*

Y:llä alkavista asioista Ympäristö. Yhteiskunta. Yhteisöllisyys. Ymmärrys. Ydinvoimastakin joskus vähän.

Äänestääkö itseään vai lapsiaan varten? Luonnonsuojelu ja kuntavaalit

  • Ilmastonmuutos ei ole enää kaukainen uhka, vaan lastemme elämään merkittävästi vaikuttava tekijä.
    Ilmastonmuutos ei ole enää kaukainen uhka, vaan lastemme elämään merkittävästi vaikuttava tekijä.

Miten ympäristöä ja tulevaisuutta ajattelevan kannattaisi äänestää kunnallisvaaleissa, vai kannattaako mitenkään? Tätä kysymystä olen pohtinut viimeisen parin viikon ajan, siitä lähtien kun alkuperäisen suosikkini Vihreiden puheenjohtaja ilmoitti käyttävänsä odotettua vaalivoittoa yritykseen sabotoida ilmastonmuutoksen torjuntaa vähintään puolet Perussuomalaisia pahemmin.

1. Miksi ympäristöasioita pitäisi kuntavaaleissa edes miettiä?

Kunnallisvaalit eivät ole varmastikaan ne maailman merkittävimmät vaalit, ja etenkin juuri kunnallisvaaleissa päätetään monista tärkeistä asioista, joilla ei ole mitään yhteyttä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Kunnallisvaaleissa onkin ehkä enemmän kuin missään muissa vaaleissa perusteltua äänestää nimenomaan ehdokasta, jonka ideat oman kunnan kehittämiseksi ja paikallisluonnon suojelemiseksi kuulostavat omaan korvaan parhaimmalta - jopa riippumatta siitä, mitä mieltä ehdokas saattaa olla valtakunnallisista tai koko maailman asioista. 

Jos kunnallisvaaleissa haluaa silti vaikuttaa Suomen ja maailman tulevaisuuteen myös oman kunnan rajoja pidemmälle, millaisiin asioihin kannattaisi ehdokasvalinnassa kiinnittää huomiota? 

Ihmiskunnan ja kenties lajimme säilymisen kannalta yksi keskeisimmistä kysymyksistä on se, miten saisimme Suomen ja koko maailman irti fossiilisesta energiasta. Kuten kuvasta näkyy, ilmastonmuutos ei ole enää kaukainen uhka, vaan se tulee olemaan todellisuutta meidän lapsillemme ja lastenlapsillemme. Miljoonat nyt elävät ihmiset tulevat näkemään vuoden 2100, ja kun tänä vuonna syntyvät päättävät opiskelunsa ja siirtyvät työelämään, teollisuusmaiden pitäisi tulla toimeen lähes täysin ilman fossiilisia polttoaineita. 

Ilmastonmuutos ei ole kuntavaalien keskeisin kysymys, mutta kunnissa tehdään paljon päästökehitykseen vaikuttavia ratkaisuja. En myöskään ole kovinkaan perehtynyt muuhun politiikkaan, enkä usko pystyväni antamaan vakuuttavia neuvoja juuri missään muussa poliittisessa kysymyksessä - poikkeuksena kenties innovaatiopolitiikka, mutta siitä päätetään yleensä korkeammilla tasoilla. Siksi keskityn tässä kirjoituksessa energia- ja ympäristöpolitiikkaan, mitkä ovat nykyisin suurelta osin sama asia. 

2. Miten strategisesti ajattelevan luonnonystävän kannattaisi äänestää?

Ensimmäisenä olisi syytä pitää mielessä, että kunnallisvaalit ovat monelle ponnahduslauta politiikkaan. Suurin osa suomalaisista eturivin poliitikoista on aloittanut uransa kunnanvaltuutettuina, ja erityisesti nuorille politiikasta kiinnostuneille kunnallis- tai kaupunginvaltuusto on tärkeä ensiaskel uralla. Kunnallisvaalit ovat siis erittäin tärkeä mahdollisuus äänestää niitä, joiden toivoisi tulevaisuudessa päättävän koko maan ja kenties maailman asioista. Kannattaa siis äänestää varman ääniharavan tai ennakkosuosikin sijaan ehdokasta, jonka toivoisi menestyvän jatkossa: jokainen ääni on vähintäänkin osoitus luottamuksesta ja toive siitä, että ehdokas jatkaa töitä yhteisen tulevaisuutemme hyväksi.

Entä sitten puoluekanta? Perinteinen vastaus ympäristöstä huolestuneelle on ollut Vihreiden äänestäminen. Vihreät ovat monessa suhteessa kannatuksen arvoinen puolue, ja esimerkiksi kaupunkien kehittämisessä (jolla silläkin on suuria merkityksiä fossiilisten polttamisen kannalta) heillä on usein keskimäärin parhaat ideat. 

Valitettavasti kuitenkin tällä hetkellä Vihreiden äänestäminen vaarantaa fossiilisten nitistysurakkaa vähintään puolet enemmän kuin jopa ilmastonmuutokseen epäilevästi suhtautuvien Perussuomalaisten äänestäminen. Puolueen onneksi väistyvä puheenjohtaja Ville Niinistö ilmoitti äskettäin, että jos Vihreät voittavat Helsingissä, Vantaalla ja Turussa, he tulevat yrittämään Fennovoiman ydinvoimahankkeen kaatamista. On hyvin epäselvää, onko tämä edes mahdollista: lupaus on luultavasti populistista paskapuhetta ja ääntenkalastelua, sillä kaupungit ovat sitoutuneet hankkeeseen tiettävästi varsin pitävin sopimuksin. 

Riski on kuitenkin olemassa. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun poliitikot päättävät tehdä jotakin, maksoi mitä maksoi. Ja jos Vihreät onnistuvat tavoitteessaan, se tulee kaatamaan noin yhdeksän terawattitunnin (TWh) edestä vähähiilisen energiantuotannon lisäystä. 

Jos Perussuomalaiset saavat joissain vaaleissa uuden rökälevoiton ja kieltävät tuulivoiman käytön Suomessa kokonaan, vähähiilistä energiantuotantoa katoaisi vain noin kuusi terawattituntia. Vahinko olisi siis vain kaksi kolmannesta siitä, mitä Vihreät nyt tavoittelevat.

Edes Vihreillä ei myöskään ole minkäänlaista suunnitelmaa Fennovoiman korvaamiseksi ilman, että polttamisen asema vahvistuu. Todennäköinen seuraus projektin kaatumisesta olisikin polttamisen jatkaminen, kenties muutamilla kosmeettisilla myönnytyksillä aidosti vähähiiliselle tuotannolle.

Jos riskin tuulivoiman kieltämistä suuremmasta ympäristövahingosta on silti valmis ottamaan, Vihreillä on kieltämättä myös erittäin hyviä ehdokkaita. Ainoa ehdokas, jota olen erikseen suositellut, on itse asiassa Vihreä - Helsingissä ehdolla oleva Ilmatieteen laitoksen tutkija Atte Harjanne (630), ja voin rehellisesti sanoa, että olisin tyytyväinen jos hänet valitaan. 

Valitettavasti luonnonystävälle on eräs varsin hyvä syy äänestää jotain muuta puoluetta. Ydinvoimasta riippumatta, keskeinen ongelma Vihreiden äänestämisessä on nimittäin se, että yhdenkään Vihreän ehdokkaan äänestäminen ei vaikuta sanottavasti puolueen haluun torjua ilmastonmuutosta tai muita ympäristöongelmia.

Koko puolue kannattaa, ainakin paperilla, entistä voimaperäisempiä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi (vaikka unohtaakin vielä toistaiseksi kauniit sanat sillä sekunnilla kun pääsee vastustamaan ydinvoimaa) ja on yleisesti ottaen ympäristönsuojelun kannalla (ainakin niin kauan kun uusiutuvan energian aiheuttamista vahingoista ei puhuta). Vihreät ovat siis jo lukittu vastaus ja tulevaisuuden kannalta keskimäärin hyvällä asialla, vaikka virallisesti valitut keinot ovatkin tekno-optimistista unelmahöttöä eivätkä lainkaan niin ongelmattomia kuin puolue mielellään esittää.

Sen sijaan muiden puolueiden ympäristökantoihin on sekä mahdollista että tarpeellista vaikuttaa. Kuten ylempänä totesin, kunnallisvaalit ovat mainio keino edistää puolueiden uudistumista. Vihreät eivät yksinään kuitenkaan kykene koskaan riittäviin toimiin ilmastonmuutosta ja muita ympäristöongelmia vastaan. Toimiva strategia vaatii enemmistön tuen pitkäksi aikaa, eikä sitä saada aikaan edes yksittäisellä viherjytkyllä.

Siksi olisikin tuhlausta, jos tulevaisuudesta huolestuneet äänestäisivät nyt puoluetta, joka on jo yleisesti ottaen toimenpiteiden puolella. Strategisesti ajattelevan kannattaisikin valita jostain muuten itselleen kelvollisesta puolueesta ehdokas, jolla on halua tehdä kovemmin töitä ympäristön hyväksi, ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja polttamisen lopettamiseksi. Keskeinen ongelma kun ei ole se, että Vihreiden ympäristö- ja ilmastostrategiassa on ydinvoiman refleksinomaisen vastustuksen vuoksi isoja aukkoja - vaan se, että muiden puolueiden ohjelmat ovat vielä huonompia tai puuttuvat kokonaan. 

 

3. Ketä sitten äänestää?

Ehdokkaan etsinnässä yksi hyvä lähtökohta kanssani samoin ajattelevalle äänestäjälle on reilusti yli sadan kuntavaaliehdokkaan allekirjoittama vetoomus selvittää ydinkaukolämmön mahdollisuudet kaupunkien lämmittämisessä. (Kirjoitin aikaisemmin, miksi ehdotus on hyvä kirittäjä, vaikka yhtäkään ydinkaukolämpölaitosta ei koskaan rakennettaisi.)

On kuitenkin myös ehdokkaita, jotka syystä tai toisesta eivät ole aloitetta allekirjoittaneet, mutta ovat silti tosissaan polttamisen lopettamisen kanssa. Tästä syystä pyysin viime viikolla eri puolueiden Facebook-sivuilla ilmastonmuutoksen torjuntaan ja polttamisen lopettamiseen vakavasti suhtautuvia ehdokkaita ilmoittautumaan. Vastauksia tuli lähinnä SDP:n ja Vihreiden riveistä, mitä tosin voi myös selittää se, että satunnaisen nettikirjoittelijan kyselyt eivät näin kiireisenä aikana ehkä ehdokkaita tavoita. Olen kuitenkin koonnut ilmoittautuneet samaan taulukkoon ydinkaukolämpövetoomuksen allekirjoittaneiden kanssa, sekä täydentänyt listaa vielä Suomen Ekomodernistien Facebook-vaaliketjuun ilmoittautuneilla.

(Olen poistanut taulukon nyt vaalien jälkeen.)

Ketä sitten itse äänestäisin? Loppujen lopuksi äänestyspäätös on mitä suurimmassa määrin tunnekysymys. Olen seurannut energia- ja ympäristöpolitiikkaa nyt kymmenen vuotta, minulla on yksi korkeakoulututkinto ja väitöskirjani rajoitteiden ja teknologian suhteesta on viilausta vaille valmis. Tästä huolimatta en pysty mitenkään sanomaan, kuka olisi edes energia- ja ilmastomielessä "paras" ehdokas - puhumattakaan ehdokkaiden "parhauden" arvioinnista sellaisissa tärkeissä kysymyksissä, joista en tiedä sitäkään vähää mitä energiapolitiikasta. Siksi aion itse äänestää ehdokasta, joka toimii arvoihini sopivassa puolueessa, edistää ympäristön asiaa, vaikuttaa hyvältä ja asioihin perehtyvältä tyypiltä, ja kannattaa muutenkin suunnilleen sellaisia asioita, joita itse rajallisella kokemuksellani uskon hyviksi. Äänestän myös mieluummin ehdokasta, joka voisi kenties uudistaa puoluettaan - ja koska tasa-arvon toteutumisessa on Suomessa vieläkin paljon tehtävää ja koska uskon, että useampi nainen päättävissä asemissa olisi hyvä juttu, äänestän luultavasti naista. 

Valitettavasti en tunne kaikkia ehdokkaita niin hyvin kuin kenties haluaisin. Tästä syystä nostan esille vain muutaman ehdokkaan, jotka joko tunnen pidemmältä ajalta tai joiden ympäristöystävällisyyteen minulla on perusteltu syy uskoa. 

Nykyisessä kotikaupungissani Turussa kriteereihini sopivia ehdokkaita ovat ainakin demarien Petra Peltonen (383) ja Juhana Turpeinen (412). Jos on valmis ottamaan riskin Fennovoiman kaatamisesta, Vihreiden listalta nostaisin esiin erityisesti Heidi Niskasen (173), Tuomo Liljenbäckin (161), ja Jakke Mäkelän (169). Myös Piraattipuolueen ehdokkaiden äänestäminen vaikuttaisi hyvinkin ajateltavissa olevalta vaihtoehdolta; valitettavasti en osaa sanoa, kuka ehdokkaista olisi oma vaihtoehtoni.

Helsingissä SDP:n listoilla on esimerkiksi Maria Nyroos (440), Katariina Styrman (459), Pekka Tuominen (470) ja Otto Köngäs (417). RKP:llä on Sara Henriksson (181), Perussuomalaisilla Tiera Laitinen (797), Kokoomuksella Panu Hämäri (56), ja piraateilla Petrus Pennanen (1048). Vihreiden listoilta äänestäisin todennäköisesti Atte Harjannetta (630), Aino Tuomista (728) tai Mikko Särelää (721). 

Espoossa ääneni saisi luultavasti uuden liberaalipuolueen listoilla oleva Suomen Ekomodernistien puheenjohtaja Tea Törmänen (645). Muita hyviä ehdokkaita olisivat Vasemmistoliiton Nina Jurvanen (351) tai Susanna Koistinen (366) sekä Vihreiden Saara Hyrkkö (211). Kokoomuksessa maininnan ansaitsee Tere Sammallahti (88), jonka uskon haluavan todella torjua ilmastonmuutosta ja ympäristötuhoja, vaikka muusta politiikasta olemmekin lähes täysin eri mieltä.

Jyväskylässä saattaisin hyvinkin äänestää SDP:n työmyyrää Eetu Kinnusta (494).

Tampereella olen seurannut Vasemmistoliiton Tatu Ahposta (322).

Kotkassa nostaisin esiin Vihreiden energia- ja ilmastopoliittisen työryhmän puheenjohtajan Antti van Wonterghemin (42).

Raumalla olen kuullut hyviä asioita demarien Essi Virtasesta (94). 

Jos koet, että sinut tai ehdokkaasi kannattaisi nostaa listalle, kerro siitä - mielellään perustelujen kera - kommenteissa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Lähtökohtasi on mielestäni vähän ongelmallinen, sillä monilla Fennovoiman laitoksen vastustaminen lähtee muusta kuin ydinvoimavastaisesta ajattelusta. Esimerkiksi itse pidän sitä taloudellisesti ja poliittisesti isona riskinä. Eli jos haluaisit vaikuuttaa kaltaiseni epäilijän, tulisi sinun käyttää aikaa vähän sen pohtimiseen millaisia ei teknisiä riskejä laitokseen liittyy ja miten näitä riskejä voitaisiin vähentää.

taloudelliset riskit.

- laitoksen rahoitus nojaa venäläisten rahastojen varoihin. Kyseiset rahastot tyhjenevät kiivasta vauhtia joten on isohko riski, että laitoksen rahoitus ei ole todellisuudessa lainkaan kunnossa. Tämä luo kunnallisille energialaitoksille merkittävän hukkainvestointiriskin.
- Laitoksen sähkön omakustannushinta on suurin piirtein tupla markkinahintaan nähden. Eli kunnalliset sähköyhtiöt sitoutuvat ostamaan merkittävästi ylihintaista sähköä. Itse olisin valmis hyväksymään tämän kunhan myönnetään, että se on suoraa julkista tukea ydinvoimalle.
- laitoksen pysyminen aikataulussaan. Rosatomin monet hankkeet ovat pahasti myöhässä. Jos suomalainen laitos myöhästyisi samalla tavoin, nousisi laitoksen hinta merkittävästi ja sitä myöten myös sen tuottaman sähkön hinta.

Poliittiset riskit.

- Venäjän nykyiseen ydinaseyhtiöön sitoutuminen on itsessään ikävä poliittinen riski, mutta yleisellä tasolla ongelma on siinä, että Venäjä on toistuvasti käyttänyt energiaa poliittisena pelivälineenä jolla painostetaan eri maita sen tahtoon. Onko tällaisen painostusmahdollisuuden luominen Suomen kannalta viisasta?

P.S. niille jotka miettivät Espoon vihreiden kantaa (kun tuossa ylhäällä ei sitä tuotu esille) voin kertoa, ettei sitä ole. Fennovoiman hanke ei kosketa Espoota, sillä Espoo ei ole siinä mukana. Espoossa aikoinaan tehtiin sellainen virhe että paikallinen sähköyhtiö myytiin pois, eli Espoolla ei ole toimijaa joka edes voisi osallistua moiseen hankkeeseen.

Käyttäjän juhanaturpeinen kuva
Juhana Turpeinen

Ei tuo mahdotonta ole, mutta Vihreillä yleisesti ei riitä uskottavuus siihen että eivät vastustaisi kategorisesti ydinvoimaa. Kun "maahanmuuttokriitiset" vastustavat väärän värisiä, ei niistäkään kukaan kuulemma niitä ihonvärin takia vastusta. Syyt ovat olevinaan sitten ihan jotain muuta, vaikka se ihonväri aiheuttaa selkäydinreaktion, jossa niillä näennäisillä syillä ei ole osaa eikä arpaa.

Ville Niinistö on siis siinä tilanteessa, että sekin tietää jo olevansa niin väärässä, ettei vastusta kategorisesti ydinvoimaa. Sen sijaan se latelee toinen toistaan heikompia sijaissyitä, jolla peittää se selkäytimestä kumpuava ydinjihadismi. Ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä silä tavalla ei tosin tule mitään, mutta ei se kovin korkealla prioriteeteissä tosiaan taidakaan olla.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Tuo ydinvoiman kategorinen vastustaminen on lieventynyt vuosien varrella jonkin verran. Tuosta taitetaan peistä aina välillä vihreidenkin sisällä ja yhä enemmän suhtautuminen tuntuu menevän enemmän neutraaliin suuntaan - oma vaikutelmani vihreiden sisäisten keskustelujen perusteella on, että hiilivoima on jo korvannut ydinvoiman sinä energiamuotona jota kategorisesti vastustetaan. Nykyäänhän vihreät eivät esimerkiksi aja toimivista ydinvoimaloista luopumista. Mutta totta on, että edelleen vihreät vastustavat uusien ydinvoimaloiden rakentamista.

Käyttäjän juhanaturpeinen kuva
Juhana Turpeinen Vastaus kommenttiin #4

Vuosien varrella on myös tullut täysin selväksi, ettei se vastustaminen perustunut tieteeseen tai rationaaliseen ajatteluun. Siksi sitä on ruvettu peittelemään. On myös helpompi voittaa vaaleja jos ei aina aja niitä oikeasti ympäristöstä kiinnostuneita pois kohjoilla linjauksilla.

Niinpä puolueessa on nyt maltillisiakin, mutta valta on edelleen menneeseen jämähtäneellä vanhalla kaartilla, joka ei kykene peittämään pyhää vihaansa.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Keskeinen kysymys näin ilmastonmuutosnäkökulmasta on se, kannattaako noista riskeistä huolimatta hankkeen rattaisiin heittää enää enempää kapuloita.

Vihreiden suunnasta tuleva kritiikki näissä asioissa on tosiaan suunnilleen yhtä uskottavaa kuin "maahanmuuttokriittisten" puheet siitä, miten he eivät suinkaan vastusta ketään ihonvärin perusteella vaan ihan täysin muista syistä. Joidenkin kohdalla varmasti pitääkin paikkansa, ja osa kritiikistä voi osuakin kohteeseensa, mutta kokonaisuutena ottaisin enemmän kuin vähän suolan kanssa.

Rahoitushuoli on todellinen, mutta sille ei ole kovin paljon tehtävissä mitään.

Kunnallisten laitosten osallistumisen kritisointi on äärimmäisen kummallista silloin, kun se tulee sellaisen puolueen edustajalta, joka kannattaa vähähiilisen energian tukemista noin muuten. Hintakysymys on myös paljon monimutkaisempi kuin yksinkertainen sähkön hinnan vertailu antaa olettaa. Tuo sähkön hinta lasketaan nimittäin sillä oletuksella, että laitos tulee maksetuksi noin 20 vuodessa (jonka jälkeen se tuottaa todella halpaa sähköä vielä ainakin 40 vuotta). Kunnallinen sähkölaitos on sijoittaja, jolla on varaa ottaa pitkä sijoitushorisontti.

Lisäksi on täysin varmaa, että jos dekarbonisaatiossa halutaan edetä - keinolla millä hyvänsä - niin sähkön keskihinnan täytyy nousta. Nykyinen hintataso ei kertakaikkisesti riitä kannattelemaan dekarbonisaation vaatimia investointeja, eikä varsinkaan vielä ydinvoimaa selvästi kalliimpaa tuulivoimaa + tarvittavia varastointiratkaisuja.

Kolmas syy on se, että hinnan vakaus on arvo sinällään, ja sijoitusteorian mukaisesti siitä kannattaa maksaa jopa preemiota. Käsittääkseni useimmat yhtiöt ovat hankkineet osuuksia juuri hajauttaakseen sähkönhankintaansa, eivät sähkön yksinomaiseksi hankkimiseksi. Tämä on vain järkevää strategiaa, eikä kyseisen strategian arvoa voi päätellä katsomalla sähkön ennustettua keskihintaa (joka on yleensä vieläpä laskettu oletuksella, ettei ilmastonmuutokselle tehdä mitään) ja vertaamalla sitä Fennovoiman julkisuudessa ilmoittamaan "enintään"-hintaan.

Poliittiset riskit ovat nyt suurimmaksi osaksi toteutuneet jo. Kaikenlainen on tietenkin mahdollista, mutta 1) painostusmahdollisuudet ovat erittäin ylimainostettuja (Ukrainassakaan Venäjä ei ole kyennyt ydinvoimalla painostamaan, vaikka maan sähköstä puolet tulee venäläisperäisistä reaktoreista), 2) Fennovoimalle jopa Vihreät esittivät yhtenä vaihtoehtona maakaasun tuonnin lisäystä, ja 3) on täysin selvää, että suuri osa Fennovoiman turvallisuusuhalla tai Rosatomilla elämöivistä ei sanoisi halaistua sanaa, jos Rosatom rakentaisi Suomeen aurinko- tai tuulituotantoa.

Outi Alanko-Kahiluoto ei taannoisessa haastattelussa edes tajunnut kysymystä ja sanoi suoraan, ettei näkisi mitään syytä vastustaa jos Rosatom rakentaisikin aurinkovoimaa.

Näistä syistä ja historian vuoksi Vihreiden Fennovoima-kritiikki on jotakuinkin yhtä uskottavaa kuin persujen maahanmuuttokritiikki.

PS. suosittelen lukemaan tämän Atte Harjanteen kirjoituksen aiheesta. Siihen minulla ei ole juurikaan lisättävää.

http://atteharjanne.fi/2017/03/21/fennovoima-surke...

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

PPS. Vihreiden Venäjä-huolen uskottavuutta nakertaa vakavasti sekin, että Vihreät ovat näin yleensä hyvin nihkeitä kaikille Puolustusvoimien toimintakykyä parantaville toimille, varsinkin jos ne maksavat rahaa.

Että anteeksi vaan kun en pidä teitä uskottavina tiedonlähteinä tässä asiassa, enkä suosittele ketään muutakaan pitämään. Aihetodisteet kun viittaavat niin vahvasti siihen suuntaan, että tässä on vain saatu ryssävihasta muotoiltua salonkikelpoinen "huolenaihe" ydinvoiman vastustuksen käyttöön.

Perinteistä concern trollingia siis.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Siitä olen samaa mieltä, että osin riskit ovat jo lauenneet, tosin kuntatasolla niin ei ole.

Aurinkovoiman osalta (ja tuulen) kannattaa kuitenkin muistaa, että aurinkovoimalat ovat toistaiseksi pienvoimaloita, eivätkä ne tuota sähköä silloin kun energialla kiristäminen olisi mahdollista (eli huippukulutuksen aikana). Suurella perusvoimaa tuottavalla laitoksella kiristysmahdollisuudet vain ovat ihan toista luokkaa. Luulisin että ymmärrät näiden mittakaavaan ja teknologiaan liittyvät erot. Itse asiassa tämän rinnastuksen teko hämmästyttää, sillä se on kamalan pahasti tyhjän päällä.

Mitä kunnallisen laitoksen pitkään sijoitushoristonttiin tulee, niin toki tuo on ok, niin kauan kun hahmotetaan sitä, että päätökset merkitsevät sitä, että nykyiset veronmaksajat maksavat siis extraa jotta muutaman vuosikymmenen päästä saatetaan päästä halvemmalla. Valitettavasti jos äänestäjille tuo tarjottaisiin noin, niin aika moni ydinvoimaan myönteisestikin suhtautuva voisi älähtää. No kokonaislisä tavallisen kuntalaisen kukkaron suhteen on kuitenkin kohtalaisen pikkuinen.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen Vastaus kommenttiin #9

Jos Rosatom rakentaisi Suomeen aurinkovoimaloita tai tuulipuistoja, rakentaisiko se niitä yksityistalojen katoille, vai olisikohan kenties puhe suurista, teollisen mittakaavan voimalaitospuistoista - sellaisista, mitä esimerkiksi Ruotsin Markbygdeniin rakennetaan?

Tuo ei ole enää mikään pienvoimala, vaan kokonaistuotannoltaan ydinreaktorin luokkaa. Onneksi kuitenkin on niin, että toisin kuin kuvitellaan, voimalan omistaja ei oikein voi heilutella tuotantoa huvin vuoksi tai kiristystarkoituksissa - ei ainakaan kahta kertaa.

Ymmärrän, että Venäjä pelottaa ihmisiä. En ymmärrä, että armon vuonna 2017, kun länsimaat pitäisi saada fossiilisista eroon 20-30 vuoden aikana, "ympäristö"puolueen puheenjohtaja voi iloisesti ja kritiikittä esittää kaatavansa melkein Tanskan koko tuulivoimatuotannon verran vähähiilistä energiaa.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä Vastaus kommenttiin #10

Väistit kritiikkini. Kyse ei ole luonteeltaan samalla tavalla kiristämiseen soveltuvasta teknologiasta.

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala Vastaus kommenttiin #12

Vaikea sitä laitosta on millään kiristää. Suljettu käyttöjärjestelmä tulee hollannista Siemensiltä ja polttoainetta saa Arevalta ja Westinghouselta ja yksi lataus on liki 2 vuotta keittimessä.
Ei sitä muuten voi uhata kuin miehittämällä ja se tarkoittaa jo WWIII...

Se on siis lähes yhtä autonominen kuin aurinkovoimala.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen Vastaus kommenttiin #12

Millä tavalla ihan tarkalleen ydinvoimalla voi kiristää mutta tuulivoimapuistolla ei?

Rakentamisvaiheessa vitkastelu on molemmissa tapauksissa mahdollista.

Fennovoima on velvoitettu pitämään voimala-alueella varastossa polttoainetta koko ajan vähintään kahden vuoden tarvetta vastaava määrä. Näin ollen jonkinlainen sabotaasi tai seisaus tai niiden uhka vaikuttaa olevan ainoa keino, iten toimivalla laitoksella voitaisiin kiristää. Tämä on yhtä mahdollista tuuli- ja aurinkopuistoilla kuin ydinvoimaloillakin. (Ts. voi onnistua - kerran.)

Käytetyn polttoaineen jälkihuolto tehdään Suomessa, koska polttoainetta ei voi edes viedä maasta pois.

Joten mitä tässä jää jäljelle?

Ja jos väistelystä puhutaan, haluaisiko yksikään Vihreä viimein vastata, miksi verohelpotukset (venäläiselle) maakaasulle olivat mukana Vaihtoehto Fennovoimalle-esityksessä, muistaakseni sivun 13 alaviitteessä?

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala

Koska se ei taktisesti riitä, että jättää vasn äänestämättä virheitä, vaan on äänestettävä vielä kilpailijaa varmistaakseen, tekee tästä vielä pahemman. Muuten voisi esim. Teaa tai Petrusta äänestää, mutta pakko ainakin hki-vantaa-espoo akselilla valita kokkare, vaikka muuten heidän politiikka ei kiinnostaisikaan.

Venäjähän ei koskaan ole käyttänyt ydinenergiaa polittisena pelivälineenä kriiseissään. Ukrainassakin rosatom huolsi reaktoreita sanaan aikaan, kun Putin ja Poronokka väänteli kilpaa kaasu ja öljyhanoja.

Vaikea sitä tukea on myöntää sen olevan, kun kunnalliset ovat käyttäneet sähkön myynnistä käytettyjä rahoja osuuteen, eikä verolantteja. En minäkään tue fortumia ostamalla ansaitsemillani rahoilla bensaa.
Ei me nyt hölmöiksi sentään kaikki aleta.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Yleisellä tasolla olen samaa mieltä kuin linkkaamasi Atte Harjanne. Fennovoima on kelvoton hanke, mutta aikaikkuna sen pysäyttämiseksi poliittisin keinoin meni jo.

Itse toivon, että noilla on hallituksessa (ja Fortumissa) suunnitelmat miten edetään jos rahoitus idästä loppuu. Onko halua laittaa vaikkapa miljardin verran valtion tai Fortumin rahaa (tai osin lainatakuita) homman loppuun saattamiseksi? Huonoin vaihtoehto olisi puolivalmis laitos joka ei koskaan tuottaisi sähköä. Samoin toivon, että kunnallisissa yhtiöissä on varauduttu mahdolliseen lisärahoituksen tarpeeseen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset