Y:llä alkavista asioista Ympäristö. Yhteiskunta. Yhteisöllisyys. Ymmärrys. Ydinvoimastakin joskus vähän.

Vihreiden viisaiden pöytäkirjat paljastuvat?

Lääketieteen tohtorin, lääkintöneuvos Mikko Paunion uusimpaan kirjaan Vihreä valhe on vaikea suhtautua. Paunion aiempi samanniminen kirja vuodelta 1991 käsitteli ympäristöliikkeen ydinvoimaväitteitä ja niiden todenperäisyyttä - tai oikeammin sen puutteita. Koska olen itse perehtynyt asiaan jossain määrin, voin ymmärtää tiettyä närkästystä selvästi virheellisten väitteiden äärellä, mutta hänen uusin kirjansa menee närkästyksen tuolle puolen. Kirjassa väitteet ja vihjailut nykyisen “vihreän liikkeen” - puolueiden ja kansalaisjärjestöjen - synkästä, natsismiin ja esoteriaan liittyvästä historiasta käyvät rinta rinnan selvästi asiantuntevan, jätteenkäsittelyä ja ympäristöhygieniaa käsittelevien osuuksien kanssa. Kokonaisuutena lopputulos on hankalaa luettavaa, jossa asiallinen ja tarpeellinen kritiikki hukkuu nopeasti lähinnä vihreitä mustamaalaamaan pyrkivän mollauksen keskelle.

Tämä on sääli, koska terveydenhuollon tehtävissä pitkän uran tehneen Paunion kritiikki esimerkiksi Suomessa noudatettua jätehuoltopolitiikkaa ja maailmalla köyhiä maita koskevaa hygieniapolitiikkaa kohtaan on terävää ja pintapuolisesti katsoen perusteltua. Paunio esittää kirjassaan, että jätteenpolton ja erityisesti jätteen arinapolton hyljeksintä on johtamassa umpikujaan, kun EU:n kaatopaikkadirektiivi kieltää orgaanisen jätteen toimittamisen kaatopaikoille vuoden 2016 alusta. Suomessa on hänen mielestään ajettu pitkälti ympäristöjärjestöjen painostuksesta ja järjestöjen kierrätystä ihannoivan ideologian vuoksi ratkaisuksi jätteen mekaanis-biologista lajittelua kaatopaikoilla; käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaisi maahanmuuttajien palkkaamista kirjaimellisiin paskaduuneihin erittäin huonoissa olosuhteissa, hankaluuksia jätteenkäsittelyyn, terveysriskejä, ja suuria kustannuksia. Paunion mukaan esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa harjoitettu jätteen erottelematon arinapoltto olisi sen sijaan monesta syystä järkevä, turvallinen, edullinen ja loppujen lopuksi ekologisempi vaihtoehto. 

 

Paunio kiinnittää kirjassa huomiota myös siihen, miten hygienian merkitys on unohdettu - hänen mukaansa tarkoituksellisesti - puhuttaessa köyhien maiden kehittymisestä. Hän mm. esittää, että maailman 800 miloonan ihmisen aliravitsemus ei johdu niinkään ravinnon puutteesta, vaan huonosta hygieniasta, joka johtaa infektiotautien leviämiseen ja sitä kautta siihen, että jatkuvasti sairaana olevat lapset eivät yksinkertaisesti saa ruoasta tarpeeksi ravintoa. Paunio teroittaa erityisesti puhtaan käyttöveden ja sanitaation merkitystä: hänen mukaansa vain juomaveteen keskittyvä kampanjointi on pahasti hakoteillä, koska “isossa kuvassa” puhtaan juomaveden merkitys esimerkiksi ripuli- ja muiden infektiotautien kierron kannalta on pieni verrattuna pesuveden ja viemäröinnin puutteesta koituviin ongelmiin. Paunion mukaan kehitysmaiden hygieniakäytäntöihin olisi kiinnitettävä runsaampaa huomiota, ja köyhien maiden asukkaille olisi mahdollisimman nopeasti mahdollistettava WHO:n suosittelema 100-300 litran puhtaan veden kulutus vuorokaudessa henkilöä kohden. (Suomessa kulutus on noin 170 litraa/vrk/hlö.) Tällöin vettä riittäisi henkilökohtaiseen peseytymiseen, astioiden ja vaatteiden pesuun, WC-hygieniaan, ja ehkäpä ennen kaikkea ruoan prosessointiin olosuhteissa, joissa vettä kyetään käyttämään runsaasti pintojen ja ruoka-aineiden puhdistamiseksi. Hän huomauttaa, että hygienia on rokotuksia tärkeämmässä roolissa useimpien infektiotautien ehkäisyssä ja hoidossa, ja toteaa, että myös Suomessa kärsittiin ennen hygienian, sanitaation ja vesihuollon kehittymistä hyvin samanlaisista infektiotaudeista kuin köyhissä maissa kärsitään edelleen: esimerkiksi vielä 1920-luvulla Suomessa oli noin 10 000 sokeutta aiheuttavasta silmäpaskotaudista eli trakoomasta (Chlamydia trachomatis) kärsivää potilasta. Tapaukset katosivat, kuten suomalainen malariakin, kun ympäristöhygieniaan saatiin merkittäviä parannuksia.  Paunion mukaan kehitysmaat ovat nyt kuitenkin ajautumassa hygienialoukkuun, kun vallitsevan “vihreän ideologian” mukaisesti niitä vaaditaan suosimaan pienimuotoisia energiaratkaisuja - jotka eivät kykene pyörittämään keskitettyä vesihuoltoa - ja esimerkiksi puuseitä vesivessojen sijaan. 

 

Paunion kritiikki sekä jätteidenkäsittelyä että ehkäpä etenkin hygieniakysymyksen unohtamista kohtaan perustuu hänen pitkään työuraansa sekä Sosiaali- ja terveysministeriössä että Maailmanpankissa. Ei-asiantuntijan silmin arvioituna se vaikuttaa myös suurelta osin oikeansuuntaiselta ja vähintäänkin tärkeältä keskustelun avaukselta. Monessa kohtaa voin myös yhtyä kritiikkiin: olemme itse varoittaneet tuoreessa kirjassamme Uhkapeli ilmastolla esimerkiksi siitä, miten vähän ympäristöjärjestöjen energiaskenaarioissa jyvitetään energiaa köyhien maiden asukkaiden käyttöön, ja pelänneet näiden laskelmien olevan siksi aivan liian optimistisia. Paunion esittelemä puhtaan veden huomattavasti minimiarvioita suurempi tarve on vain yksi monista mahdollisista tekijöistä, jotka voivat lisätä energian tarvetta jopa huomattavasti.

 

Siksi on suuri sääli, että kirja pilataan katsoakseni hedelmättömällä ja pahantahtoisella panettelulla vihreän filosofian syntyjuurista. Koulutetulle ihmiselle ei liene suurikaan salaisuus, että esimerkiksi natsit olivat myös ansioituneita luonnonsuojelijoita, tai että ekoromantismissa on selkeitä yhtäläisyyksiä fasististen liikkeiden pastoraali-ideaalien kanssa. Pentti Linkolaa tuskin nimiteltäisiin yleisesti ekofasistiksi, elleivät nämä yhteydet olisi jollain tasolla tiedossa. Samalla tapaa Paunion kritiikki vihreiden puolueiden ja järjestöjen johtohahmojen maailmankatsomusta vastaan menee mielestäni ohi aiheesta: minua ei suoraan sanottuna suuresti kiinnosta, mihin vaikkapa Heidi Hautala tai Pekka Haavisto ovat joskus nuoruudessaan uskoneet, kun palstatilaa voisi käyttää myös heidän konkreettisen politiikkansa kritisointiin. Kaiken “natsit olivat vihreitä, joten nykyvihreät ovat natseja!”-paatoksen seasta paistaa myös käsitys siitä, että Paunio tietää asianosaisia paremmin heidän oman maailmankuvansa, ja teoriaan sopimattomat lausunnot kuitataan helposti selittelyksi tai salailuksi. Tälläistä joutavanaikaista soopaa voi Internetin keskustelupalstoilta lukea mielin määrin, enkä pidä järkevänä tuhlata paperia sen painamiseen. Epäilemättä ekologisen ajattelun yhteydet erilaisiin ääriliikkeisiin ovat mielenkiintoisia tutkimusaiheita, ja Paunion kirjassa onkin joitain kiinnostavia lähdeviitteitä, mutta tälläinen “paljastuskirja” ei ole järkevä formaatti asian käsittelyyn.

 

Ikävä kyllä, etenkin koska kirja alkaa vihreän “ideologian” esittelyllä, skeptisen lukijan on pakko suhtautua myös sitä seuraaviin osioihin jäte- ja hygieniapolitiikasta tietyllä varauksella. Paunio voi hyvin olla kritiikissään oikeassa, mutta kirjan alkuosasta käy varsin selväksi, että hän näkee vikaa lähinnä vain vihreässä liikkeessä ja -poliitikoissa. Vihreä politiikka lytätään johdonmukaisesti, ja kaikessa vihreiden hyväksymässä nähdään pahaa. Luonnollisesti tämä ulottuu myös siihen, että ilmastonmuutoksen ei koeta olevan mikään uhka. 

Kirja löytänee kaikesta huolimatta yleisönsä etenkin niistä piireistä, joissa vihreät nähdään osana kansainvälistä salaliittoa länsimaailman, läntisen elintason ja läntisen teollisuuden tukahduttamiseksi. Epäilemättä sitä tullaan myös siteeraamaan väkevänä todistuksena vihreiden ja vihreän politiikan pahuudesta, vaikka Paunio antaakin monista asioista kauniisti sanottuna varsin yksipuolisen kuvan. Tästä huolimatta osiot jätteenpoltosta ja hygieniasta olivat hyvin mielenkiintoisia, ja soisin, että niistä syntyisi keskustelua - mutta se voi olla turha toivo, koska epäilen harvan jaksavan kahlata alkua pidemmälle. Lukemisesta tekee epämiellyttävää myös se, että kirjan oikolukeminen on tainnut jäädä vähemmälle.

Itselleni kirja on mainio muistutus siitä ongelmasta, josta omassa kirjassamme varoitimme ympäristöjärjestöjä: kun hyvääkin asiaa ajetaan kehnoilla argumenteilla, ja etenkin jos huonoa asiaa ajetaan huonoilla argumenteilla, vaarana on se, että pian kaikki muutkin toimet joutuvat epäilyksenalaisiksi ja huonoon valoon.  

 

Paunio, Mikko

Vihreä valhe: Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset

Auditorium, Helsinki 2015

255 s.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Menikö "Heikki Haaviston" etunimi väärin?

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Näinhän se meni, pahoitteluni ja kiitos huomiosta! Nyt korjattu. Haavistot eivät taida olla sentään keskenään vaihtokelpoisia!

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Kiitos monipuolisesta kirja-arvostelusta. Muistan, että Paunio oli aikoinaan SDP:n eduskuntavaaliehdokkaana ja mainosti itseään aika ahkerastikin, mutta äänisaalis jäi vähäiseksi.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

On jännää seurata miten ehkä sinällään järkevät ihmiset tekevät itsestään narreja vihan voimalla. Järkevyys, rehellisyys, kohtuus ja jopa osaaminenkin jää sivuosaan kun hyökätään vihan kohdetta vastaan. Pauniolla ja eräillä muilla se on vihreä ajattelu, jollakin toisella vasemmisto tai oikeisto, tai jokin muu aatesuunta. RKP:n kielipolitiikkakin on aikaansaanut varsin kirjavia hyökkäyksiä.

Tällaisissa hyökkäyksissä kuitenkin peruspiirteenä on se, että ne ovat pääosin niin yliampuvia, ettei niillä ole juuri muuta merkitystä kuin joidenkin samalla tavoin höyrähtäneiden mielipiteiden vahvistaminen. Ja toki se, että hyökkäyksiä tehnyt henkilö leimaantuu valehtelevaksi tai vääristeleväksi häiriköksi jonka vakuuttavuus heikkenee myös silloin kun hän puhuu jostain muusta kuin vihansa kohteesta. Ikävää.

Käyttäjän AnteroHelasvuo kuva
Antero Helasvuo

Hyvä että kirjoitit näin tasapainoisen arvostelun Paunion kirjasta. Eija-Riitta Korhola, toinen vihreiden vihaaja, ehtikin sen jo ylistää maasta taivaaseen näillä palstoilla. Yksi selitys tämän uuden kirjan julkaisemiselle voisi olla se, että Pauniota on varta vasten yllytetty julkaisemaan se kapulaksi vihreiden vaalivankkureiden rattaisiin. Siinä meni kyllä yritys (ja rahat?) hukkaan, kun ottaa huomioon vihreiden huomattavan vaalimenestyksen. Eiköhän se natseiksi leimaaminenkin ala olla jo lähinnä säälittävää, vaikka esimerkiksi Rosatomin/Fennovoiman hankkeen vastustaminen kai itärajan takana leimataan fasismiksi.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Natsi-leima on tosiaan hupaisa. Natsit myös kannattivat perinteistä perhemallia ja asevarustelua. Eli pitäisikö nyt nimittää näitä arvoja arvostavia natseiksi? Osuisi aika lailla yhtä tarkkaan kohteeseensa (eli metsään menisi).

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Kyllähän vihreä liike oli lähtöisin Saksasta ja sieltä tuli aikanaan Suomeen. Saksasta kopioitiin politiikan keskeiset linjat. Aslak Aikio on mielenkiintoisella tavalla käsitellyt sitä, miten vihreitä lähellä oleva eläinoikeusliike nojaa historiallisesti natsiajan eläinsuojeluvirtauksiin.
http://www.kaltio.fi/vanhat/index8e29.html

Ilmeisesti Mikko Paunio ei kirjassaan puutu ympäristöliikkeen kaikkein karmeimpaan linjaukseen, eli DDT:n käytön kieltämiseen kehitysmaissa, joka on johtanut eräiden arvioiden mukaan jopa 50 miljoonan ihmisen, etupäässä lasten, turhaan malariakuolemaan, kun DDT:ä ei ole sallittu käyttää malarian vastaisessa taistelussa.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä Vastaus kommenttiin #7

Haluat kilpailla Paunion kanssa näemmä? Tiedätkö esimerkiksi, että Suomen Eläinsuojeluyhdistys perustettiin 1901? Hämmentävää, mutta tuo tapahtui paljon ennen natseja.

DDT taas ei oikeasti ole kielletty kehitysmaissa, elleivät paikalliset ole sitä itse kieltäneet. Ja silloin vihreällä liikkeellä ei ole osaa eikä arpaa kieltoon, sillä vihreällä liikkeellä ei ole koskaan ollut mitään valtaa kehitysmaissa. DDT:tä on käytetty kaiken aikaa ja käytetään yhä malarian torjuntaan.

Eli faktasi sopivat kyllä Paunion tekstien rinnalle.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Eikös natseilla olleet eläintensuojelun periaatteet ja käytännöt erittäin korkealla.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä Vastaus kommenttiin #8

Ja perinteisten perhearvojen korostaminen.

Janne Suuronen Vastaus kommenttiin #10

Etsimällä eroavaisuuksia Marko perustelee, miksivät Natsitkaan eivät olleet Natseja. (Vinkki: Ei kaikkia Natseja voi laittaa samaan koriin. Kuten vihreitäkään).

Mutta tosiaan, yksi Natsien tärkeimmistä piirteistä oli kova kuri ja ihmisoikeuksiin liittyvät julmuudet, mitä piirteitä ei tosiaan voi edes pahalla tahdolla siirtää vihreisiin.

Toisaalta yhtäläisyyksiä varmaan löytyy ja joita puheenvuoron kirjassa on listailtu. Yhtäläisyydet eivät kyllä sinänsä tee vihreistä yhtään parempaa tahi huonompaa liikettä.

Janne Suuronen

Hauska seurata, kuinka Vihreiden politiikan kritiikki, tuli se mistä suunnasta hyvänsä, on alettu näkemään vihaksi vihreitä vastaan.

Natseiksi en Vihreitä leimaisi, mutta viher-fasismi ei ole ihan tuulesta temmattu käsite.

Käyttäjän MikkoPaunio kuva
Mikko Paunio

Hyvät keskustelijat. Kun minut on leimattu erityisesti kirjan alkuosan vuoksi vihreiden vihaajaksi ja että kirjoitan pelkkää potaskaa vihreistä laitan tämän nyt alkuun. Se on vastaus kahden nuoren vimmaisen blogistin Markus Janssonin ja Susannan Kaukisen väliseen keskusteluun. Asetun Janssonin kannalle hänen väittäessään, että nykyiset vihreät eivät ole suoraan natsien perillisiä, kun taas Kaukinen väittää toisin. Laitan tämän perään myös pedofilia-argumentin, jolla koetan sitten valottaa tätä Frankfurtin koulukunnan (uusvasemmisto tai punavihreät) syntyjä. NL:n hajottua ja tieteellisen marxismin romahdettua teemaksi tuli "anything goes" eli ei tarvinnut sen enempää välittää tieteellisestä diskurssista kuin etiikastakaan.

Muistutan myös erästä tällä keskustelupalstalla, joka viittaa Suomen eläinoikeusjärjestön perustetun 1901, että kun natsit saivat vallan, Weimarin tasavallan luonnonsuojelujärjestöjen johtajista 60% liittyi natsipuolueeseen, kun miesväestöstä vain keskimäärin 10% teki näin. Natsit myös laativat ankaran vivisektiolain, villieläinten metsästyksen kieltävän lain ja EU:n naturadirektiivin esikuvan. SS:n viralliseen oppisisältöön kuuluivat eläintenoikeudet (Bramwell A. Ecology in the 20th Century A History Yale Univ Press 1989). Tiedoksi, että käsittelen myös DDT:tä varovaisuusperiaateosiossa kirjan lopussa.

Kommenttini Kaukiselle ja Janssonille (ne löytyvät helposti googlella):

"Otan osaa Markus Janssonin ja Susanna Kaukisen väliseen keskusteluun. Olen juuri kirjoittanut kirjan "Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset" (Auditorium 2015). Se on jatkokertomus jo vuonna 1989 Sosialistinen Aikakauslehdessä julkaisemalle artikkelilleni "Eikö historia opeta meille mitään - Johdatus vihreän ympäristöideologian kritiikkiin" ja hieman myöhemmin julkaistuun alkuperäiseen Vihreä Valhe kirjaan (Weilin et Göös 1991). Sosialistinen Aikakuslehti oli sd-puolueen aatteellinen julkaisu, jonka tosin perusti 1920-luvulla myöhemmin Neuvostoliiton politbyrooseen noussut Otto Ville Kuusinen yrittäessään vallata SDP:tä. Uusi kirjani on pääosin vaiennettu vihreässä/ kulttuurimarxilaisessa valtamediassa.

Uudessa kirjassani olen pyrkinyt kirjan ensimmäisessä osassa vajaan 100 sivun verran läpikäymään tämän uuden ympäristöuskonnon syntyhistoriaa. Käyn pitkälti samoja asioita läpi kuin Kaukinen ja Jansson. Olen taipuvainen hyväksymään tietyt teesit tai jopa pääpointin, jonka Markus Jansson tuo esiin. Tosin myös hänen Kaukiskritiikissään on käsittääkseni aukkoja, joita koetan kommentoida.

Janssonin arvio Frankfurtin koulukunnan merkityksestä uusvasemmiston poliittisille linjauksille tai kulttuurimarxilaisuudelle tai punavihreydelle on hatunnoston arvoinen. Jansson ei näytä kuitenkaan olevan tietoinen, että kun uusemmistolaiset tuskaantuivat Neuvostoliittokokeilun epäonnistumiseen, he joutuivat hylkäämään tieteellisen marxismin ja ottivat tilalle Heideggerilaisen tieteen- ja järjenvastaisen ajattelun natsien tapaan polittisten ohjelmiensa ohjenuoraksi. Tämä selittää hyvin Janssonin herkullisen ristiriitataulukon. Tämä järjen hylkääminen yhdisti hetkellisesti Saksassa uusvasemmiston ja vanhat natsit 1970- ja 1980-lukujen taitteessa muutaman vuoden ajan. Uusvasemmistolaisia viehätti "vanhojen pappojen" - kuten he vanhoja natseja kutsuivat - vankka ydinvoima- ja USA vastaisuus ja länsimaisen kristillisjuutalaisen kulttuurin kritiikki ja järjenkäytön arvosteleminen.

Suosittelen Markus Janssonille englantilaisten klassiseen marxismiin nojaavien terävien viherkriitikoiden lehteä nimeltään Spiked! Hänen retoriset hengenheimolaiset vaikka ovat marxilaisia pilkkaavat uusvasemmistoa / punavihreitä yhtä reippaasti kuin hänkin.

Vanhat papat ja uusvasemmisto perustivat Saksan vihreän puolueen 1979 Offenbachissa. Sen ensimmäinen puheenjohtaja Petra Kellyn ja Herbert Normanin ohella oli August Haussleiter. Haussleiter oli jo 1923 protonatsina ja Thule-seuran aktiivina osallistunut Adolf Hitlerin kanssa Munchenin epäonnistuneeseen olutkellarikapinaan. August Haussleiterin kynästä syntyi Offenbachissa kovassa neuvottelutilanteessa kuuluisat vihreiden maailmanlaajuiset ohjelmalliset pilarit: 1) ympäristötietoisuus, 2) sosiaalinen tietoisuus, 3) ruohonjuurivaikuttaminen ja 4) väkivallattomuus. Lehtimiehenä elantonsa ansainnut Haussleiter oli tuolloin viikottain ilmestyvän Saksan vihreiden lehden päätoimittaja.

Kun vastuullisille lehtimiehille selvisi (erit. der Spiegel) keitä nämä "vanhat papat" olivat, joutuivat uusvasemmistolaiset ilmeisen vastahakoisesti eristämään heidät puoluetoiminnan ulkopuolelle. Tosin Haussleiter istui vielä 1987 Baijerin osavaltioeduskunnassa vihreiden mandaatilla. Näin kansallissosialismin ja erityisesti Maa- ja Veriohjelmien ytimessä ollut kansallisuusaate ja äärimmäinen rotuhygienia jäivät luonnollisesti pois uusvasemmiston uudesta punavihreästä projektista. Näin vihreät ja heidän pehmeään retoriikkaan perustuva mutta perimmältään kuolemaa syleilevä ideologia sai uusvasemmistolaisen ulkoasunsa. Näin olen samaa mieltä kuin Jansson, että uusvasemmistolaiset eivät ole suoraa jatkumoa natseille.

Se missä olen Kaukisen kanssa kuitenkin taipuvainen olemaan samaa mieltä, on tämä uusvasemmiston totaalisen järjenkäytön hylkäämisen alkujuuret ja niiden yhdistyminen erityisesti natsismissa vaikuttaneisiin aatteellisiin virtauksiin. Rudolph Hess oli antroposofien keskushenkilö ja englantilaisen historijoitsijan Anna Bramwellin (20th Century Ecology - A History, Yale Univ Press 1989) mukaan heitä oli noin 30% Kolmannen Valtakunnan sisärenkaasta.

Nykyisen maailmanlaajuisen ympäristöpolitiikan arkkitehdeista hyvin moni on tätä samaa huuhaa/mystikko/New Age hippiporukkaa: Rooman Klubin Aurelio Peccei, entinen YK:n alipääsihteeri ja Tukholman 1972 ympäristökonferenssi puheenjohtaja (uudelleen Riossa 1992) paljon muita "ansioita" Maurice Strong, Myös seksiskandaalin vuoksi erotettu YK;n "tieteellisen" ilmastopaneelin entinen puheenjohtaja Rajendra Pachauri kuuluu tähän teosofi/antroposofiryhmään (lukekaa hänen kirjansa 2010 julkaistu kirjansa "Return to Almora"). Saksalaiset vahvat punavihreät politiikkavaikuttajat Otto Schily ja Joschka Fischer kuuluvat myös heihin ja ovat Steinerkoulunsa käyneitä. Suomessa heidän vahvimmat edustajansa ovat Pekka Haavisto ja Heidi Hautala.

Kaukisen teesien täydennykseksi voin lisätä sen näkökohdan, että natsit eivät olleet ainoat, joita varhainen ekoaate puraisi. Myös sosialistiset ajattelijat ja aivan erityisesti vasemmistososialidemokraattien arvostama Karl Kautsky sai merkittäviä vääriä ajatuksia ekologiakäsitteen luojalta ja pseudotiedemieheltä nimeltää Ernst Haeckel. Ruotsin sosialidemokraatit steriloivat mm. kymmeniä tuhansia nuoria naisia "sosiaalisin perustein" ohjelmalla, joka ulottui 1970-luvulle asti Kautskyn hengessä. Haeckelin ajatukset olivat aivan natsiaatteen keskiössä. Nykyisillä ympäristötietoisimmilla maantieteellisillä alueilla saksankielisillä alueilla, Ruotsissa ja Kaliforniassa tehtiin ylivoimaisesti eniten per kapita sterilisaatioita eri syistä.

Kaukiselle vielä totean, että Rachel Carson kirjassaan Äänetön Kevät (1962) piti kauheimpana asiana ihmisten geneettisen materiaalin heikkenemistä natsien tapaan.

Seuraavissa osioissa kirjassani tuon esiin järjenkäytön hylänneen punavihren ympäristöuskonnon vaikutukset maamme jätehuollon "kehittämiseen" ja vihreiden linjausten turmiollisuus maailman köyhimpien ihmisten näkökulmasta (kokemukseni Maailmanpankista). Punavihreät biojätelinjaukset tulevat muuten suoraan wwfläisiltä englantilaisilta aristokraateilta ja heidän kanssaan yhteistyötä tehneiltä natseilta (erit. Hitlerin maatalousministeri Walter Darre, joka oli myös antroposofi).

Lopuksi kerron lukijoille, kuinka vihreät ovat tehneet kolossaalisen historiallisen virheen väittäessään, että oman erityisosaamisalueeni oppi-isä ja Lontoon 1854 koleraepidemian selvittäjä John Snow olisi tehnyt kuuluisan juomavesi kaivon "kahvanpoistonsa" varovaisuusperiaatteeseen nojaten.

Aivan lopuksi: missä ovat poliittisen historian ammattilaiset, lehtimiehet, politiikan tutkijat tai vastuulliset poliitikot?? Miksi me amatöörit joudumme käymään tätä keskustelua? Koko Eurooppa on menossa Saksan Energiewenden johdolla nyt hirmuiseen katastrofiin:

http://breakingenergy.com/2015/05/11/the-german-en... "

Käyttäjän MikkoPaunio kuva
Mikko Paunio

Vaikka uusvasemmistolaiset tai punavihreät eivät ole uusnatseja kuten edellisessä kommentissani ja kirjassani kirjoitan, heidän hylätyä tieteellisen ajattelun ja valistusaatteen se on johtanut äärimmäisyyksiin niin ihmisten välisissä suhteissa kuin myös heidän yhteiskuntapolitiikan muotoilujen seurauksia arvioitaessa (vihreiden energia- ja jätepoliitiikat).

Saksan vihreät vaativat 1985 manifestissaan pedofilian laillistamista ja heillä on aina valtiopäiviä myöten ollut vahva pedofiililobby keskuudessaan. Vihreiden europarlamentin johtajiin kuuluva Daniel Cohn Bendit yritti ajaa pedofilian laillistamista jo 1970-luvulla. Asian noustua uudelleen esiin syksyllä 2013 Saksan vihreät menettivät varman vaalivoiton.

Helsingin Sanomien punavihreä toimitus joutui ilmeisessä paineessa julkistamaan uutisen asiasta http://www.hs.fi/ulkomaat/a1432343994531 . HS jätti kuitenkin kertomatta, että uhreja oli 1000 ja että myöskään uhrien lukumäärä ei ollut sattuma ja yksittäisten henkilöiden tekosia. HS ei myöskään kertonut, että punavihreiden TAZ-lehden päätoimittaja panttasi uutista pari vuotta aivan kuten muidenkin kirkkokunttien ja lahkojen johtajat ovat aiemmin tehneet. Tämä ei ollut minkäänlainen poikkeus tästä kaavasta: http://m.tagesspiegel.de/politik/paedophilie-debat...

Alla on vielä alkuperäisen Tagesspiegelin uutinen suomeksi

Tagesspiegel 19.5.2015

Jopa 1000 vihreiden pedofiiliuhria 1980- ja 1990-luvulla

Toimittajat: Gerd Nowakowski ja Christian Füller

Vihreät (Saksan vihreä puolue Bündnis 90/die Grünen) ovat jo pitkään erottaneet puolueesta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneet. Keskiviikkona 20.5. 2015 Vihreän puolueen perustajajärjestö Berliinin Vaihtoehtoinen Lista (die Alternative Liste) julkistaa kauhistuttavan raportin Vihreän puolueen jäsenten syyllistymisestä laajaan pienten lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Raportin ovat laatineet Bettina Jarasch ja Daniel Wesener.

Raportti "Jopa 1000 uhria" kuvaa pieniin lapsiin kohdistunutta seksuaalista väkivaltaa. Raportissa viitataan pedofiliaan, johon puolueen jäsenet ja virkailijat syyllistyivät 1980- ja 1990-luvulla. Vuonna 2014 Göttingen yliopiston politiikan tutkija Franz Walter selvitti jo aiemmin Vihreiden pedofiliatoimintaa mutta Berliinin Vihreät eivät olleet vielä selvityksessä mukana.

Tekijät ovat kuolleet tai vankilassa

Tagesspiegel-lehden saamien tietojen mukaan raportti kuvaa Vaihtoehtoinen Lista –järjestön pedofiiliverkostoa. Ainakin kolme tekijää tuomiittiin pedofiliasta. He perustivat oman työryhmän "nuoret ja vanhat" puolueen sisälle ja perustivat Kreuzbergissa vapaa-ajan tarvikkeita myyvän kaupan nimeltään Falckensteinin kellari. Puolueen aktiivit käyttivät siellä hyväkseen koulupoikia.

Osa tekijöistä on kuollut tai tutkintavankeudessa.

Tekijöiden nimet on mainittu raportissa. Yksi heistä on Dieter Ullmann, joka vankilassa ollessaan oli Vihreän puolueen ehdokkaana Saksan liittopäiville. Fred Karst johti Berliinin puolueen perustamaa yritystä Nuoret ja vanhat Oy. Hän oli myös järjestöjohtaja Saksan partiolaisten liitossa.

Thomas Birk oli Berliinin edustajainhuoneen jäsen ja on yksi raportin kirjoittaja. Hän on vahvistanut uhrien suuren määrän. Birk sanoo, että on vaikea ymmärtää, että syylllisiä oli niin paljon vihreiden piirissä. He olivat hyvin verkostuneita . Meillä oli 1990-luvun puoliväliin asti puolueessa homoseksuaaliryhmä mutta puolueessamme oli vuoteen 1993 asti myös vahva pedofiilivalmius, Birk sanoo.

Berliinin vihreät kiistelivät raportista

Raportti on aiheuttanut Vihreässä puolueessa Berliinissä hämmennystä vaikka Franz Walterin raportti Vihreän puolueen jäsenten pedofiliasta julkaistiin viime vuonna. Saksan vihreiden johtoon kuuluva Simone Peters on sanonut, että pedofiilit ovat saattaneet rohkaistua vihreiden vapaamielisestä suhtautumisesta seksuaalisuuteen. Tähän saakka tosin Vihreät eivät ole tunnustaneet, että heidän puolueessaan olisi hyväksytty seksiä pienten lasten kanssa.

Käyttäjän MikkoPaunio kuva
Mikko Paunio

Vielä kiitokset blogistille hänen sinnikkyydestään lukea kirjani, jota luonnostelin 15 vuotta. Erityisesti kiitän, että hän aukikirjoitti siinä neomalthusilaisen (puna-/mustavihreän) maailmankuvaan liittyvän kriittisen ongelman: WHO:n asiantuntijoiden piirissä vallitsee konsensus siitä, että maapallon köyhien ylisukupolvinen aliravitsemus johtuu alle yksivuotiaana sairastetuista ripuliepisodeista, jotka me täällä Suomessa ja muissa OECD-maissa pesemme 80 %:sti pois 100-300 l/vrk/kapita vedenkulutuksen tasolla. YK:n piirissä tiedetään vallan hyvin, että indeksiin sidottuna ruoan hinta on jatkuvasti laskenut maailmassa ja sitä riittää, tosin vihreä biopolttoainebuumi on lisännyt viime vuosina myös suoranaista nälkää maailmassa.

Tapani Lahnakoski

Suomessahan isoin virhe vihreillä sattui 80-luvun lopulla, kun päästivät stalinistit kaappaamaan vallan puolueessa ja muuttamaan politikoinnin Sirolaopiston oppien mukaiseksi.

Minäkin olin vihreitä tätä ennen äänestänyt, mutta kun Hassi päätyi puolueen johtoon, ei tullut mieleenkään, niin hyvin muistan edelleenkin hänen stalinistipalopuheesna Otaniemessä.

Kun kaappaus oli suoritettu, vanhat, ihanat neukkulaiset ydinvoimalat muuttuivat kauheiksi tai ei sitä välttämättä sanottu, mutta uusien ydinvoimaloiden vastustuksella kalastettiin nuoret hesalaisnaiset kannattamaan vihreitä, vaikka luonnosta eivät ymmärtäneet tuontaivaallista.

Nyt sitten on tämä ilmastonmuutos, jonka meidän pitää pysäyttää, keinoilla, jotka eivät toimi, mutta tuulimyllyjä halaamalla saa typerien ääniä.

Uusiutuvilla meidän pitäisi kehitysmaiden olemattomat sähköverkot pitää jännitteellisinä hirvein avustuksin. Siinä käy juuri kuten kerroit, ruoka loppuu, mutta sehän on pieni ongelma, kun maapallo on pelastettavana.

Kukahan osaisi kertoa, kumpi on isompi ongelma neljän asteen lämpeneminen vai kahden asteen kylmeneminen. Minä kyllä tiedän oikean vastauksen.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Kiitos kommenteista, ja omasta puolestani kiitos kirjan jäte- ja hygienia-asioita käsittelevistä osuuksista. Ne olivat minullekin uutta ja mielenkiintoista tietoa.

Tästä syystä olenkin niin pettynyt, että käytät varsin paljon sivuja mielestäni loppujen lopuksi epäolennaisten asioiden penkomiseen juorulehtitoimittajan tyyliin. Epäilen, että minkä tahansa poliittisen puolueen taustaa riittävän laajalla seulalla perattaessa olisi mahdollista löytää asioita, jotka nykypäivänä eivät oikein kestäisi päivänvaloa. Otetaan vaikka esimerkkinä Ruotsin sterilisaatio-ohjelma, jolla oli sosialidemokraattien selvä siunaus: pitäisikö tästä nyt vetää johtopäätös, että Suomen sosialidemokraattinen puolue on hyljännyt etiikan ja kannattaa toimenpiteitä vähälahjaisten eliminoimiseksi? Tai onko Keskusta talousrikollisuuden hyväksyvä tai peräti sitä kannattava puolue, kun se ei erottanut Kauko Juhantaloa jäsenyydestään?

Mielestäni on myös ongelmallista puhtaasti uskonnonvapauden kannalta, jos henkilön uskomukset nostetaan jotenkin hänen politiikkaansa määrittäväksi tekijäksi. En kiistä ettei uskonnoilla tai uskomusjärjestelmillä olisi vaikutusta, mutta soisin että ensisijaisesti keskityttäisiin henkilöiden tekemään politiikkaan ja muihin asiakysymyksiin.

Erityisesti minua harmittaa se, että kirjasi käsittelytapa käytännössä varmistaa, etteivät esille nostamasi jäte- ja hygienia-asiat tule nousemaan keskusteluun. Vaikka olisit ehdottoman oikeassa väitteissäsi Vihreiden ideologisesta taustasta (ja väitteidesi "oikeellisuus" on vähintäänkin tulkinnanvaraista), ne vievät kaiken huomion esiin nostamistasi epäkohdista ja antavat kriitikolle aivan liian helpon tavan ohittaa asiakritiikkisi. Olen yrittänyt nostaa käsittelemiäsi teemoja esiin toisilla foorumeilla, ja tiedän, että juuri näin tapahtuu.

Toivoisinkin, että käyttäisit asiantuntemustasi tuottaaksesi asioihin ihmisten sijasta keskittyvän kirjan, jossa käsiteltäisiin esimerkiksi kysymystä siitä, mistä maailman nälkä johtuu, ja mitä hygieniapolitiikassa pitäisi tehdä. Myös jätekysymys ansaitsisi paremman ja vähemmän latautuneen käsittelyn.

Tapani Lahnakoski

"Tai onko Keskusta talousrikollisuuden hyväksyvä tai peräti sitä kannattava puolue, kun se ei erottanut Kauko Juhantaloa jäsenyydestään?"

Keskustalta löytyy kyllä monia muitakin esimerkkejä ja suurinta suhmurointi on maakunnissa, mistä tiedot eivät oikein leviä.

Nämä vaalirahahommat oli samaa sarjaa, puhumattakaan tuulivoimalle suhmuroitu syöttötariffi, kun siitä eräät henkilöt hyötyvät, yms., yms.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Olisi hyvä huomioida, että Suomi on avattu kansainväliselle rikollisuudelle. Italian mafiakin löysi kohtapuolin tuulivoiman syöttötariffin, hyvänä keinona pestä rikollista rahaa!

Ei tuulivoimaloilla ainakaan sähköntuotannossa ole hyötyä, syöttötariffien keräämiseen sensijaan on (aina kun tuuli puhaltaa syrjäyttää tuulisähkö muun sähköntuotannon ja tariffia kertyy, joskus jopa kertyy vaikka ei tuule kun valvomot ovat toisessa EU-maassa)?

Maakuntien mafiat Suomessakin ottivat tämän tuulivoiman avosylin vastaan, piti tulla syöttötariffia, että tulevaisuus olisi pelastettu ja siinä samalla koko maailma.

Kyllä tästä on paljastunut maailmaa pelastavana uskontona ja samalla on höynäytetty hyväuskoisia virkamiehiä, jotka loivat Euroopan hyvätuottoisimman syöttötariffin Suomeen.

Samanlaisia veroparatiisiluomuksia on suunnitteilla ja osin jo toteutettu hoiva-alalla.

Käyttäjän MikkoPaunio kuva
Mikko Paunio

Kyllä sosialistisen liikkeen sisällä Ruotsin omaksumalla "kautskylaisella" linjalla oli voimakas vaikutus Suomen sosialidemokraattien esiekologisiin linjauksiin sterilisaatiopolitiikkaan. Kirjassani totean, että Tannerin (sd) luottomies ja lääkintöhallituksen pääjohtaja Mauri Ryömä (pitäisi olla Hannes, joka oli Maurin isä; kirjassani on tässä kohdin virhe) ajoi voimakkaasti eduskunnassa eugeeniikkaa ja sterilisaatiolakeja 1930-luvulla kansainvälisen esimerkin mukaan.

Olen eri mieltä kanssasi tuosta uskonnon merkityksestä politiikkalinjausten taustalla. Jos tieteen kaapuun pukeutunut ympäristöuskonto yrittää määrätä yhteiskuntien kehityssuuntia pyrkimällä veden ja energian säästöön seurauksista piittaamatta, on ihmisillä oikeus tietää tärkeiden historiallisten toimijoiden ja itse vihreän ideologian (engl. conservation idelogy) ajattelun syntyhistoria. Kyllä olen pyrkinyt tuhansien sivujen lukemisella pääsemään selville aatteen syntyhistoriasta, joka ei kyllä päivänvaloa kestä.

Kyllä ihmisillä on oikeus tietää, että YK:n tieteellisen ilmastopaneelin pitkäaikainen puheenjohtaja rautatieinsinööri Rajendra Pachauri oli läpeensä korruptoitunut omituinen seksinälkäinen eksentrikko, jonka omaelämänkerrallisen kirjan sankareita ovat ennen kaikkea hän itse ja Huippuvuorilla tinahatut päässä jumalaa etsivät opiskelijat ja parapsykologiaan vihkiytyneet huuhaamunkit. Lehdistöhän antoi hänestä vuosikymmenen ajan systemaattisesti mielikuvan Nobel-palkinnon saaneena suurena ilmastotiedemiehenä.

Kyllä minusta on ihmisillä myös oikeus tietää, että melkein Suomen presidentiksi nousseen ylioppilas Pekka Haaviston käsitys itsestään ei kestä päivänvaloa. Hän on toistuvasti kehitysmaissa ja erityisesti Pachaurin korruptoituneessa TERI-instituutissa käydessään kuvaillut itseään CV:ssään mm. Maailmanpankin varakuvernööriksi! Tai arvioidessaan Saksan kestävän kehityksen politiikkaa on Haavisto itselleen Angela Merkelille ilman mitään ansioita ilmoittanut olevansa "useiden kansainvälisten instituutioiden vieraileva luennoitsija ja professori". Jos maisteri Timo Soini kertoisi mitään näin paksua, lehdistö nauraisi hänelle kippurassa ja hänen uransa päättyisi siihen.

Jos miljardien ihmisten elämään vaikuttavan politiikan muotoilun taustalla on tällaisia kuvitelmia, on siitä ihmisille kerrottava. Tietoisuus näistä taustoista haastavat ekoajattelun ja ennen kaikkea sen, miksi meidän pitäisi sen miksi meidän pitäisi luopua hyvinvoinnistamme tai köyhän lapsen pitäisi tyytyä puhtaaseen juomaveteen, vaikka hän tarvitsisi ennen kaikkea pesuvettä? En usko, että tietoisuus ympäristöideologian tolkuttomuuksista ja keskeisten suomalaisten ja kv-toimijoiden kummallisuuksista mitenkään estää sitten järkevän yhteiskunnallisen keskustelun maapallon ja Suomenkin politiikan kehityssuunnista, päinvastoin.

Toivon, että mahdollisimman monet itse lukisivat kirjan ja arvioisivat sen pohjalta käsityksiään.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Oma kantani vihreiden ajamaa politiikkaa kohtaan selvinnee lukemalla esimerkiksi tätä blogia tai kirjaamme Uhkapeli ilmastolla, joten en enempää puutu siihen. Mutta totean, että esimerkiksi suuressa arvossa pitämäni fyysikko Richard Feynman oli myös parantumaton naistenmies, ja yksi Yhdysvaltojen historian suurista presidenteistä, John F. Kennedy, oli tässä suhteessa suorastaan legendaarinen. Huomautan myös, että olen itsekin kirjoittanut jonkinasteista (tosin julkaisematonta) scifiä, joka tuskin ainakaan on parempaa kuin Pachaurin kirjoitukset.

Mutta en nyt vain suoraan sanottuna näe näiden olevan kovinkaan relevantteja mittareita näiden ihmisten saavutuksien, mielipiteiden tahi nykypäivän politiikan arviointiin. Henkilöön kohdistuva ad hominem-argumentaatio pikemminkin on merkki siitä, että asiaperusteita kritiikille ei löydy - tai sellaiseksi se ainakin tulkitaan varsin nopeasti. Minä ainakin tulkitsen.

Huomautan myös siitä tosiasiasta, että ainoa Suomessa koskaan aseellisen vallankumouksen käynnistänyt puolue on SDP. Jos isien synnit ja ideologiat ovat olennainen peruste politiikan kritisoinnille, niin suosittelen varomaan, ettei heittele kiviä kun asuu lasitalossa.

Käyttäjän MikkoPaunio kuva
Mikko Paunio

Albert Einsteinin oppituolin haltija (Pirinceton) Freeman Dyson on eri linjoilla Richard Feynmanin kanssa. http://www.npr.org/2015/05/02/403530867/a-veteran-...

Tanner oli jyrkästi kapinaa vastaan ja siksi kelpasi pääministeriksi vain muutama vuosi kapinan aloittamisesta. Pelkistetysti maailmankatsomuksella ja sen syntyhistorialla ei ole mitään merkitystä politiikan muotoiluun?

Miksi Heidi Hautala vaatii kaikilta muilta avoimuutta ja on ottanut avoimuuden keskeisimmäksi ohjelmalliseksi prinsiipiksi, mutta vaikenee esimerkiksi oman maailmankatsomuksensa rakennuspalikoista?

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Miksi vaikenet itse oman maailmankatsomuksesi rakennuspalikoista?

Eläisimme hyvin ikävässä maailmassa, jos jokaisen poliitikon pitäisi tehdä tiliä kaikista mahdollisista ajatuksistaan ja nuoruuden hairahduksistaan, kenelle hyvänsä jota kyseisen poliitikon ajatukset eivät miellyttäisi.

Tapani Lahnakoski

Mehän elämme hyvin ikävässä maailmassa.

Käyttäjän MikkoPaunio kuva
Mikko Paunio

Ei se mitään nuoruuden hairahdusta ole, että Heidi Hautala yhä edelleen luottaa hengenvaarallisiin järkyttäviä määriä erilaisia raskasmetalleja (tämä tieto pimitetään kuluttajilta eikä sitä tarvitse kertoa heille regulaation puuttuessa) sisältäviin Ayurveda-luontaistuotteisiin, vaikka hän on omistanut poliittisen uransa taisteluun saastumista vastaan vaatimalla mm. kodin kemikaalien sisältämien aineiden tarkkaa kirjaamista tuoteselostuksiin. Ei se mitään eilispäivää ole, että hän on aktiivisesti edistänyt Steiner-koulujen asiaa ja edistänyt vaihtoehtoisia uskomushoitoja olleessaan Europarlamentissa.

Kyllä kirjoitan auki oman tieteellisen maailmankatsomuksen ja kerron suhteestani uskontoon kirjassani.

Heidi Hautala edellyttää muilta ehdotonta avoimuutta, mutta suhtautuu omaan menneisyyteensä salailevasti kuten osoitan kirjassani. Tämä on sääntö eikä poikkeus henkitieteisiin sitoutuneilla. Näin henkitieteitä myös usein kutsutaan salatieteiksi. Itse pidän pragmaattisena syynä salamyhkäisyyteen sitä, että aivan valtaosa ihmisistä suhtautuu luontaisesti epäileväisesti niihin, jotka avoimesti puhuvat spiritismistä, tontuista, ufoista tai kadonneesta Atlantiksesta.

Pekka Haaviston hiljan Steinerkoulun vuosijuhlassa tapahtunut avautuminen pienelle Steiner-kasvatus lehdelle ennen presidentin vaaleja henkitieteiden merkityksestä hänen ajattelunsa kehittymiselle ei ollut tarkoitettu suurelle yleisölle. Hän piti haastattelussa Rudolph Steinerin biodynaamista viljelyä ja ajattelua edistyksellisenä. Se ei ole mitään menneisyyttä, vaan ihan tätä päivää. Hän myös kertoi haastattelussa, että vihreissä on paljon niitä, jotka ovat Steiner-koulunsa käyneet.

Steinerin suosima biodynaaminen viljely pitää sisällään mm. kuukalenterin ja tähtikarttojen tutkimisen, kun mietitään oikea-aikaista siementen istutusta: http://olemmepuutarhassa.fi/yleinen/2012/kuukalent...

Oletko sä nyt ihan tosissasi, ettei tällaisilla Heidi Hautalan ja Pekka Haaviston uskomuksilla ole mitään merkitystä arvioitaessa heidän arvostelukykyään? Luulenpa, että aika moni on eri mieltä kanssasi.

Toimituksen poiminnat