Overtonin ikkuna, eli miksi natseja vähättelevät ovat väärässä

Itsenäisyyspäivänämme järjestetty maanpetoksellisten ainesten mielenilmaus on saanut odotettavalla tavalla tuekseen lukuisia vähättelijöitä, ymmärtäjiä ja suoranaisia hyväksyjiä. 

Ylikansallisia kansallissosialisteja (ts. natseja) on ahkerasti vähätelty "parinkymmeneksi tyypiksi" ja "pirinisteiksi." Kahdensadan pohjoismaisen natsin marssia – ensimmäistä kertaa Suomessa ainakin sotien jälkeen – on pidetty jonkinlaisena ymmärrettävänä reaktiona milloin millekin koetulle vääryydelle, köyhyydestä maahanmuuttoon ja "antifasisteihin." Ja sadat 612-soihtukulkueeseen osallistujat hyväksyivät kulkueeseensa osallistuneet natsit osaksi "isänmaallista" kulkuetta, huolimatta natsien julkituodusta tavoitteesta tehdä Suomessa väkivaltainen vallankumous, kumota valtiojärjestys ja lopettaa Suomen itsenäisyys liittämällä maamme osaksi pohjoismaista natsivaltiota.

Natseja ei pidä hyväksyä, mutta heitä ei myöskään kannata "ymmärtää" tai vähätellä. (Eri asia on, että kannattaa pyrkiä tietämään, miten natsit toimivat ja miten heidän toimintaansa voi vaikeuttaa.) Näin toimiva kun tulee edistäneeksi laitaoikeiston tavoitteita siirtää yhteiskunnallista keskustelua ja yleistä mielipidettä vuosi vuodelta jyrkempään suuntaan. Strategia ei välttämättä ole tietoinen saati koordinoitu, mutta se on silti toimiva strategia yhteiskunnallisen ilmapiirin koventamiseksi ja ennen pitkää laitaoikeiston poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Keskustelua haluttuun suuntaan siirtävä strategia tunnetaan Overtonin ikkunan siirtämisenä. Overtonin ikkuna tarkoittaa lyhykäisyydessään niitä ajatuksia ja ideoita, jotka suuri yleisö hyväksyy osaksi julkista keskustelua. Demokratioissa poliittiset valinnat tehdään yleensä vain niiden ideoiden joukosta, jotka kulloinkin ikkunaan mahtuvat. Tästä syystä politiikan muuttaminen on usein hidasta ja radikaalimmat muutokset vaativat yleisen mielipiteen muutoksia. (Kuva 1)

Tällä hetkellä natsit ja heidän hyväksyjänsä ovat karkeasti sanoen osa samaa liikettä tai "akselia." Laitaoikeisto, maahanmuutosta öyhöttäjistä aitoihin natseihin, pitää suvaitsevaisuutta ja syrjinnän vastustamista huonona asiana. Jokaiselle normaalit älynlahjat omaavalle ihmiselle on selvää, että esimerkiksi Perussuomalaisissa on useita poliitikkoja, joiden mielestä ihmisten asettaminen eri asemaan esimerkiksi sukupuolen, ihonvärin tai uskonnollisen taustan perusteella olisi käytännössä aivan hyväksyttävää. Vielä useamman mielestä syrjinnästä tai syrjivästä kielenkäytöstä huomauttaminen on moitittavaa.

Jotta nämä poliitikot saisivat vastenmieliset tavoitteensa käytännön politiikaksi, yleisen mielipiteen on muututtava nykyisestä, syrjinnän useimmiten tuomitsevasta kohti syrjintään sallivammin suhtautuvaa. Toisin sanoen, Overtonin ikkunan on siirryttävä kohti syrjinnän hyväksyntää. Paljon mainostettu vihapuhe rasistisine ja seksistisine letkautuksineen ja "vitsailuineen" palvelee juuri tätä tarkoitusta. (Kuva 2)

Samaa tarkoitusta palvelee myös natsien ymmärtäminen ja vähättely. Uskon kyllä että vain ani harva natseja vähättelevä hyväksyy natsien tavoitteet rotupuhtaasta valtiosta, ja uskon senkin, että moni natseja vähättelevä vastustaisi (ainakin henkisesti), jos natsit todella ottaisivat vallan ja ryhtyisivät leirittämään vastustajiaan.

Mutta natsien vähättely ja vaikkapa nyt itsenäisyyspäivänä myös mieltään osoittaneiden anarkistien vertaaminen natseihin palvelee silti laitaoikeiston tarkoitusperiä. Kun keskustelua joudutaan käymään siitä, onkohan ihan aitojen natsien joukkokokoontuminen Helsingin keskustassa mahdollisesti huono juttu, keskustelukehys eli Overtonin ikkuna on taas luiskahtanut piirun verran suvaitsemattomampaan suuntaan. Vaikka juuri kukaan ei natsien politiikkaa tukisikaan. (Kuva 3)

Kun keskustelun kehys liikkuu ja hyväksyttävän keskustelun rajat muuttuvat, myös hyväksyttävien tekojen rajat muuttuvat. Tämä näkyy aivan selvästi siten, että keskusteluilmapiirin koventuessa – eli Overtonin ikkunan liukuessa suvaitsemattomampaan suuntaan – myös viharikosten määrä kasvaa ja väkivallasta erilaisia kohtaan tulee yleisesti vähemmän tuomittavaa. Vastaavasti, jos vähemmistöihin kohdistuva kiihotus tuomitaan yleisesti, myös vähemmistöihin kohdistuvat väkivallanteot ovat yleensä harvinaisempia. Historia on täynnä esimerkkejä yhteiskunnista, joissa keskusteluilmapiirin koventuminen on ennen pitkää johtanut hirmutöihin, ja tästä syystä nimenomaan historiaa tuntevat tuppaavat suhtautumaan vihapuheeseen hyvinkin kriittisesti. Kriittisyys ei siis johdu siitä, että "suvaitsevaiset" luulisivat loukkaavasti puhuvien olevan henkilökohtaisesti syyllisiä myös väkivallantekoihin, vaan siitä, että monet historiansa lukeneet tietävät, miten teoilla ja tekijöillä on paha taipumus seurata sanoja ja sanojia. 

"Tolkun ihmiset" ja muut natseja ja laitaoikeiston öyhöttäjiä hyssyttelevät eivät ole sellainen vastavoima, joka voisi pitää Overtonin ikkunan paikallaan. Parhaimmillaankin asioihin "neutraalisti" suhtautuvat voivat vain hidastaa Overtonin ikkunan hivuttamista kohti synkempää yhteiskuntaa. Toisaalta, myöskään väkivaltaan valmiit antifasistit eivät ole mikään vastavoima, eivät edes väkivaltaisille natseille: historiasta tiedetään myös se, että vasemmiston väkivalta on juuri se tekosyy, mitä monet aidalla keikkuvat autoritaarisuuteen taipuvaiset luonteet tarvitsevat puolustellakseen natsien ja fasistien kannattamista itselleen ja muille.

Tästä huolimatta on juurikin natsien hyssyttelyä esittää anarkistit aivan natseja vastaavina vatipäinä, aivan kuin ääriliikkeiden kenttä koostuisi peilikuvista toisistaan. Epäilemättä myös anarkisteista löytyy henkilöitä, joille "vastapuolen" vahingoittaminen on elämän sisältö. Mutta jo periaatteellisella tasolla natseilla ja anarkisteilla on suuri ero: jälkimmäisten toivottoman naiivi ideologia valtion tarpeettomuudesta perustuu luottamukseen kanssaihmisten hyvyydestä (kunhan "alistavat valtarakenteet" saadaan purettua), kun taas edellisten ideologialle on keskeistä toisenlaisten ihmisten vihaaminen ja vahingoittaminen. Kummankin ideologian toteutuminen johtaisi katastrofiin, tosin eri syistä, mutta minun on silti hankala ymmärtää oikeustoimikelpoisia ihmisiä, joiden mielestä anarkisteissa ja natseissa ei ole yhtään minkäänlaista eroa. Vastustan myös anarkistien poliittisia tavoitteita, mutta jos valinta olisi pakko tehdä ihmisvihamielisten natsien ja ihmisiin liian luottavaisesti suhtautuvien anarkistien välillä, tiedän kyllä, millä puolella itse seisoisin. 

Onneksi natsien vastustaminen ei jäänyt itsenäisyyspäivänä vain anarkistien harteille. Vastamielenosoitukseen osallistuneista tuhansista vain aniharva oli anarkisti; suurin osa oli tavallisia ihmisiä, joita huolestuttaa syvästi, että esimerkiksi oikeuslaitoksemme ja poliitikkomme eivät ole edelleenkään kyenneet kieltämään väkivaltaista, valtiopetosta valmistelevaa natsijärjestöä, vaan antavat sen marssia pääkaupunkimme kaduilla päivänä, jolloin kunnioitamme valtiomme itsenäisyyttä ja sen puolesta kärsineitä. 

yyyy
Turku

Maailmaa pyörittää energia. Se, kuinka se tuotetaan, tulee ratkaisemaan tämän vuosisadan kehityksen, yhteiskuntiemme kohtalon, ja kenties ihmislajin tulevaisuuden. Lisää aiheesta ja aiheen vierestä tällä blogilla ja Rauli Partasen kanssa kirjoittamissani kirjoissa Uhkapeli ilmastolla ja Musta hevonen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu