Y:llä alkavista asioista Ympäristö. Yhteiskunta. Yhteisöllisyys. Ymmärrys. Ydinvoimastakin joskus vähän.

Fennovoima, luonnonsuojelu ja Suomen ekomodernistinen liike

  • Maailman energiankulutuksen kehittyminen ja uusiutuvien vallankumous. Kenties 10 vuoden päästä ne jo näkyvät kuvassa?
    Maailman energiankulutuksen kehittyminen ja uusiutuvien vallankumous. Kenties 10 vuoden päästä ne jo näkyvät kuvassa?

Fennovoiman ydinvoimalahanke näyttää nyt kaikesta huolimatta etenevän. Tämä on ympäristön kannalta hyvä asia. Seuraavassa aion perustella, miksi perinteiset, 1980-luvun juoksuhautoihin jääneet ympäristöjärjestöt ovat vastustuksessaan väärässä, sikäli kun heidän vastustuksensa perustuu ympäristöargumentteihin.

Aloitetaan perusasioista. Valmistuttuaan Fennovoiman AES-2006-reaktori tulisi tuottamaan joka vuosi noin yhdeksän terawattituntia (TWh) sähköä. Lehdistössä usein käytettyä havainnollistusta käyttääkseni, tämä riittäisi noin 1 687 500 kotitalouden vuotuiseen sähkönkulutukseen. Toisin termein ilmaistuna kyseessä olisi reilu kymmenen prosenttia Suomen vuotuisesta sähkönkulutuksesta, tai laskentatavasta riippuen 2-7 prosenttia Suomen ns. primäärienergiankulutuksesta. (Muille vaihtoehdoille on siis vallan hyvin tilaa vaikka Fennovoima rakennetaankin. Niiden ongelmana tahtoo kuitenkin olla se, että valtiolla ei riitä niiden rakentamiseen vaadittavia tukieuroja.)

Vertailun vuoksi, ympäristöjärjestöjen usein esimerkkinä käyttämä ja Suomeen asukasluvultaan vertautuva Tanska tuotti vuonna 2014 kaikilla tuulivoimaloillaan yhteensä noin 13 terawattituntia sähköä. Yksi reaktori siis lisäisi suhteellisen vähähiilisen sähkön tuotantoamme suunnilleen yhtä paljon kuin Tanska on onnistunut yhteensä lisäämään viime vuosikymmenen aikana. Tämä lisäys tulisi myös Olkiluoto 3:n noin 13 terawattitunnin ja mahdollisen Loviisa 3:n lisäyksen päälle. Tanska kaavailee nyt tuulisähkön tuotannon lisäämistä vielä reilulla kymmenellä terawattitunnilla vuodessa, mutta tämän jälkeen tuulivoiman lisääminen tulee olemaan vaikeaa tuulisessa Tanskassakin. Suomessa voimme lisätä onneksi sähköntuotantoa tuulivoimalla kenties jopa 30 terawattituntia, ja ydinvoiman vielä siihen päälle. Tällöin pääsemme jo huomattavasti lähemmäksi noin 400 terawattitunnin vuotuisen primäärienergiankulutuksemme puhdistamista.

Ydinvoimala tuottaa sähköä suhteellisen puhtaasti ja vähin ympäristövahingoin, vaikka koko laitoksen elinkaari polttoainehuoltoineen huomioidaan. Tähän tulokseen tulee jotakuinkin jokainen aiheesta tehty vakava tutkimus tai selvitys, kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n arvioista Yalen yliopiston ja Yhdysvaltojen kansallisen uusiutuvan energian laboratorion selvityksiin. Näiden arvioiden mukaan ydinsähkön hiilitase on samaa luokkaa kuin tuulisähköllä, ja selvästi pienempi kuin aurinkosähköllä. Lisäksi ydinvoimala tarvitsee tuotettua sähköyksikköä kohden vähemmän rakennusmateriaaleja, kaivostoimintaa, ja maa-aloja kuin uusiutuvat vaihtoehdot. Vaikka mahdolliset onnettomuudet ja jätteen loppusijoitus huomioitaisiinkin, vahingot ympäristölle ovat tuotettuun energiamäärään suhteutettuna pieniä. On siis selvää, että puhtaasti ympäristömittareilla mitaten kyseessä on vähintäänkin uusiutuvien veroinen suhteellisen harmittoman energian tuotantotapa. Monella ympäristömittarilla, kuten kaivostoiminnan määrässä ja vaaditussa maa-alueessa, ydinvoima itse asiassa voittaa uusiutuvat selvästi. Jopa silloin, kun uraanin louhinta huomioidaan.  

On myös selvää, että Fennovoimalle esitetyt ja todennäköiset vaihtoehdot eivät pääse ympäristöystävällisyydessä lähellekään. Konkreettisimmassa julkisuudessa esillä olleessa vaihtoehdossa, Vihreiden Vaihtoehto Fennovoimalle-paperissa, tuotanto esitetään korvattavaksi yhdistelmällä energiansäästöä, tuuli- ja aurinkovoimaa, bioenergiaa ja maakaasun verohelpotuksia. Koska paketista on aidosti vähäpäästöistä tuuli- ja aurinkovoimaa vain vähäinen osa, on ilmeistä, että päästöt kasvaisivat Vihreiden vaihtoehdossa nykyisestä. Tämä on yksinkertainen aritmeettinen fakta, jonka kuka tahansa kertolaskutaitoinen voi raportin ja esimerkiksi IPCC:n julkaisemien hiilitaseiden perusteella tarkastaa. 

Lisäksi on epäselvää, kuinka paljon bioenergian käyttöä voidaan nykyisestä lisätä: esimerkiksi WWF:n tuoreen selvityksen mukaan Vihreiden esittämä lisäys ei olisi enää ekologisesti kestävää.  (Tämä tutkimus ei ole ilmeisesti vielä tavoittanut WWF:n aktiiveja.) 

Nykyisen hallituksen ollessa vallassa on myös hyvin epäselvää, kuinka paljon korvaavat investoinnit todella suuntautuisivat uusiutuvaan energiaan, ja missä määrin ne valuisivat esimerkiksi turpeen polton lisäämiseen. Olemme vaarallisella tiellä, jos vastustajat perustavat vastustuksensa haaveisiin ja toiveisiin siitä, mitä vaihtoehtoja vaikkapa Fennovoimalle voisi heidän mielikuvituksessaan ehkä mahdollisesti olla. Tosiasiassa pisimmälle viety, luontopuolueena itseään pitävän tahon vaihtoehtokin asiallisesti ottaen lisäisi ympäristövahinkoja. Se myös luultavasti kasvattaisi Suomen riippuvuutta venäläisestä maakaasusta.

Osa ydinvoimaa vastustavista tahoista väittää myös edelleen, useista ja toisinaan henkilökohtaisista huomautuksista huolimatta, että uusi ydinvoimala ei auta vähentämään hiilidioksidipäästöjä, koska fossiilisia polttoaineita poltetaan vain sähkön tuottamiseksi (ns. erillistuotanto) nykyisellään hyvin vähän. Hyvin likinäköisesti katsoen nämä tahot ovatkin oikeassa. Kukaan heistä ei kuitenkaan huomaa, tai halua tunnustaa, että tarkalleen sama argumentti estää myös tuuli- ja aurinkosähkön tuotannon lisäämisen Suomessa: jos sähköntuotanto lähteestä Y ei voi vähentää päästöjämme, myöskään tuotanto lähteestä X ei siihen kykene. Onneksi argumentti on virheellinen.

Lyhyellä tähtäimellä Fennovoiman voimala ja muut vähäpäästöiset sähkövoimalat tuskin vähentävät merkittävästi päästöjä. Tosiasia kuitenkin on, että mikäli ympäristönsuojelun vaatimiin päästörajoihin halutaan päästä, ihmiskunnan on kyettävä korvaamaan fossiilisista polttoaineista saatua energiaa puhtaammilla vaihtoehdoilla. Näiden vaihtoehtojen kehittely ja käyttöönotto osaltaan edellyttää, että vähähiilistä, suhteellisen edullista energiaa on saatavilla runsain mitoin. Ydinvoimaa vastustavatkin tunnustavat tämän: nimenomaan tästä syystä he ajavat niin voimakkaasti uusiutuvan sähköntuotannon rakentamista. Tämä onkin hyvä asia, mutta jos he samaan aikaan käyttävät hyvin suuren osan energiastaan toisten vähähiilisten energianmuotojen vastustamiseen, lopputuloksena ympäristön asia enintäänkin polkee paikallaan.

Valitettavasti samat järjestöt esiintyvät lehdistössä ympäristötiedon ylimpinä lähteinä, ja kenties tästä syystä esimerkiksi IPCC:n selvityksiä ei juurikaan ruodita tiedotusvälineissä tarkemmin. IPCC teki viimeisessä AR5-raportissaan selväksi, että ilmastotoimilla on nyt todellinen kiire: päästöt tulisi saada laskemaan liki välittömästi, eikä meillä enää ole aikaa riitelyyn eri vaihtoehtojen keskinäisestä paremmuudesta. IPCC:n ja useiden muiden asiantuntijaelimien mukaan tarvitsemme nyt kaikkia vaihtoehtoja - ydinvoima mukaanlukien. Esimerkiksi IPCC esittää, että vaarallisen ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii nyt 1) uusiutuvan energian voimakasta lisäämistä, 2) ydinenergian voimakasta lisäämistä, 3) energiansäästön voimakasta edistämistä, 4) hiilen talteenottotekniikoiden (CCS) voimakasta edistämistä, ja 5) metsäkadon kääntämistä metsittymiseksi. 

Nämä eivät ole buffetvaihtoehtoja, joista voimme valita vain meille mieluisat suupalat. Kaikissa näissä tulee nyt onnistua yhtä aikaa. Tästä tosiasiasta ympäristöjärjestöt vaikenevat, ja se tulee olemaan heille vielä ikuisena häpeänä.

On ikävä havaita, että ympäristöjärjestömme vaikuttavat olevan 1980-luvulta periytyvän ydinvoimavastaisuuden vankeja. Tuolloin ilmastonmuutos ei ollut uhka, mutta tilanne on nyt muuttunut. Uusiutuvien etsikkoaika on jo ohitse, eikä meillä ole enää aikaa kokeilla josko suuret, jo 1970-luvulta kuullut lupaukset lunastettaisiin tällä kertaa. Tarvitsemme kaikkia vaihtoehtoja. 

On toki teoriassa mahdollista, että tällä kertaa kaikki on toisin ja toistaiseksi kokonaisuutena vaatimattomasti lisääntyneet (mutta matalasta lähtötasostaan johtuen kaksinumeroisia kasvuprosentteja takoneet) uusiutuvat täyttävät niihin kiinnitetyt odotukset; mutta toisaalta, 1960-luvulla sinänsä älykkäät ja vakavamieliset ennustajat uskoivat, että vuonna 2000 energiaa ei kannata tuottaa mitenkään muuten kuin ydinvoimalla. Jos nykyiset optimistit ovat edes puoliksi yhtä väärässä, tarkoittaa se tuntemamme planeetan loppua. Meillä ei ole varasuunnitelmaa eikä varaplaneettaa.

Allekirjoittanut ja joukko muita ympäristöstä ja ympäristöjärjestöjen muutoskyvyttömyydestä huolestuneita kansalaisia onkin kesän alussa perustanut puhtaalta pöydältä uuden ympäristöjärjestön - Suomen Ekomodernistit. Tavoitteenamme on järjestö, joka ei hirttäytyisi kannattamaan tai vastustamaan itseisarvoisesti mitään ratkaisua, jolla ympäristöongelmia voitaisiin helpottaa; sen sijaan yrittäisimme katsoa kutakin ratkaisua tilannekohtaisesti. Toivotankin aiheesta kiinnostuneet tervetulleeksi mukaan toimintaan; Facebookissa toimivat voivat liittyä ryhmään täältä:

Suomen Ekomodernistit - SEM

PS. Fennovoima-hankkeessa on arveluttavia periaatteellisia ja turvallisuuspoliittisia näkökohtia, ja näiden esiintuominen on täysin perusteltua. Keskityn tässä kirjoituksessa kuitenkin ympäristön asiaan, koska nykyiset järjestömme ovat näemmä sen lähtökohtaisessa ydinvoiman vastaisuudessaan unohtaneet. 

Taloudellisista aspekteista todettakoon, että kyseessä on edelleen halvimpien vähähiilisten sähköntuotantovaihtoehtojen joukossa oleva ratkaisu. Jos Fennovoimaa väittää kalliiksi, tulee samalla väittäneeksi, että tuuli- ja aurinkosähkö ovat aivan liian kalliita. Vaikka nykyisellä sähkön hinnalla mikään näistä ei luultavasti kannata ilman tukiaisia, sähkön hinta tulee nousemaan mikäli ilmastotavoitteet otetaan tosissaan. 

Myös työllisyysargumentti on kehno: tähän saakka tuottavuuden parantuminen erityisesti alkutuotannossa on ollut monestakin syystä myös Vihreiden toivoma kehityskulku - ei vähiten siksi, että se vapauttaa ihmiset tekemään jotain fiksumpaa. Toki voisimme parantaa työllisyyttä myös luopumalla leikkuupuimureista ja siirtymällä takaisin sirppeihin ja viikatteisiin. Jostain syystä tätä ei kuitenkaan kuule ehdotettavan, vaikka kansantaloudellisessa mielessä kyseessä olisi "työllistävän, hajautetun energiantuotannon" lisäämistä vastaava ajatus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

26Suosittele

26 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (34 kommenttia)

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Hyvin perusteltu, vaikka pitkä kirjoitus. Toivon, että tämä ja sen argumentit leviävät laajalle. Tärkeintä ei ole, miten energiantuotanto puhdistetaan vaan että se puhdistetaan.

Käyttäjän juhanaturpeinen kuva
Juhana Turpeinen

Tasoero verrattuna Vihreiden normaaleihin itkuvirsiin on kieltämättä valtava. Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta. Kumpa nuo itsensä ympäristönsuojelijoiksi kutsuvat ihmiset ottaisivat onkeensa, niin maapallollakin olisi tulevaisuutta. Jos ympäristönsuojelijat ovat itse osa tuhoajia niin tulevaisuutta ei ole.

Käyttäjän RobertChellapermal kuva
Robert Chellapermal

En yleensä siteeraa Wikipediaa, mutta määritelmissä se on ihan hyvä:

Opportunity cost = the opportunity cost of a choice is the value of the best alternative forgone, where a choice needs to be made between several mutually exclusive alternatives given limited resources.

Eli Fennovoiman tapauksessa, miten ne miljardit olisivat voitu käyttää sen sijaan, ja mitä hyötyä sillä olisi ollut?

Jos nyt oletetaan että tuulivoimaa oltaisiin lisätty samoin kuin pientä määrää kaasuvoimaa säädöksi (Nordpoolin ansiosta ei edes olisi tarpeellista mutta tietenkin parempaa olla luottamatta ulkomaiseen voimaan liikaa), niin nämä argumentit tulevat mieleen:

- Vähemmän polttoaineriippuvuutta ja siitä kustannuksia (pieni määrä kaasua korvaa uraanin)
- Enemmän tietotaitoa uusiutuvien parissa joka on huikeasti kasvava ala (tutkimuksia, patentteja, innovaatiota)
- Matalammat kustannushinnat tulevaisuudessa (Economies of Scale, teknologinen innovaatio)
- hintalappu olisi pienempi per MWh (Rosatom takaa omakustannushinnan 50euroa/MWh vain 12 vuodeksi) *kiistanlainen, koska tuulivoimatuet ovat niin suuria ja venäläiset maksavat ydinvoimatappiosta, toisaalta tuet ovat jo loppumassa*
- kannattavuus (tuulivoimalat maksavat itsensä takaisin äkkiä, ilman tukia)
- pienempi riski kunnille ja valtiolle
jne.

Täytynee sanoa tässä vaiheessa että minäkin identifiotuisin enemmän 'ekomoderniksi' kuin vihreäksi, koska en kategorisesti vastusta ydinvoimaa suurilta osin ideologisista syistä.

Mielestäni on vain halvempia vaihtoehtoja, eli parempia vaihtoehtoja.

Varsinkin kun maailmalla ollaan yrittämässä päästä joustavaan voimaan, ja päästä eroon perusvoimasta suurimmaksi osaksi (Saksa).

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Kuten tuossa jo joku totesikin, oletat että Fennovoima-investointi olisi mennyt sellaisenaan uusiutuviin. Tämä on vähintäänkin hyvin epätodennäköistä. Lisäksi ympäristömielessä olisi menty takapakkia, jos edes noin 5% investoinnista olisi mennyt fossiiliseen voimaan tai turpeeseen.

Lisäksi laskelmistasi puuttuvat vaaditut tuet. Tuulivoima ei kannata ilman tukia Suomessa, eikä juuri missään muuallakaan, vaikka tuet ovat onneksi laskusuunnassa. Tämä kuitenkin naamioi taustalleen tuotannon korreloitumisesta aiheutuvan ongelman: tuulivoima laskee sähkön hintaa silloin kun tuulee, eli juurikin silloin kun tuulivoimalat tuottavat sähköä. Sama vielä suuremmassa mitassa pätee aurinkosähköön.

Uusiutuvista puhuttaessa unohdetaankin usein se, että uusiutuvien hinnassa on myös nousupaineita. Nämä johtuvat systeemikustannuksista, jotka lisääntyvät uusiutuvien määrän lisääntyessä. Ihan kohtalaisen maltillisillakin oletuksilla laskemalla on saatu tuloksia, että esimerkiksi tuulisähkön todellinen systeemihinta olisi noin kaksi kertaa sen nimellishinnan verran, jos tuulivoimatuotantoa on verkossa noin 40%. En usko tilanteen osoittautuvan ihan yhtä pahaksi, varsinkaan Pohjoismaissa, koska meillä on kohtalaisesti vesivoimaa. Mutta järjestelmän kustannusta ei voi laskea yhtä suoraviivaisesti kuin ydinsähkölle.

Olen käsitellyt asiaa tarkemmin täällä:

http://jmkorhonen.net/2014/04/08/graphic-of-the-we...

Uusiutuvien rakentaminen Suomeen tuskin synnyttäisi mitenkään suunnattomia innovaatioita, koska ostamme voimalat ja niiden asentamiseen tarvittavan ammattitaidon pääasiassa ulkomailta. Maailmalla sen sijaan on vähemmän ydinenergiaan panostavia valtioita, ja Suomesta on jo myytykin osaamista esimerkiksi turvallisuuteen liittyvissä asioissa.

Tervetuloa kuitenkin ekomodernisteihin jos ajatus tutkimukseen pohjautuvasta ympäristöjärjestöstä kiinnostaa. Meille mahtuu oikein hyvin vaikka vastustaisikin ydinvoimaa yleensä tai Fennovoimaa erityisesti.

Käyttäjän RobertChellapermal kuva
Robert Chellapermal

Kiitos linkistä blogiisi, se olikin informatiivinen.

"Tämä kuitenkin naamioi taustalleen tuotannon korreloitumisesta aiheutuvan ongelman: tuulivoima laskee sähkön hintaa silloin kun tuulee, eli juurikin silloin kun tuulivoimalat tuottavat sähköä. Sama vielä suuremmassa mitassa pätee aurinkosähköön."

Tämä on totta, mutta eikö puolestaan kysyntä korreloi tarjonnan ja sähkönhinnan korkeuden kanssa? Eli sähköä kulutetaan eniten päivällä, jolloin aurinko paistaa. Talvella tuulee enemmän kuin kesällä, eli silloin kun käytetään paljon sähköä. Mikä on totaalinen vaikutus, se pitää tutkia.

"Nämä johtuvat systeemikustannuksista, jotka lisääntyvät uusiutuvien määrän lisääntyessä. Ihan kohtalaisen maltillisillakin oletuksilla laskemalla on saatu tuloksia, että esimerkiksi tuulisähkön todellinen systeemihinta olisi noin kaksi kertaa sen nimellishinnan verran, jos tuulivoimatuotantoa on verkossa noin 40%."

Tuo 40% penetraatio (% gross demand) onkin jo erittäin korkea, ja olen kiinnostunut lukemaan sen tutkimuksen.

Maltillisempi 20% penetraatio tuulivoimasta aiheutuu lisäkustannuksia noin 1-4 euroa/MWh lisää tämän tutkimuksen simuloitujen tulosten mukaan Suomessa.

Holttinen et al. 2011

http://irserver.ucd.ie/bitstream/handle/10197/4750...

"From the cost estimates presented in the investigated studies it follows that at wind penetrations of up to 20 % of gross demand (energy), system operating cost increases arising from wind variability and uncertainty amounted to about 1–4 €/MWh of wind power produced (Fig. 5). This is 10 % or less of the wholesale value of the wind energy. The actual impact of adding wind generation in different balancing areas can vary depending on local factors. Important factors identified to reduce integration costs are aggregating wind plant output over large geographical regions, larger balancing areas, and utilizing shorter gate closure times with accurate forecast systems and sub-hourly schedule changes."

Siihen voidaan lisätä reservivoiman lisäys, 18% enimmillään 20% penetraatiolla:

"The estimated increase in short term reserve requirements in the studies has a large range: 1–15 % of installed wind power capacity at 10 % penetration (of gross demand) and 4–18 % of installed wind power capacity at 20 % penetration. "

Joka tapauksessa, lisäkustannuksia on tietenkin mutta maissa kuten Tanskassa jossa penetraatio lähenee jo sitä 40 prosenttia, ollaan vielä hengissä ja verkko ei ole kaatunut ja päästötkin ovat vähentyneet pitkällä aikavälillä.

"Tervetuloa kuitenkin ekomodernisteihin jos ajatus tutkimukseen pohjautuvasta ympäristöjärjestöstä kiinnostaa. Meille mahtuu oikein hyvin vaikka vastustaisikin ydinvoimaa yleensä tai Fennovoimaa erityisesti."

Kiitos! Pitää ottaa enemmän selville, paluumuutan pian Helsinkiin :)

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen Vastaus kommenttiin #33

Olet ihan oikeassa, aurinkosähkön tuotanto ajoittuu päivätasolla useimmiten varsin hyvin kulutushuipun kanssa yhteen. Kuten blogini graafeista näkee - siellähän on taustalla todellinen kulutuskäyrä - tämä ei kuitenkaan auta ihan loputtomasti. Perusongelma säilyy: aurinkosähkö voi tehdä lisäasennukset aurinkosähköön kannattamattomiksi kauan ennen kuin siitä saadaan merkittävää vetoapua dekarbonisointiin.

Sama juttu tuulivoiman kanssa, joskin sillä tuo ongelma on pienempi. Teoriassa on tietysti mahdollista ns. ylirakentaa, eli tehdään niin paljon tuuli- ja aurinkovoimaa että jokin niistä tuottaa melkein aina jotain. Tätä onkin ihan vakavissaan esitetty ratkaisuksi sellaisista piireistä, joissa ydinvoima ei vaan kelpaa: teknisesti tuo onnistunee (tosin säätilastoja tutkimalla selviää, että edes mantereet ylittävä sähköverkko ei pärjäisi ilman merkittävää energian varastointia tai polttavaa säätövoimaa) mutta sitten on kyllä aika turha puhua samassa yhteydessä mistään likimainkaan taloudellisuutta sivuavista käsitteistä.

Holttisen tutkimuksia olen itsekin tavaillut ja tulokset varmasti pitävät paikkansa. Mutta kannattaa tarkistaa, mitkä ovat taustaoletukset. En muista sanatarkasti mutta tutkimuksen lähtökohtana on oletus siitä, että nykyisen kaltainen, runsaasti säädettävää polttovoimaa sisältävä verkko säilyy valmiina tukemaan uusiutuvia. Ymmärtänet ongelman kun polttamisesta pitäisi päästä käytännössä kokonaan eroon.

Pohjoismaisen vesivoiman ansiosta Suomessa tuo säätötehon ongelma on kyllä pienempi kuin monessa muussa maassa, tämä on selvää.

Tanskan ja Saksankin tilannetta tarkastellessa pitää huomioida sekin, että maat pystyvät käyttämään Euroopan sähköverkkoa ongelmien helpottamiseen. Jos tätä asiaa tarkastellaan koko verkon laajuudelta, huomataan, että näihin maihin rakennettavat vaihtelevat uusiutuvat ovat sääilmiöiden alueellisen korrelaation vuoksi joiltain osin poissa siitä määrästä, mikä koko verkkoon mahtuu. Suomeksi sanottuna: jos vaikka Saksassa rakennetaan paljon uusiutuvia, Puolan ja Tshekin verkkoon niitä mahtuu vähemmän. Vähennys ei ole ihan 1:1 koska sääilmiöt kuten tuulisuus eivät korreloi näin paljon; mutta vähennystä tapahtuu joka tapauksessa.

Tästä huolimatta sekä Saksan että Tanskan sähköntuotannon hiilitase on melkein kaksinkertainen Suomeen nähden. En sanoisi sitä ainakaan suurmenestykseksi, varsinkin kun historiasta tiedämme, että sekä Ruotsi että Ranska saavuttivat Saksan vuodelle 2050 asettaman tavoitteen (80% sähköstä vähähiilisesti) jo vuonna 1990. Vahingossa.

PS. meinasi unohtua - se mainitsemani tutkimus taitaa olla tämä.

Ueckerdt, F., Hirth, L., Luderer, G., & Edenhofer, O. (2013). System LCOE: What are the costs of variable renewables? Energy, 63, 61–75. doi:10.1016/j.energy.2013.10.072

Käyttäjän teemuru kuva
Teemu Ruippo

Aurinkosähkö pääsee toivottavasti muutaman vuoden sisällä kuvaan. Tällä hetkellä aurinkosähkön vuosituotanto on parisataa terawattituntia eli vain noin prosentti maailman sähköntuotannosta, mutta kasvutahti kiihtyy vuosi vuodelta ja eräiden arvioiden mukaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua noin puolet maailmalla tuotetusta sähköstä tulee olemaan aurinkosähköä. Eksponentiaalisen kasvun taustalla on tekniikan halpeneminen, tekniikan tehostuminen ja lähitulevaisuudessa alkaa varmasti näkymään selvästi myös monien Pohjois-Afrikan, Lähi-Idän ja Aasian maiden huimien suunnitelmien toteutuminen aurinkosähkön suhteen.

Paneelisähkö ei toki Suomelle sovellu ympärivuotiseksi sähkönlähteeksi. Jos toivomme aurinkosähköltä ympärivuotista omavaraisuutta, meidän pitää panostaa aurinkoenergian varastointiratkaisuihin. Tällä hetkellä paras niistä on luonnon oma fotosynteesin avulla tuotettu biomassa. Tulevaisuudessa kuvioihin tulee myös keinotekoinen fotosynteesi. Kotitalouksissa varmaan tyydytään huimaa vauhtia kehittyviin superkondensaattoreihin.

Vesivoimalla tuotettu sähkö näkyy kuvassasi hyvänä kakkosena ydinvoiman jälkeen. Mikset pidä sitä osana "uusiutuvien vallankumousta"?

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

"Vesivoimalla tuotettu sähkö näkyy kuvassasi hyvänä kakkosena ydinvoiman jälkeen. Mikset pidä sitä osana "uusiutuvien vallankumousta"?"

Mikäli pysytään Suomessa, niin vesivoiman lisääminen ei taida onnistua enää isommalti.
Aurinkosähkö ei tule koskaan olemaan Suomessa mikään kovin kannattava idea.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Maailmalla aurinkosähkö onkin luultavasti kokonaisuutena lupaavin uusiutuvan energian muoto. Suomessa siihen liittyy näitä tiettyjä rajoitteita.

Energiajärjestelmästä puhuttaessa pitää kuitenkin muistaa, että fossiiliset pitää nitistää paitsi sähkön, myös kaiken muun energian tuotannosta. Toivottavasti mainitsemasi arviot ovat pessimistisiä, koska se tarkoittaisi että päästövähennystavoitteissa ei luultavasti edettäisi tarpeeksi nopeasti. Varsinkin jos ydinvoimakin pitää korvata.

Mitä lasketaan milloinkin "uusiutuvaksi" onkin itse asiassa oikein hyvä kysymys. Tyypillisestihän uusiutuviin kriitiikittömästi suhtautuvat esittelevät juuri aurinko- ja tuulisähkön kasvuprosentteja ja veikkaavat niiden vievän kaiken muun energiantuotannon leivän suusta. Risto Isomäki tämän päivän Hesarissa on hyvä esimerkki tästä mielestäni kovin katteettomasta optimismista, ennustaessaan että kymmenen vuoden kuluttua muuta ei tarvitakaan.

Itse lasken merkittäviksi uusiutuviksi - niiksi, joiden vallankumouksista puhutaan, jos puhutaan - lähinnä tuuli- ja aurinkovoiman. Vesivoima on hyvä ja tärkeä energianlähde mutta aiheuttaa laajoja ympäristötuhoja, ja sen lisäämismahdollisuudet teollisuusmaissa alkavat olla käytetyt. Kauppa- ja teollisuusministeriön selvityksessä vuodelta 2005 Suomessa lisäysmahdollisuudet olisivat Vuotos rakentamallakin noin suuruusluokassa 1 TWh. Ja voit kysyä, miten helppoa tuo Vuotoksen rakentaminen on ollut.

Eli vesivoimasta emme voi odottaa juuri muuta kuin että se pitää pintansa - se tuskin syrjäyttää enää mainittavasti enempää fossiilisia.

Osin sama juttu pätee myös toiseen teknisesti uusiutuvaan eli biomassaan. Uudemman tutkimuksen valossa sen käytön merkittävä lisääminen ei luultavasti ole sopusoinnussa päästötavoitteiden kanssa: hiilen sidonta häiriintyy niin paljon ja niin pitkäksi aikaa. Lisäksi sen korjuu aiheuttaa uhkia biodiversiteetille.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Biomassan käytön lisääminen on tosiaan vastuutonta. Nykyiselläänkin suurin osa Suomen metsistä on talousmetsää, joiden ekosysteeminen tasapaino on vähintäänkin kyseenalainen.

Lisäämällä hakkuujätteen korjaamista tai nopeuttamalla hakkuukiertoa energiapuun saamiseksi tehdään korjaamatonta tuhoa monelle vaaranalaiselle eläin- ja kasvilajille.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

Tuon biomassan osaltakin taitaa lisäys olla tosiaan melko pientä , siis jos puhutaan pelkästään puusta, muiden kohdalla voi lisäystä tapahtua. Ensinnäkin puulle on monta muutakin ottajaa kuin energiateollisuus, ja toiseksi sen puun määrä kuutioissa mitattuna ei taida sittenkään olla loputon voimavara.

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Pyhäjoella väki on mielissään kuntaan vaurautta tuovasta ydinvoimalasta. Tuulivoimaloita ns. "puistoiksi" rakennettujen alueiden ympärillä ihmiset kyselevät kunnan päättäjiltä kuinka he saattoivat antaa luvat valtaville tuulivoimaloille ja asumisympäristöä haittaavalle infraäänelle, miksei yhtään työpaikkaa saatu eikä verotettavaa tuloa kunnalle tullut jne.. "Tuulivoimapuistot" oli onneton ratkaisu yhteiskunnalle. Kunnan virkailijat kiemurtelevat asian selvityksessä, on ohjattu valitukset valtionhallinnolle jne.. ei kuulu meille, - selvitetään, tuulivoimatoimija vastaa että kunta ensisijaisesti tarjosi rakentamispaikkaa jne..

Ympäristörikoksen tunnusmerkit täyttävä "tuulivoimapuisto" luonnonkauniilla merenranta kalliolla korpi maisemassa muuttaa nyt mielipiteet puhtaasta energiasta, likaiseksi rahat mielessä tehtyyn ympäristön turmelemiseen syöttötariffin saamiseksi.

Ydinvoima on ainoa energiantuotantomuoto, jossa luonnonvarojen käyttö voidaan todella kytkeä irti luonnonvaroista. -Ydinvoima on ainoa "vihreä" ratkaisu!
Ydinvoimala on yksityisrahoitteinen, tuulivoima rakentuu syöttötariffilla valtiontakuu hinnalla veronmaksajille taakaksi. Ydinvoimala tuo verotuloja, tuulivoima syö verotuloja, erilaisuus on huomattava!

Kiina rakentaa parhaillaan 23 uutta ydinreaktoria. Vuoteen 2021 Kiina rakentaa 58 GW lisää ja vuoteen 2030 on suunnitteilla 150 GW lisää ja vuoteen 2050 vielä paljon lisää.
Vaikka Kiinassa on enemmän tuulivoimaa kuin missään muualla, siitä ei ole päästö-ongelman ratkaisuksi.
Kiina panostaa nyt torium voimalaan, kymmenen tuhatta tonnia toriumia vuodessa riittää korvaamaan kaiken miljardeja tonneja hiiltä, kaasua ja bensiiniä polttamalla tuotetun energian.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Olet oikeassa. Näistä vähemmän puhutaan.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Totta! Asioita kun tarkastelee vain kapeasti pääkaupunki lähtöisesti, ei ole tarvetta paneutua asioiden nurjaan puoleen? Paikkakuntalaisten silmin nähtynä asiat muuttuvat realistisemmin nähtynä oikeisiin mittasuhteisiin, nimbyily on tervettä suhtautumista tuulivoimaloihin.

No kun edellä tuotiin vikisten esille, että kuinka sitten Tanskassa voidaan rakentaa tuulivoimaloita paljon. Kysymys osoittaa vain kysyjän osalta tietämättömyyttä ja suoranaista sokeutta tosiasioiden suhteen.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

Japani on avaamassa suljettuja ydinvoimaloita:
http://yle.fi/uutiset/japani_avaa_ydinvoimaloitaan...

Vastustusta on mutta ilmeisesti on kannatustakin, ja Japanin kohdalla kyllä ymmärrän ne kieltesetkin äänet.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Jep. Fukushima oli hirmuinen töllöntyö joka ei olisi saanut tapahtua. Se myös aiheuttaa ihan aidosti kärsimystä tuhansille.

Mutta. Kansainvälisten asiantuntijaelimien parhaiden arvioiden mukaan onnettomuudesta aiheutuneet säteilypäästöt eivät näitä haittoja mitä todennäköisimmin aiheuta. Esimerkiksi UNSCEAR ja WHO uskovat, että tilastoissa näkyviä piikkejä sairastuvuudessa ei tule näkymään, koskaan.

Vaikutukset ovatkin ennen kaikkea psykologisia - kuten ne olivat Tshernobylissäkin. Ahdistusta, pelkoa, itsemurha-ajatuksia, itsetuhoista käyttäytymistä. Ja tässä kohdassa on mielestäni aiheellista kysyä, mikä vastuu vaikutuksista on niillä, jotka ovat vuosikymmeniä pelotelleet ihmisiä säteilyllä.

Käyttäjän RobertChellapermal kuva
Robert Chellapermal Vastaus kommenttiin #23

"Vaikutukset ovatkin ennen kaikkea psykologisia"

Rahallisia.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen Vastaus kommenttiin #27

Kustannukset johtuvat taas pitkälti psykologiasta. Japanissa esimerkiksi puhdistetaan nyt pintamaata niin, että säteilytaso jää jopa alhaisemmaksi kuin ennen onnettomuutta. Tälläisen käsittelyn kohteeksi joutuu sellaisiakin alueita, joilla säteilytaso luonnollisista lähteistä ja onnettomuudesta yhteensä jäisivät selvästi alhaisemmiksi kuin korkeamman taustasäteilyn alueilla - esimerkiksi Suomessa - säännöllisesti tavataan.

Näin toimimalla kustannukset toki saadaan hilattua miten ylös tahansa. Kysymys kuitenkin kuuluu, miksi näin joudutaan tekemään?

Ei sillä, onnettomuus aiheutti toki ihan oikeitakin kustannuksia - esimerkiksi voimalan tuhoutumisen.

Onnettomuusriskeihin ja -kustannuksiin varautumisen vuoksi voisi olla hyvä määrätä ydinsähkölle noin euron suuruinen varautumismaksu per tuotettu MWh. Tälläisellä maksulla, etenkin jos se olisi globaali, katettaisiin helposti onnettomuuksien kustannukset ja rahaa jäisi reilusti säästöönkin.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Olisin ehkä tämän kaltaisen blogin kirjoittanut tukeakseni jotain fiksua ydinvoimalahanketta. Esimerkkinä voisi olla Loviisa kolmonen, jonka rahoitus tulisi pääosin suomalaiselta teollisuudelta ja kaupalta. Edellyttäen, että toimittaja olisi joku vapaan kilpailun rehellinen yritys, eikä Venäjän valtion poliittinen käsikassara. Jos piirrustukset ja suunnitelmat vastaisivat edes jossain määrin rakennettavaa laitosta. Varsinkin jos lauhdevesi johdettaisiin kaukolämpöverkkoon, jolla lämmitetään isoa taajamaa. Tai jos ydinjätteen loppusijoitus olisi ratkaistu. Fennovoiman projektin tukikirjoittelu on edesvastuutonta toimintaa, vaikka käytetyt argumentit vähähiilisestä sähköntuotannosta ovatkin hyviä.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Kuten totesin, hankkeeseen liittyy myös muita ulottuvuuksia. Mutta ympäristönäkökulma on sanalla sanoen tämä.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

Hankkeeseen liittyy tosiaan monia näkökohtia, jotka alkavat sanoilla jos, mahdollisesti, ehkä, ja niin edes päin. Mutta hankkeeseen liittyy myöskin eräs toinen näkökohta. Suomesta poistuu piakkoin Hanhikiven valmistumisen jälkeen, siis jos siitä ei tule uutta OL3:sta, noin 2500 megaa sähkön tuotantoa, ja se ei ole ehdollinen vaan varma. Ja toinenkin asia on suhteellisen varma, sähkön kulutus ei tule laskemaan, tai ainakin toivottavasti se on sitä.

Lisäksi on vielä yksi pieni seikka joka jää vähemmälle huomiolle, mitä tekee Ruotsi ydinvoimaloiden suhteen. Eli jos sieltä poistuu viitisentuhatta megaa, niin onko ruotsalaisillakaan enää silloin ylimääräistä sähköä. Jääkö jäljelle enää yksi vaihtoehto, tuoda Venäjältä iso kasa hiiltä ym., tai ostaa sieltä ydinvoimalla tuotettua sähköä.

Jouko Salonen

Miksi et puhuisi mieluummin Tanskalaisesta sähköntuotannosta, se on aivan eri asia kuin energiantuotanto ja 13 TWh riittää kattamaan siitä 40%.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Eli yhdellä EPR-reaktorilla Tanska olisi päässyt samaan lopputulokseen mihin se on nyt päässyt tuulivoimalla. Elinikä tälläisellä reaktorilla tosin olisi 60 vuotta, ehkä enemmänkin.

Puhun energiasta, koska ilmastotavoitteet edellyttävät koko energiasektorin dekarbonisointia. Vain sähköön keskittymällä asiasta ja haasteen suuruudesta syntyy täysin harhainen kuva.

Jouko Salonen

Mikä on syy vääntää Tanskan tuulivoima näyttämään huonolta ja verrata sitä numeroihin jotka eivät ole tärkeitä? Tanskan tuulivoima on menestyvä projekti eikä mitenkään ydinvoimaa huonompi. Ydinvoima on kallista, monimutkaista ja taloudellisesti vaarallista vaikka ydinvoimaonnettomuuden realisoitumisesta ei puhuttaisi mitään. Suomeen ydinvoima voi sopeutua tuulta paremmin.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen Vastaus kommenttiin #56

Minulla ja IPCC:llä ja sitten taas toisaalta sinulla on nyt näköjään eri käsitys siitä, mikä on tärkeää. Minulle, ja ympäristön kannalta, koko energiajärjestelmän dekarbonisointi on tärkeää. Tuijottamalla likinäköisesti vain sähköntuotantoa tämän haasteen suuruudesta saa aivan harhaisen käsityksen, kun todellisuudessa maailman kaikesta energiantuotannosta 87% katetaan edelleen fossiilisilla.

En ole missään väittänyt, että Tanskan tuulivoima olisi erityisen huono esimerkki. Sikäli kun tuulivoimaprojekteista puhutaan, se on ihan onnistunut projekti, ja antaa osviittaa siitä, mitä Suomen kokoinen maa voisi hyvinkin luultavasti saavuttaa. Jos luet tätä keskustelua pidemmälle, huomannet, että puolustan useassa viestissä jopa Tanskan tavoitteita suurempaa tuulivoimatuotantoa Suomeen.

Mutta tilastoista kuten Tanskan sähköntuotannon päästötaseesta selviää, että sikäli kun puhumme dekarbonisoinnista, se ei pääse edes parhaiden onnistumisten top kolmeen. Ja on yksinkertaisesti fakta, että koko projekti tuottaa suunnilleen saman verran vähäpäästöistä sähköä kuin yksi ydinreaktori.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

"Vihreiden Vaihtoehto Fennovoimalle-paperissa, tuotanto esitetään korvattavaksi yhdistelmällä energiansäästöä, tuuli- ja aurinkovoimaa, bioenergiaa ja maakaasun verohelpotuksia. Koska paketista on aidosti vähäpäästöistä tuuli- ja aurinkovoimaa vain vähäinen osa, on ilmeistä, että päästöt kasvaisivat Vihreiden vaihtoehdossa nykyisestä."

Tuntuu vähän kevyeltä perustelulta. Kyllä siihen hieman aikaa menisi, tehdä tuo aritmeettinen äksiisi tulisi tehtyä. Ennen kaikkea pitäisi mennä sinne IPCC:n tms. raporttien taakse, että mitkä niiden laskelmien taustaoletukset ovat. Mitään jumalan sanaa eivät nekään ole. Mutta tutustuin tuohon Vihreiden paperiin lyhyesti itsekin.

Maakaasu on fossiilista hiiltä joten sen kaikenlainen lisäys on hiilipäästöjen lisäys, selvä juttu.
Bioenergian osalta taas riippuu kovasti minkälaista biomassaa ajatellaan, Suomessa ilmeisesti metsäbiomassaa, joka jää puunjalostuksesta yli? En ole katsonut, mitä biomassaa IPCC:n raportit käsittelevät, mutta niissä ei välttämättä Pohjoismaista puuta. Suomessa on tehty väitöskirjojakin joissa on otettu yksi puujätteen osa (kannot, oksat,...) ja tehty tälle CO2-päästövähennysskenaario perustuen joukkoon subjektiivisia oletuksia jolloin tulokset voivat olla vaikka mitä. Suomen metsä kasvaa enemmän kuin puun energiakäyttö on, joten hiilineutraalius voitaisiin perustella silläkin.

Energiansäästön kohdalla pitäisi ensin antaa minulle aritmeettiset kaavat jotka ratkaista, tarkoitetaanko sitä että näiden säästömenetelmien rakentamisessa ja muussa puuhastelussa syntyy paljon päästöjä?

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Yksinkertaisimmillaan voidaan lähteä siitä, että Fennovoima tuottaisi noin 9 TWh sähköä hiilitaseella noin 10-20 gCO2/kWh, per IPCC, Yale, NREL.

Jos vaihtoehdossa sähkö tuotetaan suuremmalla hiilitaseella, se on huono homma. Koska vaihtoehtoon sisältyy polttamista (päästotase arvioista ja polttoaineesta riippuen 0-350+ gCO2/kWh) ja aurinkosähköä (hiilitase 40-50 gCO2/kWh per IPCC), näin käy melkein varmasti.

Jos Vihreiden esitystä tarkastellaan kaikesta muusta erillään, on mahdollista ajatella että esitetyt n. 7 TWh puupohjaista lämpöenergiaa tuotettaisiin juurikin siitä hyvästä ja vähäpäästöisestä biomassasta. Mutta oikeampi tapa on katsoa, että tämä tulee kaiken muun biomassakäytön päälle. Juttuun linkkaamani WWF:n raportti ainakin esittää, että kyseinen lisäys ei ole kestävästi toteutettavissa. On toki mahdollista että WWF on tässä(kin) väärässä, mutta selvää on, että jos biomassaa poltetaan tähän tarkoitukseen niin sitten sitä ei ole käytettävissä toisaalle.

Itse pidän tämän hyvin rajallisen resurssin eli kestävästi korjattavan biomassan tärkeimpänä käyttökohteena liikennepolttoaineiden ja kemianteollisuuden lähtöaineiden korvaamista. Vasta kaikesta tästä ylijäävä kannattaa polttaa energiaksi.

Yksikään Vihreä tai kukaan muukaan ei muuten ole kertonut minulle, mikä tarkkaan ottaen estää ajamasta noita sinänsä kannatettavia energiansäästötoimia siinäkin tapauksessa, että Fennovoima rakennetaan. Ympäristönsuojelun vakavasti ottavassa maailmassa Vihreät olisivat voineet koplata Fennovoiman esimerkiksi juurikin noiden energiansäästötoimien kanssa yhteen, vaatien jälkimmäisiä vastineeksi tuesta edellisessä. Näin saataisiin hyvä määrä vähäpäästöistä sähköä JA energiansäästöä.

Mutta valitettavasti emme elä tässä maailmassa, vaan maailmassa, jossa AINOA Vihreiden koskaan kynnyskysymykseksi ottama asia liittyy vähäpäästöisen energiantuotannon vastustamiseen. Tälle uhrattiin nyt mm. soidensuojelu, ja tämä on yksi suuri syy siihen, miksi perustimme historian painolastista vapaan ympäristöjärjestön.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Tosiaan nuo eri biomassaerien khk-päästökertoimet ovat ratkaisevasti raaka-aineesta riippuvaisia ja sen osoittavat suomalaisetkin väitöskirjat. Sokeriruokoa ja maissia tuskin polttoon ja sähkön tuottoon käytetäänkään, mutta biopolttonesteissä nämä eivät ole kestäviä raaka-aineita johtuen viljelyn aiheuttamista päästöistä.

Olen samaa mieltä biomassan käytöstä. Pelkkä lämmitys ja kaukolämmön tuotto ei ole pidemmän päälle järkevää, vaan biotuotteet ja biojalostus. Liikennepolttoaineisiin tarvitaan kipeästi ratkaisuja ja sähköautoissa on omat haasteensa, mm. akkuteknologian perässä laahaamisen myötä.

Puunjalostusteollisuutemme huolestuminen raaka-aineidensa saatavuudesta on sekin huomioon otettava, vaikka toisaalta yksi sellutehdas kerää puunsa oliko noin 100 km säteellä laitoksesta. Menköön ydinpuu sinne ja puujätteet biojalostukseen.

Energian säästön suhteen olen aika skeptinen, siis että kuinka kansalaiset vapaaehtoisesti rupeavat säästämään taikka vähähiilisten tuotteiden markkinoiden ohjauksella homma voisi hoitua. Lain tuomaa pakkoa tarvittaneen, vaikka siitä todenäköisesti heräisi vastustusta siten kuten ollaan nähty jätevesiasetusten kohdalla ja Persujen vaaliohjelmassa taisi olla tuon purkaminen. Kuten VTT:n asiantuntija totesi sähköä syövien laitteiden kokonaismäärä kasvaa, vaikka A-luokan pakastimia ostettaisiinkin. Teollisuus taas yrittää tehostaa toimintaansa ts. pihistää sähköstä jatkuvasti ilman ulkoisia pakkojakin ja romuteräksen sulatusta on vaikea tehdä muuten kuin sähköllä sulattamalla. Kartonkikone sähkönsä tarvii, olkoonkin että jossain vieressä oleva sellutehdas sen voikin tuottaa. Samoin kemian teollisuudessa on sähköintensiivisiä prosesseja. Olikohan Kokkolan epäorgaanisen kemian teollisuuden yrityksiä Fennovoimassakin aiemmin mukana. Ja niitä teollisia investointejahan tänne vain kaivattaisiin lisää.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki Vastaus kommenttiin #49

Tuosta energiansäästöstä ja ns. vähävirtasten kodinkoneiden ym. mukanaan tuomasta hienosta ilmiöstä ei paljoa puhuta siitäkään. Kyseessä on niin sanottu kimmahdus- l. rebound-ilmiö. Eli kun näitä laitteita tulee markkinoille, niin niitä käytetään "suruttomammin" koska ne "säästävät" sähköä. Tuosta ilmiöstä luin Janne M. Korhosen ja Rauli Partasen kirjasta "Uhkapeli ilmastolla - Vaarantaako ydinvoiman vastustus maailman tulevaisuuden".

Ja yksi ilmiö on täälläkin näkyvissä, nyt voidaan huoletta valaista kastemadoille kesällä, ja lumiukoille talvella pihamaa. Toki tuo valaistus varmaan lisää osaltaan ehkä turvallisuuttakin, tai ainakin tunnetta siitä.
Yksi esimerkki mikä siinä kirjassa tuotiin esiin oli vähäkulutuksiset autot, autojen määrä ja ajokilometrit ovat kasvaneet huimasti, ja kulutus.

Eikä se ilmiö tai siitä puhuminen kai ole mikään uusi ilmiö, eli on puhuttu ilmiöstä jo vuonna 1865.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen Vastaus kommenttiin #50

Näinhän tuo asia on. Reboundista eli kimmahduksesta on pitkään oltu välittämättä, mutta syytä ehkä olisi.

Toivottavasti kirjasta oli iloa! Muillekin tiedoksi, sitä voi ostaa esimerkiksi täältä niin paperisena kuin sähköisenäkin versiona. Englanninkielinen, päivitetty ja hivenen muutettu painos ilmestyy aivan pikapuoliin.

http://uhkapeli-ilmastolla.net/

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki Vastaus kommenttiin #51

Täytyy kyllä sanoa ettei sitä kovin iloisena lukenut, eli alkoi hieman enemmän ajattelemaan noita "energia asioita". Ja etenkin kun näki kuinka heppoisia lopulta ovat y-voiman vastustajien argumentit. Varsinkin se yksi siitä Onkalosta, ja sen päällä olevasta uraanista, eli ollaan huolissaan siitä mitä Onkaloon ajetaan mutta ei siitä mitä on sen päällä.

Siis toki ydinvoimaan tulee suhtautua terveellä kriittisyydellä mutta niin pitäisi niihin muihinkin tuotantomuotoihin. Hiilivoimala saa kyllä levittää uraania ja muita myrkkyjä mutta jos sama tulee ydinvoimalasta, niin se on maailmanlopun alkua.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen Vastaus kommenttiin #50

Samoin lisääntyvä mobiiliteknologia ja palveluiden digitalisoituminen. Esimerkiksi kirjastot voivat korvautua digitaalisilla kokonaan, kunhan lukulaitteet ja haku kirjastojen valikoimista tulevat tarpeeksi käyttäjäystävällisiksi.

Meidän yliopiston kirjastossa on valtavat määrät paperisia kirjoja, joita epäilen että opiskelijat eivät juurikaan enää käytä, vaan jos eivät nyt ihan laiskuuttaan googleta alan kirjallisuutta niin ainakin perehtyvät sähköisiin oppikirjoihin. Tiedejulkaisuissa ei enää käytännössä paperijournaleita lueskella.

Käyttäjän MauriJOHirvonen kuva
Mauri Hirvonen

Kaikille rehellinen ja AVOIN HAASTE. Tulkaa mukaan energian kumoukseen. Työllistymisarvio 120.000 henkilöä. Mikäli kansakunnan etua tahdotaan, niin kannattaa hylätä finanssi-keinottelupiirien edustamat energiakartellit ja niiden kanssa keskustelujen ylläpitäminen vanhoista energiaoista eli ydinvoimalat vm. 1966 ei ole meidän juttu enää. Valheessa päätösten tekeminen ei ole sopivaa. Toteutetaan muutos NYT! – Me emme tarvitse lisäydinvoimaa ja siirtojohtoja, ne ovat uudistuvan talouden ja yhteiskuntatoiminnan viriämisen kautta uuden aikakauden turvallisen lähi- ja yhteisöenergian tiellä. Otetaan esiin pimitetyt energiakeksinnöt ja tehtaita pystyyn. THINK BIG! <3 (y) <3 http://fgx.iwowwe.com/1#/images/2

Toimituksen poiminnat