612-marssi: kaikki eivät olleet natseja, mutta kaikki hyväksyivät natsit

Itsenäisyyspäivänä järjestettyä 612-marssia voi nähdäkseni aivan aiheellisesti kutsua natsien ja heidät hyväksyvien äärioikeistolaisten marssiksi lukuisien aihetodisteiden johdosta.

Seuraavat asiat ovat käsittääkseni riidattomia.

  1. Koko 612-marssi syntyi alunperin vuonna 2014 nimenomaan kansallissosialistisen, vallankumouksellisen Suomen vastarintaliikkeen (jatkossa SVL tai natsit) ja heitä henkisesti lähellä olevien tahojen järjestämänä tapahtumana.
  2. SVL:n entisen johtajan Esa Henrik Holapan todistuksen mukaan koko tapahtuman tarkoitus oli, ja on, nimenomaan SVL:n ja äärioikeiston toiminnan legitimisointi ja normalisointi. Tästä syystä SVL ei virallisesti osallistu järjestelyyn, vaikka sen aktiiveja onkin järjestelyssä mukana.
  3. Vielä tämän vuoden toukokuussa marssia nykyisin järjestävä "yhden asian liike" 612.fi ilmoitti itse, että SVL:n jäseniä on mukana järjestelyissä, tosin "vain yksityishenkilönä." Holapan todistuksen mukaan tämä on tietoinen strategia.
  4. SVL on aina käyttänyt marssia propagandassaan, ja tulee myös tämän vuoden marssia varmasti käyttämään.
  5. SVL:n osallistuminen marssille tänä vuonna oli aivan varmasti järjestäjien tiedossa, koska SVL on tapahtumaa ja osallistumista jopa avoimesti mainostanut.
  6. Yllämainituista syistä useat tahot, Suomen Sisun jäsen Jiri Kerosta myöten, toivoivat 612-marssin järjestäjien tänä vuonna ottavan etäisyyttä aidoista natseista edes yhden Facebook-päivityksen verran. Keronen tosin väitti, vastoin järjestäjätahon omaa ilmoitusta, että SVL:n aktiiveja ei järjestäjissä enää ole; asian varmentaminen suuntaan tai toiseen on mahdotonta, koska tapahtuman järjestäjistä ei ole mitään julkista tietoa. Näin ollen on täysin mahdollista, että marssin järjestäjät ovat edelleen SVL:n aktiiveja tai heitä tukevia tahoja.
  7. Vastauksena Kerosen ja muiden maltillisempien kansallismielisten kyselyihin, järjestäjät ilmoittivat tunnetun fasisti-ideologin, etnisten puhdistusten ajatuksella leikitelleen naisvihaaja Timo Hännikäisen suulla, että heitä "ei kiinnosta pätkääkään" onko marssilla mukana natseja vai ei. (Kts. kuva.)
  8. Järjestäjät eivät tehneet mitään yritystäkään erottautua natseista millään tavalla, ja vaikka tapahtumakutsuissa oli selvästi sanottu poliittisten tunnusten olevan kiellettyjä, järjestäjiä ei kiinnostanut puuttua SVL:n jäsenten hyvin näkyviin järjestötunnuksilla varustettuihin kaulahuiveihin.  
  9. Konteksti marssille on se, että meillä on hallituspuolueena oikeistopopulistinen puolue, jonka edustajat selviävät enintäänkin "harjauksella" ehdotuksista perustaa pakolaisille keskitysleirejä, rotusodan julistamisesta ja kaveeraamisesta väkivaltaisen uusnatsiryhmän kanssa. Samalla SVL:n johtohahmoihin kuuluva on saanut syytteet kuolemantuottamuksesta SVL:n mielenosoituksen yhteydessä.

Nämä asiat ovat siis parhaan tietoni mukaan riidattomia tosiasioita. On toki jokaisen itsensä päätettävissä, millaisia johtopäätöksiä tosiasioista haluaa vetää. Itse vedän johtopäätöksen, että 612-marssi on alunperin natsien ja heitä myötäilevien tahojen tapahtuma, jonka tämänvuotisia, vahvoja äärioikeistosympatioita omaavia järjestäjiä ja marssijoita ei haittaa lainkaan marssia itsenäisyyspäivänämme samassa rivissä aatetta tunnustavien, väkivaltaisten, valtiopetosta suunnittelevien natsien kanssa.


Kaikesta huolimatta joillekin ihmisille on syntynyt kuva, että "keskustelussa" olisi kaksi aivan yhtä pahaa ääripäätä, että natseja vastustanut mielenosoitus olisi ihan sama asia kuin natsien mielenosoitus, ja että natsien aktiivinen vastustaminen tarkoittaisi jonkin kuvitteellisen "vastapuolen" kannattamista. Mielikuva kahdesta ääripäästä, jossa toisessa ovat natsit ja toisessa kaikki, jotka natseja vastustavat, on osa äärinationalistien ja räyhäoikeiston propagandaa, jonka tarkoitus on torjua ja vesittää äärinationalismin ja räyhäoikeiston arvostelu. Esittämällä natsien vastustajat vallankumouksellisina vasemmistoradikaaleina, anarkisteina tai muuten vaan marginaalisina ryhminä laitaoikeisto pystyy esiintymään jonkinlaisena "maltillisena" tai "tolkullisena" vaihtoehtona. Tällä tavalla etnisillä puhdistuksilla ja rotusodalla "kännissä ja läpällä" leikittelevistä Timo Hännikäisistä ja Olli Immosista ja heidän kaltaisistaan vastenmielisistä, empatiakyvyttömistä protofasisteista tuleekin kuin taikatempulla maltillista valtavirtaa – temppu, jonka kuvasin teoriassa aikaisemmassa kirjoituksessani yhteiskunnallisen keskustelun Overtonin ikkunasta ja jonka tekemisestä marssille osallistunut Henna Kajava antoi äskettäin suorastaan mallisuorituksen.

Todellisuudessa natsien ja perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia loukkaamaan pyrkivien ääriliikkeiden aktiivinen vastustus ei ole koskaan tarkoittanut eikä koskaan tarkoita minkäänlaista hyväksyntää millekään politiikan ääripäälle. Anarkistien kritisointi ei tarkoita kritisoijan olevan fasisti, eikä fasistien kritisointi tarkoita kritisoijan olevan anarkisti. Musta ei ole valkoista eikä radikalismin vastustaminen ole radikalismia, ei vaikka kuinka monet kurkut huutaisivat mustan olevan valkoista ja fasistien vastustajien olevan niitä "todellisia" fasisteja. Esimerkiksi itse en ole koskaan hyväksynyt poliittista väkivaltaa tai pakkovaltaa mistään suunnasta, enkä ole milloinkaan hyväksynyt riehumiseen päättyneitä mielenilmauksia. Jos asiat olisivat toisin ja hallituksessa istuisi vasemmistopopulistinen puolue, jonka edustajat selviävät nuhteilla esityksistä leirittää vastustajansa, luokkasotapuheista, ja kaveeraamisesta väkivaltaista vallankumousta ajavan katutappelijaporukan kanssa, kirjoittaisin täysin varmasti näitä samoja rivejä myös heistä. (Myös ajoituksella on merkitystä. Jos ryhtyy mouhottamaan anarkistien tekosista juuri kun natsit ovat marssineet, tulee osallistuneeksi keskustelun sumuttamiseen natsien hyväksi.)

Jos noudattaisin useimpien "tolkun ihmisten" esimerkkiä ja pääasiassa vaikenisin äärioikeiston tekosista, politiikasta ja sen historiallisesti katsoen hyvin todennäköisistä seurauksista, antaisin käytännössä hiljaisen hyväksynnän keskustelun hivuttamiselle askel askeleelta suvaitsemattomampaan suuntaan. Jos levittäisin virheellistä ajatusta siitä, että äärioikeistoa vastaan puhuminen tarkoittaa äärivasemmiston kannattamista, levittäisin käytännössä äärinationalistien ja äärioikeiston propagandaa. Passiivisuus ja "molempien ääripäiden" tuomitseminen silloin, kun vastakkain ovat perusoikeudet ja niitä nakertavat, ovat juuri sitä mitä ääriainekset menestykselleen tarvitsevat. Kuten Väinö Linna niin osuvasti asian totesi Kivivuoren Oton suulla, vallankumouksissa oleellista ei ole se, kuinka monta kapinoitsijaa löytyy – vaan kuinka monta löytyy heitä pysäyttämään.

 

yyyy
Turku

Maailmaa pyörittää energia. Se, kuinka se tuotetaan, tulee ratkaisemaan tämän vuosisadan kehityksen, yhteiskuntiemme kohtalon, ja kenties ihmislajin tulevaisuuden. Lisää aiheesta ja aiheen vierestä tällä blogilla ja Rauli Partasen kanssa kirjoittamissani kirjoissa Uhkapeli ilmastolla ja Musta hevonen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu