Ydinkaukolämpö kirittäisi energiakeskustelun kunnianhimoa

Yli sata kunnallisvaaliehdokasta liki kaikista puolueista ehdottaa, että Suomessa ryhdyttäisiin selvittämään vakavasti ydinenergian käyttöä kaukolämmön tuotantoon. Tämä on hyvä aloite, jonka soisin etenevän.

Ideana ydinkaukolämpö ei ole uusi. Helsingissä suunniteltiin vakavasti kaukolämmön tuottamista yksinkertaisella, vain lämpöä tuottavalla SECURE-reaktorilla vielä 1980-luvun alussa. Reaktori suunniteltiin ruotsalais-suomalaisena yhteistyönä liki valmiiksi, mutta fossiilisten polttoaineiden hinnan lasku ja Tshernobylin ydinonnettomuus lopettivat hankkeen. Sittemmin ydinkaukolämpöä on ehdotettu tuotavaksi Helsinkiin Loviisasta; vaikka hanke olisi teknisesti toteuttamiskelpoinen, vaihtoehtoihin verrattuna kohtuullisen edullinen ja puolittaisi Helsingin hiilidioksidipäästöt kertaiskulla (ja vähentäisi koko Suomen päästöjä noin 6 prosenttia), hankkeen ongelmana vaikuttaa olevan Helsingin päättäjien haluttomuus avata hyvää kaukolämpöbisnestä Fortumille, sekä Fortumin epävarmuus Loviisan nykyisten reaktoreiden korvaamisesta.

Ydinkaukolämpöä ei kuitenkaan ole hetkeen edes esitetty Helsingin ulkopuolella. Teknisesti olisi hyvinkin mahdollista rakentaa pieniä, yksinkertaisia ja turvallisia ydinreaktoreita vaikkapa vain lämmön tuotantoon. Esimerkiksi noin 50-200 megawatin lämpötehon tuottava pieni laitos sopisi ominaisuuksiltaan varsin moneen kaupunkiin. Polttaminen voitaisiin lopettaa lämmöntuotannossa lähes kokonaan, ja hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös terveydelle haitalliset pienhiukkaspäästöt vähenisivät. Samalla kestävästi korjattavissa oleva biomassa riittäisi paljon paremmin niihin kohteisiin, joissa polttamisen korvaaminen on aidosti vaikeaa. Jos reaktori suunniteltaisiin vain lämmöntuotantoa varten, kallis generaattori voitaisiin jättää kokonaan pois. Pienistä, ydinreaktoreiden mittapuulla suhteellisen vähän lämpöä tuottavista reaktoreista on myös varsin helppo suunnitella passiivisesti turvallisia, jolloin jopa turvalaitteiden täydellinen pettäminen johtaisi vain reaktorin sammumiseen ja jäähtymiseen. 

Käytännössä on kuitenkin suuri ongelma, että tarkoitukseen sopivat pienet reaktorit ovat vasta piirustuspöydällä tai enintäänkin prototyyppivaiheessa. Voi hyvin olla että ydinkaukolämpö ja pienet reaktorit ovat kaukaista tulevaisuutta, eivätkä ne välttämättä tule koskaan käyttöön. Aloite on silti erittäin kannatettava, koska kaukolämmön polttoaineiden korvaaminen on yksi Suomen ilmastopolitiikan suurimpia päänsärkyjä. Olemassa olevat, ympäristömielessä hyvin ongelmalliset suunnitelmat biomassan laajamittaisesta käytöstä eivät välttämättä ole yhtään sen realistisempia tai edes edullisempia kuin pienten reaktoreiden rakentaminen lämpöä tuottamaan. Biomassa kun ei ole kuvitelmista huolimatta hiilineutraalia vaan saattaa olla kokonaisuutena jopa yhtä pahaa kuin kivihiili, ja koko Suomen lämmittämiseen riittäviä määriä voi olla mahdoton korjata ilman pahoja vahinkoja metsäluonnolle. 

Vaikka yhtäkään kaukolämpöreaktoria ei rakennettaisi, asian selvittäminen kirittäisi muiden suunnitelmien kunnianhimon tasoa. Ydinkaukolämpö isoissa kaupungeissa voisi aivan todella lopettaa kaukolämmön päästöt eikä vain vähän vähentää niitä, samalla kun kestävästi korjattavissa oleva biomassa säästyisi pienempien kuntien käyttöön. Mutta koska tätä mahdollisuutta ei ole 1980-luvun jälkeen edes vakavammin harkittu kilpailevana vaihtoehtona, kaukolämmön dekarbonisoinnissa tyydytään puuhastelemaan marginaalisten ratkaisujen, kuten biomassan, kanssa.

yyyy
Turku

Maailmaa pyörittää energia. Se, kuinka se tuotetaan, tulee ratkaisemaan tämän vuosisadan kehityksen, yhteiskuntiemme kohtalon, ja kenties ihmislajin tulevaisuuden. Lisää aiheesta ja aiheen vierestä tällä blogilla ja Rauli Partasen kanssa kirjoittamissani kirjoissa Uhkapeli ilmastolla ja Musta hevonen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu