Y:llä alkavista asioista Ympäristö. Yhteiskunta. Yhteisöllisyys. Ymmärrys. Ydinvoimastakin joskus vähän.

66 tutkijaa pyytää: harkitkaa ydinvoimaa luonnonsuojelun nimissä

  • IPCC:n ennuste maailman energiankulutuksen kehittymisestä ja uusiutuvien potentiaalista.
    IPCC:n ennuste maailman energiankulutuksen kehittymisestä ja uusiutuvien potentiaalista.

Jos haluat vastustaa ilmastonmuutosta ja suojella ympäristöä, älä vastusta ydinvoimaa. Olen ollut tätä mieltä jo muutaman vuoden, ja samaan tulokseen on aikaisemmin tullut neljä johtavaa ilmastonmuutostutkijaa, arviolta 71 prosenttia energia- ja ilmastotutkijoista, useita ympäristötoimittajia, ja jopa Ison-Britannian Greenpeacen entinen johtaja. Nyt tähän joukkoon liittyy 66 biodiversiteettitutkijaa ympäri maailman.

 

Maanantaina julkaistussa avoimessa kirjeessä vedotaan suojelu- ja ympäristöalalla toimiviin ihmisiin ja järjestöihin, jotta he punnitsisivat avoimesti eri energianlähteiden hyviä ja huonoja puolia pragmaattisesti ja todistusaineiston perusteella. Kirjeessä todetaan, että vaikka uusiutuvien energianlähteiden osuus tuleekin lisääntymään, myös ydinvoimaa ja etenkin kokeiluasteella olevaa, jätteiden kierrättämiseen kykenevää ydinvoimaa pitäisi voida harkita. Erityisesti biodiversiteetin kannalta energiatiheä, vähän maa-aloja vaativa ydinvoima voisi olla hyvä osaratkaisu.

 

Kahden australialaisen ympäristöprofessorin laatiman kirjeen on allekirjoittanut 66 muuta tutkijaa, mukaanlukien 53 professoria, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista ympäri maailman. Suomesta mukana on Helsingin yliopistossa luonnonsuojelun suunnittelun menetelmiä tutkiva professori Atte Moilanen. Hänen mukaansa energian säästö ja aurinkoenergia ovat ensisijaisia ratkaisuja, mutta jos energian kulutusta ei saada laskemaan, ydinvoima on hyvin mahdollisesti fossiilisia parempi ratkaisu. Vaikka ydinvoimaankin sisältyy riskejä, vaihtoehdot eivät ole kovin hyviä. Esimerkiksi biomassan käytön merkittävällä laajentamisella "ei voi olla kuin huonoja seurauksia Suomen luonnolle."

 

Professori Moilasen kantaan on helppo yhtyä. Itsekin näkisin mielelläni muut vaihtoehdot ensisijaisina ratkaisuina ympäristöongelmiin, ihan jo siksi, että ne ovat poliittisesti hyväksyttävämpiä. Mutta vaikuttaa erittäin luultavalta, että vain uusiutuviin ja energiansäästöön luottaminen tulee olemaan erittäin vaarallinen uhkapeli. Kun maailman väkiluku kasvaa noin 9-10 miljardiin ihmiseen, ja kun köyhien maiden miljardit asukkaat haaveilevat - oikeutetusti - paremmasta elintasosta, on melkein varmaa, että maailman energiankulutus tulee nousemaan. IPCC ennustaa uusimmassa AR5-raportissaan (2014), että vuonna 2050 maailmassa kulutetaan mahdollisesti jopa kaksi kertaa enemmän energiaa kuin nykyään. Jos energiankulutus kehittyy keskimääräisten ennusteiden mukaan, ja vaikka energiansäästöön panostettaisiin nykyistä enemmän, energiaa tarvitaan 50 prosenttia enemmän kuin nykyisin. Tämä johtuu osin siitä, että energiatehokkuuden parantaminen ei mitenkään välttämättä vähennä energiankulutusta: niinsanotun kimmahdusilmiön (rebound) vuoksi osa energiatehokkuuden eduista valuu hukkaan, kun tehokkaampia laitteita ja palveluita on halvempi käyttää.

 

Hieman vanhempi IPCC:n katsaus uusiutuvan energian mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen torjunnassa (SRREN, 2011) toteaa, että yksin uusiutuvat eivät luultavasti mitenkään riitä, vaikka energiankulutus saataisiin pidettyä aisoissa odotettua paremmin. Tämä Suomen Greenpeacen "parhaaksi yksittäiseksi katsaukseksi" ylistämä selvitys kävi läpi 164 vain uusiutuvaan energiaan keskittynyttä energiaskenaariota. Näiden skenaarioiden mediaaniarvoksi uusiutuvien osuudelle energiankulutuksesta vuonna 2050 saatiin noin kolmannes nykyisestä energiankulutuksesta - ja vain vajaa neljännes vuodelle 2050 arvioidusta keskimääräisestä energiankulutuksesta. Edes kaikkein optimistisin yksittäinen skenaario ei päässyt kuin noin 80 prosenttiin nykyisestä energiankulutuksesta. Tällä tuotantomäärällä vuoden 2050 keskimääräisestä arvioidusta kulutuksesta katettaisiin vain noin 50-60 prosenttia. Jos loppuenergia otetaan fossiilisista, tarkoittaa se, että ilmastotoimet ovat tuomittuja epäonnistumaan. 

 

Vaikka kaikkein optimistisin energiasuunnitelma toteutuisi. Eikä mitään epämiellyttäviä yllätyksiä ilmenisi. Esimerkiksi biomassan täytyisi edelleenkin olla päästöneutraalia, vaikka IPCC:n uusimmassa raportissa biomassan laskennallinen päästötase kasvoi peräti 13-kertaiseksi SRREN-raportissa oletettuun nähden. Professori Moilanen arveleekin, että biomassan laajamittaisen hyödyntämisen hiilitasetta ja muita haittavaikutuksia esimerkiksi ekosysteemipalveluihin ja vesistöihin ei täysin tunnusteta.

 

Samaan aikaan Suomessa VTT antoi potkut biomassan todellista päästötasetta tutkineelle ryhmälle - ainoina koko energia-alan tutkimusryhmästä. Lähteeni mukaan biomassan todellisten ympäristövaikutusten selvittämiseen ei ollut kiinnostusta, eikä ulkopuolista rahoitusta. 

 

Joten mikään ei estä ydinvoiman vastustajia esittämästä ydinvoiman pääasialliseksi vaihtoehdoksi... biomassan polttoa. Biomassan mahdollisuuksista puhutaan paljon esimerkiksi niinsanotuissa "professorien energiaraporteissa." Ongelmista sen sijaan vaietaan. Vihreiden Vaihtoehto Fennovoimalle-raportissa todetaan suoraan, että biomassan polttoa tulisi lisätä nyt suunnitelluista (lämpöenergiassa mitattuna) noin 7 terawattitunnin verran. Tuuli- ja aurinkosähköä kaavaillaan vain noin 2,5 TWh. Lisäksi valtion täytyisi tukea verohelpotuksin maakaasun polttoa, mikä asettaa Vihreiden porun kasvavasta Venäjä-riippuvuudesta jokseenkin outoon valoon.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Esim. autoissa polttoaineen säästö on ulosmitattu tehoilla ja painoa lisäämällä. Vuonna 1962 julkistettu Renault R4, eli tipparellu kulutti silloin järjettömän vähän, eli alle 7 litraa/100km. Nykyautoilla tekee tiukkaa päästä tähän.

Sama on energian kanssa. Uudet laitteet kuluttavat alati vähemmän energiaa, mutta samaan aikaan niiden määrä lisääntyy, jolloin jo tuotettu energia ei riitäkään.

Pelkät LED-valaisimet eivät vielä pelasta maailmaa.

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka vastustavat ydinvoimaa pelkästä vastustamisen ilosta. Heillä ei ole esittää mitään järkeviä vasta-argumentteja ydinvoiman vaihtoehdoksi.

Onnettomuuksia on toki sattunut, mutta ne ovat aiheutuneet lähinnä ihmisten törkeästä huolimattomuudesta ja välinpitämättömyydestä.

Ilman sähköä on kuitenkaan paha olla.

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen

Kuulostaa järkevältä ja harkitulta argumentoinnilta. Olisi kiva kuulla vastaavanlaisia vasta-argumentteja ydinvoiman vastustajilta - itse en kuitenkaan ole ainakaan vielä niin "sisällä" että osaisin ottaa kantaa ainakaan tältä kannalta. Mutta nyt tuli ladattua tuo IPCC:n raportti luettavaksi, ehkä sen jälkeen.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Aiheesta olisi tosiaan syytä käydä avointa ja asiallista keskustelua. Oman kokemukseni mukaan esimerkiksi SRREN-raportin yksityiskohdista ja johtopäätöksistä lähinnä halutaan vaieta.

Tyypillistä vasta-argumentointia on heiluttaa jotain kansalaisjärjestöjen tilaamaa energiaselvitystä, jolla "todistetaan" että ydinvoimaa ei tarvita tai se jopa on haitaksi ympäristönsuojelulle. Yksi tälläinen, Greenpeacen katsaus, oli tuo SRREN-katsauksen äärimmäinen positiivinen "outlier." Tästä ei sitten juuri puhutakaan. Yleisesti ottaen tietenkin on arveluttavaa ja suorastaan vastuutonta käyttää politiikan pohjana kaikkein optimistisinta selvitystä ja jättää mainitsematta, että muut aiheesta tehdyt selvitykset eivät, kuten SRREN-raportista ilmenee, oikein pääse samoihin johtopäätöksiin. Tämä on vähän sama kuin jos laatisi kesäsuunnitelmia sillä oletuksella, että aurinko paistaa joka päivä.

Ydinvoimattomia energiaskenaarioita esittäviltä pitää osata kysyä oikeita kysymyksiä, ja jaksaa vaatia vastauksia niihin. Tälläisiä kysymyksiä ovat mm. seuraavat:

- miten suuri rooli skenaariossa on biomassalla, ja kuinka se tuotettaisiin? Esimerkiksi WWF:n energiaskenaariossa biomassaa käytettäisiin hyvin paljon, ja jopa skenaarion kirjoittajat toteavat suoraan, ettei heillä ole hajuakaan, missä tämä biomassa tuotettaisiin, tai mitä vaikutuksia sen tuotannolla olisi ympäristöön. (Biomassan laajamittainen käyttö ja sen aihettamat ekosysteemivahingot on yksi keskeinen uhkakuva, jonka vuoksi monet tutkijoista käsittääkseni allekirjoittivat ylläolevan vetoomuksen.) Lisäksi on syytä kysyä, pidetäänkö bioenergiaa päästöneutraalina. Tämä on lähtöoletus lähes kaikissa ydinvoimattomissa energiaskenaarioissa, vaikka esim. IPCC:n tuoreimpien arvioiden mukaan (2014) bioenergian päästötase on luultavasti suuruusluokkaa puolet maakaasusta - ja arviot voivat hyvin vielä nousta. Esimerkiksi Suomessa ei ole mitään mahdollisuutta päästä päästötavoitteisiin ilman ydinvoimaa, jos bioenergia ei olekaan päästöneutraalia. Ydinvoiman kanssakin tarvittaisiin nykyistä paljon mittavampia toimia.

- miten skenaariossa ratkaistaan tuotannoltaan heilahtelevien uusiutuvien ongelmat, millä tekniikalla, mitä se maksaa, ja kuka maksaa? Useissa skenaarioissa, esim. Greenpeacen laatimissa, todetaan suoraan, että tähän tarvitaan välttämättä kehittynyttä energian varastointitekniikkaa. Joitain mahdollisuuksia esitelläänkin lyhyesti, mutta mainitsematta jää, että tekniikat ovat pääsääntöisesti vielä kokeiluasteella - ja hyvin kalliita. Kustannusarvioissa ei tyypillisesti budjetoida varastoinnille mitään, vaikka tämä on luultavasti tärkein uusiutuvien merkittävää lisääntymistä vaikeuttava tekijä.

- onko skenaariossa huomioitu kimmahdus- eli rebound-ilmiö, ja jos on, miten suurena efektiä keskimäärin pidetään? Rebound-ilmiö vaikuttaa energiatehokkuuden parantamisella saavutettaviin säästöihin energian loppukäytössä. Parhaan tietoni mukaan ilmiötä ei käytännössä huomioida esim. Greenpeacen tai WWF:n raporteissa, joissa energiansäästöllä onkin erittäin merkittävä rooli. (Käytännössä energiansäästön täytyisi paikata se aukko, mikä ydinvoiman poisjättämisestä syntyy.) Voi olla, että laskelmissa on huomioitu jonkinasteinen rebound, mutta kysymys on, kuinka suuri: esimerkiksi kansainvälinen energiajärjestö IEA päivitti tänä vuonna arvioitaan ja nosti reboundin suuruuden aikaisemmasta 9 prosentista jopa 60 prosenttiin (!). Tällä on ERITTÄIN suuri vaikutus ennusteisiin energian kulutuksesta!

- miten paljon skenaarioissa annetaan energiaa maailman köyhille? Esimerkiksi Greenpeacen skenaarioissa keskimääräinen afrikkalainen käyttäisi vielä vuonna 2050 vain murto-osan siitä energiamäärästä, mitä keskimääräinen kiinalainen käyttää NYKYÄÄN. Voi olla, että Afrikka säilyy pimeänä, mutta onko aivan mahdoton ajatus, että elintaso sielläkin nousisi edes vaikkapa puoleen Kiinan nykytasosta?

Kari Nortunen

Ei kai kukaan tosissaan luule, etteikö esim öljyä poltettaisi viimeiseen pisaraan maailmasta? Ehkä ei länsimaat, mutta joku muu sen tekee ja vaikutus ilmastoon on tasan sama.

Jukka Tuomela

Niin mutta. Entäpä jos ympäristöjärjestöt todella rupeaisivat kannattamaan ydinvoimaa? Rakennettaisiinko silloin enemmän ydinvoimaa? Välittääkö Rosatomin tai Arevan tai Fennovoiman johtajat todella siitä mitä mieltä ympäristöjärjestöt ovat? Ydinvoiman (ja tietysti myös uusiutuvien) massiivinen rakentaminen edellyttää massiivisia investointeja. Kuka tekisi nämä investoinnit? Investoijat odottavat, että investointi tuottaa. Miten tämä tuotto-odotus riippuu ympäristöjärjestöjen kannasta asiaan? Reaalimaailmassa iloitaan halvasta öljystä: "raakaöljyn halpeneminen on koko maailmantaloutta ajatellen hyvä asia, arvioi OP:n pääekonomisti Reijo Heiskanen" http://www.hs.fi/talous/a1418738742305 Eikö Heiskanen tiedä päästöistä? Mitä ympäristöjärjestöjen kanta vaikuttaisi Heiskasen ajatteluun? Maailmassa on miljoonia Heiskasia, jotka tekevät päivittäistä työtään todellisuudessa, johon ilmastoasiat eivät kuulu. Minusta ympäristöjärjestöjen vaikutusvaltaa on vahvasti liioiteltu. Ne ehkä täyttävät paljon julkista tilaa ja puhetta, mutta todellinen vaikutus on varsin vähäistä. Eikö tästä ole hyvä esimerkki juuri päättynyt Liman kokous? Siellähän ei saatu mitään aikaan.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Hyvä kysymys. Ilman muuta on niin, että kansalaisjärjestöjen valta on varsin rajoittunutta. Mutta niillä on tässä asiassa aivan varmasti valtaa; se vain on luonteeltaan lähinnä estävää.

Järjestöillä ja ylipäätään jonkin asian vastustajilla on paljonkin valtaa estää ja hidastaa erilaisia projekteja. Kyllä tämä näkyy ihan Suomessakin. Ihan yhtenä esimerkkinä, ydinvoima maksaa paljon osalti juuri siksi, kun sijoittajat pitävät sitä hivenen riskialttiina bisneksenä: jos ydinvoiman vastustajat pääsevät valtaan, reaktoreilta saattaa äkkiä mennä käyttölupa. Tämä näkyy sitten sijoittajien ydinvoimarakentajilta vaatimassa lainakorossa, eli korko on korkeampi kuin vaikkapa hiilivoimalan (!) rakentaja joutuisi maksamaan. Koska ydinvoiman hinnasta hyvin suuri osa on pääomakustannuksia, eli erilaisia korko- ym. rahoituskuluja, tämä näkyy äkkiä ydinsähkön hinnassa.

Sitten ovat erilaiset rakentamista hidastavat prosessit, joita vastustajat parhaansa mukaan käyttävät estääkseen uudisrakennusta ja haitatakseen jo olemassa olevien laitosten käyttöä. Kaikki tähän käytetty aika, raha, julkisuus ja poliittiset pelimerkit ovat tietysti sitten poissa kampanjoinnista vaikkapa fossiilisia vastaan tai uusiutuvien puolesta - tai jostain käytännön luonnonsuojelutyöstä. Ihan konkreettisesta esimerkistä kelpaa vaikka se, mitä tapahtui juuri äsken: Vihreille ydinvoiman rakentaminen oli kategorisesti vastustettavaa, joten he lähtivät hallituksesta - ja liki saman tien soiden suojelussa otettiin vuosikymmeniä takapakkia. Kannattikohan se, en usko.

Samalla tavalla Vihreät ja muut ydinvoiman vastustajat ovat nyt käytännössä joutuneet lukkiutumaan metsätuhojen puolustajiksi, koska muuten ydinvoimattomat energiaskenaariot olisivat jo pintapuolisesti katsoen epäuskottavia. Nämä toimijat ovat nyt hankalassa paikassa, kun todisteita bioenergian haitoista alkaa tulla koko ajan lisää, mutta niitä ei oikein voi myöntääkään.

Ikävä kyllä järjestöillä ja Vihreillä on tosiaan vähänlaisesti valtaa tehdä mitään rakentavaa. Juuri siksi käy niinkuin nyt käy: fossiilisten poltto jatkuu, ilmastonmuutos kiihtyy, ja ongelmat sen kuin lisääntyvät. Ongelma ei ratkeaisi mitenkään taikaiskulla vaikka järjestöt pyörtäisivät ydinvoimakantansa, mutta on aivan selvää, että ongelman ratkaisu helpottuisi merkittävästi.

Toinen asia on sitten se, millaisen viestin voisi lähettää ydinvoimakannan päivittämisellä. Tämänkin blogin kommenteista voi lukea, kuinka monet pitävät ilmastonmuutosta ja ympäristöjärjestöjä vitseinä, kun ne vastustavat "mukamas" ilmastonmuutosta mutta samalla myös ydinenergiaa. Monet ovat päätelleet, että ilmastonmuutos ei voi olla kovin vakava ongelma, kun järjestöillä näyttää edelleen olevan varaa käyttää paljon paukkuja ydinvoiman vastustamiseen. (Esimerkiksi Greenpeace Suomen viime vuosien tiedotteista suurin osa koski ydinvoimaa; fossiilisten haitoista puhuttiin vain murto-osassa.) Jos nämä järjestöt toteaisivat, että ilmastonmuutos on niin suuri uhka että väliaikainen tulitauko ydinvoiman kanssa on tarpeen, uskon, että koko asia otettaisiin taas hieman vakavammin.

Jukka Tuomela

Niin en minäkään pidä noita vihreitten tai greenpeacen skenaarioita kovin realistisina. Toisaalta vaikea pitää tätä ydinvoiman suurta lisärakentamistakaan erityisen realistisena. Voi tietysti sanoa, että vihreät ovat juuttuneet ydinvoima-asiaan. Mutta minusta vielä suurempi ongelma on virallisen yhteiskunnan juuttuminen talouskasvuun. Tämä oikeastaan estää aiheen kokonaisvaltaisen käsittelyn. Jos otetaan ilmastomuutos vakavasti, niin ei se enää voi olla vain energiapolitiikkaa, vaan siinä on pakko ottaa kantaa muun muassa talouteen. Kuitenkin IPCC on ikään kuin "epäpoliittinen" asiantuntijajärjestö jonka pitää pysyä erossa "yleispolitiikasta". Mutta miten se olisi oikeasti mahdollista? Samoin YK:n pitää puhua ikään kuin olisi mahdollista, että kaikille saadaan tulevaisuudessa "riittävästi" energiaa, ja samalla estetään ilmastonmuutos. Mutta miten tämäkään olisi mahdollista, oli ydinvoimaa tai ei? On liikaa asioita, joista julkisesti ei voi puhua, siis ei voi edes puhua mistään "kehityksen" tai "edistyksen" pysähtymisestä edes mahdollisuutena. Mitä sinä sanoisit Reijo Heiskaselle (ja niille miljoonille muille samanlaisille)?

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen Vastaus kommenttiin #8

Näinhän se vähän on.

Olet aivan oikeassa, uskottavassa ilmastopolitiikassa talouteen on pakko ottaa kantaa. Tämä tosin tapahtuu enimmäkseen juuri energiapolitiikan kautta. Itse olen ehkä hieman sinua optimistisempi ja uskon, että kasvavakin energian tarve voi olla mahdollista tyydyttää hyvin vähillä fossiilisilla, mutta sitten kyllä ydinvoiman on ehdottomasti oltava yhtenä osaratkaisuna. Tästähän on todisteita, esimerkiksi Ranska on jo lähellä oman ilmasto-ongelmansa ratkaisua rakennettuaan melko suuren määrän ydinvoimaa 1980-luvulla. Ranskan tempun toistaminen muissa maissa olisi teknisesti ja taloudellisesti mahdollista suhteellisen vähin kansantaloudellisin kustannuksin, varsinkin kun uusiutuvistakin on reilusti vetoapua. Asiaa ei kuitenkaan auta se, että esimerkiksi Ranskan ja Ruotsin kokemuksista (saavuttivat v. 1990 saman tavoitteen mitä Saksa tavoittelee vuodelle 2050) vaietaan ympäristöliikkeessä erittäin äänekkäästi.

En usko kuitenkaan että talouskasvun pysäyttäminen olisi tämän vuosisadan alkupuoliskolla realismia. Vakaan tilan talouteen (steady state economy) luultavasti mennään jossain vaiheessa, kun ihmisten lukumäärä alkaa laskea joskus vuosien 2050 ja 2100 välisenä aikana. Sitä ennen tämä vaikuttaa epätodennäköiseltä. Talouskasvu kun yksinkertaisesti on niin oleellinen osa nykyistä yhteiskuntaa, että siitä kokonaan luopuminen vaatisi luultavasti aikamoisia mullistuksia.

Eikä ole ihan selvää, olisiko se edes toivottavaa, ei ympäristön eikä ihmisten kannalta. Kaksi esimerkkiä: kun esimerkiksi Kreikassa nyt talous romahti noin 25%, ympäristötuhot laajenivat merkittävästi. Ihmiset siirtyivät halvempiin, saastuttavampiin polttoaineisiin, uusiutuvan energian suunnitelmat ovat täysin jäissä, ja salahakkuut ovat yleinen vitsaus, kun ihmiset hakevat lämmitykseen öljyn sijasta polttopuuta. Vastaavia esimerkkejä on historia väärällään: ympäristönsuojelu ei yksinkertaisesti ole kovin korkealla keskimääräisen ihmisen agendalla, jos elintaso romahtaa.

Toinen esimerkki: jos talous ei kasva, tarkoittaa se käytännössä sitä, että yhteiskunnallisesta elämästä tulee nollasummapeliä. Jos minä saan jotain, se on joltain muulta aina, väistämättä, pois. Historiallisesti tälläisellä on taipumus johtaa yhteisöllisyyden murtumiseen ja ennen pitkää jopa sisällissotiin.

En usko kykeneväni muuttamaan maailman Heiskasten ajattelua. Mutta pystyn ehkä vähän vaikuttamaan siihen, millä keinoin heidän haluamansa elintason vaatimat energiamäärät tuotetaan.

Jukka Tuomela Vastaus kommenttiin #9

Siis ymmärsinköhän nyt ihan oikein? Vaikka Heiskasten ideologia on johtanut nykyisiin ongelmiin niin sinä kuitenkin haluat ponnistella sen hyväksi, että Heiskasten ei tarvitse tinkiä elintasostaan?

Minun (ja olettaisin että monen muunkin) olisi vaikea motivoitua tällaisesta tavoitteesta.

Mutta noin yleisesti ottaen en minäkään usko, että vapaaehtoisesti taloutta supistetaan. Toisaalta en myöskään oikein ymmärrä miten olisi mahdollista vielä jatkaa nykyiseen malliin vuoteen 2050 asti. Olettaisin, että paljon ennen tätä talous alkaa supistua, haluttiin tai ei. Tämähän voi jo realisoitua lähivuosina, jos Kiinan tilanne on niin huono kuin on arveltu:

http://online.barrons.com/articles/anne-stevenson-...

Sitä paitsi vaikka jokin asia on teknisesti mahdollista, niin eihän se välttämättä toteudu. Venäjällä on resursseja ja muuta vaikka muille jakaa joten loogisesti ajatellen eihän siellä pitäisi olla mitään ongelmia. Samoin vaikkapa Nigeria ja Venezuela.

Olen samaa mieltä siitä että talouskasvun loppuminen aiheuttaa suuria muutoksia yhteiskunnassa. Mutta eikö juuri sen takia siihen pitäisi valmistautua hyvissä ajoin?

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen Vastaus kommenttiin #10

Et ymmärtänyt ihan oikein. En pidä talouskasvun tavoittelua mitenkään ehdottoman hyvänä asiana - joskin vaihtoehdoissakin on ongelmia, joista puhutaan himpun liian vähän - mutta en näe, että talouskasvun pysäyttäminen mahtipäätöksillä olisi millään tavalla realistinen tavoite. Ympäristöliikkeen ongelmaksi taas osin näen juuri epärealististen tavoitteiden asettamisen, jolla parhaasta on saatu riittävän hyvän pahin vihollinen. Mikä taas johtaa nykyiseen lamaannukseen ja huonon tilan jatkumiseen.

Kuten itsekin toteat, vapaaehtoinen kasvun lopettaminen ei taida olla ihan heti realismia.

Tietenkään mitään takeita ei ole mistään, mutta looginen mahdollisuus on sentään parempi kuin epävarmuus siitä, onko mahdollisuus ylipäätään olemassa.

Talouskasvun loppumiseen olisi varmaan hyvä varautua, mutta kysymys on: miten? Hyviä ideoita saa esittää.

Suvisanna Correia

Kiitoksia erinomaista ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta.

Ensinnäkin pari kysymystä: Esittämäsi AR5- grafiikka ei löydy aivan sellaisenaan raportin WG3 luvusta seitsemän, eikä sivua 66 ole olemassa. Mihin piirrokseen viittaat? Toiseksi, käsitteleekö julkaisemasi piirros globaalia primäärienergiaa? Oletan näin, mutta tämä ei käy nyt ilmi.

Kehitysmaita on monenlaisia. Niistä köyhimmät tunnetaan nimellä Least Developed Countries. Niille tyypillistä on heikko infrastruktuuri, heikot instituutiot ja ymmärrettävästi väestön alhainen tulotaso. Maailman ihmisistä peräti viidennes, noin 1,5 miljardia elää ilman sähköä. Kaksi viidennestä eli noin 3 miljardia keittää ruokansa tehottomilla, runsain mitoin hiukkaspäästöjä tuottavilla nuotioilla tai liesillä. Näistä ihmisistä suurin osa on niin köyhiä, että heillä eivät pysty liittymään sähköverkkoon vaikka palvelu olisi tarjolla, tai he asuvat lisäksi alueilla, jonne sähköverkko ei ulotu. Osalla ei ole rahatuloja, eikä mahdollisuutta energian ostamiseen. Hyvin suuri osa maailma väestönlisäyksestä syntyy näihin oloihin.

Kehitysmaissa on usein ongelmia sähkön laadun suhteen. Nekään joilla rahatuloja
on, eivät hanki paljon sähkölaitteita eivätkä osta paljon sähköä. Sähköllä ei lämmitetä eikä laiteta ruokaa. Kun sähköverkon kuormitus on matala ja siirtoetäisyydet pitkiä, syntyy paljon jakeluhäviöitä. Lisäksi laajoja alueita on täysin sähköverkon ulkopuolella. Usein sähköverkko rakennetaan pääasiassa suurimpien teiden varsille. Jakelutoiminta tietynlaisissa oloissa on yksinkertaisesti tappiollista. Tätä ei voida ratkaista suurellakaan tuotantokapasiteetilla toisessa päässä. Kestävien energiapalvelujen ja energiahuollon kehittämiseen kehitysmaihin tarvitaan paikallisiin oloihin soveltuvia uusiutuvia energialähteitä.

Kaupunkienkaan köyhimmät eivät liity sähköverkkoon, koska eivät pysty maksamaan sähköstä. Luvatonta liittymistä toki on. Tulotaso korreloi sähkön käytön kanssa. Energiasektorin suurin haaste ilmastonmuutoksen nopean hidastamisen ohella on mielestäni se, miten kaikista köyhimmille voidaan tarjota energiapalveluita, ei vain sähköä, heidän elinoloihinsa sopivalla tavalla. Tästä lähtökohdasta pyritään myös mm. hidastamaan kaupunkeihin siirtymisen tarvetta. En ole niinkään huolestunut kehitysmaiden keskituloisen väestön energiatarpeista tai halusta kasvattaa energian- tai muuta kulutusta.

Minunkin on helppo olla samaa mieltä Atte Moilasen lausunnon kanssa, sillä se on hyvin muotoiltu. Voi kenties olla kohteita, joissa ydinvoima puoltaa paikkaansa kehitysmaissakin. Yleensä heikot instituutiot ja korruptoituneet valtarakenteet tekevät tämän energiamuodon hyödyntämisestä merkittävästi suuremman kysymysmerkin kuin kehittyneissä maissa. Ydinvoiman rakentamisella on nähdäkseni hyvin vaikeaa ratkaista väestönkasvun aiheuttamaa energiantarvetta. Riskeihin edes kajoamatta, voimalaitosten rakentamisen lisäksi pitäisi investoida sähkön siirto- ja jakeluverkoston vahvistamiseen ja saada ihmiset ostamaan tarpeeksi sähköä – heillä pitäisi olla riittävästi rahaa ja sopiva sijainti. On helppoa nähdä, että tällä tiellä on paljon vaikeuksia. Nähdäkseni ydinvoiman käyttö osaratkaisuna sopii paremmin muualle. Energiakysymyksiä ratkottaessa on tärkeää samalla muistaa, mitä energiatarpeita palvellaan ja mikä teknologia täyttää tarpeet parhaiten. Helppoja vastauksia maailman energiayhtälöön ei ikävä kyllä ole.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Terve, ja kiitos kommentista!

Olen käyttänyt kuvan pohjana WGIII Chapter 7:n Final Draftin sivulta 66 löytyvää kuvaa, jossa tosiaan kuvataan primäärienergian kulutusta AR5:n eri skenaarioissa. Olen piirtänyt siitä läpi, yksinkertaistanut hieman ja lisännyt siihen SRREN-raportin maksimin ja mediaanin vuodelle 2050. Unohdin tietysti näistä mainita muita tarkoituksia varten alunperin laatimassani kuvassa.

Vertailua tietenkin hankaloittaa se, että eri skenaarioissa tehdään erilaisia oletuksia energian loppukäytön suhteen. Näin on periaatteessa mahdollista, että primäärienergian kulutus voisi olla merkittävästi pienempi, mutta loppukäyttö tai tuotetut energiapalvelut yhtä suurta tai suurempaa esim. suuremman sähköistysprosentin kautta. Epäsuhta AR5:n energiaskenaarioiden - joissa niissäkin tehdään usein aika vahvoja oletuksia esim. juuri sähköistämisen leviämisestä - ja SRREN:in arvioiden välillä on kuitenkin silminnähden huutava. On myös syytä huomata, että SRRENin maksimiarvio (Greenpeacen Energy Revolution-raporttiin perustuva) on tosiaan äärimmäinen positiivinen outlier.

Nähdäkseni kehitysmaiden asukkailla on oikeus yhtä tasokkaisiin energiapalveluihin kuin meillä täällä rikkaassa pohjoisessa. Tähän kuuluu pääsy luotettavaan, teollisen tuotannon mahdollistavaan sähköverkkoon, mikä tarkoittaa keskitettyä ratkaisua niin kauan kun energian varastoinnissa ei oteta todella merkittäviä edistysaskelia. (Jos tämän tason edistystä tapahtuu, ilmasto-ongelma tullaan ratkaisemaan markkinaehtoisesti ja nopeasti, ja blogini ym. kirjoitteluni tulee olemaan hyödytöntä. Ilman muuta toivottava tilanne, mutta hivenen epätodennäköinen.)

Toki on niin, että ihan heti sille tasolle ei päästä (jos koskaan), mutta edistystä tapahtuu esimerkiksi Intiassa varsin nopeastikin. Lisäksi useammatkin kommentaattorit ovat vaatineet, että tuon pitäisi olla tavoitteena. Esim. Harvardin Calestous Juma on varoittanut, että pienimuotoisiin, lähinnä valaistukseen ja kännyköiden lataamiseen riittäviin ratkaisuihin keskittyminen on uuskolonialistinen, peräti paternalistinen virhe. Olen taipuvainen allekirjoittamaan näkemyksen.

Ilman muuta erilaisilla pienimuotoisemmilla ratkaisuilla voidaan parantaa tilannetta nykyisestä, ja tässä leikissä on kyllä sijaa kaikille osaratkaisuille. Itsekään en välttämättä pidä ydinvoimaa mitenkään ensisijaisena ratkaisuna köyhempiin maihin (tosin esim. Ghana ja Kenia ovat ilmoittaneet tälle tielle lähtevänsä). Ydinvoiman suhteen uskonkin, että Suomi olisi olosuhteiltaan yksi parhaita maita sen lisärakentamiseen, ja kun sitä luultavasti tarvitaan - IPCC:n arvioissa taitaisi olla noin 300-400 uutta reaktoria merkittävien uusiutuviin ja energiansäästöön ja hiilen talteenottoon satsaamisen ohella - niin sitä lieneisi parempi rakentaa.

Harmillista tässä on tosiaan se, että helppoja ratkaisuja ei ole. Juuri siksi tämäkin vetoomus on niin aiheellinen: ratkaisuja pitäisi kyetä tekemään vaihtoehtoja ns. tasaisella ja näyttöjen valossa punniten, ei 1980-luvun ideologisiin juoksuhautoihin jumittuen.

PS. päivityksenä juttuun: tällä hetkellä jo 71 suojelubiologia, alkuperäisten kahden kirjoittajan lisäksi, on laittanut nimmarinsa paprun alle. Uusien allekirjoittajien joukossa on mm. Oxfordin yliopiston professori.

Toimituksen poiminnat