*

Y:llä alkavista asioista Ympäristö. Yhteiskunta. Yhteisöllisyys. Ymmärrys. Ydinvoimastakin joskus vähän.

Leo Stranius jatkaa harhaanjohtavan tiedon levittämistä

Ilmastotieteen huippututkijat vetosivat sunnuntaina avoimella kirjeellään ympäristöaktivisteihin: tehkää energiajärjestelmiä koskevat päätökset asioihin perehtymisen, ei ennakkoluulojen perusteella - ja jos mahdollista, kannattakaa ydinvoimaa.

 

Kirje herätti vilkasta keskustelua, ja tullee varmasti herättämään jatkossakin. Yksi tälläinen keskustelu käytiin Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Straniuksen Facebook-sivuilla. Keskustelussa esitettiin runsaasti hyviä huomioita ydinvoiman puolesta ja vastaan.

  

Leo kuitenkin julkaisi tänä aamuna kirjoituksen, jossa hän esitteli viisi syytä, miksi hän ei jatkossakaan kannata ydinvoimaa. Olin varsin pettynyt, koska osa esitellyistä syistä oli käyty jo läpi keskustelussa, ja olin tarjonnut jopa lähdeviitteitä, joista selviäisi asioiden todellinen laita. Mikä pahinta, monet näistä väitteistä olisivat olleet hyvin helposti tarkastettavissa. Jostain syystä näin ei kuitenkaan tehty.

 

Tästä syystä käyn seuraavassa läpi Leon väitteet ja oman kantani niihin. Mikäli mahdollista, perustelen kantani tutkimuslähteillä, kansainvälisten auktoriteettien keräämillä tilastoilla tai muuten tietääkseni yhteisesti hyväksytyillä luvuilla.

 

 

1. Energiansäästö ja uusiutuvat. Tehokkain keino ilmastohaasteeseen vastaamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi on energiansäästö ja -tehokkuustoimenpiteet sekä uusiutuvien energialähteiden lisääminen. Itse laitan aikani näiden asioiden edistämiseen.

 

Kannatan vahvasti myös energiansäästöä ja uusiutuvien lisäämistä, ja voi hyvin olla, että tällä hetkellä ne olisivat monessa kohteessa kustannustehokkain tapa leikata päästöjä ja lisätä hiilettömän energian osuutta kulutuksesta. Kaikkien ei myöskään tarvitse kannattaa ydinvoimaa; olennaisempaa on se, että meneillään olevia hankkeita ei aktiivisesti vastusta. Esimerkiksi nyt Suomeen suunnitteilla tai rakenteilla olevia voimaloita vastustamalla vastustaa n. 22 terawattituntia hiiletöntä energiaa. Määrä on noin kaksinkertainen koko Tanskan yhteenlaskettuun tuulivoimatuotantoon nähden.

 

2. Ongelmat. Ydinvoiman ongelma on uraanin louhinta, käytön turvallisuus ja jätteiden loppusijoitus sekä siihen liittyvät yhteiskunnalliset ja taloudelliset ongelmat. Ydinjäte säilyy pitkälle tulevaisuuteen tulevien sukupolvien hoidettavana.

 

Uraanin louhinnan ongelmista on ristiriitaista tietoa. Sen väitetään olevan ympäristölle ja terveydelle hyvin vaarallista, mutta vertailukelpoista tietoa on vähän. En ole löytänyt yhtäkään uraanin louhintaa vastustavien tahojen tuottamaa selvitystä, jossa haittoja olisi verrattu muun vastaavan mineraalien louhinnan haittoihin. Selvitykset, joita olen löytänyt, (esim. [1]), antavat vahvan syyn olettaa, että uraanin louhinnan haitat ja riskit nykymenetelmillä ovat pääsääntöisesti vastaavia kuin muun vastaavan metallin louhinnan aiheuttamat haitat ja riskit. Tämä tuotiin Facebook-keskustelussa esiin. 

 

Asialla on merkitystä, koska kohdassa 1 kannatettu vaihtoehto - uusiutuvat  - käyttää materiaaleja tuotettua energiayksikköä kohden huomattavasti enemmän kuin ydinvoima. Äskettäisen, Nature Geoscience-lehdessä julkaistun tutkimuksen [2] perusteella uusiutuvat tarvitsevat tuotettua energiayksikköä kohden esimerkiksi 

 

  • betonia 2-14 kertaa enemmän kuin ydinvoima,  
  • rautaa 7-62 kertaa enemmän,
  • alumiinia 5-77 kertaa enemmän,
  • kuparia 2-214 kertaa enemmän,
  • lasia 500-25 900 kertaa enemmän. 

 

Nämä materiaalit on pakko hankkia jostain; vaikka kierrätys kehittyy, suuri osa joudutaan louhimaan kaivoksista. Jos uraanin louhinnan terveys- ja ympäristöhaitat eivät ole erittäin merkittävästi suurempia kuin muunlaisen kaivostoiminnan haitat - eikä tästä ole näyttöä - tosiasiaksi jää, että vaihtoehtojen haitat tulevat olemaan suurempia. Tämäkin tuotiin Facebook-keskustelussa esiin, lähdeviitteen kanssa. Esille tuotiin myös se, että uusiutuvat vaativat käytännössä paljon suurempia maa-aloja kuin ydinvoima (esim. [3]): tällä on merkitystä, koska ekosysteemien tuhoutuminen inhimillisen toiminnan levittäytyessä on ilmastokriisin ohella yksi vakavimmista ympäristöongelmista. 

 

Käytön turvallisuus on monimutkaisempi kysymys, mutta useiden vertailujen (jopa Greenpeacen [4], vaikka järjestö silmiinpistävästi kieltäytyykin vertailemasta suoraan eri energiamuotoja) mukaan ydinenergia on, onnettomuudet huomioidenkin ja tuotettuun energiamäärään suhteutettuna, merkittävästi fossiilisia parempi tapa tuottaa energiaa. Tästä syystä ydinvoiman vastustaminen turvallisuusperusteilla niin kauan, kun ylivoimainen valtaosa maailman energiantuotannosta on fossiilista, on mielestäni outoa.

 

Ydinjätteen riskeistä puhutaan myös paljon, mutta riskien suuruutta tai laatua en ole kuullut yhdenkään ydinvoimaa vastustavan millään tavalla arvioivan. Kysyttäessä en ole saanut myöskään yhtään selkeää vastausta siihen, miten suuriksi he nämä riskit arvioivat. Kuitenkin vastustajat ovat pääsääntöisesti ehdottoman varmoja, että riskit ovat liian suuria. Jos näette tässä ristiriidan, ette ole yksin.

 

Tutkimukset, joissa riskien suuruutta on yritetty arvioida, eivät kuitenkaan tue vastustajien näkemystä poikkeuksellisista vaaroista. Esimerkiksi pahin Posivan selvittämistä yli 40 skenaariosta saa tulokseksi, että jos 

 

  1. ydinjätekanisteri syöpyisi puhki sata kertaa arvioitua nopeammin, JA
  2. savipuskuri kanisterin ympärillä katoaisi, JA
  3. pohjaveden liike suuntautuisi ylöspäin, JA
  4. haudan päälle rakennettaisiin kaupunki, JA
  5. yksi ihminen eläisi koko elämänsä saastuneimmalla neliömetrillä maa-alaa, JA
  6. söisi ainoastaan saastuneimmalla neliömetrillä kasvatettua ruokaa, JA
  7. joisi ainoastaan saastuneinta mahdollista vettä,

 

tämä pahiten altistuva ihminen voisi saada vuosittain enintään annoksen, joka vastaa noin kahden banaanin syömistä. [5] Jos mitä tahansa näistä oletuksista helpotetaan realistisemmiksi, annos putoaa dramaattisesti.

 

Posivan selvitys on tietenkin lähtökohtaisesti epäilyksenalainen, koska yrityksellä on ilmiselvä intressi todistaa loppusijoituksen turvallisuus. Merkillepantavaa on kuitenkin se, että edes kansalaisjärjestöjen tilaamissa tutkimuksissa näitä arvioita ei sinänsä kiistetä. Kritiikit kohdistuvat lähinnä siihen, voidaanko kuparikapselin kesto 100 000 vuoden ajaksi taata (otettu huomioon yllä), siihen, voidaanko savipuskurin eheys taata (otettu huomioon yllä), ja siihen, liikkuuko pohjavesi pintaa kohti (otettu huomioon yllä). Minkäänlaisia arvioita vaaroista ei edes yritetty tehdä.

 

Näistäkin argumenteista yritin Facebookissa herättää keskustelua, ja tutkimukset olisivat olleet asiasta aidosti kiinnostuneen tarkastettavissa.

 

3. Tyhjiä lupauksia. Ydinvoiman lupaukset eivät ole toteutuneet. Esimerkiksi Suomessa Olkiluoto 3 -voimalan rakentaminen on viivästynyt, hinta moninkertaistunut ja luvatut päästövähennyksen jääneet toteutumatta. Nämä vuodet ja rahat olisi kannattanut investoida energiansäästöön ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen.

 

Olkiluoto 3 on tosiaankin viivästynyt ja ollut monenlaisissa ongelmissa, ja asiasta on syytäkin olla kriittinen. Sen sijaan erittäin todennäköisesti ei ole totta, että investoimalla uusiutuviin ja energiansäästöön saavutettaisiin likimainkaan vastaavia päästösäästöjä, olettaen, että OL3 käynnistyy. 

 

Tällä hetkellä valmistumisajankohdaksi veikkaillaan vuotta 2016, jolloin projekti olisi kestänyt 11 vuotta. Jos käynnistyslupaa ei poliittisista syistä evätä, näyttää todennäköiseltä, että aikataulu pitää. Tässä tapauksessa OL3 tuottaisi valtakunnanverkkoon käytännössä hiiletöntä sähköä noin 13 terawattituntia vuodessa. Määrä on selvästi enemmän, kuin koko Tanskan vuosien 1990 ja 2012 välillä rakennettu tuulivoimatuotanto yhteensä (n. 10,3 TWh), ja noin 70% koko Saksan aurinkovoimatuotannosta yhteensä vuonna 2011 (n. 18 TWh) [6]. Verrattuna siis esimerkiksi tuuliolosuhteidensa ja siirtoverkkonsa puolesta hyvässä asemassa olevaan Tanskaan, OL3 olisi ainakin kaksi kertaa nopeampi tapa lisätä hiilettömän sähkön tuotantoa. Mitä taas tulee energiansäästöön, on kyseenalaista, kuinka paljon, millä hinnalla ja miten nopeasti säästöä voi saada aikaan. Nämäkin argumentit keskustelussa esitettiin.

 

 

4. Liian hidasta. Kasvihuonekaasupäästöjä täytyy vähentää nopeasti. Energiasäästötoimenpiteiden ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönotto (aurinko, tuuli, bioenergia) on nopeaa ja kasvaa tällä hetkellä huumaavaa vauhtia siinä, missä ydinvoiman käyttö vain vähenee. Uuden ydinvoiman rakentaminen kestää lupaprosesseineen helposti 10 vuotta.

 

Siitä huolimatta, että keskustelussa tuotiin useaan otteeseen esille ydinvoimalla tuotetun energian todistetusti merkittävästi suurempi historiallinen rakennusnopeus, Leo jatkaa tämän väitteen levittämistä. Tällä hetkellä ydinvoiman rakennusnopeuden ennätys suhteutettuna maan kokoon on Ruotsilla: maassa lisättiin 1970-1980-luvuilla 11 vuodessa noin 7 megawattituntia per henkilö. Ruotsi ja Belgia ovat molemmat kyenneet noin 5 MWh/hlö nopeuteen. Uusiutuvista paras tulos on Saksalla, joka kykeni parhaimmillaan vastaavassa ajassa lisäämään noin megawatin per henkilö. [7] Ja kuten yllä todettiin, jopa epäonninen OL3 on luultavasti yli kaksi kertaa koko Tanskan kaikkea tuulivoimaa nopeampi tapa lisätä hiilettömän sähkön tuotantoa. Olennaista on siis katsoa sitä, mitä saadaan aikaan; ei sitä, mitä yksittäisen voimalan rakentaminen kestää. Argumentti esitettiin keskustelussa.

 

Väitteessä näkyy myös huumaantuminen uusiutuvien tämänhetkisistä suurista kasvuprosenteista. Kun jokin asia kasvaa erittäin pienestä alusta, kasvuprosentit ovat toki huumaavia. Hetkellisistä kasvunopeuksista sokaistumisen vaarat on kuitenkin nähty esim. IT-kuplassa.

 

Todellisuudessa kasvun rajat tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi Saksassa esimerkiksi aurinkosähkön kasvu voi olla jo taittumassa: viimeisen kolmen vuoden aikana asennuksia oli noin 7,5 GW vuodessa, kun tänä vuonna niitä odotetaan olevan enää noin 3,6 GW [8]. Tällä hetkellä aurinkosähköllä tuotetaan vain noin 3% Saksan kaikesta energiasta, vähemmän kuin ydinvoimalla.  

 

5. Keskitetty ja vanhanaikainen. Keskitettyjen energiaratkaisujen (ydinvoima) aika on ohi. Energian toimitusvarmuuden, turvallisuuden ja erityisesti päästöjen vähentämisen kannalta kannattaa suosia hajautettuja energiamuotoja.

 

"Hajautettu" ja "keskitetty" ovat energiakeskustelun muotitermejä, jotka eivät kuitenkaan oikeastaan tarkoita mitään. Uusiutuvienkin rakentaminen on usein hyvin keskitettyä; esimerkiksi Ruotsissa on rakennettu jopa ydinvoimalan teholuokassa (12 TWh/vuosi) olevaa valtavaa tuulipuistoa. Lisäksi väite siitä, että erityisesti hajautetut energiamuodot olisivat erityisen tehokkaita vähentämään päästöjä, on käsittääkseni pelkkä väite. Sen toistaminen ei vielä tee siitä totta.

 

Todellisuudessa on kaiken hyväksi niin, että esimerkiksi Saksassa rakennetaan erittäin keskitettyä ja erittäin vanhanaikaista hiilivoimaa nimenomaan uusiutuvien tueksi. Vuoteen 2015 mennessä lisäystä tulee olemaan noin 10 GW, saman verran kuin Suomen keskimääräinen sähköteho yhteensä. Esimerkiksi Saksan ympäristöministeri (!) ylisti ydinvoimalaakin suurempaa ja hirvittävän paljon likaisempaa ruskohiilivoimalaa "ällistyttäväksi panokseksi energiakäänteen onnistumiseen." [9]

 

Todennäköinen tulevaisuuden energiajärjestelmä onkin yhdistelmä keskitettyä tuotantoa ja hajautettua tuotantoa. Jos tässä mallissa keskitetty tuotanto onkin edes suurelta osin hiilivoimaa ja muita fossiilisia, ilmasto on hukassa.

 

Leon väitteissä ei myöskään edelleenkään huomioida sanallakaan todennäköisesti yhtä vahvimmista argumenteista ydinvoiman puolesta: IPCC:n SRREN-raporttia, joka toteaa uusiutuvien olevan erittäin todennäköisesti yksinään riittämättömiä ilmastokatastrofin torjumiseen. Tämä ja vastaavat, samaan suuntaan viittaavat tulokset on esitetty useita kertoja, ja yhtä usein niistä on vaiettu. Sen sijaan ydinvoimaa vastustavat vaikuttavat lähtevän oletuksesta, että raportin kaikkein optimistisin yksittäinen skenaario ei ole positiivinen poikkeus, vaan suorastaan liian pessimistinen kuva uusiutuvien mahdollisuuksista.

 

Jos mikä tahansa muu poliittinen toimija kirsikanpoimisi mistä tahansa muusta IPCC:n raportista kaikkein optimistisimman skenaarion ja esittäisi sitä kaiken ilmastopolitiikan lähtökohdaksi, esittäjä haukuttaisiin aiheellisesti lyttyyn. Tässä tapauksessa haukkuja ja epäilystä saa kuitenkin lähinnä kirsikanpoiminnasta huomauttava.

 

Uusiutuviin uskovien politiikka voikin olla rohkeaa, mutta vastuullista se ei välttämättä ole. 

 

 

Kaiken kaikkiaan, olen pettynyt, mutten yllättynyt, että ilmastotutkijoiden vetoomus asioihin perehtymisestä ohitetaan näin keveästi. Vielä pettyneempi olen siitä, että samoja puolitotuuksia toistellaan toistuvasti, vaikka niistä on useaan otteeseen huomautettu ja lähteitä tarjottu.

 

En tarkoita tällä, että olisin varmasti oikeassa. Luultavasti olen monessa kohtaa väärässä. On kuitenkin niin, että esimerkiksi Leo ei ole tietääkseni koskaan esittänyt väitteilleen mitään varsinaisia perusteluja. 

 

Ja kun perusteluja esittää, mielipiteetkin voivat muuttua. Keskustelun perusteella itsellenikin selvisi paremmin, että tällä hetkellä ydinvoiman suurimpia ongelma on sen hinta. Esimerkiksi Isoon-Britanniaan rakennettava Hinkley C-reaktori saa tuottamalleen sähkölle takuuhinnan 109 €/MWh, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin sähkön markkinahinta Iso-Britanniassa nykyään. Tämä on todennäköisesti välttämätön paha, sillä niin kauan kun päästöoikeuksien hinta pysyy säälittävän alhaisena, hiilettömät energianlähteet eivät kykene kilpailemaan hinnalla fossiilisten kanssa. Iso-Britanniassa tuetaankin nyt sekä uusiutuvia, että ydinvoimaa; tällä hetkellä ydinvoima on suuren mittakaavan tuotantomuodoista halvinta [10], mutta tilanne voi vielä muuttua mm. inflaatiotarkistusten vuoksi. 

 

Voikin hyvin olla, että ydinvoimasta tulee liian kallista rakennettavaksi.Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole mielestäni syy ainakaan vastustaa ydinvoimaa, ei ainakaan hankkeita, jotka ovat jo pitkällä.

 

Tästä annankin lopuksi pisteet Leolle: hän ei sentään sano, että ydinvoimaa pitäisi aktiivisesti vastustaa. Tätä samaa neutraaliutta toivon muiltakin ilmastosta huolestuneilta.

 

 

Lähteet:

 

[1] Locke, P. A., Feary, D. A., Nichols, C. R., Eide, E. A., Brierley, C. L., & de Souza, A. R. (2012). Uranium Mining in Virginia: Scientific, Technical, Environmental, Human Health and Safety, and Regulatory Aspects of Uranium Mining and Processing in Virginia. Washington D.C.: The National Academies Press.

 

[2] Vidal, O., & Arndt, N. (2013). Metals for a low-carbon society: Supplementary Information. Nature Geoscience, 6(11), 15–17. doi:10.1038/NGEO1993

 

[3] Tuulivoiman erityisongelmana on, että sen hajauttamisen vuoksi mm. tiet ja sähkölinjat katkovat biomeja. Kts. http://jmkorhonen.net/2013/09/04/graphic-of-the-week-comparing-land-use-of-wind-and-nuclear-energy/

 

[4] Kts. Greenpeacen raportit Coal: the Silent Killer ja Greenpeacen Tshernobyl-raportit. Johtopäätöksenä yksin 300 Euroopan suurimman hiilivoimalan sulkeminen olisi todennäköisesti kansanterveydellinen parannus, vaikka hintana olisi Tshernobyl-tason onnettomuus kymmenen vuoden välein.

 

[5] Kts. tiivistelmä ja lähteet, mukaanlukien Greenpeacen tilaama kritiikki http://jmkorhonen.net/2013/08/15/graph-of-the-week-what-happens-if-nuclear-waste-repository-leaks/

 

[6] http://en.wikipedia.org/wiki/Solar_power_in_Germany

 

[7] IEA:n tilastoista laskenut Geoff Russell: http://thebreakthrough.org/index.php/programs/energy-and-climate/nuclear-has-scaled-far-more-rapidly-than-renewables/

 

[8] German PV roars on, http://www.renewablesinternational.net/german-pv-roars-on/150/452/73573/

 

[9] Ympäristöministeri Peter Altmaierin kommentit RWE:n uuden ruskohiilivoimalan avajaisissa, elokuu 2012: http://www.pennenergy.com/articles/pennenergy/2012/08/rwe-s-2-200-mw-coa...

 

[10] Esitys Ison-Britannian "strike price"-hintatuiksi yli 1 GW laitoksille, https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/209360/Strike_prices_with_Over_1_Gigawatt_of_Potential_Deployment.pdf

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Harri Rautiainen

"Leo Stranius jatkaa harhaanjohtavan tiedon levittämistä"

Edustaako Leo Stranius Vihreitä?

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

En pysty Leon puolesta sanomaan, mutta onhan hän Vihreiden kaupunginvaltuutettu.

Harri Rautiainen
Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Ilkka Hyttinen on tuonut puheenvuorossaan esille pari ydinvoiman vastustajan näkökulmaa.

Kanadalaisen matemaatikon ja fyysikon Gordon Edwardsin mukaan ”Yhdysvallat on kahdeksan kertaa yrittänyt järjestää korkea-aktiivisille ydinjätteille loppuvarastoa kallioperästä ja kahdeksan kertaa epäonnistunut näissä yrityksissään”

Pitäisikö Olkiluodon onkalon suunnittelijoiden kysellä amerikkalaisilta miksi he epäonnistuivat? Kuinka epäonnistuminen todettiin? Mitenkä amerikkalaiset ovat ratkaisseet asian?

Yhdysvaltalaisen fyysikon Amory B. Lovins mukaan ”ydinvoimaa ei tarvita ilmaston lämpenemisen ehkäisyyn. Päinvastoin, hänen mukaansa ydinvoimainvestoinnit vähentävät ja hidastavat ilmastonsuojelua: dollari investoituna energiatehokkuuteen ja mikrovoimaan on 20–40 kertaa ydinvoimaa tehokkaampaa ilmastonsuojelua”

Varmaankin saadaan 20-40 kertaa tehokkaampi ilmastonsuojelu jos vastaava määrä fossiilisten polttoa lopetetaan mutta saadaanko vaje korvattua mikrovoimalla, epäilen?

Meillä kävi "energia-asiantuntija" kertomassa kuinka paljon energiaa säästyy jos siirrymme energiasäästölampuista (hehkulampuista ny puhumattakaan) led-lamppuihin. Kerroin, että meillä on sähkölämmitys, niin entinen valaisimien hukkalämpö pitää jotenkin korvata. Meidän lamppuja ei vaihdettu.

Luulisi, että ydinreaktorilla tuotetusta energiasta on jo niin paljon kokemusperäistä tietoa, ettei em. väitteille pitäisi olla sijaa. Eikö esimerkiksi investointi- ja tuotantokustannuksia voida vertailla luotettavasti muihin energialähteisiin. Entä päästöt ilmakehään hiilivoimala / ydinvoimala??? Luulisi ettei näistä asioista olisi epäselvyyttä paitsi niille, joille tämä on uskontoon verrattavissa ole elämänkatsomus. Divetymonoksiidikin pitäisi ehdottomasti kieltää!

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Edwardsin olisi ehkä syytä käydä kirjastossa, sillä Yhdysvalloissa on toiminut jo vuodesta 1999 korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoituspaikka WIPP Uudessa-Meksikossa. No, tarkkaan ottaen se ei kyllä ole kallioperässä, vaan suolamuodostelmassa.

Suurin syy huonolle menestykselle muiden paikkojen löytämisessä on se perinteinen eli poliittinen. Tarina on liian polveileva, jotta lyhyt kerronta tekisi sille oikeutta, mutta ongelmien pääsyynä oli jätehaudan määrääminen poliittisella päätöksellä Nevadaan. Nevadan senaattori sai tästä loputtoman riemunaiheen, ja on käyttänyt hautaa ja sen vastustamista kaikenlaisessa poliittisessa pelissä vähän kotoisan pekkaroinnin tapaan. Ongelmalta olisi ehkä vältytty, jos olisi toimittu kuten Suomessa ja WIPPin tapauksessa, eli haettu paikallisilta etukäteen hyväksyntä laitokselle.

Teknisesti tämä Yucca Mountainin hauta olisi erittäin luultavasti aivan riittävän turvallinen, mutta saas nähdä, käynnistetäänkö hanketta enää uudelleen.

Amory Lovins tehnyt ydinvoiman vastustuksesta itselleen jo yli 30-vuotisen uran, ja hän on kyllä aina kärkkäästi haukkumassa sitä - milloin nyt ehtii hiilivoiman puolustamiselta. Miestä tuntuu vaivaavan jonkinlainen parantumaton optimismi, ottaen huomioon hänen todistetusti varsin huonon osumatarkkuutensa juuri missään ennustuksissa. Tarttuvaa se kyllä on, itsekin huumaannuin joskus herran kirjoituksista kestävästä taloudesta, joka on ihan kohta nurkan takana, ja olin firmaakin sen pohjalta perustamassa. Todellisuus osoittautui hieman vähemmän ruusuiseksi.

Olen joskus netissäkin hänen kanssaan vääntänyt, mutta kyllästynyt, kun minkäänlaisilla vasta-argumenteilla ei ole mitään vaikutusta mihinkään. Vastineeksi tulee pelkkää copypastea. (Tämä on näissä keskusteluissa yleistä, ikävä kyllä.)

Meillä on tosiaan aika paljon tietoa ydinvoimasta, ja se on Greenpeacenkin tiedemiehen mukaan ilmiselvää, että ydinvoima hakkaa kaikki fossiiliset ihan millä mittarilla tahansa. Nyt näissä keskusteluissa on kysymys lähinnä siitä, olisivatko uusiutuvat kuitenkin halvempia ja riittävän riittoisia. Useista syistä en ole yhtä optimisminen kuin monet; yksi suurimpia on se, että esim. tuolla mainittu IPCC:n SRREN-raportti on erittäin kylmäävää luettavaa, enkä pidä hyvänä ottaa politiikan lähtökohdaksi positiivisesta poikkeuksesta vielä optimistisempaa käsitystä maailman menosta.

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

"Kuin vesi hanhen selästä valuu..."

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Elämäntapavihreä (ei poliittisesti) kiittää järkevästä kannanotosta. Näin juuri!

Käyttäjän remppamies kuva
Olavi Ruohomaa

Hajautetun sähköntuotannon ja näin ollen järkevän uusiutuvan energian tuotannon edellytys on älykäs sähköverkko. Siitä meillä Suomessa on vasta alustavia suunnitelmia. Nykyinen kinastelu ydinvoiman rakentamisesta on isojen voimayhtiöiden etu. Kun kukaan ei tuo esille oikeasti uusia vaihtoehtoja, heidän valtansa energian tuotannossa ja hinnoittelussa jatkuu. Täällä me vaan kinastelemme ja hiilen polttaminen lisääntyy.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Tästä olen hyvin pitkälle samaa mieltä. Kun jopa ympäristöväen fokus on pitkälti ydinvoiman vastustamisessa, fossiilisten tuottajat ehtivät nauraa koko matkan pankkiin.

Käyttäjän Aarnolainen kuva
Juha K

Älykäs sähköverkko on hyvä tavoite. Vähän epäilen, että se ei tule ihan lähitulevaisuudessa riittämään. Tarvitaan älykästä tuotantoakin.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Lähteistä puuttuu "Bodensee"-projekti.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Täytyy tunnustaa, että kyseessä on itselleni tuntematon projekti. Haluaisitko valistaa tyhmää? :)

Käyttäjän MatiasKapanen kuva
Matias Kapanen

Energiakulttuurin kontekstissa G. H. von Wrightin ja Monika Fagerlundin Inkoolainen kirjallisuus vaikuttaa toki laadukkaammalta kuin ydinvoimaeksperttien pamfletit tai Risto Isomäen Con Rit jne. Energiakulttuuri mukailee jopa niin kanonisoituja kuin korkea- ja viihdekirjallisuuden rajoja.

Käyttäjän mikkommm kuva
Mikko Merikivi

Minua kiinnostaisi tietää, miten hyväksi mittariksi säteilyn vaikutuksille ajattelet banaanin syömisen, jota käytät tässä lauseessa:
"tämä pahiten altistuva ihminen voisi saada vuosittain enintään annoksen, joka vastaa noin kahden banaanin syömistä."

Tuollaisille yksinkertaistuksille löysin nopealla Google-haulla ainakin tällaista kritiikkiä:
http://www.washingtonsblog.com/2013/04/fake-scienc...

Ja tässä on sieltä johtanut linkki vielä kritiikkiin taustasäteilyyn vertailuun:
http://www.washingtonsblog.com/2011/03/comparing-j...

Hyvä on, kommenteissa nuo kirjoitukset eivät saa kovin hyvää palautetta, mutta ehkä voisit sanoa silti jotain ajatuksiasi, miksi valitsit nimenomaan banaanin vertailuun, etkä vaikka jotain todennäköisyyksiä syövän saamiseen vuodessa, tms.

Käyttäjän yyyy kuva
Janne Korhonen

Kiitos kommentista ja pahoittelut, että huomasin ja hyväksyin sen vasta nyt.

Puhuttaessa hyvin pienistä annoksista ja silloin, kun aineiden kertyminen kehossa on otettu laskelmissa huomioon, "banaaniannos" on mielestäni varsin hyvä havainnollistamaan annosten suuruuksia. Tietenkin kyseessä on yksinkertaistus, mutta kuten esimerkiksi tuolla blogien kommenteissa todetaan, elimistö ei millään tavalla erottele eikä kykene erottelemaan keinotekoista ja luonnollista säteilyä toisistaan. Jos annos pysyy näissä "banaanimitoissa," riskikin on kertaluokan tarkkuudella samansuuntainen - eli erittäin pieni.

Mainitsemissani laskelmissa on otettu huomioon kehoon kertyminen; mitä noissa blogeissa ei tietääkseni mainita sanallakaan on se, että homeostaasi vaikuttaa myös keinotekoisten aineiden kertymiseen. Tässä yhteydessä puhutaan biologisesta puoliintumisajasta, ja useimmilla potentiaalisesti vaaraa aiheuttavilla aineilla tämä aika on niin lyhyt, että altistuksen täytyy olla melko suurta ja jatkuvaa, jotta vaara olisi merkittävä.

Asian olisi tietysti voinut ilmaista esim. laskennallisen syöpäriskin kasvuna, mutta tämäkin on yksinkertaistus eikä sellaisena banaaniannosta juurikaan tarkempi. Kansainvälisen säteilysuojelukomissio ICRP:n ja YK:n alaisen UNSCEAR:in ohjenuoraksi antama laskennallinen riskin kasvu on 5,5 prosenttiyksikköä per Sievert tai 0,0055 %-yks. per mSv, eli mainitulla annoksella (2 banaania tai 0,00018 mSv) vuotavan ydinjätehaudan aiheuttama riskinlisäys (Excess Risk) pahiten altistuvalle yksilölle voisi olla n. 0,00001% per vuosi. Tätä voi suhteuttaa esim. siihen, että teollisuusmaissa 20-30% ihmisistä kuolee syöpään joka tapauksessa.

Kyseinen malli on kuitenkin puhtaan teoreettinen ekstrapolaatio suurten annosten aiheuttamista haitoista. Esimerkiksi UNSCEAR toteaa, ettei alle 100 millisievertin kumulatiivisten annoksien haitoista ole minkäänlaista näyttöä. Vaikka yllämainitun skenaarion pahiten altistunut henkilö asuisi pahimmalla neliömetrillä sata vuotta ja söisi vain saastuneimpia ruokia, hänen annoksensa jäisi n. 0,018 millisievertiin. Tätä voinee pitää merkityksettömän pienenä annoksena, ottaen huomioon esim. taustasäteilyn tason (vuodessa Suomessa keskimäärin 3,7 mSv, sadassa vuodessa 370 mSv).

Käyttäjän MikkoPaunio kuva
Mikko Paunio

Jo 1991 kirjoitin ensimmäisen Vihreän Valheen tästä silmittömästä machiavellistisestä politiikanteosta. Nyt kirjoitin uuden alaotsikolla Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset. Stranius muuten pitää elämänsä hirveimpänä asiana sen, että hän on lapsen saattanut tähän maailmaan....

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset