Juhlaraha: kontekstilla on väliä
Suomen itsenäisyyden ”haasteita ja saavutuksia” juhlistavien juhlarahojen keskeinen ongelma ei ole kyseisten kolikoiden mauttomuus sinänsä, vaan konteksti.
”Kolikolla on kaksi puolta” sopii hyvin taideteoksen teemaksi. On myös aivan oikein pyrkiä muistamaan myös historian kipukohtia, eikä pelkästään (yhdenlaisen) historiankirjoituksen juhlahetkiä. Erityisesti sisällissodan muistamiseen on paljonkin hyviä syitä.
Mutta kun Suomen itsenäisyyden sadan vuoden ”haasteiden ja saavutusten” juhlistamista varten kaupataan Suomen valtion hyväksymää käypää maksuvälinettä sanoilla ”Tilaa upea juhlaraha!”, kolikon aiheena odottaisi näkevänsä hiukan jotain muuta kuin kuvan valkoisista teloittamassa punaisia. (Jos ihmettelet, oliko punaisten ampuminen taiteilijan mielestä haaste vai saavutus, et liene yksin.) On myös vähän erikoista, että taiteilija näkee valkoisen terrorin ”toisen puolen” olevan nimenomaan Olympiastadion – itse olisin ehkä ottanut aiheeksi vaikkapa torpparilain, yleisen oppivelvollisuuden tai kansaneläkelain – mutta toisaalta, en ole taiteilija.
Tästä syystä teosta irrallisena taideteoksena puolustaneiden professorien lausunnot menevät metsään. Kyse ei ole vain rahasta sinänsä, vaan kontekstista, jossa se esitettiin. Havainnollistan tätä eroa esimerkillä.
Valokuva uunista. (Lähde: Wikimedia Commons)
Tällä valokuvalla haluaisin muistuttaa ihmisiä yhdestä ihmiskunnan historian mustimmasta hetkestä. Kuvassa on aito ihmisruumis ja aito Dachaun keskitysleirin krematorio, jonka toimintaa kuvassa esitellään. Tässä kontekstissa kuvan käyttö ei liene mitenkään erityisen riidanalaista.
Mutta jos konteksti on tämä:
Sama valokuva uunista, eri konteksti. (Voit myös kuvitella kuvan ja tekstin uunintekijän verkkosivulle.)
Kontekstilla on siis väliä, eikä taideteostakaan voi arvioida täysin erillään kontekstista. Ei välttämättä ole taiteilijan syytä, että juhlarahaa myytiin nimenomaan juhlarahana (konnotaatio: punaisten ampumista on syytä juhlia), tai että Rahapaja käytti nettisivuillaan markkinointitekstinä kauniisti sanottuna kuva-aiheeseen täydellisen sopimatonta, TV-shopmaista mainoskieltä. Mutta nyt kävi näin, ja rahojen vetäminen liikenteestä on täysin oikea päätös.
Tarinan opetus lienee siinä, että suunnittelussa yksityiskohdilla on todellakin väliä – ja että joku piti hyvänä ideana sitäkin, että laittomia teloituksia kuvaavaa rahaa mainostetaan ”upeana juhlarahana.”
Kiireiselle suunnittelijalle sopivana kuvallisena ohjeistuksena kirjoituksen keskeinen viesti on tässä:
(Kirjoitus on julkaistu myös osoitteessa jmkorhonen.fi)
Valkoisen terrorin ( 1918) kääntöpuolelle olisinkin kuvannut suomalaiset sotilaat rintarinnan talvisodan juoksuhaudassa torjumassa punaista terroria ( 1939 ).
Tässä kontekstissa teloituskuva olisi ollut jopa onnistunut valinta.
P.S. Juhlakolikko kattaa ajanjakson 1917-1939.
Ilmoita asiaton viesti
Poisvedetyn Suomi 100 -teloituskolikon parempi kääntöpuoliskokaan ei riitä tekemään siitä kelvollista muistuttamaan ja juhlistamaan kokonaisosuvasti itsenäisyytemme ajan alkuvuosista, kansalaissodasta selviytymisestä sekä Suomen kansakunnan ja demokraattisen valtion rakentamisesta ja muotoutumisesta.
Millaisella kuvastolla sitten kerrottaisiin maltillisen objektiivisesti Suomi-neidon vuosista 1917-1939, sortumatta syyllistyttämään jälkijättöisesti muitakaan kuin rahaministeriä ja oppositiopäällikköä? Miksi toistella enää tunnustuksellisia luokkasotamottoja tai lapualaisten ”ei oikeutta maassa saa, ken itse sit’ ei hanki”. Keskisuuren pääoman ja jälkiproletariaatin edustajilla soisi jo 2017 olevan yhteisesti hyväksytty juhlaraha, oli valuutta mikä on. Ks. Saako Suomi 100 -juhlakuvasto lyödä mynttiä ’lahtarit aloitti!’ -narratiivilla? http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri…
Ilmoita asiaton viesti
Se valokuva, josta juhlaraha on kopsattu, tuntuu jotenkin epätodelliselta teloitustilanteelta. Saattaapi hyvin olla opiskelijapoikien keppostelua seuraavista syistä;
– teloitettavien vaatetus varsin trendikäs, tai sitten ylempää johtoa
– noin läheltä eivät edes natsit ja kommunistit Neuvostoliitossa antanut niskalaukauksia.
– kädet olisi sidottu selän taakse
Trofeekuvia on otettu jokaisesta vastaavasta sodasta tai konfliktistä, mikäli on kamerat yms. mukana, äärimmäisissä tilanteissa varsin tyypillistä vrt metsästäjien kaadot, adrenaaliryöppy ei katumusta….
ps Tämä on vain yksi vaihtoehto moisesta välikohtauksesta pahana aikana Suomen historiassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuva on ilmiselvästi lavastettu propagandatarkoituksiin. Ryhdikkäinä, rauhallisina ja hyväntuulisina kiiltävissä saappaissaan ja solmiossa vuoroaan odottavat ”kuolemaantuomitut” eivät esiinny uskottavasti, ja kaksi ”teloittajaa” tähtää oikealta ohi niin läheltä, että vapaina seisovat ”teloitettavat” voisivat hyvin käyttää lukumääräistä ylivoimaansa yhteistuumin kertalaukauksia ampuvia vastaan ja muuttaa koko asetelman. ”Maahan tuupertunut” ensimmäinen ”kuollut” ei ole uskottavassa asennossa eikä näytä kiinnostavan ketään elossa olevista.
Epäuskottava tilan käyttö johtuu kuvaajan pyrkimyksestä mahduttaa kuva-alalle kaikki rekvisiitta ”ruumista” myöten niin alleviivatun selvästi ja näkyvästi, että tyhmempikin tajuaisi. Liekö vaikuttamassa myös tuon aikainen kirjapainotekniikka, joka vaati sanomalehtikuvilta ylikorostettua graafista selkeyttä ja kuvan kohteilta riittävää kokoa.
Ilmoita asiaton viesti