Vihreät: ilmastonmuutos ei edelleenkään kovin vakava uhka

Helsingin väistyvä valtuusto päätti pitkälti Vihreiden ja vasemmiston äänin yrittää vielä kerran hidastaa ilmastonmuutoksen torjuntaa noin 50 prosenttia enemmän kuin tuulivoiman kieltäminen Suomesta kokonaan urakkaa hidastaisi.

Jos haluaa ymmärtää, miksi ilmastonmuutoksen torjunnassa tullaan todennäköisesti epäonnistumaan, ei tarvitse katsoa tämän kauemmaksi. Siitä huolimatta, että ilmastotoimien kiireellisyydestä on muistutettu jatkuvasti kovenevin äänenpainoin jo parinkymmenen vuoden ajan, edes "tiede"- ja "ympäristö"puolueena itseään mainostava puolue ei ole kyennyt tarkastelemaan ydinvoimaan liittyviä uskomuksiaan tosiasioiden ja tutkimustiedon valossa uudestaan. Miksipä siis pitäisi olettaa, että seuraavan 20 vuoden aikana mikään muu puolue muuttaisi politiikkansa perusoletuksia?

Fennovoiman ydinvoimahankkeesta voi perustellusti olla montaa mieltä. Jos ajattelun johtotähtiä ovat se, että kaikki Venäjän toimet ja sijoitukset Suomessa ovat ehdottomasti vakava uhka, tai jos näkee energiasektorin keskeiseksi tavoitteeksi nopeiden voittojen tavoittelun, Fennovoiman hankkeen vastustaminen on hyvin ymmärrettävää. Ymmärrän myös hankkeen vastustamisen epämääräisemmistä hygieniasyistä: tapa, millä hanke lopunviimein läpi ajettiin, oli häpeällinen – joskin tyhmiä rajoitteita vaatimalla tilaa myös tyhmiä ratkaisuja. 

Mutta paljon vähemmän ymmärrettävää on se into, millä ilmastonmuutoksen suureksi uhaksi toistuvasti nostavat ja edistyksellisenä, populismin vastaisena ilmastopuolueena mielellään profiloituvat Vihreät vastustavat vähähiilisen energiantuotannon rakentamista. Elämme kohta 2020-lukua, ja kuten äskettäinen IEA:n tilannekatsaus kertoo, ihmiskunta on saamassa ilmastonmuutoksen torjunnasta hylätyn. Lähes yksikään kymmenistä tarvittavista yhteiskunnallisista ja teknisistä muutoksista ei etene riittävän nopeasti, ja nykymenolla näyttää lähes varmalta, että ilmastotavoitteissa ei tulla pysymään.

Vihreiden puolustukseksi on toki sanottava, että muut puolueet eivät ilmastonmuutosta huomioi sitäkään vähää. Mutta miksi niiden pitäisi? Vihreät lähettävät itse koko ajan koko yhteiskunnalle vahvaa viestiä: ilmastonmuutos ei ole kovinkaan vakava uhka, mitään kiirettä ei ole, eikä vanhakantaista ajattelua varsinkaan ole mitään tarvetta muuttaa. Samojen tahojen mukaan ilmastonmuutos ratkaistaan vielä kehitteillä olevilla tai jopa keksimättömillä teknologioilla helposti, halvalla ja kaikille kaikkea hyvää tuoden. Kun tätä viestiä lähettää taho, joka mielellään kyllä on sormi pystyssä kertomassa muille, miten ilmastonmuutoksen eksistentiaalinen uhka vaatii koko yhteiskunnallisen ajattelun perinpohjaista uudistamista, mutta ei ole itse valmis muuttamaan omaa ajatteluaan, onko ihme, että kyynisyys, lamaannus ja katteeton tekno-optimismi pitävät suurta yleisöä tukevasti otteessaan?

Asiaa voisi ehkä havainnollistaa pienellä ajatusleikillä. Oletetaan, että Absurdilan kunnassa on puolue, joka on kymmeniä vuosia mainostanut olevansa koulutuspuolue ja pitävänsä koulutusarvoja tärkeinä. Puolue on moittinut muita puolueita koulutusarvojen unohtamisesta, ja lasten tulevaisuuden vaarantamisesta, erityisesti siksi, koska kunnan koulutalo on vanha ja homeinen. 

Nyt kunnassa olisi viimein rakenteilla uusi koulutalo, osin ulkopuolisen rahan turvin. Mutta mitä tekee koulutuspuolue? Vastustaa hanketta ankarasti ja yrittää kaikin keinoin saada sen kaatumaan, koska joskus 1980-luvulla puolueen peruslinjauksiin sattui kuulumaan luja usko suurkoulujen haitallisuuteen ja hajautetun kotiopetuksen suosiminen. Kun kriitikot kysyvät, miten opetus ajateltiin järjestää, koulutuspuolueen edustajat maalailevat suuria visioita tekoälystä, virtuaalitodellisuuksista ja e-oppimisesta.

Olisiko aivan kohtuutonta, jos Absurdilan kunnassa asuvan mielestä koulutuspuolue osoittaisi käyttäytymisellään, ettei se todellisuudessa pidäkään koulutusta kovin tärkeänä asiana?


Vihreiden juhlimaa "suurvoittoa" on jo nyt käytetty ilmastodenialistien piirissä jälleen yhtenä esimerkkinä siitä, että ilmastonmuutos ei olisi todellisuudessa mikään uhka: miksi se olisi, jos Vihreätkin jatkavat refleksinomaista, 1980-luvulta periytyvää ydinvoimavastaisuuttaan?

Jos Fennovoiman hanke nyt kaatuu, menetämme noin yhdeksän terawattitunnin (TWh) vuosituotannon verran vähähiilistä sähköä. Tällä hetkellä esimerkiksi tuulivoimaa on rakenteilla koko Suomeen vain yhteensä noin kuuden terawattitunnin tuotannon verran, ja määrän lisääminen yhdeksään vaikuttaa poliittisesti vaikealta. Saman energiamäärän tuottaminen esimerkiksi Vihreiden edelleen hiljaisesti suosimalla bioenergialla vaatisi joka vuosi noin 80 Keskuspuistoa vastaavan metsäalan parturointia, tai vastaavan alan muuttamista hypoteettisten energiakasvien viljelyyn. Kaiken kaikkiaan, edes Vihreillä ei vaikuta olevan minkäänlaista hajuakaan siitä, miten Fennovoiman kaatumisen jättämä aukko kenties korvattaisiin aidosti vähähiilisellä tuotannolla tai energiansäästöllä – joten todennäköisintä olisi, että hankkeen kaatuminen johtaisi polttamisen aseman vahvistumiseen. 

Tätä touhua katsellessa on täysin mahdoton välttyä ajatukselta, että ilmastonmuutoksen torjunta on tuomittu epäonnistumaan. Ilmastonmuutoksen paperilla ja juhlapuheissa "vakavasti" ottavat tahot tekevät edelleen kulissien takana kaikkensa sabotoidakseen vähähiilistä tuotantoa, jos se sattuu olemaan jotain sellaista, mitä heidän äänestäjänsä 40 vuotta kestäneen propagandan seurauksena inhoavat. Samaan aikaan poliittisen kentän toisella laidalla käytetään kyseenalaisia perusteluja aivan samalla mitalla torppaamaan vaadittavat uusiutuvan energian lisäykset. Hölmöläisten peitonjatkaminen ei yksinkertaisesti enää vain riitä. 

Uskon, että historia tulee vielä tuomitsemaan ne, joiden mielestä vielä vuonna 2017 ihmiskunnalla on hyvin varaa jättää käyttämättä merkittävät vähähiilisen energian lisäysmahdollisuudet. Tässä siis Fennovoiman kaatamisen puolesta äänestäneet historian muistiin.

Tulevat sukupolvet! Meidän mielestämme vielä vuonna 2017 oli hyvin varaa tyrmätä 9 terawattitunnin verran vähähiilistä energiantuotantoa, eli 50 prosenttia enemmän kuin Suomeen samaan aikaan rakenteilla oleva tuulivoima tulee tuottamaan:

Zahra Abdulla (vas.)
Paavo Arhinmäki (vas.)
Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.)
Jussi Chydenius (vihr.)
Yrjö Hakanen (SKP)
Jasmin Hamid (vihr.)
René Hursti (RH)
Mari Holopainen (vihr.)
Veronika Honkasalo (vas.)
Suzan Ikävalko (vihr.)
Sirkku Ingervo (vas.)
Emma Kari (vihr.)
Otso Kivekäs (vihr.)
Dan Koivulaakso (vas.)
Tuuli Kousa (vihr.)
Minerva Krohn (vihr.)
Eija Loukoila (vas.)
Hannele Luukkainen (kok.)
Silvia Modig (vas.)
Elina Moisio (vihr.)
Sami Muttilainen (vas.)
Terhi Mäki (SDP)
Hannu Oskala (vihr.)
Osku Pajamäki (SDP)
Terhi Peltokorpi (vihr.)
Erkki Perälä (vihr.)
Sirpa Puhakka (vas.)
Tuomas Rantanen (vihr.)
Nasima Razmyar (SDP)
Jukka Relander (vihr.)
Pekka Saarnio (vas.)
Osmo Soininvaara (vihr.)
Leo Stranius (vihr.)
Johanna Sydänmaa (vihr.)
Kaarin Taipale (vihr.)
Tuomo Vainikainen (vihr.)
Sanna Vesikansa (vihr.)
Anna Vuorjoki (vas.)
Thomas Wallgren (SDP)

 

 

 

yyyy
Turku

Maailmaa pyörittää energia. Se, kuinka se tuotetaan, tulee ratkaisemaan tämän vuosisadan kehityksen, yhteiskuntiemme kohtalon, ja kenties ihmislajin tulevaisuuden. Lisää aiheesta ja aiheen vierestä tällä blogilla ja Rauli Partasen kanssa kirjoittamissani kirjoissa Uhkapeli ilmastolla ja Musta hevonen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu