*

Y:llä alkavista asioista Ympäristö. Yhteiskunta. Yhteisöllisyys. Ymmärrys. Ydinvoimastakin joskus vähän.

Trump ei ole uusi Reagan - toivottavasti

Voisiko presidentti Trumpista tulla uusi presidentti Reagan? Tätä toivetta elätellään nyt monen kahvikupin äärellä etenkin Euroopan pääkaupungeissa, joissa Reagan muistetaan nykyisin kylmän sodan voittajana ja kommunismin tuhoajana. Etenkin oikeistopiireissä on nyt muotia muistuttaa, että Reaganiakin pidettiin vaarallisena hulluna ja populistina, ja kuinkas sitten kävikään?

En ota nyt enempää kantaa siihen, miten hupaisaa on että suurin toivo Euroopassa asetetaan nyt siihen, että Yhdysvaltojen uusi presidentti valehteli vaalikampanjassaan mahdollisimman paljon. En vain pidä todennäköisenä, että Trump olisi uusi Reagan. Jälkimmäisellä oli sentään kokemusta politiikasta Kalifornian kuvernöörinä, ja päiväkirjojen mukaan myös jonkin verran empatiaa. Mutta en myöskään halua, että Trumpista tulisi uusi Reagan.

Miksi? Koska olen harrastanut vuosia kylmän sodan historiaa.

Jälkiviisaus on tunnetusti parasta viisautta, ja monille se, että Reagan ei suistanut maailmaa ydinsotaan (mutta sattui olemaan vallassa kommunismin alkaessa kaatua omaan mahdottomuuteensa), on nykyisin se ainoa tarvittava todiste siitä, että Reaganiin aikoinaan liitetyt pelot olivat yliampuvaa "vasemmiston" liioittelua. 

Todellisuudessa on kuitenkin niin, että Reaganin kaudella maailma kävi lähempänä ydinsotaa kuin koskaan Kuuban ohjuskriisin (1962) jälkeen. Eikä vain kerran, vaan ainakin kahdesti.

Kerronpa siis pienen tarinan.

Sotaisella retoriikallaan kansansuosiota keränneen Reaganin valinta herätti Neuvostoliiton johdossa mitä suurinta huolestumista. Toukokuussa 1981, kun itse olin vielä sylilapsi, kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Breznev ja KGB:n johtaja Juri Andropov ilmoittivat salaisessa kokouksessa Neuvostoliiton korkeimmalle johdolle, että Yhdysvallat on valmistautumassa ydinensi-iskuun Neuvostoliittoa vastaan.

Sekä Breznev että Andropov olivat sanalla sanoen vainoharhaisia, mutta he johtivat maata, joka oli lähes tuhoutunut vain 40 vuotta aikaisemmin yllätyshyökkäyksen seurauksena. Neuvostoliiton johtajat pelkäsivät aivan aidosti Yhdysvaltojen sotilaallista ja taloudellista ylivoimaa, ja sotaretoriikalla ratsastaneen kokemattoman presidentin valinta samaan aikaan kun Afganistanin invaasio kärjisti supervaltojen välejä oli saanut paranoian kiristymään äärimmilleen. Kun Reagan ryhtyi toteuttamaan lupauksiaan "pahan valtakunnan" takaisinvyöryttämisestä ja käynnisti heti valtaannousunsa jälkeen helmikuussa 1981 mittavat psykologisen sodankäynnin operaatiot - joihin kuului jatkuva sarja aluevesiloukkauksia ja strategisten ilmavoimien ydinpommittajien harjoitushyökkäyksiä kohti, ja hyvin mahdollisesti joissain tapauksissa loukaten Neuvostoliiton ilmatilaa - vieteri kiristyi vielä lisää. 

Aidosti huolestuneena kommunistisen kotimaansa kohtalosta, Andropov ilmoitti kokouksessa Neuvostoliiton tiedusteluelimien aloittavan operaation RJaN: "Ракетное Ядерное Нападение", "Ydinohjushyökkäys". Koko Neuvostoliiton tiedustelukoneisto valjastettaisiin keräämään kaikkea mahdollista tietoa, joka varoittaisi Lännen suunnittelemasta ensi-iskusta ennen kuin ensimmäiset "ämpärilliset Aurinkoa" purkautuisivat Kremlin yllä. 

Kesäkuussa 1982 Reagan piti puheen Ison-Britannian parlamentissa, jossa hän julisti "vapauden ja demokratian jättävän marxismin ja leninismin historian tuhkakasaan." Ei lehdille, vaan tuhkakasaan. Sanojensa vakuudeksi Reaganin hallitus oli aloittanut ennennäkemättömän varusteluohjelman.

Maaliskuussa 1983 Reagan julisti poikkeuksellisen - suorastaan mielipuolisen - kunnianhimoisen kruunun varusteluohjelmalleen: strategisen puolustusaloitteen, tuttavallisemmin Tähtien Sodan. Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten ylle ulotettaisiin Maata kiertävä kilpi, joka torjuisi Neuvostoliiton ohjukset.

Kaikkien avaruustekniikkaa ymmärtäneiden asiantuntijoiden mukaan suunnitelma oli mieletön ja Reaganin haaveilemassa laajuudessa toteuttamiskelvoton: se ei mitenkään kykenisi pysäyttämään täysimittaista ydinhyökkäystä. Mutta se saattaisi kyetä tekemään jotain muuta: puutteellinenkin järjestelmä voisi ehkä torjua Yhdysvaltojen ensi-iskusta selvinneiden harvojen neuvosto-ohjusten hajanaisen vastaiskun. 

Reagan aivan varmasti uskoi vilpittömästi rakentavansa vain puolustuksellista kilpeä, mutta tältä asia ei suinkaan näyttänyt Kremlissä. Vakuutukset järjestelmän puolustuksellisesta luonteesta eivät vakuuttaneet, ja miksi ne olisivat? 

Samaan aikaan NATO sijoitti Eurooppaan uusia Pershing-ohjuksia vastauksena Neuvostoliiton SS-20-ohjuksiin. Paperilla kummatkin ohjusjärjestelmät olivat toisiaan vastaavia, mutta strategisesti niillä oli merkittävä ero: SS-20 ei kantanut Washingtoniin, mutta Länsi-Saksasta laukaistu Pershing olisi räjähtänyt Moskovassa noin viiden minuutin lennon jälkeen. Pershingit oli kaiken huipuksi varustettu poikkeuksellisen tarkoilla ydinkärjillä, joiden ilmiselvä käyttötarkoitus oli syvälle haudattujen komentobunkkerien ja ohjussiilojen tuhoaminen sodan ensimmäisinä minuutteina. Neuvostoliiton näkökulmasta kyseessä oli "päänkatkaisuase", joka voisi tehdä koko valtion johdon toimintakyvyttömäksi käytännössä ilman ennakkovaroitusta. Tästä syystä operaatio RJaN:in piti havaita laukaisuvalmistelut ajoissa - jotta Neuvostoliitto voisi laukaista ensin ja tuhota Pershingit ja mahdollisimman monta Lännen asetta laukaisualustoilleen.

Operaatio RJaN oli koko Neuvostoliiton historian laajin rauhanaikainen tiedusteluhanke, ja kuten yleensä, jos ihmiset haluavat löytää todisteita jostakin, he myös niitä löytävät. Mahdollisina merkkeinä alkavasta ydinhyökkäyksestä pidettiin esimerkiksi veripankkien verivarastojen tilannetta, johtajien poikkeavia aikatauluja, valoja virastoissa sulkemisajan jälkeen, ja tavallista useampia autoja tiedustelupalveluiden parkkipaikoilla. 

Syyskuun ensimmäisenä vuonna 1983 etelä-korealainen matkustajakone, lento JAL 007, harhautui luultavasti navigointijärjestelmän vian vuoksi Neuvostoliiton ilmatilaan. Kone ammuttiin alas. Koneen alasampunut lentäjä uskoo vielä tänäänkin ampuneensa alas amerikkalaisen tiedustelukoneen - jotka käyttivät usein samanlaisia lentoreittejä ja näyttävät kaukaa samanlaisilta. 

Hieman keskiyön jälkeen syyskuun 26. päivänä Neuvostoliiton strategista ennakkovaroitusjärjestelmää Serpuhov-15-bunkkerissa Moskovan lähellä valvova upseeri sai Maata kiertävältä satelliitilta selvän viestin: MANNERTENVÄLINEN OHJUSLAUKAISU. Upseerin -  everstiluutnantti Stanislav Petrovin - tehtävä oli selvä: hänen tuli välittää varoitus eteenpäin. Neuvostoliiton ohjusjoukot olivat valmiustilassa, ja niiden täytyisi saada laukaisukäsky nopeasti. Muuten vaarana olisi, että Yhdysvaltojen ensi-isku tuhoaisi ohjukset siiloihinsa. Petrov kuitenkin piti varoitusta tietokonevirheenä: hän ei uskonut, että ensi-isku alkaisi vain yhdellä ohjuksella, mitä järjestelmä väitti havaitsevansa. 

Hetken kuluttua tietokone välitti uuden varoituksen: nyt ilmassa oli sen mukaan viisi ohjusta. 

Vieläkään Petrov ei välittänyt varoitusta eteenpäin, vaikka hänellä tai Neuvostoliitolla ei ollut mitään varmuutta siitä, elivätkö he kommunistisen kokeilun viime hetkiä. Petrov päätti kuitenkin odottaa, vaikka ohjukset näkyisivät Neuvostoliiton tutkissa vasta niin myöhään, että laukaisukäsky ei enää välttämättä ehtisi siiloihin ennen ydinkärkiä. 

Tietokone oli toiminut täydellisesti, mutta satelliitti oli havainnut rakettimoottorien lieskojen sijaan harvinaisen luonnonilmiön auringonvalon heijastuessa yläilmakehän pilvistä.

Presidentti Reagan suostui kuuntelemaan asevoimiensa esityksen ydinsodasta ja sen seurauksista vasta lokakuussa 1983, kaksi vuotta virkaanastumisensa jälkeen, ja vasta nähtyään ydinsotaa realistisesti käsitelleen elokuvan The Day After. Elokuva ja esitys vaikuttivat Reaganiin syvästi, mutta hänen käynnistämänsä koneisto raksutti eteenpäin. Muu maailma sai tietää Reaganin ajatuksista vasta historioitsijoiden kautta.

Marraskuun seitsemäntenä päivänä, Stanislav Petrovin ja hänen esimiestensä vielä ihmetellessä mitä olikaan tapahtunut, NATO aloitti ydinasehyökkäyksen harjoittelun. Koodinimellä Able Archer 83 tunnetussa, poikkeuksellisen realistisessa harjoituksessa oli tarkoitus simuloida ydinhyökkäyspäätöksen koko ketju. 

Neuvostoliiton omaan sotilasdoktriiniin oli jo vuosikymmeniä kuulunut yllätyshyökkäyksen valmistelujen piilottaminen sotaharjoituksen kaapuun.

RJaN-analyytikoita oli varoitettu jo aikaisemmin, että yllätyshyökkäystä edeltäisi luultavasti Yhdysvaltojen salainen konsultaatio Ison-Britannian hallituksen kanssa. Harjoitusta edeltävinä viikkoina Neuvostoliiton tiedustelupalvelut olivat siepanneet poikkeuksellisen suuren määrän vahvasti salattua viestiliikennettä Washingtonin ja Lontoon välillä. Viestit koskivat Yhdysvaltojen lokakuun 25. päivänä suorittamaa Grenadan valtausta - Grenadan valtionpäämies kun oli kuningatar Elisabeth II. Mutta tätä neuvostoliittolaiset eivät voineet tietää.  

Harjoitukseen osallistui sotilaiden lisäksi poliitikkoja, jotka tositilanteessa olisivat päättäneet ydiniskusta. Sekä pääministeri Margaret Thatcher että kansleri Helmut Kohl olivat osallistujien joukossa. Kaikkien Yhdysvaltojen ydinaseiden laukaisuun tarvittavien poliitikkojen, presidentti Reaganin, varapresidentti Bushin ja puolustusministeri Weinbergerin oli tarkoitus ottaa osaa; turvallisuusneuvonantaja McFarlane kuitenkin tajusi viime hetkellä, miltä heidän mukanaolonsa näyttäisi neuvostoliittolaisista.

Se ei voisi näyttää miltään muulta kuin alkavalta ydinhyökkäykseltä, naamioituna sotaharjoitukseksi. (Tiettävästi tämän jälkeen Yhdysvaltojen presidentti ei ole koskaan ottanut osaa realistisimpiin ydinaseharjoituksiin)

Harjoituksen alkaessa Yhdysvaltojen ilmavoimat lennätti tiukkaa radiohiljaisuutta noudattaen 170 lentokoneella 19 000 sotilasta Eurooppaan.

NATOn ylin sotilasjohto siirtyi sodanajan päämajaan.

Lontoon ja Washingtonin välillä käytiin simuloituja konsultaatioita ydinaseiden käyttämisestä.

Harjoitukseen kuuluvia ydinpommittajien harjoituslentoja kuvattiin avoimessa radioliikenteessä vahingossa "iskuiksi".

Kaikki nämä poikkesivat merkittävästi totutuista harjoituksista.

Marraskuun 8. tai 9. päivänä Moskova lähetti salamasähkeen kaikille lähetystöilleen: Yhdysvaltojen asevoimien tukikohdat ovat täydessä hälytysvalmiudessa (mikä ei pitänyt paikkaansa), hankkikaa välittömästi kaikkia mahdollisia tietoja Yhdysvaltojen suunnittelemasta ensi-iskusta.

CIA:n jälkikäteisen analyysin mukaan Neuvostoliiton ydinasejoukot kohensivat merkittävästi valmiuttaan. Suhteellisen varmaa tietoa on ainakin ensi-iskussa tarvittavien lentokoneiden asettamisesta valmiustilaan. Osa analyytikoista uskoo, että myös strategiset ohjusjoukot saivat määräyksen valmistautua laukaisuun. Kokonaisuutena Neuvostoliiton asevoimien havaittiin tekevän toimia, joita se ei normaalisti tehnyt vastauksena NATOn harjoituksiin ja jotka aiheuttivat Neuvostoliitolle huomattavia kustannuksia. Vastatoimia ei siis tehty vain huvin vuoksi, vaan Able Archerin pelättiin todella olevan vain peitetarina.

Olisi tarvittu vain pieni väärinymmärrys, tekninen vika tai harkitsematon teko, ja tuloksena olisi hyvin voinut olla täysimittainen ydinsota.

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ja Able Archer 83 päättyi suunnitellusti marraskuun 11. päivänä, tätä kirjoitettaessa tasan 33 vuotta sitten.

Turvallisuusneuvonantaja McFarlanen mukaan presidentti Reagan oli aidosti ahdistunut kuultuaan myöhemmin, että NATOn harjoitus olisi hyvin saattanut johtaa Neuvostoliiton ensi-iskuun. Muistelmissaan Reagan kirjoitti, harjoitusta erikseen mainitsematta, että hän tajusi vuonna 1983 Neuvostoliiton johdon aidosti pelkäävän, että Yhdysvallat voisi aloittaa ydinsodan. Hän kun ei ollut tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi, että näin voisi olla. 

Reaganin kunniaksi on sanottava, että hän pyrki myöhemmin liennyttämään jännitteitä, pääsi sopimukseen strategista tilannetta epätasapainottavien ja Neuvostoliiton ensi-iskun riskiä lisäävien keskimatkan ohjusten (mm. Pershingien) hävittämisestä, ja olisi ehkä ollut valmis jopa luopumaan kokonaan ydinaseista. Mutta sitä ennen hän myötävaikutti vahvasti siihen, että maailma kävi lähimpänä täystuhoa kahteenkymmeneen vuoteen.

Se, että maailma ei tuhoutunut, ei ollut Reaganin nerokkuuden tai pelisilmän ansiota. Hän ei edes tiennyt, miten lähellä maailma oli sotaa. Isoa noppaa heitettiin, ja tällä kertaa siitä tuli kuutonen. Tämä ei tarkoita, että Reaganin valinta oli vaaraton tai että häntä retoriikkansa vuoksi pelänneet olivat väärässä. Tällä kertaa kävi näin; jos historia toistettaisiin, nopanheitto voisi tuoda ykkösen. 

Tämä on yksi niitä syitä, miksi pidän Trumpin valintaa uhkana. En sano, että Trumpin valinta johtaa sotaan. Mutta nyt, ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, vahingossa syttyvän suursodan mahdollisuutta Euroopassa ei enää voi sulkea pois täysin mahdottomana asiana. Trump tuskin haluaa sotaa - sitä ei halunnut edes Reagan, sotaisesta retoriikastaan huolimatta. Mutta myös Trump voi ajautua sotaan vahingossa tai egonsa vuoksi, ja vaikka seuraavasta neljästä (tai kahdeksasta) vuodesta ja niiden tuomista isojen noppien heitoista selvittäisiinkin, se ei vielä todista, että Trumpin valinnasta huolestuminen olisi ollut turhaa. 

PS. Etenkin oikeistopiireissä on muodikasta laittaa myös kommunismin ja Neuvostoliiton tuho Reaganin ansioksi. Useimmin kuultu teoria menee niin, että Reaganin aloittama asevarustelukierre romahdutti Neuvostoliiton jo yskivän talouden. Tosiasiassa öljyn hinnan laskulla oli Neuvostoliiton talousromahdukseen valtavan paljon suurempi vaikutus. Lisäksi kommunismin tuho vuonna 1989, Reaganin oltua jo vuoden eläkkeellä, alkoi Itä-Euroopasta - joka ei lainkaan samalla tavalla osallistunut asevarusteluun. Ilmankin Reagania neuvostojärjestelmä olisi melko luultavasti kaatunut omaan mahdottomuuteensa viimeistään muutamaa vuotta myöhemmin. 

Lähteinä yllä käytetty mm. Wikipediaa ja kirjoja Dead Hand, How the End Begins, ja Cold War: A Military History. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Trump ei ole uusi Reagan - valitettavasti. Reagan oli vapautta ja demokratiaa kannattava uusliberaali, Trumpin näin pari päivää sitten horisevan, kuinka "working class strikes back." Läppää tai ei, ei Trumpin kaltaista pelleä olisi pitänyt presidentiksi valita.

Jos ydinsota olisi 1980-luvulla syttynyt, vaikka vahingossa, niin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen syytä se olisi joka tapauksessa ollut. Pohdiskelusi muistuttaa tuon ajan pelokasta suomettumista. Kun Brezhnev ja varsinkin Andropov tiedettiin vainoharhaisiksi sotahulluiksi, niin ajateltiin, että ainoa keino selvitä hengissä on antaa kommunisteille kerta kerran jälkeen periksi.

Suomessa pelättiin ydinsotaa aivan hirveästi ja ilmapiiri oli jotenkin epätodellinen. Kommunistimaat olivat jo valmiiksi kuin ydinpommin jäljiltä, joten pelättävää oli ehkä vähemmän. Kommunismin tuho alkoi muuten Puolasta, Reaganin tukemana tietysti. Kävin siellä 19-vuotiaana vuonna 1984 ja kyllä se kauhea paikka silloin oli.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Voin vakuuttaa että kovin paljon minua jyrkempää antikommunistia ei löydy. Mutta silti on eri asia, pitääkö ainakaan ydinaseiden kanssa ihan ehdoin tahdoin ajaa maailmaa kohti sotaa, varsinkin jos kommunismin kaatuminen oli joka tapauksessa niin selvä tapaus.

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara

Kuuban ohjuskriisi taisi olla Kennedyn aikana.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen Vastaus kommenttiin #3
Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Itse muistan hyvin 80-luvun alun, Puolan Solidaarisuuliikkeen ja sinne julistetun sotatilan. Ja erityisesti Reaganin toisen kauden valinnan kun olin silloin itse jenkeissä.

Kommunismin/Neuvostoliiton kaatuminen oli kaikkea muuta kuin selvä tapaus. Harva jos kukaan uskoi siihen vielä ennen Gorbatsovin syrjäyttämistä.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen Vastaus kommenttiin #4

Jep. Sitä tahdon tuossa sanoa, että jälkiviisaus värittää kovasti ajatteluamme ja arvioitamme esim. Reaganista. Koska kommunismi sattui kaatumaan, monet muistavat hänet suurena johtajana.

Minusta on ihan perusteltua sanoa, yllä mainituista syistä, että hänen valintansa oli suuri riski ja hän vei maailman aivan liian lähelle loppua, vaikka sitten riski ei realisoitunutkaan ja Reagan järkiintyi vuoden 1983 jälkeen huomattavasti. Toisella kaudellaan hän alkoi olla jo valtiomiestasoa ja INF-sopimus oli hyvä.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hyvä kirjoitus ja jännittävä huomata, miten itse Reaganin ajan eläneenä näen hänen aikansa. Itselle Reagan näyttäytyy edelleen suurmiehenä, jolla oli kunnolla munaa verrattuna nykyisiin nyyhkyttäjiin. Thatcher oli toinen Reaganin ajan suuruus ja tätilläkin oli enemmän testosteronia kuin nykyvaltiojohdollamme yhteensä. Falkland osoitti, että Thatcherille eivät Etelä-Amerikan kenraalit kukkoile jos nyt eivät muutkaan kitisijät.

Kommunismin kaatuminen ei mielestäni ollut selvyys Reaganin aloittaessa kautensa. Neuvostoliitto porskutti ja samoin tekivät kommarit Etelä- ja Väli-Amerikassa. Rautaesirippu oli voimissaan Euroopassa. Itse asiassa mikään ei ennakoinut kommunismin totaalista tuhoa vaikka nyt jälkeenpäin on voitu todeta, että järjestelmä oli läpimätä ja tuhosi itse itseään.

Reagan aloitti presidenttinä ilmeisenä tavoitteena mättää kommareita pataan ympäri maailmaa ja kunnolla. Eikä ihan huono tavoite. Hän aloitti pitkän talousnousukauden aivan alkuvaiheissa ja Carterin epäonnistuttua Iranin panttivankijutussa, Reagan sai virkaanastujaislahjaksi panttivangit vapaaksi tekemättä mitään. Uran ensimmäinen voitto jo alkuhetkillä.

Jatkossakin Reagan mätti kommareita olan takaa, muun muassa aseisti Afganistanissa Neuvostoliittoa vastaan taistelevia sissejä siihen pisteeseen, että Neuvostoliitto joutui luikkimaan maasta valtavin tappioin ja kustannuksin. Voidaan pitää Reaganin voittona, vaikka rättimiehet tekivät likaisen työn.

Kun Libyan johtaja Gaddafi alkoi haastaa Reagania, tämä näytti Gaddafille kaapin paikan. Milloin ammuttiin alas Libyan hävittäjiä, milloin tuhottiin Libyan sota-aluksia ja ohjuspattereita. Kun Gaddafi ei pystynyt vastaamaan, hän yritti kostaa terrorilla. Reaganin hallinnon hienoin isku tehtiin 1986 Iso-Britanniasta käsin, kun USAn ilmavoimat iskivät Tripoliin ja Bengasiin. Gaddafi sai pommit niskaan Tripolissa ja selvisi nippa nappa hengissä. Reagan näytti että diktaattori voidaan ottaa hengiltä missä tahansa jos hän on uhka USAlle. Homma on sittemmin jatkunut ympäri maailmaa enkä sure yhtään massamurhaajien kohtaloa.

Tähtien sota hanke käsittääkseni haastoi Neuvostoliiton ihan oikeasti ja se joutui kuluttamaan vähiä varojaan armeijaan, mikä joudutti valtion kaatumista. Jenkeille oli yksi lysti onnistuiko hanke vai ei, koska heillä oli varaa ja tiedettiin että Neuvostoliitolla ei.

Kun muurit murtuivat Euroopassa, Reagan oli jälkeen paikalla.
Kun USA jäi hänen jälkeensä huomattavasti parempaan taloudelliseen tilaan ja USAsta oli tullut ainoa globaali suurvalta, ei ihme, että Reagan jäi historiankirjoihin voittajana.

Toistaiseksi Trump ei ole muuta kuin öykkäröivä ja idioottimaisia lausuntoja antava aseistakieltäytyjä, joka Suomessa olisi saanut useita rikossyytteitä vastaavista lausumista. Ihmettelen noita hänen ihailijoitaan. Trumpille pitää kuitenkin antaa mahdollisuus, joten ainakin itse jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää. Hän voi hyvinkin yllättää ja olla Reaganin lailla ainakin paikalla, kun Venäjä tekee Neuvostoliitot.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kyllä Reaganin ajan Tähtien Sota ynnä muut taktiset vedot olivat osa kylmän sodan shakkipeliä, joka onnistui yli odotusten. Neuvostoliitto hävisi ja Venäjä menetti hegemoniansa Euroopassa.

Trump ei ole uusi Reagan, vaan hän saattaa vesittää kaiken sen voiton, minkä Reagan saavutti. Valitettavasti.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Jälkiviisaus se on sitä parasta viisautta.

Nopanheitossa kun tuli kuutonen niin voit väittää nyt näin. Jos olisi tullut ykkönen, niin raapisimme täällä yhteiskuntaa vieläkin kasaan.

Kannattaa lukea vaikka Reaganin omia muistelmia. Miehellä ei ollut hajua edes siitä, että neukut pelkäsivät sotaa ihan tosissaan. Ihanko oikeasti luulet että hän oli joku shakkimestari?

Tuurilla tuosta selvittiin, ei taidolla. Jälkikäteen se vaan on helppo selitellä, että taidollahan sitä tässä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tulokset puhuvat puolestaan. Eiköhän suurvaltojen välinen ydinsota ole paljon suuremman kynnyksen takana kuin silloin arveltiin tai nykyäänkin.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen Vastaus kommenttiin #9

Niinhän sitä toivoisi.

Aivan liian lähellä käytiin mm. tuolloin, ja toiveajattelua sekä huuhaata on luulla että ei se olisi mitenkään voinut syttyä.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Olin Moskovassa keväällä 1972. Silloisten neuvostonuorten kanssa keskustellessa oli jo selvää, että kommunistinen järjestelmä tulee kaatumaan sisäisesti. Kyse oli vain ajasta. Se kaatui siis siinä vaiheessa, kun 70-luvun alun nuoret alkoivat olemaan nelikymppisiä.

Joten Reaganin toimilla oli korkeintaa prosessia nopeuttava vaikutus.

Saman ennustuksen teen nyt Iranista. Paikallisten kanssa keskustelujen perusteella sanoisin, että pappisvalta päättyy tuossa 2020-2030 välisenä aikana. Ellei joku hölmö keksi ryhtyä edistämään asiaa sotilaallisesti sitä ennen. Silloin lopputulosta ei voi ennustaa.

Käyttäjän leppanentatu kuva
Tatu Leppänen

Muutaman nopanheiton pystyn miettimään mitä tapahtuu

1) Trump pettää järjestään (kuten populisteilla on tapana) vaalilupaukset äänestäjilleen tajutessaan mahdottomuutensa, jotkin asiat menee ehkä läpi(tariffit, laittomien maahanmuuttajien pikaisempi karkotus) mutta suurin osa takertuu byrokratiaan mihin trump ei ole tottunut politiikan ulkopuolisena. Kansa kuohuu, mellakkoja esiintyy ja presidentin suosio polkee suossa, mutta muuten bisnes as usual.

1b) suosionsa buustaamiseksi trump käyttää keppihevosena sotakampanjaa valtiota/järjestöä vastaan jotta kansa unohtaa kotimaan kurjuuden

2) Trump saa markkinapuolella tahtonsa läpi tulleilla ja made in usa tuotteiden suosimisella. Kiina vastavetona asettaa omia tulleja ja molemmat osapuolet (sekä muu maailma kärsii). Velkarahalla luodaan työpaikkoja rakentamalla ja kunnostamalla infraa (tyyliin järjettömät autiot lentokentät kuten espanjassa) ja teennäisesti luodaan työpaikat hetkeksi. Urakat päätyy tottakai trumpin kavereille. Ulkopolitiikassa status quo, trump nimittää siihen jonkin varovaisen kehäketun ja keskittyy itse kotimaahan kun ulkopolitiikasta on pihalla.

3) Trump nakertaa naton uskottavuutta ja ottaa joukot pois itä-euroopasta luoden heikon baltian. Putin päättää tehdä liikkeen luottaen että trump ei ärähdä ja eurooppa ei uskalla (kaasuhanat kiinni esimerkiksi) ja lähettää rauhanturvaajat baltiaan "pelastaakseen" sorretun venäläis-vähemmistön. Samat joukot nousevat gotlantiin/ahvenanmaalle. Turkki siirtyy lähemmäs itää. Israel aloittaa kampanjan palestiinalaisia vastaan sekä syyriaa. Kiina lisää painetta taiwania kohtaan kun USA vähentää kiinnostustaan tyynellä valtamerellä. USA rämpii omassa eristeneisyydessään.

Käyttäjän JuhaMerentie kuva
Juha Merentie

Ainoan uhan maailmarauhalla muodosti tuohon aikaan Neuvostoliitto. Hieman vaikea uskoa, että niiden olisi ollut syytä pelätä lännen hyökkäystä. Euroopan sensijaan oli todella syytä pelätä, Varsovan liitto suunniteli ja harjoittelikin hyökkäystä länteen. Itä-Blokki sai propangandallaaan monen länsimaisen hölmön uskomaan sodanuhkaan Länsi-Saksan taholta. Siihen meidän Kekkonenkin uskoi. Jokainen, joka tuolloin tunsi Länsi-Saksan tilannetta tiesi kuitenkin, että ainakaan siellä ei hyökkäyssotaa valmistella.
Miten suuri Reaganin osuus pahan valtakunnan kukistumiseen oli, jää spekuloitavaksi, merkitttävä se kuitenkin oli. Tai ainakin nopeuttava, mahdoton olisi kaatunut ennenpitkää itsestäänkin.
Trumpiin ei kannata vielä tavattomasti speulaatiota tuhlata, antaa miehen ensin aloittaa virassaan.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Esimerkiksi Reagan sanoo suoraan muistelmissaan uskoneensa täysin neuvostoliittolaisten pelänneen ihan tosissaan.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten ihan olemattoman uhan voi oma kaikukammio voimistaa aivan liialliseksikin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset