päivänä vaivaa libertaristien ja muiden oikeistolaisten mieliä; sen sijaan nostetaan valtava äläkkä sosiaaliturvan väärinkäyttäjistä ja siitä yhteensä ehkä noin 4 miljoonan euron vuotuisesta "vahingosta" mitä he mahdollisesti aiheuttavat.

Tämä kertoo minusta ihan tarpeeksi siitä, millä asialla olette.

Niko Sillanpää

Kv verokilpailun epäterveellisyydestä vallitsee kai aikalailla yksimielisyys koko poliittisessa spektrissä. Verokilpailua on helppo kritisoida oikeistolaisesta viitekehyksestä esim. markkinoiden vääristymisen näkökulmasta. Eri asia on, mitä tälle voidaan tehdä, esim. EU on ollut melko hampaaton edes sisäisten veroparatiisiensa suitsimisessa.

Suomen valtio ei anna millekään yksityiselle taholle rahaa olettamatta saavansa sitä takaisin. Sijoittamiseen sisältyy toki riski ja venture capital -tyyppisen manööverit sitten erikseen.

Asetelma on Googlen ja elämäntapatyötön "Ossin" (vaimikähännytoli) vertailussa eri myös arvon tuottamisen kannalta. Lähtökohta on, että tuotettu arvo kuuluu tuottajilleen eli yksityisille tahoille, se ei ole "yhteistä" niille, jotka eivät ole osallistuneet kyseisen arvon tuottamiseen. Siinä, missä esimerkiksi Google tuottaa erittäin runsaasti arvoa palveluina, "Ossi" ei tuota mitään arvoa (jolla olisi markkinoilla vaihdettavuutta). Näin ollen hänen oikeudenmukainen neuvottelulähtökohtansa on, että hän ei myöskään saa mitään markkinoilla vaihdettavaa arvoa. Pelkkä "Ossin" olemassaolo ei tuota suoraa oikeutta mihinkään tuotettuun arvoon.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen Vastaus kommenttiin #12

Verokilpailua, veronkiertoa, luonnollisten monopolien yksityistämistä ja monia muita vallitsevan talousjärjestelmän ominaisuuksia olisi tosiaan erittäin helppo kritisoida oikeistolaisesta viitekehyksestä, mutta silti yritystoiminnan kritiikkiä ei poliittisen kentän oikealta laidalta kuulu käytännössä ikinä. Sen sijaan saamme valtavasti närkästystä siitä, että yksi ihminen kenties saa 500 euroa kuussa.

Kertoo ihan riittävästi siitä, kenen asialla olette.

Jos lähtökohta on se, että tuotettu arvo kuuluu tuottajilleen, niin miten ihmeessä perustelet vaikkapa sen, että Googlen omistama Youtube maksaa sisältöä tuottaville pieniä pennosia ja vie itse luokkaa 90% tuloista?

Ja jos ihmisen arvo typistyy siihen, mitä markkinoilla vaihtokelpoista hän tuottaa, niin perin on kapea ihmiskuva.

Onko esimerkiksi vammaisella mitään oikeutta mihinkään tuotettuun arvoon?

Tai lapsella?

Ja jos lapsella on oikeus johonkin tuotettuun arvoon siksi, kun hän saattaa joskus tuottaa jotain enemmän, niin mikä vika Ossin toiminnassa sitten oli? Hänhän nähtävästi käytti aikansa tuottaakseen kirjan. Ossin panosta yhteiskuntaan emme voi vielä edes arvioida, kun hän voi tehdä vielä jotain muutakin.

Ja jos jokainen valtion "riskisijoitus" ihmisiin ei tuotakaan, niin mitä sitten? Ei tuota myöskään jokainen sijoitus yrityksiinkään.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Semmoisiakin on. Siihen eetokseen kuuluu ettei mainosta tekoaan.

Juha Hämäläinen

Muutetaan perustoimeentulo suoraan perustuloksi, jonka päälle voi tehdä jotain ilman suurta kaiken musertavaa byrokratiaa! Ja Suomi lähtee nousuun!

Lisää ajatuksia löytyy tuolta, vaikka et pöytää tarvitsikaan!

https://www.huuto.net/kohteet/ainutlaatuinen-suomi...

Käyttäjän JaakkoLautaoja kuva
Jaakko Lautaoja

Kokeilkaapa ihan piruuttaan alkaa maksaa työnteosta PALKKAA, niin yllätytte, miten helposti sitä tekemään on tulijoita. Ilmaistyötä ei kenenkään itseään kunnioittavan pidä tehdä, kuin omasta aloitteestaan.

Käyttäjän JaakkoLautaoja kuva
Jaakko Lautaoja

Kokeilkaapa ihan piruuttaan alkaa maksaa työnteosta PALKKAA, niin yllätytte, miten helposti sitä tekemään on tulijoita. Ilmaistyötä ei kenenkään itseään kunnioittavan pidä tehdä, kuin omasta aloitteestaan.

Jari Rahkonen

Reilua olisi että jokaista "Ossia" varten olisi pystymetsä jonne saisi mennä elämään vapaasti, ilman velvoitteita.

Käyttäjän KrisHyry kuva
Kristiina Hyryläinen

Suosittelen lukemaan edesmenneen Matti Hyryläisen (1942-2013) kirjoituksen: "Kaikki työ ei ole arvokasta". http://kirjoituksiataloudesta.blogspot.fi

Käyttäjän HannuMyllynen kuva
Hannu Myllynen

Maailma ei ole läheskään valmis eikä koskaan tule valmiiksi.
Työ ei siis tekemällä lopu vaan lisääntyy.
Tehtävät ja ammatit muuttuvat .

Ihmiset päättävät ja valitsevat mitä tekevät ja mitä ostavat. Toiselle tärkeä on toiselle turha.

Markkinatalous ei oikeastaan ole mikään järjestelmä vaan myriadien toinen toisiinsa vaikuttavien prosessien kaoottinen kokonaisuus.

Toimituksen poiminnat