*

Y:llä alkavista asioista Ympäristö. Yhteiskunta. Yhteisöllisyys. Ymmärrys. Ydinvoimastakin joskus vähän.

Minkään väriselle väkivallalle ei ole demokratiassa sijaa

Suomalaiset ovat jälleen kerran kuluneena viikonloppuna osoittaneet, ettemme kertakaikkisesti siedä poliittista väkivaltaa emmekä natseja, ja olemme saaneet tarpeeksemme rasistisesta hapatuksesta ja julkisen empatian puutteesta. 

Oman toimintaohjelmansa mukaan valtiopetosta valmistelevaa ja hyvin mahdollisesti Venäjän ohjailemaa "Suomen vastarintaliikettä" saapui puolustamaan erinäisiin ja eripuraisiin vastamielenosoituksiin vain jokunen kymmenen onnetonta, joille selvästikään ei ole aivan selvää, minkä puolesta heidän KIITOS 1939-1945-paidoissaan ylistämänsä veteraanit oikeastaan taistelivat ja kuolivat. Heille tiedoksi, että sota-aikana kuoli myös valtiopetosta valmistelleiden tukijoita - tuomittuina Kremlin kätyreinä, maanpettureina ja valapattoina teloituskomppanioiden edessä.

Viikonlopun massiivisen yleisötapahtuman leimaaminen muutaman hassun banderollin perusteella "anarkistien" tapahtumaksi tai jonkinlaiseksi demonstraatioksi laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan on täyttä idiotismia, joko tahallista tai tahatonta. Yhdessä aikaisemman "Meillä on unelma"-mielenosoituksen kanssa nämä joukkotapahtumat antavat väkevää näyttöä siitä, että hyvin suuri osa, luultavasti suurin osa, meistä suomalaisista on yksinkertaisesti saanut tarpeekseen rasismilla ja vieraan pelolla ratsastamisesta ja niillä ratsastajista. Ainoa mahdollisesti kummeksuttava asia on se, miksi natsien aikaisempi väkivalta ei vielä saanut ihmisiä liikkeelle, mutta hyvä että kollektiivinen kuppimme meni nurin edes nyt. 

Rasismin ja fasismin tympeän löyhkän vastustaminen vaatii poliittisen puheen ja nykyistä pontevamman poliisityön ohella myös tämänkaltaisia joukkotempauksia, ja järjestäjät - sekä ennen kaikkea paikalla olleet - ansaitsevat kaikkien moniarvoista demokratiaa ja oikeusvaltiota kannattavien lämpimät kiitokset. Asiaa ei kuitenkaan pidä jättää vain satunnaisiin marsseihin, vaan nyt rasismista tarpeekseen saaneiden tulee myös aktiivisesti tehdä selväksi ympäristössään, että rasistinen kielenkäyttö ei ole enää sosiaalisesti hyväksyttävää.

Viholliseni vihollinen ei ole ystäväni

Näiden mainitun muutaman hassun banderollin läsnäolo nostaa kuitenkin esille kiinnostavan kysymyksen siitä, missä määrin demokratian ja oikeusvaltion kannattajien tulee hyväksyä demokratian vihollisia, silloinkin kun demokratian viholliset saattaisivat olla tilapäisiä liittolaisia. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani totesin, oikeuden ylimielisyydessään omiin käsiinsä ottavat tahot ovat lähtökohtaisesti demokratian ja oikeusvaltion vihollisia. Ken ottaa asiakseen vaikkapa hakata natsin, anastaa meiltä kaikilta muilta meille demokratiassa kuuluvan vallan päättää rangaistuksista laillista tietä. Hän päättää tietävänsä paitsi tuomareita ja lainoppineita myös meitä kaikkia muita paremmin, kuka ansaitsee ja minkälaisen rangaistuksen. 

Minulle, ja tuskin muillekaan, ei ole varmassa tiedossa kannattivatko nyt kuvattuja banderolleja viikonloppuna kantaneet mielivaltaa natseiksi tai fasisteiksi uskomiaan kohtaan. Suomessa ei tietääkseni myöskään ole yhtäkään natseja likimainkaan vastaavaa, väkivallan käyttöön valmista antinatsijärjestöä. Onkin silkkaa fantasiointia luulla natseja joksikin ymmärrettäväksi "vastavoimaksi" äärivasemmistolle, tai ylipäätään luulla äärivasemmiston (edes laajasti käsitetyn) väkivallan olevan millään tavalla natsien väkivaltaa vastaava ongelma. 

Mutta on meidän kaikkien etu, että vasemmalta ei myöskään nouse väkivaltaa. Nyt jo esimerkiksi muuten ansiokasta työtä uusnatsien yhteyksien paljastamisessa tehnyt Varis-verkosto ilmoittaa tavoitteekseen ottaa myös fyysisesti yhteen "fasistien" kanssa. Tälläinen toiminta ei kertakaikkisesti ole yhteensopiva demokratian tai ihmisoikeuksien kanssa, eikä sitä voi sovittaa yhteen demokratian tai ihmisoikeuksien kanssa. Väittivät Varis-aktivistit tavoitteistaan mitä hyvänsä, käytännössä väkivallan hyväksyminen edistää aina eniten vahvimman oikeutta ja mielivaltaa.

Ihmisoikeudet kuuluvat jakamattomina kaikille - myös natseille. Millään yksityisellä ryhmittymällä ei kertakaikkisesti ole oikeutta riistää keneltäkään ihmiseltä hänelle ihmisoikeuksien turvaamia oikeuksiaan, kuten oikeutta lailliseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin. Vaikka ihmisoikeuksia joudutaankin joskus käytännössä asettamaan tärkeysjärjestykseen, tämä tehtävä ei koskaan kuulu yhdellekään salamyhkäiselle "verkostolle" tai muullekaan lain ulkopuoliselle ryhmittymälle. Jos sallimme yhdenkin ryhmittymän asettua lain yläpuolelle, avaamme portit muillekin tehdä samoin. Poliittista väkivaltaa ei siksi torjuta poliittisella väkivallalla sen enempää kuin ruttoa koleralla tai perkelettä Belsebuubilla. 

Fasismi on aina voitettu demokratialla, ei toisenlaisella fasismilla

On täysin mahdollista ja jopa toivottavaa tehdä moraalinen ero ihmisoikeuksia pääsääntöisesti puolustavien äärivasemmistolaisten ja ihmisoikeuksia pääsääntöisesti sortamaan pyrkivien äärioikeistolaisten välillä. Kysymys ei ole vain kahdesta eri aatteesta tai erilaisista mutta pohjimmiltaan yhtä huonoista mielipiteistä, vaan siitä, pyrkiikö toiminta laajentamaan tasa-arvoa vaiko nakertamaan sitä. Tästä moraalisesta erosta huolimatta yksityisyrittäjien väkivaltaa ei kertakaikkisesti saa hyväksyä osaksi yhteiskuntaamme, ei vaikka miten olisi turhautunut demokraattisen prosessin hitauteen. 

Demokratiamme pyörät pyörivät usein tuskastuttavan hitaasti, se on totta. Mutta ne jauhavat hienoksi. Kun voitamme fasismin demokratian keinoin, tuloksena on vahvempi, parempi ja tasa-arvoisempi demokratia. Jos yritämme voittaa fasismin antifasismin keinoin, tuloksena on sekasortoa ja hyvin todennäköisesti fasistien voitto: väkivallan pelin fasistit ovat lähes aina voittaneet. Nytkin on nähtävissä, miten jopa pääministeri puolustelee natseja äärivasemmiston pelolla, vaikka pelko onkin suurelta osin silkkaa kuvitelmaa. 

Demokraattisen parlamentarismin hylkääminen voi silti houkutella vallankumousromantiikasta helposti juopuvia. Tällöin he kuitenkin joutuvat aina selittämään nykytilan sietämättömän sortavaksi, koska muuten "suoralle toiminnalle" olisi hankala löytää perusteluja. Onkin valaisevaa, miten esimerkiksi Varis-verkosto joutuu kuvailemaan nyky-yhteiskuntaa toivottoman sortavaksi yrittäessään perustella omavaltaisen väkivallan käyttöä "fasisteja" vastaan - hyvin samanlaisin sanankääntein millä äärioikeisto kuvailee nyky-yhteiskuntaa toivottoman mädäntyneeksi ja perustuksiltaan horjuvaksi. Todellisuudessahan on niin, että vaikka rasistisen öyhötyksen nousu huolestuttavaa ja vastustettavaa onkin, Suomi on silti liki millä hyvänsä mittarilla yksi vauraimpia, vakaimpia ja tasa-arvoisimpia yhteiskuntia koskaan, missään, ikinä. 

Yhteiskunnassamme on ilman muuta valtavasti parannettavaa, ja parannustyö on monesti raivostuttavan hidasta. Taka-askeliltakaan ei aina voida välttyä, eikä oikeistopopulistien nousua tule vähätellä. Mutta kannattaa pitää mielessä, että vielä kesällä 1930 fasistit saivat muilutettua ainakin 254 ihmistä ja tapettua kolme. 

Vuonna 2016 yksi ainoa kuolemaan johtanut pahoinpitely toi kaduille yli 20 000 ihmistä.

Edistystä siis todella tapahtuu, vaikka piinallisen hidasta se joskus onkin.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Lainaus:
Suomalaiset ovat jälleen kerran kuluneena viikonloppuna osoittaneet, ettemme kertakaikkisesti siedä poliittista....

Kuten esim.Evakoiden siirtämistä sodan jaloista sisämaahan ?

Muistuuko mieleen mikä oli reaktio heitä kohtaan ja nyt maahanmuuttajia kohtaan?

Vielä -60-70 jatkui ryssittely,kerjälöiset ym.
Jopa koulussa oettajat evakkolapsille.

Turha eliitin on jeesustella. Muistelee vain historiaansa.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Tämä on juuri yksi niistä syistä miksi nyt mielestäni ihan aiheellisesti pidetään joukkokokouksia ja pyritään tekemään kaikenlainen rasismi paheksuttavaksi. Kaikki yhteiskunnat ovat olleet paljon rasistisempia kuin nyt monet ovat, ja tätä hyvää kehitystä pitää pyrkiä jatkamaan.

Käyttäjän danielantti kuva
Daniel Leppäjärvi

Mitenkäs punakaartilaisten riehuilu, oliko se poliittista väkivaltaa?

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen Vastaus kommenttiin #3

Tietenkin oli, ja vasemmisto teki sata vuotta sitten vakavan virheen lähtiessään väkivaltaisen vallankumouksen tielle. Kaikki eivät kuitenkaan lähteneet.

Sen lisäksi että poliittinen väkivalta on väärin, tälläiset ottelut tahtovat kääntyä oikeiston ja fasistien voitoiksi.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Tässä on muuten hyvä kirjoitus siitä, miksi nyt ei tarvita uusia lakeja vaan vain olemassaolevien soveltamista.

http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen...

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Arjessa osoitettu välittäminen, kohtelias käytös ja osallistaminen ovat varmasti parasta mitä voimme tehdä lajitovereillemme ihonväristä riippumatta. Syrjäytyminen tai kuplautuminen - siis liian homogeenisen porukan kanssa hengailu omien näkemysten vahvistamiseksi - lienee yksi syy miksi ihmiset radikalisoituvat.

Itse en näe mielenosoituksia sinänsä hyvänä tapana viedä yhteiskuntaa eteenpäin. Iskulauseiden huutaminen on apinan käytöstä jos sitä verrataan fiksuun, rauhalliseen ja tavoitteelliseen keskusteluun. Toki väkivalta on jotain vielä primitiivisempää. Ymmärrän silti että kadulla huutaminen voi tuntua ainoalta mahdollisuudelta jos kokemus on sellainen että kukaan ei kuuntele asiapuhetta.

Mielenosoituksilla on saatu aikaan isoja muutoksia ympäri maailmaa, mutta se ei silti tee niistä älykkäälle lajille sopivaa tapaa käydä yhteiskunnallista keskustelua. Välillä massat ovat yksinkertaisesti väärässä ja silloin kaikki kärsivät siitä että olemme sallineet kovaäänisimmän päättää. Kovaäänisin ja fyysisesti vahvin ovat yllättävän lähellä toisiaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset