Minkään väriselle väkivallalle ei ole demokratiassa sijaa

Suomalaiset ovat jälleen kerran kuluneena viikonloppuna osoittaneet, ettemme kertakaikkisesti siedä poliittista väkivaltaa emmekä natseja, ja olemme saaneet tarpeeksemme rasistisesta hapatuksesta ja julkisen empatian puutteesta. 

Oman toimintaohjelmansa mukaan valtiopetosta valmistelevaa ja hyvin mahdollisesti Venäjän ohjailemaa "Suomen vastarintaliikettä" saapui puolustamaan erinäisiin ja eripuraisiin vastamielenosoituksiin vain jokunen kymmenen onnetonta, joille selvästikään ei ole aivan selvää, minkä puolesta heidän KIITOS 1939-1945-paidoissaan ylistämänsä veteraanit oikeastaan taistelivat ja kuolivat. Heille tiedoksi, että sota-aikana kuoli myös valtiopetosta valmistelleiden tukijoita – tuomittuina Kremlin kätyreinä, maanpettureina ja valapattoina teloituskomppanioiden edessä.

Viikonlopun massiivisen yleisötapahtuman leimaaminen muutaman hassun banderollin perusteella "anarkistien" tapahtumaksi tai jonkinlaiseksi demonstraatioksi laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan on täyttä idiotismia, joko tahallista tai tahatonta. Yhdessä aikaisemman "Meillä on unelma"-mielenosoituksen kanssa nämä joukkotapahtumat antavat väkevää näyttöä siitä, että hyvin suuri osa, luultavasti suurin osa, meistä suomalaisista on yksinkertaisesti saanut tarpeekseen rasismilla ja vieraan pelolla ratsastamisesta ja niillä ratsastajista. Ainoa mahdollisesti kummeksuttava asia on se, miksi natsien aikaisempi väkivalta ei vielä saanut ihmisiä liikkeelle, mutta hyvä että kollektiivinen kuppimme meni nurin edes nyt. 

Rasismin ja fasismin tympeän löyhkän vastustaminen vaatii poliittisen puheen ja nykyistä pontevamman poliisityön ohella myös tämänkaltaisia joukkotempauksia, ja järjestäjät – sekä ennen kaikkea paikalla olleet – ansaitsevat kaikkien moniarvoista demokratiaa ja oikeusvaltiota kannattavien lämpimät kiitokset. Asiaa ei kuitenkaan pidä jättää vain satunnaisiin marsseihin, vaan nyt rasismista tarpeekseen saaneiden tulee myös aktiivisesti tehdä selväksi ympäristössään, että rasistinen kielenkäyttö ei ole enää sosiaalisesti hyväksyttävää.

Viholliseni vihollinen ei ole ystäväni

Näiden mainitun muutaman hassun banderollin läsnäolo nostaa kuitenkin esille kiinnostavan kysymyksen siitä, missä määrin demokratian ja oikeusvaltion kannattajien tulee hyväksyä demokratian vihollisia, silloinkin kun demokratian viholliset saattaisivat olla tilapäisiä liittolaisia. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani totesin, oikeuden ylimielisyydessään omiin käsiinsä ottavat tahot ovat lähtökohtaisesti demokratian ja oikeusvaltion vihollisia. Ken ottaa asiakseen vaikkapa hakata natsin, anastaa meiltä kaikilta muilta meille demokratiassa kuuluvan vallan päättää rangaistuksista laillista tietä. Hän päättää tietävänsä paitsi tuomareita ja lainoppineita myös meitä kaikkia muita paremmin, kuka ansaitsee ja minkälaisen rangaistuksen. 

Minulle, ja tuskin muillekaan, ei ole varmassa tiedossa kannattivatko nyt kuvattuja banderolleja viikonloppuna kantaneet mielivaltaa natseiksi tai fasisteiksi uskomiaan kohtaan. Suomessa ei tietääkseni myöskään ole yhtäkään natseja likimainkaan vastaavaa, väkivallan käyttöön valmista antinatsijärjestöä. Onkin silkkaa fantasiointia luulla natseja joksikin ymmärrettäväksi "vastavoimaksi" äärivasemmistolle, tai ylipäätään luulla äärivasemmiston (edes laajasti käsitetyn) väkivallan olevan millään tavalla natsien väkivaltaa vastaava ongelma. 

Mutta on meidän kaikkien etu, että vasemmalta ei myöskään nouse väkivaltaa. Nyt jo esimerkiksi muuten ansiokasta työtä uusnatsien yhteyksien paljastamisessa tehnyt Varis-verkosto ilmoittaa tavoitteekseen ottaa myös fyysisesti yhteen "fasistien" kanssa. Tälläinen toiminta ei kertakaikkisesti ole yhteensopiva demokratian tai ihmisoikeuksien kanssa, eikä sitä voi sovittaa yhteen demokratian tai ihmisoikeuksien kanssa. Väittivät Varis-aktivistit tavoitteistaan mitä hyvänsä, käytännössä väkivallan hyväksyminen edistää aina eniten vahvimman oikeutta ja mielivaltaa.

Ihmisoikeudet kuuluvat jakamattomina kaikille – myös natseille. Millään yksityisellä ryhmittymällä ei kertakaikkisesti ole oikeutta riistää keneltäkään ihmiseltä hänelle ihmisoikeuksien turvaamia oikeuksiaan, kuten oikeutta lailliseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin. Vaikka ihmisoikeuksia joudutaankin joskus käytännössä asettamaan tärkeysjärjestykseen, tämä tehtävä ei koskaan kuulu yhdellekään salamyhkäiselle "verkostolle" tai muullekaan lain ulkopuoliselle ryhmittymälle. Jos sallimme yhdenkin ryhmittymän asettua lain yläpuolelle, avaamme portit muillekin tehdä samoin. Poliittista väkivaltaa ei siksi torjuta poliittisella väkivallalla sen enempää kuin ruttoa koleralla tai perkelettä Belsebuubilla. 

Fasismi on aina voitettu demokratialla, ei toisenlaisella fasismilla

On täysin mahdollista ja jopa toivottavaa tehdä moraalinen ero ihmisoikeuksia pääsääntöisesti puolustavien äärivasemmistolaisten ja ihmisoikeuksia pääsääntöisesti sortamaan pyrkivien äärioikeistolaisten välillä. Kysymys ei ole vain kahdesta eri aatteesta tai erilaisista mutta pohjimmiltaan yhtä huonoista mielipiteistä, vaan siitä, pyrkiikö toiminta laajentamaan tasa-arvoa vaiko nakertamaan sitä. Tästä moraalisesta erosta huolimatta yksityisyrittäjien väkivaltaa ei kertakaikkisesti saa hyväksyä osaksi yhteiskuntaamme, ei vaikka miten olisi turhautunut demokraattisen prosessin hitauteen. 

Demokratiamme pyörät pyörivät usein tuskastuttavan hitaasti, se on totta. Mutta ne jauhavat hienoksi. Kun voitamme fasismin demokratian keinoin, tuloksena on vahvempi, parempi ja tasa-arvoisempi demokratia. Jos yritämme voittaa fasismin antifasismin keinoin, tuloksena on sekasortoa ja hyvin todennäköisesti fasistien voitto: väkivallan pelin fasistit ovat lähes aina voittaneet. Nytkin on nähtävissä, miten jopa pääministeri puolustelee natseja äärivasemmiston pelolla, vaikka pelko onkin suurelta osin silkkaa kuvitelmaa. 

Demokraattisen parlamentarismin hylkääminen voi silti houkutella vallankumousromantiikasta helposti juopuvia. Tällöin he kuitenkin joutuvat aina selittämään nykytilan sietämättömän sortavaksi, koska muuten "suoralle toiminnalle" olisi hankala löytää perusteluja. Onkin valaisevaa, miten esimerkiksi Varis-verkosto joutuu kuvailemaan nyky-yhteiskuntaa toivottoman sortavaksi yrittäessään perustella omavaltaisen väkivallan käyttöä "fasisteja" vastaan – hyvin samanlaisin sanankääntein millä äärioikeisto kuvailee nyky-yhteiskuntaa toivottoman mädäntyneeksi ja perustuksiltaan horjuvaksi. Todellisuudessahan on niin, että vaikka rasistisen öyhötyksen nousu huolestuttavaa ja vastustettavaa onkin, Suomi on silti liki millä hyvänsä mittarilla yksi vauraimpia, vakaimpia ja tasa-arvoisimpia yhteiskuntia koskaan, missään, ikinä. 

Yhteiskunnassamme on ilman muuta valtavasti parannettavaa, ja parannustyö on monesti raivostuttavan hidasta. Taka-askeliltakaan ei aina voida välttyä, eikä oikeistopopulistien nousua tule vähätellä. Mutta kannattaa pitää mielessä, että vielä kesällä 1930 fasistit saivat muilutettua ainakin 254 ihmistä ja tapettua kolme. 

Vuonna 2016 yksi ainoa kuolemaan johtanut pahoinpitely toi kaduille yli 20 000 ihmistä.

Edistystä siis todella tapahtuu, vaikka piinallisen hidasta se joskus onkin.  

yyyy
Turku

Maailmaa pyörittää energia. Se, kuinka se tuotetaan, tulee ratkaisemaan tämän vuosisadan kehityksen, yhteiskuntiemme kohtalon, ja kenties ihmislajin tulevaisuuden. Lisää aiheesta ja aiheen vierestä tällä blogilla ja Rauli Partasen kanssa kirjoittamissani kirjoissa Uhkapeli ilmastolla ja Musta hevonen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu