Venäjä ei pysty sulkemaan Ukrainan ydinvoimaloita, eikä se voisi Suomenkaan

Nyt kun korkealta taholta on ilmoitettu, että Fennovoima saanee luvan jatkaa Pyhäjoelle rakennettavan ydinvoimalansa suunnittelua, lienee syytä tarkastella tarkemmin, miten voimala vaikuttaisi Suomen riippuvuuteen venäläisestä energiasta.

Ydinvoimaa historiallisesti aina ja kaikkialla vastustaneet ovat löytäneet energiariippuvuudesta jälleen uuden väitteen lisättäväksi niinsanottuun "one more thing"-väittelystrategiaansa. Tälle strategialle tunnusomaista ovat erilaiset vakuuttelut siitä, miten väittäjä ole mitenkään ehdottomasti ja periaatteessa vastaan (vaikka ehkä onkin), mutta kun tätä yhtä asiaa ei ole huomioitu, niin sitten on pakko vastustaa. Toinen, suorastaan keskeinen piirre on se, että kun tuo yksi asia osoitetaan irrelevantiksi tai paikkansapitämättömäksi, löytyy aina se seuraava asia.

One more thing-strategian kehitys on viime vuosina ollut nopeaa. Vuonna 2011 ydinvoiman vastustuksen syynä oli luonnollisesti turvallisuus. Kun kansainvälisen tiedeyhteisön selvitykset sitten antoivat erittäin vahvoja syitä olettaa, että Fukushiman onnettomuuden pitkäaikaisvaikutukset tulevat pahassakin tapauksessa vastaamaan hiili- tai biomassavoimalan puolen vuoden aikana normaalissa toiminnassaan aikaansaamia vahinkoja, turvattomuus-torveen laitettiin sordiino ja argumentointi siirtyi taloudellisuuteen: ydinvoima on aivan liian kallista. Vihreiden onneksi Ukrainan kriisi kärjistyi juuri sopivasti, kun Vihreät itsekin (tosin ilmeisen tahattomasti) totesivat, että ydinvoima onkin selvästi tuulivoimaa edullisempaa. Nyt ydinvoimaa siis vastustetaan sillä perusteella, että se laittaa Suomen riippuvaiseksi Venäjästä ja venäläisestä energiasta.

Jostain syystä tätä väittävät eivät vaivaudu erittelemään tosiasioita Suomen energiantuotannosta ja -tuonnista. 

 

Tällä hetkellä noin puolet Suomessa käytetystä energiasta ja 90 prosenttia öljystä tulee jo Venäjältä. Myös suurin osa kivihiilestä on peräisin Venäjältä, ja yksin maakaasua tuodaan vuosittain noin 30 TWh. (Fennovoiman voimala tuottaisi noin 9 TWh, joskin sähkönä – maakaasusta saataisiin noin 10 TWh sähköä ja 20 TWh lämpöä.) Loviisan ydinvoimaloiden polttoaine hankitaan näillä näkymin Venäjältä laitosten käyttöiän loppuun (2030) saakka. Sähköäkin tuodaan, joskin vähemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Mutta miksi nyt ydinvoimaa Venäjä-kortilla vastustavat eivät kuitenkaan ole käytännössä kantaneet juurikaan huolta maakaasusta, kivihiilestä tai öljystä? Päin vastoin: maakaasua on yleisesti pidetty kannatettavana polttoaineena ja välttämättömänä osana uusiutuviin siirtymistä. Tämä johtuu siitä, että investointikustannuksiltaan suhteellisen halvoilla mutta kallista polttoainetta tarvitsevilla kaasuvoimaloilla voitaisiin kätevästi tukea tuotannoltaan vaihtelevia uusiutuvia. Esimerkiksi Saksan ja Venäjän välisen Nord Stream-kaasuputken olemassaolo selittyy pitkälti tällä – joskin päästökaupan romahdus on nyt johtanut siihen, että uusiutuvia tuetaan enemmän kivi- ja ruskohiilellä.

Jo pitkään on tiedetty, että energiariippuvuus, ja etenkin Euroopan kasvanut kaasuriippuvuus, aiheuttaa potentiaalisia ongelmia suhteissamme Venäjään. Allekirjoittanut on kaasun turvallisuuspoliittisista aspekteista kirjoittanutkin jo vuonna 2010, kun maakaasu oli vielä Greenpeacellekin ehdottoman välttämätön siltapolttoaine matkallamme kohti uusiutuvaa tulevaisuutta.

Verrattuna näihin elefantteihin olohuoneessa, ydinvoiman aiheuttama "riippuvuus" on perin pieni ongelma. Ydinvoimalassa on aina polttoainetta vähintään vuodeksi, syksyisin puoleksitoista. Koska uuden polttoaineen hankinnassa ei ole kova kiire, ydinpolttoainetta saa muualtakin: Ukraina tilaa nyt ydinpolttoainetta venäläisille reaktoreilleen amerikkalaiselta Westinghouselta. 

Sen sijaan maakaasua ei Suomessa käytännössä juuri varastoida, eikä sitä voida korvata täysmääräisesti millään, koska laivaterminaaleja sen tuomiseksi muualta ole vielä olemassa. Öljylle on noin viiden kuukauden varmuusvarasto ja sitä saadaan tarvittaessa muualtakin, mutta toimitushäiriöt aiheuttaisivat vähimmilläänkin hinnannousua. Kivihiiltä sentään on varastoituna, ja sitä saadaan suhteellisen helposti myös muualta – ainakin rannikolla oleviin voimaloihin.

Ei olekaan ihme, että Venäjä ei ole "ydinvoima-asettaan" Ukrainassa heilutellut. Kaasuntoimituksia Ukrainaan on kyllä vaikeutettu, mutta vaikka venäläisvalmisteiset, edelleen pitkälti venäläisen TVEL:in (sama firma, joka toimittaisi polttoainetta Fennovoimalle 10 vuoden ajan) valmistamalla polttoaineella pyörivät voimalat tuottavat noin puolet Ukrainan sähköstä, niiden toiminta on jatkunut häiriöttä. Miksiköhän?

Ettei vain syynä olisi se, että Venäjällä ei käytännössä ole keinoja kiristää ydinvoimaloiden avulla?

Tosiasiassa Ukrainassa olevat ydinvoimalat ovat ukrainalaisten hallinnassa, sanoi osakerekisteri mitä hyvänsä. Ukrainalaisten miehittäminä ne tuottavat sähköä Ukrainan maaperällä, ja tähän on Venäjällä varsin vähän mitään sanomista, jollei se halua eskaloida konfliktia laajamittaisiin pommituksiin. Aivan samalla tavalla Suomeen rakennettava, suomalaisten käyttämä ydinvoimala tuottaisi tosipaikan tullen sähkön Suomessa, riippumatta siitä, kuka voimalan on sattunut rakentamaan.

Todistusaineiston valossa vaikuttaakin vahvasti siltä, että ydinvoimalan rakentajamaa pystyy vaikuttamaan voimalan käyttöön suunnilleen yhtä paljon kuin auton valmistaja voi vaikuttaa sillä ajamiseen. Halutessaan se toki voi esimerkiksi hinnoitella varaosat hirmuhintoihin – mutta sillä on vähän keinoja estää varaosien hankkimista muualta. Ydinvoiman vastustajat antavat silti ymmärtää, että Fennovoima tekisi Suomen jotenkin tarkemmin määrittelemättömällä tavalla poikkeuksellisen haavoittuvaiseksi Venäjän painostukselle. Tilastojen ja tosiasioiden valossa tätä väitettä on vaikea käsittää, varsinkin koska samoja tahoja ei ole koskaan liiemmin vaivannut sekä määrällisesti paljon suurempi että "häiriöiden" sattuessa paljon hankalampi riippuvuus esimerkiksi maakaasusta. 

Onkin vaikea välttyä ajattelemasta, että Venäjä-kortti on tosiasiassa jälleen yksi "one more thing," joka nyt vain sattuu sopimaan ennalta päätettyyn agendaan: ydinvoimaa ei haluta, perustelut voidaan keksiä jälkikäteen.

 

PS. Olisi tietenkin naiivia väittää, että Fennovoima-projekti ei mitenkään vaikuttaisi Suomen ja Venäjän suhteisiin tai että se olisi nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa ongelmaton. Näin ei ole. Riippuvuus fossiilisista polttoaineista on kuitenkin suurempi ongelma, ja esitetyt perustelut Venäjä-riippuvuuden merkittävälle kasvamiselle nimenomaan Fennovoiman myötä ovat pääsääntöisesti perusteettomia. 

yyyy
Turku

Maailmaa pyörittää energia. Se, kuinka se tuotetaan, tulee ratkaisemaan tämän vuosisadan kehityksen, yhteiskuntiemme kohtalon, ja kenties ihmislajin tulevaisuuden. Lisää aiheesta ja aiheen vierestä tällä blogilla ja Rauli Partasen kanssa kirjoittamissani kirjoissa Uhkapeli ilmastolla ja Musta hevonen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu