Hallituksen ilmastostrategia on huono, mutta vaihtoehdotkaan eivät ole hyviä

Hallituksen ilmastostrategia hyväksyttiin keskiviikkona Eduskunnassa ilmoitusasiana. Strategia on lyhytnäköinen ja se tulee lisäämään Suomen taloudelle ilmastonmuutoksesta ja sen taltuttamisesta koituvia riskejä. Harmi kyllä, esitetyt vaihtoehdot eivät ole merkittävän paljon parempia.

Olen usein kritisoinut ainoaa vaihtoehtoisen energia- ja ilmastostrategian ylipäätään laatinutta puoluetta eli Vihreitä. Kritiikkini keskiössä on ollut Vihreiden 1980-luvulta perimä vaistomainen ydinvoiman vastustus, joka on osaltaan ajanut myös Vihreän energiastrategian umpikujaan: ongelmallista ja riskialtista biomassan energiakäyttöä on myös Vihreiden mielestä jatkettava ja jopa lisättävä, jotta ydinvoima saadaan korvattua. Vihreiden kunniaksi on kuitenkin sanottava, että muilla puolueilla yritystäkin on vielä vähemmän. Nyt Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten äänillä hyväksytty ja SDP:n vastalausetta vaille jäänyt strategia nojaa käytännössä siihen, että bioenergia lasketaan jatkossakin paperilla nollapäästöiseksi. Näin asia ei ole, kun tarkastellaan niitä vaikutuksia, mitä ns. maankäytön muutokset aiheuttavat metsien muodostamissa hiilinieluissa. 

Valittu strategia kasvattaa myös maailman kokonaispäästöjä, koska bioenergiaa tullaan sen puitteissa lisäämään nyt päästökaupan piirissä olevalla energiasektorilla. Kun biomassaa poltetaan energiaksi, hiilidioksidia vapautuu väistämättä ilmaan. Mutta koska biomassa lasketaan  vielä toistaiseksi nollapäästöiseksi, sen polttamiseen ei tarvitse hankkia kalliita päästöoikeuksia. Jos biomassalla korvataan fossiilisia polttoaineita, näiden polttoaineiden päästöoikeudet siis vapautuvat, vaikka hiilidioksidin pumppaaminen ilmakehään jatkuu edelleen. Vapautuneet päästöoikeudet tullaan nykyjärjestelmän puitteissa käyttämään jossain muualla.

Tähän saakka Suomi ja Ruotsi ovat onnistuneet lobbauksellaan estämään bioenergian hiilitaseen laskemisen todellisen toteuman mukaisesti, mutta lienee vain ajan kysymys, milloin tämä fantasia romahtaa. Kun näin käy, hallituksen lupauksiin ja linjauksiin luottaneet energiayhtiöt tulevat pettymään karvaasti: bioenergiallekin kun tulee silloin päästömaksu, eikä bioenergian jo nyt horjuva kannattavuus tälläisiä lisämaksuja tule kestämään. Päästömaksujen ohella biomassalta tullaan luultavasti tulevaisuudessa odottamaan sen kestävyyden osoittavia sertifikaatteja, jotka nekin lisäävät tuotannon kustannuksia. Odotettavissa on siis muutamien vuosien sisällä suurta älinää, kun tuolloin vallassa oleva hallitus joutuu tunnustamaan tosiasiat ja tekemään energiapoliittisen täyskäännöksen.

Valitettavasti hallituksen päätöstä äänekkäästi haukkuneiden Vihreiden strategia ei kokonaisuudessaan ole mitenkään erityisen paljon parempi. Vihreiden visioissa kangastelee edelleen Fennovoiman kaataminen. Jos näin käy, Suomen energiasuunnitelmiin syntyy noin yhdeksän terawattitunnin kokoinen aukko. Tämä on noin 50 prosenttia enemmän kuin nyt rakenteilla oleva tuulivoima tuottaisi yhteensä. Vihreät kuitenkin esittävät edelleen tämän aukon kuromista umpeen nimenomaan biomassan käyttöä lisäämällä. Ainoa ero hallituksen esitykseen on puhe "peltobiomassasta" jotenkin metsäbiomassaa merkittävästi parempana ratkaisuna. Ideassa on teorian tasolla totuuspohjaa, mutta huomaamatta jää, että päästöjä saataisiin tehokkaimmin laskuun, jos peltobiomassalle jyvitetyt pellot metsitettäisiin hiilinieluiksi. 

Vaikuttaakin vahvasti siltä, että mikään puolue ei todellisuudessa ota ilmastonmuutosta tosissaan. Tämä kenties vakavin lajimme toistaiseksi kohtaamista uhista onkin kaikille puolueille lähinnä keppihevonen omien mielihalujen ja eturyhmien intressien edistämiseksi. Kaikilla puolueilla on myös omat inhokkinsa, ja nyt on jo hyvin nähtävissä, miten ydinvoiman vastustuksessa 1980-luvulta saakka hiotut strategiat on otettu käyttöön tuulivoiman vastustamisessa. 

Näillä konstein itse ongelma vain taitaa jäädä ratkaisematta.


Olen nyt kirjoittanut energia- ja ilmastonmuutosasioista seitsemän vuoden ajan. Tänä aikana ilmastonmuutoksen torjunnassa ei ole tapahtunut mitenkään ylettömän paljon edistystä: jo vuonna 2010 oli selvästi nähtävissä, että uusiutuvien hinta tulee laskemaan ja niiden määrä tulee lisääntymään nopeasti, mutta että niiden lisääminen tulee vaikeutumaan vaihtelevan tuotannon määrän kasvaessa, ja nyt nähty ja jotkut sokaissut eksponentiaalinen kasvu tulee hidastumaan kauan ennen kuin uusiutuvat energianlähteet ovat kyenneet korvaamaan fossiiliset energianlähteet. Jo noihin aikoihin oli nähtävissä, että pullonkaulaksi uusiutuvien lisäämisessä tulee muodostumaan edullisen ja helposti skaalautuvan energiavaraston puute, ja että paljosta puheesta huolimatta tälläisten varastojen kehittäminen 130 vuoden yrityksen jälkeen on edelleen vaikeaa, eikä niiden kannattavuus ole välttämättä koskaan riittävällä tasolla. Ja jo tuolloin oli nähtävissä, että edullisin ja nopein dekarbonisaatiostrategia pitäisi lähes varmasti sisällään merkittävän määrän ydinvoimaa.

Keskustelu ilmastonmuutoksen torjunnasta pyörii silti edelleen samoja vanhoja latuja, eikä asia edes juuri kiinnosta Vihreiden lisäksi muita puolueita tai niiden äänestäjiä (ainakaan tarpeeksi, jotta se näkyisi puolueiden toiminnassa). Samaan aikaan uusiutuvia kauppaavat julistavat edelleen suureen ääneen, miten nämä edelleen vasta noin prosentin maailman energiannälästä tyydyttävät uudet energianlähteet ovat aivan kohta valtaamassa koko maailman; heidän puheidensa mukaan ilmastonmuutos on käytännössä jo ratkaistu, ja vain inhottavat luddiitit ovat väistämättömän edistyksen jarruina. Retoriikka on tarkalleen samaa millä ydinvoimaan hurahtaneet perustelivat 1960-luvulla, että vuoteen 2000 mennessä edes öljyn pumppaaminen maasta ei kannata, kiitos lähes ilmaisen atomisähkön.

Pelkään, että olemme epäonnistumassa pahan kerran, ja lopputuloksena on paitsi planeetan historian suurimpiin kuuluva luonnontuho, hyvin mahdollisesti myös valtava kansainvaellus – ja fasismin nousu. Olen kuitenkin hakannut nyt päätäni seinään tässä asiassa niinsanotusti riittävästi, ja toivotan onnea uusiutuvia kauppaaville ja uusiutuviin kritiikittömästi suhtautuville: toivon aivan vilpittömästi, että suuret lupauksenne ja toiveenne toteutuvat.

Henkilökohtaisesti aion pitää energia- ja ilmastoasioista nyt taukoa, ja keskittyä esimerkiksi talous- ja yhteiskuntajärjestelmän vaihtoehtojen tutkimiseen. (Ymmärrän nyt myös paljon paremmin kuin ennen, miksi ihmisiä on niin vaikea saada kiinnostumaan ilmastonmuutoksesta: se kun on vallattu osaksi hyvin tietynlaista poliittista ajattelua, ja jos tuota ajattelua ei enempi vähempi sataprosenttisesti jaa, saa kuulla olevansa suorastaan vihollinen.)

Suosittelen edelleen kaikille toimintaa ympäristön hyväksi, ja voin edelleen suositella esimerkiksi Suomen Ekomodernisteihin liittymistä. Omat voimani olen nyt asian suhteen vain käyttänyt. Kiitos silti kaikille lukijoilleni! Jatkossa enemmän talousjärjestelmään ja lohkoketjuihin keskittyviä kirjoituksia voi lukea myös uudesta suomenkielisestä blogistani: jmkorhonen.fi

yyyy
Turku

Maailmaa pyörittää energia. Se, kuinka se tuotetaan, tulee ratkaisemaan tämän vuosisadan kehityksen, yhteiskuntiemme kohtalon, ja kenties ihmislajin tulevaisuuden. Lisää aiheesta ja aiheen vierestä tällä blogilla ja Rauli Partasen kanssa kirjoittamissani kirjoissa Uhkapeli ilmastolla ja Musta hevonen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu